Varjoliljoja

 Kiitos kaikille meillä vierailleille. Oli uusia vieraita ja vanhoja tuttuja, kaikkiaan lähes 300 kävijää. Sää ei suosinut, mutta puutarhaväki on sitkeää ja osaa pukeutua oikein.

Avoimien jälkeen olen tehnyt puutarhassa vain kevyitä hommia, katkonut kukkineiden perennojen varsia, nyppinyt kukkineita pioneja pois ja muuta sellaista kevyttä. Pari uutta ideaa muhii ja arboretumin vanhin perenna-alue tulee muuttumaan vähän eli kaivan sieltä osan kasveista pois ja teen tilaa niille jotka haluan säilyttää.

Mennään kuitenkin itse asiaan, varjoliljoihin. Osa on vielä nupuillaan, marhanliljat aloittelevat, niistä voi tehdä oman postauksensa. Tämä suosikkini pääsi ensimmäisiin kuviin. Uskomattoman upeaksi kasvustoksi levinnyt marhanliljan ja varjoliljan risteymä jota kutsun vadelmasorbetiksi.

Tässä vielä lähikuvaa sen väristä jota on vaikea kuvailla.

Sopii yhteen myös pionin kanssa. Pionin olen hankkinut vuoripuonin nimellä ja sen piti olla tummanpunainen kerrottu. Siirsin pionin pari vuotta sitten ja olen sydän kurkussa pelännyt sen häviämistä. Tänä vuonna suvaitsi jo kukkia.

Tässäkin loistava, sattumalta tullut yhdistelmä varjoliljaa ja tummanpunaista pionia.

Sama varjolilja kuin edellisessäkin kuvassa. Nimetön kaunotar jonka terälehdet ovat melko täysin pilkuttuneet.

Valkoisia varjoliljoja löytyy muutama yksilö. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta olen sitä mieltä, että jossain kohtaa varjoliljan sipuli jakaantuu ja alkuperäinen sipuli kuolee. Siinä kohtaa kukinta on heikkoa kunnes sivusipulit ovat kasvaneet ja kukkivat hyvin. Kaivoin nimittän yhden valkoisen ylös ja sieltä löytyikin kuusi pienempää sipulia vieri vieressä. Olin ihmetellyt miksi ei enää kuki hyvin.

Tässä vaaleanpunainen kaunotar joka on haettu erään vanhemman rouvan puutarhasta edellisen valkoisen kanssa. Tällä pilkut jäävät kukan terälehden tyveen. Pitää muistaa kuvan myös täysin pilkuton varjolilja, se on meidän oman kylän alkuperäisiä kasveja.

Viimeisenä hyvin vaalea pilkullinen varjolilja. Tätä kasvaa useammassakin paikassa, tämä taitaa olla niiden siementaimi. Taustalla näkyy miten iiris 'Red Masterpiece' kukkii edelleen, se aloitti muutama viikko sitten kesäkuussa. Viileät kesäsäät ovat myös hyvä asia jos ajatellaan sitä kukinnan pituuden kannalta.

Säätiedote näyttää lupaavalta, lämpöä ja aurinkoa vihdoinkin tiedossa.

Ennen ja jälkeen

Navetan kivimuuri sai vuosi sitten jatkopalan. Idea ei ollut omani vaan miehen. Samalla työalue rajautui paremmin arboretumista mikä helpottaa työalueella liikkumista. Kivien yli ei parane ajella traktorilla.

Ensin kärräsin kompostien sisältöä suoraan nurmikon päälle. Sitten peitin alueen mustalla kankaalla ja jätin hautumaan.
 

En malttanut odottaa tähän vuoteen vaan loppukesästä otin kankaat pois ja muokkasin maan. Keskelle tuli oikopolku kivistä.

Istutin taimia samantein, uusi ostettuja on oman puutarhan siirtotaimia. Nyt näyttää jo näin rehevältä.

Ihanan värinen ritarinkannus on siirretty omasta puutarhasta. Lajikenimeä tälle ei ole, olen ostanut sen vaaleanpunaisena ritarinkannuksena.

Viime kesänä aloitin myös kasvimana reunustan uudistamisen. Kaikki räsymatot lähtivät ja laitoin reunaan kankaan. Mustan muovin alle jätettiin maatumaan nurmikko ja rikkaruohot. Penkereen reunana hain kiviä kivilouhimoltani.

