sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Kun mikään ei riitä eli puutarhan suojausta

Viikonlopun päätyö puutarhassa oli verkkojen virittely kasvien ympärille. Jo aiemmin hankin alennusmyynnistä kolme kappaletta 25 metrin 150cm korkeaa verkkorullaa. Ajattelin, että siitä määrästä jää myöhempäänkin käyttöön. Voi voi miten väärässä olin. Kaikki meni eikä olisi haitannut olla yksi rulla enemmän. Ei tässä puutarhassa riitä mikään määrä verkkoa.

Vanhat verkot on kaikki yhden taimen verkkoja mutta nyt kun oli uusi, koskematon rulla, päätin olla pätkimättä verkkoa. Eli ei yhden taimen verkkoja vaan suuremman alueen yhtenäinen verkko. Arboretumiin tuli kaksi tällaista aluetta, siihen riitti juuri ja juuri yhden rullan pituus. Muut verkot pätkin sillä myös yhden taimen verkkoja tarvittiin lisää, kuten myös kahden tai kolmen taimen verkkoja.
Iskin maahan tukikeppejä ja kiinnitin verkon keppiin nippusiteillä. Helppo purkaa keväällä pois. Olin muuten takuulla melkoinen näky kun taistelin aina väärään suuntaan kääntyvän pitkän ja painavan verkon kanssa. Onneksi kukaan ei nähnyt, niitä maalla asumisen etuja.
Tällä konstilla sain suojattua myös ruusuja ja hortensioita joita en yleensä suojaa. Samoin vaaleanpunaiset lumimarjat pääsivät verkon suojiin. Viime talvena jänikset söivät ne lähes hengiltä. Hevoskastanjakin on nyt suojattu kunnolla ja sen takana kasvava magnolia. Magnolialle jätin oman pienen verkon jos sen ympärille tarvitsee kääriä talvella lämmittävää vällyä. Jätin suuren verkon kiinnityksen sopivaan kohtaan jotta pääsen helposti pujahtamaan tarvittaessa vällyjä viemään.
Arboretumin suurta tammea en suojaa enää ollenkaan, joskus siitä nipsitään vähän oksia mutta muutoin saa olla rauhassa. Pienempi aurapenkin tammi ei ollut priorisointilistan kärjessä, niinpä sille riitti vain musta rungonsuojaverkko. Runko on niin paksu ettei yksi verkko riittänyt vaan laitoin kaksi. Nippuside pitää verkot paikoillaan. Kuvasta ei näe, mutta nippuside on riittävän löysällä ja puulla on mahdollista kasvuvaraa. Alaoksat ovat ehkä lähdössä pois niinpä niiden joutuminen jänisten hampaisiin ei haittaa.
Verkkojen virittelyn lomassa sain uuden pionialueen valmiiksi. Löysin kaupasta lisää samoja tulppaaneja alesta kuin mitä jo aiemmin laitoin pionien väleihin. Yhdelle reunalle laitoin lisäksi pallolaukkaa. Etualalle tuli yhdeksän kellukan taimea ja  kolmeen kellukan väliin 'Cream Beauty' krookuksia. Krookuksia olisin ostanut lisää, mutta en löytänyt samaa lajiketta niistä kaupoista joissa kävin. Kivien toiselle puolelle virittelin halkaistuja multasäkkejä jotta rikat kuolisivat pois. Ei mikään kaunis näky mutta ehkä saadaan talvella sen verran lunta, että muovit peittyvät. Siedän näyn koska tämä on niin tehokas tapa hävittää rikat.
Ja myrkytön tapa.
Kellukan taimet ovat vielä pieniä mutta ne tuuheutuvat nopeasti. Arboretumiin pari vuotta sitten yhtä pienenä laitetut kellukat saisi jo jakaa. Pionin penkki on tehty lähes kokonaan pussimullasta, saa nähdä miten toimii, yleensä olen pystynyt käyttämään penkeissä myös omaa multaa mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta. Ehkä lainaan kasvimaalta sen verran multaa että saan päällimmäisen kerroksen oman maan mullasta, se ei kuoretu kuten turvepohjainen pussimulta.
Halkaistuja multasäkkejä tuli myös isojen kivien vierustoille. Iso pata keikkuu edelleen kivellä, padan lopullinen paikka ei ole vielä selvillä, mutta sen tiedän, että se ei ole tuossa kiven päällä, on siinä vain jotta ei olisi tiellä. Kesäkukat on siivoamatta kompostiin, se on ensi viikon hommia.

