Unohdus ja sen seuraukset

Syksyllä ostin peräti kolme uutta rullaa suojaverkkoa. Kaikki meni käyttöön viimeistä palaa myöten ja vähän jäi uupumaan. Suojasin 'Marjatta' koristeomenapuun vain lyhyellä kanaverkolla ajatuksena, että lisään sille myöhemmin verkkoa. Arvatkaa vain muistinko. Tuli koronaan sairastuminen ja kaikki muu. Tuli puolimetrinen hanki, tuulen tuomat kinostumat ja hankikanto. Ja seuraus on tässä:

Puu on kokonaan syöty. Sekin vähä kanaverkko mitä on hangen päällä, on tallottu. Eipä tätä saa enää pelastettua mutta vain itseään voi syyttää. Oma unohdus ja moka.

Pieni pelastus voi olla se, että puu on varttamaton eli omarunkoinen ja juurivesasta saattaisin onnistua kasvattamaan uuden puun. Siinä vaan meni nyt monta vuotta kasvatus- ja muotoilutyötä hukkaan. Hanki kun kerran kantoi, kiersin kaikki puutarhan puut läpi. Joitain verkon raoista tulevia oksia oli napsittu, mutta täydellistä toista katastrofia ei onneksi ollut. Samalla lisäsin helmiorapihlajalle ja yhdelle vaahteralle lisää verkkoa. Ensi syksynä on ostettava taas lisää korkeaa verkkoa. Näin lumisina talvina 1,5 metrin korkeus ei ole yhtään liikaa.

Iines uskaltautui mukaan tarkistuslenkille, mutta pysytteli tiukasti auratulla tiellä. Miehen kanssa muisteltiin täällä Arvilassa asumisen aikaisia talvia ja kyllä tämä on yksi niistä lumisimmista talvista.

Barnhavenilta tilatut esikonsiemenet tulivat. Ihan vielä en ole kylvänyt, ehkä ensi viikolla teen kylvöt. Osan kokeilen kylmäkäsittelyssä ja osan ilman. Ruotsista tammikuussa tilaamani siemenet ovat edelleen tulematta, sähköpostia olen vaihtanut yrityksen kanssa, mutta vielä en ole saanut uutta lähetystä. Viime vuonna tilaukseni heiltä tuli nopeasti. Vähän ärsyttää ja toivon saavani uudet siemenet tilalle. Jos ei tule niin jää viimeiseksi tilaukseksi.

Tänään bloggeri antoi lisätä kaikki neljä kuvaa kerralla oikeassa järjestyksessä, viimeksi kokeilin kolmella kuvalla ja sekin onnistui. Ehkä asetuksia on muutettu tai sitten on ollut vain sattumaa.

Luonnonvoimien armoilla

Maailmanlaajuisesti elämme pienen, mutta niin voimakkaan luonnonvoiman armoilla. Täällä omassa lintukodossamme olimme eilen kovan tuulen armoilla. Tein töitä etänä kotona ja kuuntelin kun tuuli riepotteli taloa, rutina vain kävi välillä. Ajattelin, että selvittiin, ei edes sähköt pätkineet. Tänään tein pienen kierroksen puutarhassa ja huomasin ettemme kuitenkaan selvinneet vaurioitta.

Tuuli oli hajoittanut kasvihuoneen seinästä yhden ikkunan. Onni onnettomuudessa ettei siellä ollut vielä tomaatteja. Sirpaleet on helppo siivota pois tyhjästä kasvihuoneesta. Mies jo lupaili, että tilaa heti tuohon muovilevyn eli pleksin. Taitaa olla jo neljäs ikkuna mikä on vaihdettu muoviseksi. Ikkunathan ovat vanhat kaupan ikkunat ja niissä on aika monessa säröjä. Tuuli kun pusertaa sellaista ikkunaa karmeissaan niin ei ihme että sopivassa kohtaa hajoaa.

Viikolopun työ on kerätä sirpaleet pois, tyhjään multasäkkiin ja roskiin. Samalla pitää miettiä perustuksena olevan hirren kohtalo, se alkaa olla huonossa hapessa ja melkoisen laho. Yhden ikkunan puuttuessa voisi olla hyvä hetki vaihtaa hirsi uuteen.

