Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Viikon varrelta

 Keväiset työviikot ovat aivan mahdottomia, tälläkin viikolla ensimmäinen vapaailta oli perjantaina. Itseään voi syyttää kun lähtee mukaan kaikeen eikä osaa sanoa ei. Pieniä hetkiä olen onnistunut olemaan puutarhassa, eilen koko illan. Heräävän luonnon ja puutarhan kauneus ei saa mennä ohi ja se on päästävä näkemään ja kokemaan päivittäin. Jokapäiväinen annos puutarhaa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan näiden kiireviikkojen yli.

Jouluruusu joka on kukkinut vuosittain yhdellä tai kahdella kukalla päätti kukkia tänä vuonna runsaasti. Tätä hempeää näkyä pitää ihailla lähelta ja kaukaa, aamulla ja illalla.

Siteen taas ne toiset, vanhemmat, uskolliset kukkijat vuodesta toiseen päättivät laittaa jarrun päälle ja kukkivat nihkeämmin. Sentään kukkivat ja ovat elossa, pitää olla iloinen jo siitäkin. Eihän sitä joka vuosi voi olla täydellinen.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa. Taitaa olla ennätys, että jo huhtikuussa kukkivat. Näitä on vaikea kuvata, kääntävät kukat visusti aurinkoon päin.

Hortensiapuutarhaan on ilmestynyt näin komea vuokkopehko. En muista mikä vuokko tässä on, mutta veikkaan keltavuokkoa tai kerrottua keltavuokkoa. Hortensian nimikyltin voisi ottaa pois maisemaa rumentamasta, muistan ilman kylttiä mikä hortensia on kyseessä.

Lumikit eivät tänä keväänä avaa nuppujaan lainkaan. Liian kylmä taitaa olla. Ja kuvasta huomaan, että juurakko on tullut esiin, pitää mennä heittämään multaa päälle. Etualalla on pieniä kirkkaan vihreitä siementaimia. Mitä lie ovat, en tunnista niitä. Parempi antaa niiden kasvaa hetki jotta näen ovatko toivottuja vai ei toivottuja tulokkaita.

Esikot eivät kylmästä piittaa. Liila on levinnyt niin, että sitä voisi jakaa. Tähän istutetut ovat alunperinkin jakotaimia toisaalta puutarhasta. En tiedä tämän esikon nimeä, minulla on sitä liilana ja pinkkinä ja molemmat ovat kestäviä ja hyvin leviäviä.

Tänään on kuulemma viikon kylmin päivä. Se sopii tälle päivälle aiottuun puuhaan. Pitäisi saada aloitettua kasvimaan toisen puolen kitkentä ja muokkaus. Ylälohkon sain eilen valmiiksi. Kylmä on eduksi sillä yleensä hommassa tulee liiankin kuuma kun käännän koko kasvimaan käsivoimin lapiolla. 

Vappukukkia

Minulla on ollut pieniä tietoteknisiä haasteita. MacBookini on noin 12 vuotta vanha ja se tuntuu, päivityksiä on hankala tehdä ja kone menee välillä jumiin. Tällä kertaa se ei laskenut minua nettiin. Jotain tein oikein, sillä tänään kone lähti toimimaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. En joutunut hankkimaan uutta konetta, tällä mennään niin kauan kun siinä henki pihisee.

Pahoittelut, kuvat latautuivat taas eri järjestyksessä kuin ennen, eli nyt alimmainen on ylimpänä. En lähde enää korjaamaan, olen säätänyt tämän tietokoneeni kanssa ihan riittävästi.

Keväällä kitkiessä kannattaa olla tarkkana ja keskittyä vain selviin kuten voikukkkiin. Nuokin etualan vihreät haitulat olin saattanut kitkeä pois, mutta tajusin niissä jotain hassua. Jokaisen päässä keikkuu siemenen kuori. Ovat ilmiselvästi kirjopikarililjan alkuja. Niitä ei parane kitkeä pois.

