Esikkomaniaa

Poden tällä hetkellä pahaa esikkomaniaa. Pakko saada lisää erilaisia esikoita. Niinpä menin netin ihmeelliseen maailmaan ja aikomus oli vain katsella kivoja esikkokuvia inspiraatioksi. Ei, ei olisi pitänyt sillä eteen tuli esikon siemeniä ja taimia myyvä taho. Ei siinä kauaa mennyt kun oli klikkaillut ostoskoriin erinäisen määrän siemeniä. Iso osa oli myyty loppuun, mutta ihan riittävästi oli valikoimaa jäljellä. Kunhan siemenet saapuvat ja pääsen kylvämään ne, esittelen mitä tilasin.

Oman puutarhan esikot uinuvat vielä pitkään lumen alla mutta tässä kuvamaratoni viime kesän esikoista. 

Himalajanesikko kukkii ensimmäisenä. Se tuntuu olevan hivenen talvenarka avoimella paikalla kohopenkistä huolimatta. Väri on todella muikean kirkkaan pinkki. Näkyy puutarhassa kauas.

Lilan esikon olen saanut lapsen kummisedältä. Kuvassa on taidettu kärsiä kevään pakkasista mutta tämä on kestävä esikko, kasvaa jopa suorassa savimaassa ilman kohopenkkejä. Tämän kasvuston jaan kunhan uuden kasvihuoneen edusta on istutuskunnossa. Myös toinen yhtä iso kasvusto odottelee jakamista joten saan uusia esikoita näistä lukuisia määriä.

Palloesikot ovat esikoista hauskimpia. Ensin pallo tulee lähes maan pinnalle kunnes nousee ylös varren päähän. Löytyy myös valkoisena joista kuva edellisessä postauksessa. Ja lisäksi ostin viime vuonna punaisia, toivottavasti talvehtivat hyvin. Yhdet valkoiset tapoin, on ilmeisen herkkä siirtämiselle. Liilaa siirsin myös sillä se on tehnyt jo siementaimia. Ne siirrot onnistuivat.

Hailakka ruokakaupan esikko on vähän hankalassa paikassa neilikkaruusun syleilyssä. Koska viihtyy hyvin, en siirrä pois. Monesti näiden kanssa käy niin, että kun istututan omasta mielestä parempaan paikkaan, onkin esikko toista mieltä ja kuolla näivettyy.

Ihana pinkki esikko jota sain ostaa tästä omalta kylältä. Tämä vaikuttaa lilan tavoin erittäin kestävältä ja olen tätä jo jakanut, kasvaa niin hyvin. Olen saanut vastavaa Vaalean vihreää-blogin kirjoittajalta mutta siitä ei ollutkaan yhtään kuvaa viime vuodelta. 

Ei kevättä ilman vaalean keltaista kevätesikkoa. Tykkään tästä todella paljon, ensimmäisen taimen olen saanut samalta taholta kuin lilan esikon. Siellä kasvoi riesaksi saakka, minulla ei. Jonkin verran leikkaan siemenkotia pois jos jaksan ja muistan mutta en kaikkia. Tätä olen levitellyt puutarhassa talon edustalla ja jättikiven ympäristössä. Taimet kestävät hyvin siirtoa.

Mustilan taimipäivältä hankittu 'Victorian Black Lace' talvehti hyvin ensimmäisen talvensa. Barnhavenilla josta tilasin siemeniä, oli tästä vaikka mitä variaatioita. Itse sanon tätä ruman kauniiksi ja siksi se on ihan paras kaikessa erikoisuudessaan.

Virolaisen ruokakaupan esikko on monsteriesikko. Kukka on valtavan suuri ja taimi kukkii lähes koko kesän läpi. Siementaimia olen odotellut mutta eipä niitä ole näkynyt. Jakamaan en ole uskaltanut ryhtyä.

Päivölästä hankin kahta esikkoa, lilan ja tämän punaisen. Kummankaan lajiketta en tullut laittaneeksi muistiin. Lilan kuvaa en onnistunut löytämään. Tämänkin väritys on hauska, sopii hyvin lilan helmililjan kaveriksi. Kukkii todella pitkään.