Luonnonvoimien armoilla ollaan myös kivipurolla ja lammikossa johon puro päättyy. Lammikko eli tulva-allas on täynnä eikä tyhjene putkestaan joka on visusti jään alla. Olisi pitänyt olla syksyllä viisas ja laittaa vesiletku putken läpi niin se ei olisi jäätynyt niin herkästi. Nyt vesi pääsee valumaan pihatielle ja kuluttamaan sen pintaa.

Kolmas luonnonvoima aurinko, tuo koko ajan esiin kevään merkkejä. Tässä ensimmäiset tulppaanin piipot rinnepuutarhassa. Vähän apua annoin ja heitin tuohon tuhkaa, siksi näky on likainen. Mutta selvästi tulppaaneilla on kiire, sieltä vain puskevat lumen läpi kohti kukintaa.

Sääennuste lupailee pääsiäiseksi kylmenevää, mutta pidetään peukkuja ettei toteudu vaan lämmin sää jatkuu.

Nolouden huippu

 Sain blogien ja instagramin esimerkeistä ihanan idean ottaa puutarhasta kielon juurakoita kasvamaan sisälle ruukkuun. Ajatuksena oli tietysti saada kielon kukkia joulupöydän koristeeksi. Vaan kuinkas kävi. 

Juurakot multaan ja sisälle ikkunan eteen kasvamaan. Jotain pientä ja hentoa alkaa nousta mutta ei näytä kielolta. Ei hätää, kyllä ne kielotkin sieltä ihan varmasti nousevat.

Kasvaa, kasvaa...

Juu-u. Siinä on komea vuohenputken alku ja vieressä muutama muu. Olin sitten kaivanut otsalampun kanssa vuohenputken juurakoita enkä kielon. Meillä onkin sitten joulupöydässä hienot hennonvihreät vuohenputket koristeena.

Taidan kuitenkin heittää vuohenputket kompostiin ja miettiä muuta koristetta. Pihan koristeena on syyshortensia jonka kuivahtaneet kukinnot ovat kuin kultapalloja matalalta paistavassa loppuvuoden auringossa.

Mukavan aurinkoisista keleistä onkin saatu nauttia marraskuussa. Joulukuussakin jonkin verran. Tänään sumuista ja tuntui kuin päivä ei olisi noussut ollenkaan. Hyvä hetki käpertyä sohvan nurkkaan ja yrittää leikkiä talviunilla olevaa karhua.

Pimeän ajan valoja eli kausivaloja on tullut hitunen lisää, tai on tulossa kunhan huomenna virittelen. Navetan ikkunoiden "kynttilöihin" vaihdoin paristot, johan alkoivat toimimaan. Samanlaiset on myös aitan ja saunan ikkunoissa. Kunhan löydän jostain samanlaisia lisää niin ostan myös liiterin ikkunaan. Efekti on kuin oikea kynttilän liekki lepattaisi ikkunan takana.

Vielä pitäisi jaksaa painaa töitä parisen viikkoa ja sitten alkaa joululoma. Tulee tarpeeseen, edellisestä lomasta on aikaa jo monta kuukautta.

Mustilan taimipäivän satoa

Tänä kesänä ei ole pahemmin järjestetty puutarhatapahtumia. Niinpä otin ilolla vastaan tiedon Mustilan taimipäivän toteutumisesta. Yritin olla paikalla heti aamusta sillä osa taimista ehtii loppua jo ennen kun tapahtuma alkaa. Lohduttautua voi sillä ettei tiennytkään niiden taimien olemassaolosta. Päässä oli pientä listaa niistä kasveista jotka on ehdottomasti hankittava jos niitä suinkin löytyy. Osa budjetista oli varattu heräteostoksiin. 

Ensimmäinen kuorma kotipihassa valmiina istutukseen. Kyydissä keijunkukka 'Paprika', jouluruusun siementaimia,  punahattu jonka nimeä en muista, ojakellukka 'Mai Tai', helovuokko, väinönputki, varjosiippa, heidinkukka, tarhasyysvuokko 'Wild Swan' ja tummalehtinen harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'.

