#suuntanaomavaraisuus, elokuu 2024, aidat ja rajaukset

 Täällä maaseudulla näkee hyvin harvoin rakennettuja aitoja. Tontit ja piha-alueet ovat laajoja eikä niiden rajaamiselle ole välttämättä tarvetta. Jos aitoja on, niillä rajoitetaan näkyvyyttä tai eläimiä. Meillä ei ole rakennettuja aitoja, istutettuja sen sijaan on. Tai voiko risuaidan lukea rakennetuksi aidaksi, se kun on rakennettu eikä kasvatettu.

Risuaidasta ei ollut tuoretta kuvaa. Se näkyy kuvassa kompostien takana. Aidan tarkoitus on luoda hyvä pienilmasto luumulehtoon. Risuaita jää näin kesäisin sen edessä kasvavan kasvillisuuden peittoon, jos sen haluaisi kuvaan, pitäisi mennä naapurin pellolle.

Varsinaisia istutettuja aitoja meillä ei ole, on vain aidanteita kuten tämä tervaleppäaidanne arboretumin ja pellon välissä. Uuden kasvihuoneen taaksi on istutettu toinen aidanne. Siinä kasvaa tasaisessa rivissä kuusia ja terveleppiä. Lisäksi on tammia, vaahteroita, mäntyjä, koivuja ja muita yksittäisiä puita. Niistä muodostuu joskus vapaasti kasvava aidanne ja suoja pohjoisen tuulilta.

Istutusalueet ovat rajttuina nurmikoista kanttauksilla. Siistin kanttaukset lapion kanssa 1-2 kertaa kesässä. Tänä vuonna saattaa riittää yksi käsittely, yleensä tarvitaan kaksi. 

Jos istutusalue rajoittuu hiekkakäytävään, on se rajattu luonnonkivin. Tällaisista alueista suurin osa on luumulehdossa ja uuden kasvihuoneen luona. Ensin käytin tiiliä, mutta ne murenivat talvien seurauksina. Luonnonkivet pysyvät ehjinä ja muutoinkin soveltuvat tähän maisemaan paremmin. 

Osa istutusalueita on rajattu poluista rungoilla. Tässä käytössä on koivuja, mutta rajaukseen soveltuu mikä tahansa puu. Sopii etenkin metsäpuutarhan henkeen.

Palataan vielä luumuehdon ja kasvihuoneen tienoille. Siellä on alueita rajattu kivimuurein. Sekin tuo kivaa kontrastia ja tilan tuntua puutarhaan. Samalla saa lisää istutusalueita, koska onhan muurien vierustat istutettava kasveja täyteen.

Omavaraisuuspostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Päivitän tähän alle sarjan muut postauksen sunnuntain aikana. edit. linkit lisätty.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/

Puhetta aidasta, yksi puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä, vai miten se sanonta meni?

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html

Urbanfarming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-8-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-8/(opens in a new tab)

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/aitaamisen-abc-ja-kuinka-ei-ainakaan-kannata-aidata

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/08/04/elokuu-24-aitaaminen/

#suuntanaomavaraisuus, kesäkuu 2023, luonnon monimuotoisuus

Maaseudulla asuminen on onni luonnon monimuotoisuuden suhteen, ja meillä on ollut onni saada sen puolesta hyvät olosuhteet. Lähellä on vesistöjä, olemme peräti kolmen järven läheisyydessä. On metsää, peltoa, ojia, kosteampaa ja kuivempaa aluetta. Puutarhassa on vieraillut mm. kettu ja supi. Jänikset ovat vakiovieraita, kauriit eivät (onneksi) vielä. Tikkalintuja olen tavannut omalla tontilla neljä erilaista. Pääskyset ovat joka kesä vieraanamme ja harakan poikasia tavataan silloin tällöin. On ötökkää ja vaikka mitä mönkijää, perhosia ja koppakuoriaisia. Syksyisin saunalla tapaa lepakoita illan hämärässä.

Varsinaisessa puutarhassa yritän ottaa luonnon moninaisuuden huomioon, tai oikeastaan ei pelkästään puutarhassa vaan koko tontillamme.

