Kuparia puutarhaan

 Olen pitkään miettinyt miten estää kotiloiden kulkua kasvimaalla. Eivät ne siellä ole paha ongelma, mutta yksikin kotilo salaatinlehdessä on yököttävää. Sama koskee etanoita. Kupari kuulemma estää kotiloiden ja etanoiden kulkua, sähköä johtavana nilviäiset eivät halua koskea kupariin. 

Niinpä ostin edullista kupariteippiä saksalaisesta kaupasta keväällä ja lisäksi kuparisotkua joka on eräänlaista kudottua kupariverkkoa. Jälkikäteen harmittelin etten ostanut verkkoa enempää, sitä olisi voinut laittaa vaikka jokaisen herkän kasvin kuten kärhön juurelle.

Verkon laitoin toisen betonirenkaan ympärille. Se ei ihan riittänyt koko renkaaseen, mutta jatkoin teipillä noin kymmenen sentin pätkän. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Juurella on käärmeenlaukkaa.

Kupariteippiä laitoin lavakaulusten ympärille. Ihan en ole varma toimiiko, en testannut elävällä etanalla.

Kasvihuoneen oven alle tuli myös kupariteippiä. Ovi ei tule täysin kiinni laattoihin joten se riski on, että joku nilviäinen hiipii oven alitse yön pimeinä ja kosteina tunteina. Nostin teipin sivuilta koko harkon korkeudelle. Taklataan kaikki mahdolliset tunkeilijat myös silloin kun ovi on auki.

Teippiä riitti juuri sopivasti toisen betonirenkaan ympärille. Siinä kasvaa tänä vuonna daaliat, ne jos mitkä ovat nilviäisten herkkua. Toivottavasti teippi estää kutsumattomien vieraiden invaasiot. Taustalla näkyy kaaliteltta jonka suojassa kaalit saavat kasvaa rauhassa kaaliperhosilta ja etanoilta.

Kuvan alareunan musta muovi saa lähteä kunhan lomani alkaa, siihen tulee koko kasvimaan pituudelta uusi istutusalue. Kasvimaan reuna pysyy siistinä, saan lisää kantattavaa mutta samalla nurmikon leikkaajan elämä helpottuu.

Kohtaaminen punaisen paholaisen kanssa

 En kestä. Sen vielä ymmärrän, että kotiloihin törmään heti kun lumet sulavat. Ne niljakkaat kun heräävät aikaisin joka kevät. Mutta nämä punaiset paholaiset, niitä olen tottunut näkemään vasta kun kirjopikarililjat ovat nupuillaan. Nyt voi jo arvata mistä tuholaisesta on kyse.

Siinä! Löysin perenna-alueita siivotessani kaksi elävää liljakukkoa. Toinen löytyi liljan kohdalta ja toinen ruusunätkelmän kuivuneelta lehdeltä. Sain listittyä molemmat, taisivat olla vielä vähän pökertyneitä. Pahoin pelkään tämän tietävän runsasta liljakukkojen vuotta. Ennakointi kannattaa, sen olen huomannut joten tiedossa on tästä lähtien jokapäiväiset liljakukkokierrokset. 

Iloisia uutisia on enemmän kuin huonoja.  Jaoin yhden ainoan daaliajuurakkoni viiteen osaan. Neljässä on nähtävissä pieni alku ja useampi alku. Olen niin iloinen tästä. Daalia talvehti makuuhuoneen lattialla, ulkoseinän vieressä. Juurakko oli kääritty sanomalehteen ja kääre sai olla avonaisessa pahvilaatikossa. Hyvä talvehdinta saattoi olla täysin vain ensikertalaisen tuuria.

Valkoinen jouluruusu kukkii edelleen, siinä on jo neljäs kukka. Tänään huomasin, että toinenkin valkoinen jouluruusu on tulossa kukkaan, se ei ole kukkinut vielä koskaan. Taitaa olla samaa lajiketta kuin tämä yksilö.

