Olkiperunat nyt

 Sadonkorjuunaika ja aika kertoa mitä kuuluu pelkkien olkien alla kasvaneille perunoille. Hyvää kuuluu, satoa on korjattu ja syöty.

Tässä perunoita suoraan olkien alta, yhtään pesemättä tai putsaamatta niitä. Suurin osa perunoista oli hyviä mutta osa oli saanut liikaa aurinkoa ja vihersi, ne heitin pois. Olkea en lisännyt yhtään kertaa, jossain kohtaa olisi pitänyt niin olisi välttynyt vihreiltä perunoilta. Olen tyytyväinen satoon näinkin.

Varret ovat laonneet, ensi viikolla pitäisi ehtiä nostaa loppukin sato.

Unikon siemenkotia talteen kerättynä, pitäisi olla kerrottuja vaaleanpunaisia mutta aina joukkoon eksyy toisiakin värejä. Muita talteen otettavia ovat tuoksuherneet, kehäkukat ja samettiruusut.

Tomaattia on syöty paljon ja jaettu paljon. Tänään keitin kaikki kypsät isot tomaatit tomaattikastikkeeksi pakastimeen. Tosin pakastin tursuaa vadelmaa enkä tiedä saanko ujutettua sinne myös kastikkeet.

Yksi kukkakuvakin on oltava, tämä näky on vaan niin kaunis. Päivänlilja, syysleimuja, sinipiikkiputki ja rantakukka kaikki yhdessä ja samassa kuvassa.

Mustilan taimipäivän satoa

Tänä kesänä ei ole pahemmin järjestetty puutarhatapahtumia. Niinpä otin ilolla vastaan tiedon Mustilan taimipäivän toteutumisesta. Yritin olla paikalla heti aamusta sillä osa taimista ehtii loppua jo ennen kun tapahtuma alkaa. Lohduttautua voi sillä ettei tiennytkään niiden taimien olemassaolosta. Päässä oli pientä listaa niistä kasveista jotka on ehdottomasti hankittava jos niitä suinkin löytyy. Osa budjetista oli varattu heräteostoksiin. 

Ensimmäinen kuorma kotipihassa valmiina istutukseen. Kyydissä keijunkukka 'Paprika', jouluruusun siementaimia,  punahattu jonka nimeä en muista, ojakellukka 'Mai Tai', helovuokko, väinönputki, varjosiippa, heidinkukka, tarhasyysvuokko 'Wild Swan' ja tummalehtinen harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'.

Harsojaloangervo pääsi uuteen penkkiin uuden kasvihuoneen edustalle. Taustalla on jättikarhunputki ja oikeassa yläkulmassa on kasvamassa jättiraparperi. Mustan suojan sisällä on koristeomenapuu 'Hopa'. Paikan pitäisi olla riittävän kostea. Taimipurkki on tuossa kunnes muistan merkitä taimen nimilapulla. Mustilassa olikin myynnissä niitä hyviä valkoisia lappuja joihin voi kirjoittaa lyijykynällä. Ostin samantien kaksi nippua ettei heti lopu kesken. Yhdessä nipussa kun on vain 100 kappaletta nimilappuja.

Toinen kuorma sisälsi mielenkiintoisia kasveja. Tulevaan kasvihuoneeseen siemenetön viinirypäle 'Mars' oli niin mahtava löytö, että se oli ostettava heti. Juuri sen olin suunnitellut hankkivani ja ehdin jos ajatella etten saa juuri tätä lajiketta Suomesta. Toinen korkea kasvi on Mustilan arboretumin myynnistä. Se on liuskavisakoivu 'Kaarlo' joka on luultavammin jalostettu visakoivusta ja liuskalehtisestä koivusta. Hieno lisä arboretumin puihin. Maksaruoho on minulle uusi lajike 'Firecracker'.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' oli ihana, juuri niitä heräteostoksia jolle pitää olla tilaa.