Harsojaloangervo pääsi uuteen penkkiin uuden kasvihuoneen edustalle. Taustalla on jättikarhunputki ja oikeassa yläkulmassa on kasvamassa jättiraparperi. Mustan suojan sisällä on koristeomenapuu 'Hopa'. Paikan pitäisi olla riittävän kostea. Taimipurkki on tuossa kunnes muistan merkitä taimen nimilapulla. Mustilassa olikin myynnissä niitä hyviä valkoisia lappuja joihin voi kirjoittaa lyijykynällä. Ostin samantien kaksi nippua ettei heti lopu kesken. Yhdessä nipussa kun on vain 100 kappaletta nimilappuja.

Toinen kuorma sisälsi mielenkiintoisia kasveja. Tulevaan kasvihuoneeseen siemenetön viinirypäle 'Mars' oli niin mahtava löytö, että se oli ostettava heti. Juuri sen olin suunnitellut hankkivani ja ehdin jos ajatella etten saa juuri tätä lajiketta Suomesta. Toinen korkea kasvi on Mustilan arboretumin myynnistä. Se on liuskavisakoivu 'Kaarlo' joka on luultavammin jalostettu visakoivusta ja liuskalehtisestä koivusta. Hieno lisä arboretumin puihin. Maksaruoho on minulle uusi lajike 'Firecracker'.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' oli ihana, juuri niitä heräteostoksia jolle pitää olla tilaa.

Tämä on aarre josta en ole ennen kuullut. Täysikuuvaahtera Acer shirasawanum. Sekin Mustilan arboretumin taimista. Ylöspäin viuhkamaisesti kohenevin, kerroksellisten oksin kasvava pensasmainen puu. Punaiset kukat ja näyttävä syysväritys. Meillä ei japaninvaahtera menesty mutta tästä yritän sille korviketta. Suojasin pienen taimen heti kuvien ottamisen jälkeen verkolla, tätä ei jänikset saa syödä.

Pieni vaahtera on etualalla uudessa alppiruusumetsikössä. Taustalla kivien takana kolme alppiruusua jotka istutin viime vuonna.

Safiirihortensia jonka nimilappua en tajunnut kuvata. Alkoi kai olla turnausväsymystä, tämä olikin viimeinen taimi jonka ostin. Ja onneksi sain, taisi jäädä kaksi minun jälkeeni. Tämäkin kasvaa alppiruusumetsikössä jossa on toivottavasti riittävän suojaista. Taustalla on mustaselja ja kalliokieloja. Pieni vihreä pläntti safiirihortensian vasemmalla puolella on alppikello joka on myös taimipäivältä hankittu.

Alppiruusuja ostin kaksi. Pitkään mietin isojen vai pienien taimien välillä. Lopulta päädyin pieniin, alan harrastajilta hankittuihin. Tämä on 'Lumotar' jonka kukat avautuvat vaaleanpunaisina mutta ovat avonaisina puhtaan valkoiset. Toinen, vieläkin pienempi taimi on siementaimi jonka väri on yllätys mutta ehkä punainen.

Näiden kaikkien lisäksi ostin katsuran. Se minulla jo oli mutta kuoli keväällä. Ensin luulin talvea syylliseksi mutta kuolema olikin omaa huolimattomuuttani. Nimilappu oli kiinni katsurassa metallilangalla ja tuo metallilanka oli hirttänyt taimeni. Olin unohtanut langan taimeen kiinni.

Retken parhainta antia heti kasvien jälkeen oli tapaamiset Vaalean vihreää-blogin kirjoittajan, Saaripalstan Sailan ja Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin kanssa. Kiitos antoisista juttuhetkistä taimiostosten lomassa.

Kuka tykkää tiskaamisesta?

En ainakaan minä joten en huuda hep ja nosta kättä ylös. Tiskikoneemme hajosi viikko sitten sunnuntaina. Olihan se reistaillut jo syksystä saakka ja aikaisemminkin mutta mies loihti aina vain uuden konstin jolla kone sai jatkoa elämäänsä. Nyt kuitenkin, 12 vuoden käyttöiän jälkeen tiskikoneen poistopumppu sanoi itsensä irti, palanut muovi haisi ja kone piipitti hätäänsä.

 Raaka todellisuus iski samantien päin naamaa, sunnuntaina kun oli laitettu ruokaa pitkän kaavan mukaan ja keitetty mehuakin. Ei auttanut kuin kääriä hihat nöyrästi ylös ja aloittaa käsin tiskaaminen. Sama rutiini toistuu joka päivä, ruokaa, nyt tosin ajatuksella että ei mitään gourmeeta johon tarvitaan seitsemän erilaista kattilaa ja viisi kulhoa. Ruuan jälkeen tiski ja pöydät siisteiksi kunnes menee pari tuntia ja taas on tasolla lasi poikineen.

