Kaksi toteutunutta unelmaa

Olen saanut tänä kesänä vierailla useassa erilaisessa puutarhassa. Olen nähnyt ja kokenut niissä paljon. Jokainen on ollut upea omalla tavallaan. Vierailusta kahteen niistä olen haaveillut jo pitkään. 

Ensimmäinen vierailuhaaveen kohde oli Kyllin kaunis-puutarha jonne pääsin Lahden puutarhaseuran retkellä. Saimme paikan päällä yksityisen opastuksen. Kyllä on sanottava, että jos puutarha on kuvissa upea, on se sitä luonnossakin. 

Ensikurkistus puutarhaan muuriin muuratun vanhan kärrynpyörän läpi.

Ihana ja suuri valkoinen luppio ja se pysyi pystyssä ilman tukea.

Suurin koskaan näkemäni alppikärhö, kerrassaan upea vaikka ei ollut juuri nyt kukassa.

Kesäkukatkin olivat jotain mahtavaa tässä puutarhassa. 

Jos puutarhassa näkyi rakkaus puutarhan ja sen hoitamiseen, niin kyllä se näkyi seuraavassakin kohteessa jossa kävin eilen sunnuntaina.

Hattulassa sijaitsevan Mikkolan puutarhan vieraat saivat tervetulotoivotuksen Mäyräperheeltä. Olen näitä patsaita ihastellut kuvissa. Miten hyvin sopivat paikoilleen, kuin aidot eläimet.

Syysvuokko joka kuulemma leviää ihan liikaa. Mukaan taisi lähteä yksi sen taimi. Todellakin suon vastaavan leviämisen minun puutarhassani.

Himalajanjalkalehti piti ihan omaa hedelmätarhaansa. Näky jota en ole nähnyt kuin kuvissa. Näki selvästi kasvien viihtymisen vaikka heilläkin on kuulemma ollut erittäin kuiva kesä.

Tämä on osa rinnepuutarhaa johon ihastuin. Meille ei vastaavaa saa, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Tuo pieni vihreä havukasvi vei sydämeni ja tietysti unohdin kysyä mikä se on.

Tänään alkoivat työt pitkän kesäloman jälkeen. Toivoin sateettomia iltoja jotta voin viettää ne puutarhassa, omia unelmia toteuttaen ja luoden. Muutama uusi kasvi odottaa istuttamista ja rikkaruoho kitkijäänsä.

Puutarhavierailulla tai taimipäivässä

 Olin tällä viikolla käymässä Lappeenrannassa  jossa en kovin usein vieraile. Edellisestä käynnistä lienee nelisen vuotta. Tällä kertaa päätin, että käyn tervehtimässä Kukkaiselämää-blogin Satua hänen puodillaan jos suinkin seminaariaikataulultani ehdin. Hyvin ehdin ja sain samalla kutsun puutarhavierailulle. Ja kun sekin sopi aikatauluun, niin minähän menin vierailulle. Kiitos Satu, oli mahtava tavata. Tuntui kuin olisin tullut käymään hyvän ystävän luona <3

Sadulla on laaja kokoelma erilaisia Austin-ruusuja. Niistä joitain oli kukassa ja upein oli kuvan pinkki ruusu. Tämä lajike on selvitettävä, jospa löytäisin oman samanlaisen.

Ihastelin jättimäisen kokoista syysvuokkoa. Se ei tuntunut edes kärsivän itäistä Suomea vaivaavasta kuivuudesta.

Sadun sinipallo-ohdakkeet olivat hienot ja täynnä erilaisia pörriäisiä. Kotiinviemisiksi sain kaksi amerikan jalopähkinän taimea ja varuille yhden siemenen. 

Tänään suuntasin heti aamusta Mustilan arboretumin taimipäivään. Ajoin sinne Valkealan Viherpeukalot-myymälän kautta. Sieltä hankin kartiovalkokuusen taimen ja pari kaunopunahattua. Kuvan puut ovat Mustilan puutarhamyymälästä. Vasemmalta oikealle on ensin nietospensas 'Strawberry Fields', kirjovaahtera 'Drummondii', makeakirsikka 'Leningradin Musta', kesäomena 'Borgovskoje' ja kesähortensia 'Bougie'. Puutarhamyymälässä oli kaikki lehtipuut -70% ja pensaat -50%.

Taimipäivän antia: purppuraheisiangervon siementaimi, terttuaralia, valkoinen lännenkonnanmarja, 2 pientä nimetöntä atsaleaa, köynnöshortensia, pieni japaninvaahtera, hortensia 'Prim White', valkoinen punalatva, peikonkello, safiirihortensia ja himalajan jalkalehti. Lisäksi ostin alaskanvaahteran ja alla olevat taimet.

Tämä koristeomenapuu vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Oli pakko ottaa vaikka se lohkaisi budjetista peräti 25e. Taimi on pieni, oli pakko ottaa pienin jotta jaksoin kantaa sen. Vie monta vuotta ennen kuin pääsen ihastelemaan kukintaa.

