Avoimien puutarhojen jälkeen

 Kiitos kaikille puutarhavieraille. Teitä oli taas ennätysmäärä, yli 100 autollista. Pysäköinninohjaus oli aivan ehdoton, onneksi olimme raivanneet tien varteen lisää parkkitilaa. Kahvilaan tarvittiin kolmas henkilö ja itse hoidin aluksi taimimyyntiä enkä ehtinyt kierrellä ja esitellä puutarhaa kuin ihan lopussa. Tarvitaan siis vielä yksi myymään taimia puolestani.

Ihastuneita kommentteja riitti, paljon oli kysymyksiä, muutama uusi idea ja jokunen inspiraatio. Puutarhaharrastus on tarkoitettu jaettavaksi, ei vain omalle silmälle, se on tämän parasta antia. 

Oiva yllätti, se esittäytyi vieraille ja jopa nukkui keittiön sohvalla kesken kiireisimmän ajan. Se antoi lapsivieraiden silittää itseään, kieri kasvimaan oljilla ja oli kaikin puolin edukseen. Oivallinen puutarhakissa vaikka ei osaakaan metsästää myyriä. 

Silloin kun väsyttää, niin nukutaan vaikka ympärillä olisi täysi vilinä ja vilske.

Sitruunainen mustikkapiirakka loppui ensimmäisenä. Juustokakut toisena.

Salin näkymä jonka kahvilavieraat näkivät ensimmäisenä. Ehdin kuin ehdin pestä ikkunat ennen avoimia, kiitos kesäloman.

Kukka-asetelmiin yhdistin puutarhan kukkia (laukat), kaupan kukkia (neilikat) ja ojanpientareiden löydöksiä.

Kupariheisiangervot olivat täydellisessä kukassa, niitä ihasteltiinkin paljon. Ja minä kehuin niitä, helppohoitoisia pensaita jotka viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa.

Tämä oli yksi päivän kuvatuompia iiriksiä. Sain monta kyselyä sen jakotaimista. Lupasin myyntiin ensi vuonna, kasvusto on jo aika runsas ja sopii jaettavaksi. Nimeä tällä kaunottarella ei ole.

Uuden kasvihuoneen ympäristöstä tykättiin. Tänä vuonna ei ollut kylpyammetta, se on jäänyt vakituiseksi asukkaaksi saunalle. Jos haluan puutarhaan vielä ammeen. joudun ostamaan toisen. Etualan maksaruohon taimet olivat myyty hetkessä. Se on ihana, tykkään kuin hullu puurosta vaikka sen kasvua saakin rajoittaa.

Suurin osa pioneista ehti avata nuppunsa sunnuntaiksi. Niitäkin katseltiin paljon. Harmi, että osa lajikkeista on ollut vääriä, enkä tiedä niiden nimiä kuten tämän punaisen kaunottaren. Sen takana oleva överipioni on 'Rasberry Sundae', sen lajike oli monelle vieraalle täysin uusi.

Eilen otin puutarhassa rauhallisesti ja aloitin suunnitellut kasvien siirrot, tälle päivälle oli luvassa hyvää vesisadetta ja se piti hyödyntää vaikka kastelin kaikki siirrot ja uudet taimet hyvin. Sade alkoi jo illalla, jatkui yöllä ja edelleen. Harvoin saa sade näin onnelliseksi, puutarha on taas kerran pelastettu kuivuuden kynsistä.

Lämmitystä

Enpä muista toista näin yhtäjaksoista pakkasjaksoa näin varhaisessa vaiheessa talvea. Normaalisti talon uuneja lämmitetään tässä kohta vuotta vuoropäivinä. Nyt jokaisessa uunissa on ollut tulet joka päivä, ja se näkyy puun menekissä. Tälle talvelle varaamamme polttopuut tulevat tuskin riittämään.

Kuva on otettu joitain päiviä sitten. Tänään oli ohjelmassa kasata lunta kivijalan päälle. Nippanappa saimme kivijalan peitettyä. Tässä kohtaa minua ei haittaisi, vaikka tulisi vielä 10-15 cm lisää lunta. Saisimme vielä paremman peiton kivijalan päälle.

Puuhella on aarre. Se on käytössä päivittäin. Parhaimpina päivinä siinä on tulet kolme kertaa päivässä. Kokemus on opettanut miten hellassa saa vartissa teeveden kiehumaan. Aika nopeasti omasta mielestäni. Vanhat puulaatikot täytän kerran viikossa oksanpätkillä, niillä on hyvä pitää tulta yllä sytyttämisen jälkeen.