Kevätkurjenmiekat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Ne ovat ilahduttavasti lisääntyneet. Syksyllä taidan laittaa lisää ja nimenomaan tätä 'Katharine Hodgkin' lajiketta, muut taantuvat meillä.

Tämän Katharine pehkon voisi jakaa, ovat ihan liian tiheässä vaikka toisaalta tykkään kun ovat toisiaan lähekkäin.

Viikonloppuna pesin kasvihuoneen sisältä. Olikin ihan kiva sää siihen, ei vielä liian kuuma. Samalla ripustin varjostusverhot paikoilleen. Kasvihuoneessa on paljon kasveja kasvamassa, viimeksi vein sinne tuoksuherneet. Hollannista tilatut perennat ovat lasikuistilla, en uskalla viedä niitä kasvihuoneeseen ötökäiden pelossa. Niinpä kasvihuoneessa on vain itse siemenestä kasvatetut taimet kuten salkoruusut, punahatut ja ritarinkannukset.

Kasvihuoneen sisutaminenkin on alkanut. Kunnostamani renginkaappi päätyi lopulta kasvihuoneeseen, sen ominaistuoksu ei poistunut edes maalaamalla. Toistaiseksi kattilat ovat koristeena, mutta niihin taidan laittaa myöhemmin ostamani amppelimansikan taimet. Jotain muutakin rönsyilevää tuohon voisi tulla, tai sitten kaapin päälle jotain kivaa. Kunhan maa kuivuu hitusen lisää, tuon kottikärryillä loputkin sisustusjutut paikoilleen. Sen verran pitää hillitä itseään, että tänne mahtuvat myös tomaatit ja kurkut.

Sekalaista sakkia

 Joskus muiden puutarhoja kiertäessä ihastelen laajoja ja tasapainoisia istutuksia, joissa on vain muutamaa lajiketta. Toisessa puutarhassa hihkun ihastuksesta kun niistä löytyy yksittäisiä aarteita sieltä täältä. Oma puutarha taitaa olla sekoitus vähän kaikkea kaikille. Siihen en luultavasti pysty ikinä, että antaisin neliöittäin alaa vain yhdelle lajikkeelle tai kasville, sen verran keräilijän vikaa minun geeneihin on periytynyt.

Omasta puutarhasta löytyy kovin sekalaista sakkia eikä aina niin tasainoisiin kokonaisuuksiin laitettuna. Se on kuitenkin täydellisesti minun näköiseni puutarha, sellainen jossa viihdyn ja jota rakastan kaikkine epätäydellisyyksineen.

Etelänruusuruoho oli alunperin lähes viininpunainen. Se on tainnut risteytyä luonnonlajikkeiden kanssa ja siementaimien kukat ovat useimmiten liiloja. Itseäni se ei haittaa, pääasia, että tämä pörriäismagneetti viihtyy puutarhassa. 

Äitienpäiväruusu on osoittautunut todella kestäväksi. Se kukkii joka vuosi erittäin runsaasti. Jokainen talvi jänikset syövät sen tai latvat paleltuvat minkä seuraksena leikkaan ja siistin ruusun todella matalaksi. Siitähän ruusu vain intoutuu ja tekee uusia versoja minkä kerkeää. Ruusu kukkii pakkasiin saakka kunhan leikkaa vanhat kukinnot pois.

Perhosia on näkynyt kovin vähän, kai tämä ainainen auringonporotus ja käristys on niillekin liikaa. Meillä ei ole paljoa satanut, viime yölle ennustettiin vahvasti kovaakin sadetta. Sadetta tuli, mutta maksimissaan 2mm, aamulla maa oli jo rutikuiva. Tänään pitäisi sataa reilusti mutta en usko ennen kuin näen omin silmin. Yli 5 mm kerralla on tainnut viimeksi sataa toukokuussa vai peräti huhtikuussa.

Lisää laakeita kiviä uudelta kasvihuoneelta. Nämä ovat todennäköisesti sen suuren ladon tms. perustuskiviä, mikä tuolla paikalla on sijainnut. Pienet kivet on tuotu louhimolta. Eilen leikkasin kirjolupiinin kukinnot alas, pitkään ne kukkivatkin helteistä huolimatta.

