Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Arboretumin kaunottaria ja yksi prinssi

Arboretum on kitketty ja kantattu, kuivat oksat leikattu, roskat siivottu ja muutenkin valmisteltu puutarhavierailuja ja omaa silmää varten. 

Kuunamaton prinssi Jalo kissanmutkakivellä kissanmutkassa vuorijalavan katveessa. Uuden kivipolun kivet olivat asettuneet paikoilleen, mutta tein viime vuonna polun perustamisessa virheen. Laitoin kivien alle pahvin ja niinhän siinä kävi, että pahvit maatuivat liian nopeasti ja rikat puskivat esiin. Otin kivet ylös ja lisäsin sanomalehteä alle. Sanomalehti on sitkeämpää kuin pahvi ja toimii paremmin, tästedes muistan sen.

Arboretumin ensimmäiset pionit kukkivat. Kartanopionin aika on jo ohi, mutta seuraavaksi aloittavat nämä punaiset, Lahden siirtolapuutarhan taimimyynnistä ostetut pionit. Lajike ei ole tiedossa, mutta veikkaan jotain tarhapionia. Tykkään tämän pionin kukista eniten sitten kun en ovat hiukan vanhentuneet. Etualalla näkyy varjolilja joka tuli salamatkustajana.

Samaan aikaan kukkii kellukka 'Bell Bank' ja iiris 'Red Zinger'. Pionin ja näiden kahden yhdistelmä on kovasti mieleeni. Kun tirkistätte taustan tervaleppäaidanteen läpi, sill näkyy kuivuuttaan huutava pelto. Tämä sateettomuus ottaan eniten päähän pellosta elantonsa saavien puolesta. Eipä ole kovin kummoiset satonäkymät jos kylvöt kuihtuvat kuivuuteen.

Vielä yksi kuva pioneista. Täydelliset kaunottaret. taustalla näkyy köynnöskaari ja siinä kärhön versoja. Arboretumin kärhöille näyttäisi tulevan loistokas vuosi.

Tämän tuen kärhöistä 'Guernsey Cream' on kasvanut jo puolentoista metrin korkeuteen. Ihan mieletön kasvuvauhti. Puutarhan kaikki kärhöt selvisivät talvesta hengissä, tällä viikolla tulivat versot viimeiseenkin kärhöön. Tai no, sitä rosarion herkkistä vielä odottelen, mutta se yllättää vähän joka vuosi myöhäisellä kasvullaan.

Edellisen kuvan kärhö ja sen tuuheus näkyy tässäkin kuvassa. Kärhö kasvaa 'Moskovan Kaunotar' syreenin kupeessa. Syreeni on ollut aina todella hidaskasvuinen, kerran se teki jo lähes kuolemaa. Hengissä on ja kukkii kivan runsaasti. Auringon vaikutuksesta kukat ovat vähäisen vaaleanpunaiset, lähes valkoiset.

Suureksi kasvanut lumipalloheisi on näyttävä ilmestys. On se joskus kukkinut runsaamminkin, mutta olen tyytyväinen sillä vaikka on näin kuivaa, heisi on säästynyt nälviäisiltä.

Omalta tontilta siirretyt lehto- tai kalliokielot ovat runsastuneet mutta eivät levinneet. Tarkkailen näitä joka vuosi leviämisen varalta. Oman kasvupaikkansa täyttää tehokkaasti, tulta eivät rikat huutele.

Enköhän tästä lähde taas kastelemaan kasvimaata, eipä näytä sateita näille seuduille heruvan.

Kuin keväällä kukkiva hortensia

Ei tahdo pysyä tämän yhtäkkisen kesän perässä. Enpä muista toista toukokuuta, että meillä olisi nukuttu ikkunat auki helteiden takia. Tai kevättä, että sadevesisäiliöihin ei ole saatu kuin tippa vettä. Maakosteutta riittää joten puutarha ei ole vielä hätää kärsimässä.

Olen puutarhassa nyt kaiken vapaa-ajan, sisälle ei malttaisi tulla ja usein meneekin yli yhdeksään ennen kuin maltan tulla sisälle. Siinä jää sisätyöt, blogit sun muut hunningolle. Tästä hetkestä pitää nauttia, sisällä ehtii olla pitkän talven aikana.

Hurtanheisi kukkii tauon jälkeen. Sen kukka on suloinen, kuin keväällä kukkiva hortensian kukka. 

