perjantai 31. tammikuuta 2025

Tammikuu on uusi maaliskuu

 Melkoinen epätalvi saatiin tällä kertaa. Tammikuun sää on ollut kuin yleensä maaliskuussa, vain aurinkoa on puuttunut. Täällä II-vyöhykkeellä lumet tulevat ja menevät. Välillä sataa vettä ja kaikki on jäässä. Tällä hetkellä kaikkea peittää sentin lumihuntu, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Tosin nyt näyttää siltä, että helmikuu alkaa pakkasjaksolla. Sekin käy, kunhan ei sataisi vettä.

Revin syksyllä pihapadasta kaikki tuoksuherneet pois, olivathan ne jo ruskeat ja kaikkensa antaneet. Juurelle jäi pari itsestään kylväytynyttä uutta taimea. Olen seurannut niiden elämää koko talven. Edelleen ovat hengissä vaikka pakkanen on käynyt korkeallakin, tosin silloin olivat lumipeitteen suojassa. Jos nämä selviävät kesään asti, on tapahtunut suuri ihme. Talvehtinut tuoksuherneen alku. Taidan heittää lunta niiden päälle ja hitusen avittaa talven kestämistä.
Lumettomasta maasta on aikaa tehdä löytöjä kun muutakaan tekemistä puutarhassa ei ole. Itsestään levinnyt sinivuokko ilahduttaa. Jokohan se tänä vuonna kukkisi? Tätä en henno siirtää, jos tuossa rutikuivassa rinteessä on lähtenyt kasvuun, niin todellakin saa jatkaa kasvuaan siinä.
Osa nurmialueista on luistinkenttänä. En lähtenyt tarpomaan tuonne edes nastat kengissä vaan kiersin suosiolla helpompaa reittiä. Kaikki kasvit kasvavat kohopenkeissä joten niiden puolesta en ole huolissani. 
Hortensiapuutarha on melkein lumeton. Se ei ole kovin yllättävää sillä alue sulaa keväisin ensimmäisenä. Täälläkään pahin jäätilanne ei ole istutusalueilla vaan nurmikolla. Nurmikoiden kohtalosta en jaksa huolehtia, ne kyllä korjaavat nopeasti itsensä jos joutuvat jään tuhoamiksi.

Arboretumissa on eniten lunta. Sielläkin on paljasta, koko tervaleppien rivistö on ilman lunta. Kuvan alaosan jääkenttä on jokavuotinen näky, siihen valuu paljon sulamisvesiä.
Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' on kotiutunut mukavasti. Se kasvatti kesän aikana mukavasti kokoaan ja kaikki uudet versot näyttäisivät olevan elossa. Pala lakanaa ei ole pakkassuojana vaan se suojaa polttavalta kevätauringolta ja tuulelta. Pienesti pitää auttaa kirsikkaa selviämään täällä pohjolan kalseissa oloissa.

Huomenna hypätään helmikuuhun. Se tietää lisää kylvöjä ja ehkä joitain puutarhasuunnitelmia.









maanantai 27. tammikuuta 2025

Hurahdus päivänliljoihin

 Kuivissa ja kuumissa kesissä olen huomannut päivänliljojen viihtyvän meillä. Ne kestävät savimaassa kasvamista, ovat helppohoitoisia ja vähään tyytyväisiä. Ei ole liiallista leviämistä siemenestä tai kasvullisesti. Lehtipehko on kaunis vaikka kukkia ei olisi. Siis oikeasti aika täydellinen kasvi. 

Huomiosta seurasi pieni hurahtaminen päivänliljojen maailmaan. Lajikkeita alkoi kertyä kuin itsestään. Alla kuvia viime vuonna kukkineista, lajikkeita on enemmänkin mutta kaikki eivät vielä kuki. Vaikka päivänliljat meillä viihtyvätkin, olen huomannut että ensikukintaan menee yleensä parisen vuotta. Sen se ottaa juurtua savimaahan ja ottaa paikka omaksensa.

Tämä taitaa olla vanhempia päivänliljojani. Lajike on 'Pink Damask'. Kuvan kasvi saa ensi vuonna siirron sillä se kasvaa luumulehdon sillä osalla jonka laitan uusiksi tänä kesänä. Parka joutuu ensin valeistutukseen ja kunhan luumulehdon uudistus on tehty, pääsee jakopaloina takaisin luumulehtoon.
'Strawberry Candy' on uusimpia hankintojani. Hurmaava väri rimpsureunaisine kukkineen.
'Woodoo Dancer' on upean värinen. Sekin pääsee kesällä jaettavaksi ja uudellen istutettavaksi luumulehtoon. Saan tästä hyvän kokoisen alueen katettua sillä kasvusto on kasvanut pikkuhiljaa suuremmaksi. 

