Isännänhuoneen verhot ja muuta sisustusta

 Isännänhuoneessa on vihdoinkin verhot. Äitini ehti ommella verhot viikko sitten ja minä ehdin ripustaa verhot viikonloppuna. Kangas on 100% pellavaa, ostin sen Tallinnasta Karnaluksista. Olin huolellinen ja leikkasin kankaasta etukäteen palasen jonka pesin. Näin sain tietää paljonko kangas kutistuu kun sitä pesee, ja sen mukaan jätin verhoihin kutistumisvaraa. Sen takia verhot roikkuvat lattialla ennen ensimmäistä pesua.

Kangas on tavallista kapeampaa, n. 135cm leveää. Se kuitenkin riittää hyvin kevyiksi verhoiksi. Verhotampit ja pidikkeet ovat samat vanhat. Ne sopivat väreiltään myös uusiin verhoihin. Alma katselee ikkunalla ulos. Nyt ei ole ketään enää sohvan selustalla seurana.

Kirjahyllystä puuttuu vielä ovet. En raaski patistella miestä niiden tekoon, valmistuvat sitten kun valmistuvat. Sohvaryhmän alle on matto hakusessa, budjetti on rajallinen joten olen varautunut pitkään etsintään. Mutta verhot olivat se tämän postauksen ydin, joten palataan niihin. Olen tyytyväinen väriin vaikka miehen mielestä olisi pitänyt olla jotain muuta väriä, vihreää tai terrakottaa. Jos joskus löydän edullisesti vihreää tai terrakottaa villakangasta niin saatan heltyä tekemään tänne erikseen talviverhot ja pitää nämä pellavaverhot kesäverhoina. 

Ikkunat kaipaisivat jotain kivoja kausivaloja. Ehkä pienet paperitähdet olisivat kivat. Valoja ajateltiin jo kun suunniteltiin pistorasioita, joten sähkönsaanti on kunnossa.

Toistaiseksi on valot vain pojan liiteristä löytyneen kaapin päällä.

Muutakin uutta huoneesta löytyy. Ostin syksyllä huutokaupasta käytetyn kattorosetin. Se oli ehjä mutta suttuisessa maalissa. Peitin vanhat maalit kattomaalilla. Alunperin oli tarkoitus maalauttaa rosetti muun sisustuksen väreillä, vaan kun sovitin kattorosettia kattoon, tulin toisiin ajatuksiin ja rosetti jäi katon väriseksi. Vielä olisi kaksi rosettia ylimääräisenä, ne voisivat saada paikan (tai ainakin toinen) kun makuuhuone remontoidaan ensi kesänä.

Isännänhuoneen entisestä ilmeestä tuli otettua ihan liian vähän kuvia. Tässä yksi juuri ennen remonttia otettuna. Vihreä väri säilyi edelleen huoneen teemana, muuten muutos oli suuri. 

Lämmitystä

Enpä muista toista näin yhtäjaksoista pakkasjaksoa näin varhaisessa vaiheessa talvea. Normaalisti talon uuneja lämmitetään tässä kohta vuotta vuoropäivinä. Nyt jokaisessa uunissa on ollut tulet joka päivä, ja se näkyy puun menekissä. Tälle talvelle varaamamme polttopuut tulevat tuskin riittämään.

Kuva on otettu joitain päiviä sitten. Tänään oli ohjelmassa kasata lunta kivijalan päälle. Nippanappa saimme kivijalan peitettyä. Tässä kohtaa minua ei haittaisi, vaikka tulisi vielä 10-15 cm lisää lunta. Saisimme vielä paremman peiton kivijalan päälle.

Puuhella on aarre. Se on käytössä päivittäin. Parhaimpina päivinä siinä on tulet kolme kertaa päivässä. Kokemus on opettanut miten hellassa saa vartissa teeveden kiehumaan. Aika nopeasti omasta mielestäni. Vanhat puulaatikot täytän kerran viikossa oksanpätkillä, niillä on hyvä pitää tulta yllä sytyttämisen jälkeen.

