Paljon kaikenlaista

 Olen viettänyt viikon loman lähinnä pois kotoa. Teki hyvää lähteä muihin maisemiin vaikka en käynyt Tallinnaa pidemmällä. Kaksi yötä hotellissa äidin ja siskon kanssa takasi viihdyttävän matkan. Ja kävipä niin onnellisesti, että löysin isännänhuoneen verhokankaan juuri tuolta reissulta, toki se oli tarkoituskin sillä Ikea ei enää myy kankaita. Olen ostanut Ikeasta elämäni parasta pellavaa, nyt sitä ei enää saa. 

Lankaa ostin vain muutaman kerän. Haluan pitää lankavalikoimani sopivan kokoisena. Alla on verhoihin tulevaa pellavakangasta, ostin sitä hyvinkin edullisesti 13 metriä. Isännänhuoneeseen tarvitaan neljä verhoa ja kutistumisellekin piti ottaa varaa.

Ennen reissua tuli kiire saada verhotangot paikoilleen jotta saan mitattua verhojen pituuden. Pituudeksi tulee n. 2,5 metriä, huonekorkeus on vähän yli kolme metriä (kangaskuvassa on kolme metriä kangasta, pellavaa oli vain 10 metrin pakassa joten jouduin ostamaan yhden kokonaisen pakan ja kolme metriä sen päälle). Verhotangot ovat samat kuin aiemmin, käsittelin ne petsilakalla tumman pähkinän värisiksi. Tangot olivat ennen värittömällä lakalla lakatut eli puun sävyiset. Mäntytangot eivät olisi enää sopineen muuhun sisustukseen.

Joskus pitää tehdä töitä myös lasten sisustuksen eteen. Sain ystävältäni neljä tällaista vanhaa pinnatuolia. Tuolit ovat erittäin siistit ja ikäisekseen hyväkuntoiset. Ne vain sattuivat olemaan pojan huusholliin väärän väriset. Niinpä kurvasin maalikaupan kautta kotiin ja hain tuoleille uuden ilmeen.

Uusi väri on musta. Näin tuolit sopivat isovanhempieni vanhaan pöytään jossa on samaa muotokieltä ja mustat jalat. Huomenna vielä toinen kerros maalia ja tuolit ovat valmiit uuteen kotiinsa.

Jalolla on ollut vaikeaa pakkasen ja lumen kanssa. Ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkoilu maistu enää säässä kuin säässä. Sisällä on hyvä levähtää ja miettiä miten riehuisi seuraavan tunnin aikana. Välillä muistellaan Iinestä joka jäi juhannuksesta lopullisesti kadoksiin. Syksyllä vahvistui, että mitä todennäköisemmin Iines on kohdannut ilveksen. Meistä reilun kilometrin päässä nähtiin ilves keskellä päivää ikkunan takaa kurkkimassa. Ilveksillä oli myös kuulemma poikaset joten ilveksiä voi olla lähistöllä useita. Olen tyytyväinen, että kissat ovat nyt enemmän sisällä, Alma ei ulkoile lainkaan.

Palapelit ovat talvipuuhaani. Tämä valmistui viimeiseksi ja uusi on jo aluillaan. Sain siskolta lahjaksi ihanan kissapalapelin, se on pakko tehdä seuraavaksi.

Joulu alkaa olla kovinkin lähellä. Mietin, pitäisikö kaivella jo koristeet esiin, aika tuntuu menevän ajatustakin nopeammin.

Vielä vähän

 Kun maan sulaminen ja puutarhamyymälän superale sattuivat samalle viikolle, en voinut vastustaa kiusausta hankkia vihonviimeisiä kukkasipuleita. Ehdin myymälään niin, että valikoimaa oli kiitettävän paljon. Taimikassillinen sipuleita oman valinnan mukaan maksoi vitosen, oma valikoimani painoi 4,8kg kun kotona punnitsin kassin.