Uusi kone ostettiin heti mutta kuten nykyään on tapana, ei sellaista saa välittömästi kainaloonsa kodinkoneliikkeestä. Yli viikko piti odottaa uutta konetta ja odotellaan edelleen. Ehkä, kenties tai luultavasti huomenna Se saapuu ja voidaan noutaa kotiinsa. Sitä hetkeä odotan kun uusi kone hyrähtää käyntiin ja käsintiskauksen saa laittaa pitkäksi ajaksi muistojen arkkuun.

Vaan arvatkaa mitä, viime sunnuntaina hajosi imurista kahva. Takuu päättyi kaksi vuorokautta aikaisemmin. Ei sitten muuta kuin tänään uudestaan kodinkoneliikkeeseen...

Ikkunakitin suojaaminen linnuilta

Kerroin eilen kesällä kitattujen ikkunoiden kovasta kohtalosta, lähes jokainen poka oli joutunut lintujen nokkimaksi, pahimmat oikein kunnolla kuten kuvasta näkee. Säästyneimmissä ikkunoissa oli vain parin nokkaisun jälkeä mikä korjaantuu maalilla ja pensselillä ensi kesänä. Pahimmat on kitattava ensi kesänä uudestaan.

 Kitti on maistunut tinteille. Tämä ikkuna on tuorein kitattu, ollut paikoillaan vasta muutaman viikon. Lasikuistin ikkunoiden kanssa kokeilin valkopippuria kitin seassa, ei auttanut joten tällä kertaa en sitä laittanut. Jotain oli kuitenkin keksittävä jotta tuho ei olisi täysin katastrofaalinen.

 Mies sen sitten keksi. Jokaiseen ikkunaan viriteltiin rastasverkkoa. Toki yhden päivän kokemuksella en osaa sanoa vielä toimiiko täysin, toivotaan että toimivat. Ikkunat jäävät tiiliseinässä pieneen syvennykseen eikä verkko ole ikkunoissa kiinni. En usko lintujen uskaltavan mennä verkon läpi mutta mistäpä sen koskaan tietää.

Rastasverkko on siitäkin hyvä ratkaisu ettei se näy kuin vasta lähellä ikkunoita. Verkot saavat olla ikkunoissa talven yli, ensi kesänä luulisi kitin olevan sen verran kovaa ettei maistu enää linnuille.

Ratkaisuja

Jestas mikä hurlumhei-viikko on takana. Jokaiselle illalle meno työpäivän jälkeen ja loppuviikko koulutuksessa Tampereella. Nyt viikonloppuna on nukuttu univelkoja pois ja otettu takaisin puutarhasta poissa vietettyä aikaa.

 Pieni shokki tuli kun huomasin navetan uunituoreet korjatut ikkunat tämän näköisinä. Tintit tai mitkä lie olleet asialla, arvatkaa vaan kuinka kiukutti kun huomasin asia. Nyt mies on miettimässä jotain hätäratkaisua jotta kittauksia ei tuhottaisi enempää, jo nyt on mennyt valtava työ hukkaan ja ensi kesän työmäärä kasvoi kun pokat on kitattava uudestaan.

 Tämä ratkaisu tehtiin tilapäiseksi, pohjantähti-ruusun köynnöskaari tuettiin nippusiteillä puiseen tukeen. Ensi keväänä tehdään rauhassa uusi puinen tuki ja hävitetään vanha metallinen kaari.

 Joka vuosi pitää ratkaista miten hävittää vaahteran lehdet. Päätin tehdä samoin kuten viime syksynä, haravoin lehdet vadelmien juurelle, siellä eivät häiritse ja maatuvat yllättävän kivasta jopa yhden kesän aikana.

 Oksasilppuri lauloi eilen niin, että tänään on kädet kipeinä. Sain tehtyä peräkärryllisen silppua, vielä jäi työtä tällekin päivälle toisen peräkärryllisen verran. Ihanaa kun ei tarvitse miettiä mihin silppu riittää, nyt riittää varmasti kaikkeen siihen mihin silppua tarvitsen.