Nyt on kaikki mahdollinen verkotettu, kaikki verkot käytetty huonointa verkkoa myöten. Jäniksille näytän pitkää nenää, kerrankin ehdin ensin ennen kuin yhtään taimea oli käyty maistelemassa.
 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Kilpajuoksua hämärän kanssa

 Illat ovat lyhyitä. Töiden jälkeen puutarhatyöt tuntuvat kilpajuoksulta hämärän kanssa. Vain harvoin ehtii tehdä sen mitä ajatteli. Tänäänkin jäi hommat kesken, viikonloppuna on ehkä aikaa jatkaa joten toivottavasti ei sada.

Siirsin kesäkurpitsat kompostiin vaikka niissä oli muutama pieni kesäkurpitsan alku. Niin kylmiä öitä luvassa, että selviämismahdollisuuksia ei ole. Lisäksi tarvitsin laatikon taimien valeistutuksille. Toiseen reunaan tuli kuunliljoja.
Toiseen reunaan tuli perennoja, muutama amurinpionin siemenkylvö, tyttären pihaan menevä purppuratuomi ja paikkaansa hakeva atsalea. Kaikki on peitelty multaan, atsalea tarvitsee vielä verkon ympärilleen, muut pärjäävät ilman. Ihan näin laajasta valeistututuksesta ei ole kokemusta, ehkä kokeilu onnistuu, ehkä ei.
Seuraava työ oli siirtää pyykkikallion pionit uuden kasvihuoneen viereen. Jaoin pionien juurakot (3kpl) melko ronskisti lapiolla useammaksi taimeksi. Väleihin heittelin ison 2kg:n säkin tulppaanin sipuleita. Lajike on Darwin Hybrid 'Van Eijk'. Eli vanhalla tutulla mennään. Jos pionit eivät selviä siirrosta niin mitään pahaa ei tapahdu, kaikki ovat samaa ja yleistä lajiketta, tosin nimetöntä. Väri on valkoinen.
Lopuksi pari kottikärryllistä multaa päälle. Sitten loppui multa ja tuli hämärä, vielä piti ehtiä keräämään kasvihuoneesta viinirypäleitä. Kunhan saan ostettua multaa lisää, voin jatkaa hommaa. Tuohon etualalle tulee Mustilasta ostamani kellukat. Kaikki taimet kestivät jakamisen ja ovat vahvistuneet purkeissaan. Kellukoiden väleihin on suunnitteilla jotain pientä keväistä sipulikukkaa, ehkä krookuksia.
Keväällä saamani kärhö on tehnyt yhden kukan. Tunnistatko mikä lajike voisi olla kyseessä?
Arboretumissa maksaruohot kukkivat ja samoin tekee myös 'Pink Annabelle' hortensia. Se on kukkinut jo monta viikkoa, sanoisin, että yli kuukauden. Arboretumin verkotus on täysin vaiheessa, sitäkin olisi tarkoitus jatkaa viinloppuna ja tavoite on saada kaikki verkot paikoilleen.
Helmiorapihlajassa kuvan oikeassa reunassa on hieno ruskaväritys. Pinkki salkoruusu ei ymmärrä, että ollaan jo syksyssä, se availee kukkiaan lisää ja lisää. Sopii minulla, ihana kun puutarhassa on vielä tässä vaiheessa kukkivia kasveja. Toistaiseksi olemme säästyneet hallalta, senkin takia kukista saa vielä nauttia.

Nyt illalla teetä keittäessä tajusin, että tulevan talven teehen laitettavat piparmintun on kaikki keräämättä ja kuivaamatta. Lisätään sekin viikonlopun työlistalle.


lauantai 11. syyskuuta 2021

Ei toivottuja vieraita ja muita puutarhajuttuja

Eilen illalla hain pojan bussilta ja kotiin palatessa olin saada halvauksen. Kaksi kaurista (tai peuraa) juoksi tällä omalla tiellä tien yli auton edestä ja jäivät niitylle ihmettelemään. Annoin auton torven soida ja sain säikäytettyä ne pellolle. Ajoin auton äkkiä pihaan ja menin jatkamaan säikyttelyä ja onneksi hävisivät läheiseen metsään. Kauriit olivat vain muutamien kymmenien metrien päässä arboretumista. Katastrofi iskee jos ja kun löytävät arboretumin. 

