Äidinkieltä puutarhasta

 Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kaikki kukkatapetilliset puutarhurit kertomaan oman versionsa että, jotta, koska, kun, jos vaikka, kuin, rimpsusta tuli opittua peruskoulussa. Niitä harvoja asioita mitä jäi mieleeni äidinkielen tunnilta. Tässä omat jatkoni Pauliinan aloittamille lauseille. Lauseet löydät Pauliinan blogista, *klik*.

Pidän siitä, että kevät on nurkan takana. Kevät on nykyisin lempivuodenaikani kesän lisäksi. Valo, kirkkaus, tuoksut ja lämpö yhdistettynä heräävään puutarhaan. Eihän sitä voi olla rakastamatta.

Olen valmis ahertamaan, jotta kasvihuoneen kasvit viihtyisivät hyvin ja tänä vuonna huone saisi olla ilman vihannespunkkeja.

Koska haluan puutarhaani aina vain uusia kasveja, laajensin viime vuonna yläpihan istutusaluetta.

Minun kesäni alkaa siitä, kun kukkapuut kukkivat. Kukkapuihin lasken hedelmäpuut ja koristepuut. Kukkapuita haluan lisää, niille onkin hyvä paikka tiedossa kun navetan kivimuurin ruusut muuttavat muualle.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, on riittävän lämmin. Minä herään eloon helteillä ja tuntuu kuin saisin silloin viileitä päiviä enemmän aikaiseksi.

Vaikka en pidä keltaisesta väristä, löytyy sitäkin puutarhastani. Austin-ruusu The Pilgrim on yksi ihastuttavimpia ruusuja joita tiedän olemassa olevan.

Puutarhurina olen kuin ensimmäisille kevätlaitumille päässeet vasikat kun kevät koittaa. Säntäilen sinne ja tänne päättömästi, haahuilen, riemuitsen eivätkä kivut ja säryt tunnu missään omilla kevätlaitumilla kirmaillessa.

Ellei minulla olisi puutarhaani, verenpaineeni olisi tapissa, mielenterveyteni mennyttä tai fyysinen kuntoni olematonta. Puutarha on antanut paljon. Siellä rentoudun, tasaan mieleni ja hoidan kuntoani. 

Kiitos Pauliina kivasta haasteesta. Haastanu mukaan kaikki puutarhurit joilla on kahdet kottikärryt.

Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.

Talven käsitöitä

 Talvisin on hyvää aikaa tehdä erinäisiä käsitöitä. Yleensä saan neulotuksia paljon villasukkia, mutta tänä talvena niitä on valmistunut vain parit. On ollut muita töitä kuten niitä normaaleja parsimisia ja paikkaamisia, mutta myös uuden tekoa. Makuuhuone sai verhot ensimmäistä kertaa sen 19 vuoden aikana mitä täällä on asuttu. Ostin Ikean valmiit pellavaverhot ja lyhensin ne sopiviksi. Puoli vuotta metsästin verhoja käytettyinä, mutta sitten kyllästyin. Oli mahdottomuus löytää neljää kolmimetristä verhoa tai sitten ne ehtivät mennä nenän edestä. 

Tein makuuhuoneeseen myös villakankaisen oviverhon. Sen reunan kirjailuissa meni oma aikansa kuten myös itse verhon ompelussa. Kampauspisteen tuoli sai uuden verhoilun, sekin piti kirjailla itse villakankaalle.

Verhot paikoillaan. Ne ovat ainut asia yöpöytien lisäksi mitkä on ostettu huoneeseen uutena. Kaikki muu on kierrätettyä. Tai onhan oviverhon kangas uusi mutta sitä ei lasketa, se on teollisuuden ylijäämäpala. Verhoihin on vielä tarkoitus tehdä varuiksi tampit pitämään ne sivussa jos tulee tilanne, että ikkunoiden alla olevat sähköpatterit on laitettava päälle. Sellaista tilannetta ei ole tullut vuosikausiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tampit saan tehtyä verhojen lyhentämisestä ylimääräisiksi jääneistä paloista. Sitten kunhan saan päätetyksi millaiset teen. Nurkassa kököttävä sermi on tämän viikon hankintoja, löysin sen kirpputorilta. Se peittää näppärästi miehen vaatepinon jota hän säilyttää tuolin päällä. Sermin kangas on aika likainen, se pitäisi irroittaa ja pestä. Jos ei lähde puhtaaksi, teen uudet kankaat. 