Palapeli-into on ollut tänä vuonna hurjaa. Kun saan yhden valmiiksi, on otettava heti seuraava esiin. Tämän kissapalapelin sain siskoltani syntymäpäivälahjaksi. Se oli tehty nopeasti, kolmen päivän aikana.

Salissa on ollut pakko pitää koko marraskuun sähköpatterit päällä tulien lisäksi, monesti ne on laitettu päälle vasta joulukuussa. Tosin olen säätänyt termostaatit 11 asteeseen, kunhan pitävät pahimman kylmyyden poissa. Joulukuusi haettiin ja koristeltiin lastenlasten kanssa. 

Salin suureen peiliin tein pitkästä aikaa koristeeksi piparkakut. Ne tuovat ihanaa joulun tuoksua ilmaan pitkän aikaa. Tällä kertaa en väkertänyt mitään koristuksia itse piparkakkuihin, yksinkertainen on kaunista.

Olin itsenäisyyspäivänä kaupungintalon itsenäisyyden juhlassa. Tässä teillekin kuva juhla-asustani. Samalla sinisellä iltapuvulla on menty jo monta vuotta ja edelleen se on mieluinen. Viime vuonna kokeilin toista pukua, mutta ei se ollut ehkä minun juttuni. Kun katselin kuvaa, siitä tuli mieleeni Jane Austen filmatisoinnit. Ylpeys ja ennakkoluulo pitääkin katsoa joulunpyhinä, sopiva viiden tunnin maratoni vuodelta 1995. Samalla voi ottaa konvehtiähkyn ja miettiä tulevaa puutarhakautta.

Paljon kaikenlaista

 Olen viettänyt viikon loman lähinnä pois kotoa. Teki hyvää lähteä muihin maisemiin vaikka en käynyt Tallinnaa pidemmällä. Kaksi yötä hotellissa äidin ja siskon kanssa takasi viihdyttävän matkan. Ja kävipä niin onnellisesti, että löysin isännänhuoneen verhokankaan juuri tuolta reissulta, toki se oli tarkoituskin sillä Ikea ei enää myy kankaita. Olen ostanut Ikeasta elämäni parasta pellavaa, nyt sitä ei enää saa. 

Lankaa ostin vain muutaman kerän. Haluan pitää lankavalikoimani sopivan kokoisena. Alla on verhoihin tulevaa pellavakangasta, ostin sitä hyvinkin edullisesti 13 metriä. Isännänhuoneeseen tarvitaan neljä verhoa ja kutistumisellekin piti ottaa varaa.

Ennen reissua tuli kiire saada verhotangot paikoilleen jotta saan mitattua verhojen pituuden. Pituudeksi tulee n. 2,5 metriä, huonekorkeus on vähän yli kolme metriä (kangaskuvassa on kolme metriä kangasta, pellavaa oli vain 10 metrin pakassa joten jouduin ostamaan yhden kokonaisen pakan ja kolme metriä sen päälle). Verhotangot ovat samat kuin aiemmin, käsittelin ne petsilakalla tumman pähkinän värisiksi. Tangot olivat ennen värittömällä lakalla lakatut eli puun sävyiset. Mäntytangot eivät olisi enää sopineen muuhun sisustukseen.

Joskus pitää tehdä töitä myös lasten sisustuksen eteen. Sain ystävältäni neljä tällaista vanhaa pinnatuolia. Tuolit ovat erittäin siistit ja ikäisekseen hyväkuntoiset. Ne vain sattuivat olemaan pojan huusholliin väärän väriset. Niinpä kurvasin maalikaupan kautta kotiin ja hain tuoleille uuden ilmeen.

Uusi väri on musta. Näin tuolit sopivat isovanhempieni vanhaan pöytään jossa on samaa muotokieltä ja mustat jalat. Huomenna vielä toinen kerros maalia ja tuolit ovat valmiit uuteen kotiinsa.