Pienet varjon kasvit jäävät aina vähemmälle huomiolle. Varjosiippa vancouveria hexandra on yksi puutarhan suosikeistani. Niin vaatimaton, ei vaadi mitään hoitoa. Leviää rauhallisesti ja viihtyy kuivassa varjossa. Kukat näkyvät heikosti kuvassa, ne ovat pienet valkoiset, ei niitä koskaan ole tuon runsaammin.

Pienen ja heikon vastapainoksi puutarhassa kasvaa uhkeaa rimssuhelmaa. Idänunikko 'Coral Reef' on juuri sitä. Taimi on itse siemenestä kasvatettu ja se juroi tuossa kolme vuotta ennen kuin suvaitsi kukkia. Palopuheen pitäminen taisi auttaa.

Kupariheisiangervo 'Mindia' on ryöpsähtänyt täysillä. Olen leikannut siitä yksittäisiä oksia, mutta ehkä sitä voisi karsia kunnolla ja vetää koko pensaan juuresta poikki. Tuossa on kaksi pensasta ja molemmat ovat yhtä runsaita.

Nyt on mentävä maustekurkkujen tekoon, tänään on edullista sähköä.

#suuntanaomavaraisuus, kesäkuu 2023, luonnon monimuotoisuus

Maaseudulla asuminen on onni luonnon monimuotoisuuden suhteen, ja meillä on ollut onni saada sen puolesta hyvät olosuhteet. Lähellä on vesistöjä, olemme peräti kolmen järven läheisyydessä. On metsää, peltoa, ojia, kosteampaa ja kuivempaa aluetta. Puutarhassa on vieraillut mm. kettu ja supi. Jänikset ovat vakiovieraita, kauriit eivät (onneksi) vielä. Tikkalintuja olen tavannut omalla tontilla neljä erilaista. Pääskyset ovat joka kesä vieraanamme ja harakan poikasia tavataan silloin tällöin. On ötökkää ja vaikka mitä mönkijää, perhosia ja koppakuoriaisia. Syksyisin saunalla tapaa lepakoita illan hämärässä.

Varsinaisessa puutarhassa yritän ottaa luonnon moninaisuuden huomioon, tai oikeastaan ei pelkästään puutarhassa vaan koko tontillamme.

Varsinaisen puutarhan ulkopuolella saavat nokkoset ja koiranputket kasvurauhan. Jokainen perhosentoukka on säästämisen arvoinen ja tervetullut. Puutarhassa olen myös melko vapaamielinen toukkien yms. suhteen. Liljakukot listin, mutta muita haittaötököitä kuten kirvoja en torju. Kotiloita kerätään ja myrkytellään Ferramolilla. Joskus olen ollut paha ja myrkyttänyt kärhöistä kärhöpistiäisiä, niistä ei onneksi ole kuitenkaan saatu suurta riesaa. Kasvimaalla harsot ja ötökkäverkot ovat parasta tuholaistorjuntaa.

Puutarhaan on jätetty kantoja ja tuotu lisäksi irtokantoja. Ne saavat lahota rauhassa paikoilleen ja samalla tarjota monenlaiselle vipeltäjälle suojaa ja asuinsijaa. Kuvassa on muuten yksi tuoreimmista hankinnoistani, sain sen vaihdossa taimitorilta. Kyseessä on joku litukka, tarkemmin Cardamine pentaphyllos. Kukkii aikaisin keväällä liiloin kukin. Onko kellään tästä mitään kokemusta? Onko haitta vai hyöty?

Kantojen lisäksi uudessa hortensiapuutarhassa on paljon lahopuuta, kokonaisia puunrunkoja lahoamassa. Kuvassa niistä on vain pieni osa. Varsinaisia kaupasta hankittuja ja itse tehtyjä hyönteishotelleja meillä on muutama mutta eivät ne ole kovin suosittuja.

