Sain Hiidenkiven puutarhassa- blogista sinivalkoista haasteen. Alunperin sen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki- blogista. Säännötkin tähän on, mutta teen postauksen nyt ihan omien sääntöjen mukaan.
Kevätkurjenmiekka 'Frozen Planet' oli pieni ja herkkä kuin mikä. Minulla tätä oli ensimmäistä kertaa ja ihastuin sen kylmän viileän sinivalkoiseen väriin. Kukan väriä kun katsoo niin ymmärtää mistä lajikkeen nimi tulee.
Keväisin en kyllästy ihastelemaan lumikellojen kukintaa. Erityisen kauniita ne ovat kirkkaan sinistä kevättaivasta vasten.
Olen istuttanut posliinihyasinttia vain talon edustan penkkiin. Yllätys oli suuri kun arboretumissa nousi yksi kasvi ja vieläpä kukki. Ehkäpä siemen on levinnyt puutarhurin tai muurahaisten mukana. Myös oman puutarhakompostin multa voi olla syypää. Oli syyllinen kuka vain, niin asia on vain iloinen.
Rotkolemmikki 'Jack Frost' on tuore kasvi puutarhassani. Keväällä näin ensi kertaa sen kukinnan, kaunis pieni lemmikkimäinen kukka joka korostuu valkoisenkirjavaa lehteä vasten.
Rakastan vuosi vuodelta enemmän kevättä ja alkukesää. Sitä miten puutarha on silloin raikas ja tuore. Valkoiset narsissit istutin vuosi sitten ja ilokseni ne kukkivat pitkään. Taaempana näkyvät helmililjat olivat ennen penkin reunuskasveja mutta laajennuksen jälkeen ovatkin keskellä penkkiä. En henno siirtää kun keväällä ovat kuitenkin esillä muiden kasvien vasta noustessa.
Olin ajatellut postaukseen vain kasveja mutta sitten eteeni tuli kuva kasvihuoneen sinivalkoisesta tunnelmasta. Olihan se lisättävä tähän. Miehen mielestä kaappi olisi ehdottomasti pitänyt maalata uusiksi. Ja minun mielestä se pitää olla ehdottomasti juuri noin, sininen maali ja vähän repsottava yleisolemus.
Tässä kuvassa tiivistyy jotain Suomen kesän hienoudesta. Lähes pilvetön sinitaivas, maassa kukkivat valkoiset akileijat. Jos suljen silmäni ja silti katselen kuvaa, kuulen tuulen hienoisen suhinan puissa ja erilaisten pörriäisten ja kimalaisten surinan kukkivissa kukissa. Täydellinen kesäpäivä.
Syksyllä sinivalkoisen tunnelman tuo pellon ja puutarhan ylle levittäytyvä usva ja illan hämyksi vaihtuva sinertävä taivas.
Ja siitä päästään talven tylsään sinivalkoisuuteen. En tiedä mutta jostain syystä talven tulo on tuntunut raskaammalta kuin muina vuosina. Ehkä se on ikä, ehkä se on korona tai sitten jokin muu syy. Keho ja mieli kaipaavat puutarhaa, valoa ja aurinkoa.
Vaan ei mene enää pitkään kun ollaan taas postauksen ensimmäisen kuvan tunnelmissa, keväässä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2021.
Onneksi ollaan taas pian keväässä. Kuvasi lumikelloista ja sinitaivaasta on huokailuttavan ihana. Minäkin kuulin surinaa tuossa akileijakuvassa jo ennen kuin ehdin lukea tekstisi, aika hassua, mutta ehkä ei sittenkään. Akileijoissa käy jatkuva pörinä ja se lienee assosioitunut vahvasti :-D
VastaaPoistaKiitos, hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin!
PoistaEi tässä enää pitkään tarvitse sinnitellä, kevättä kohti mennään. Akileijat ovat pörriäisten suosiossa, siitä ehkä tulee niin vahva mielleyhtymä pörinään.