Kaivoin aprikoosipuut pois kasvihuoneen mullasta.  Siirsin jokaisen suurempaan ruukkuun ja tein niille uuden kasvumullan. Tuon suurempia ruukkuja minulla ei ole, kun ne käyvät pieniksi, saavat puut mennä maahan. Silmuissa en nähnyt vielä eloa, toivottavasti sitä löytyy kunhan saavat lämpöä ja valoa.

Tammen alla sinivuokot kukkivat runsain mitoin. Sinivuokko on minulle se ainut ja oikea vappukukka.

Toiset lumikellot kuihtuvat kun toiset vasta aloittelevat kukintaansa. Tämä kasvusto saa siirtyä kukinnan jälkeen uuteen paikkaan. Nykyinen on ihan liian kuiva. Se on puutarhani ensimmäinen lumikellokasvusto. Tuleva paikka on hortensiapuutarhassa josta saa tulla lumikellojen keskittymä.

Punaiset jouluruusut aloittelevat kukintaansa. Tänä vuonna kukkia on tulossa paljon, myös sellaisiin jouluruusuihin jotka eivät ole vielä kukkineet. Ilmeisesti talvi oli näiden mieluinen.

Lopuksi pinkin sinivuokon herkkää kauneutta.

Hyvää Vappua!

Raportti toukokuun unohdetuista

 Saaripalstan Saila julkaisi omat toukokuiset kukkansa jotka unohtuvat esitellä blogissa viime toukokuussa. Saila kehotti meitä muita tekemään saman, ja minä tartuin heti haasteeseen. Tosin olen unohtanut esitellä niin monta kasvia, että niistä tulisi vähintään kolme postausta. Joten tässä vain osa kasveista jotka jäivät esittelemättä viime toukokuussa.

Vaaleanpunainen helmililja on herkän kaunis. Se vain ei oikein viihdy puutarhassani, taantuu rajusti jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämän sipulit ovat hinnakkaita, siksi en ole laittanut lisää.

Viime kesä oli kaikenlaisten pikarililjojen juhlaa. Assyrinpikarililja kukki taukovuoden jälkeen. Ja han hassussa paikassa. Liekö tullut tähän siemenestä tai mullan mukana.

Huono kuva, mutta julkaisen silti. Luulin ternivuokkojen hävinneen niiden siirron myötä. Ilmeisesti juurakko lymysi maan sisällä ja viime kesänä päätti ponnistaa maasta ja vieläpä kukkia. Nyt ei saa enää päästää tätä häviämään.

Ruusuherukan kukinta oli taas kerran surkea. Vain alaoksat, ne jotka ovat olleen visusti lumen alla kukkivat. Vain yhden kerran olen saanut nauttia kun koko pensas on ollut kukassa. Tämän talven pakkasten myötä voin heittää haaveet uudesta komeasta kukinnasta.

Käsittämätöntä. Enkö muka muistanut raportoida keisarinpikarililjan ensimmäisestä kukinnasta. Siis ensimmäisestä sitten koskaan. On näitä istutettu, mutta tässä on ensimmäinen kukinta, mainitsinko sen jo? Ostin paketin luujauhoa jonka tyhjensin kaikkien keisareiden juurelle, luulisi kukkivan jatkossakin.

Kaunis, nimetön jouluruusu jäi raportoimatta. Tämä on lemppareita, tuo vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, sitä rakastan. Pilkut raitoina ovat piste iin päälle.

Kolmilehti on niin pieni ja vaatimaton, että se tahtoo unohtua joka vuosi. Viime toukokuu oli sen toinen kukintavuosi. Se ehkä pitäisi siirtää parempaan kasvuympäristöön, mutten tohdi jottei menetä henkeään.

Joku ihanainen orvokki on tullut itsestään puutarhaan. Ei tällaista henno kitkeä pois. Minun puolesta saa olla ja kasvaa esikoiden kaverina.

Viime vuosi oli myös vuokkojen vuosi. Valkoinen kerrottu valkovuokko kukki runsaasti. Taisi tehdä lähes kymmenen kukkaa, yleensä on ollut pari kolme. Kaunis kuin mikä, mutta hankala kuvattava.

Kiitos Saila, kyllähän näitä raportoimattomia riitti ja on vielä edelleen. Julkaiskaahan muutkin bloggarit omanne, tulee hyvä mieli ja niin ikävä toukokuuta.