Varsinaisen puutarhan ulkopuolella saavat nokkoset ja koiranputket kasvurauhan. Jokainen perhosentoukka on säästämisen arvoinen ja tervetullut. Puutarhassa olen myös melko vapaamielinen toukkien yms. suhteen. Liljakukot listin, mutta muita haittaötököitä kuten kirvoja en torju. Kotiloita kerätään ja myrkytellään Ferramolilla. Joskus olen ollut paha ja myrkyttänyt kärhöistä kärhöpistiäisiä, niistä ei onneksi ole kuitenkaan saatu suurta riesaa. Kasvimaalla harsot ja ötökkäverkot ovat parasta tuholaistorjuntaa.

Puutarhaan on jätetty kantoja ja tuotu lisäksi irtokantoja. Ne saavat lahota rauhassa paikoilleen ja samalla tarjota monenlaiselle vipeltäjälle suojaa ja asuinsijaa. Kuvassa on muuten yksi tuoreimmista hankinnoistani, sain sen vaihdossa taimitorilta. Kyseessä on joku litukka, tarkemmin Cardamine pentaphyllos. Kukkii aikaisin keväällä liiloin kukin. Onko kellään tästä mitään kokemusta? Onko haitta vai hyöty?

Kantojen lisäksi uudessa hortensiapuutarhassa on paljon lahopuuta, kokonaisia puunrunkoja lahoamassa. Kuvassa niistä on vain pieni osa. Varsinaisia kaupasta hankittuja ja itse tehtyjä hyönteishotelleja meillä on muutama mutta eivät ne ole kovin suosittuja.

Arboretumin ja oman pienen metsäpalstamme välissä on niitty. Sitä suojelen vimmatusti lähestyviltä lupiineilta. Niitty niitetään silloin tällöin eikä se ole nimestään huolimatta oikea niitty. Mutta kasvaa siellä joitain niittykasvejakin. Niityn ja metsän erottaa puro jonka kunnostamisesta haaveilen. Puroon tulee vesi lähinnä sulamis- ja sadevesistä ja sammakot ovat siinä keväisin vähän hätää kärsimässä koska nykyolosuhteissa vettä ei ole riittävästi poikastuotannon kannalta. Haavenani on kaivattaa kaivinkoneella puroon syvänteitä jossa vesi seisoisi pidempään ja näin vähentää virtausta. Samalla poistettaisiin ylimääräinen kasvillisuus ja korjattaisiin kivet paremmin.

Vaikka meillä suurin osa risuista haketetaan, riittää niitä myös risuaitaan. Tämä on todella vanha kuva risuaidasta, nyt sitä on vaikeampi kuvata sillä risuaidan edessä kasvavat pensaat ja puut peittävät sen lähes kokonaan. Risuaidan tolpat on uusittu kertaalleen ja joka vuosi siihen saa lisätä risuja.

Kuten aiemminkin, näitä suuntana omavaraisuus-postauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala.

Alle päivittyy maanantain aikana lista muista Omavaraisuussarjan kirjoittajista.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/06/suuntanaomavaraisuus-kesakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/luonnon-monimuotoisuuden-vaalinta-ja-siita-hyotyminen-turvalliset-lannoitteet-ja-tuholaistorjunta-suuntana-omavaraisuus

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/06/05/puoliksi-villi-piha-eli-biodiversiteettia-torpan-tapaan

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta

Jälkijunassa

 Tuntuu, että puutarhassa tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon, että jokainen postaus on vähän jäljessä. Mutta ei se mitään, tilanne taitaa olla sama kaikilla. Lisäksi puutarhassa tulee vietettyä aikaa töiden jälkeen myöhäiseen iltaan saakka ja sitten on liian väsynyt olemaan koneella.

Viime viikolla luumupuut olivat täydessä kukassa, nyt kukat jo pudottelevat terälehtiään. Onni oli viikonlopun hyvät säät, pölyttäjiä riitti ja on toiveita saada luumuja tänäkin vuonna.

Koristeomenapuissa kuten kuvan ruusuomenassa on jo suuret nuput. Nuppuja on myös Hopassa ja Makamikissa jonka istutin vasta viime syksynä. Lisäksi marjaomenapuu tekee kukkia ihka ensimmäistä kertaa ja puu on täynnä nuppuja.