PoistaOi, suurensin tuon lumikellokuvan ja tuijottelin sitä pitkän tovin. Tähän aikaan vuodesta on niin vaikea edes uskoa tuota todeksi. Ja enää muutama kuukausi kun se on taas totta💚
VastaaPoistaRauhallista huomista itsenäisyyspäivää🇫🇮
Muutama kuukausi ja tuossa ollaan. Kaupassa näin ruukkutasetteja myynnissä, mietin jo ostaisinko jouluksi, saisi vähän kevään tuntua kotiin.
PoistaIhana sinivalkoinen-postaus <3 Joulukuu kuluu aina nopeasti ja kohta ollaan vuoden vaihteessa ja käännetään katseet kohti kevättä. Täällä on talvi; lunta ja pakkasta riittää :)
VastaaPoistaVuodenvaihde kun on ylitetty niin siinä kohtaa kääntyy katse jo vahvasti kohti kevättä.
PoistaSipulikukkien kukinnan aikaan valo ja värit ovat maagisen kaunista katseltavaa. Tällaisia kuvia katsellessa on helppo siirtää itsensä tuohon aikaan. Nyt kevät tuntuu kaukaiselta, mutta joulun jälkeen valmistelut alkavat tihenevässä tahdissa. Yksi hujaus vain, niin ollaan taas keväässä.
VastaaPoistaHyvää Itsenäisyyspäivää sinulle!
Voisin uppoutua noihin kuviin ja jäädä niihin. Toivottavasti tulee aikainen kevät vaikka tällä hetkellä kyllä eniten toivon lunta puutarhan suojaksi.
PoistaOlet oikeassa minustakin tämä talven aika on erityisen raskas ollut myös minulle, syytä olen myös miettinyt.
VastaaPoistaKauniita kevätistutuksia ja kukkia esittelit ne piristi kummasti.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Pitää toivoa talven menevän nopeasti ohi. Kevään kukat piristävät aina.
PoistaKauniita kuvia. Joskus talvi ottaa vähän lujille. Joskus ei. Onneksi kevät jo joka päivä lähempänä.
VastaaPoistaHyvää Itsenäisyyspäivää!
VastaaPoistaKauniita sinivalkoisia istutuksia ja tuo kaappi, se on kyllä ihana!
Kylläpä oli ihanat kuvat! Minäkin rakastan kevättä ja alkukesää samoista syistä. Lumikello-ja akileijakuvat sinistä taivasta vasten pistävät huokaisemaan syvään. Kiitos tästä sinivalkoisesta piristyksestä ja hyvää Itsenäisyyspäivää!
VastaaPoistaKauniit kuvat ja näkymät! Helmililjat sopivatkin minusta paremmin vähän keskemmälle kukkapenkkiä kuin aivan reunaan, sillä niillä on aika massiivinen lehdistö ja kuihtuneet kukat. Reunassa ne näkyvät pitkään ja vaativat siistimistä toisin kuin isompien kasvien keskellä. Pitää vain olla vähän myöhempään nousevat kaverit, etteivät helmililjat jää piiloon ennen kukintaa. Akileijakuvassa tuntuu alkukesän valo, lämpö ja elämä, ja usvakuvassa taasen on hieno, maaginen tunnelma.
VastaaPoistaMinusta loka- ja marraskuu tuntuivat masentavan pitkiltä ja raskailta. Heti kun satoi lunta, mieli kirkastui. Nyt on kyllä ollut vähän turhan kylmää (alimmillaan melkein -27 astetta) vuodenaikaan nähden, mikä näkyy varmasti seuraavassa sähkölaskussa, mutta jospa lopputalvi pysyisi inhimillisemmissä lukemissa.
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!
Ihania kevät- ja kesäkuvia! Ei oikee tajuakkaa, kuinka palio kaipaa taas aurinkoa ja lämpöä!
VastaaPoistaHyvää itsenääsyyspäivää!