Palapeli-into on ollut tänä vuonna hurjaa. Kun saan yhden valmiiksi, on otettava heti seuraava esiin. Tämän kissapalapelin sain siskoltani syntymäpäivälahjaksi. Se oli tehty nopeasti, kolmen päivän aikana.

Salissa on ollut pakko pitää koko marraskuun sähköpatterit päällä tulien lisäksi, monesti ne on laitettu päälle vasta joulukuussa. Tosin olen säätänyt termostaatit 11 asteeseen, kunhan pitävät pahimman kylmyyden poissa. Joulukuusi haettiin ja koristeltiin lastenlasten kanssa. 

Salin suureen peiliin tein pitkästä aikaa koristeeksi piparkakut. Ne tuovat ihanaa joulun tuoksua ilmaan pitkän aikaa. Tällä kertaa en väkertänyt mitään koristuksia itse piparkakkuihin, yksinkertainen on kaunista.

Olin itsenäisyyspäivänä kaupungintalon itsenäisyyden juhlassa. Tässä teillekin kuva juhla-asustani. Samalla sinisellä iltapuvulla on menty jo monta vuotta ja edelleen se on mieluinen. Viime vuonna kokeilin toista pukua, mutta ei se ollut ehkä minun juttuni. Kun katselin kuvaa, siitä tuli mieleeni Jane Austen filmatisoinnit. Ylpeys ja ennakkoluulo pitääkin katsoa joulunpyhinä, sopiva viiden tunnin maratoni vuodelta 1995. Samalla voi ottaa konvehtiähkyn ja miettiä tulevaa puutarhakautta.

Ulkona ja sisällä

Kävin äsken tekemässä pikakierroksen puutarhassa samalla kun kävin tyhjentämässä biojätteen kompostoriin. Räntää satoi vaakatasossa ja välillä tuulenpuuska puski kulkijan vinoon. Onneksi ei ole pakko olla pihalla, tulin sisälle melkoisen nopeasti.

Eilinen vesisade sulatti lunta tehokkaasti. Kasvihuoneen vieressä kasvit ovat tulleet esiin ja sehän ei ole välttämättä hyvä juttu. Esikot ehkä kestävät ja jouluruusu, mutta vuoriarhosta en ole varma, se kun on uusi tulokas puutarhassa. Havuja ainakin voisi tuoda kasvien päälle, se suojaisi myös kevätahavalta ja auringolta.

Tämä kuva hortensiapuutarhasta on otettu eilen. Tänään lumi on sulanut nurmialueelta kokonaan ja kasvien seutu on lähes lumeton. Tässäkin on pieni huoli kasvien suhteen, sillä kaikki on istutettu vasta loppukaudesta. Onneksi tuossa ei jää vesi seisomaan, kohopenkki toimii. Tuon ison kuusen takana on alppiruusumetsikkö, se on täysin lumeton ja ilmeisesti roudaton sillä alppiruusut olivat virkeinä nauttien tästä kaikesta vedestä.

Turha yrittää kasata lunta talon kivijalkaa vasten. Periaatteessa on kivaa kun ei ole kovat pakkaset, mutta tästä vesisateesta en tykkää. Pari astetta pakkasta olisi paljon parempi. Tai kunhan olisi kuivaa.

Siirrytään sisätiloihin, uuneissa on tulet ja sisällä on kivan lämmintä. Ostin eilen ruokakaupasta pari alennusesikkoa. En osannut päättää kumpaa väriä otan, niin otin molemmat. Yritän pitää nämä hengissä jotta saisin ne puutarhaan. Aina löytyy sopiva pieni multatila yhdelle tai kahdelle esikolle. Iines tykkää kyttäillä vanhan Singerin päällä ikkunoista näkyviä tirppoja, haaveilee samalla kesän paisteista.

Vaihdoin saliin järjestystä. Sohvaryhmä tuli arkun molemmin puolin ja punainen matto kääntyi toisinpäin. Hetken istuin nojatuolilla, Iines jatkoi tirppojen tuijottamista. Puusohvalla näkyy pyyhe, se on siinä arkisin aina, sillä sohva on Iineksen nukkumapaikka ja voitte arvata mikä määrä karvaa siitä löytyy pitkäkarvaisen kissan jäljiltä. Olen todennut vanhan pyyhkeen käteväksi suojaksi, välillä vain vaihtaa puhtaan tilalle ja varsinainen sohvan päällinen pysyy puhtaana ja karvattomana. Eli täysin stailaamaton kuva salista.