Miehen vaatekaappi valmistui sekin talven aikana. Kaappi on tämän talon alkuperäistä kalustusta. Se oli joskus maalattu siniseksi ja sen jälkeen valkoiseksi. Minä palautuin sen alkuperäisen kuosiinsa, petsatuksi ja lakatuksi. Sopii paljon paremmin muiden tummien huonekalujen sekaan. Oiva ihmettelee miksi ovi isännänhuoneeseen on kiinni. No siksi kun siellä on aika kaaos enkä halunnut kaaosta kuvaan.

Kampauspisteen tuolin olen perinyt mummolastani. Onneksi sitä ei kukaan muu huolinut. Siinä oli kulunut vihreä samettikangas päällisenä. Ostin palan villakangasta (sekin teollisuuden ylijäämää) ja tein uuden päällisen.

Kuvio ei ole omaa tuotantoa, se on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Vasta kuvion tehtyäni nousi mieleen jotain muutakin kuin kukat. No onpahan nyt sievä istua tuossa.

Oviverhon kukka-aihe on omaa tuotantoa. Se on kirjottu villalangalla villakankaalle.

Täsä näkyy paremmin koko verhon reuna. Makuuhuoneen verhotangot sain ostaa sattumalta hyvinkin edullisesti. Tuli avattua suu oikeassa paikassa, tangot olivat menossa metallinkeräykseen. Taulu löytyi viime syksynä kirpparilta, jokin siinä vetosi minuun ja sai ostamaan. Maalauksen alaosassa on teksti Lohja. Ehkä siinä on kuvattu maisemaa Lohjalta.

Myös oviverho tarvitsee tampin jolla verhon saa vedettyä syrjään kesäajaksi. Se on tulossa tässä. Teen kirjailuun käyttämistäni langoista nyöriä. Tuskaisen hidasta puuhaa sillä langat ovat tällaisen nyörin tekoon aivan liian ohuet. Yritän sinnitellä tämän loppuun, vaikka tiukkaa tekee. Onhan tässä aikaa ainakin tämä helmikuu ennen kuin tositoimet puutarhassa alkavat ja käsityöt sisällä saavat jäädä.

Tammikuu on uusi maaliskuu

 Melkoinen epätalvi saatiin tällä kertaa. Tammikuun sää on ollut kuin yleensä maaliskuussa, vain aurinkoa on puuttunut. Täällä II-vyöhykkeellä lumet tulevat ja menevät. Välillä sataa vettä ja kaikki on jäässä. Tällä hetkellä kaikkea peittää sentin lumihuntu, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Tosin nyt näyttää siltä, että helmikuu alkaa pakkasjaksolla. Sekin käy, kunhan ei sataisi vettä.

Revin syksyllä pihapadasta kaikki tuoksuherneet pois, olivathan ne jo ruskeat ja kaikkensa antaneet. Juurelle jäi pari itsestään kylväytynyttä uutta taimea. Olen seurannut niiden elämää koko talven. Edelleen ovat hengissä vaikka pakkanen on käynyt korkeallakin, tosin silloin olivat lumipeitteen suojassa. Jos nämä selviävät kesään asti, on tapahtunut suuri ihme. Talvehtinut tuoksuherneen alku. Taidan heittää lunta niiden päälle ja hitusen avittaa talven kestämistä.

Lumettomasta maasta on aikaa tehdä löytöjä kun muutakaan tekemistä puutarhassa ei ole. Itsestään levinnyt sinivuokko ilahduttaa. Jokohan se tänä vuonna kukkisi? Tätä en henno siirtää, jos tuossa rutikuivassa rinteessä on lähtenyt kasvuun, niin todellakin saa jatkaa kasvuaan siinä.