Narsisseja, kerrottuja tummanpunaisia tulppaaneja, lumikelloja, scilloja, posliinihyasintteja, krookuksia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kuusi keisarinpikarilijaa, nämä kaikki siis vitosella. Sipuleiden määrää en laskenut, mutta satoja niitä oli.

Onneksi istuttaessa oli pieni apulainen mukana. Luujauhoakin löytyi omista varastoista keisarinpikarililjoille. Osa sipuleista meni kasvihuoneen tienoille, ja osa hortensiapuutarhaan ja sen viereiseen uuteen alueeseen.

Tänään istutin vesisateessa kauden viimeisen taimen, alesta löytyneen jouluruusun. Kokemukseni mukaan, myös näin myöhään istutetut voivat menestyä. Minulla on muutama taimi hengissä jota on istutettu kolme vuotta sitten 23.12. ja hyvinvoivia ovat.

Myös jouluruusu pääsi uudelle alueelle. Verkon sisällä on pieni koristekirsikka. Puutikku jouluruusun edessä on merkkinä paikasta johon kylvin Minnalta Mamman puutarhasta saatuja valkoisen näsiän siemeniä. Loput siemenet kylvän sisälle jääkaappiin saamaan kylmäkäsittelyn. Minna ei tiennyt syntymäpäivääni tällä viikolla, mutta osasi lähettää siemenet juuri syntymäpäiväkseni. Kiitos!

Puutarhan tarkistuskierroksella törmäsin kasvihuoneessa uskomattomana näkyyn. Krassi joka kasvaa lattiakivien välistä, on vieläkin hengissä vaikka meillä oli pakkasta sekä päivällä, että yöllä useamman vuorokauden.

Arvatkaa mitä nämä vihreät heinät ovat? Ne ovat kaurajuuren taimia. Niitä on kasvimaa täynnä. Tänä vuonna siemenet itivät herkästi ja itävyys taisi olla 100%. Hukun taimiin jos kaikki selviävät talvesta hengissä. Riittää jaettavaksi eteenpäinkin. Eipä ole ollut ennen tällaista kaurajuuri-invaasiota vaan päinvastoin pulaa taimista.

Jätin kasvihuoneen vieressä kasvavat kaukasian kirahvinkukat talventörröttäjiksi. Ovat kauniita taivasta vasten silmiin osuessaan. Toki tämäkin tarkoittaa siementaimia siellä ja täällä, mutta se ei haittaa, minähän tykkään kitkemisestä.

Tämän viikon tuulet toivat loputkin lehdet alas puista, pääsen vielä haravoimaan ja sopivasti on luvattu kuivempaa keliä. Pikku pakkanenkaan ei haittaa, silloin lehdet on mukava haravoida ja kevyt viedä kompostiin.

Valon viikonloppu

Harvoin tavattu herkku, viikko sadetta ja sateisen viikon päätteeksi koko viikonlopun aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Yläilmojen herra kuuli toiveet. Juuri tätä kaipasin. 

Loppukesästä 2017 toisen lapsenlapsen ristiäisissä istutimme kummallekin lapsenlapselle omat Suomi 100 vuotta kuuset. Kuuset ovat kasvaneet hienosti, kauniin tasaisiksi. Olen pari kertaa leikannut niitä, silläkin on luultavasti vaikutusta. Kuusien väliin istutin elokuussa 2021 pienen vaahteran taimen, taisi olla punavaahtera. Taimi on yhtä piskuinen kuin istuttaessa, siitä paleltui latva viime talvena. Kuusien välissä, aikalailla keskellä näkyy suojaverkkoa, vaahteran alku on sen verkon sisällä.

Matalalta paistava aurinko saa aikaan mahtavat varjot. Koivujen varjot tuntuivat täyttävän koko alapuutarhan. Syyskylvöjen vihertämä pelto on kaunis.