Uusia esikoita tulee todella harvakseltaan vastaan taimimyymälöissä mikä on harmi. Tämän retroesikon ostin toisen puutarhaharrastajan pihasta samalla kuin ostin lisää varjoliljan sipuleita sieltä. Esikko on kuulemma kasvanut pihassa jo kymmeniä vuosia. Soisin saman viihtyvyyden omassa puutarhassani.

Huono kuva japaninesikosta jonka olen tuonut Virosta. Tämä on myöhäinen kukkija, kukkii vasta kesä-heinäkuussa. On tehnyt muutaman siementaimen.

Sekatavarakaupasta löytyi viime kesänä halvalla esikkoistutus jossa oli kolmea erilaista esikkoa. Nuutuneita, ja lähes kuivettuneita taimia mutta ostin kun halvalla sai. Yksi taimista kukki ja se oli näköjään valkoinen. Kukkien pilkut johtuvat sateesta. Mielenkiintoista nähdä selviävätkö talven yli.

Keväällä kylvin pussillisen esikon siemeniä. Pussin kyljen kuvassa oli monen värisiä esikoita, myös keltaisia. No tietenkin minulle kukki ensimmäisenä keltainen esikko myöhään syksyllä. Vaikka en niin ole kirkkaan keltaisen ystävä niin esikoissa varhain keväällä se on sallittua. Silloin kaikki väri on sallittua.

Ja olihan siellä myös yksi lila. Taitaa olla samaa laatua kuin tokan kuva lila esikko. Sekään ei haittaa, kaikki esikot ovat tervetulleita eikä niitä voi olla koskaan liikaa.

Huh, aika monta erilaista esikkoa olen saanut viihtymään. Saman verran on tainnut kupsahtaa tässä puutarhan matkan varrella joten näistä voi olla todella iloinen.

Sinistä ja valkoista

 Sain Hiidenkiven puutarhassa- blogista sinivalkoista haasteen. Alunperin sen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki- blogista. Säännötkin tähän on, mutta teen postauksen nyt ihan omien sääntöjen mukaan.

Kevätkurjenmiekka 'Frozen Planet' oli pieni ja herkkä kuin mikä. Minulla tätä oli ensimmäistä kertaa ja ihastuin sen kylmän viileän sinivalkoiseen väriin. Kukan väriä kun katsoo niin ymmärtää mistä lajikkeen nimi tulee.

Keväisin en kyllästy ihastelemaan lumikellojen kukintaa. Erityisen kauniita ne ovat kirkkaan sinistä kevättaivasta vasten.

Olen istuttanut posliinihyasinttia vain talon edustan penkkiin. Yllätys oli suuri kun arboretumissa nousi yksi kasvi ja vieläpä kukki. Ehkäpä siemen on levinnyt puutarhurin tai muurahaisten mukana. Myös oman puutarhakompostin multa voi olla syypää. Oli syyllinen kuka vain, niin asia on vain iloinen.

Rotkolemmikki 'Jack Frost' on tuore kasvi puutarhassani. Keväällä näin ensi kertaa sen kukinnan, kaunis pieni lemmikkimäinen kukka joka korostuu valkoisenkirjavaa lehteä vasten.

Rakastan vuosi vuodelta enemmän kevättä ja alkukesää. Sitä miten puutarha on silloin raikas ja tuore. Valkoiset narsissit istutin vuosi sitten ja ilokseni ne kukkivat pitkään. Taaempana näkyvät helmililjat olivat ennen penkin reunuskasveja mutta laajennuksen jälkeen ovatkin keskellä penkkiä. En henno siirtää kun keväällä ovat kuitenkin esillä muiden kasvien vasta noustessa.

Olin ajatellut postaukseen vain kasveja mutta sitten eteeni tuli kuva kasvihuoneen sinivalkoisesta tunnelmasta. Olihan se lisättävä tähän. Miehen mielestä kaappi olisi ehdottomasti pitänyt maalata uusiksi. Ja minun mielestä se pitää olla ehdottomasti juuri noin, sininen maali ja vähän repsottava yleisolemus.