Jalolla on ollut vaikeaa pakkasen ja lumen kanssa. Ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkoilu maistu enää säässä kuin säässä. Sisällä on hyvä levähtää ja miettiä miten riehuisi seuraavan tunnin aikana. Välillä muistellaan Iinestä joka jäi juhannuksesta lopullisesti kadoksiin. Syksyllä vahvistui, että mitä todennäköisemmin Iines on kohdannut ilveksen. Meistä reilun kilometrin päässä nähtiin ilves keskellä päivää ikkunan takaa kurkkimassa. Ilveksillä oli myös kuulemma poikaset joten ilveksiä voi olla lähistöllä useita. Olen tyytyväinen, että kissat ovat nyt enemmän sisällä, Alma ei ulkoile lainkaan.

Palapelit ovat talvipuuhaani. Tämä valmistui viimeiseksi ja uusi on jo aluillaan. Sain siskolta lahjaksi ihanan kissapalapelin, se on pakko tehdä seuraavaksi.

Joulu alkaa olla kovinkin lähellä. Mietin, pitäisikö kaivella jo koristeet esiin, aika tuntuu menevän ajatustakin nopeammin.

Tyhjän kaapin syndrooma ja sen päihitys

 Isännänhuoneessa oli hetken aikaa tyhjän kaapin syndrooma. Kirjakaappi joka huoneeseen tuli, on alunperin siis pojan ulkovarastosta löytynyt raato. Se ei onneksi mahtunut pojalle vaan matkusti meille. Täysin turha ja ylimääräinen huonekalu, mutta minä rakastuin siihen heti ja halusin säästää kaapin. Mitään ajatusta ei ollut mitä kaappiin laitetaan. 

Onneksi on tällainen keräilijäluonne eikä ole tullut konmaritus vielä mieleen.

Bingo, tuo täytetty saukko pääsi kaapin päälle. Sen seuraksi haluaisin täytetyn korpin mutta niitä on aika nihkeästi myytävänä. Viirit ovat muistoja menneestä elämästä.

Miehen peltiautot pääsivät ylähyllylle. Hyllyjen korkeutta saisi säädettyä, mutta minä asetin ne entiseen korkeuteen jotta sivuille si jää merkkejä vanhoista hyllyn paikoista. Oikeastihan tämä on kirjakaappi, mutta uuden koko seinän kirjahyllyn takia kirjoja ei riitä tänne. Onpahan ongelma sekin, omistan liian vähän kirjoja. Muut kaapin esineet ovat olleet salin kaappeihin sullottuna, nyt sain niihin mukavasti väljyyttä. taidan tehdä talvella niihin täydellisen siivouksen.

Tärkein esine on vanhan kastemaljani jossa minut on kastettu. Siinä on kastettu kaikki omat lapset ja lapsenlapset. Juuri sellaista perinnettä ja historiaa josta minä pidän. Kasteliina on nykyisin tuolla maljassa sillä ennen sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa juuri ennen kastetilaisuutta. Enää ei tarvitse etsiä.

Lasimalja on tuorein löytöni kirpparilta. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa jalallista maljaa kissojen hajoittaman maljan tilalle. Nyt löytyi sopiva, malli ja koko täsmäsi. Sitä en tiedä onko tuo uustuotantoa vai antiikkia, ei väliä sillä eniten merkitystä on sillä, että miellyttää omaa silmääni.

Kierrätyskeskuksesta löytyi kaksi pientä tyynyä. Sopivasti sekin, sillä jouduin keväällä heittämään isännänhuoneen koristetyynyjen päälliset pois, ne haperoituivat puhki. Näiden uusien tyynyjen värit sopivat aika hyvin isännänhuoneen väreihin. Verhoja yritän vielä löytää käytettyinä, jos ei löydy niin sitten ostan pellavaa ja ompelen verhot itse. kaksi samanlaista verhoa vielä löytyisi helposti, mutta neljän verhon löytyminen on jo hankalampaa.

Seuraavaksi karkaan kuitenkin puutarhaan, siellä ei sada.

Muuttovalmis

Isännänhuone on muuttovalmis. Kaksi sertifioitu rakennustarkastajaa tekivät vielä viimeisen lopputarkastauksen. On tuosta hyvä kävellä läpi kissojen vessaan. Parannusehdotuksena tuli toive mukavista nojatuoleista jotka ovat sopivasti aseteltu talvisen takkatulen suuntaan. 