Tämä on jotain niitä bingo lajikkeita hollantilaisilta myyjiltä. Ihan ok, mutta väri on kasvihuoneen edustalle ihan liian ärtsy. Saa toistaiseksi olla tuossa kunhan löytyy parempi paikka.
'Little Gipsy Ruby' oli pitkään hankintalistallani. Olin onneksi laiska sen hankkimisessa ja se kannatti. Tuli vastaan löytönurkkataimet joista sain elvytettyä kunnon taimet vaikka kukintaan menikin hiukan tavanomaista pidempi aika.
On se 'Little Gipsy Ruby' vaan kaunis. Tämä muuten jää mukavan matalaksi, sopii siis myös vaikka reunuskasviksi.
'Lacy Doily' taasen on sellainen hörselö, että oksat pois. Tykkään kukan väristä ja siitä miten se on kuin liukuvärjätty.
Lisää bingoja. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta paikka kävi sille ahtaaksi. Kuin tilauksesta tarvitsin kasvihuoneen nurkalle erittäin kestävän kasvin sillä nurkassa pitää sietää talvisin paljasta maata ja ympäri vuoden kasvihuoneen katolta niskaan tippuvaa vettä. Päivänlilja on kestänyt olosuhteet kunnioitettavan hyvin. Oikeastaan se on tuossa kaunis kun taustalla on laajasti vihreät pellot.
'Luxury Lace' on hankittu Tommolan tilalta. Ihanan kirkas väri. Tekee runsaasti kukkia ja kukkii pitkään. Ostin kesällä Tommolan tilalta useamman uuden päivänliljan. Kunhan kukkivat voin lähteä arvuuttelemaan lajikkeita sillä sotkin nimilaput tuttuun tyyliini.
Jätin kaikki räväkimmät loppuun. On melkoinen näky ja loistaa arboretumissa kauas. Siellä saakin olla väriä ja loistoa vaikka tämä onkin väri joka jakaa mielipiteitä. Yhdellä tapaa tykkään.
Keltaisesta en tykkää, mutta olen oppinut sietämään koska sillä on pieni tarina. Ostin messuilta niitä bingoja, pari päivänliljan mukulaa. Niiden piti olla kauniin värisiä, sellaisia kuin jutun ekoissa kuvissa. Tuli ruosteen ruskeita. Tein valituksen ja sain uudet mukulat tilalle. Sainkin sitten keltaisia. Ja mielettömintä on se, että otin näitä eri laatikoista eli eri lajikkeista ja kaikki ovat keltaisia. Olkoot tämä varoituksen sana ko. myyjästä, ei voi yhtään luottaa siihen mitä saa.












sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Sekalaiset sankarit

Kolmas iirispostaus kertoo kaikista niistä iiriksistä joita en saanut ympättyä edellisiin postauksiin. Kun tässä olen muistellut viime kesän iiriksiä, olen tajunnut ettei kaikista kukkineista ole kunnon kuvaa. Joten tässä postauksessa ovat ne, joista on edes jonkin sortin kuva. 

