Tarhavarjohiippoja

Piti tehdä postaus puutarhasta, kun olin sieltä kolme päivää poissa työn takia. Vaan kone jumitti enkä saanut ladattua kuvia. Tehdään sitten postaus viime viikon kuvilla.

Tarhavarjohiipat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Ensi kevään pitää muistaa, että vanhat lehdet voi poistaa reilusti. Varjohiippa kasvattaa kuitenkin uudet lehdet vanhojen tilalle.
 

Myös oranssikukkainen varjohiippa kukki runsaasti. Se loisti ilta-auringossa kuin pienet kuparikellot. Nimi taitaakin olla vaskivarjohiippa.

Tämä näkymä on pieni, mutta kaunis ja onnistunut. Nimetön keijunkukka on pärjännyt tuossa loistavasti, suorastaan nauttii kasvupaikastaan. Vieressä kasvaa rikko jonka epäilen olevan lehtorikko. Siinäkin on kasvi josta pidän todella paljon. Valkokukkaisena sopii loistavasti tumman keijunkukan viereen. Kuvassa ei oikein näy, mutta keijunkukan takana kasvaa tummia tulppaaneja.

Tämän aarteen selviämisesti talven yli olen erityisen iloinen. Ostin viime keväänä Mustilan arboretumin kahvilan taimimyymälästä sinikämmenen joka tekee tumman liilat kukat. Taimi oli aika hinnakas mutta kookas. Ja ajattelin, että jos en silloin osta, ei tätä tule enää toiste vastaan. On tässä yksi vika, ehkä se on pysyvä ominaisuus tai sitten sateisen kevään vika. Kukat eivät tahdo avautua kokonaan vaan jäävät tuollaiseksi puolitien kukiksi.

Täällä on ahkeroitu lisää pumppuhuoneen parissa ja koko huone on saatu purettua pois. Tuosta viedään vielä suurimmat betoninkappaleet kaatopaikalle ja sitten voi alkaa rakentamaan tulevaa istutusaluetta. Jotain korkeaa ja peittävääkin on laitettava jotta kaivon päällä oleva pumppu peittyy. Reunaan tulee isoja kiviä, mutta vasta syksyllä kun maa on jäässä ja kestää konevoiman ilman suurempia vaurioita.

Uusi orvokki ja muuta puutarha-arkea

Täällä on vietetty puutarha-arkea. Tehty kaikenlaista pientä sälähommaa, tutkittu talvivaurioita, siirretty kasveja, istutettu taimia, kitketty ja pesty yksi kasvihuone. 

Istutin runkotomaatit vanhaan kasvihuoneeseen viikko sitten. Kuva on otettu silloin. Hontelot taimet kuten joka vuosi, mutta siitä ne vahvistuvat. Lannoitteeksi laitoin kompostorin tuotosta ja kanankakkaa. Mullan kastelin perusteellisesti istuttamista edeltävänä päivänä. Vaikka kasvari on maapohjainen, kuivuu laatikoiden multa perusteellisesti talven aikana. Vielä ehkä viikon kastelen multaa ja sitten tomaatit saavat jäädä oman onnensa nojaan, jotta hakevat juurensa pohjamaahan saakka ja saavat vetensä sieltä.

Vuokkoängelmän selviytymistä olen ihastellut. Se on kukkinut todella pitkään. Onneksi uskalsin kokeilla toisen kerran tämän laittamista, ensimmäinen taimi menehtyi huonon kasvupaikan takia. Uusi paikka on selvästikin parempi.

Ostin viime kesänä puutarhaseuran retkeltä Viherlandiasta kolme keijunkukkaa kun edullisesti sai. Väri natsasi minun makuuni heti. Kaikki kolme selvisivät talvesta heittämällä näin upeasti.

Keltakukkaiset koiranhampaat kukkivat aika nopeasti, hyvä kun ehdin kuvata niitä. 