Eilen otin muovin pois. Kanttasin reunan uudestaan. Kulkuväylälle hain tukevat kivet sillä tuosta kuljetaan kottikärryillä. Alimman kiven eteen jos löydän oikein littanan suuren kiven niin olis hyvä juttu, ei tulisi liian jyrkkää pomppua kottikärryille. Tähän on tarkoitus tulla vuorotellen riviin pioneja ja päivänliljaa. Ensimmäiset taimet on istutettu. Pioneja 'Sorbet' ja nimetön taimi Ruusumäen-puutarhasta Asikkalasta. Päivänliljat ovat saksalaisesta, niiden värin paikkansapitävyydelle en anna kovin suurta arvoa. Loput päivänliljat ostan Tommolan tilalta, sieltä olen saanut sitä mitä pitääkin. 

Myös yläpihan jatkopalalla tapahtuu, siitä lisää myöhemmin.

Pioneja ja muuta puutarhaelämää

 Ensimmäiset pionit ovat jo lopetelleet kukintaansa, toiset vasta aloittelevat. Tykkään pioneista senkin takia, että niiden kausi on pitkä, toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Tänä vuonna tosin kukinta voi venyä pidemmällekin, heinäkuun puoleenväliin asti. Pääkukintaa toivon 6.7. sunnuntaille jolloin osallistumme taas Avoimiin puutarhoihin. 

Ostin Hiidenkiven puutarhan Minnalta pari vuotta sitten juhannuspionin taimen. Tänä vuonna taimi kukki ensimmäistä kertaa. Ihan juhannukseen kukinta ei osunut, vaan se oli kesäkuun puolenvälin tienoilla. Kukat ovat kyllä kauniit, tiheät pallomaiset. Muutoin pionin olemus on melko vaatimaton ja siinä ehkä piilee osa sen salaisuutta. 

Tarhapioni 'Rosea Plena' on ostettu Lahden siirtolapuutarhan avoimien ovien taimimyynnistä. Ostin tämän täysin sokkona, kukasta saatikka edes sen väristä ei ollut mitään tietoa. Hyvin kävi sillä tätä minulla ei ollut ennestään. 

Amurinpionin paeonia obovata herkät kukat jaksavat ihastuttaa. Kukat eivät avaudu koskaan enempää vaan jäävät ikäänkuin puolittain nupulle. Minulla on näitä kaksi taimea, kumpikin kasvaa aika syvässä varjossa hortensiaputarhassa. 

Ilokseni amurinpioni tekee runsaasti siemeniä. Olen kylvänyt niitä pionin ympäristään ja nyt esiin on tullut kaksi tällaista pientä siementaimea. Voisivatkohan oikeasti olla amurinpionin siementaimia? Ainakin lehti on kovin samanlainen kuin emokasvilla. Kuvan vaaleat juuripallurat kuuluvat pystykiurunkannukselle. palluroita nousee vuosittain esiin kukinnan jälkeen ja painelen niitä sitten takaisin maahan tai istutan uusiin paikkoihin.

Pioni 'Pink Hawaiian Coral' ei jätä kylmäksi ketään. Ärtsy väri mutta tykkään hurjan paljon. Näitä olen laittanut arboretumiin useamman taimen. 

Tässä yhden taimen kukintaa. Taimella on viruksen seurauksena kirjavat lehdet joka vuosi. Virus ei ole levinnyt muihin taimiin joten olen antanut tämän kasvaa erikoisuutena muiden keskellä. Olen harkinnut sen siirtämistä omaan yksinäisyyteensä jotta kirjavat lehdet tulisivat paremmin esiin.

Amerikan siemenistä kasvanut nimetön pioni on kaunis sekin. Värissä on jotain herkkää.

Vielä herkempää oli se hetki, kun sain Einon syliini ja kissa rentoutui siinä hellittäväksi. Ajatella, että alle vuodessa on päästy tähän luottamukseen. Sinnikäs työ kissan kesyttämiseksi tuottaa tulosta. Einon ehdoilla on menty eikä kissaa ole pakotettu mihinkään. Onneksi katti on perso herkuille, niillä on helppo opettaa käsittelyä kuten esimerkiksi punkin poistamista.

Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Pioneja siemenestä

 Satuin vuonna 2019 Suomen Pioniseuran pisteelle Lahden Pihapiiri-messuilla. Heillä oli myynnissä Amerikan vaihtona tulleita siemeniä, viisi pussia kympillä. Ostin erän ja kylvin siemenet. Osa iti ja suurin osa ei tietenkään. Itäneistä siemenistä sain muutaman taimen ja siirsin ne maahan. Viime kesänä kukki ensimmäinen, ja tänä kesänä kaksi lisää. 

