Aika rientää ja uusi vuosi on ihan kohta

Aika rientää, olen niin monta kertaa ollut tulossa naputtelemaan tekstiä blogiin, mutta sitten on tullut jotain väliin. Tietokone takkuaa, ei nytkään oikein suostunut avautumaan, sänky on kutsunut tai sitten olen lukenut kirjaa tai tehnyt palapelejä. Minulla on nyt käytössä myös iPad, mutta se saloihin en ole vielä tutustunut, olisiko bloggaaminen sen kautta joutuisampaa. MacBookini on niin vanha ettei se oikein suostu yhteistyöhön kännykän kanssa ja sieltä taas löytyvät kaikki kuvat. 

Mitään kummoista ei Arvilaan kuulu. Puutarha viettää talviunta. Jänikset siellä käyvät, mutta toistaiseksi on vältytty vahingoilta. Kaikki tärkeä on hyvin verkotettuna. Eino-kissa kasvaa ja on Oivan paras kaveri, ovat kun paita ja peppu tai majakka ja perävaunu. Hienosti Oiva jaksaa moista takiaista, Jalo ei niinkään ja osaakin vetäytyä omiin oloihinsa kun kokee sen tarpeelliseksi..

Oiva 1v 3kk ja Eino 6kk. Parhaimmat ystävykset.

Tytär tietää mistä äitinsä tykkää ja oli ostanut minulle joululahjaksi kaksi kissa-aiheista keittiöpyyhettä. Raaskinko käyttää, se on sitten toinen juttu.

Lunta ja aurinkoa on saatu. Lahti taisi olla jossain vaiheessa Suomen lumisimpia paikkakuntia. Viime päivien plussakelit ovat tehokkaasti vajuttaneet hangen pintaa. Itse en laita näitä lämpimiä kelejä pahitteeksi. Enpä muista milloin olisi selvitty tähän vuodenaikaan näin vähällä lämmittämisellä, edes isossa salissa ei ole vielä sähköpatterit päällä. Polttopuuta on kulunut murto-osa siitä mitä vuosi sitten meni silloisten kovien pakkasten aikaan. 

Tulva-lammikko on taas täynnä vettä eli toimii kuten pitääkin. Märkää on muutenkin lumen alla, ei tainnut ehtiä maa jäätyä ennen kuin satoi sen yli 30 cm lunta. Tiet ovat olleet yhtä luistinrataa, on saanut höllätä kaasujalkaa.

Tämä kuva on otettu juuri nyt. Oli pakko laittaa vielä viimeiseksi, niin näette miten paita ja peppu yleensä nukkuvat toistensa kainalossa. Siinä on Einon hyvä kasvaa isoksi kissaksi. Oiva onkin ollut paras kesyttäjä ruuan lisäksi. Saan jo silittää muutenkin kuin ruokaa antaessa, nostaa hiukan ilmaan ja koskea vatsaan. 

Yritän ehtiä tehdä vielä tämän vuoden puolella koosteen vuodesta 2024. Sepä olikin vähän erilainen vuosi.

Tänä vuonna juhlitaan

Viime vuonna menetin joulun juhlinnat lähes kokonaan, sairaalan koronaosaston joulua kun ei voi jouluksi sanoa. Tänä vuonna otetaan vahinko takaisin. Ei maallista överijoulua kuitenkaan vaan läheiset ihmiset yhdessä ja hyvää ruokaa. Se on tärkeintä.

Kuusi haettiin lastenlasten kanssa omasta metsästä. Syvän hangen takia piti valita aika nopeasti ensimmäisten kuusten joukosta joten on hitusen harva. Korvattiin sitten runsailla koristeilla ja valoilla kuusen viat.

Joulukukkana perinteisesti amarylliksiä leikkona. Tänä vuonna en ostanut hyasintteja, tosin tänään on vielä kauppapäivä ja jos sattuu pinkkejä kohdalle niin saatanpa vielä ostaakin. Vanhasta käspaikasta tehty liina on joka vuosi joululiinana.