Osa nurmialueista on luistinkenttänä. En lähtenyt tarpomaan tuonne edes nastat kengissä vaan kiersin suosiolla helpompaa reittiä. Kaikki kasvit kasvavat kohopenkeissä joten niiden puolesta en ole huolissani. 

Hortensiapuutarha on melkein lumeton. Se ei ole kovin yllättävää sillä alue sulaa keväisin ensimmäisenä. Täälläkään pahin jäätilanne ei ole istutusalueilla vaan nurmikolla. Nurmikoiden kohtalosta en jaksa huolehtia, ne kyllä korjaavat nopeasti itsensä jos joutuvat jään tuhoamiksi.

Arboretumissa on eniten lunta. Sielläkin on paljasta, koko tervaleppien rivistö on ilman lunta. Kuvan alaosan jääkenttä on jokavuotinen näky, siihen valuu paljon sulamisvesiä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' on kotiutunut mukavasti. Se kasvatti kesän aikana mukavasti kokoaan ja kaikki uudet versot näyttäisivät olevan elossa. Pala lakanaa ei ole pakkassuojana vaan se suojaa polttavalta kevätauringolta ja tuulelta. Pienesti pitää auttaa kirsikkaa selviämään täällä pohjolan kalseissa oloissa.

Huomenna hypätään helmikuuhun. Se tietää lisää kylvöjä ja ehkä joitain puutarhasuunnitelmia.

Hurahdus päivänliljoihin

 Kuivissa ja kuumissa kesissä olen huomannut päivänliljojen viihtyvän meillä. Ne kestävät savimaassa kasvamista, ovat helppohoitoisia ja vähään tyytyväisiä. Ei ole liiallista leviämistä siemenestä tai kasvullisesti. Lehtipehko on kaunis vaikka kukkia ei olisi. Siis oikeasti aika täydellinen kasvi. 

Huomiosta seurasi pieni hurahtaminen päivänliljojen maailmaan. Lajikkeita alkoi kertyä kuin itsestään. Alla kuvia viime vuonna kukkineista, lajikkeita on enemmänkin mutta kaikki eivät vielä kuki. Vaikka päivänliljat meillä viihtyvätkin, olen huomannut että ensikukintaan menee yleensä parisen vuotta. Sen se ottaa juurtua savimaahan ja ottaa paikka omaksensa.

Tämä taitaa olla vanhempia päivänliljojani. Lajike on 'Pink Damask'. Kuvan kasvi saa ensi vuonna siirron sillä se kasvaa luumulehdon sillä osalla jonka laitan uusiksi tänä kesänä. Parka joutuu ensin valeistutukseen ja kunhan luumulehdon uudistus on tehty, pääsee jakopaloina takaisin luumulehtoon.

'Strawberry Candy' on uusimpia hankintojani. Hurmaava väri rimpsureunaisine kukkineen.

'Woodoo Dancer' on upean värinen. Sekin pääsee kesällä jaettavaksi ja uudellen istutettavaksi luumulehtoon. Saan tästä hyvän kokoisen alueen katettua sillä kasvusto on kasvanut pikkuhiljaa suuremmaksi. 

Tämä on jotain niitä bingo lajikkeita hollantilaisilta myyjiltä. Ihan ok, mutta väri on kasvihuoneen edustalle ihan liian ärtsy. Saa toistaiseksi olla tuossa kunhan löytyy parempi paikka.

'Little Gipsy Ruby' oli pitkään hankintalistallani. Olin onneksi laiska sen hankkimisessa ja se kannatti. Tuli vastaan löytönurkkataimet joista sain elvytettyä kunnon taimet vaikka kukintaan menikin hiukan tavanomaista pidempi aika.

On se 'Little Gipsy Ruby' vaan kaunis. Tämä muuten jää mukavan matalaksi, sopii siis myös vaikka reunuskasviksi.

'Lacy Doily' taasen on sellainen hörselö, että oksat pois. Tykkään kukan väristä ja siitä miten se on kuin liukuvärjätty.