Loistokurjenmiekkoja löytyy muutama lajike. Nimet näille löytyisi jostain arkistojen kätköistä jos jaksaisi kaivella. Tämä vaalean liila on hieno. Sen sisus on kuin kimalteleva simpukan kuori auringon osuessa siihen.
Tykkään tummastakin, mutta en yhtä paljon kuin vaaleasta siskostaan.
Kolmas on lähes puhtaan valkoinen mutta siitäpä en sitten ottanut kuvaa. Neljäs on kuvassa, se on nimetön lajike saksalaisesta kaupasta. Myytiin nimellä valkoinen iiris. Kaunis kuin mikä.
Ei hajuakaan mistä tällainen vaalea siperiankurjenmiekka on tullut meille. Etenkin kun löysin sen maakuuhuoneen ikkunan alta johon en ole kurjenmiekkaa istuttanut. Voi siis olla jopa oman puutarhan siementaimi sillä samaisessa paikassa kasvaa Arvilan alkuperäistä siperiankurjenmiekkaa. Nyt tämä prinsessainen on siirretty uuden kasvihuoneen kupeeseen jossa sitä on mukavampi ihastella.
Siinä on se Arvilan alkuperäinen perinteinen siperiankurjenmiekka. Sitä kasvaa laajana kasvustona luumulehdossa. Ikkunan alta se on hävitetty sillä paikkaa on tyhjennetty kasveista.
Onkohan tämä jokin sysikurjenmiekka? Kukki ensimmäistä kertaa ja juuri tähän kohtaan olen istuttanut sysikurjenmiekan. Kukan muoto kielisi sysikurjenmiekan olemuksesta.
Tästä en tykkää, on liian samanlainen jo minulla olevien lajikkeiden kanssa. Voi olla, että lähtee kokonaan pois. Nimeä en merkinnyt mihinkään ylös.
Mätäskurjenmiekka iris graminea on omia suosikkejani. Se tekee kukat hauskasti tuonne lehtien sekaan ikäänkuin mättääksi. Kasvaa suorassa savessa, oikeastaan ihan missä vain. Leviää kohtuudella ja lehdet ovat ryhdikkään kauniit talveen saakka.
Lopuksi pala sitruunajäätelöä. Tämänkin olen ostanut joltain kirpputorilta. Sen piti olla valkoinen, mutta ei se täysin ole. Tykkään tästä silti paljon. Kukinnan suhteen on aika oikukas, sitä pitää jakaa yllättävän usein jotta jaksaa kukkia.

Edellisen postauksen kommenteissa taisin arvioida minulta löytyvän noin kolmisenkymmentä lajiketta iiriksiä. Nyt on pakko sanoa, että ehkä niitä onkin nelisenkymmentä koska aika monta lajiketta jäi ilman julkaisua. Ehkä voi jo puhua iirisrakkaudesta.

Kiinnostaisiko seuraavaksi kuulla päivänliljoista?




















perjantai 24. tammikuuta 2025

Pönäkät hörhelöt

 Edellisessä postauksessa loistivat pienet ja suloiset iirikset. Tällä kertaa ollaan pönäköiden hörhelöiden parissa. Saksankurjenmiekoissa, puhun nyt yleisnimellä saksankurjenmiekoista vaikka osa voi olla jotain muutakin, on paljon erilaisia kukkijoita. Tällä lajitelma omasta puutarhastani löytyviä viime vuonna kukkineita enemmän ja vähemmän hörhelöitä.

Kirpputorilta hankittu iiris on suosikkejani. Se kasvaa lähes varjossa ja kukkii silti yhtä uhkeasti joka vuosi. Kuvasta ei näy, mutta tuo tummanliila väri terälehdessä on kuin samettia. Lajikkeesta en tiedä, mutta veikkaisin jotain erittäin kestävää maatiaislajiketta.

Tämä saattaa olla iiris 'Gracchus'. Minulla on ollut kahta keltaista, hiukan toisistaan erilaista iiristä mutta ne menivät sekaisin jossain kohtaa. Sinnikäs ja kaunis on, ties kuinka monta siirtoa on jo takana.
Iiris 'Red Masterpiece' on iiristen kuningatar. Se ei kaipaa sanoja esittelyynsä, kuva puhukoot puolestaan.
Tämä liila on vanha, sitä on minulla kahdessa eri paikassa. Lisäksi sain lisää kun ostin saksalaisesta kauapsta vaaleanpunaista iiristä. Eipä ole tainnut olla vielä kellään vaaleanpunaista ne taimet. 
Iiris 'Red Zinger' on hyvä perusiiris. Se on arboretumissa jäänyt hiukan liian varjoon puiden kasvaessa, pitänee harkita siirtoa ja jakamista tällekin.
Nimetön hento uuden kasvihuoneen kulmilla. Ehkä vähän liian pliisu minun makuuni.
Tämän värityksessä on jotain herkkää ja kaunista, tulee mieleen naisten laentelinväriset tanssiaispuvut menneiltä vuosisadoilta. Sellainen iloinen hörhelö.
Tämäkin on nimetön taimi, tai on näitä jo iso ala mikä pitääkin jakaa tällä kaudella. Tämä oli viime vuoden Avoimissa Puutarhoissa yksi kysytyimmistä kasveista. Tykkään siitä itsekin. 
Looppuun vielä yksi iiris joka on sekin ostettu saksalaisesta kaupasta vaaleanpunaisena. No ei tullut vaaleanpunaista, tuli ihana sinivalkoinen. Tämän tuoksu oli jotain ihan uskomattoman upeaa. Voimakas, mausteinen mutta silti raikas. Hurmaava iiris joka lumosi minut vaikka ei ollutkaan vaaleanpunainen.