Arboretumin ja oman pienen metsäpalstamme välissä on niitty. Sitä suojelen vimmatusti lähestyviltä lupiineilta. Niitty niitetään silloin tällöin eikä se ole nimestään huolimatta oikea niitty. Mutta kasvaa siellä joitain niittykasvejakin. Niityn ja metsän erottaa puro jonka kunnostamisesta haaveilen. Puroon tulee vesi lähinnä sulamis- ja sadevesistä ja sammakot ovat siinä keväisin vähän hätää kärsimässä koska nykyolosuhteissa vettä ei ole riittävästi poikastuotannon kannalta. Haavenani on kaivattaa kaivinkoneella puroon syvänteitä jossa vesi seisoisi pidempään ja näin vähentää virtausta. Samalla poistettaisiin ylimääräinen kasvillisuus ja korjattaisiin kivet paremmin.

Vaikka meillä suurin osa risuista haketetaan, riittää niitä myös risuaitaan. Tämä on todella vanha kuva risuaidasta, nyt sitä on vaikeampi kuvata sillä risuaidan edessä kasvavat pensaat ja puut peittävät sen lähes kokonaan. Risuaidan tolpat on uusittu kertaalleen ja joka vuosi siihen saa lisätä risuja.

Kuten aiemminkin, näitä suuntana omavaraisuus-postauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

Alle päivittyy maanantain aikana lista muista Omavaraisuussarjan kirjoittajista.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/06/suuntanaomavaraisuus-kesakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/luonnon-monimuotoisuuden-vaalinta-ja-siita-hyotyminen-turvalliset-lannoitteet-ja-tuholaistorjunta-suuntana-omavaraisuus

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/06/05/puoliksi-villi-piha-eli-biodiversiteettia-torpan-tapaan

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta

Puutarhaisa viikonloppu

Säät suosivat puutarhassa puuhastelijaa. Ei tarvittu pipoa eikä villasukkia. Sunnuntaina olisi pärjännyt jopa shortseilla, mutta puutarhashortsit on jo pesty ja viikattu pois talvisäilöön. No mitä sain sitten aikaiseksi. Hieman lisää kasveja, lähinnä perennoja ja muutaman puun taimen istutettua. Tervalepät jäivät odottelemaan omaa vuoroaan, kaikkea ei vain ehtinyt hienosta säästä huolimatta.

Uusi hortensiapuutarha jatkuu hieman metsän puolelle. Istutin maassa pötköttävän kuusen rungon taakse osan vuosi siten Mustilasta hankituista virginianpihdoista. Taustalla olevan männyn juurella näkyy piskuinen köynnöshortensian taimi. Saattaa mennä aika monta vuotta ennen kuin se kiertää runkoa ympäri.

Luulin pitkälle kesään, että kaikki ruusunätkelmäni ovat menehtyneet. Eivätpä olleet vaan nousivat tosi myöhään. Ehdin istuttaa uusia, itse kasvatettuja taimia, valkoisia ja pinkkejä yhteen kohtaan. Nyt on runsaasti ruusunätkelmää kasvamassa. Valkoiset ovat oman ruusunätkelmän siemenistä, pinkit Saaripalstan Sailan siemenistä. Nyt onkin omat ruusunätkelmän siemenvarastot tyhjät ellen saa näistä uusia. Vanhat ruusunätkelmät eivät ehdi kukkia koska nousivat niin myöhään.

Kaivoin yhden kerrotun lumikellokasvuston pois ja siirsin sen hortensiapuutarhaan. Monta pientä sipulia löytyi, ihan en ole varma sainko kaikki siirrettyä mutta sehän ei haittaa, vanhassa paikassa voi kasvaa edelleen lumikelloja. Ja jos en halua niiden kasvavan, siirrän pois sitten kun lehdet näkyvät.

Maksaruohot kukkivat paitsi isomaksaruoho joka vielä miettii. Tällä hetkellä tykkään enemmän matalista maksaruohoista, viikonloppuna löytyi yksi uusi taimi lisää. Monet korkeat maksaruohot eivät pysy kunnolla pystyssä enkä tykkää retkottavista kasveista. Kuvan maksaruohot ovat mukavan säntillisiä.