Kevätesikko yllätti ja teki kukkia lokakuussa. Pieniä esikon siementaimia näkyy olevan siellä ja täällä. Pitääkin ratkaista siirränkö taimet vai annanko olla vai onko lopullinen tie kompostissa. Vaikka onkin kiva kasvi niin kaikkea tyhjää tilaa ei tarvitse silti vallata.

Mitä ikkunoiden kunnostaminen maksaa?

Netistä löytyy melko vähän tietoa mitä ikkunoiden kunnostaminen itse maksaa. Niinpä olen laittanut itselleni kustannuksia ylös tämän kesän ikkunoiden kunnostamisesta. Hinnat kerron ilman yhteistyötä tai maksettua mainostamista. Osaa hinnoista on mahdoton arvioida koska tuotetta on löytynyt omista varastoista. Eli tämä on vain suuntaa antavaa tietoa.

 Kaikki välineet ovat olleet omasta takaa paitsi yksi. Lasitusvasara minulta puuttuu, sitä olen toivonut syntymäpäivälahjaksi. Toistaiseksi pärjään miehen tekemällä korvaavalla lasitusvasaralla. Lasitusvasara maksaa n. 50 euroa mutta pienellä tavallisellakin pärjää. Lasitusnauhaa eli lasien kiinnittämiseen tarvittavia pieniä nauhasta katkaistavia nauloja minulla oli ennestään. Kymmenen tankoa maksaa n. 5€, minulla meni suurin piirtein 2 tanko per poka. Yhdessä tangossa on 22 naulaa.

 Pellavaöljymaali ostettiin tällä kertaa Virtasen 4 öljyn maalina. 2,7 litran pönttö maksoi n. 55e sävytettynä. Yhdellä pöntöllä on maalattu kaikki 10 pokaa, 5 ikkunakarmit, muutaman oven karmit ja autotallin ovien karmilistat. Maalia jää vielä ehkä litra seuraaviin ikkunoihin. Tätä oli vaikea arvioida sillä samaa maalia on ostettu myös uuden avokuistin maalaamiseen enkä ole eritellyt mistä pöntöstä maalataan mitäkin.

 Neljään pokaan piti ostaa uudet kulmaraudat. Ne löytyi kaikkein edullisemmin Tokmannilta, pussin hinta on 3,19€ ja sillä raudoittaa yhden pokan. Pusseja olen ostanut neljä. Ruosteenestomaali metalliosiin spraymaalina maksoi 7,5€, sitä etsittiin pitkään mutta Lahden Kärkkäiseltä löytyi halutun valkoisen sävyisenä.

 Perinteisen ikkunakitin olen tehnyt itse. Sitä myydään myös valmiina mutta en osaa sanoa kumpi tulee edullisemmaksi. Toistaiseksi ehkä itse tehty sillä olen saanut vernissan aikoinaan ihan älyttömän edullisesti. 2,7 litran pönttö maksoi 10e. Netin mukaan litra edullisinta vernissaa maksaa noin kympin. Kitin toinen aine, liitujauho kannattaa ostaa kolmen kilon laatikossa jota myy Lahdessa ainakin Starkki hintaan kahdeksan euroa. Yhden laatikon hain, ennestään oli vajaa laatikko.

Eli tähän saakka ikkunoiden kunnostamiseen tarvittavat tarvikkeet ovat maksaneet noin 85€. Ei paha sillä melkein puolet on kunnostettu. Puuosien korjaamisen tarvittava puu on löytynyt omista varastoista, sen hintaa on vaikea arvioida koska on yleensä ns. jämäpuuta muista projekteista.

Ikkunoiden kunnostaminen kannattaa itse, puuha ei ole ollenkaan vaikeaa. Ja mitä useamman ikkunan tekee, sitä parempi on lopputulos kun työn oppii. Saatan kunnostaa talvella lisää ikkunoita kuten tuon alimman kuvan ikkunan. Minulla nimittäin kävi pieni moka verhoilukurssille ilmoittautuessa. Muistin ajan väärin ja niinpä en enää mahtunut muutamassa minuutissa täyttyneelle kurssille kun menin ilmoittautumaan. Siinä sitten piti miettiä muutamassa sekunnissa hätäsuunnitelma sillä muutkin kurssit täyttyvät nopeasti. Niinpä menen taas entisöintikurssille jos en saa verhoilukurssilta peruutuspaikkaa. Entisöintikurssilla jatkan ikkunoiden parissa sen mitä voin. Uusia pokia joudutaan teettämään 4-6 kappaletta mutta se on tulevia projekteja.

