Kauden toinen kitkentäkierros

 Olen aloitellut kauden toista suurta kitkentäkierrosta. Hieman nihkeästi on lähtenyt käyntiin. Joko sataa väärään aikaan, tulee sadonkorjuuta tai ihan vaan haahuilua tilalle. Aloitin arboretumista kuten enimmäisenkin kierroksen. Kuivuus on tehnyt sen, että ehkä kolmatta kierrosta ei tarvitse tehdä. Nytkin kitkentäkierros on enemmän siistintäkierros. 

Olen kitkenyt edellisen kerran arboretumissa touko-kesäkuun vaihteessa. Pieniä rikkoja löytyy, enemmän katkon kukkineita perennoja pois. Harmaakäenkukkaa on pakko rajoittaa ettei sitä ole kaikki perenna-alueet täynnä. Se on helppoa, lehtiruusuke nousee helposti ylös ja kukkaverret kun napsaisee poikki, ei tee siementä.

Sitä sadonkorjuuta. Mustat viinimarjat olivat jo kypsiä, osa oli tippunut maahan. Keräsin pois ja keitin osan hilloksi. Loput pakastimeen ja hilloksi talvella. Olen käynyt pari kertaa keräämässä villivadelmia. Tänään viimeksi kun oli loistava pilvinen ja tuulinen sää. Ei yhtään ötökkää. Eilen tulin syödyksi pahasti kun en varautunut kunnon vaatetuksella ja paarmat kiusasivat. Taisi myös ampiainen pistää polvitaipeeseen.

Tämä kasvi on jäänyt esittelemättä. En löydä sen nimeä mistään muistiinpanoistani, mutta se taitaa olla jokin pukinjuuri, ehkä isopukinjuuri koska kukat ovat vaaleanpunaiset.

Muistuttaa kovasti koiranputkea, mutta saa sen anteeksi värinsä takia. Väri on paljon vaaleanpunaisempi kuin kuvissa. Haalistuu kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Kun en tiedä kuinka kova leviäjä on, olen leikannut kukat pois kukinnan jälkeen.

Tämän maksaruohon olen esitellyt ennenkin, mutta teen sen uudelleen. Kyseessä on sedum ochroleucum 'Red Wiggle' jonka hankin 2022 Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä jonka tytär oli tuonut maksaruohon Irlannista. Yksi ainut taimi on levinnyt näin paljon kahdessa kesässä.

Myyjän mukaan, mitä kuivempi ja köyhempi paikka, sitä vaaleanpunaisempi tämä on. Kuten näkyy, en ole rajoittanut leviämistä sillä toistaiseksi se ei ole haitannut. Tykkään kun tämä levittäytyy myös kivituhkakäytävän puolelle ja kivien päälle.

Aivan ihanat heleän vaaleanpunaiset kukat. Kukkia on niin tiiviisti, että vihreästä kasvusta ei näy kuin vähän. Tästä eivät kotilot tykkää, yhtään kotiloa en ole kasvista löytänyt. Tosin meillä on tänä vuonna tosi vähän kotiloita. Punkkeja sitten onkin kissoissa sitäkin enemmän, poistan joka päivä 1-4 punkkia.

Huomenna onkin edessä lantakeikka, pollen parasta tulee kuorma luumulehtoon. Saan taas hyvän syyn siirtää kitkentää eteenpäin. 

#suuntana omavaraisuus, elokuu 2023, säilöntää

Puutarhan satokausi on kiivaimmillaan elokuussa. Satoa korjataan talteen ruokapöytään, kuivattavaksi, pakastettavaksi tai muutoin säilöttäväksi. Tänä(kin) vuonna meillä mennään kuten aikaisemmin, säilötään niitä mitkä tulee syötyä talvella ja mahdollisimman paljon syödään heti tuoreena. 