Puutarhavieraat ovat kivoja, etenkin kaikki perhoset ja pörriäiset. Sunnuntaina onnistuin kuvaamaan uuden kiitäjän. Tämä on joko etelänpäiväkiitäjä tai isopäiväkiitäjä. Sain siitä myös hyvän videon jonka laitoin instaan. Olen nähnyt näitä parina päivänä aikaisemminkin tänä vuonna, mutta vasta sunnuntaina onnistuin kuvaamana kun oli puhelin mukana. Tuntui tykkäävän kovasti kiinanneilikan kukista.

Eipä ötökät siihen jääneet. Luumupuissa oli hurjat määrät leppäkerttuja, en ole koskaan nähnyt luumuissa niin paljon leppiksiä vaikka on meillä ennenkin ollut syksyisin paljon leppiksiä. On tainnut olla hyvä kirvavuosi. Luumut ehtivät kypsyä, vielä pitäisi ehtiä kerätä ne pois ja jatkojalostaa mm. hilloksi.

Jotain remonttiakin on tullut tehtyä, vaikka siihen ei ollut minulla osaa eikä arpaa. Olin lauantaina pienellä puutarharetkellä ja kotiin tullessa ammotti osa navetan seinustoista avattuna. Edellisten asukkaiden salaojien laitto ei ole mennyt oikein putkeen, meille jäi korjaaminen. Samalla laitettiin oma putki sadevesille ja johdatettiin ne pois rakennuksen seinustalta. Sama korjaustoimenpide on tarkoitus tehdä toiselle navetan pitkälle sivustalle. Etelän puoleinen sivusta ei kaipaa salaojia, siellä vesi valuu itsestään pois osin kallion kautta.

Tällä viikolla iltamenoja onkin sen verran paljon, että tuskin ehdin puutarhaan muuta kuin kastelemaan kasvihuoneen. 

Nyt se tapahtui

 Olen pitkään pelännyt milloin pohjoisen puolen peltojen omistaja kaataa vesakot pellon ja tonttimme rajalta. Tänään se pelätty päivä oli. Sen lisäksi eilisen ja tämän päivän kuolinuutiset saivat mielen jotenkin erityisen matalaksi. Vaikka en Hakulista ja Loiria tuntenut kuin heidän taiteensa ja musiikkinsa kautta, olivat he jotenkin osa nuoruutta ja aikuisuuttani. Elämässä tulee menetyksiä, mutta aina ne ovat minulle vaikeita.

Nyt on aukeaa, niin aukeaa.

Näkymä on kaunis, mutta minun puolesta vesakot olisivat saaneet kasvaa. Suojasivat pohjoisen tuulilta ja hallalta ja kauriit eivät päässeet kulkemaan tiheän pensaikon läpi.

Tuonne taakse mihin nurmikko loppuu, jatkan kuusiaitaa heti kun tulee sateita. Lisäksi laitoin jo tiedustelun tervalepän taimista, niistä saa näkösuojan muutamassa vuodessa.

Näkösuojan häviäminen minua eniten häiritsee. Nyt kaikki tuolla pellon takana kulkevat saavat vapaan näkymän puutarhaan. Kuuset kasvavat hitaasti joten tervaleppä toisi nopeaa suojaa, molemmat mahtuvat kasvamaan omalle puolelle tonttia.

Onneksi sentään suuremmat puut jäivät, muutama koivu ja yksi mänty. Taidan istuttaa pari mäntyäkin, niitäkin taimia minulla on muutama.

Uusi alue on nimetty hortensiapuutarhaksi. Ja sinne saapui jo ensimmäiset tutustujat. Näin yhden lahopuun alla kirmailemassa kaksi sisiliskoa, toisen sain kuvaan. Olen niin onnellinen näistä ja miten tuntui hyvältä saada tähän päivään pieni hyvä asia.

Illan työ oli hakea hevosenlantaa hortensiapuutarhan istutusalueille. Kaksi peräkärryllistä riitti juuri ja juuri.