Tämä on aarre josta en ole ennen kuullut. Täysikuuvaahtera Acer shirasawanum. Sekin Mustilan arboretumin taimista. Ylöspäin viuhkamaisesti kohenevin, kerroksellisten oksin kasvava pensasmainen puu. Punaiset kukat ja näyttävä syysväritys. Meillä ei japaninvaahtera menesty mutta tästä yritän sille korviketta. Suojasin pienen taimen heti kuvien ottamisen jälkeen verkolla, tätä ei jänikset saa syödä.

Pieni vaahtera on etualalla uudessa alppiruusumetsikössä. Taustalla kivien takana kolme alppiruusua jotka istutin viime vuonna.

Safiirihortensia jonka nimilappua en tajunnut kuvata. Alkoi kai olla turnausväsymystä, tämä olikin viimeinen taimi jonka ostin. Ja onneksi sain, taisi jäädä kaksi minun jälkeeni. Tämäkin kasvaa alppiruusumetsikössä jossa on toivottavasti riittävän suojaista. Taustalla on mustaselja ja kalliokieloja. Pieni vihreä pläntti safiirihortensian vasemmalla puolella on alppikello joka on myös taimipäivältä hankittu.

Alppiruusuja ostin kaksi. Pitkään mietin isojen vai pienien taimien välillä. Lopulta päädyin pieniin, alan harrastajilta hankittuihin. Tämä on 'Lumotar' jonka kukat avautuvat vaaleanpunaisina mutta ovat avonaisina puhtaan valkoiset. Toinen, vieläkin pienempi taimi on siementaimi jonka väri on yllätys mutta ehkä punainen.

Näiden kaikkien lisäksi ostin katsuran. Se minulla jo oli mutta kuoli keväällä. Ensin luulin talvea syylliseksi mutta kuolema olikin omaa huolimattomuuttani. Nimilappu oli kiinni katsurassa metallilangalla ja tuo metallilanka oli hirttänyt taimeni. Olin unohtanut langan taimeen kiinni.

Retken parhainta antia heti kasvien jälkeen oli tapaamiset Vaalean vihreää-blogin kirjoittajan, Saaripalstan Sailan ja Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin kanssa. Kiitos antoisista juttuhetkistä taimiostosten lomassa.

Jatkopala

Uuden kasvihuoneen edustan istutus sai keväällä jatkopalan. Jatkopalan nurmikon päälle kippasin kaikki talven yli multasäkeissä muhineet kanttausjätteet. Peitin sanomalehdellä ja lakanalla jotta muhimista tapahtuisi lisää. Viikonloppuna kaivoin maat esiin lakanoiden ja sanomalehtien alta.

Lisäsin muhineeseen maa-ainekseen muutaman säkin kaupan multaa, sain lisää korkeutta ja samalla parannusta saviseen maahan. Mullan oikeassa reunassa kasvava puu on helmiorapihjala 'Toba'. Se oli viime syksyn huikeimpia puutarhalöytöjä, maksoin siitä vitosen.

Taimia löytyi omasta puutarhasta. Nämä valkokeltaiset siperiankurjenmiekat kasvoivat ennen kivimuurilla, siirsin ja jaoin ne jättikiven kylkeen.

Kurjenmiekkojen taakse tuli tarhakellokärhö 'Aljonushka'. Se on vielä onnettoman pieni rääpäle, toivottavasti jaksaa sinnitellä talven yli ja vahvistaa itseään. Kärhön oikealle puolelle siirsin punalatvat jotka olivat jääneet täysin huisku-unikon ahdistelemiksi. En tiedä oliko hyvä idea siirtää kukkivina mutta tehty mikä tehty.

Tässä kuvattuna kasvihuoneelta päin, jatkopala on tuo tummempi alue. Multatilaa on vielä, muutama kasvi odottaa siirtoa ja jotain toivon löytäväni Mustilan taimitapahtumasta. Maksaruohoja kuuluu molempiin kategorioihin.