Tässä kuvassa tiivistyy jotain Suomen kesän hienoudesta. Lähes pilvetön sinitaivas, maassa kukkivat valkoiset akileijat. Jos suljen silmäni ja silti katselen kuvaa, kuulen tuulen hienoisen suhinan puissa ja erilaisten pörriäisten ja kimalaisten surinan kukkivissa kukissa. Täydellinen kesäpäivä.

Syksyllä sinivalkoisen tunnelman tuo pellon ja puutarhan ylle levittäytyvä usva ja illan hämyksi vaihtuva sinertävä taivas.

Ja siitä päästään talven tylsään sinivalkoisuuteen. En tiedä mutta jostain syystä talven tulo on tuntunut raskaammalta kuin muina vuosina. Ehkä se on ikä, ehkä se on korona tai sitten jokin muu syy. Keho ja mieli kaipaavat puutarhaa, valoa ja aurinkoa.

Vaan ei mene enää pitkään kun ollaan taas postauksen ensimmäisen kuvan tunnelmissa, keväässä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2021.

Herkkisten suojausta ja havukranssi

Aprikoosipuiden suojaaminen pakkasilta jäi myöhäiseksi mutta ehdin ajoissa ennen pakkaspäiviä. 

Puut ovat valeistutuksessa ruukuissaan. Kaivoin ne kasvihuoneen multaan jo aiemmin syksyllä. Nyt lisäsin taimien päälle kaksi lankakoria. Piiskataimet tulivat nätisti korien läpi ja säilyivät ehjinä. Täytin korit kuivalla oljella jota löytyi omista varastoista.

Lopuksi kiedoin koko hökötyksen hallaharsoon. En laittanut harsoa päälle, ehkä olisi pitänyt.

Kelta-alppiruusu sai pakkaspeiton päälle kerroksen olkea ja lisäsin olkea myös peiton alle. Päälle lankakori pitämään olkea paikoillaan. Lisään tuohon vielä harson koska lunta tuskin on tulossa enempää vielä pitkään aikaan.

Olin tällä viikolla työpaikkani virkistysiltapäivänä kranssikurssilla. Jokainen sai tehdä havukranssin. Koska olen hyvin yksinkertaisten kranssien ystävä, tein hyvin yksinkertaisen kranssin. Vain kahta erilaista havua ja muutama eukalyptuksen oksa koristeeksi. Olen joskus aiemmin kokeillut kranssin tekoa ja jo silloin totesin ettei ole minun lajini vaan mielelläni maksan jonkun muun tekemästä kranssista. Mieli ei muuttunut tämän kranssin myötä.

Kranssi pääsi koristamaan saunan eteistilan ikkunaa. Laitoin kranssiin paristotoimiset valot mutta ne eivät ole päällä kuin hämärässä, valoissa on ajastus ja ne palavat vain kuusi tuntia vuorokaudessa. Tämän ikkunan pokat ovat keväällä kunnostusvuorossa ja siinä vaiheessa pitää ottaa kantaa korjataanko tuo puuttuva alaruutu vai annetaanko olla pois. Se on kissojen reitti saunalle turvaan ja lämmittelemään kun ulkoilevat.

Hyvin sopii kranssi vanhan rakennuksen tyyliin.

Ei muuten tunnu yhtään siltä, että on jo 1. adventti. Joulun tulo pääsi yllättämään.

Vanhempi lapsenlapsi oli tänään huolissaan, että tuleehan varmasti hommattua joulukuusi. Tulee ja pappa lupasi, että pääsee mukaan metsään kuusta valitsemaan.

Kasvihuoneen ensimmäinen kesä, osa 2/2, kasvit

 Tässä 2/2 postauksessa keskitytään kasvihuoneen ensimmäiseen kesään kasvien näkökulmasta. Uuden kasvihuoneen kasvien suhteen minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, mielessä oli tomaatit ja kurkut mutta muun jätin avoimeksi. Viiniköynnöksen ehdin hankkia Mustilan taimipäivästä jo elokuussa -20, se sai viettää ensimmäisen talvensa valeistutuksessa vanhassa kasvihuoneessa. 

