Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Kuolleista herännyt

 Olen saanut tänä vuonna paljon puutarhavieraita, pari ryhmää ja myös yksittäisiä vieraita. Eilen tein puutarhakierroksen yhden vieraan kanssa. Uuden kasvihuoneen uumenissa tein kiljahduksen aiheuttavan löydön. Tässä kohtaa voi todella sanoa puutarhurin laiskuuden kääntyneen onneksi.

Olen ollut laiska enkä ole saanut kaivetuksi pois uuden kasvuhuoneen kuolleeksi julistettua 'Rusbol' viinirypälettä. Eipä tarvitse enää kaivaa, köynnös onkin hengissä. Tämä on suoranainen ihme. En ole edes kastellut köynnöstä kertaakaan, koska ajattelin sen olevan kuollut. Se on voinut olla myös hyvä juttu, köynnös on vienyt juurensa pohjamaahan asti. 

Ensi talveksi köynnös tullaan suojaamaan huolella, enää en uskalla ottaa riskiä sen paleltumisesta. Samoin aloitan ajoissa kastelun lämpimällä vedellä jotta köynnös sulaa ja saa otettua vettä kasvuunlähdön tukemiseksi.

Keväällä ajattelin molempien maariankämmeköiden olevan elossa. No, ne taimet mitä luulin kämmeköiksi oleivatkin jotain valkokukkaista tädykettä joka oli tullut kämmekän mukana. Toinen kämmekkä selvisi hengissä ja aloitti kukinnan. Kovin pieni ja hento se on, vaan eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Lidlin vaaleanpunainen iiris ei ollutkaan vaaleanpunainen. Tai mikään niistä ei ollut vaaleanpunainen. Yksi oli tylsä tumman liila jota minulla oli jo ennestään, sen sain laitettua eteenpäin. Tähän sinivalkoiseen olen tyytyväinen. Kukka on suuri ja varteen on tulossa useampi kukka. Tämän tuoksu on uskomattoman hieno, mausteisen vahva. Tämän perusteella taidan ostaa myös ensi vuonna Lidlin iiriksiä ja katson mitä niistä tulee.

Laitoin aamulla instaan kuvan tämän viikon lempinäkymästäni. Kuvan alareunassa on vihreää. Siinä ovat tämän vuoden itsestään kylväytyneet jättiverbenan taimet. Olisikohan tämän jo neljäs kesä kun jättiverbena kasvaa meillä itsestään kylväytyneenä. Parhaiten se kylväytyy hiekkakäytäville mistä voi siirtää taimia kukkapenkkeihin.

Liila pehko on timjamia joka oli taas kerran täysin talvenkestävä, ei mitään vaurioita. Padan minttu nousee vasta nyt. Taustalla on väinönputki. Alhaalla näkyy itseltään hengen kukkiva maksaruoho. Enpä muista kesää jolloin maksaruohoissa olisi näin paljon kukkia. Sormustinkukat aloittivat aikaisin, niitäkin on mukavasti vaikka talvi vei osan.

Tässä vielä näkymää toiseen suuntaan.

Olen aloittanut luumulehdon uudistamisen. Näillä helteillä olen tehnyt tosin aika vähän, lähinnä jakanut taimia ilmaiseksi netissä eteenpäin. Nyt menee kaikki uusiksi, tuskin kesät ovat enää koskaan muuta kuin joko kuumaa tai kylmää, niinpä varaudun luumulehdossa tekemään kaikki istutukset kuivuutta kestäviksi.

Riskillä mennään

Pidin eilen taimien koulintapäivän, samalla kylvin tuoksuherneet. Minun piti laittaa vähemmän tomaatteja, mutta yllättäen niitä on taas yli 50 taimea. Oma tarve on noin 30 taimea. Niinpä sisältä saivat lähteä kaikki sellaiset kylvöt ja taimet kasvihuoneeseen, jotka kestävät vähänkin kylmää. Tuoksuherneetkin siirtyvät heti itämisen jälkeen kasvihuoneeseen, sisälle ei mahdu vaikka on kolme taimipöytää käytössä. 

Koulitut salkoruusut ja ritarinkannukset siirtyivät kasvihuoneeseen. Päivän pidin ilman harsoa, mutta yöksi heitin päälle kaksinkertaisen harson. Päivällä kasvihuoneessa oli 20 astetta lämmintä, yöksi kylmenee, mutta ei sentään pakkaselle. Vaikka ulkona olisi pakkasta, ei se ihan hevillä tule kasvihuoneeseen.

Pöydällä on kaikenlaisia siemenkylvöjä. Yksi väinönputki on näkyvissä, muissa odotellaan vielä itämistä.

Toinen arboretumin lumikellokasvustoista. Nämä ovat selvästi lisääntyneet sivusipuleista. Tuohon on todennäköisesti istutettu sellainen kymmenen kappaleen pussi, ja nyt taimia on selvästi enemmän.

Ensimmäinen jouluruusu oli päättänyt kukkia salaa. Väri on valkoinen joka on osoittautunut haastavaksi minun puutarhassani, punaiset jouluruusut menestyvät paljon paremmin. Kukka on hauskasti lehden alla piilossa ja suojassa. Hyvä ollakin, keväällä sataa usein.

Tämän piipon arvelen olevan koiranhammas. Vaan onko sekin tehnyt sivusipulin kun vierestä nousee toinen? Sain viime keväänä Vaalean vihreää-blogin pitäjältä valkoisena kukkivan koiranhampaan, olisikohan tämä se? En yhtään muista mihin kohtaa hortensiapuutarhaa istutin taimen. 

Hortensiapuutarhassa on paljon ilonaiheita. Tässä niistä toinen koiranhampaan kaveriksi. Sain viime vuonna tilaisuuden ostaa jonkin sortin kämmekän taimen. Kotona jaoin taimen kahteen osaan, tässä on toinen osa ja toinen osa on toisella puolella hortensiapuutarhaa, hengissä on sekin ja voi erinomaisesti. Toivottavasti kukkivat myös minun puutarhassani. 

Viikko sitten pidettiin puunkaatotalkoot joissa kaadettiin muutama koivun runko ja yksi haapa. Kaksi päivää on tehty rungoista klapeja ja nyt on urakka valmis. Oksat ovat vielä käsittelemättä, niistä otetaan paksuimmat talteen polttopuiksi. Pienemmät oksat ja risut haketetaan jos ehditään, tai viedään risunkeräykseen. Metsässä on vielä 16 runkoa jotka odottelevat miehen talvilomaa. Lisäksi on ostopuut jotka pitää nekin pieniä, niistä tehdään metristä halkoa joka on hyvä polttaa leivinuunissa.

Kohta lähden hakemaan lapsenlapset yökylään, täällä tarvitaan purontekijöitä ja Oivan leikittäjiä.