Yläpihan joutomaa piti hyödyntää puutarhaksi vasta hamassa tulevaisuudessa. Kun mies innostui mylläämään alueen jo tänä vuonna, innostuin minä tekemään sen loppuun samantein. Nyt olen siitä hyvin onnellinen, ensi vuonna kasvit ovat tätä vuotta suurempia ja pääsen heti keväällä nauttimaan sadoista alueelle istutetuista pikkusipuleista.

Ensi kesällä jäi vapaata tilaa mukavasti. Keskellä olevan polun molemmin puolin on istutusaluetta. Joitain kasveja siellä jo on, mutta lisääkin mahtuu. Kun tuolta takametsiköstä kaadettiin pihlajapusikot, avartui maisema huomattavan paljon. Se laajeni ja siistiytyi.

Olen koko viikonlopun lähinnä haahuillut puutarhassa. Haahuillessa tein löydön. Pieni sinivuokon siementaimi on lähtenyt hyvän kasvuun. Enpä tohdi siirtää, tuossa kannonkolossa saa kasvaa kun kerran itse valitsi paikkansa.

Punaimikän taimi on kasvanut pienestä taimesta kokonaiseksi pensaaksi. Se on tykännyt varjoisesta kasvupaikastaan, edellinen taimi kuihtui liian auringossa. Kohta pitää rajoittaa kasvua etteivät vieressä kasvavat pionit jää alle.

Seinusta jossa säilytän kesäisin suojaverkot on navetassa tyhjä. Pari verkon rimpulaa siinä on vielä hätävarana, pala kanaverkkoa ja pala lammasverkkoa. Kesällä seinusta on täynnä verkkoja. Onni on tällainen varastotila jota ei tarvita mihinkään muuhun. 

Lauantaina tarkistin kaikki puutarhan verkot ennen tuulen yltymistä. Paria verkkoa jouduin kiinnittämään paremmin maahan kiinni, suurin osa oli kunnossa. Mitään myrskyvaurioita ei tullut, sähköt vähän pätkivät mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi.

Sekalaisia

Huomenna vannon pitäväni puutarhapäivän. Pari asiaa on vielä tekemättä ennen varsinaisen talven tuloa. Ja haluan tarkistaa kaikkien jouluruusujen tilanteen jotta voin tehdä niistä oman postauksen. Ja sitä varten toivon, että eilen sataneet lumet sulaisivat pois. 

Syksyn mittaan on tullut otettua muutama kuva puutarhasta.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' kehittelee näköjään vielä uusia nuppuja. Kuva on otettu jo yli viikko sitten joten voi olla ettei kukkia enää tule, muutamana yönä on ollut pakkasta kuvan ottamisen jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että selvisi ensimmäisestä talvestaan hengistä. Olen ripotellut tämän siemeniä tuohon ympärille ja toivon, että edes joku niistä itäisi. 

Kävin ostamassa pari säkkiä hiekkaa rautakaupasta ja ripottelin hiekat uuden kasvihuoneen vierustan siirretyille pioneille. Pionin juurakot kuulemma tykkäävät hiekasta ja se kai estää homehtumista. Samalla hyvä keino merkitä juurakot joilla osalla ei näy lähes ollenkaan mitään maan päällisiä osia. Niissäkin missä näkyi, leikkasin kaikki lehdet pois. Pionien mukana tuli arovuokkoa ihan tarkoituksella, sekin saa tästä uuden kasvupaikan.

Laajemmasta kuvasta näkyy syksyn runsaiden sateiden tulos. Savimaa ei ime enää yhtään vettä ja vesi jää seisomaan saven päälle. Siksi kaikki istutukset tähän tulevat reiluihin kohopenkkeihin. Ja jollain keinoilla pitää ratkaista alueelle parempi vedenohjaus. Todennäköisesti kaivatetaan koneella vanha kunnan avo-oja johtamaan aitan kattovedet ja muut sadevedet pois uuden kasvihuoneen alueelta.

Kaupan esikko tekee joka syksy uudet kukat. Suosittelen vahvasti kokeilemaan kauppojen esikoiden istuttamista puutarhaan, osa kestää vuosia ja ainakin minulla vain murto-osa on jäänyt yhden kesän vieraiksi.