Muutaman päivän haluan fiilistellä näin, ilman huonekaluja. Tarkastajien toiveet nojatuoleista toteutuvat siten joskus tällä viikolla. Takan päätimme jättää maalaamatta, sen värin suhteen ei löytynyt oikein mitään hyvää ratkaisua. Annetaan olla nyt noin ja jos joskus tulee hyvä idea väristä, maalataan sitten. Tuohon lattian reunoja kiertävään raitaan olen oikein tyytyväinen. Idea siihen tuli mm. Sibeliuksen syntymäkodista jossa yhdessä huoneessa on vastaava lattia.

Nyt kaikki ovet ovat samankaltaiset peiliovet. Sellaiset tässä talossa on alunperin ovet olleet, kunnes jossain 1980-luvun remonttikiimassa ne oli vaihdettu laakaoviin. Vasen ovi vie vanhempien valtakuntaan, seuraava ovi kylpyhuoneeseen. Ovi jossa on lasipeilit vie kodinhoitohuoneeseen ja sen oikealla puolella oleva ovi vie lastenlasten huoneeseen. Kuvasta jää pois keittiön oviaukko jossa ei ole ovea eikä siihen tehdä ovea, käytössä ovi on todettu turhaksi.

Tässä näkyy keittiön oviaukko vanhan kirjakaapin vieressä. Kaappi on löytö pojan talon ulkovarastosta. Se kunnostettiin ja nyt se sai arvoisensa paikan. Upea alkuperäinen ootraus ei kaivannut kuin kiillottamista. Ovien taakse jää piiloon puukorjaukset jotka kaappiin piti tehdä lahon alaosan takia.

Kuvassa kirjahylly on vielä kesken ja niin se on todellisuudessakin. Mies vielä pohtii alaosan ovien toteutusta. Alaosan kirjat olen jo siirtänyt takaisin hyllyilleen. Ne joutivat hetkeksi pois jotta huoneeseen saadaan sähköt. Uusi valaisin minulla on etsinnässä, toistaiseksi laitoimme vanhan paikoilleen, kivalta sekin näyttää. Kirjahyllyn vihreä lattialista on jo maalattu ruskeaksi ja on paikoillaan. Hyödynsimme omista varastoista löytynyttä listanpätkää.

Ranstakan säilytykseen sain idean isältäni. Vanha, kirpparilta löytynyt metalliämpäri saa toimia säilytysastiana. Ranstakkaa käytetään päivittäin joten siinä on aina tuhkaa ja nokea. Nyt pysyy lattia siistinä.

Koska remontti muutoin oli hyvin edullinen, raaskimme ostaa pistorasioiksi ja kytkimiksi Renova-sarjaa. Olen pitänyt kirjaa remonttikuluista. Koko remontti maksoi tarvikkeineen 1302€. Huoneessa on n. 22m2 joten neliöhinnaksi tuli n. 59€, se on todella edullista.  Edullisen hinnan salaisuus on puutavara joka pääosin löytyi meiltä omista varastoista sekä itse tekeminen. Kirjahylly suunniteltiin niin, ettei siihen tarvinnut ostaa puutavaraa muuta kuin yksi koristelista ja taustan levyt. 

Kalleimmat yksittäiset asiat olivat eristeet joihin meni 371€ (koko lattiaa ei eristetty uudelleen), maaleihin käytettiin rahaa 331€. Osa maaleista oli edellisistä remonteista jääneitä. Edellisestä remontista on jo vuosia aikaa, kyllä huomasi tarvikkeiden kallistumisen. Ja esim. maalit kallistuivat lisää remontin aikana. Listoihin olisi saanut menemään satasia, mutta niissäkin selvisimme periaatteessa vain työllä kun kunnostin vanhat käytettyinä hankitut karmilistat uuteen käyttöön. Yksi pitkä lista vaati neljän tunnin työn. Mies teki karkeasta puutavarasta lattialistat itse, kattolistaan löytyi pääosin oma puutavaraa, vain koristeellinen listaosa ostettiin.