Ensimmäisenä kukki valkoinen, suurikukkainen pioni. Se on sanoisinko, löyhästi puolikerrottu. Oikein kaunis, mutta helteiden takia kukinta oli hetkessä ohi.

Seuraava pioni olikin sitten lottovoitto. Juuri minun puutarhani väriä. Nupun ollessa kerällä, on väri sekoitus vaaleanpunaista ja persikkaa. Kukka avautuu hennon vaaleanpunaisena ja on melko tiheään kerrottu.

Kukinnan edetessä väri haalistuu ollen lopulta lähes valkoinen. 

Tämä pioni näyttäisi tekevän sivukukintoja. Tässä yksi sivukukinnon kukka. Tästä taisi tulla kertaheitolla lempipionini. Sille voisi antaa nimen 'Katja'. Pioni on kestänyt todella hyvin sateet ja helteet, se kukkii pitkään. Pysyy melko hyvin pystyssä mikä on plussaa sekin.

Kolmannen pionin kukinto oli mennä kokonaan ohitse. Enpä olisi uskonut, että moinenkin itää. Täytyy sanoa, että jos tykkään kahdesta edellisestäkin, niin tykkään tästäkin. Tosin tämä on ensikukinta, seuraava kukinta voi olla hieman erilainen kun pioni kerää ikää ja voimia lisää. 

Olin säästänyt siementen emotaimien tiedot. Ne ovat yllä. Siitä jokainen voi arvailla mistä emosta siementaimeni ovat lähtöisin. Nimilaput menivät jo kylvövaiheessa sekaisin, joten emot jäävät pääosin varvailujen varaan.

Tämän kokeilun perusteella, voisin kasvattaa uudelleenkin pioneja siemenestä vaikka se ei olekaan mitään lyhytjänteisen ihmisen puuhaa. Siementen ostosta kukintaan kesti 4 - 5 vuotta. Vaan kaunista kannattaa odottaa.

Avoimien puutarhojen jälkeen

 Kiitos kaikille puutarhavieraille. Teitä oli taas ennätysmäärä, yli 100 autollista. Pysäköinninohjaus oli aivan ehdoton, onneksi olimme raivanneet tien varteen lisää parkkitilaa. Kahvilaan tarvittiin kolmas henkilö ja itse hoidin aluksi taimimyyntiä enkä ehtinyt kierrellä ja esitellä puutarhaa kuin ihan lopussa. Tarvitaan siis vielä yksi myymään taimia puolestani.

Ihastuneita kommentteja riitti, paljon oli kysymyksiä, muutama uusi idea ja jokunen inspiraatio. Puutarhaharrastus on tarkoitettu jaettavaksi, ei vain omalle silmälle, se on tämän parasta antia. 

Oiva yllätti, se esittäytyi vieraille ja jopa nukkui keittiön sohvalla kesken kiireisimmän ajan. Se antoi lapsivieraiden silittää itseään, kieri kasvimaan oljilla ja oli kaikin puolin edukseen. Oivallinen puutarhakissa vaikka ei osaakaan metsästää myyriä. 

Silloin kun väsyttää, niin nukutaan vaikka ympärillä olisi täysi vilinä ja vilske.

Sitruunainen mustikkapiirakka loppui ensimmäisenä. Juustokakut toisena.

Salin näkymä jonka kahvilavieraat näkivät ensimmäisenä. Ehdin kuin ehdin pestä ikkunat ennen avoimia, kiitos kesäloman.

Kukka-asetelmiin yhdistin puutarhan kukkia (laukat), kaupan kukkia (neilikat) ja ojanpientareiden löydöksiä.

Kupariheisiangervot olivat täydellisessä kukassa, niitä ihasteltiinkin paljon. Ja minä kehuin niitä, helppohoitoisia pensaita jotka viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa.

Tämä oli yksi päivän kuvatuompia iiriksiä. Sain monta kyselyä sen jakotaimista. Lupasin myyntiin ensi vuonna, kasvusto on jo aika runsas ja sopii jaettavaksi. Nimeä tällä kaunottarella ei ole.

Uuden kasvihuoneen ympäristöstä tykättiin. Tänä vuonna ei ollut kylpyammetta, se on jäänyt vakituiseksi asukkaaksi saunalle. Jos haluan puutarhaan vielä ammeen. joudun ostamaan toisen. Etualan maksaruohon taimet olivat myyty hetkessä. Se on ihana, tykkään kuin hullu puurosta vaikka sen kasvua saakin rajoittaa.