Lisää ei toivottuja vieraita vilisee pitkin puutarhaa. Muutama jänis on jo nähty turhan lähellä verkottamattomia kasveja. Ruusukaalilla lehtiä nakertelee kaaliperhosen toukka. Suurimmat invaasiot hävitin, mutta muutaman yksilön olen antanut olla kun eivät näytä kiinnostuvan itse ruusukaalin keristä. Kotiloita riittää ja olenkin kylvänyt vielä Ferramolia vaikka tavanomaisesti en tee sitä enää syksystä.
Mutta siirrytään mukavampiin aiheisiin. Tähän olen istuttanut alppikärhön 'Ruby'. Ja ei , teidänkään silmät eivät valehtele, eihän tuo mikään 'Ruby' ole vaan taitaa olla ihan tavallinen alppikärhö. No kasvi on joka tapauksessa siirtolistalla ensi kesänä, vaan olisihan minä ottanut sen lajikkeen mieluummin josta maksoin. Mielipahan välttämiseksi sain hyvä syyn ostaa tilalle jonkun oikein ihanan uuden kärhön.
Kurjenpolvi 'Orkney Cherry' on jo kertaalleen siirretty mutta taidan joutua siirtämään sen vielä kerran. Se jää tuossa pahasti suurempien kasvien varjoon. Salkoruusut kasvavat joka kerta suuremmiksi kuin muistan.
Pinkkikukkainen lännenruusujuuri on tehnyt muutaman siementaimen. Olin jo kitkemässä näitä pois kun tajusin ettei taidakaan olla mikään rikkaruoho. Ihan kiva yllätys, olen miettinyt toisen taimen hankintaa mutta nyt ei tarvitse. Saan siementaimista monta uutta kasvia ja tulevaisuudessa lisääkin.
Syyshortensin väri paranee syksyn edetessä. Juurella viihtyy jaloangervot mutta taidan kuitenkin siirtää ne pois. Väri olikin liila vaikka ostin ne tummanpunaisina. Eikä tuossa juurella voi kasvaa mitään korkeaa mikä vie tasapainon näkymästä.
Yläpihan uudessa penkissä on vielä paljon väriä.
Vanhassa kasvihuoneessa majaillut puuhella pääsi uuteen kasvihuoneeseen. Sen oikea paikka on joko tuossa, tai sitten sinisen kaapiston toisella puolella, katsotaan keväällä kumpaan asettuu luontevammin. Kasvihuoneesta otettiin ikkunoiden automaattiavaajat talveksi pois. Istuin illalla huoneessa ja mittari näytti vielä + 25 astetta, ulkona oli 12 astetta. Jos ei olisi tullut pimeä niin olisin hakenut huoneeseen kupin teetä ja nauttinut hiljaisuudesta.

Nyt hetkeksi puutarhaan ennen lastenlasten viikonloppuvierailulle tuloa.


torstai 9. syyskuuta 2021

Syksyyn valmistautumista

 Syksy on täällä, ei auta vaikka aurinko paistaa tai ilma on lämmin. Pimeä tulee aikaisin ja puut tiputtelevat lehtiään. Ensimmäiset verkot on viritelty kasvien ympärille ja kompostori on tyhjennetty, niistä jo mistä tietää syksyn tulleen.