Valkokukkaista koiranhammasta ehti sade pilata ennen kuvan ottamista. Toinen valkoinen on jäämässä muiden kasvien varjoon eikä kuki. Pitää harkita sen siirtämistä.

Kirjavalehtinen vuohenputki on lemppareitani vaikka rikkana inhoan vuohenputkea. Tämän kanssa tein nyt rajauspäätöksen vaikka ei ole pahasti levinnyt. Mutta siirsin vierestä karhunvatut pois ja istutin tilalle kirjolupiinia 'Salmon Star' ja se ei ehkä pärjää vuohenputkelle. Toisen reunan rajaus täytyy tehdä myöhemmin.

Ostinviime kesänä jostain alennusmyynnistä ihanan tummalehtisen orvokin. Kuvassa lehdet peittyvät harmillisesti siitepölyyn, mutta käy siitä ilmi lehtien hieno tumma sävy. Kukka on aika tavallinen liila.

Lisäksi olemme ahertaneet navetan kivimuurin ruusujen poistossa. Ruusut vedettiin ensin maata myöten alas. Sitten ne poltettiin rikkojensa kanssa. Avasin muuria osittain ja laitoin kivien väliin ja alle tuhdisti sanomalehteä. Sen jälkeen leikkasin vielä oksasaksilla palaneita oksan töröjä pois. Sen jälkeen päällystin alueen kuvan multasäkeillä. Lopulta laitoin päälle mustan katekankaan jotta näyttäisi edes vähän siistimmältä. Muurin vierusta saa maatua rauhassa vuoden tai pari, sitten istutan siihen jotain muuta. 

Mielessä on ehkä koristeomenapuu, sirotuomipihlaja tai vastaavaa. Väliin ehkä pionia tai päivänliljaa. Uutta istutetavaa on noin 10 metrin matka, siihen saa mahtumaan taimen jos toisenkin.

Mustilan taimipäivä 2023

Lauantaina lähdin aamuvarhain Mustilan taimipäivään. Olin perillä kympin aikoihin eli silloin kun paikka aukeaa, sieltä jo ensimmäiset taimihaukat tulivat autoilleen kassit täynnä taimia. Tässä kohtaa iskee vuosittainen paniikki, riittääkö minulle mitään. Kyllä riittää, se on havaittu joka vuosi. Parkkiin ajaessa kävi vielä niin hauskasti, että ajoimme Versoja Vaahteramäeltä Riinan kanssa vierekkäin parkkiin.

Ensin suuntasin Mustilan taimimyymälään, joka oli ilmoittanut hyvistä alennuksista kauden viimeisen aukioloviikon kunniaksi. 

Myymälästä ostin erittäin kookkaan tuurenpihlajan -70% alennuksella. Tämä tulee arboretumiin, ehkä yhden jo siellä kasvavan pihlajan tilalle tai sitten kivimuurille, pitää pohtia asiaa tarkemmin kunhan pääsen tänään puutarhaan.

Myymälän rääpepöydältä pelastin eurolla maksaruohon ja jouluruusun. Luotan niiden virkistymiseen kunhan pääsevät maahan.

Alma tutkii innokkaana ostoksiani, sopivia vieraita hajuja ilmeisesti. Tässä ovat ostokseni Mustilan arboretumin myymälästä. Harvinaisen vähän, mutta menin sinne viimeisenä ja oli jo ehkä pientä väsymistä havaittavissa, ja kiire kotiin viemään lapsi töihin. Siinä on pieni vuorijalavan taimi kasvamaan nopeasti suureksi näkösuojaksi pellon laitaan. Toinen on lyhtysorvarinpensas, pieni taimi sekin, mutta jospa sopeutuisi silloin paremmin meille.