Tulossa on vielä kolmas postaus iiriksistä, siinä ovat ne kaikki sekalaiset jotka eivät mahtuneet kahteen ensimmäiseen postaukseen.




















keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Viime kauden iiriksiä (matalat lajikkeet)

 Kesä 2024 oli suotuisa erilaisille iiriksille. Moni lajike kukki erittäin runsaasti, joukossa oli myös ensikertalaisia. Osan kukinnan menetin sillä siirsin ja jaoin kesällä 2023 useita iiriksiä. Ensi kesänä on vuorossa muutaman vanhemman kasvuston jakaminen. Tässä postauksessa keskityn mataliin lajikkeisiin. Iiriksiä on niin paljon erilaisia, että on jaettava postaus useampaan osaan.

Iiris 'Webelos' on aikainen, taisi olla viime vuonna iiriksistä ensimmäisenä kukkaan herännyt. Olen ostanut tämän Mustilan taimipäivästä kolmisen vuotta sitten Mustilan ystävien kirpputoripöydästä. Taimi taisi maksaa euron. Tykkään tästä paljon, sain kauneutta yltiöpäisesti pienellä rahalla.
Valkovihreä ihanuus on yksi vanhimmista iiriksistäni. Sekin on hyvin aikainen, mutta kukkii jopa viikkoja. Viihtyy varjossakin, kestää siirtämistä ja ties mitä. Tämän olen hankkinut virolaiselta myyjältä enkä ole katunut, on niitä luottokasvejani.

Iiris 'Cherry Garden' oli löytö, en ole nähnyt sitä toista kertaa myynnissä. Sen kukissa on kaunis tumma sävy jota on vaikea vangita kuviin. Tämän jakaminen on edessä ensi kesänä.
Nimetön vaaleanpunainen on lempparini. Tälle ei ole lajikenimeä, se on ostettu Türin kukkamarkkinoilta jo vuosia sitten. Edellisessä kasvupaikassa se ei kukkinut kunnolla, uudessa paikassaan viihtyy. Tämä iiris tarvitsee paljon valoa ja aurinkoa kukkiakseen.
Iiris 'Elleniida' ei ole matalaa pumila-ryhmää vaan germanica-ryhmää. Se on kuitenkin niin sirokasvuinen, että otin sen mukaan tähän. Sen kukat ovat aika hailakat, sillä on silti oma viehätyksensä.
Iiris 'Gingerbread Man' on aika hauska, sanoisin sen väriksi ruskea mikä on omassa puutarhassani harvinainen väri. Tätäkin tulen jakamaan ja siirtämään sillä ei oikein viihdy nykyisellä paikallaan kukkapenkin pohjoisreunassa. Iiristen paras paikka onkin siellä etelän puolella.
Tämä on ostettu nimellä iris pumila 'Red Heart'. En ole ihan varma onko kyseessä juuri se iiris. Kukinta oli ensikukinta, se voinee vielä muuttua kunhan taimi juurtuu ja voimistuu.
Tämä neitokainen on iris germanica 'Festive Skirt'. Melkoinen juhlahamonen se onkin. Kuivasta ja niukasta kasvupaikasta johtuen jää matalaksi joka vuosi, siksi se sai olla osa tätä postausta.

Seuraavassa osassa yltiöpäisen komeat ja pönäkät saksankurjenmiekat.












lauantai 18. tammikuuta 2025

Puutarhan talvitöitä

 Viime päivien aurinko sai vipinää kinttuihin kun tajusin etten ole vielä viritellyt varjostussuojia kasveille. Auringossa on jo voimaa, se on sulattanut esimerkiksi aitan katolta kaiken lumen. Sieltä lumi ei ikinä valu alas huopakaton takia vaan kaikki lumi poistuu sulamalla. 