Tämä orvokki oli osastoa täysi heräteostos. Ei ole mitään aiempaa kokemusta orvokin kasvatuksesta.

Maksaruohoja oli ostoslistalla. Yhden ostin, kuvassa näkyvän joka on sedum ochroleucum 'Red Wiggle'. En tiedä kuinka talvenkestävä on, tästä ei löytynyt googlettamalla mitään suomenkieleistä tietoa. maksaruohon yläpuolella näkyy punaisia keijunkukkia, ne ovat 'Forever red' lajiketta ja niiden puna sopii täydellisesti maksaruohon punaan.

Seuraavaksi vain odottelen sopivia istutuskelejä, sääennusteen mukaan niitä ei ole luvassa seuraavan kymmenen vuorokauden sisällä. Voi siis mennä syyskuun puolelle. Toivottavasti taimet pärjäävät purkeissaan.

Vierailu Puutarha Tahvosille

Kotipuutarha-lehti järjesti tänä vuonna puutarhabloggareille vierailun Puutarha Tahvosten puutarhalle. Puutarha myy normaalisti vain tukkumyyntiä yritysasiakkaille joten otin innolla kutsun vastaan ja lähdin katsomaan millaiselta isolla taimitarhalla näyttää.

 Kotipuutarha-lehden Maija Stenman kertoi meille ensin mitä kasveja voi ja kannattaa istuttaa syksyllä, samalla saimme nauttia salaattibuffetin antimista. Minulle oli uutta, että havukasveja voi istuttaa vielä myöhäänkin syksyllä, jopa lokakuun puolella. Kekkilän Mari Kaartokallio kertoi oikean mullan valinnasta ja Sanna Tahvonen kertoili taimitarhasta samalla kun nautin palan elämäni parasta porkkanakakkua. Kuvassa näkyvästä Ruduksen uutuuskivestä kuulimme pihalla Iia Suikin kertomana ennen kierrosta taimitarhalla. Riimukivi on erinomainen hulealueille ja sitä voi koristella erilaisilla katteilla, kivillä tai jopa kasveilla.

 Saimme tutustua Tahvosten uutuustaimiin, kuvassa syyshortensia jolla mielettömän suuret kukat. Tämä jää mukavan napakan kokoiseksi verrattuna tavalliseen syyshortensiaan.

 Uutuuskasveissa oli hauska keräpensas jonka kukat ovat pienet pallot, kuin valkoiset ohdakkeen pallukat mutta näissä ei ollut piikeistä tietoakaan.

 Uutuuksiin tutustumisen jälkeen alkoi kierros taimitarhalle. Tämä ihana jonka nimen jo unohdin, tuli vastaan lähes ensimmäisenä. Mikä näky kun taimia oli paljon yhdessä, lehdet ovat kirjavat ja vaaleanpunaiset yhtä aikaa.

 Taimia oli silminkantamattomiin. Saimme myös ostaa taimia mutta ainakin minulla iski runsaudenpula. Mitä näistä nyt valita kun voisin ottaa kaikki. Onneksi päässä oli pieni ostoslista niin en mennyt peruuttamattomasti hämmennyksiin.

 Tahvosten taimet kiinnitti huomiota hyväkuntoisuudellaan, jokainen taimi oli hyvässä kasvussa eikä joukossa ollut epäkurantteja lainkaan. Kuvan komeamaksaruoho 'Carl' oli yksi niitä joita olin etukäteen ajatellut hankkivani. Puutarhassa on aina tilaa uudelle maksaruoholle.

 Siinä ostokseni: 4kpl verhoangervo 'Lumikki', komeamaksaruoho 'Matrona', komeamaksaruoho 'Carl', 2kpl pallohortensia Pink Annabelle, pallohortensia Lime Rickey, vuorikärhö 'Marjorie' (tuskin säilyy talven yli), loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' ja kruunukärhö 'Propertius'

 Pallohortensia Pink Annabelle taitaa olla uusi blogikukka, se sujahti lähes, ellei jokaisen mukana olleen bloggaajan ostoksiin. Ja onhan se upea, itselläkin ollut ostoslistalla jo pitkään.

Kaupan päälle sai laatikollisen Pekka-omenaa. Omenat tulivat tarpeeseen, meillä vain 'Pirja' teki omenaa ja kaikki on jo syöty. Runsaasta sadosta huolimatta en saanut Pirjan omenoista aikaiseksi yhtään hilloa, Pekat siis päätyvät suurin osa hillokattilaan.

Kiitos Kotipuutarha, Tahvoset, Rudus ja Kekkilä mahtavasta päivästä ja tilaisuudesta tavata livenä muita bloggaajia. Eikä ollut ollenkaan huono saada hykerryttävän ihanat kotiintuomiset.

Paluu Savosta Hämeeseen

Viikonloppuna vietettiin siskon esikoisen rippijuhlia. Minä hyppäsin äidin matkaan jo aiemmin viikolla ja porhalsin siskon luo järjestelyavuksi. Vastuullani oli puutarhan saattaminen vierailukuntoon ja kukka-asetelmien teko. Siinä sivussa tutustuin millainen imuri ja pölyriepu siskollani on.