Virolaiselta saniaismyyjältä löytyi muitakin aarteita. Valkoisen konnanmarjan hankin jo viime vuonna, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin, elossa on vaan kovin on kitulias. Uusi taimi lähti niin edullisesti, että mielelläni kokeilen toiseen kohtaan. Marjat tulivat mukana ja niitä putoili ruukkuihin. Oikeanpuoleinen taimi on valkoisena kukkiva näsiä, niitä haaveitani jotka ovat saaneet odotella toteutumista vuosia. Olen saamassa valkoisen näsiän siemeniäkin, mutta eipä ole haitaksi ostaa valmis taimi.  Hintaa taimella oli kahdeksan euroa. 

Uusien kaveriksi jotain vanhaa. En raaski jakaa unkarinsinivuokkoa joten ostin uuden taimen. Alppikello hävisi kuivuuteen alppiruusumetsiköstä joten uusi kokeilu hortensiapuutarhaan joka on kosteampi.

Taimiharrastajilta kivan värinen keijunkukan siementaimi. Ja toki lisää brunneroita eli rotkolemmikkejä. Tuossa on kaksi taimea, kirjavalehtinen ja vähemmän kirjava. Molemmat tulevat hortensiapuutarhaan jossa nämä ilmeisesti viihtyvät.

Vasemmalla virolaiselta myyjältä ihana enkeliperhoangervo vaaleanpunaisilla kukilla. Toiselta epimedium x youngianum eli valkovarjohiippa. Sellainen minulta vielä puuttui. Oikealla on Tommolan tilan valikoimista kerrottu kaukasianpitkäpalko. Tavallisen yksinkertaisen ostin heiltä keväällä.

Valitettavasti en jaksanut mennä kuin yhdelle opastetulle kierrokselle, mutta kyllä kannatti. Tuomas Haltia kertoi aprikooseista ja persikoista Suomessa. Lähinnä aprikooseista sillä niistä hänellä on pitkä kokemus ja hänen ansiostaan minullakin on kolme aprikoosin taimea Haapastensyrjän jo lopetetulta koealueelta.

Osa kokeen siementaimista on istutettu Mustilaan, hyvään eteläänpäin antavaan rinteeseen. Sain vahvistusta sille, että voisin istuttaa omat aprikoosit maahan enkä kasvihuoneeseen kuten olen suunnitellut. Toistaiseksi aprikoosini ovat ruukuissa ja saavat olla niissä ainakin ensi kevääseen. Mietin asiaa sitten uudemman kerran.

Antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Taimia kohtuudella, enemmänkin olisin voinut hankkia, puutarhassa on tilaa. 

Mikä on kun ei kelpaa

Olen istuttanut jättikiven alueen kivipolun reunaan tummia keijunkukkia, lajiketta 'Purple Palace'. Osa taimista menestyy hyvin, mutta sitten parissa välissä taimet eivät menesty sitten millään.

Kuvan yläosassa on surullinen näky joka kevät. Kun ei viihdy niin ei viihdy. Mutta sitten se kumma asia. Miksi ihmeessä ylempi paikka ei kelpaa kun kuitenkin voi tehdä siementaimia vain joitain senttejä alemmaksi kuten kuvasta näkyy. Ja näitä siementaimia on paljon, olen siirtänyt niitä aiemminkin ja nyt taidan siirtää nämä kivipolun toiselle puolelle. Josko menestyisivät siellä paremmin. Ja kuten kuolleen pehkon oikealla puolella näky, siellä keijunkukka viihtyy oikein hyvin, ihan vieressä.

Siirrytään parempiin asioihin ja siihen, miten oma paikka kelpaa. Hankin viime syksynä viimeisistä taimialeista muutaman mesimarjan taimen, kahta eri lajia jotta saan myös marjoja. Ensimmäiset puskat kukkivat vaikka luulin näiden kuolleen kun nousivat kovin myöhään. Istutin kaikki taimet pensasmustikoiden alle, siinä niitä tulee tarvittaessa kasteltua samalla mustikoiden kanssa. Hienoa jos saadaan muutama marja maisteltavaksi.