Maisemointia

 Tänään piti laittaa pensastomaatit kasvihuoneeseen, mutta en ehtinyt. Se on urakka jota ei tehdä tunnissa eikä kahdessa joten jätin työn suosiolla huomiseksi. Tämän päivän suurin työ oli tehdä valmiiksi hortensiapuutarhan yhdistäminen vanhaan istutusalueeseen. Muuten alueen epäsiisteydellä ei olisi ollut mitään väliä, mutta juhlia varten haluan paikan siistiksi vaikka kasvit tulevat vasta ensi vuonna.

Alueelle oli jo aiemmin tyhjennetty kompostit ja tuotu kivetyksen alta poistettua multamaata. Tänään levitin sanomalehdet päälle ja peitin ne vielä vanhoilla pussilakanoilla. Pitkät puunrungot ovat rajaamassa polkua multa-alueesta.

Ja sitten vielä alueen maisemointi. Multaa on vain parin sentin kerros, sen verran, että kankaat peittyvät. Kasvit tuohon tulevat vasta ensi vuonna kunhan kaikki alla olevat rikat ja nurmikko ovat kuolleet.

Huomenna, äitienpäivänä syödään ulkona rusokirsikan alla. Voimme samalla viettää hanamia. Oli nappivalinta istuttaa puu talon eteen, puutarhakaluston ylle.

Perjantaina istutin töiden jälkeen runkotomaatit vanhaan kasvihuoneeseen. Kaikkiaan tuli 14 kappaletta taimia. Homma kävi nopeasti sillä oli muokannut mullan jo aiemmin eikä tässä huoneessa puljata ruukkujen kanssa. En muista olenko koskaan istuttanut näin matalia tomaatteja kasvihuoneeseen, kerrankin olivat venymättä liikaa sisätiloissa. Tuosta on hyvä lähteä venymään kohti kasvihuoneen kattoa. Harso suojaa auringolta sillä en ulkoiluta taimia ennen kasvihuoneeseen laittoa.

Aurinko paistoi lähes koko päivän pilvettömältä taivaalta. kasvihuoneen vierustan viime syksynä istutetut Darwin-tulppaanit tulivat nopeasti kukkaan ja tuntuu, että kukinta on ohi hetkessä. 

Kasvihuoneen seudun vanhin alue kukkii upeasti. Valkoiset helmililjat, keltaiset etelänkevätesikot ja pinkit esikot ovat kaunis yhdistelmä.

Tästä olen erityisen iloinen, valkovuokot ovat löytäneet ihan itsestään kannonkolosta uuden kasvupaikan.

Ärtsympääkin väriä löytyy vuokoista. Punainen tarhakylmänkukka teki muutaman kukan. Liila kukki vain parilla kukalla enkä ehtinyt ottaa siitä edes kuvaa. Vanha valkoinen ei kuki vielä, uudempi teki kaksi pientä kukkaa.

Nyt siirryn netin pariin, tarvitsen kurkuille pari uutta ruukkua, pitää tehdä vähän hintavertailua ennen ostopäätöstä.

Poks

 Lonkkani ja polveni sanovat pääsiäisen jälkeen poks, pelkäänpä etten pääse tästä nojatuolistani ylös, niin jumissa on koko keho. Ja se on siis sellaista hyvällä tavalla jumissa oloa. Kroppa ei oikein tahdo pysyä kevään perässä ja siinä, että ollaan puutarhassa ja puutöissä monta tuntia päivässä.

Myös kevät on sanonut poks. Kun kevät lähti käyntiin, on vauhti ollut nollasta sataan sekunnissa kiihtyvää.

Tontilta kaadettiin useampi koivun runko pääsiäisen aikana. Saimme ensi talven puista parin kuukauden puut omasta pihasta eikä koivujen kaato edes näy missään. Tämä suurin, monirunkoinen koivu oli pakko kaataa tielle. Onneksi vain yksi auto joutui pysähtymään ja odottelemaan sen aikaa, että koivu oli siivottu pois ajotieltä.