Minulla oli parempikin kuva kukkivista tuomipihlajista ja risuaidasta pellolta päin kuvattuna mutta se kuva ei suostunut siirtymään puhelimesta tietokoneelle. Siirtymissä on ollut muutenkin ongelmaa, kuvat tulevat koneelle viallisina. Ehkä liikaa kuvia koneella ja liian vanha kone.

Eilen aloitin kasvihuoneen edustan istutukset. Tänään sain maahan toissaviikolla saamani varjoliljat. Kävin kaivamassa ne puutarhasta missä olisivat jääneet ruohonleikkurin kitusiin väärässä paikassa kasvavina. No minä tietysti pelastin kun kerran se mahdollisuus annettiin. Kukkien väreistä ei ole tietoa joten jänniä hetkiä on tiedossa. Harmaassa ruukussa on siirtotaimi omasta puutarhasta, valkoinen varjolilja joka kasvoi ennen pyykkikallion penkissä. Sekin pääsi kasvihuoneen edustalle.

Yritän tehdä uusista istutuksista mahdollisimman luonnollisen jatkumon vanhaan istutukseen. 

Kivipolku jatkuu kapeampana, se on uudella alueella lähinnä huoltopolku. Vielä muutama taimi minulla on tuohon, loput on hankittava kunhan keksin mitä tarvitsen. Käytäville tilaan kivituhkaa, mutta ensin pitää tehdä hintavertailu. Tuleeko edullisemmaksi noutaa itse, vai tilata valmiiksi pihaan. Myös noutamiseen kuluva aika pitää huomioida.

Kasvihuoneen ja aitan väliin tein istutuksen jo viime syksynä. Siirsin siihen ensin kaikki pyykkikallion valkoiset pionit. Mukaan tuli vähän arovuokkoa ja etualalle laitoin uutuuskellukkaa jonka lajiketta en nyt muista. Ja tietysti paljon tulppaaneja. Jouduin tekemään penkin pitkälti pussimullalla ja pelkäsin kovasti nouseeko siitä turpeesta keväällä mitään. Ihmeen hyvin nousi, lähes kaikki pionitkin. Tulppaanit toivottavasti nousevat tulevinakin vuosina.

Toukokuu kuin unelma

 Kävin läpi vuoden 2020 toukokuun kuvia. Voi miten kesäisiä ne ovat, aurinkoisen utuisia, toisaalta kirkkaan valoisia. Kukkien ja pienten vihreiden lehtien juhlaa. Eiköhän katsota muutama kuva yhdessä.

Lumikki on osoittanut viihtyvyytensä ja kestävyytensä. Ihan vähän mietin uskaltaisinko jo jakaa tätä. 

Kasvihuoneeseen tuli koristeita, vanha puuhella ja siihen sopivaa rekvisiittaa. Kattilassa on tuoksuherneitä odottamassa ulos istuttamista.

Risuaidan tolpat uusittiin ja koko aita korjattiin, lisättiin risuja kuten pitäisi tehdä joka vuosi. Luumulehdon uusi kivireunustus on valmis ja hiekkakäytävillä on uusi kivituhka. Maasta ponnistaa kaiken sorttista vihreää kiihtyvään tahtiin.

Narsisseja kukki puutarhassa paljon. Tämä  narsissi on ihme sillä se kukki jo toista kevättä. Yleensä narsissini kukkivat yhden kevään ja sen jälkeen ei kukkaa näy.

Keltainen on kaunista keväisessä puutarhassa. Viime toukokuussa jaoin ja siirsin paljon kevätesikoita. Mukava kasvi joka ei ole meillä levinnyt riesaksi saakka. Aika paljon leikkaan sen siemenkotia pois, sekin vaikuttaa.

Sinikämmen kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. On juurtunut hyvin mutta kovin tuuheaksi se ei kasva. 

Oi tätä kevään aikaa. Hiirenkorvat, lemmikit, valoisuus, heräävän luonnon tuoksut ja multa jossa möyriä.

Ei toukokuuta ilman tulppaaneja.

Talvi 2019-2020 oli hyvin lauha. Ehkäpä sen takia, ruusuherukka kukki ennätyksellisen runsaasti. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa. Jos kukinta oli runsas niin se oli myös pitkä, kuvia ruusuherukan kukinnasta on pitkälle kesäkuulle saakka.