Maustekurkkuja olen tehnyt jo useamman erän. Teen erän aina kun kurkkua on kertynyt 2-3kg. Säilöntäainepussin koko oli pienentynyt, joten nyt voi tehdä myös 1,5-2kg määrällä ja säilöntäainepussista menee tällöin puolet. Kuten olen aiemminkin maininnut, tähän käy oivallisesti myös kasvihuonekurkut.

Meillä kuluu maustekurkkuja valtaisat määrät. Viime vuonna tein yli 30 tölkkiä ja kaikki menivät, eivät edes riittäneet. Niinpä tein keväällä myös kaupan kasvihuonekurkuista kun kurkku maksoi vain 1€/kg. Laskin, että tuolla kilohinnalla tulee edullisemmaksi kuin kaupan valmiit maustekurkut.

Hakkuuaukeilla on nyt niin paljon vadelmaa, että yhtenä päivä keräsin vadelmaa mehumaijallisen täyteen. Lapsenlapsia varmasti ilahduttaa pelkästä vadelmasta tehty mehu. Villissä vatussa on vielä ihan omanlainen arominsa, vahva ja aito. Jos vain aikaa olisi, keittäisin toisenkin maijallisen, mutta taidan tyytyä keittämään loput viime vuoden marjoista mehuiksi, niistä tulee yksi maijallinen ja tänään maanantaina sähkö on halpaa.

Oma puutarha on antanut vähän punaisia vadelmia ja vähän enemmän keltaisia. Keltaiset pakastan kahdella eri tavalla. Yhdet on mehuun menevät marjat ja toiset priimaa, ne käytetään esimerkiksi leivonnassa ja ovat takuulla madottomia. Yleensä olemme vadelman suhteen omavaraisia, mutta tänä vuonna ostin vadelmaa koska pakastin mansikoita vain puolet normaalista.

Valkosipulien sato on erinomainen. Reilut kolme litraa sipuleita. Osa saa jäädä käyttöön ja osa menee myöhemmin syksyllä maahan. Satoa tuli reilummin kuin yleensä sillä uusin valkosipulikantaa muutamalla uudella Latvian matkalta ostetulla sipulilla. Ne ovatkin tämän syksyn suurimmat sipulit ja päätyvät pääosin takaisin maahan. Valkosipulia syömme niin paljon, että tänä vuonna sato loppui kesken. Nyt ei ole ensi talvena sitä pelkoa.

Tavalliset keltasipulit ovat kuivumassa. Tässä näyssä on minusta jotain ikiaikaista. Jos narua ei tunnistaisi muovinaruksi, ei kuvasta voisi päätellä sen ikää. Sipulia on kuivatettu iät ja ajat. Sipulisato oli tänä vuonna erinomainen, vain hyviä sipuleita ja mukavan kookkaita. Näillä pärjätään maaliskuulle saakka. Sipulia ei hinnan takia kannata kasvattaa, mutta maun takia kannattaa, parempia nämä ovat kuin kaupan tehotuotetut.

Tomaattia syödään valtavat määrät tuoreeltaan. Kuvassa on sunnuntain sato. Kunhan pääsato kypsyy, on aika keitellä osa tomaateista paksuksi tomaattikastikkeeksi pakastimeen. Sitten onkin jo lämmityskausi ja kastikkeen saa haudutettua puuhellalla, siihen menee pari kolme tuntia.

Mustaherukat keiton jo hilloksi, mahsikkahilloa teen tarpeen mukaan pakastetuista mansikoista. Herneitä keräsin viikonloppuna muutaman litran ja pakastin ne. Tänä vuonna herneissä on ennätyksellisen paljon matoja parin erittäin puhtaan vuoden jälkeen. Jotain sentään sain pakastimeen.

Sadonkorjuu jatkuu, sitä päästään kohta tekemään myös koristekasvien kanssa kunhan siemenet kypsyvät.