Palataan kuitenkin hitusen ajassa taaksepäin. Tajusin lumen keskeltä nousevan sellaisia risuja joita en halua jänisten tai kauriiden suuhun. Vielä uusimattomalta luumulehdon puolelta nousi pari 'Latvian Matala' kirsikkapuun juurivesaa. Haluan siirtää taimet toisaalle ja kokeilla saisiko niistä ihan oikeat satoa tekevät pikkupuut. Kun ei ollut yhtään vapaata verkkoa, käärin taimet palaan vanhaa lakanaa.
Tässä on syy suojaamiseen ja koko puutarhan suojien tarkastamiseen. Meillä kulki puutarhassa yksinäinen pieni kauris. Ensin näin ikkunasta jotain liikettä lintulaudan lähellä, sitten kun tajusin siellä olevan kauriin, olin tukehtua leipääni. Kauris vain 10 metrin päässä talosta. Ensin häädin kauriin pois ikkunasta huutamalla, sitten menin pihalle varmistamaan, että se on loikkinut kauas. Jälkiä löytyi ihan kaikkialta puutarhasta. Kompostin ympäriltä, arboretumista, luumulehdosta ja kasvimaan ympäristöstä. Toivottavasti oli vain eksynyt rankan lumisateen vuoksi, toista kertaa eläintä ei ole näkynyt.
Tällä viikolla on oltu aivan erivärisissä tunnelmissa kuin kahdessa aiemmassa kuvassa. Lumet sulivat silmissä. Paikoin lunta on vielä 10-15 cm, mutta on paljon alueita missä lunta ei ole yhtään. Olin laittanut syksyllä pallotuijien ympärille kasvituet ja nyt kiinnitin niihin varjostusverkon pyykkipojilla. Verkko löytyi sopivasti alesta, tarve oli yhdelle uudelle varjostusverkolle.



Pienempi verkko kiinnittyi sopivasti lankaverkkoon joka suojaa hortensiapuutarhaa. Kauempana erottuu huonosti kaksi valkoista suojaa, niiden alla ja takana ovat valkokartiokuusi ja kirsikka 'Kojo-no-mai'. En halua auringon kärvistävän niistä kumpaakaan.
Tämä kuva on otettu aiemmin, mutta on nytkin ajankohtainen. Seuraavan 10 päivän ennuste näyttää ennusteen lopulle pakkasia. Herkkä kelta-alppiruusuni tarvitsee talveksi kunnon suojan. Vanhan untuvapeiton alla on lankakori ja kori on täynnä olkia. Tällä tavoin alppiruusu on talvehtinut hyvin jo parisen talvea. Pieni se on silti, ehkä noin 15 cm korkea. Kukintaa saa odotella vielä vuosikaudet.

Muistakaahan suojata taimet ajoissa auringolta.

maanantai 13. tammikuuta 2025

Ulkovuoren maalaus

 Ensi kesänä on vuorossa ulkovuorauksen uudelleen maalaus. Edellinen maalaus on tehty 2012 kun ensin oli rapsuteltu pari kesää vanhoja lateksimaaleja pois. Tulevassa maalauksessa menee koko kesä, tai jopa kaksikin kesää.

Talon pohjoispuolen uudisosan maalipinta on melkoisen surkean näköinen. Petroliöljymaalin pinta on kauttaaltaan pintahomeen peitossa. Onneksi homeesta ei ole kuin esteettistä haittaa ja se on poistettavissa kevyellä pesulla. Kuvan oikeassa laidassa näkyy sama maali vanhassa seinälaudassa, ei mitään merkkejä homeesta. Vain uudet laudat ovat pinnaltaan mustia.
Takaseinä joka on suoraan pohjoiseen on yhtä karu näky kuin sivulta. Tänne ei aurinko paista koskaan, sekin vaikuttaa, samoin se ettei tuohon tuule suojaavan puuston ja muiden rakennusten takia.
Etelän puolen seinustalla rappio näyttäytyy toisella tapaa. Vaikka tätä aikoinaan kuinka hiottiin ja raaputettiin, ampuu nykyinen maali irti pinnastaan. Edessä on uusi raaputus ja hionta.
Tässä lähikuvaa maalin krakeloitumisesta. Ensi kesänä on korkea aika ryhtyä työhön. Olisimme ryhtyneet tähän jo aiemmin, mutta päätimme tehdä sisätilat valmiiksi ja niissä vierähti se kaksi kesää. Keväällä, heti kun säät sallivat voi aloitella maalin rapsuttelua. Eipä tarvitse miettiä mitä sitä vapaa-ajallaan tekisi puutarhatöiden lisäksi.