Käytä aina suojalaseja

Eilen jatkettiin navetan kimpussa, mies raappasi ovien karmeja puhtaiksi ja minä tulin maalipöntön ja pensselin kanssa perässä. Odotellessa maalasin kaksi seuraavaa ikkunapokaa ulkona auringonpaisteessa nauttien ehkä viimeisestä hellepäivästä. Siinä maalatessa pellolta kävi kohtalainen tuuli ja yhtäkkiä tuuli pölläytti jonkin roskan silmääni. Hieraisin silmää ja roskaa pois, ei lähtenyt.

Vanhaa sikalaa, ehkä tuleva kanala tai verstas.

 No ei se mitään ajattelin, käyn sisällä huuhtomassa silmän runsaalla vedellä. Vaan ei auttanut sekään mutta kun periksi ei anneta niin menin pihalle jatkamaan maalaustöitä. Kun työt oli tehty pyysin miestä viemään minut päivystykseen, silmä vuoti reilusti eikä sitä kärsinyt pitää yhtään auki.

Musta aukko, karjakeittiön padan romahtanut muuri.

 Päivystyksessä ymmärrettiin tuskani ja hetken odottelun jälkeen pääsin lääkärille. Silmä puudutettiin pari kertaa, putsattiin pumpulipuikolla ja välissä huuhdeltiin useasti keittosuolaliuoksella. Roska kai lähti pois sillä kipua ei enää tuntunut, tosin puudutus oli melkoisen tehokas. Kotiin pääsin ja sain viikon kuurin silmään laitettavaa antibioottirasvaa tulehdusta ehkäisemään.

Sikalan sisäseinää ja purettavia syöttökaukaloita.

 Tänään silmä on ihan normaali joten lääkärissä käynti oli aiheellista ja roska saatiin siellä pois vaikka roskaa ei pystytty näkemään. Kipu ja kirvely on ainakin lakannut. Jotain tästä episodista opin, pidä aina suojalaseja, vaikka et tekisi mitään mistä irtoaa pölyä tai muuta likaa. Silmä on liian arvokas menetettäväksi.

 Navetan ikkunoiden kanssa on käynyt tuuri, on osunut kohdalle ihania, ystävällisiä ihmisiä. Jo aiemmin olen saanut vanhoja kulmarautoja jotka käytettiin nyt kaikki. Mies sai muutama viikko sitten laatikollisen vanhoja valurautaisia sormihakoja, tuuletushakoja ja niiden vastakappaleita lahjaksi. Niitä riittää kaikkiin navetan ikkunoihin, myös ensi kesänä kunnostettaviin. Säästimme rahaa ja pystyimme käyttämään aitoja vanhoja varaosia jolla on vanhan rakennuksen kunnostuksessa iso merkitys.

Kolme ensimmäistä kuvaa on vanhan sikalan sisäpuolelta joka sijaitsee näiden kunnostetun oven ja ikkunan takana. Tila josta olen haaveillut kanalaa. Mutta totuus on, että kanat taitavat jäädä haaveeksi. Eläimet vaativat aina työtä enkä ole ollenkaan varma olenko valmis sitoutumaan kissojen lisäksi muihin hyötyeläimiin. Oma verstas voisi olla todennäköisempi vaihtoehto. Tai sekin on vaihtoehto, että tila jatkaa tuollaisena elämäänsä ja talon seuraava omistaja korjaa sen jos korjaa. Työtä tuossa riittää, enemmän kuin liikaa kuten kuvista näkee.

Sirkusta

Tällä kertaa muistini ei pettänyt vaan syksyn kukkasipulipussissa ei ollut sitä mitä piti. Ostin syksyllä tasan kolmea laatua tulppaaneja. Tulipa turkestanica tuli ja meni niin kuin pitikin. Vielä on kukkimatta Tulipa Bakeri 'Lilac Wonder' ja Tulipa 'Peppermint Stick'.

 Tilalle onkin ilmestynyt tämä, ihan kamala sirkustulppaani. Keltaista ja oranssia yhdessä,  päätä särkee pelkkä ajatus tällaisella pinkin ystävällä. Missä on 'Lilac Wonder' tai piparminttu, kysyn vaan.