Koristeomenapuu 'Makamik' on istutettu toissavuonna. Se kukki heti ja kukkii tänäkin vuonna. Pienessä puussa on paljon kukkia sen kokoon nähden. Kukissa on kaunis värisävy.

Eikä 'Hopa' jää toiseksi. Paljon on vielä nuppuja joiden aukeamista odotan.

Ruusuomena on vähän kranttu ja kärsii talvista ja kesällä kuivuudesta. Kuivia oksia on paljon, mutta en ole ehtinyt leikata niitä vielä. Kaikesta huolimatta puu jaksaa kukkia joka vuosi. Kukat ovat nuppuisina kauniin ruusunpunaiset ja avautuneina valkoiset.

Puutarha on tarjonnut tänä vuonna paljon yllätyksiä. Viimeisin löytyi tänään talon edustan paraatipenkkiä kantatessa. Ihmettelin näitä taimia hetken mitä ihmettä ovat. Sitten tajusin koska löytyivät jouluruusun alta. Nehän ovat selväsit piskuisia jouluruusun siementaimia. Otin jokaisen taimen talteen ja purkitin ne, sain peräti 11 taimea. Tosin olen tytyväinen jos edes yksi niistä kasvaa kukkivaksi jouluruusuksi. Maahan en voinut taimia jättää sillä olivat juuri kanttausurassa. 

Löysin myös arboretumista pari uutta siementaimea, toinen kuuluu tummalle kurjenpolvelle 'Dark Reiter' ja toisesta en ole vielä ihan varma, mutta epäilen sen olevan kauniin Virosta tuodun kirjavan happomarjan jälkeläinen. Kurjenpolven siementaimen ruukutin, mutta toisen jätin maahan kasvamaan kunnes pystyn varmistumaan siitä mikä tai kuka se on.
 

Puutarhan luottokasvit

 Yritin muistella olenko tehnyt oman postauksen puutarhani luottokasveista. Muistelisin, että olisin, mutta pienellä etsimisellä en postausta löytynyt. No vaikka olisinkin tehnyt, nyt on aika tehdä uusi. Ja tähän aikaan vuodesta on kiva kaivella esiin menneitten kesien kukkakuvia. 

Eli tämä on postaus oman puutarhani luottokasveista. Niistä kestävistä, missä tahansa viihtyvistä, sopivasti leviävistä kaunottarista. Rajasin postauksen vain perennoihin, myös köynnökset ovat ulkona.

1. Kellukat. (kuvassa 'Mai Tai')

Voisiko parempaa kasvia olla. Kasvaa savimaassa, multamaassa, kosteassa tai kuivassa. Kukkii viikkoja. Kasvaa tasaisen kauniiksi, kuin pieneksi pensaaksi. Jos viitsii leikata kukinnot pois kukinnan jälkeen, saa kellukoista kauniit vihreät puskat. Ja nykyään löytyy eri värejä, on yksinkertaista ja kerrottua. Leviää sivuversoista, mutta hillitysti.

2. Iirikset

Ja erityisesti vanhaa kantaa olevat iirikset. Tämän liilan saksankurjenmiekan olen tuonut Pohjois-Savosta siskoni pihasta. Se leviää, uhkaa jyrätä jopa tulikellukan allensa. Kukkii uskollisesti vaikka en ole jakanut tätä vuosiin. Kasvaa lähes suorassa savessa. Tästä saa helposti suurenkin alueen.

3. Esikko

Erityisesti tämä pinkki ja sen veli liila. Vielä ei ole löytynyt paikkaa missä ei viihtyisi. Kuivassa paikassa saattaa nuupahtaa, mutta heti kun saa tilkankin vettä virkistyy. Tekee niin ahkerasti uusia alkuja, että olen saanut jakaa tätä omaan puutarhaan ja muuallekin. Kukkii pitkään mutta harvemmin uudelleen syksyisin. Tykkään myös pelkistä lehtituppaista, eikä tähän jää rumia kukintansa ohittaneita kukkia, ne vain häviävät jonnekin. Tämän pinkin alkuperä on tässä omalla kylällä, ehkä sekin tekee siitä hyvin viihtyvän.