Kuin puhtaanvalkoista pitsiä. Kolme kukkaa oli yllätys, luulin, että niitä on tulossa vain kaksi.

Muitakin ihania yllätyksiä on noussut. Joka kevät luulen varjohiippojen hävinneen. Kunnes yhtäkkiä ponnistavat maasta ja melkein samassa kukkivat. Kalvevarhohiippa on runsastunut mukavasti.

Tarhavarjohiipat tekevät tänä vuonna runsaasti kukkia.

Tämän oranssikukkaisen varjohiipan nimeä en enää muista. Tunnistaako joku?

Hortensiapuutarha on osoittautunut hyväksi paikaksi kasvaa. Siellä menestyy moni sellainen kasvi joka kituu muualla tai on kuollut pois. Niihin lukeutuu koiranhammas. Ennen vain epäonnistumisia ja nyt, kukkivat hyvin ja jopa runsastuvat. Tämän valkoisen koiranhampaan sain vuosi sitten Vaalean vihreää-blogin puutarhasta. Siksi kaksinkertainen ilo sen selviämisestä.

Keltaisia koiranhampaita kasvaa kahdessa paikassa. Voi, että miten tykkään näistä. Seuraava haave on löytää jostain rusokoiranhampaan taimi.

Huomenna hoidan kasvimaan kuntoon ja teen viimeiset kylvöt. Kasvimaa koki taas yhden muutoksen, siitä myöhemmin lisää.

Ensimmäinen lumikello

 Tosin hento ja pieni, mutta lumikello kuitenkin. Voi miten iloinen jälleennäkeminen sen huomaaminen oli.

Tämä ensimmäinen yksilö kasvaa pähkinäpensaan juurella. Tänä vuonna pähkinässä on ennätysmäärä norkkoja. Toivottavasti tulee myös emikukkia ja myöhemmin pähkinöitä. 

Ison tammen alla kasvaa paljon sinivuokkoja. En vielä kurkkinut lehtien sekaan näkyykö nuppuja, nämä sinivuokot kukkivat sinivuokoista ensimmäisenä.

Kiurunkannukset ovat uskomattoman nopeita. Viikonloppuna tässä ei näkynyt mitään ja nyt on jo nuput maan pinnassa.

Mahtavaa! Hurtanheidessä on kaksi nuppua. Tämä on pitänyt välivuotta kukinnasta, vai peräti kahta välivuotta, vaan nyt pääsen ihastelemaan sen siroa hortensiamaista kukintaa.

Jos sääennusteet pitävät paikkansa, pääsen siivoamaan tämän Mustan Rudolfin penkin pääsiäisenä. Navetan ikkunoiden edessä olevan kattolumen sulamista saa odottaa pitkälle toukokuulle. Tuohon ei paista aurinko missään vaiheessa päivää.

Enpä tullut ottaneeksi kuvia daaliasta jonka talvetin makuuhuoneen lattialla. Syksyllä nostin juurakon kasvimaasta, karistin ylimääräiset mullat, käärin sanomalehteen ja laitoin pötköttämään pahvilaatikkoon. Talven juurakko vietti makuuhuoneen lattialla ulkoseinän vieressä. Pari kertaa tarkistin juurakon kuntoa talven aikana, vaikutti napakalta ja eloisalta. 

Tänään pistin juurakon oksasahalla kolmeen osaan. Siitä vain ronskisti halki. Kuvassa näkyy irronneita juuripampuloita. Ne heitin kompostiin sillä olen käsittänyt etteivät lähde kasvuun, kun niissä ei ole kasvupistettä. Juurakot pistin ruukkuun multaan. Jään odottamaan lähtevätkö kasvuun. Lajikkeella ei ole nimeä, sain taimen viime kesänä. Ilmeisesti joku perinteinen lajike joka tekee pienen punaisen kukan.

Kohti keskikesää

Kohti keskikesää mennään kovalla vauhdilla. Voisin maksaa siitä, että tässä vaiheessa kesää saisi vetää hätäjarrusta ja pysäyttää ajan. Tai jos ei pysäyttäminen onnistu, niin edes hidastaa. Ei tahdo pysyä kaiken perässä. Olin ajatellut tehdä suuren iirispostauksen mutta jätän sen tuonnemmaksi, on niin paljon muutakin mistä kertoa. 