Olen katsellut Yle areenasta norjalaista puutarhaohjelmaa, Minun puutarhani. 

Tein hauskan huomion. Jokaisen jakson puutarhurilla oli kissa. Ehkäpä kissat kuuluvat puutarhaan tai sitten meissä puutarhaihmisissä on keskimääräistä enemmän kissaihmisiä.

Kevään ja kesän muistoja

Taisin saada tämän haasteen kolmestakin eri blogista, kiitos niistä kaikista. Kun lokakuu on vaihtumassa marraskuuksi on lohdullista palata kevääseen ja kesään, aikaan jota odottaa alkavaksi uudestaan ihan kohta. Koen olevani kevät- ja kesäihminen, toimin aurinkoenergialla joten tämä pimeä vuodenaika kellonsiirtoineen on ainaista tuskaa. Siispä palataan keväästä kesään, valoon ja lämpöön.

Kevään odotetuimpia ovat krookukset. Istutin taas lisää keltaisia sillä niiden loisto on keväällä sama kuin auringon valon kolminkertaistaminen.

Lempikuva viime keväältä. Tuntematon pioni ystävän pihasta ja sen mukana salamatkustaneet scillat.

Teen keväisin puutarhan suurimmat muutostyöt, silloin riittää virtaa ja intoa. Luumulehtoon tuli kasvojen kohotus kun vaihdoin tiilireunukset kivireunuksiin. Kivituhkakäytävälle lisäsin reilusti eli yhden suursäkin kivituhkaa. Taustan risuaita sai uudet tuet ja ison kasan uusia risuja.

Rakastan tulppaaneja ja viime keväänä ne kukkivat kauniisti. Uusia tulppaanin sipuleita laitoin reilusti sillä taantumistakin on havaittavissa.

Pionin siemenkasvatus onnistui yli odotusten. Sain yhdeksän alkua jotka laitoin alkusyksystä maahan. Samalla huomasin, että itämättömissä siemenissä oli muutamassa alkanut muodostua juuririhmastoa. Onneksi en ollut heittänyt niitä pois.

Valkoinen iiris on ihme. Se on talven yli selvinnyt hollaninkurjenmiekka. Tuskin tapaamme ensi kesänä vaikka olihan viime syksykin todella märkä.

Arvilan oma ruusu varmistui kirkonruusuksi. Lajike toistaiseksi tuntematon. Viime kesänä navetan kivimuurilla kasvava yksilö kasvoi aivan mahdottomiin mittoihin, pisimmät oksat olivat noin kaksi ja puoli metrisiä. 

Pieni alppiruusumetsikköni eteni hyppäyksen eteenpäin. Istutin männyn juurelle könnöshortensian ja myöhemmin metsikköön tuli kolme uutta alppiruusua sekä kalliokieloa, erikoisempi vaahtera, safiirihortensia ja mustaselja. Mustia muoveja on vielä pitkään, niiden avulla säästän ison heinän kitkemisen vaivan.

Tuoksuherneiden kasvatus onnistui loistavasti. Krassien kanssa meni keskinkertaisesti.

Kesän vadelmasato oli ihan uskomaton, pakastin on vieläkin täynnä vadelmaa vaikka olen keittänyt sitä reilusti mehuksi. Kaikkien aikojen paras sato. Myös oman maan mansikkaa saatiin niin paljon, että en ostanut kuin yhden laatikon mansikkaa, yleensä ostan kolme.

Uusi kasvihuone eteni perustuksista tähän vaiheeseen. Loput tehdään ensi kesänä.

Jos jossain vilahti lempikuva keväältä, voisi tässä olla vastaa kesästä. Pieni pala arboretumia ja sen uusimpia istutuksia.

Ihan rinnasta vihloi etsiä sopivia kuvia, niitä olisi ollut paljon ja joihinkin upposin ajatuksieni kanssa pitkästä aikaa. Postauksen tekemisen menikin harvinaisen paljon aikaa tuosta syystä. Sain myös pari postausideaa joilla lievittää kesän kaipuuta. 

En laita tätä eteenpäin koska en osaa sanoa missä on kiertänyt mutta jos et ole saanut niin nyt ota tästä ja tee oma postaus kevään ja kesän muistoista. Haasteen laittoi liikkeelle Lappalainen etelässä-blobin Nila.