Sisustamisen hintaa en uskalla edes ajatella. Uudet matot ja valaisin lienee ne kalleimmat. Ne hankin sitten kun lattialle ja kukkarolle sopivat tulevat vastaan.

Ulkona ja sisällä

Kävin äsken tekemässä pikakierroksen puutarhassa samalla kun kävin tyhjentämässä biojätteen kompostoriin. Räntää satoi vaakatasossa ja välillä tuulenpuuska puski kulkijan vinoon. Onneksi ei ole pakko olla pihalla, tulin sisälle melkoisen nopeasti.

Eilinen vesisade sulatti lunta tehokkaasti. Kasvihuoneen vieressä kasvit ovat tulleet esiin ja sehän ei ole välttämättä hyvä juttu. Esikot ehkä kestävät ja jouluruusu, mutta vuoriarhosta en ole varma, se kun on uusi tulokas puutarhassa. Havuja ainakin voisi tuoda kasvien päälle, se suojaisi myös kevätahavalta ja auringolta.

Tämä kuva hortensiapuutarhasta on otettu eilen. Tänään lumi on sulanut nurmialueelta kokonaan ja kasvien seutu on lähes lumeton. Tässäkin on pieni huoli kasvien suhteen, sillä kaikki on istutettu vasta loppukaudesta. Onneksi tuossa ei jää vesi seisomaan, kohopenkki toimii. Tuon ison kuusen takana on alppiruusumetsikkö, se on täysin lumeton ja ilmeisesti roudaton sillä alppiruusut olivat virkeinä nauttien tästä kaikesta vedestä.

Turha yrittää kasata lunta talon kivijalkaa vasten. Periaatteessa on kivaa kun ei ole kovat pakkaset, mutta tästä vesisateesta en tykkää. Pari astetta pakkasta olisi paljon parempi. Tai kunhan olisi kuivaa.

Siirrytään sisätiloihin, uuneissa on tulet ja sisällä on kivan lämmintä. Ostin eilen ruokakaupasta pari alennusesikkoa. En osannut päättää kumpaa väriä otan, niin otin molemmat. Yritän pitää nämä hengissä jotta saisin ne puutarhaan. Aina löytyy sopiva pieni multatila yhdelle tai kahdelle esikolle. Iines tykkää kyttäillä vanhan Singerin päällä ikkunoista näkyviä tirppoja, haaveilee samalla kesän paisteista.

Vaihdoin saliin järjestystä. Sohvaryhmä tuli arkun molemmin puolin ja punainen matto kääntyi toisinpäin. Hetken istuin nojatuolilla, Iines jatkoi tirppojen tuijottamista. Puusohvalla näkyy pyyhe, se on siinä arkisin aina, sillä sohva on Iineksen nukkumapaikka ja voitte arvata mikä määrä karvaa siitä löytyy pitkäkarvaisen kissan jäljiltä. Olen todennut vanhan pyyhkeen käteväksi suojaksi, välillä vain vaihtaa puhtaan tilalle ja varsinainen sohvan päällinen pysyy puhtaana ja karvattomana. Eli täysin stailaamaton kuva salista.

Tammikuun puoliväli, enää pari kuukautta talvea siedettävänä.

 

Uusi matto

 Huutokaupasta huudettu matto on nyt lattialla. Suojasään takia en päässyt tekemään matolle lumipesua mutta hyvä imurointi ajoi asiansa. Maton paikkaa piti hiukan hakea, eteiseen olin sitä suunnitellut mutta paikka vaihtuikin ison maton tilalle. Naulakon alle jäi siellä aina ollut räsymatto. 

Vähän turhan pieni mutta käytetyissä matoissa ei ole aina valikoimaa koon suhteen. Ehkä siirrän tämän naulakon alle jos tähän löytyy suht samoissa sävyissä suurempi matto.

Maton kuviointi on hieno ja runsas.

Salista päin näkymä on tämä.