Lisää bingoja. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta paikka kävi sille ahtaaksi. Kuin tilauksesta tarvitsin kasvihuoneen nurkalle erittäin kestävän kasvin sillä nurkassa pitää sietää talvisin paljasta maata ja ympäri vuoden kasvihuoneen katolta niskaan tippuvaa vettä. Päivänlilja on kestänyt olosuhteet kunnioitettavan hyvin. Oikeastaan se on tuossa kaunis kun taustalla on laajasti vihreät pellot.

'Luxury Lace' on hankittu Tommolan tilalta. Ihanan kirkas väri. Tekee runsaasti kukkia ja kukkii pitkään. Ostin kesällä Tommolan tilalta useamman uuden päivänliljan. Kunhan kukkivat voin lähteä arvuuttelemaan lajikkeita sillä sotkin nimilaput tuttuun tyyliini.

Jätin kaikki räväkimmät loppuun. On melkoinen näky ja loistaa arboretumissa kauas. Siellä saakin olla väriä ja loistoa vaikka tämä onkin väri joka jakaa mielipiteitä. Yhdellä tapaa tykkään.

Keltaisesta en tykkää, mutta olen oppinut sietämään koska sillä on pieni tarina. Ostin messuilta niitä bingoja, pari päivänliljan mukulaa. Niiden piti olla kauniin värisiä, sellaisia kuin jutun ekoissa kuvissa. Tuli ruosteen ruskeita. Tein valituksen ja sain uudet mukulat tilalle. Sainkin sitten keltaisia. Ja mielettömintä on se, että otin näitä eri laatikoista eli eri lajikkeista ja kaikki ovat keltaisia. Olkoot tämä varoituksen sana ko. myyjästä, ei voi yhtään luottaa siihen mitä saa.

Sekalaiset sankarit

Kolmas iirispostaus kertoo kaikista niistä iiriksistä joita en saanut ympättyä edellisiin postauksiin. Kun tässä olen muistellut viime kesän iiriksiä, olen tajunnut ettei kaikista kukkineista ole kunnon kuvaa. Joten tässä postauksessa ovat ne, joista on edes jonkin sortin kuva. 

Loistokurjenmiekkoja löytyy muutama lajike. Nimet näille löytyisi jostain arkistojen kätköistä jos jaksaisi kaivella. Tämä vaalean liila on hieno. Sen sisus on kuin kimalteleva simpukan kuori auringon osuessa siihen.

Tykkään tummastakin, mutta en yhtä paljon kuin vaaleasta siskostaan.

Kolmas on lähes puhtaan valkoinen mutta siitäpä en sitten ottanut kuvaa. Neljäs on kuvassa, se on nimetön lajike saksalaisesta kaupasta. Myytiin nimellä valkoinen iiris. Kaunis kuin mikä.

Ei hajuakaan mistä tällainen vaalea siperiankurjenmiekka on tullut meille. Etenkin kun löysin sen maakuuhuoneen ikkunan alta johon en ole kurjenmiekkaa istuttanut. Voi siis olla jopa oman puutarhan siementaimi sillä samaisessa paikassa kasvaa Arvilan alkuperäistä siperiankurjenmiekkaa. Nyt tämä prinsessainen on siirretty uuden kasvihuoneen kupeeseen jossa sitä on mukavampi ihastella.

Siinä on se Arvilan alkuperäinen perinteinen siperiankurjenmiekka. Sitä kasvaa laajana kasvustona luumulehdossa. Ikkunan alta se on hävitetty sillä paikkaa on tyhjennetty kasveista.

Onkohan tämä jokin sysikurjenmiekka? Kukki ensimmäistä kertaa ja juuri tähän kohtaan olen istuttanut sysikurjenmiekan. Kukan muoto kielisi sysikurjenmiekan olemuksesta.

Tästä en tykkää, on liian samanlainen jo minulla olevien lajikkeiden kanssa. Voi olla, että lähtee kokonaan pois. Nimeä en merkinnyt mihinkään ylös.