Alla linkit muihin postauksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/mita-haluaisin-osata-ja-kesan-raksakuulumiset

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/ankat-ja-kanat-suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/07/kotitarpeilun-suuret-ilot.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-8.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelo-asioita-kalastuksesta-ja-elukoista

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/08/kotitarvekalastus-koko-perheen-yhteinen.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-kotitarve-elaimet/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/08/unelmana-omavaraisempi-elama-mita.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/oman-sadon-sailonta-ja-sadeveden-keruuta-vihdoinkin-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/08/07/elokuu-23-evasta-koko-talven-varalle/

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä ja samalla lomaviikon ensimmäinen. Olen tehnyt lomalla kaikkea muuta, mutta puutarhaan en ole ehtinyt. Sadesäillä on ollut oma osuutensa asiaan, tänään oli sopivan kuivaa vaikka tuuli navakasti. Viimeöinen myrsky oli sopivasti kuivattanut puutarhaa työskentelykelpoiseksi. 

Tosin paljoa en tehnyt varsinaisesti märässä mullassa möyrien. Riikasta tuodut valkosipulit istutin ja lisäsin verkon niiden laatikon päälle. Kaivoin yhteen kasvatuslaatikkoon ruukut joissa on taimia joiden haluan säilyvän hengissä ensi kesään. Kannoin polttopuita liiteriin ja tein retken omaan metsään.

Pieneltä metsäpalstamme on tämä näkymä puutarhaan pellon yli. Zoomasin kuvaa joten se ei kerro että oikeasti ole pellon toisella laidalla. Kuvassa näkyy arboretum ja sen edessä oleva tervaleppäaidamme. Oikean laidan havupuurykelmän alla on alppiruusumetsikkö.

Lähdin hakemaan omasta metsästä sopivaa karahkaa talviasetelmaani varten. Metsään on jätetty paljon lahopuuta, kantoja ja kaatuneita puunrunkoja. Kerran olemme ottaneet metsästä puuta polttopuuksi ja kerran sieltä on tuotu iso kaatunut kuusi pois. Muut rungot ovat saaneet jäädä rikastuttamaan metsän eliökantaa. Yhden sopivan karahkan löysin,  mutta en tiedä vielä käytänkö sitä vai onko se liian laho. Liiteristä löytyi koivuinen varakarahka.

Tässä kuvaa arboretumista metsikköön päin. Pelto on syyskylvön jäljiltä mukavan vihreä. Tänä vuonna siinä ei ole ollut muuttavien joutsenten ja hanhien laumoja, niitä on kuitenkin saatu ihastella toisella viereisellä pellolla.

Tarkastin kaikki arboretumin verkot. Hyvin olivat paikoillaan. Pyökki on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Se pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään vaikka jopa tammet ovat jo täysin lehdettömiä. Edes viimeöinen myrsky ei saanut pyökin lehtiä irti. Taustalla näkyy taloa puiden lomasta pilkottaen.

Puutarhan kaikki työt ovat tehtyinä. Kitkeä voisi ja katkoa perennojen varsia jos huvittaa. Jos ei huvita niin ehtii sitä keväälläkin. Haravoinnitkin ovat valmiita, loput lehdet saavat jäädä niille sijoilleen.

Vadelmilla on taas uudet narut. Alan jo tottua ajatukseen, että narut vaativat uusimisen 2-3 vuoden välein. Vaikka mitä on kokeiltu niin sen kestävämpää narua en ole löytänyt. Nyt on jotain siskolta saatua paalinarua joka ei sopinut heidän käyttöönsä. Sain vadelmat leikattua, parina viime vuonna se on jäänyt kevääseen. Haravoin vadelmien juurelle lehtiä, sinne maatuvat hyvin ja toimivat katteena.

Iines oli pihatöissä mukana, mutta metsään ei tullut kaveriksi. Iineksellä ja Almalla on taas ollut kähinää keskenään. Ilmiö tulee joka vuosi syksyisin kun kissojen elämä siirtyy enemmän sisälle. Ei meinaa talon neliöt riittää kahdelle tyttökissalle. Jalo ei kahinoihin osallistu vaikka sekin on jo siirtynyt nukkumaan yönsä talossa sisällä.

Ensi viikolla alkaa marraskuu, ei niin paha koska se on syntymäkuukauteni.