Edit. Haasteen liikkeelle laittaja.

Kukkivia puita

Viime vuonna saimme puutarhasta ensi kertaa luumuja niin, että niitä syötiin ähkyyn asti. Jaoin niitä eteenpäin, keitin hilloa ja jopa mehua joka ei kuitenkaan ollut perheen suosikkia. Hillot meni nopeasti. Jännityksellä odotin tämän vuoden kukintaa sillä muotoilin kaikkia luumupuita syksyllä oikein kunnolla. Puut joutuvat kasvamaan tahtoni mukaan, mataliksi ja leveiksi.

 Keltaluumu 'Laatokan Helmi' yllätti ja on taas aivan täynnä kukkaa, tosin satoa tulee nyt kohtuullisesti sillä syksyisen leikkaamisen jälkeen oksia on vähemmän.

Luumupuun valkoiset kukat sinistä taivasta vasten. Tätä näkyä eivät voita pihan kauneimmat tulppaanit, pionit tai edes magnolia kukallaan.

 'Parikkalan Tummaluumu' teki viime vuonna muutaman luumun, nyt puu on täynnä kukkia mikä ei kylläkään näy huonosta kuvasta. Tämä tekee pieniä todella tummia luumuja. Ei lemppareitani mutta oikein hyviä. Näiden lisäksi 'Kuntalan Punaluumu' on aivan täynnä nuppuja ja pihan neljäs luumupuu teki sekin parisenkymmentä kukkaa. Joten näyttää siltä, että luumusatoa tulee jopa kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna.

 Omenasatoa on tulossa pienesti jos vain pölytys onnistuu. Kirsikoista 'Latvian Matala' kukkii, viime vuonna kuivuus vei koko kirsikkasadon, toivottavasti nyt ei käy samoin.

 Risuaidan edessä kasvavat tuomipihlajat aukaisivat eilen kukkansa täyteen kukintaan.

 Yksi lempipuistani on purppuratuomi. Se on verrattain nopeakasvuinen ja terve. Kukkii nuorena ja on kestävä.

Puu on jo niin korkea, että sitä oli hankala saada kuvaan. Tämä on istutettu pihan kosteimpaan kohtaan, paikka on altis sulamisvesille mutta purppuratuomi kestää ja vain tykkää. Viime vuonna löysin puun juurelta siementaimen ja se on nyt kasvamassa tyttären puutarhaa varten.

Risuaidan korjaus

Luumulehtoa tuulilta suojaava risuaita oli romahtanut pahasti jo viime vuonna. Taisi olla toissa talven lumikuorma liikaa savimaan lahottaessa puutolppia.

 Yhtään ennen kuvaa en ottanut, mutta tuossa taustalla näkyy miten aita oli romahtanut. Tolpat vinossa ja koko aita kaatumassa ojaan.

 Miehen kanssa tehtiin yksi ilta töitä ja nyt on aita korjattu. Tuet on kaikki uusittu ja aitaan on lisätty peräkärryllinen tyttären pihasta tulleita risuja.

 Tuet on valmiit aitatolpat ja ne on isketty maahan metallisten tolpanjalkojen kanssa. Ainut konsti jolla tolpat saa kestämään kovassa ja märässä savimaassa. Vaikka tähän joutui käyttämään euroja niin olen lopputulokseen tyytyväinen. Sekä siihen päätökseen ettei aitaa hävitetä. Aita rajaa selkeästi pellon puutarhasta ja tuo suojaa kasveille. Lisäksi se antaa kodin ötököille.

 Ei postausta ilman kukkia. Lumikit aukaisivat kukkansa. Siinä on yksinkertaisen kaunis kasvi.

 Lisää viime syksynä istutettuja narsisseja. Tässä 'Replete' joita ostin kahden kilon säkin. En oikein osaa sanoa tykkäänkö vai en.

'Ice King' narsisseja olen laittanut ennenkin, useita kymmeniä mutta niistä ei enää kuki kuin muutama. Tästä narsissista tykkään joten uusi yritys.

Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa viikonloppu, saa olla puutarhassa koko päivän eikä vain lyhyttä iltaa.