4. Keijunkukat

Tätä piti hetki miettiä, voiko keijunkukka olla luottokasvini sillä niiden kanssa on joskus haastavaa. Päätin, että voi olla sillä siellä missä keijunkukka, viihtyy sen huomaa. Ihana pinkkikukkainen 'Hans' on tuoreimpia tulokkaita mutta osoittautunut hyväksi valinnaksi. Myös tummalehtiset olen saanut viihtymään kunhan paikka ei ole liian kuiva tai keväisen ahavan armoilla. Punalehtiset ovat viihtyneet huonoiten mutta niitäkin on. Peruslajike 'Palace Purple' tekee joka vuosi ahkerasti siementaimia joita olen saanut siirrettyä uusille alueille.

5. Maksaruohot

Maksaruohot ovat upeita loppukesän uskollisia kukkijoita. Helppoja kasveja joille ei tarvitse tehdä mitään, no ehkä kitkeä rikkoja pois juurelta. Muuten eivät kaipaa mitään hoitoa. Ja nämä kuivat kesät ovat osoittaneet miten hyvä kasveja ovat aurinkoon ja paahteeseen.

6. Pionit

Kuten maksaruohot, pionit ovat osoittautuneet epävakaisten ja kuivien kesien kuningattariksi. Paksujen maajuurten ansiosta pionit tuntuvat kestävän vaikka mitä kuivuutta. Tykkään kerrotuista ja yksinkertaista, kaikki pionit käyvät. Eikä minua edes harmita jos rankkasateet vievät kukinnot, tykkään pionien lehdistä ja ihan vain niiden vihreästä olemuksesta. Jonkin verran tuen pensaita, mutta en kaikkia, osa pioneista saa retkottaa ja kasvaa oman tapansa mukaisesti. Pioneja minulla kasvaa lähes jokaisella alueella. Luumulehto on ainut jossa pioneja ei ole, koska se on ainut alue missä ne eivät viihdy. Luumulehdossa onkin puutarhan kaikkein tiukin savi ja sen päällä ihan liian ohut multakerros.

7. Päivänliljat

Päivänliljojen arvon tajusin viime kesänä. Tajusin, että nehän viihtyvät meillä. Kaikki lajikkeet jotka olen istuttanut, ovat menestyneet ja kasvattaneet kokoa vuosien varrella. Ja se tärkein minun puutarhassa, viihtyvät savimaassa. Kukintaa ei tunnu sateet haittaavan. Tykkään myös näissäkin pelkistä lehtituppaista. Vielä on kokeilematta saisiko näitä kasvamaan siemenestä vai onko lisäys aina kasvullista. Päivänliljoissa on kivaa sekin, että alkavat kukkia istutuskesänä, ei tarvitse odottaa vuosia kuten joskus käy pionien kohdalla. Jakaminen on helppoa ja pienikin alku lähtee kasvuun. Yhden miinuksen keksin, mutta se ei ole itse kasvin syy. Kovin usein tuppaa saamaan lajikkeen jota ei ostanut, parasta olisikin ostaa päivänliljat kukkivina jotta tietää mitä saa.

Siinä muutama Arvilan puutarhan luottokasvi. Yksittäisinä lisäisin vielä perinneliljat kuten rusko- ja tiikerililjan. Niitä kannattaa suosia ja varjella, ovat kestäviä, kauniita ja sellaisia puutarhan peruskasveja.

Tämä ei ole haaste mutta voisin kysyä sinulta, mitkä ovat sinun puutarhasi luottokasveja? Niitä perennoja jotka tuntuvat kasvavan itsekseen ja viihtyvät vuodesta toiseen.