Kotimatkalla tehtiin mutka matkaan ja kävimme tutustumassa Pielavedellä auki olleeseen maatalon pihaan. Puutarha oli upea, voittanut joskus puutarhapalkinnon. Aittoihin oli tehty museoita ja talo kunnostettu.

 Puutarhaan oli tehty erilaisia rajattuja alueita. Yhteen niistä kuljettiin tämän pienen portin läpi. Kuvasta ei näy mikä puutarhurin paratiisi portin jälkeen aukeni.

 Pieniä yksityiskohtia ja asetelmia oli tehty monenlaista materiaalia kierrättäen. Ei hetken vierailu riittänyt kaiken sisäistämiseen.

 Perennoja oli valtava määrä ja jokaista lajiketta runsaasti. Väleissä kiemurteli pieniä käytäviä joita pitkin kulkea. Vierailun aikana yritin hahmottaa pihaa myös siltä kantilta miten se esittäytyy vierailijoille. Rikkoja takuulla oli mutta yhteenkään en kiinnittänyt huomiota, muuta nähtävää oli niin paljon.

 Vaikka nimikyltit jollain tapaa pilaavat puutarhan tunnelman niin silti olisin niitä kaivannut. Tämän erikoisemman kasvin nimeä en muistanut kysyä, sateessa en viitsinyt muutenkaan vaivata talon emäntää yhtään liikaa.

 Jännä miten tuolla oltiin yli 300km pohjoisempana kuin oma puutarhani on ja silti siellä kukki jo liljat. Omassani ei kuki vielä yksikään. Kertoo siitä miten oma pihani on virallisesti vyöhykkeellä II mutta olosuhteiltaan III.

 Varjoliljat kaariporttia vastaan teki hienostuneen tunnelman. Tuolla puutarhassa varjoliljat kukkivat runsaina.

 Mooseksenpalavapensas, hanhikki ja liilakukkainen kasvi, oisikohan jokin salvia. Kerrassaan hyvä yhdistelmä joka piti kuvata itselle muistutukseksi. Uuden kasvihuoneen eteen tulee pitkät perennapenkit. Nämä voisivat olla siihen oivallinen yhdistelmä yhdelle pätkälle.

 Tässä toinen mysteerikasvi jota ihmettelin. Myöskään puutarhuri ei tiennyt sen nimeä. Ehkä joku teistä lukijoista sen tunnistaisi. Mielettömän kaunis ja myös sellainen jonka haluaisin itsellenikin.

 Rautaromua kivimuurin jatkeena ja kivikkokasvien alustana.

 Perennapenkkien kukkaloistoa. Kuvan iso keltainen kasvi on lupiini. Mielessäni on pitkään hautunut ajatus siirtää omaan puutarhaan tyttären talon viereisellä joutomaalla kasvavaa rubiininpunaista lupiinia omaan pihaan. Se vain pohdituttaa saanko pidettyä kasvin kurissa. Toisaalta rubiininpunainen on jalostettu versio, ei leviä tyttärenkään luona holtittomasti. Nurmirajauksella ja kuihtuneiden kukkien leikkauksella työ rajoittaminen käy helposti.

Museoista räpsin vain muutaman kuvan, hämärä sadesää ja kotiin unohtunut kamera johti siihen että kännykkäkuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Yhteen aittaan oli tehty pyykkitupa. Sen pyykkinaru nenäliinoineen oli ikuistettava kuvaan. Kangasnenäliina kun taitaa olla yksi katoava kansanperinne.

Kiitos sisko vierailuvinkistä ja Väkikarttu talon ja puutarhan esittelystä.

Villi piha

Kävin maanantaina Villi Pihan avoimessa puutarhaillassa. Ensimmäisen kerran kävin puutarhassa pari vuotta sitten Avoimissa Puutarhoissa. Oli kiva nähdä puutarha parin vuoden tauon jälkeen. Upea se on edelleen.

 Heti ensimmäisenä kohtasin kasvihuoneen edustan ajuruohot. Mahtava reitti hipsutella aurinkohuonetta hoitamaan.

 Puutarhan lampi on puoliksi salainen, sen kuulee ensin ja vasta sitten näkee.

 Upeat korallinpunaisen idänunikot. Näitä ihastelin pitkään ja aion kokeilla omassakin puutarhassa vielä lisää.

 Kesäkukkien kauneutta talon portailla.

 Paahteen rinteeseen on tehty uusi kivikkoistutus. Voi miten luonnolliselta se vaikutti allaan pionien hehkuvaa punaa.

 Sama kohta kuvattuna pionien luota. Samalla saa hahmoteltua millaisia rinteitä ja korkeuseroja puutarhassa on. Tällaisen, melkein tasamaan omistajana haikailen upeista rinteistä.

Pioneja puutarhassa riitti. Tämä sitruunankeltaisen keskustan omaava oli yksi upeimmista.

Kiitos Sanna että pidit puutarhan avoinna, oli mukava käydä vierailulla.