Uudessa kasvihuoneessa kaikki tomaatit kasvavat vanhoissa peltiämpäreissä ja ovat pensastomaatteja. Koska kasvihuone ei ollut valmis tomaatteja ämpäreihin koulittaessa, meni ämpärit ensin vanhaan kasvihuoneeseen. Ensi kesänä tomaatit voi laittaa suoraan kasvihuoneeseen ja suunnitelmissa on kokeilla kuinka aikaisin tomaatteja voi laittaa uuteen huoneeseen. Ehkä hyvinkin jo huhtikuun puolella sillä tiilirakenne varastoi lämpöä paremmin kuin uskalsin edes kuvitella. Tämän kesän määrä ei ollut mitenkään suunniteltu, kunhan jotain laitoin. Ensi kesälle osaan arvioida jo paremmin paljonko taimia tarvitaan.

Salaattikokeilu meni mönkään, helle taisi olla osasyynä sillä myös ulkona kasvaville salaateille kävi yhtä köpelösti. Maissia en enää kokeile kasvihuoneeseen, ei tullut satoa ja hyvän alun jälkeen ei sitten kuitenkaan viihtynyt kasvihuoneessa. Ylimääräinen krassintaimi sai kasvaa koko kesän kasvihuoneessa ja se viihtyi ihan hyvin.

Kurkkuja tulen kasvattamaan kasvihuoneessa sillä kasvoivat ruukuissaan paremmin kuin maassa vanhassa kasvihuoneessa. Satoa tuli niin paljon, että tein kurkuista kaksi kertaa maustekurkkuja ja kurkkuja riitti myös jaettavaksi. Tajusin tehneeni mokan kun kylvin kaikki kurkut yhdellä kertaa. Ensi keväänä teen kylvöt 2-4 erässä aina parin viikon välein ja kokeilen auttaisiko se siihen, ettei kaikki sato kypsy samaan aikaan.

Ensimmäiset kurkut syötiin kesäkuun puolessavälissä ja viimeiset lokakuun alussa. Erittäin pitkä satokausi, vanhan kasvihuoneen puolella ei ikinä päästy näin pitkään kauteen. Lajikkeina olivat 'Sonja' joka ei pääse jatkoon, sekä jatkoon pääsevät 'Louisa' F1 ja 'Bella' F1. Molemmat kasvattivat kauniita ja pitkiä kurkkuja jotka maistuivat hyviltä. Niissä on juuri sopiva rapsakkuus ja makeus.

Helteillä kastelin taimet päivittäin, erityisesti kurkut imevät runsaasti vettä ja siihen olin varautunut istuttamalla ne kaikkein suurimpiin ruukkuihin, 16 litran saviruukku oli aika hyvä. Tomaatteja kuritin sadon jouduttamiseksi ja annoin niiden välillä kuivahtaa.

Keskikesän rehevyyttä ja taimipaljoutta. Taimien määrä osoittautui aika hyväksi. Muutama tomaattiämpäri olisi mahtunut toiselle seinustalle ja ensi kesänä varaudun laittamaan niitä enemmän.

Tomaattisato alkoi myöhään, vasta elokuun puolella. Vaan kun satokausi alkoi niin sen jälkeen tomaatteja riitti. Lähes kaikki tomaattini ovat kirsikkatomaatteja, niille on meillä enemmän käyttöä kuin suurille tomaateille.

Vesimeloni oli yksi kasvihuoneen kokeiluista ja nimenomaan suuressa ämpärissä kasvatettuna. Sain taimesta kaksi melonia joista toinen oli syötävä ja makein meloni mitä olen koskaan syönyt. Niinpä ostin jo siemeniä jotta voin kasvattaa pari taimea itse. Nyt ostin valmiin taimen ja se oli turhan hinnakas siihen nähden, että satoa tulee yhden pallon verran.

Yhden päivän sato. Astia on kilon jauhelihan rasia. Kirsikkatomaatteja molemmista kasvihuoneista sekä kurkku uudesta kasvihuoneesta. Tämän samanlaisen sadon keräsin parin kolmen päivän välein kiihkeimmässä satovaiheessa.