Puutarhan mahtavin pörriäismagneetti, jo moneen kertaan kuvattu jättikarhunputki. Pörriäistä en tunnista, onko kukkakärpänen vai joku ampiainen.

Kokeilin ladata videon pörriäisten hyörinästä jättikarhunputkella, toivottavasti onnistuu, esikatselussa näytti olevan oikein.

Kärhöt ovat antaneet parastaan. Kukkia on tiheässä tässä nimettömässä punaisessakin eikä pelkästään 'Margaret Hunt' kärhössä.

Liila kärhö jonka piti olla 'Ville de Lyon'. On tämäkin ihan kiva ja kasvakoot tässä jos kerran viihtyy.

Vieläkin kirvelee mummolta saatujen bellisten menetys tappotalvena 2016. Nyt kokeilin ensi kertaa kasvattaa belliksiä siemenestä. Muutaman taimen sain kasvatettu kukintaan saakka. Nämä ovat samannäköisiä kuin mummolta saadut. Eivät kuitenkaan taida lisääntyä yhtä herkästi kuin valkoiset nurmikolla kasvavat jotka väärässä paikassa ongelma.

Pink Annabelle ja muita puutarhan kasveja

Viime syksynä istutettu pallohortensia 'Pink Annebelle' kukkii komeasti. Pensas on hankittu Puutarha Tahvosilta viime syksyn bloggaajatapaamisessa, taisimme lähes kaikki hankkia oman pinkin pallopensaan.Jostain syystä en saa vaihdettu tekstin väriä takaisin mustaksi, bloggeri muunsi sen itsekseen siniseksi, pahoitteluni. Lisäksi tekstiin tulee alleviivaus enkä saa sitäkään pois. Onpa ärsyttävää. Annabellen kukat ovat hervottoman suuret, Jalo-kissa toimii kokovertailun mittana, se ei ole pieni kissa. Tuossa on kaksi eri hortensiaa, kukkien lukumäärä ei siten ole suuri per kasvi mutta onhan tämä silti hyvä ensimmäisen vuoden kukinnaksi.

Kukat lähempää ja hups, taas ollaan itsekseen mustassa tekstissä ilman alleviivausta. Keskittäminen onnistui ennen yhtä näppäintä painamalla, nyt pitää painaa kolme kertaa ennen kuin saa tekstin keskitetyksi. On tämä tekniikka huippua. Mutta palataan kasveihin ja jännitetään minkä värinen teksti on seuraavan kuvan jälkeen, ehkä punainen?

Vähän laajempaa kuvaa 'Pink Annabelle' hortensiasta. Tykkään siitä paljonkin tuon keltaisen 'Aurea' happomarjan kanssa. Vasemmalla on valkoista kiiltoleimua ja sen vieressä kirjoukonhattu. 

Teksti mustaa jihuu mutta nyt en saa kuvia keskelle.

Virosta tuotu nimetön laukka on loppukesän kukkijoita. Siirsin tätä samaan penkkiin jossa on Annabellet. Tuntuu viihtyvän sillä muualla tämä ei tänä vuonna kukkinut. Luumulehdossa on alkuperäiset, ne lähes kuolivat talven märkyyteen. Elossa olevia kokeilen johonkin muualle sillä tätä en halua menettää. harvoja laukkoja joka ei kellastuta lehtiään kesken kukinnan. Ja huomasitteko, taas alleviivattua sinistä tekstiä jolle en mahda mitään.

Tässä laukka lehtineen.

Puutarhaan on ilmestynyt tällainen heinä tai mikä lie. En ole raaskinut kitkeä sitä pois koska en tiedä onko tämä puutarhakasvi vai ei. Komea se on vaikkakin hiukan huonossa paikassa suoraan kiinni 'Obsidian' keijunkukissa. Tunnistatko mikä tuo voisi olla?

Punakärsämö on kukkinut jo jonkin aikaa ja siinä on vielä mukavasti kukkia tulossa nupuista päätellen.