Tammikuun puoliväli, enää pari kuukautta talvea siedettävänä.

 

Organzahuntu ja rippijuhlat

 Kasvimaan kaaliteltta meni uusiksi. Se edellisen postauksen tuliterä harso jonka viritin ruusukaalien suojaksi meni heti ensimmäisenä yönä rikki. Kaalin reppanat saivat pärjätä pari päivää rikkinäisellä harsolla kunnes vasta eilen illalla juhlien jälkeen ehdin asentaa uuden viritelmän.

Hain lauantaina kangaskaupasta hätäratkaisuksi muutaman metrin organzaa. Vihreät metalliset perennatuet saivat jatkaa edelleen. Organzan kiinnitin tukiin pyykkipojilla ja maahan tiiviisti kiviä.

Jospa tämä ratkaisu kestäisi hetken. Tai edes siihen saakka kunnes kaalit ovat kasvaneet organzaan saakka. Kankaan leveys oli vain 140cm joten kovin korkeaa suojaa siitä ei saa. Niinpä haussa on leveämpi kaaliverkko.

Hakiessani kiviä lisää, oli yksi tuholainen jo löytänyt verkon mutta joutui tyytymään vain sen ulkopinnalla kulkemiseen.

Ripijuhlat, ne meidän lasten viimeiset olivat hienot. Siskoni koristeli kakut. Ruusut ovat omasta puutarhasta. Sopivasti 'Ruuhijärvi' ruusu availi nuppujaan jotka ovat kuin ruusukarkkeja ollessaan puolittain avoinna. Täydellisiä kakun koristeluun.

Toinen kakku sai yllensä mansikkateeman.

Punainen kalusto tuli testattua juhlakäytössä ja kestihän se.

Rippilapsen kuvaa en julkaiset mutta olkoot lopuksi mukana yksi onnellinen mutta väsynyt äiti. Kukissa hyödynsin paljon tienvarren lupiineja sekä luonnonkukkia. 

Seuraava rutistus onkin Avoimet Puutarhan sunnuntaina 20.6.2021 klo 12-17. Puutarhamme osallistuu taas tapahtumaan.

Huhuu kevät, missä olet?

 Kovasti on huhuiltu, rukoiltu, katsottu sääennusteita etuperin ja takaperin, ja melkein tanssittu kevättanssia mutta ei, ei näy kevättä. Toinen minäni kuiskii pään sisällä, että nyt on hyvä aika tehdä kevätsiivous, käydä läpi vaatekaappeja tai komeroita. En kuuntele sitä ääntä, en. Mieluummin uppoudun vanhoihin puutarhalehtiin, katson niskani kipeäksi netin puutarhaohjelmista ja plärään siemenvaraston sadanteen kertaan. Kevät, sinua odotetaan.

Jotta kestäisi paremmin sulamattoman lumen ja jäätävän pakkasen, kahmin ruokakaupasta kotimaisia kevätkukkijoita salin senkin päälle. Taidan hakea vielä toisen satsin sillä taidan halua ainakin valkoisia helmililjoja lisää. Ekologinen valinta koska helmililjat voi istuttaa keväällä puutarhaan ja saada kukkimaan siellä. Tete- ja perunanarsisseille teen saman vaan en usko, että kukkivat, eivät ole sitä tehneet aikaisemminkaan.

Tomaatit kylvin tänä aamuna. Tuli niitä taas 54kpl, mutta se on ihan kohtuullisesti. Pitää varautua uuteen kasvihuoneeseen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Jos kasvihuone ei valmistu, voin ilahduttaa läheisiä tomaatin taimella.

Kaivoin esiin syksyllä istutettujen sipulikukkien ja kevätkukkijoiden myyntipakkaukset. Kävin läpi, ihastelin ja huokailin. Ihan oli unohtanut mitä tulikaan istutettua.

Siistin pahvilaput, järjestelin ja niputin vuoden 2020 nipuksi. Nipun liitin aikaisempien vuosien nippujen joukkoon.

Keskiviikkona kylvetyt ohraruohot olivat itäneet kodinhoitohuoneen lattialämmön päällä. Siirsin astiat salin ruokapöydän päälle jossa saavat enemmän valoa. Ehkä hiukan ajoissa laitettu, mutta ajattelin, että ruohot pitää olla kun lapsenlapset tulevat virpomaan. Kumpikin saa oman ruohon jossa on ruohon lisäksi suklaapupuja ja -leppäkerttuja. Jokavuotinen perinne.