Joulukoristeita on niukasti. Ajattelin joulun jälkeen käydä koristelaatikon läpi ja katsoa säilytänkö enää kaikkia. Näistä lasikelloista tykkään. Molemmat kellot ovat kirpparilta, lisääkin voisi löytyä.

Vuosia sitten Viipurista tuotu lasipallo on kauneimpia kuusen koristeista. Vaikka meillä sataa vettä ja hanki on madaltunut huomattavasti, on täällä silti valkea joulu.

Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille teille lukijoilleni, niin vakituisille kuin satunnaisille.

 

2. kierros

 Saimme mieheni kanssa toisen kerran voiton korona-arvonnassa. Tällä kertaa selvisin vähemmällä, tai näin luulisin. Viikon olen sairastanut eikä tauti ole mennyt keuhkoihin. Tukkoinen olo, räkää tulee ja välillä yskittää. Nyt riivaa väsynyt olo kun muutoin helpottaa, tänäänkin nukuin parin tunnin päiväunet. 

Olen myös helpottunut, koko syksyn mielessä on kummitellut sanat: mitä jos taas sairastun jouluksi. Eli, jos korona piti saada toisen kerran, niin mieluummin nyt kuin jouluna. 

Blogi on päivittynyt huonosti, olen kutonut, lukenut valtavasti kirjoja, tehnyt 2000 palan palapeliä. 

Olen ihastellut instassa sienivaloja. Koska sellaisia ei myydä valmiina, tein minäkin omat. Suosittelen tekemään paristovaloihin, sieniä tulee vähemmän. Vaan jos haluat paljon sieniä niin hanki töpselivalot kuten minä tein. Hermo oli mennä, mutta nyt on lasikuistin satumetsässä oma sieniviljelmä. 

Lasikuistin ulkopuolella on samat valot kuin vuosi sitten. Kranssitkin löytyivät oviin, ostin valmiina sillä kransseissa on minusta ihan liian kova työ, siksikin maksan siitä ilomielin taitavammalle tekijälle.

Saunamökin kranssiin laitoin valot. Saunalla ei ole muita valoja, mietin vielä pitäisikö laittaa, saunaa kuitenkin käytetään monta kertaa viikossa ja se rakennus tielle. Navetan päädyssä on valot, pitää ottaa niistä kuvat, samoin ikkunoiden kynttilöistä kunhan pääsen kauppaan hakemaan uudet paristot. Saunamökin ikkunat ovat nyt kaikki kunnostettu, myös ne viimeiseksi jääneet löylyhuoneen sisäikkunat. Enää ei Jalo pääse saunaan sisälle rikkinäisen ikkunan kautta. Olen pyytänyt mieheltä pientä luukkua kissoille josta voisivat kulkea. Saunan kuisti on lautarakenteinen ja siihen raaskii tehdä huomaamattoman luukun.

Lunta on satanut niin että maa on valkoinen. Ihan hyvä kasvien kannalta jos saadaan ensi viikolla kovempia pakkasia. 

Eteisessäkin on oviverhot paikoillaan. Vaikka meillä on vielä hetken edullinen sähkösopimus, olemme yrittäneet tiputtaa sähkön kulutusta. Syyskuussa tiputus oli 7%, lokakuussa 10% ja marraskuussa 15%  verrattuna vuoteen 2021. Kuulostaa paljolta, mutta kilowattitunteina ei muutos ole radikaalinen, marraskuussa meni 153 kWh vähemmän kuin vuosi sitten. Sitten kun joudumme pörssisähkön armoille, on tuollakin määrällä enemmän merkitystä.

Nyt taidan mennä keittämään kupin hunajateetä, sitä olen latkinut litratolkulla viimeisen viikon aikana. Samalla luen rästiin jääneet blogit ja vastailen muiden postauksiin.

Herkkisten suojausta ja havukranssi

Aprikoosipuiden suojaaminen pakkasilta jäi myöhäiseksi mutta ehdin ajoissa ennen pakkaspäiviä. 