Ensimmäinen kukkapenkki on siivottu. Se on Mustan Rudolfin penkki kasvimaalle viettävässä rinteessä. Siellä kuulkaas näkyi jo jopa kärhön alku puskemassa maasta esiin.

Siirsin viime syksynä kerrottuja lumikelloja huonosta paikasta parempaan, eli toisesta kukkapenkistä hortensiapuutarhaan. Vaikka olin mielestäni tarkka, jäi vanhaan paikkaan paljon lumikellon sipuleita, osa oli siinä ihan mullan päällä. Otin sipulit talteen ja istutin ne ruukkuun, siirrän ne maahan kunnes maa on sula. Ihan kaikkia en saanut irti, vielä on noin kymmenen lumikelloa maassa odottamassa siirtoa. Ilahduttavan paljon näissä oli sivusipuleita.

Viime vuonna hankittu Autin-ruusu näyttäisi olevan hengissä. Kuvassa ei näy, mutta siinä on jopa pienet vihreät silmut tulossa. Vähän pelottaa tuo ruusun ja kivien väliin jäävä jääkansi, mutta toivotaan ettei siitä ole ruusulle haittaa.

Kaikenlaista puutarhassa näkyy kun kulkee tarkkaan. Istutin kirjovaahteran ympärille balkaninvuokkoja ja hups, ensimmäiset ovat nousemassa ja tarkkasilmäinen huomaa sieltä nupunkin. 

Säät olivat pääsiäisenä mitä parhaimmat, kiitos niistä sillä tuntui, että ne korvasivat paljon talven pituudesta tai siitä, että talvi tuntui kovin pitkältä.

Toukokuu

 Toukokuu taitaa nykyisin olla mielestäni kaunein kuukausi. Se on hetki ennen kesän humahdusta kun kaikki on vielä uutta ja raikasta. Saaripalstan Saila lanseerasi kuusi kuvaa toukokuusta haasteen. Tartuinpa siihen juuri nyt, vuoden pimeimmän ajanjakson aikana.

Vaikka positiivisesti pitää ajatella. Ensi kuu on jo tammikuu ja siitä on vain muutama kuukausi toukokuuhun.

Ei ole toukokuuta ilman sinivuokkoja. Saisivat vaan levitä nopeammin. Uuteen hortensiapuutarhaan jaoin ja siirsin paljon sinivuokkoja muualta puutarhasta. Kuvan sinivuokot kasvavat arboretumin suuren tammen alla.

Unkarin sinivuokko on kotiutunut kivasti, kasvusto kasvaa vähän joka vuosi. Suunnitelmissa on uskaltaa jakaa kasvustoa hiukan ja kokeilla viihtyisikö tämä aarre muuallakin.

Yksi kevään suurimmista ihmeistä oli rusokirsikan ensimmäinen kukinta. Liki kymmenen vuotta olen puuta kasvattanut, pienestä piiskataimesta asti. Puutarha jos mikä opettaa sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.

Uuden kasvihuoneen edusta on keväisin juuri sellainen kun kuvittelin sen olevan. Pinkkiä ja keltaista esikkoa. Punaisia pionien alkuja ja pinkkejä kiurunkannuksia. Valkoiset helmilijatkin siellä ovat mutta kuvassa vasta aloittelevat kukintaansa.

Ja vielä kerran vuokkoja. Tavallista valkovuokkoa en saa kasvamaan sitten millään, mutta tämä sininen valkovuokko eli hämyvuokko  lajikkeeltaan 'Dee day' lähti heti leviämään. Siinä oli ostettaessa vain pari vartta. Takana näkyvä pinkki esikko on sekin ihmetyttänyt kasvuvoimallaan. Se ei tunnut välittävän missä kasvaa, pukkaa vaan uutta alkua viereensä minkä kerkeää. Se onkin yksi puutarhani luottokasveja.

Viimeinen kuva menee alppiruusumetsikön herkälle prinsessalle. Kuvassa on alppiruusu 'Tiuku'. Se on istuttamisestaan saakka kukkinut uskollisesti joka kevät. 

Oi toukokuu, tule ja pian.