Nyt taidan lähteä katsomaan löytyykö omilta mailta jo pajunkissoja, samalla on hyvä kiertää ja tarkastaa taas kerran jänisvauriot sekä onko havukasvien suojaukset pitäneet viime päivien myrskyissä ja tuulissa.

Salin päivitys

Joulun jälkeen päätin vaihtaa salissa järjestystä jotta pietarilainen kalusto mahtuu paremmin paikoilleen. Ensin heivattiin joulukuusi pihalle, imuroitiin kilo neulasia ja sitten vähän tuumattiin. Kaappi jota aloin entisöidä syksyllä, ei ole vielä valmis joten sen sijaintia ei tarvitse miettiä. Niinpä päädyttiin vaihtamaan senkin ja puusohvan paikkaa.

Takaseinän tunnelma on nyt oikeanlainen. Oikealla puolella voi kahvitella ja vasemmalla voi ottaa päiväunet.

Senkin mukana siirtyivät taulut. Minulla on koko ajan hakusessa uusi tai uusia tauluja tuohon joukon jatkoksi. Vielä ei ole tullut mieluisia vastaan.

Puusohvan mukana siirtyivät sen yllä olevat taulut. Ne on laitettu vanhoihin nauloihin, harkitsen vielä teenkö uudet reiät seinään ja ripustan taulun ja opetuskuvan ryhdikkäämmin.

Peräkammarin ovi on aina vaan vaihtamatta peilioveksi. Ehkä tänä vuonna...

Salin punainen matto, Itäsaksan ihme, on lempimattojani. Huomenna saan kotiin uusimman matto-ostoksen, saapa nähdä onko se sitä mitä ajattelin sillä olen ostanut maton vain muutaman kuvan perusteella huutokaupasta.

Televisio on salissa nykyisin ihan turha, en edes muista milloin viimeksi sitä on katsottu. Saa olla paikoillaan siihen saakka kun teen superlöydön ja saan telkkarin tilalle taulun. Voi olla ettei sellaista riittävän suurta superia tule koskaan vastaan.

Jalo ja Iines ovat tyytyväisiä, vanha Singeri jäi paikoilleen. Sen päältä kun on kaikkein paras tarkkailla pihasyreeniin lennähteleviä tirppoja.

Kummasti piristi kun sai vähän tanssia mööpelivalssia.

Alman jouluangsti

 Almalla on vaikeaa. Joulu tulee ja ihmiset hääräävät ihan eri asioita kuin tavallisena arkena. Välillä levitetään salin pöydälle papereita ja naruja eikä niillä saa leikkiä. Ei sellaista voi ymmärtää. Jostain kuusestakin on puhuttu ja parhaalle päiväunipaikalle on laitettu jotain pahalle haisevia kasveja joita kutsuvat hyasinteiksi. 

Huopatonttu on revitty palasiksi ja palaset kuljeteltu ympäri taloa. Parhaat osat tästä spektaakkelista olemme tietysti saaneet nauttia kovan maukumisen säestyksellä nukkumaan menon jälkeen.

Hyasinttikulhon toisella puolella on tyttötonttu ja toisella puolella oli poikatonttu. Poika on ollut kadoksissa jo pari päivää. Tyttö haluaisi kavaljeerinsa takaisin mutta Almapa ei kerro kätköään. Ei hän voi kuulemma sille mitään jos yksi tonttu ottaa hatkat.

Joulu on kamalaa aikaa. Odottakaahan vain kun kuusi on tuotu sisälle. 

(Onneksi kuusi sidotaan joka vuosi katon koukkuun kiinni.)

Koputan puuta, kukat ovat saaneet olla toistaiseksi rauhassa.

Pietarilainen kalusto on valmis

 Tämän syksyn tavoite oli saada pietarilaiset tuolit valmiiksi ja nyt ollaan tuossa tavoitteessa, tai ollaan oltu jo muutama viikko. Tämä marraskuun pimeys vaan on sellaista, että kunnon sisäkuvia on ihan turha odottaa, yksinkertaisesti mikään valo ei riitä. Aikoinaan kun ostin kaluston niin lupasin raportoida myyjälle kaluston kunnostamisen valmistumisesta. Toivottavasti tämä postaus tavoittaa heidät sillä yhteystiedot onnistuin hukkaamaan kun puhelimeni jossain kohtaa hävitti kaikki viestit.

Lähtötilanne oli surkeimmillaan tämä. 

