Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.

Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.

Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.

Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.

Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.

Oivallinen isoveli

 Olen saanut aivan liian vähän palstatilaa blogissa. Monta kertaa olen maukunut palvelijalle, että kirjoita nyt se juttu. Tänään toiveeni toteutui.

Musta on kasvanut komea kissa, täytän kuulemma kesän jälkeen 2 vuotta. Talven otin aika lungisti, nyt teen enemmän töitä myyrien parissa, jopa kahta vuoroa paahdan.

Ai niin, joudunhahan mä opettamaan tätä rääpälettä kun Jalo irtisanoutui siitä tehtävästä. Kuulemma riitti, että opetti mut tavoille ja nyt on mun vuoro koulia rääpäle tavoille. Tässä me ollaan lähdössä yhdessä ulos. Mua vähän ärsyttää tollanen hellyys ovensuussa kaikkien nähden.

Mut hyvin mä olen Einoa opettanut. Palvelija saanoo mun olevan oivallinen isoveli. Tässä mä näytän miten ei saa mennä kukkapatoihin makoilemaan. Muutenhan mä en ikinä tee niin. Eino oppi heti ja näyttää, et miten saa makoilla.

Palvelija räpsäs tän kuvan kasvihuoneen ulkopuolelta. Se epäili et olen mennyt sinne Einoa piiloon. Ei se niin mennyt, kunhan vaan menin lepäilemään kun kasvarissa oli niin leppeän lämmintä.

Mä en ole kauheasti ehtinyt palvelijan viereen nukkumaan kun mulla on tää isoveikan rooli. Pitää nukkua rääpäleen kanssa. Ihan kivaa se on, eikä rääpäle kuorsaa.

Lopuksi pyydettiin jotain typerää kukkaposeerauskuvaa. No enhän mä nyt sellaiseen voi mennä, herranen aika. Rääpäle sit vähän yritti mut kyllä mun kukkakuvat olis parempia.

Mä sit näytin miten ihana masu mulla on, tommonen leopardimasu kuten palvelija sanoo. Mä tykkään kovasti kun sitä masua silitellään. Mut vaan hetken ettei mene ihan överiksi.

Terveisin Oiva

Mistä tätä roskaa riittää?

Tänä kesänä tulee 20 vuotta asumista täällä Arvilan talossa. Sama aika on käytetty nurkkien siivoamiseen,  myös piha ja puutarha sisältyvät siihen. Eikä loppua näy. Meillä on suunnitelmissa tehdä pieni uudistus ja purkaa vanha pumppuhuone pois.

Kävin vain vähän tutkimassa pumppuhuoneen maastoa. Sieltä on jo aiemmin kaivettu paljon vanhaa kattopeltiä ja muuta roskaa. Tänään löytyi muovia, paljon muovia. Ikävintä löytämisessä oli se, että osa muovista rapisi pienimmästäkin kosketuksesta puolen sentin paloiksi. Miten sellaista poistaa, ei mitenkään. Löytyi sieltä myös rautalapio ja melkein kokonaan lahonnutta lautaa. Voitte kuvitella mikä kotiloiden unelmapaikka.

Tuon kuvassa näkyvän rytöläjän haluan kunnostaa istutusalueeksi. Voin jo kuvitella kumpaankin tolppaan humalat kiemurtelemaan. Ehkä joku puu, muutama pensas ja valikoituja perennoja. Huomatkaa muuten rytökasan takana näkyvä pikkukäenrieskojen niitty. Se jää. Nyt tietysti ihmettelette miksi noin kiva pieni tiilipömpeli pitää purkaa.

No tämän takia. Se on alkanut sortua itsestään ja on siten myös vaarallinen. Tosin Jalo ei välitä vaarasta ja tarkkailee katolta lähipellon myyrätarjontaa.

Tämä on se näkymä minkä näen puutarhaan. Ei kovin kaunis vaikka viettää 50-vuotis päiväänsä. Pumppuhuoneen vieressä oleva rengaskaivo tulee jäämään paikoilleen, siitä otetaan kasteluvettä ja uudemman kasvihuoneen vesi. Voisihan kaivonkin tuoda kauniimmin esiin.

Sisältäkin pumppuhuone on surkea näky. 

Jalon mielestä voi purkaa vaikka hyvä tähystyspaikka meneekin pois. Onneksi läheltä löytyy toinenkin paikka kivimuurin päältä. Siitä on hyvä lähinäkymä ojaan josta napata myyriä välipalaksi.

 

Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Onnen puutarha

 Jotain olennaista onnen kannalta on puutarhastani puuttunut. Hankintalistalla se on ollut pitkään, mutta aina joku muu kasvi on kiilannut edelle. Nyt se löytyi toisen harrastajan puutarhasta, siementaimena. Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa pensaan ja nyt olen onnellinen.