Puut ovat valeistutuksessa ruukuissaan. Kaivoin ne kasvihuoneen multaan jo aiemmin syksyllä. Nyt lisäsin taimien päälle kaksi lankakoria. Piiskataimet tulivat nätisti korien läpi ja säilyivät ehjinä. Täytin korit kuivalla oljella jota löytyi omista varastoista.

Lopuksi kiedoin koko hökötyksen hallaharsoon. En laittanut harsoa päälle, ehkä olisi pitänyt.

Kelta-alppiruusu sai pakkaspeiton päälle kerroksen olkea ja lisäsin olkea myös peiton alle. Päälle lankakori pitämään olkea paikoillaan. Lisään tuohon vielä harson koska lunta tuskin on tulossa enempää vielä pitkään aikaan.

Olin tällä viikolla työpaikkani virkistysiltapäivänä kranssikurssilla. Jokainen sai tehdä havukranssin. Koska olen hyvin yksinkertaisten kranssien ystävä, tein hyvin yksinkertaisen kranssin. Vain kahta erilaista havua ja muutama eukalyptuksen oksa koristeeksi. Olen joskus aiemmin kokeillut kranssin tekoa ja jo silloin totesin ettei ole minun lajini vaan mielelläni maksan jonkun muun tekemästä kranssista. Mieli ei muuttunut tämän kranssin myötä.

Kranssi pääsi koristamaan saunan eteistilan ikkunaa. Laitoin kranssiin paristotoimiset valot mutta ne eivät ole päällä kuin hämärässä, valoissa on ajastus ja ne palavat vain kuusi tuntia vuorokaudessa. Tämän ikkunan pokat ovat keväällä kunnostusvuorossa ja siinä vaiheessa pitää ottaa kantaa korjataanko tuo puuttuva alaruutu vai annetaanko olla pois. Se on kissojen reitti saunalle turvaan ja lämmittelemään kun ulkoilevat.

Hyvin sopii kranssi vanhan rakennuksen tyyliin.

Ei muuten tunnu yhtään siltä, että on jo 1. adventti. Joulun tulo pääsi yllättämään.

Vanhempi lapsenlapsi oli tänään huolissaan, että tuleehan varmasti hommattua joulukuusi. Tulee ja pappa lupasi, että pääsee mukaan metsään kuusta valitsemaan.

Pieni pihakierros

Kovin on harmaita päiviä. Harmaudesta huolimatta tein tänään pienen kierroksen puutarhassa.

Toisessa näsiässä on isot ja pulleat silmut. Toivottavasti nämä ovat kukkia. Jos ovat, kukkii näsiäni ensimmäistä kertaa.

Vanha betonirengas on saanut mukavasti sammalta pintaansa. Renkaalle olen suunnitellut muuta käyttöä kuin tyhjän panttina seisominen. Se saa siirtyä uuden kasvihuoneen luokse kunhan kasvihuone valmistuu.

Kamerani vetelee viimeisiään, samoin puhelimeni. Kumpikaan ei suostunut makrokuvauksen joten tänään, 22.12. kukkiva esikko on hiukan tärähtänyt eikä vain sen takia, että kukkii jouluna.

Ruusuherukassa on vielä vihreitä lehtiä. Se ei tunnu välittävät pienistä pakkasista. Isommissa versojen kärjet paleltuvat ja lehdet ovat mennyttä mutta riemuitaan nyt näistä jotka loistavat jouluista vihreyttään.

Itseni ei vihreä joulu haittaa, oikeastaan tykkään tästä todella paljon vaikka sateesta ja märästä en pidäkään.

'Illusia' atsalea aikoo sekin juhlistaa tulevaa kevättä isoilla silmuilla ja kukilla. Jotenkin näistä pullistuneista silmuista tuli ihan mieletön kevätfiilis. Talvipäivänseisaus on ohitettu ja kunhan joulut on juhlittu alkaa lyhyt laskeutuminen kevääseen. Lomaa on säästössä alkavaan puutarhakauteen.