Lopulta oli pakko lähteä sisälle, unohtaa harmittavat asiat ja katsoa eteenpäin. Pääsen istuttamaan uusia puita ja hortensiapuutarha on edennyt huiman nopeasti.

Pilkahduksia keväästä

Joka päivä kierrän pihassa ja puutarhassa etsimässä kevään ensi merkkejä. Lumet ovat sulaneet kivasti, mutta vielä on paljon sulamatta. Talon eteläseinusta on sula vaikka siihen kasataan talvella kunnon kasat lunta kivijalan eristeeksi. Ehkä tässä on toivoa, että vappu olisi suht lumeton. Pääsiäistä tuskin tarvitsee viettää lumettomassa puutarhassa.

Ensimmäiset tulppaanin piipot kivijalan vieressä. Pari päivää sitten ei näkynyt vielä mitään. Saila ehdotti instassa tähän krookuksia. Epäilin paikka liian kuivaksi mutta taidan silti laittaa vinkin mieleen. Tietää ei voi kuin kokeilemalla. Tulppaanit viihtyvät sillä vierusta on kesäisin rutikuiva.

Arboretumin tammen alla kasvavat sinivuokot ovat vapautumassa lumivankilastaan. Näköjään joku on heittänyt aimo ripsauksen tuhkaa tammen juurelle jossain kohtaa talvea. Eipä se haittaa, sinne häviää mullan sekaan ensimmäisten sateiden jälkeen.

Alppiruusumetsikkö on lähes lumeton. Varjoisasta paikasta huolimatta olen varjostanut kaikki alppiruusut. Alppikellokin näkyy olevan hengissä, peräti jo toista talveaan. Mietin pitäisikö se suojata yöpakkasilta, ensi viikolle tänne ennustettiin jopa kymmenen asteen yöpakkasta.

Jäniksen papanat poseeraavat joka kuvassa. Kyllä ärsyttää. Mutta katsotaan ohi ja vähän alemmaksi ja siinä on ihan selvästi näkyvissä vihreitä lumikellon lehtien kärkiä. Sieltä ne puskee esiin täysin jäisestä maasta uskomattomalla voimalla.

Eikä siinä vielä kaikki. Huomasin tänään pihan muurahaispesässä eloa. Kamera ei oikein tarkentanut liikkuvaan kohteeseen, mutta sain jonkinlaisen kuvan kevään ensimmäisistä muurahaisista. Pesän kohta on lumeton mutta muualla on lunta, ei olisi minun mielestä tarvinnut ihan vielä herätä. 

Antaa paljon voimaa ja iloa löytää pieniäkin merkkejä kevään etenemisestä. Ehkei tässä sittenkään olla ikuisen talven armoilla.

Puutarhapäivä

 Tänään olisi ollut monta kivaa tapahtumaa mihin mennä käymään mutta päätin jäädä kotiin. Säätila kerrankin sellainen, että puutarhatöitä voi kuvitella tekevänsä koko päivän. Jopa aurinko paistoi, sitä ei olekaan meillä vähään aikaan näkynyt.

Puutarhatyöt tuli tehtyä, enemmän kuin ajattelin. Niistä ei sen enempää, kuvat ovat tänään kuvia Suomen luonnosta, luonnon päivän kunniaksi.

Amiraaleja tahi muuta sotaväkeä ei ole pahemmin puutarhassa piipahdellut tänä kesänä. Jättiverbenat ovat saaneet olla kovin yksinään. Niinpä olin hihkua riemusta kun näin amiraalin vierailulla. Verbena on itsestään kasvuun lähtenyt viime vuoden taimen siementaimi, kokeilen taas samaa sillä jättiverbenaa on oikein mukava kasvattaa näin.

Punalatvat olivat kovasti nokkosperhosten mieleen. Nokkosperhosissa oli kaikki näkemäni yksilöt jo kovin haalistuneita ja resuisia. Taitaa olla niilläkin kesä ohi.

Neitoperhoselle maistui piparmintun kukat. Nokkosperhoset mahtuivat hyvin samoille apajille.