Syksy tulee joka vuosi ja aika tyhjentää kasvihuone. Ämpärit on vaivatonta kipata tyhjiksi, vaihdan niihin mullat joka vuosi. Pari tomaattia sai jäädä kokeeksi kuinka pitkälle satokautta voi jatkaa. 'Mars' viinirypäle kasvoi hyvin omassa pömpelissään, sitä ei kasteltu istutuskastelua lukuunottamatta koko kesänä kertaakaan. Juuriston maayhteys taisi tulla saavutettua jo yhden kesän aikana.

Tulevaa kautta ajatellen siirsin vanhan puulieden jo valmiiksi uuteen kasvihuoneeseen, sen päälle mahtuu pari tomaattiämpäriä ja saan ämpärit pois lattialta. Ensi kesänä on tarkoitus hyödyntää enemmän ikkunalautoja ja jätän niiltä kukat pois. Eivät käenkaalit oikein viihtyneet kasvihuoneen helteisessä ilmastossa.

Viimeiset tomaatit keräsin pois ihan marraskuun alussa, samalla heitin taimet pois. Ihan hyvä sillä pakkanen iski parin päivän päästä kasvihuoneen sisälle ja vei käenkaalit talviunille. Näistä tomaateista viimeiset söimme tällä viikolla, pari vihreää on vielä mutta eivät taida kypsyä sitten millään.

Miten summaisin kasvihuoneen ensimmäisen kesän? Se oli loistava, kurkuille uusi kasvihuone on paras kasvupaikka. Tomaatit pitää olla ehdottomasti pensastomaatteja, ne saa kasvamaan hyvin ämpäreissä. Vanhassa kasvihuoneessa kasvaa runkotomaatit koska ne saa istutettua siellä maahan. Ei maissia tai salaattia. Vesimelonille kyllä. Tämän kirjoitettua tuli fiilis etten jaksa odottaa seuraavaa kasvukautta. Onneksi ensimmäiset tomaatit voi kylvää jo kolmen kuukauden kuluttua.

Sekalaisia

Huomenna vannon pitäväni puutarhapäivän. Pari asiaa on vielä tekemättä ennen varsinaisen talven tuloa. Ja haluan tarkistaa kaikkien jouluruusujen tilanteen jotta voin tehdä niistä oman postauksen. Ja sitä varten toivon, että eilen sataneet lumet sulaisivat pois. 

Syksyn mittaan on tullut otettua muutama kuva puutarhasta.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' kehittelee näköjään vielä uusia nuppuja. Kuva on otettu jo yli viikko sitten joten voi olla ettei kukkia enää tule, muutamana yönä on ollut pakkasta kuvan ottamisen jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että selvisi ensimmäisestä talvestaan hengistä. Olen ripotellut tämän siemeniä tuohon ympärille ja toivon, että edes joku niistä itäisi. 

Kävin ostamassa pari säkkiä hiekkaa rautakaupasta ja ripottelin hiekat uuden kasvihuoneen vierustan siirretyille pioneille. Pionin juurakot kuulemma tykkäävät hiekasta ja se kai estää homehtumista. Samalla hyvä keino merkitä juurakot joilla osalla ei näy lähes ollenkaan mitään maan päällisiä osia. Niissäkin missä näkyi, leikkasin kaikki lehdet pois. Pionien mukana tuli arovuokkoa ihan tarkoituksella, sekin saa tästä uuden kasvupaikan.

Laajemmasta kuvasta näkyy syksyn runsaiden sateiden tulos. Savimaa ei ime enää yhtään vettä ja vesi jää seisomaan saven päälle. Siksi kaikki istutukset tähän tulevat reiluihin kohopenkkeihin. Ja jollain keinoilla pitää ratkaista alueelle parempi vedenohjaus. Todennäköisesti kaivatetaan koneella vanha kunnan avo-oja johtamaan aitan kattovedet ja muut sadevedet pois uuden kasvihuoneen alueelta.

Kaupan esikko tekee joka syksy uudet kukat. Suosittelen vahvasti kokeilemaan kauppojen esikoiden istuttamista puutarhaan, osa kestää vuosia ja ainakin minulla vain murto-osa on jäänyt yhden kesän vieraiksi.