 Oikeastaan kausi alkoi tänään sillä löysin marketista jouluruusuja puoleen hintaan. Vitonen Ellenistä ei ollut paha hinta joten otin useamman ja kävin istuttamassa jouluruusut maahan otsalampun valossa. Maa oli aivan sula, enkun tökkäsi lapion maahan ja istutuskuoppa oli valmis.

Enää kaksi yötä jouluun.

 

Alman jouluangsti

 Almalla on vaikeaa. Joulu tulee ja ihmiset hääräävät ihan eri asioita kuin tavallisena arkena. Välillä levitetään salin pöydälle papereita ja naruja eikä niillä saa leikkiä. Ei sellaista voi ymmärtää. Jostain kuusestakin on puhuttu ja parhaalle päiväunipaikalle on laitettu jotain pahalle haisevia kasveja joita kutsuvat hyasinteiksi. 

Huopatonttu on revitty palasiksi ja palaset kuljeteltu ympäri taloa. Parhaat osat tästä spektaakkelista olemme tietysti saaneet nauttia kovan maukumisen säestyksellä nukkumaan menon jälkeen.

Hyasinttikulhon toisella puolella on tyttötonttu ja toisella puolella oli poikatonttu. Poika on ollut kadoksissa jo pari päivää. Tyttö haluaisi kavaljeerinsa takaisin mutta Almapa ei kerro kätköään. Ei hän voi kuulemma sille mitään jos yksi tonttu ottaa hatkat.

Joulu on kamalaa aikaa. Odottakaahan vain kun kuusi on tuotu sisälle. 

(Onneksi kuusi sidotaan joka vuosi katon koukkuun kiinni.)

Koputan puuta, kukat ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa.

Nolouden huippu

 Sain blogien ja instagramin esimerkeistä ihanan idean ottaa puutarhasta kielon juurakoita kasvamaan sisälle ruukkuun. Ajatuksena oli tietysti saada kielon kukkia joulupöydän koristeeksi. Vaan kuinkas kävi. 

Juurakot multaan ja sisälle ikkunan eteen kasvamaan. Jotain pientä ja hentoa alkaa nousta mutta ei näytä kielolta. Ei hätää, kyllä ne kielotkin sieltä ihan varmasti nousevat.

Kasvaa, kasvaa...

Juu-u. Siinä on komea vuohenputken alku ja vieressä muutama muu. Olin sitten kaivanut otsalampun kanssa vuohenputken juurakoita enkä kielon. Meillä onkin sitten joulupöydässä hienot hennonvihreät vuohenputket koristeena.

Taidan kuitenkin heittää vuohenputket kompostiin ja miettiä muuta koristetta. Pihan koristeena on syyshortensia jonka kuivahtaneet kukinnot ovat kuin kultapalloja matalalta paistavassa loppuvuoden auringossa.

Mukavan aurinkoisista keleistä onkin saatu nauttia marraskuussa. Joulukuussakin jonkin verran. Tänään sumuista ja tuntui kuin päivä ei olisi noussut ollenkaan. Hyvä hetki käpertyä sohvan nurkkaan ja yrittää leikkiä talviunilla olevaa karhua.

Pimeän ajan valoja eli kausivaloja on tullut hitunen lisää, tai on tulossa kunhan huomenna virittelen. Navetan ikkunoiden "kynttilöihin" vaihdoin paristot, johan alkoivat toimimaan. Samanlaiset on myös aitan ja saunan ikkunoissa. Kunhan löydän jostain samanlaisia lisää niin ostan myös liiterin ikkunaan. Efekti on kuin oikea kynttilän liekki lepattaisi ikkunan takana.

Vielä pitäisi jaksaa painaa töitä parisen viikkoa ja sitten alkaa joululoma. Tulee tarpeeseen, edellisestä lomasta on aikaa jo monta kuukautta.

Joulun rauhaa

Rauhaisaa ja antoisaa joulua,

leikkisää mieltä ja onnen iloa kaikille lukijoilleni.

Nauttikaa joulun pyhistä.