Muuta en sitten ehtinytkään

Tänään kävin keltaisten vadelmien kimppuun tai siis niiden seassa kasvavien rikkaruohojen kimppuun sillä  en päässytkään viemään kalusteita uuteen kasvihuoneeseen siellä tehtävän vesipisteen takia. Kalusteet pitää ensin pestä ja ehdin tehdä sen viikonloppuna, kunhan paistaa aurinko niin kuivuvat ulkona nopeasti.

Tässä lähtötilanne parin viikon takaa, tänään tilanne oli vielä pahempi.

Nyt ovat rikat poissa, vielä puuttuu sanomalehdet käytäviltä ja niiden päältä kuorikate. En enää jaksanut aloittaa sitä puuhaa, kolme ja puoli tuntia meni pelkästään kitkemiseen.

Kitkentäjäte sisältää niin paljon pahoja juuria, että vein kaikki navetan kalliolle mustan muovin päälle kuivumaan. Tuohon paistaa aurinko noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Luulisi pari päivää riittävän ja sitten kaikki uskaltaa laittaa kompostiin.

Lempi-iirikseni ei möksähtänyt siirrosta vaan kukkii runsaasti. Tätä kasvaa varmuudeksi kolmessa kohtaa, jos yksi kasvusto häviää niin loput toivottavasti selviää.

Päärynäpuussani on ensimmäistä kertaa kukkia.  Lajike on 'Mlievskaja Rannaja'. Olen tuonut sen melkein kymmenen vuotta sitten Virosta. Olikin jo aika aloittaa kukinta.

Kasvihuoneessa on vesipiste. Lavuaarin olen pelastanut romulavalta jo vuosia sitten, tähän saakka se on ollut navetan seinässä koristeena. Nyt loppui koristeena olo. Hana on löytö pojan varastosta, sopii hyvin tyyliin. Vesiputket ja viemäri eivät ole kovin kauniit mutta käytännöllisyys meni ohi estetiikan. Hanaan saa vielä pitkän letkun kiinni jotta taimien kastelu helpottuu. Kasteluvesi tulee läheisestä rengaskaivosta joka ei ole muussa käytössä, ei siis mitään juomavettä mutta kasteluun kelpaa.

Seuraavaksi kasvihuoneessa on kaikenlaista silppuhommaa, ikkunahakasten kiinnitystä, toinen automaattiavaaja paikoilleen, vaijerin viritystä ja muutaman seinäkoukun asennusta.

Ettei totuus unohtuisi

 Kunhan puutarha hitusen kuivuu rankkasateiden jäljiltä, alkaa minulla operaatio Vadelma. Osa siitä on jo tehty mutta pahin on edessä.

Siinä pientä kitkentäurakkaa. On vuohenputkea, nokkosta, peltovalvattia ja voikukkaa alkajaisiksi. Ihan mahdoton pitää puhtaana. Taas kerran yritän ja kitken. Kuva kertoo totuuden ettei täällä aina niin siistiä ja rikatonta ole. Sitä vaan tulee kuvattua niitä siistimpiä nurkkia.

Punaiset vadelmat on jo siistitty, ei ollut paha urakka ja vain kotikärryllinen rikkaa. Olen tilannut kaksi suursäkkiä kuorikatetta ja siitä iso osa menee vadelmille. Kuorikatteen alta on ainakin helpompi kitkeä kuin tiukasta savimaasta. Eikä tarvitse miettiä mihin lomarahansa törsää.

Kävin ruukkuostoksilla koska vanhat peltiämpärini eivät riittäneet kurkuille. Nämä saviruukut tulevat uuteen kasvihuoneeseen. Oikeastaan olivat löytö, olin varautunut ostamaan muoviset koska saviruukut yleensä maksavat paljon. No nämä maksoivat vain 6,50e kappale ja tilavuutta on 14,5 litraa. Aluset on muoviset, ne toimivat paremmin. Suurin ruukunalunen tulee saviruukulle joka on nyt raparperin peittona.