Siinä se on, oma pieni onnenpensas. Tarkempaa lajiketietoa ei ole. Putsasin pensaan juurille jotta näin ettei tule epätoivottuja vieraita mukana. Sen jälkeen pensas pääsi heti omalle paikalleen hortensiapuutarhaan. Yksi kukkakin siinä on, ensi keväänä toivottavasti monta enemmän.

Eikä siinä kaikki. Onneni olikin triplaonni. Kun purin pensaan juuripaakun, siellä olikin kolme taimea samassa. Kaksi taimea laitoin purkkeihin, niillekin löytyy varmasti paikka mutta ei ihan vielä. Syksyyn asti saavat kasvaa ruukuissaan.

Onnen havinaa on ollut rusokirsikan lähettyvillä. Se kukkii ensimmäistä kertaa yli kymmenellä kukalla. Puu on suorastaan täynnä kukkaa. Kuva on otettu salin ikkunasta, se on yksi syy miksi puu on istutettu talon eteen. Voin ihailla kukintaa myös ikkunasta talon sisältä.

Kasvimaalla ei tämä kylmyys kauheasti onnea aiheuta. Sen sijaan onni oli siinä, että satuin kysymään pojalta onko heillä ylimääräisiä lavakauluksia ja olihan niitä. Jo samana iltana sain ne kotiin toimitettuna. Lavakaulukset tulivat alalohkon toiseen laitaan. Tällä kertaa jätin välin lavojen välille. Lavat ovat tiilien päällä jotta eivät heti ensimmäisenä kesänä uppoa savimaahan. Lakana alla pitää rikat kurissa sillä lavoihin ei tule istutuksia tänä kesänä. En raaski ostaa multaa niihin, joten saavat sitten aikoinaan mullan kompostien sisällöistä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' aloittelee kukintaansa. Se on talvehtinut jo kaksi talvea erittäin hyvin, ei mitään vaurioita, ei edes yhtä paleltunutta oksan kärkeä. Talveksi laitan verkon ja verkon ympärillä on ollut pala kangasta, lähinnä suojaamassa kevätauringolta, ehkä sekin on auttanut.

Tässä sama pensas kuvattuna vuosi sitten. Se on kasvanut yhdessä vuodessa valtavan paljon. Nyt sitä voi kutsua jo pensaaksi. Otan lisää kuvia kunhan se kukkii kunnolla.

Olen onnellinen kaikista puutarhani hyasinteista. Lajike 'Gipsy Queen' on erityisen mieluinen värinsä takia. Roosaa, persikkaa ja puuteria, sitä kaikkea sen väritys on. Tätä on laitettava lisää jos jostain löydän syksyn sipuliostoksilla.

Viikonloppu häämöttää. Paljon menoja, mutta jos edes hetkeksi pääsisi puutarhaan.

Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Ylpeys ja kauneus

 Puutarhassani on paljon asioita joista voi olla ylpeä. On kaunista ja kauneutta. Sitten on niitä kohtia joista ei voi olla ylpeä tai joissa ei ole tippaakaan kauneutta, käytännöllisyyttä on sitäkin enemmän.

Kompostintialuettani ei voi sanoa kauneuden huipentumaksi. Toimiva se on ja sopivassa paikassa.

En raaskinut heittää kaatopaikalle luumulehdon mansikoiden lavakauluksia kun pysyvät vielä kasassa. Niistä tuli jatkoa puiden lehtien kompostointiin. Nyt saan mahtumaan enemmän lehtiä yhteen ja samaan paikkaan. Toinen puoli on vino koivun juuren takia, ei anneta sen häiritä.

Matalampi osio on tyhjä, mutta oikeanpuoleinen on täynnä. Pohjalla on lehtiä ja päällä viime syksyn omenoita. Omenat olivat niin märkiä, että peitin ne sahanpuruilla ennen kuin laitoin painona toimivat lankut päälle. Toiveissa on multaa tai katetta parin vuoden sisään.

Pieni päiväreissu mökille tuotti muutaman säkillisen oksasilppua. Sille meillä on aina käyttöä eikä mikään määrä ole liikaa. Eilen levitin happamaan maan kasveille havupuista tehtyä silppua. Paras työkalu silpun käsittelyyn ja levittämiseen on vanha, talon mukana tullut rikkakihveli. Eipä sekään kovin kaunis ole, mutta pääasia on hyvä toimivuus.

Mansikkamaan uuden laatikot ovat paikoillaan ja kaikki mansikat on istutettu tai siirretty. Nyt minua häiritsee suuresti etteivät laatikot ole enää säntillisessä ja symmetrisessä järjestyksessä. Kaipa tuohon silmä tottuu, en vain jaksanut tyhjentää jokaista laatikkoa ja siirtää niitä.