Sietämätöntä väsymystä

Kävin taas tutkimuksissa väsymyksen takia. Itse epäilen, että se on edelleen 11kuukautta sitten sairastetun  vakavan koronan jälkitilaa, mutta lääkäri ei ollut samaa mieltä. Uniapnea suljettiin pois kuten myös sydänvaivat ja verikokeilla todettavat vaivat. Ferritiini oli 15 mutta sekään ei selitä kaikkea sillä huonoimmillaan se on ollut vain 6. Nyt syön sitten pari kuukautta rautaa ja katsotaan tilanne uudestaan. Syksy ja talvi eivät sovi minulle, kesäisin ei väsytä yhtä paljon.

Kaiken elämän sumun keskellä löytyy puutarhasta ilon aiheita. Nupullaan ollut jouluruusu on avannut kukkansa. Ihastelin pitkään ja ihmettelin tuota keltavihreää keskustaa. Sateet eivät ole saaneet kukkia ruskeiksi. Yritin muistella tapahtuuko niin keväällä kun jouluruusut kukkivat mutta en muistanut.

Etelänruusuruohon luulin hävinneen yhden kasvukauden jälkeen. Kuitenkin arvelin muutaman rikan olevan siementaimia enkä kitkenyt niitä pois. Se arvelu kannatti sillä olin oikeassa. Nyt on pari kukkaa etelänruusuruohossa. Ensi vuonna voisivat kukkia himppasen aikaisemmin eikä vasta marraskuussa.

Hups. Ruusukaalit ovat edelleen kasvimaalla. Olivat aikaisemmin herneen kokoisia eikä sellaisia viitsi kerätä. Nyt kokoa on enemmän ja kerään nämä viikonloppuna pois jos mikään eläin ei ehdi ensin. Jäniksiä puutarhassa liikkuu, sillä yksi tuore syreeni oli kaluttu ja joitain uusien tervaleppien taimista oli katkottu. Mitään ei toki oltu ravinnoksi käytetty, kunhan oli maisteltu.

Tomaatteja riittää edelleen. Viimeksi olen ostanut tomaatteja kaupasta joskus kesäkuun lopulla.

Puutarhassa on melko vettynyttä, sateet saisivat riittää. Viikonlopuksi on luvassa kivaa ulkoilusäätä. Luumulehdon kivituhkakäytävä ei kestä lähempää tarkastusta, se on kovin täynnä rikkoja. Keväällä on tiedossa kunnon kitkentää. Nuo keltaiset heinätuppaat ovat mätäskurjenmiekkaa, tykkään sen heinämäisyydestä tosi paljon ja siitä miten pysyy pystyssä lumen tuloon saakka.

Hankin elokuussa Mustilan taimipäivästä uutta maksaruohoa. Se on sedum ochroleucum 'Red Wiggle'. Tässä kuvassa se nuo pienet haaleat palluraiset punaisten keijunkukkien välissä.

Tässä tilanne tällä hetkellä. 'Red Wiggle' on kasvanut hurjaa vauhtia. Jos se suinkin on talvenkestävä, niin saapa nähdä mikä puutarhan valtaaja siitä tulee. Onpa muuten keijunkukatkin kasvaneet, syksyn kosteus on tehnyt hyvää.

Nyt taidan lähteä nukkumaan, jotta saan aamulla itseni ylös sängystä ja töihin.

Viikon varrelta

Työt ja muu elämä haittaavat tällä hetkellä pahasti puutarhaharrastusta eikä aina vain aikaisemmin pimenevät illat helpota yhtään asiaa. Onneksi on ollut vähäsateinen syksy ja olen voinut käyttää lyhyet puutarha-ajat tehokkaasti hyödyksi.

Keräsin taas kaikki japaninruusukvittenin hedelmät talteen vaikka mikään vuosi en saa tehtyä näistä mitään. Ehkä tänä vuonna tulee hyödynnettyä.

Minttupuska on kasvanut mieletöntä vauhtia parissa kuukaudessa. Piparminttua kuivattelin talven tarpeisiin mutta tätäkin voisi kuivattaa ja kokeilla maistuuko teessä erilaiselta.