Olen kuvannut koko kevään uudella puhelimellani. Nyt huomaan, että taidan palata takaisin kameraan, puhelimen kuvat eivät ole sellaisia kuin haluaisin. Liian kovia. Voi johtua myös siitä etten vain hallitse puhelimen kuvausasetuksia.

Koristeomenapuu 'Hopa' on tulossa ensi kertaa kukkaan ja on aivan täynnä nuppuja. Puu on istutettu pari vuotta sitten. Hankin yhtäaikaa Hopan myös tyttären pihaan, mutta siellä ei ole kukintaa luvassa vielä tänä vuonna, puu kasvaa varjoisemmassa kuin omani.

Omenapuu 'Krasnoje Rannaja' eli Siloposki on tekemässä ensi kertaa hedelmiä, tai ainakin kukkia. Tämän pitäisi olla erittäin aikainen ja herkullinen kesälajike. Kukat ainakin ovat herkullisen pinkit nuppuisina.

Kirsikkapuista 'Latvian Matala' kukkii, 'Sikkolan Kuulasmarja' vielä miettii.

Toivottavasti saadaan satoa, pariin vuoteen ei ole syöty kuin muutama kirsikka kun aina on tullut jokin mikä on pilannut sadon.

Multausta ja krookuksia

Puutarhatyöt etenee. Töiden jälkeen on pari kolme tuntia aikaa olla puutarhassa ja se riittää talven rapistuttamille lihaksille. Eilen viimeistelin haravointia ja levitin multaa kukkapenkkeihin.

Talon edustalla kukkii monenlaista krookusta. Tässä krookukset ovat hitusen vähentyneet mutta se voi johtua siitä, että olen pelannut penkin kanssa liikaa kasvirulettia.

Tämä upea krookus ei ole vähentynyt. Kaivoin muistiinpanojani ja nämä on istutettu 2016. Viisitoista kappaletta laitoin maahan ja nyt kukkia on paljon paljon enemmän.

Ja samat sivusuunnasta. Lajike on 'Vanguard'.  Jos löydän näitä syksyllä lisää niin taidan istuttaa tuohon samaan paikkaan ruusuomenan ympärille. Olisi mahtava näky jos krookukset peittäisivät koko ympyrän jossa ruusuomena kasvaa.

Toissa syksynä istutetuista piskuisista kiurunkannuksista on kasvanut näin muhkeita. Lajike on punaisen kukan tekevä 'Beth Evans'.

Joka päivä löytää jotain ilahduttavaa. Tämä alku kuuluu idänunikolle 'Patty´s Plum' joka tekee upean luumunpunaisen kukan.

Vadelmat on leikattu, latvottu, lannoitettu ja lisätty multaa taimien juurelle. Käytäville on vielä lisättävä jotain kuten haketta. Aikoinaan vadelmat istutettiin suoraan savimaalle ja savi imee kaiken mitä tuohon levitän, ei mitään rajaa määrällä, kaikki uppoaa saveen. Vadelmat sentään olen saanut nostettua kohopenkkeihin ahkeran mullan ja kompostin lisäämisen ansiosta.

Iris reticulata 'Frozen Planet' on viime syksyn uutuuksia. Upea jäänsininen kukka. Saapa nähdä onko kestävä, ihan kaikki mitä istutin evät ole nousseet.

Viimeisin ilonaihe on tässä. Kirahvinkukka jonka kanssa olen epäonnistunut ihan liian monta kertaa. Nyt löysin kaksi hengissä olevaa taimea. 

Juhlan paikka.

Surullinen tapahtuma

Huomasin lauantaina ettei näkymä uuden kasvihuoneen vieressä olevan kivimuurin takana ole sitä mitä ennen. Lähempi tarkastelu osoitti ussurinpäärynän saaneen perjantain puhurissa surullisen lopun.

 Pieni päärynäpuuni pötkötti maassa poikki menneenä. 