Vaikka osa tuoleista oli paremmassa kunnossa, ne kaikki purettiin silti kuten yllä. Jäljelle jäi vain kehikko. Tuoleja on verhoiltu uusiksi aiemminkin, laskin että tekemäni verhoilu on vähintään kolmas. Yhdessä tuolissa oli jäljellä tuolien tarinaa kertova junayhtiön lappu, tuolit on lähetetty 1892 Pietarista Kausalan asemalle Iittiin. Valitettavasti hentoinen paperilapu oli homehtunut muovissa johon se oli kääritty eikä lappua voinut säästää. Tuoleista löytyi leimoja joissa näkyi vielä hentoisesti kyrillisiä kirjaimia mutta valitettavasti niistäkään ei saanut enää selvää. Ne jäivät talteen verhoilujen uumeniin.

Jokainen tuoli sai uudet satulavyöt ja jouset. Jousien sitominen toisiinsa oli melkoinen tekniikkalaji vaan nytpä osaan senkin. 

Joissain tuoleissa oli jätetty piiloon alkuperäistä verhoilukangasta. Jatkoin perinnettä ja jätin sitä piiloon uusien kankaiden alle.

Nyt on salissa viisi valmista tuoli kalustoon kuuluvan pöydän ympärillä. Kuvat vääristävät verhoilukankaan todellisen sävyn joka on kaunis syvänpunainen.

Salin huonekalujen järjestys menee uusiksi kunhan keksin mihin siirrän sohvan tuolta pietarilaisen kaluston takaa. Tai olisi sille paikka mutta sitten pitäisi siirtää yksi senkki jonnekin. Ja ei, en myönnä että meillä olisi liikaa huonekaluja. On vain liian vähän ehjää seinäpintaa.

Sekalaista sakkia mutta kaikki rakkaita huonekaluja. Kunhan kerään rohkeutta niin järjestys on joku päivä ihan jotain muuta kuin nyt. Ihan jo sen takia että punainen kalustoni on perinteisen joulukuusen paikan kohdalla.

Sanoin jo, että ei kiitos enää koskaan verhoilua, niin rankka urakka oli saattaa tuolit nykyiseen kuntoonsa. Ja nyt ymmärrän miksi se maksaa ammattilaisen tekemänä, tuolin verhoilu perinteiseen tyyliin on sataprosenttisesti käsityötä. Käsitys siitä miksi yksittäinen tuoli painaa niin paljon on sekin auennut minulle. Tuoleihin menee uskomaton määrä nauloja, jo pelkästään kankaita neulataan tiheään neljään eri kerrokseen.

Koskaan ei tiedä mitä entisöinnin maailma tuo eteensä mutta jos ei kuitenkaan vähään aikaan mitään verhoiltavaa. Entisöintikurssilla ainakin jatkan muiden töiden parissa, ensin valmistui isovanhempieni pöytä pojan taloon ja nyt on työn alla iso kaappi. Ihanaa vaihtelua neulaan ja lankaan.

Viikonlopun puuhia

Tänä viikonloppuna sai paljon aikaiseksi. Leivottiin pipareita lastenlasten kanssa ja tuotiin kuusi sisälle saliin. Paketoin melkein kaikki lahjat ja mietin aikataulun loppujen hankkimiseksi. Ostin saliin uudet leikkokukat ja keittelin lauantaina kolmisen litraa riisipuuroa joka nautittiin yhdessä tyttären perheen kanssa salin hämäryydessä joululaulujen soidessa taustalla.

 Lidlistä löytyi ihana valmis kimppu jossa oli valkoisia tulppaaneja ja liloja hyasintteja.

 Piparkakut paistettuina, koristelua odottamassa. Kuusivuotias mummin mussukka jaksoi koristella omia piparkakkujaan pitkälle toista tuntia. Teki tarkkaa ja huolellista työtä.

 Perinteisiä asetelmia oli toivottu tänäkin vuonna, niinpä tein niitä taas ison kasan ilahduttamaan sukulaislapsia.

 Ja kun lapsille tehdään, pitää olla värikästä ja koristeita runsaasti.

Mieheni haki lauantaina kuusen lastenlasten avustamana omasta metsästä. Tätä kuusta on katseltu jo parisen vuotta sillä silmällä että siitä tulee vielä joskus joulukuusi. Nyt oli korkeutta riittävästi vaikka ihan ei osu kattoon.

Koristeet tuttuun tyyliin Suomen väreissä, sinistä, valkoista ja hopeaa. Sekä muutama suklaajoulupukki lasten iloksi.