Löysin keväällä mansikkalaatikoiden vierestä ihan pienen, tulitikkurasian kokoisen täpläimikän siementaimen. Ensimmäinen siementaimi minun puutarhassani. Otin taimen talteen ja siirsin sen paremmalle paikalle. Taimesta kasvoi yhdessä kesässä näin upean kokoinen kasvi. Ilokseni tässä on hieman laajemmat ja erilaiset valkoiset täplät kuin kahdessa emokasvissa joiden mahdollinen jälkeläinen tämä on.

Mielessä on noussut taas ajatus tehdä jotain tälle luumulehdon ja rosarion kivimuurin väliselle nurmikaistaleelle. Se alkaa olla turhan kapea leikattava ajettavalle ruohonleikkurille mutta toisaalta tykkään, että kaistale on vihreä. Mietinkin jos keskelle laittaisi reilun kokoiset kulkukivet (niitä riittää) ja kivien ympärille jotain maanpeitekasvia. Mutta mikä kasvi sietäisi paahtavaa aurinko ja savimaan yhdistelmän). Kuorikatetta en tuohon haluaisi. Tulevaisuudessa kun nurmikon reunoilla olevat pensaat kasvavat, jää ala aina vain pienemmäksi. Onko ideaa?

Puutarhakissojen elämää

Vuodenajan kääntyessä syksystä talveksi siirtyy palvelijoiden lisäksi myös puutarhakissojen elämä sisätiloihin. Alma käy kääntymässä terassilla ja jo puolen minuutin päästä alkaa vimmattu oven raapiminen jotta joku päästäisi takaisin sisälle. Iines toimii hyvänä ilmapuntarina ja sääennustajana. Mitä huonompi sää niin sitä enemmän makoillaan salin puusohvalla. Jalo on urhea ja ulkoilee mutta kohtuudella, puoli yötä riittää mestarisaalistajallekin ja klo 4:42 on sopiva aika hiipiä ulos kunhan palvelija on ensin herätetty rullaverhoa rämppäämällä. 

Kesä ja puutarhakissat kuuluvat kuitenkin erottamattomasti yhteen.

Jalon kanssa on hyvä iloita kevään lumikelloista ja muista ensimmäisistä sipulikukista. Kukkien ja puiden halaaminen on tärkeää hyvinvoinnille.

Tyttöjen yhdistyksen kevätkokouksessa laadittiin kesän toimintasuunnitelma ja päätettiin tulevan kesäkauden tehtäväjako.

Työnjohdolliset tehtävät ovat kesäisin erityisen tärkeitä. Tässä Alma valvoo, että maksaruohot tuli siirrettyä ja istutettua oikeaoppisesti.

Joskus on hyvä pysähtyä katsomaan puutarhaa laajemmalla mittakaavalla. Ihan pikkuisen voi myös kieriä vasta leikatussa nurmikossa. Tekee turkille hyvää.

Lepotauot ovat tärkeitä puutarhatöissä ahertaessa.

Jalon Airbn-asunto on hyvällä käyttöasteella kesäisin. Päävuokralainen on Iines.

Joko kerroin työnjohdollisten tehtävien tärkeydestä? Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa.

Pihakeinussa istuva palvelija toimii magneettina Almalle. Heti viereen kun palvelija saa itsensä keinuun istumaan. Kissaterapiaa tarvitaan myös kesällä.

Valvontatehtävät eivät rajoitu pelkästään puutarhatöihin. Myös remonttitöissä on hyvä, että vastaava mestari on paikalla työmaalla.

Iines ei niin välitä kesätöistä, ne välttää hyvin kun piileskelee näkymättömissä ja varjossa. Joskus on hyvä tulla tarkastamaan miten kevätkokouksessa sovittu työnjako toimii.

Kauden päätteeksi puutarhakissan tehtävä on opastaa palvelijaa kasvihuoneen tyhjentämisessä ja kertoa mitä laitetaan kompostiin ja mitä yritetään talvettaa.

Ja sitten voikin siirtyä sisätiloihin ja viettää talven sohvaperunan roolissa.