 Olkoot talon edustalla tulppaanisirkus, arboretumissa silmiäni hellitään tällä nimettömällä kaunokaisella joka tuli valkoisten tulppaanien kylkiäisenä. Joskus sattuma voi onnistuakin.

 Enkä minä nyt niin kamalasti inhoa keltaista ja oranssia, kunhan vain petyin etten saanut sitä mitä ostin. Luumulehdossa nimittäin tulee kohta kukkaan oranssi tulikellukka ja keltainen kullero. Hetken päästä on sirkusta luumulehdossakin.

 Pihan vanhempi hevoskastanja poltti taas kevätauringossa korkeimman versonsa kärjen. Puu on jo parimetrinen joten en enää suojaa sitä. Ehkä tämä vielä joskus kasvaa paleltumatta tai kuivumatta.

 Talon vierustan viereisellä kalliolla kohtasin ihanan yllätyksen. Kaksi vuotta sitten Puutarha Tahvosilta saatu lakka on tehnyt kukkia, peräti viisi kappaletta. On siis toiveita oman lakkasuon sadosta. Lakkasuon perustin todella syvään kallionkoloon laittamalla sen täyteen luonnonturvetta. Lakan taimi turpeeseen ja suo oli valmis. Kallionkolossa on aina sen verran vettä ettei se kuivu kovimmillakaan helteillä.

Huomiseksi ei ole ihan hellettä luvassa, ihan riittävän lämmintä kuitenkin. Ja josko saisimme pienen sateen ripottelun sijaan, osa kasveista lähes huutaa janoissaan.

Pihatieltä pihaan

Aikamoista sadetta on pitänyt. Piha lainehtii vettä, maa ei suostu suodattamaan enää tippakaan vettä. Viereisellä pellolla on lampi ja taitaa kohta olla pihassakin.

Pihatie on pitkä ja kapea. Ensiksi pihaan tullessa näkyy navetan pääty. Taloa en näy vielä ollenkaan.

Maalaistalon pihaan tulemisesta kertoo vanhat maitokärryt tonkkineen. Vasemman reunan isolle kivelle raahasin heti ensimmäisenä kesänä valtavan kokoisen talosta löytyneen rautapadan kesäkukkia varten. Vielä on kukat poistamatta talven tieltä.

 Arboretumin kivipuron kivilammikko tehtiin lähinnä keväisiä tulvavesiä varten. Nykyisin siinä on eniten vettä näin alkutalvesta. Saa ollakin, sillä puron alueella on nurmikko kaikki kuivin, se kertoo että puro toimii avoimena salaojana kuten pitikin. Tässä kohtaa tarkkasilmäinen näkee aavistuksen siniharmaasta talosta puiden keskellä.

Kupariheisiangervo 'Mindia' pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään. Edes pakkaset eivät tiputtanut niitä maahan.

Pihatieltä poikkesin hiukan sivuun, koivikon puolelle. Talo taustalla on kaunis tästä suunnasta kuvattuna. Kesällä näkymän peittää pihlajantaimet ja koivujen lehdet.

 Tälle puolelle pihaa ei ole nyt mitään asiaa, maa nurmikon alla on niin märkä että olen jo ihan epätoivoinen sen kanssa. Nyt huomaa miten käy kun alla on kallio ja sen päällä savi ja saven päällä ohut humus, vesi jää lillumaan.

 Marja- ja hedelmätarhassa on vähän kuivempaa, ihan hyvä sinne istutettujen sipulikukkien kannalta. Pihan märimpiin kohtiin jätin istuttamatta mikä taisi olla ihan hyvä juttu, olisivat mädänneet jo syksyn aikana.

 Kesällä maalatun keinun kanssa meni pieleen. En laittanut maaliin homesuojaa ja se kostautui. Keinun uusi maalipinta on täynnä tummaa homepilkkua. Ensi kesänä on edessä keinun homepesu ja uudelleen maalaus niin että maalissa on mukana homesuojaus. Ehkä siten pilkut pysyvät poissa. Keinun väri saattaa samalla muuttua riippuen mitä pellavamaalin jämiä löydän kaapeistani. Tuo sininenkin väri on jämämaalia.

Vaikka en niin lumesta ja pakkasesta pidä, niin nyt toivon niitä sydämeni pohjasta vastapainoksi ainaiselle vesisateelle.