Kylvin vuosi sitten keväällä salkoruusun siemeniä lajikkeesta 'Nigra'. Oli työ ja tuska saada siemenet itämään, vaativat esimerkiksi kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin itivät. Yksikään taimi ei kukkinut viime kesänä ja olin ihan varma, että kaikki kuolevat talven aikana pois. Osa selvisi tai jopa kaikki, en muista mihin kaikkialle näitä istutin. Talikko antaa osviittaa Nigran koosta. Tuossa on muistaakseni kolme taimea yhdessä mutta koko on silti luokkaa jätti. Tänä kesänä uskallan odottaa kukintaa.

Koristeraparperi heräilee hitaasti keväisin. Niin hitaasti, että parahdan ääneen sen surkeutta. Lopulta siitä kasvaa ihan kunnon raparperi joka myös kukkii.

Kukat ovat paljon vaisummat kuin syötävällä raparperilla mutta tässä tapauksesa väri korvaa koon. Ihanaa purppuraista syheröä.

Koiranheidestä on kasvanut niin kookas pensas, että sitä on vaikea kuvata. Vedimme pensaan matalaksi heti ensimmäisenä vuotena kun muutimme tänne. Onneksi pensas ei kuollut moiseen rääkkäykseen vaan tuuheutui ja sai uutta virtaa. Tänä vuonna ei kärsitä heisinälvikkäistä. Kuvan alaosassa kukkii puutarhaystävältä saatu keltakurjenmiekka. Kasvimaan verkot kuuluvat kaaleille.

Harakankello on vallannut arboretumista aimo palan itselleen. Toki on myönnettävä, että valtaus on tapahtunut puutarhurin luvalla. Tykkään harakankellosta todella paljon. Se on helppo kitkeä pois jos sen ei halua antaa jatkaa valloitusta, nyppäisee taimen pois ennen kuin se ehtii siementää.

Alppiruusumetsikösä ei ole tänä vuonna kovin paljon mainittavaa. Kukinnassa on selvästi välivuosi. Ainut kukkuva alppiruusu on kuvan 'Hellikki', muut ovat keskittyneet koon kasvattamisen ja uusia versoja onkin runsaasti. En pidä sitä pahana asiana, mieluummin kasvavat ja kukkivat sitten joskus. Näin kestävät kuivuuttakin paremmin.

Sinnikkäästi hankin välillä uuden atsalean vaikka ne eivät meillä viihdy. Viime syksynä ostin viime hetken alennusmyynneistä 'Nabucco' puistoatsalean. Se teki muutaman kukan. Väri on todella intensiivinen punainen, tykkään sillä tämä näkyy kauas. Muista atsaleoista totean, että sinnittelevät hengissä.

Nyt painun helteeseen, tänään tulee puutarhaan vierailijaryhmä ja pitää saattaa muutama asia loppuun ennen sitä. 

Ilta puutarhassa

 Tänään oli siivouspäivä. Muutama ikkuna on puhtaampi, verhoja pesty ja hämähäkin seittejä poistettu katonrajasta. Hyvä oli siivota sillä meillä satoi lähes koko päivän. Illasta sää selkeni ja aurinko tuli esiin, siinä kohtaa siirryin puutarhaan metsästämään kotiloita ja ihastelemaan kukintaa.

Puutarhan alkuperäinen koristeomenapuu kukkii komeasti. Vaikea kuvattava kokonsa puolesta, kukat ovat taivaissa. 

Viimeisiä tulppaaneja viedään.  Keltaisen'Aurea' happomarjan vieressä kasvaa iso vihreä puska. Se on kirahvinkukka joka on jättimäinen. Olen niin onnellinen, että se vihdoinkin viihtyy puutarhassani. Ja jopa lisääntyy, uusia taimia olen istuttanut uuden kasvihuoneen viereen jossa talvehtivat hyvin.

Lumipalloheisi on täynnä kukkapalloja. Minusta pensas on kaunis nytkin kun pallot ovat limenvihreitä.

Ostin syksyllä Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä pienen japaninvaahteran taimen. On kuulemma hänen oman puutarhansa siementaimi ja kestävä. Pieni taimi on hyvä, se sopeutuu uuteen ympäristöönsä suurta taimea paremmin. Suojasin taimen talveksi kerroksella olkea ja se taisi olla hyvä ratkaisu. Kun katsotte tarkkaan, voi nähdä ylimpänä uuden verson. Siis selvisi talvesta ja vielä kasvaakin, oi tätä onnea.