Mätäskurjenmiekka iris graminea on omia suosikkejani. Se tekee kukat hauskasti tuonne lehtien sekaan ikäänkuin mättääksi. Kasvaa suorassa savessa, oikeastaan ihan missä vain. Leviää kohtuudella ja lehdet ovat ryhdikkään kauniit talveen saakka.

Lopuksi pala sitruunajäätelöä. Tämänkin olen ostanut joltain kirpputorilta. Sen piti olla valkoinen, mutta ei se täysin ole. Tykkään tästä silti paljon. Kukinnan suhteen on aika oikukas, sitä pitää jakaa yllättävän usein jotta jaksaa kukkia.

Edellisen postauksen kommenteissa taisin arvioida minulta löytyvän noin kolmisenkymmentä lajiketta iiriksiä. Nyt on pakko sanoa, että ehkä niitä onkin nelisenkymmentä koska aika monta lajiketta jäi ilman julkaisua. Ehkä voi jo puhua iirisrakkaudesta.

Kiinnostaisiko seuraavaksi kuulla päivänliljoista?

Pönäkät hörhelöt

 Edellisessä postauksessa loistivat pienet ja suloiset iirikset. Tällä kertaa ollaan pönäköiden hörhelöiden parissa. Saksankurjenmiekoissa, puhun nyt yleisnimellä saksankurjenmiekoista vaikka osa voi olla jotain muutakin, on paljon erilaisia kukkijoita. Tällä lajitelma omasta puutarhastani löytyviä viime vuonna kukkineita enemmän ja vähemmän hörhelöitä.

Kirpputorilta hankittu iiris on suosikkejani. Se kasvaa lähes varjossa ja kukkii silti yhtä uhkeasti joka vuosi. Kuvasta ei näy, mutta tuo tummanliila väri terälehdessä on kuin samettia. Lajikkeesta en tiedä, mutta veikkaisin jotain erittäin kestävää maatiaislajiketta.

Tämä saattaa olla iiris 'Gracchus'. Minulla on ollut kahta keltaista, hiukan toisistaan erilaista iiristä mutta ne menivät sekaisin jossain kohtaa. Sinnikäs ja kaunis on, ties kuinka monta siirtoa on jo takana.

Iiris 'Red Masterpiece' on iiristen kuningatar. Se ei kaipaa sanoja esittelyynsä, kuva puhukoot puolestaan.

Tämä liila on vanha, sitä on minulla kahdessa eri paikassa. Lisäksi sain lisää kun ostin saksalaisesta kauapsta vaaleanpunaista iiristä. Eipä ole tainnut olla vielä kellään vaaleanpunaista ne taimet. 

Iiris 'Red Zinger' on hyvä perusiiris. Se on arboretumissa jäänyt hiukan liian varjoon puiden kasvaessa, pitänee harkita siirtoa ja jakamista tällekin.

Nimetön hento uuden kasvihuoneen kulmilla. Ehkä vähän liian pliisu minun makuuni.

Tämän värityksessä on jotain herkkää ja kaunista, tulee mieleen naisten laentelinväriset tanssiaispuvut menneiltä vuosisadoilta. Sellainen iloinen hörhelö.

Tämäkin on nimetön taimi, tai on näitä jo iso ala mikä pitääkin jakaa tällä kaudella. Tämä oli viime vuoden Avoimissa Puutarhoissa yksi kysytyimmistä kasveista. Tykkään siitä itsekin. 

Looppuun vielä yksi iiris joka on sekin ostettu saksalaisesta kaupasta vaaleanpunaisena. No ei tullut vaaleanpunaista, tuli ihana sinivalkoinen. Tämän tuoksu oli jotain ihan uskomattoman upeaa. Voimakas, mausteinen mutta silti raikas. Hurmaava iiris joka lumosi minut vaikka ei ollutkaan vaaleanpunainen.

Tulossa on vielä kolmas postaus iiriksistä, siinä ovat ne kaikki sekalaiset jotka eivät mahtuneet kahteen ensimmäiseen postaukseen.