Matto ei ole ihan suora reunoiltaan mutta minua se ei haittaa, aidosti vanha matto saa virheitä anteeksi. Seuraavaksi on työn alla löytää isännänhuoneeseen uudet matot, punaiset mutta niissä ei saa olla sinistä sillä huoneesta tulee remontin jälkeen punavihreä. Eteisessä olleen maton siirsin jo isännänhuoneeseen ja siellä ollut vihreä huonokuntoinen matto lähti autotalliin. Se oli plyyssimatto eikä sillä ole mitään arvoa jos joku nyt kauhistui, että autotalliin menee aito matto. Ei mennyt.

Salin päivitys

Joulun jälkeen päätin vaihtaa salissa järjestystä jotta pietarilainen kalusto mahtuu paremmin paikoilleen. Ensin heivattiin joulukuusi pihalle, imuroitiin kilo neulasia ja sitten vähän tuumattiin. Kaappi jota aloin entisöidä syksyllä, ei ole vielä valmis joten sen sijaintia ei tarvitse miettiä. Niinpä päädyttiin vaihtamaan senkin ja puusohvan paikkaa.

Takaseinän tunnelma on nyt oikeanlainen. Oikealla puolella voi kahvitella ja vasemmalla voi ottaa päiväunet.

Senkin mukana siirtyivät taulut. Minulla on koko ajan hakusessa uusi tai uusia tauluja tuohon joukon jatkoksi. Vielä ei ole tullut mieluisia vastaan.

Puusohvan mukana siirtyivät sen yllä olevat taulut. Ne on laitettu vanhoihin nauloihin, harkitsen vielä teenkö uudet reiät seinään ja ripustan taulun ja opetuskuvan ryhdikkäämmin.

Peräkammarin ovi on aina vaan vaihtamatta peilioveksi. Ehkä tänä vuonna...

Salin punainen matto, Itäsaksan ihme, on lempimattojani. Huomenna saan kotiin uusimman matto-ostoksen, saapa nähdä onko se sitä mitä ajattelin sillä olen ostanut maton vain muutaman kuvan perusteella huutokaupasta.

Televisio on salissa nykyisin ihan turha, en edes muista milloin viimeksi sitä on katsottu. Saa olla paikoillaan siihen saakka kun teen superlöydön ja saan telkkarin tilalle taulun. Voi olla ettei sellaista riittävän suurta superia tule koskaan vastaan.

Jalo ja Iines ovat tyytyväisiä, vanha Singeri jäi paikoilleen. Sen päältä kun on kaikkein paras tarkkailla pihasyreeniin lennähteleviä tirppoja.

Kummasti piristi kun sai vähän tanssia mööpelivalssia.

Valmista pintaa

Tuvan komeron kanssa pitää malttaa odottaa vielä hetki. Komero on maalattu lauantaina pellavaöljymaalilla, uuden kerroksen maalia voi sutaista 4-7 päivän päästä. Tänään pintaa kokeillessa totesin että ehkä jo huomenna voin maalata kaapin uudestaan. Kova into on päästä sisustamaan kaappia.

 Koska en halua kaappiin rumia muovilaatikoita tavaroiden säilytykseen ja kirppareillekaan ei nyt pääse, päätin kaivella omia nurkkia. Liiteristä löytyi pari pärekoria joista tuli vallan hyvät mäntysuopapesun jälkeen. Pienessä korissa on kotivarakarkit lapsilta (ja minulta) piilossa. Korit menevät jemmaan ennen kuin pääsevät paikoilleen. Muitakin säilytysratkaisuja omista varastoista on mielessä kunhan teen saalistusretkiä navettaan ja karjakeittiöön.

 Tuvan karmiremontti on nyt valmis. Leivinuunin puoleiset paneelit on maalattu kahteen kertaan ja koristelista on paikoillaan. Teille voin kertoa salaisuuden listan suhteen. Listaa ei ollut enää jemmassa remontin jäljiltä, niinpä päädyimme ratkaisuun jossa jo olemassa olevaa listaa otettiin komeron sisältä ja se siirrettiin uuden paneelin päälle. Komeroon laitetaan pala valelistaa.