Saaripalstan Saila teki suuren postauksen erilaisista varjohiipoista. Minulta löytyy kaksi, tämä keltaisena kukkiva kalvevarjohiippa joka on sekin viime syksyn hankintoja. Istutin taimen uuteen hortensiapuutarhaan, haaveilen sinne varjohiippojen keskittymästä.

Tarhavarjohiippa on jo parisen vuotta vanha. Se kasvaa kantopuutarhan liepeillä, hyvinkin kuivassa paikassa. Onneksi viihtyy vaikka ei saa talvella suojaa runsaasta lumesta, kantopuutarha on aina puutarhan vähälumisimpia paikkoja.

Yksi uusista iiriksistä kukkii. Taisin ostaa tämänkin Mustilan taimipäivästä, sieltä ylhäältä jossa myydään lahjoitustaimia Mustilan hyväksi. Kyseessä on iris 'Webelos' joka on 'Lemon Puff' ja 'Gingerbread Man' iiristen risteytymä. Ostin tämän täysin tietämättä mikä iiris on kyseessä. Olen erittäin tyytyväinen siihen mitä sain, tykkään tästä paljon. Yritän ottaa kukasta vielä paremman kuvan kunhan kukka on kuiva sadepisaroista.

Yläpuutarhasta löytyi jättipotti, pionin nuppu. Eikä minkä tahansa pionin vaan itse siemenestä kasvatetun pionin nuppu. Ostin siemenet keväällä 2019 Pioniseuran myyntipisteeltä Lahden Pihamessuilta. Siemenet olivat tulleet Amerikasta siemenvaihdossa. Sain lopulta siemenistä 2020 kymmenen taimea jotka ovat toistaiseksi yläpuutarhassa. Kahteen eri pioniin on tulossa tänä vuonna kukka. Siemenet ovat vapaan pölytyksen tulosta joten kukka voi olla mitä vain. En malta odottaa, että näen näiden pionien ensikukinnan.

Huomenna pitäisi aloitella ensimmäistä kanttauskierrosta. Ihan pahassa kunnossa penkkien reunukset eivät ole, kiitos viime vuonna myöhään tehdyn kanttauksen.

Puutarha pukeutuu punaiseen

Ruskan värit saapuivat puutarhaan. Tänä vuonna on paljon keltaista, mutta punaistakin löytyy. 

Hurtanheisi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Soisin sen kasvavan nopeammin sillä hurtanheiden syysväri on joka vuosi yhtä upea.

Hurtanheisi on tässä kuvassa kuusen alaosan kohdalla. Loistaa punaisuudellaan kauas. Koivut tiputtelevat ahkerasti lehtiään joten kohta pääsen haravoimaan.

Taustalla koivuangervot, etualalla oman puutarhan angervojen siementaimi. Olen kovasti tykästynyt koivuangervoon. Se kasvaa kauniin muotoiseksi, kestää kaikenlaista kasvupaikkaa ja on syksyllä upean värinen.

Ja rivi siemenestä kasvaneita angervoja. Jokaisessa on omanlaisensa syysväri. Ruusuomena on ihanan oranssi.

Myös villaheisi saa syksyisin punaisen värin. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta siirsin sen kivimuurin viereen, tässä on paremmin tilaa kasvaa.

Pensasmustikoiden upeaa punaa hetkeä ennen verkkojen asentamista. Löysin mustikoiden juurelle pitkään etsimiäni mesimarjan taimia puoleen hintaan. Ostin kaikki viisi mitä myymälässä oli. Kaikissa oli kahta eri taimea joten uskallan odottaa satoa.

Raparperia tulee niin paljon, että joka vuosi jää osa syömättä. Sehän ei haittaa kun lehtiin tulee upea puna.

Vasemmalla happomarja jonka lajiketta en tähän hätään muista. Oikealla atsalea 'Illusia'. 

Seljapihlaja ja puutarhan ainoat pihlajanmarjat. Tänä vuonna pihlajoissa onkin hieno väritys, voikohan johtua siitä, ettei niissä ole marjoja.

Ensi yöksi on luvattu pakkasta. Tyhjensin kasvihuoneesta viisi litraa tomaatteja, saavat olla kauden viimeiset. Verkotin kasveja ja se puuha jatkuu edelleen.