Olen pari päivää tehnyt suurta kitkentää, voikukan pieniä alkuja on liikaa, niistä on hyvä hankkiutua eroon riittävän pieninä.

Lopuksi kuva jättikarhunputkesta joka on pölyttäjien mieleen. Siinä ei ole montaa pörriäistä kerralla mutta kokoa ajan niitä on, tyhjiä hetkiä ei montaa ole. Viime vuoden jättikarhunputkista ei tullut siementaimia, toivottavasti tänä vuonna tulee, olen ehdottomasti tämän kasvin ystävä.

Tähän on pakko lopettaa, en enää kestä tätä tekstin ja kuvien omalaatuista käytöstä.

P.s. osa tekstistä on muuttunut linkeiksi, menevät kuviin kun tekstiä klikkaa. Ja muutakin omituista on, nyt onnistui keskittää kuvat mutta ei tekstiä.

Aina ei mene nallekarkit tasan

eikä taivaalta tulevat sateet. Tehokkaasti sade on kiertänyt meidät koko kesän. Tai olemmehan me armopisaroita saaneet, eilenkin tuli vettä, alle 0,1 mm joka kuivui heti haitumalla. Edellisen kerran satoi 7.7. Avoimien Puutarhojen päivänä, silloin saatiin muistaakseni 3mm. Määrät kuvaavat hyvin millaista meillä on ollut huhtikuusta saakka.

 Talon edustan nurmikko on näyttänyt tältä jo monta viikkoa. Istutusalue on vihreä ja sen vierusta sillä perennapenkkiä on kasteltu.

 Lähdetään kierrokselle eri puolille pihaa. Aitalle päin mentäessä on kuivaa kuin Saharassa.

 Aitan edustalla on ihmeen vihreää nurmikkoa vaikka sitä ei ole kasteltu. Mies on leikannut nurmikon 7.7. jälkeen kaksi kertaa. Jälkimmäinen kerta oli lähinnä rikkojen haituvien poistoa, ne kun eivät kuivuudesta piittaa. Normaali leikkuuväli on kerran viikossa.

 Kasvimaan vieressä on vihreämpää johtuen kasvimaan kastelusta. Tosin kasvimaata ei ole kasteltu ainakaan viikkoon, sääennusteet kun ovat näyttäneet joka päivälle sadetta mutta ei sitä silti ole tänne saatu eilistä olematonta poikkeusta lukuunottamatta.

 Karjakon lempipaikan edustalla on vihreää. Siinä on uusi nurmikko jota on kasteltu ettei istutustyötä joutuisi tekemään uudestaan. Nurmikon tilalla oli ennen perunamaa joka on tällä hetkellä osa kasvimaata.

 Arboretumin nurmikon vihreyden salaisuutta en tiedä, tosin on tässä yksi pihan paksuimmista multakerroksista, mullan alla on savipatja eikä ole tiedossa missä kohtaa tulee kallio vastaan. Todennäköisesti kallio on syvällä koska tämän kuivempaa ei ole tässä osassa puutarhaa. Tein koekaivuun ja totesin että savipatjaan saakka on rutikuivaa maata ja savikin näytti kuivalta. Kaivoin maata n. 40 sentin syvyyteen.

Mutta ei silti riemuita. Kuivien koivujen puoli on rutikuivaa. Tulevan kivimuurien kivien siirtely piti sekin jo jättää sillä kivien mukana tullut hieno maa-aines on niin pölisevää ettei siinä pölyssä voi olla.

Palataan arboretumista etupihalle. Nurmikko on kuivunut täältäkin, vain kasteltujen istutusten tienoilla vihertää. Ja kuten taustalla näkyy, ei koivuissa ole enää montaakaan lehteä. Säästynpä syksymmällä haravoimiselta.

Huomiselle ennuste näyttää ukkosta ja sadetta. Jokohan olisi meidän vuoro saada kastelu taivaalta eikä letkusta.