Korttikommähdys + yksi joululahja

Tänä vuonna kävi joulukorttien suhteen kömmähdys. En aloittanut tekemään kortteja sillä oletin ettei postilakon takia kannata. Kun lakko loppui, ajattelin että en enää ehdi. Sitten löysinkin laatikosta valmiit kortit, en muistanut tehneeni viime vuonna niin paljon kortteja, että olisivat riittäneet täksikin vuodeksi. Joten rakkaat ystävät ja sukulaiset, tänä vuonna ette saa postin tuomia joulukortteja. Tätä kirjoittaessani päätin lahjoittaa korttien lähettämiseen varatun rahan hyväntekeväisyyteen. Ensi vuonna uusi yritys.

Sain tänään pienen joululahjan ihanalta ystävältä joka tuntee minut hyvin.

 Piparkakkusuklaata ja yllätyslaatikko.

 Lahjanauhan poistettuani näin koko laatikon. Kyllä vain ennen osattiin kauniit paketit.

 Laatikon sisältä paljastui iskemättömiä, aitoja vanhoja koristenauloja verhoiluun. Vau, eiköhän näille löydy käyttöä.

 Voin sieluni silmin kuvitella nämä tuolin reunassa verhoilukangasta kaunistamassa.

Voisikohan tuon laatikon alimman tekstin tulkita hinnaksi, 21 markkaa per laatikko?

Enää kolme työpäivää ennen joulua, aika kiva fiilis.

Viikonlopun puuhia

Tänä viikonloppuna sai paljon aikaiseksi. Leivottiin pipareita lastenlasten kanssa ja tuotiin kuusi sisälle saliin. Paketoin melkein kaikki lahjat ja mietin aikataulun loppujen hankkimiseksi. Ostin saliin uudet leikkokukat ja keittelin lauantaina kolmisen litraa riisipuuroa joka nautittiin yhdessä tyttären perheen kanssa salin hämäryydessä joululaulujen soidessa taustalla.

 Lidlistä löytyi ihana valmis kimppu jossa oli valkoisia tulppaaneja ja liloja hyasintteja.

 Piparkakut paistettuina, koristelua odottamassa. Kuusivuotias mummin mussukka jaksoi koristella omia piparkakkujaan pitkälle toista tuntia. Teki tarkkaa ja huolellista työtä.

 Perinteisiä asetelmia oli toivottu tänäkin vuonna, niinpä tein niitä taas ison kasan ilahduttamaan sukulaislapsia.

 Ja kun lapsille tehdään, pitää olla värikästä ja koristeita runsaasti.

Mieheni haki lauantaina kuusen lastenlasten avustamana omasta metsästä. Tätä kuusta on katseltu jo parisen vuotta sillä silmällä että siitä tulee vielä joskus joulukuusi. Nyt oli korkeutta riittävästi vaikka ihan ei osu kattoon.

Koristeet tuttuun tyyliin Suomen väreissä, sinistä, valkoista ja hopeaa. Sekä muutama suklaajoulupukki lasten iloksi.

Vyyhdinpuut uudessa käytössä

Hetken kotikirpparilta ostamani vyyhdinpuut pyörivät tiellä pitkin salia ennen kuin keksin niille käyttöä. Tai siis kahdelle kolmesta vyyhdinpuista.

 Toisesta tuli kauteen sopiva teline. Ylhäällä pitkät kruunukynttilät ja alhaalla tuikut.

 Tosin taidan siirtää tuolin muualle talossa ja kynttilät toiselle puolelle kaappikelloa. 

 Toinen vyyhdinpuu on eteisessä ja sen päällä on eteisessä ympäri vuoden oleva lyhty valoineen. Lyhty oli ennen tuon kunnostamani lasten tuolin päällä mutta nyt tuoli vapautui lastenlasten käyttöön.

Tämän pienen sisustusinnon ansiosta taisin saada hukassa olleen joulumielen takaisin ja sain laitettua joulukoristeita kuten seimen esille. Ja eilen hankin torilta kaksi havukranssia talon ulko-oviin. Nykyisin joulu ei paljon koristeita vaadi mutta jotain on oltava, ainakin nuo seimi ja kranssit.