Raportti toukokuun unohdetuista

 Saaripalstan Saila julkaisi omat toukokuiset kukkansa jotka unohtuvat esitellä blogissa viime toukokuussa. Saila kehotti meitä muita tekemään saman, ja minä tartuin heti haasteeseen. Tosin olen unohtanut esitellä niin monta kasvia, että niistä tulisi vähintään kolme postausta. Joten tässä vain osa kasveista jotka jäivät esittelemättä viime toukokuussa.

Vaaleanpunainen helmililja on herkän kaunis. Se vain ei oikein viihdy puutarhassani, taantuu rajusti jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämän sipulit ovat hinnakkaita, siksi en ole laittanut lisää.

Viime kesä oli kaikenlaisten pikarililjojen juhlaa. Assyrinpikarililja kukki taukovuoden jälkeen. Ja han hassussa paikassa. Liekö tullut tähän siemenestä tai mullan mukana.

Huono kuva, mutta julkaisen silti. Luulin ternivuokkojen hävinneen niiden siirron myötä. Ilmeisesti juurakko lymysi maan sisällä ja viime kesänä päätti ponnistaa maasta ja vieläpä kukkia. Nyt ei saa enää päästää tätä häviämään.

Ruusuherukan kukinta oli taas kerran surkea. Vain alaoksat, ne jotka ovat olleen visusti lumen alla kukkivat. Vain yhden kerran olen saanut nauttia kun koko pensas on ollut kukassa. Tämän talven pakkasten myötä voin heittää haaveet uudesta komeasta kukinnasta.

Käsittämätöntä. Enkö muka muistanut raportoida keisarinpikarililjan ensimmäisestä kukinnasta. Siis ensimmäisestä sitten koskaan. On näitä istutettu, mutta tässä on ensimmäinen kukinta, mainitsinko sen jo? Ostin paketin luujauhoa jonka tyhjensin kaikkien keisareiden juurelle, luulisi kukkivan jatkossakin.

Kaunis, nimetön jouluruusu jäi raportoimatta. Tämä on lemppareita, tuo vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, sitä rakastan. Pilkut raitoina ovat piste iin päälle.

Kolmilehti on niin pieni ja vaatimaton, että se tahtoo unohtua joka vuosi. Viime toukokuu oli sen toinen kukintavuosi. Se ehkä pitäisi siirtää parempaan kasvuympäristöön, mutten tohdi jottei menetä henkeään.

Joku ihanainen orvokki on tullut itsestään puutarhaan. Ei tällaista henno kitkeä pois. Minun puolesta saa olla ja kasvaa esikoiden kaverina.

Viime vuosi oli myös vuokkojen vuosi. Valkoinen kerrottu valkovuokko kukki runsaasti. Taisi tehdä lähes kymmenen kukkaa, yleensä on ollut pari kolme. Kaunis kuin mikä, mutta hankala kuvattava.

Kiitos Saila, kyllähän näitä raportoimattomia riitti ja on vielä edelleen. Julkaiskaahan muutkin bloggarit omanne, tulee hyvä mieli ja niin ikävä toukokuuta.

Arkea ja juhlaa

 Eilen, lauantaina päättyi perheemme perusopetuksen taival. Sitä riitti 21 vuotta, alkaen esikoisen kouluun lähdöstä ja päättyen eiliseen kuopuksen ysiluokan päättäjäisiin. Äitinä olen yhdellä tapaa helpottunut. Erityisen kiitollinen olen tästä viimeisestä vuodesta lapseni opettajalle ja luokan ohjaajalle. Mahtavaa työtä joka toivottavasti kantaa pitkälle opintoihin asti.

Muutoin elämä on ollut arkea ja puutarha-arkea sateen ja paisteen lomassa. Kanttaamisen siirsin suosiolla kuivempaan ajanjaksoon ja olen tehnyt kaikkea muuta.

Yläpihan istutusten keskiympyrän nurmikon oli aika lähteä. Sitä ei ajettu tänä vuonna kertaakaan koska tein vihdoinkin päätöksen nurmikon vaihtamisesta kivituhkaan. Aika sotkukasa se olikin, kuin viidakko.

No eipä tuo ole kaunis ilman nurmikkoakaan. Tänään on tarkoitus hieman tasata pohjaa, levittää tuohon kaksinkertainen kangas ja reunustaa ympyrä kivillä. Ensi viikolla toivottavasti tulee jo kivituhkaa ja sitten on tietysti edessä kivituhkan kärräystä ja levitystä. Ihan varovasti haaveilen tähän sijoittuvasta metallisesta paviljongista. Ehkä voisin ostaa sen itselleni lahjaksi kun seuraavan kerran täytän pyöreitä.

Retroesikkoni näyttivät aikaisin keväällä tosi kärsineiltä. Kukinnasta sitä ei huomaa, hienosti voivat. Väri on kyllä aika ärtsy, näkyvät kauas puutarhassa. Tykkään silti sillä keväisin pitää olla väriä.

Hempeämpää löytyy uuden kasvihuoneen läheltä jonne istutin viime syksynä reunuskasviksi uutta kellukkaa. Lajike on 'Bohema Pink'. Sanoisin nimensä veroiseksi. Otan uusia kuvia kunhan kukkii enemmän.

Sinikämmen selviytyi talvesta. Ei ole ehkä ihan niin tuuhea kuin parina aikaisempana vuonna mutta on hengissä, se on tärkeintä. Lisääntymään en ole tätä saanut vaikka kylvän siemenet joka vuosi maahan. Tänä vuonan aion tehdä samoin, mutta vaihdan paikkaa ja ehkä jopa muistan merkitä sen ylös etten kitke mahdollisia taimia rikkaruohoina pois. Niinkin saattaisi käydä.

Piskuinen kolmilehteni on kasvanut tuossa jo kolme vuotta. Vihdoinkin se kukkii. Ja miten kaunis voikaan yksi kukka olla. Tarkempi lajike taitaa olla nimilapun perusteella punakolmilehti. Kiurunkannuksen puska tätä vähän ahdistaa joten taidan kaivaa kiurunkannuksen mukulat toiseen paikkaan. Näin herkkää aitoa prinsessaa ei sovi tulla liian lähelle.

Loppuun on laitettava kuva 'Aili' vaaleanpunaisen herukan kukinnasta. Mieletön määrä tulossa marjoja jos mitään kommelluksia ei satu. Nyt olisikin saatava viinimarjoista hyvä sato, sillä vadelmasato tulee olemaan huonoin miesmuistiin. Keltaiset vadelmat kärsivät talvesta ja punaiset söivät jänikset poikki. Ensi vuonna jos hyvin käy, meillä juhlitaan tähän aikaan perheemme ensimmäisiä lakkiaisia ja haluaisin hyödyntää niiden tarjoiluissa oman maan antimia kuten marjoja.

Onnea on...

 ... vastapesty ja siivottu kasvihuone.

 Onnea on viiniköynnös joka on vihdoinkin niin pitkä, että sen sai ripustettua kasvihuoneen kattoon.

 Onnea on lämmin sää jolloin voi laittaa karjakon lempipaikan navetan päätyyn.

 Onnea on pinkki sinivuokko jota ihastellessa tulee aina puutarhaystävä mieleen.

Onnea on nähdä omassa puutarhassa pieni punakolmilehden kääryle, jonka olemassaoloa ei muistanut.