Suurin osa pioneista ehti avata nuppunsa sunnuntaiksi. Niitäkin katseltiin paljon. Harmi, että osa lajikkeista on ollut vääriä, enkä tiedä niiden nimiä kuten tämän punaisen kaunottaren. Sen takana oleva överipioni on 'Rasberry Sundae', sen lajike oli monelle vieraalle täysin uusi.

Eilen otin puutarhassa rauhallisesti ja aloitin suunnitellut kasvien siirrot, tälle päivälle oli luvassa hyvää vesisadetta ja se piti hyödyntää vaikka kastelin kaikki siirrot ja uudet taimet hyvin. Sade alkoi jo illalla, jatkui yöllä ja edelleen. Harvoin saa sade näin onnelliseksi, puutarha on taas kerran pelastettu kuivuuden kynsistä.

Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Arboretumin kaunottaria ja yksi prinssi

Arboretum on kitketty ja kantattu, kuivat oksat leikattu, roskat siivottu ja muutenkin valmisteltu puutarhavierailuja ja omaa silmää varten. 

Kuunamaton prinssi Jalo kissanmutkakivellä kissanmutkassa vuorijalavan katveessa. Uuden kivipolun kivet olivat asettuneet paikoilleen, mutta tein viime vuonna polun perustamisessa virheen. Laitoin kivien alle pahvin ja niinhän siinä kävi, että pahvit maatuivat liian nopeasti ja rikat puskivat esiin. Otin kivet ylös ja lisäsin sanomalehteä alle. Sanomalehti on sitkeämpää kuin pahvi ja toimii paremmin, tästedes muistan sen.

Arboretumin ensimmäiset pionit kukkivat. Kartanopionin aika on jo ohi, mutta seuraavaksi aloittavat nämä punaiset, Lahden siirtolapuutarhan taimimyynnistä ostetut pionit. Lajike ei ole tiedossa, mutta veikkaan jotain tarhapionia. Tykkään tämän pionin kukista eniten sitten kun en ovat hiukan vanhentuneet. Etualalla näkyy varjolilja joka tuli salamatkustajana.

Samaan aikaan kukkii kellukka 'Bell Bank' ja iiris 'Red Zinger'. Pionin ja näiden kahden yhdistelmä on kovasti mieleeni. Kun tirkistätte taustan tervaleppäaidanteen läpi, sill näkyy kuivuuttaan huutava pelto. Tämä sateettomuus ottaan eniten päähän pellosta elantonsa saavien puolesta. Eipä ole kovin kummoiset satonäkymät jos kylvöt kuihtuvat kuivuuteen.

Vielä yksi kuva pioneista. Täydelliset kaunottaret. taustalla näkyy köynnöskaari ja siinä kärhön versoja. Arboretumin kärhöille näyttäisi tulevan loistokas vuosi.

Tämän tuen kärhöistä 'Guernsey Cream' on kasvanut jo puolentoista metrin korkeuteen. Ihan mieletön kasvuvauhti. Puutarhan kaikki kärhöt selvisivät talvesta hengissä, tällä viikolla tulivat versot viimeiseenkin kärhöön. Tai no, sitä rosarion herkkistä vielä odottelen, mutta se yllättää vähän joka vuosi myöhäisellä kasvullaan.

Edellisen kuvan kärhö ja sen tuuheus näkyy tässäkin kuvassa. Kärhö kasvaa 'Moskovan Kaunotar' syreenin kupeessa. Syreeni on ollut aina todella hidaskasvuinen, kerran se teki jo lähes kuolemaa. Hengissä on ja kukkii kivan runsaasti. Auringon vaikutuksesta kukat ovat vähäisen vaaleanpunaiset, lähes valkoiset.

Suureksi kasvanut lumipalloheisi on näyttävä ilmestys. On se joskus kukkinut runsaamminkin, mutta olen tyytyväinen sillä vaikka on näin kuivaa, heisi on säästynyt nälviäisiltä.

Omalta tontilta siirretyt lehto- tai kalliokielot ovat runsastuneet mutta eivät levinneet. Tarkkailen näitä joka vuosi leviämisen varalta. Oman kasvupaikkansa täyttää tehokkaasti, tulta eivät rikat huutele.

Enköhän tästä lähde taas kastelemaan kasvimaata, eipä näytä sateita näille seuduille heruvan.