Tässä lähtötilanne mintun kanssa. Yksi pieni taimi jonka jaoin kolmeksi palaksi. On todella hurja kasvamaan ja pitää seurata huolellisesti milloin se aikoo lähteä kiviyksiönsä ulkopuolelle.

Kävin kangasostoksilla. Teen talveksi oviverhot myös kodinhoitohuoneen oviin. Molemmat kankaat ovat villasekoitetta ja alunperin huonekaluverhoilukangasta. Siis paksua ja tiivistä mikä sopii oviverhoihin. Kävi vain pieni moka. Pesin oikeanpuoleisen kankaan vahingossa liian kuumassa ja se meni kasaan. Ei onneksi niin pahasti ettenkö voisi tehdä siitä verhoa tilaan jossa ei koskaan liiku muita kuin perheenjäseniä. Vasemmanpuoleisen kankaan pesin villapesussa ja se säilyi hyvänä ja piti kuosinsa.

Tyhjenisin vanhankin kasvihuoneen tomaateista. Niitä tuli vielä viisi litraa eli yhteensä kymmenen litraa on sisällä kypsymässä. Hyvin kypsyvät vaikka maku ei ole enää ihan niin kesäsinen kuin kasvihuoneessa kypsyneillä. Seuraavat viikot tehdään ahkerasti tomaattiruokia.

Kävin myös aleostoksilla. Niin olen vannottanut itselleni ettei enää ruusuja eikä ainakaan easy elegance-ruusuja mutta niin vain tuli yksi uusi lisää kun halvalla sai. Ruusu päätyi kasvihuoneen eteen, perennapenkkiin. Nämä eivät tee juurivesoja lainkaan parin vuoden kokemuksen perusteella.

Samassa penkissä on syksyn muita ostoksia mustilan taimipäivästä. Kirsikanpunaiset keijunkukat ja maksaruohot ovat nappiyhdistelmä. Maksaruoho on levinnyt kivasti, saas nähdä tuleeko siitä ongelma vai ei. Toisaalta onhan tuossa tilaa levitä ja täyttää tyhjä multa. Talvenkestävyydestäkään ei ole tietoa sillä tämä oli joku sellainen maksaruoho mistä ei löytynyt mitään suomenkielistä tietoa.

Tänään kaivoin kaikki tulppaanit maahan. Lokakuussa on tiedossa pari pientä ulkomaanmatkaa joten tämä puuha oli tehtävä silloin kun on aikaa. Ja eiköhän ne säät tästä kylmene. Enää ei ole istuttamatta kuin valkosipulit. Ostin Lidlistä kolme kahden kilon tulppaanipussia. Kahdessa pussissa oli 56 sipulia, yhdessä 60. Hintaa pussilla oli kympin. Eipä jäänyt paljoa yhden sipulin hinnaksi ja kuten kuvasta näkyy, olivat valioyksilöitä.

Verkottaminen on melkein valmis. Vain pari yksittäistä verkkoa puuttuu ja kaksi kokonaisen istutusalueen verkkoa. Ne pitää virittää yhdessä miehen kanssa, yksin en jaksa nostella niitä paikoilleen. Kuvassa on yksi puutarhan kolmesta ruusuherukasta. Suojaan ne nykyisin äärimmäisen hyvin sillä jos jänis syö latvat, menetän parin vuoden kukinnan. Kuvan pensas on jo minua korkeampi ja olen 160cm pitkä. Pensas syötiin pari vuotta sitten melkein maata myöten matalaksi eikä se ole sen jälkeen kukkinut. Ensi keväänä odotan upeaa kukintaa ellei talvi tee tuhojaan, ruusuherukka on hiukan arkajalka.

Lokakuu alkoi hiukan yllättäen, tuntui kuin syyskuu olisi ollut viikon pituinen. Aika kuluu nopeasti, ihan liian nopeasti.