Löysin keväällä mansikkalaatikoiden vierestä ihan pienen, tulitikkurasian kokoisen täpläimikän siementaimen. Ensimmäinen siementaimi minun puutarhassani. Otin taimen talteen ja siirsin sen paremmalle paikalle. Taimesta kasvoi yhdessä kesässä näin upean kokoinen kasvi. Ilokseni tässä on hieman laajemmat ja erilaiset valkoiset täplät kuin kahdessa emokasvissa joiden mahdollinen jälkeläinen tämä on.

Mielessä on noussut taas ajatus tehdä jotain tälle luumulehdon ja rosarion kivimuurin väliselle nurmikaistaleelle. Se alkaa olla turhan kapea leikattava ajettavalle ruohonleikkurille mutta toisaalta tykkään, että kaistale on vihreä. Mietinkin jos keskelle laittaisi reilun kokoiset kulkukivet (niitä riittää) ja kivien ympärille jotain maanpeitekasvia. Mutta mikä kasvi sietäisi paahtavaa aurinko ja savimaan yhdistelmän). Kuorikatetta en tuohon haluaisi. Tulevaisuudessa kun nurmikon reunoilla olevat pensaat kasvavat, jää ala aina vain pienemmäksi. Onko ideaa?

Vettä on riittänyt

Ikuisten sateiden syksy, märkyyden ylistys, loputon marraskuu. Vai yrittäisikö ajatella positiivisesti, pohjavesivarannot ovat saaneet täydennystä, lämmityskuluissa on säästänyt kun ei ole kovia pakkasia, kaivossa on riittänyt vettä ja puutarhaa ei ole tarvinnut kastella.

Niin tai näin, niin vettä on riittänyt. 

Lampi ja lammen kaislat eli viiruhelpi ja tulva-allas joka kerää kivipuron kautta ylimääräiset vedet. Aina täynnä.

Rodot ovat tykänneet kosteudesta. Tiukualppiruusu kukkinee myös ensi vuonna nupuista päätellen.

Elokuussa hankin Mustilan taimipäivästä kaksi piskuista alppiruusun taimea Tämä on alan harrastajan Hannu Saarilahden risteymä 'Haaga' x 'Makiyak'. Toivottavasti näen sen kukkivan sitten joskus puolen vuosikymmenen päästä. Uskoisin taimen juurtuneen sillä keskellä on ihan pieni vaaleanvihreä uuden lehden alku.

Tämä on sitten se todellinen näky. Jokainen alppiruusu on verkon tai lankakorin sisällä. Vierustat on peitetty halkaistuilla multasäkeillä jotta heinä kuolisi pois.

Lisää multasäkkejä on kaikkialla, tässä hävitetään pihlajan versoja.

Samaisesta taimimyynnistä ostettu alppikello on vielä hengissä vaikka jaoin ison taimen kahtia heti kotona. Ihan pienenä toiveena on nähdä alppikellon pieni ja hento kukinta omassakin puutarhassa.

Ötököiden vuokrakasarmille kuuluu hieman huonoa. Huligaanit iskivät tai mitkä lie terroristit ja kaikki putkilot on revitty verkon takaa pois. Ja niissä suurimmassa osassa oli asukkaat. Ihan pikkasen harmittaa.

Siinä ne pötköttää putkilot maassa kaikki ja ötökät niiden sisältä on syöty. Ensi kesänä pitää laittaa uudet putkilot ja tiheämpi verkko jonka läpi ei pääse repimään putkiloita pois. Harakoita tai naakkoja epäilen syylliseksi. Toinenkin arvoitus puutarhassa on. Mansikkamaan reunassa on isohkoja kiviä jotka on laitettu verkon päälle. Joku eläin on siirtänyt useimpia kiviä pois paikoiltaan. Se ei ole harakoiden tekoa, kivet ovat liian suuria joten ehkä asialla on ollut supi.

Enää kuukausi jouluaattoon, koitetaan pysyä terveinä.

