Tarhavarjohiippoja

Piti tehdä postaus puutarhasta, kun olin sieltä kolme päivää poissa työn takia. Vaan kone jumitti enkä saanut ladattua kuvia. Tehdään sitten postaus viime viikon kuvilla.

Tarhavarjohiipat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Ensi kevään pitää muistaa, että vanhat lehdet voi poistaa reilusti. Varjohiippa kasvattaa kuitenkin uudet lehdet vanhojen tilalle.
 

Myös oranssikukkainen varjohiippa kukki runsaasti. Se loisti ilta-auringossa kuin pienet kuparikellot. Nimi taitaakin olla vaskivarjohiippa.

Tämä näkymä on pieni, mutta kaunis ja onnistunut. Nimetön keijunkukka on pärjännyt tuossa loistavasti, suorastaan nauttii kasvupaikastaan. Vieressä kasvaa rikko jonka epäilen olevan lehtorikko. Siinäkin on kasvi josta pidän todella paljon. Valkokukkaisena sopii loistavasti tumman keijunkukan viereen. Kuvassa ei oikein näy, mutta keijunkukan takana kasvaa tummia tulppaaneja.

Tämän aarteen selviämisesti talven yli olen erityisen iloinen. Ostin viime keväänä Mustilan arboretumin kahvilan taimimyymälästä sinikämmenen joka tekee tumman liilat kukat. Taimi oli aika hinnakas mutta kookas. Ja ajattelin, että jos en silloin osta, ei tätä tule enää toiste vastaan. On tässä yksi vika, ehkä se on pysyvä ominaisuus tai sitten sateisen kevään vika. Kukat eivät tahdo avautua kokonaan vaan jäävät tuollaiseksi puolitien kukiksi.

Täällä on ahkeroitu lisää pumppuhuoneen parissa ja koko huone on saatu purettua pois. Tuosta viedään vielä suurimmat betoninkappaleet kaatopaikalle ja sitten voi alkaa rakentamaan tulevaa istutusaluetta. Jotain korkeaa ja peittävääkin on laitettava jotta kaivon päällä oleva pumppu peittyy. Reunaan tulee isoja kiviä, mutta vasta syksyllä kun maa on jäässä ja kestää konevoiman ilman suurempia vaurioita.

Mistä tätä roskaa riittää?

Tänä kesänä tulee 20 vuotta asumista täällä Arvilan talossa. Sama aika on käytetty nurkkien siivoamiseen,  myös piha ja puutarha sisältyvät siihen. Eikä loppua näy. Meillä on suunnitelmissa tehdä pieni uudistus ja purkaa vanha pumppuhuone pois.

Kävin vain vähän tutkimassa pumppuhuoneen maastoa. Sieltä on jo aiemmin kaivettu paljon vanhaa kattopeltiä ja muuta roskaa. Tänään löytyi muovia, paljon muovia. Ikävintä löytämisessä oli se, että osa muovista rapisi pienimmästäkin kosketuksesta puolen sentin paloiksi. Miten sellaista poistaa, ei mitenkään. Löytyi sieltä myös rautalapio ja melkein kokonaan lahonnutta lautaa. Voitte kuvitella mikä kotiloiden unelmapaikka.

Tuon kuvassa näkyvän rytöläjän haluan kunnostaa istutusalueeksi. Voin jo kuvitella kumpaankin tolppaan humalat kiemurtelemaan. Ehkä joku puu, muutama pensas ja valikoituja perennoja. Huomatkaa muuten rytökasan takana näkyvä pikkukäenrieskojen niitty. Se jää. Nyt tietysti ihmettelette miksi noin kiva pieni tiilipömpeli pitää purkaa.

No tämän takia. Se on alkanut sortua itsestään ja on siten myös vaarallinen. Tosin Jalo ei välitä vaarasta ja tarkkailee katolta lähipellon myyrätarjontaa.

Tämä on se näkymä minkä näen puutarhaan. Ei kovin kaunis vaikka viettää 50-vuotis päiväänsä. Pumppuhuoneen vieressä oleva rengaskaivo tulee jäämään paikoilleen, siitä otetaan kasteluvettä ja uudemman kasvihuoneen vesi. Voisihan kaivonkin tuoda kauniimmin esiin.

Sisältäkin pumppuhuone on surkea näky. 

Jalon mielestä voi purkaa vaikka hyvä tähystyspaikka meneekin pois. Onneksi läheltä löytyy toinenkin paikka kivimuurin päältä. Siitä on hyvä lähinäkymä ojaan josta napata myyriä välipalaksi.