 Seinän ja leiviuunin välissä säilytetään sanomalehtiä ja pahviroskia sytykkeeksi. Ylin laatikko on tarkoitettu kierrätykseen menevälle pahvilla ja lasille. Seinän paneelit ovat kaikki samanvärisiä mutta valo vääristää niiden sävyjä.

 Nyt on siistiä ja yhtenäisen näköistä. Olen niin tyytyväinen, että tämä nurkka tuli valmiiksi, onhan se häirinnyt silmiä jo vuosia.

Ovea tuohon siis ei ole tulossa. Muutoin meillä on haussa viisi väliovea, nelipeilisiä, ilman karmiakin käy mutta todella vaikea on löytää oikeaa kokoa. Jos sinulta löytyy ylimääräisiä peiliovia noin koossa 95x200 niin tarjoa. Kunnostamisen tarve ei haittaa.

Remontti laajenee

Mikään ei ole remontissa niin varmaa kuin remontin laajeneminen. Kun yhden kohdan saa kuntoon, huomaa, että vieressäkin oleva häiritsevä juttu on korjattava samantien kuntoon.

Karmien ehostaminen on valmista mutta ihan vieressä laajeni hieman, tehdään kunnolla kerran aloitettiin.

 Kynnys, karmit ja listat on maalattu. Leivinuunin puoleista seinää päätettiin paneloida muiden seinien tapaan, paneelia oli onneksi jemmassa. Leivinuunin vierustan lattialle tehtiin uutta puista lattiaa ja sen alle laitettiin ilmansulkupaperia. Uusi lattianpala on maalattu lattiamaalilla yhteen kertaan.

 Paneelimaalia ei ollut, sitä pitää käydä ostamassa huomenna, samoin paneeleiden päälle tulevaa listaa, sitä kun ei löytynyt yhtään mistään kätköistä. Nuo kamalat terassilaatat häiritsee edelleen mutta annetaan olla kun ovat ehjät ja hyvin kiinni. Olen joskus harkinnut verhon ompelua seinän ja leivinuunin väliin peittämään kierrätettäviä roskia mutta toistaiseksi on ollut vain ajatuksen asteella. Ehkä nyt saan siihen inspiraation.

 Aitasta löytynyt ovi nököttää tuvan nurkassa. Tänään mies päätti että samalla vaivalla kun on kaivanut työkalut ja puutavaran esiin, tehdään tuohon pieni kulmakomero ja ovesta tehdään komeron ovi. Komero maalataan paneleiden ja lattian sävyillä, lattia on Uulan kaakao ja paneelit Uulan pellava sävyä. Ovea en maalaa heti, haluan ensin nähdä miltä se näyttää paikoillaan maalaamattomana. Ovi on alunperin ollut punamultainen mutta punamultaus oli kulunut aitan ankarissa olosuhteissa pois. Ovi kun oli ollut aitan lattiaan tehdyn maakuopan kantena.

 Komerosta tulee pieni, ei mikään suurperheen hamstrauskaappi. Tarpeellinen se on silti, tuvassa ei ole yhtään ylimääräistä säilytystilaa.

 Miehen tehdessä puusepäntöitä olen samalla käynyt tuvan kaappeja läpi ja pyyhkinyt niistä ikipölöyä pois. Astiakaappi pölyyntyy koska ovet ovat yleensä auki. Samalla tein tilaa alahyllylle asiastolle joka tuli isältäni säilytykseen meille. Astiasto on hankittu 1980-luvulla silloisesta Neuvostoliitosta, nykyisestä Ukrainasta.

Ihan kaunis astiasto mutta vaatii kultareunuksen takia käsinpesua. Ei siis mikään arkikäytön astiasto mutta sellainen jota voisi ehkä käyttää juhlissa. Kaikkia osia on 12 hengelle. Kuvasta puuttuu isot tarjoiluvadit joita on useita, ne eivät mahtuneet astiakaappiin joten päätyivät astiahyllyyn muiden suurikokoisten astioiden seuraksi.

Seuraavaksi saan toivottavasti laittaa jo hyvinkin valmiin komeron kuvia.