Tätä näkyä en olisi halunnut kohdata. Useampaan ruusukaalin lehteen oli ilmestynyt toukka-armeija. Se oli välitön sotatilan julistus. Saastuneet lehdet pois ja niiden upotus kiehuvaan veteen toukkineen päivineen.

Touhutessani alppiruusumetsikössä huomasin siellä komean hämähäkin. Minulle tämä on ristilukki, mutta virallinen lajinimi on aitoristihämähäkki. Sen verran komea otus etten mennyt ihan lähelle.

Siinä tuo söi verkossaan saalista, mukavaa lauantailounasta. Näytti olevan jonkin sortin kärpästä tarjolla.

Kuten blogissa pitää olla joka kesä vähintään yksi pionikuva, pitää olla myös yksi kärpässienikuva. Jouduin oikein etsimään, että löysin kärpässienen. Kantarellisato on yhtä surkea, löysin tasan yhden ja jätin sen metsän eläinten syötäväksi. Vähän hassua surkutella huonoa sienisatoa kun ei meillä kukaan syö sieniä. Vaan olisihan niillä ollut taas kiva ilahduttaa sellaista jonka ruokavalioon sienet kuuluvat.

Vielä vähän

 Helteet palaavat tänään hetkeksi, se sopii vaikka eniten odotan sadetta. Kun olen tämän postaukseni kirjoittanut, on mentävä virittelemään sadetin taas uuteen kohtaa perennapenkissä. Kuivuuden sietämisen auttamiseksi, olen katkonut monista perennoista jo varsia pois, tänään lähtee kaikki tähtiputket. Kuvittelisin niiden sietävän kuivuutta paremmin kun ei tarvitse keskittyä siementen tuottamiseen tai kukintaan. Ja onhan ruskettuneet kasvit myös hieman epäesteettisiä.

Hortensia 'Lime Rickey' on kovin valkoinen, vihreä vaihe ohitettiin tyystin. Uskon valtavalla lämmölle olleen vaikutusta asiaan.

Siirsin muutaman pienen punaisen 'Red Velvet' tiikerililjan jakosipulin valkoisten kiiltoleimujen kupeeseen. Tämä punavalkoisen yhdistelmä oli silloin mielessä. Aika herkku pari.

'Pink Annabelle' hortensia on niitä harvoja joita olen kastellut. En halunnut menettää tämän kukintaa. Alakulmassa näkyy miten keijunkukka 'Paprika' on hätää kärsimässä, sille täytyy muistaa viedä vettä oma kannullinen.

Ja vielä vähän rakastamaani laukkaa ja sen pallokukkia. 

Allium 'Pksmense' ei ole nauttinut helteistä, se taitaa olla vuoriston kasvi ja tottunut hiukan erilaiseen ilmastoon.

Sen sijaan laukka 'Ping Pong' on nauttinut lämmöstä ja on suuresti pölyttäjien suosiossa. Kimalaisia ja neitoperhosia vierailee laukan kukinnoissa ahkerasti. Löysin tätä laukkaa viime syksynä Lidlistä ja ostin ihan vain sen hauskan nimen takia. Laukka talvehti hyvin ja kukkii vasta nyt. Jos suinkin tätä tulee uudestaan myyntiin niin ehdottomasti ostan lisää. Tähän aikaan kesästä kukkivia laukkoja ei ole montaa lajia.

Vielä vähän punahattuja jotka nekin ovat kimalaisten ja neitoperhosten suosiossa. 'Ping Pong' laukat näkyvät kuvan oikeassa yläkulmassa. Kasvavat aika korkeiksi mutta pysyvät hyvin pystyssä.

Loppuun pieni varoituksen sana liljakukoista. Löysin eilen yli 20 aikuista kukkoa liljoistani. Listin kaikki kuoliaaksi. En tiedä olivatko tämän kesän kuoriutuneita kukkoja vai munimaan tulleita yksilöitä mutta kannattaa tarkkailla omia liljoja, kukkoja on liikkeellä.