Voihan aurinko

 Eilen saimme nauttia upean aurinkoisesta päivästä. Varsinaista puutarhapäivää en pitänyt mutta pienen kierroksen tein auringonpaisteen kunniaksi.

Alastonimpi, syysmyrkkylilja on noussut ihan salaa. Tämä taitaa olla kerrottu lajike, 'Waterlily'.

Eipä voisi kuvasta heti uskoa, että se on otettu 7.11. niin on kesäisen näköistä. Tämä yläpihan uusi alue muuttuu taas ensi kesänä, joitain suunnitelmia on.

Koristeomenapuu 'Marjatta' on pukeutunut upeaan kuparinhohtoiseen syysasuun.

Ruusu 'Great Wall' ei meinaa millään uskoa, että talvi on tulossa. Uutta nuppua pukkaa. Saisikohan tuon kukkimaan maljakossa jos leikkaa reilun varren kera nupun pois?

Huomasin hopeakuusen venyneen huikeasti pituutta tämän vuoden aikana. Taisi auttaa kun leikkasin siitä kaksi kilpalatvaa pois. Puu kasvaa mukavan tiiviisti ja siitä näyttäisi tulevan ihan mukavan mallinen leikkaamisesta huolimatta.

Lämmin syksy sai kevätkurjenmiekat nostamaan varsiaan maasta ennen aikojaan. Toivottavasti jaksavat kevääseen ja kukkivat vasta sitten.

Viimeksi kuvasin tämän 'Miss Bateman' kärhön lokakuussa. Kukka oli silloin vielä tiivis nuppu. Vuodenaikaa vahvasti uhmaten tuo nuppu on auennut pikku hiljaa. Pieni ilo jolla on suuri merkitys. 

Jaksamista meille kaikille mustan pimeisiin marraskuun päiviin, muistellaan silloin kesää, aurinkoa ja iloisia asioita.

Vuoden harmain päivä

17. marraskuuta on tilastollisesti vuoden harmain päivä. Tänä vuonna lauantai 17. marraskuuta hiukan huijasi tilastoja, aurinko pilkahteli pilvien takaa monen päivän harmaan jakson jälkeen.

 Puutarha on viettänyt sateista marraskuuta täysin oman onnensa nojassa. Niinpä tein tänään kierroksen ja tarkistin miten puutarhassa voidaan.

 Perennojen kuivuneet varret eivät kauniilta näytä, mutta siivoan ne pois vasta keväällä. Nurmikko leikattiin viimeisen kerran muistaakseni lokakuussa. Onneksi se ei ole pahemmin kasvanut lämpimästä säästä huolimatta. Kuvasta muuten tajusin, että kottikärryt on vielä viemättä talvisäilöön.

 Korjattujen navetan ikkunoiden ikkunakitit meinasivat maistua linnuille. Mies viritteli rastasverkon jokaisen ikkunan päälle ja se on toiminut, linnut pysyvät poissa.

 Nurmikko navetan takana on uskomattoman vihreää. Kuvaa voisi melkein luulla keväällä otetuksi eikä marraskuun puolenvälin tietämissä.

 Vihreä jatkuu arboretumin puolelle. Keskellä oleva perenna-alue menee keväällä uusiksi ja saattaa vähän laajentua. Pääosaan pääsevät erilaiset iirikset.

 Luumulehdossa kaikki hyvin vaikka pelkäsin sateiden tehneen alueesta pienen lammikon. Rikat ovat voimissaan mutta käydään niidenkin kimppuun vasta keväällä.

Muutama viikko sitten istutetut pallo- ja syyshortensiat kivimuurin vieressä. Mietin olisiko ne pitänyt leikata istuttamisen yhteydessä. Mutta ehkä senkin ehtii tehdä myöhemmin, annetaan niille nyt juurtumisrauha.

Kyllä muuten teki hyvää pieni auringon pilkahdus. Toivottavasti huomiseksi saadaan yhtä kaunis sää.