 Lähempi tutkiskelu osoitti katkeamisen syyksi täysin lahon rungon. Lahoamisen syyksi taas epäilen talvivaurioita, jäniksiltä puu on säästynyt suojausten ansiosta. Nyt en enää ihmettele miksi puu alkoi  ruskettamaan lehtiään jo alkukesästä, teki kuolemaa jo silloin. Ussurinpäärynä on omajuurinen, mietin voisiko siitä säästää yhden juurivesan kasvamaan uudeksi puuksi. Mitä sanot, kannattaako vai onko helpompaa hankkia uusi puu?

 Viinikärhö 'Mme Julia Correvon' kasvaa ussurinpäärynän juurella. Kärhö ei onneksi kärsinyt vaikka jouduin irroittamaan sen päärynäpuun oksista melko väkivaltaisesti. Laitoin kärhölle pari keppiä väliaikaiseksi tueksi.

 Pallerolaukat kukkivat. Istutin niitä arboretumiin pionien sekaan ajatuksena, että saavat pioneista tukea. No tietysti kaksi pionia, juuri ne tukipionit jäivät todella mataliksi ja suurin osa pallerolaukoista retkottaa nurmikolla. Nämä kolme ymmärsivät kasvaa niin kuin olin ajatellut.

 Ostin alkukesästä  eurolla tähkäesikon taimen. Sepä alkoikin kukkia. En ole selvittänyt milloin on tämän normaali kukkimisaika, ei kuitenkaan haittaa, että puutarhassa on nyt pari tällaista pientä punaista pötkylää liiloin hapsuin somistettuna.

 Jos ussurinpäärynän kohtalo oli surullista niin iloakin on riittänyt. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' kasvaa syksyyn saakka ruukussa. Siinä on useita nuppuja ja nyt niistä aukeni ensimmäinen. Juuri niin kaunis kuin olen muiden blogien kuvissa nähnyt.

Vadelma on tuottanut kiloittain iloa. Tässä lauantain saalis, kuusi litraa vadelmaa ja litra mansikkaa. 

Kohta on pakastin täynnä ja jonnekin pitäisi saada mahtumaan vielä viinimarjat.

Karjakon lempipaikka

Korjattu navetan pääty on mielestäni kaivannut jotain pistettä iin päälle. Tänään keksin mitä siitä puuttui. Niinpä tein retken aittaan, karjakeittiöön ja navetan ylisille ja kokosin sylillisen rekvisiittaa.

 Seuraavaksi ryöstöretkelle kasvihuoneeseen ja mukaan samettikukat jotka jäivät aina kasteluletkun ruhjomiksi. Kukat pottaan ja potta aitasta löytyneen räsymaton päälle.

 Tätä pääty oli kaivannut. Karjakon lepopaikkaa tiiliseinän kupeessa. 

 Onneksi sitä tulee hillottua kaikenlaista romua. Vanha penkki on tullut meille appivanhemmilta, pesuvati tuli talokaupan mukana, lyhty on pelastettu romun keräyksestä ja potta on talon peruja. Räsymaton alkuperää en muista, sen raaski hyvin laittaa sään armoille sillä tämäkin matto on liian kulunut sisätiloissa käytettäväksi.

 Navetan mittakaavassa pieni juttu mutta silti juuri sopivasti. 

 Urakan jälkeen kävin keittämässä itselleni kupin teetä, otin kyytipojaksi vähän herkkuja ja tulin nauttimaan karjakon lempipaikkaan. Samalla oli hyvä muistuttaa itseä, että puutarhassa pitäisi malttaa useammin istua alas ja vain olla.

Epäterveellisten herkkujen vastapainoksi on tänään herkuteltu terveellisestikin. Kuvassa on päivän sato omasta puutarhasta.

Karjakon lempipaikasta taisi tulla myös rengin lempipaikka. Mies kävi istuskelemassa penkillä illalla saunan jälkeen ja sanoi, että olipa siinä hyvä olla kun tiiliseinä hohkasi lämpöä selän takana. Joskus pienestä ideasta voi tulla isokin juttu.