Lopuksi kiedoin laatikot harsopeitteen alle. Vähän yöpakkasten takia mutta enemmän sen takia, että tiedän kuinka tuore multa houkuttelee kissoja asioilleen. Harsojen kanssa ei ole sitä vaaraa, että vastaistutetut taimet lentäisivät kaaressa pellolle.

Luumulehdon vapautunut istutustila houkuttelisi aloitella sen muokkausta. Onhan tuossa neliö poikineen uutta ideaa odottelemassa. Jotain sellaista pitää saada aikaiseksi josta voi olla ylpeä ka joka tuo kauneutta puutarhaan.

Perusparannuksia

 Minulla on menossa kasvimaan, mansikkamaan ja luumulehdon perusparannus. Perjantaina sain tehtyä kasvimaan ylälohkon valmiiksi, eilen lauantaina puolet alalohkosta. Tänään oli tarkoitus jatkaa alalohko loppuun, mutta eipä onnistunut. Maa oli liian märkää eikä ollut mitään asiaa sinne mutalilluun. Niinpä piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta. Viileä päivä joten mieluiten tein raskaampia töitä.

Perjantai-illan työn tulos. Kolme valmista riviä istutuksille. Lavakauluslaatikot eivät ole vielä valmiita, mutta niiden kanssa ei ole kiire, istutan täksi kesäksi niihin ehkä perunat.

Alalohkolle samat toimenpiteet. Ensin kitkin kaikki rikat pois, siis lähinnä voikukkia. Sitten kaivoin syvät haudat istutusrivien kohdalle. Haudan pohjalle ensin palamatonta lantaa ja sen jälkeen palanutta lantaa. Päälle sivuun laitetut mullat ja sen jälkeen penkin muotoilu. Kasvimaan voima oli vajennut, nyt tarvittiin kasvien kasvun takaamiseksi reilusti lannoitteita. Jos kompostorin kevättyhjennyksestä jää kompostia, laitan sitäkin kasvimaalle. Muuten komposti menee kasvihuoneen maapohjan parannukseen ja tomaattien lannoittamiseen.

Alalohkolle ehdin tehdä eilen kaksi riviä valmiiksi. Kuvan oikea reuna on niin märkää ettei sitä voi vielä muokata. Siihen tulee vielä kaksi riviä. Jos saan jostain halvalla tai ilmaiseksi lavakauluksia, teen oikeaan reunaan samanlaisen rivin lavakauluksia. Se helpottaisi kasvimaan hoitoa koska oikea reuna on aina liian märkä, siihen valuu vettä muualta puutarhasta. Kohta on lisäksi todella savinen.

Luumulehto kasvimaalta päin kuvattuna. Vasen puoli on peitetty hautumaan. Oikea puoli on muuten valmis, mutta sieltä puuttuu kahdelta pieneltä alalta kasvit. Ne tulevat myöhemmin. Käytävä on haravoitu.

Varsinainen tämän hetken uudistuskohde on tuo lavakaulusten kaari. Lavakauluksissa on kasvanut mansikkaa. Paikka on mansikoille oikein hyvä, mutta niiden suojaaminen linnuilta on ollut hankalaa. Perusparannuksessa mansikat siirtyvät mansikkamaalle johon lisään kaksi lavakaulusta. Samalla uudistan mansikoiden kasvualustan koko mansikkamaalta.

Tässä näkyy kaaren lavakaulusten kunto. Näillä ei tee enää mitään. Sain poistetua kaksi kaulusta luumulehdon kaaresta. Siirsin niiden mullat mansikkamaalle vanhoihin laatikoihin. Kaivoin maasta ja siirsin lähes 100 mansikantaimea. Siinä se tämä päivä menikin. Mansikkamaasta unohdin ottaa kuvia, pitää tehdä se myöhemmin.

Siinä kaari rosariosta kuvattuna. Mitä tulee mansikoiden tilalle? Taitaa tulla perenna-alue. Suunnitelma on miten teen, mutta en paljasta sitä vielä. Perenna-alueen teko jää syksyyn, siihen kun maa jäätyy. Siihen asti pidän tuossa katteen. Katteen alla on juurikangas, se saa jäädä paikoilleen kunhan teen riittävän paksun maakerroksen tuohon. Luumupuu olisi kiva istuttaa sillä onhan alue luumulehto. Maa on tuossa kohtaa silkkaa savea. Toisaalta jos löytyisi edullinen taimi, voisin kokeilla luumupuuta keskelle kaarta, reunoilla kasvaa luumupuut ja ne ovat menestyneet ihan hyvin.

Ensi viikolla saan toivottavasti kasvimaan valmiiksi, sen jälkeen teen ensimmäiset kylvöt. Ainakin porkkanan voisi kylvää ja istuttaa sipulit. Muiden kanssa pitää odotella lämpenemistä.