Pensasmustikoihin on tullut vauhdilla ja salaa syysväritys. Jokainen pensas on upean punainen. Mielestäni ruska on aikaisemmassa kuin muina vuosina, johtuisiko lämpimästä kesästä?
Viinirypäleitä kypsyy, pienensin päätyjen luukkujen aukioloa ja se taisi auttaa, heti on tertut kypsemmän oloisia kun lämpöä on paremmin.
Syysmyrkkyliljojen olemassaoloa en muistanut, salaa olivat nousseet kuten puna pensasmustikoihin. Ihan hassu kasvi kun tekee kesällä lehdet ja kukka tulee lehtien kuihduttua.
Happomarja 'Aurea' on hauskan värinen syysasussaan. Jos tykkään kesäväristä niin tykkään syysväristäkin. Jos olisi happomarja joka olisi kesällä tämän värinen, niin takuulla hankkisin.
'Piilu' kärhö ei vielä luovuta. Siinä on ollut kesän aikana enemmän kukkia kuin lehtiä. Nämä kukat olivat niin korkealla, että jouduin ottamaan kuvan sokkona.
Siirsin yläpihan penkistä etureunan valkoiset iisopit kivimuurin kylkeen. Paikka vapautui uudelle reunuskasville ja siihen päätyi kivipolulle ilmestyneet keijunkukan siementaimet. Hyvin ovat juurtuneet vaikka osassa en ollut varma sainko riittävästi juurta mukana.
Sydämellistä loppuviikkoa kaikille toivottaa pienelle katajalle kaatunut maksaruohon kukka. Nautitaan syksystä myös me kesäihmiset. Uusi kesä on joka aamu lähempänä.


tiistai 7. syyskuuta 2021

Välivaihe

 Uusi kasvihuone elää ensimmäistä syksyään. Menossa on välivaihe, enää ei ole varsinainen kasvukausi mutta lopullinen talvi ei myöskään ole saapunut.

Myös kasvihuoneen edusta ja sivut ovat välitilassa. Todennäköisesti laitan kaikki hankkimani taimet talveksi valeistutukseen tai sitten keksin niille kakkosvaihtoehdon kasvupaikaksi, tilaa on muuallakin. Nyt ei enää paukut riitä edes osaan alueesta ja sen valmiiksi saattamiseen. Keväällä uutta intoa on ihan erilailla.
Tomaatit ovat kompostissa yhtä taimea lukuunottamatta. Ne olivat jo satonsa tehneitä mutta tässä viimeisessä on vielä raakileita. Loput lehdet olisi voinut poistaa mutta en hoksannut kasvihuoneessa ollessani.
Ihmeellinen vinoon mennyt kuva mutta siinä näkyy enemmän takaseinustaa. Automaattiavaajat pitää ottaa talveksi pois. Ikkunalaudoille, pöydälle ja jakkaroille mietin lyhtyjen tuomista. Muutama lyhty löytyy ja olen poltellut niissä tuikkuja yleensä lasikuistilla mutta voisin siirtää kaikki kasvihuoneelle, täällä niitä ei tarvitsisi käydä sammuttamassa yöksi kuten lasikuistilla. 
Viiniköynnös 'Mars' on kasvanut kesän aikana. Se on ilmeisesti kaivanut juurensa heti maapohjaan sillä en ole kastellut taimea kertaakaan istutuskastelun jälkeen. Mietin pitäisikö jossain kohtaa levittää harso taimen suojaksi, ainakin jos tulee kovia pakkasia. Tai sitten jään seuraamaan onko herkkä paleltuja. Pääasia on, ettei juuristo palellu.
Kurkkuja jäi kolme taimea koska jokaisessa on hyvän kokoinen raakile. Leikkasin ylimääräiset haarat pois ja laskin köynnöksiä alas, jos paleltumista ei tapahtuisi niin herkästi. Liila köynnös on kelloköynnös, sen huomaan ettei viihdy kasvihuoneessa. Yksi nuppu siihen on tullut. Ensi kesänä jos kasvatan uudestaan, niin paikka on avomaalla.
Pöytäliina lähti pyykkiin, pöytäkin lähtee pois sillä sitä tarvitaan ensi keväänä sisällä talossa taimipöydäksi. Jakkarat jätän ja niitä voi käyttää pöytänä. Toisaalta yksi rautapöytä voisi olla kiva kasvihuoneessa talvella, tai sitten valkoinen metallikalusto.
Kurkkuja on vielä kasteltava, samoin kelloköynnöstä. Hanaa ei ole laitettu talviteloille mutta letkun otin pois. Pienen kannun täyttäminen onnistuu ilman letkua. Pienikin auringonpaiste on auttanut ja kasvihuoneessa on pysyneet lämmöt hyvin. Sunnuntaina siellä oli lämmintä 15 astetta kun vanhassa kasvihuoneessa samana aikaan oli lämmintä 10 astetta. Tuolla tiili- ja kivimassalla on valtava vaikutus. 

Kaikkinensa olen huoneeseen erittäin tyytyväinen enkä toistaiseksi tekisi siinä mitään toisin. Kurkut ja tomaatit kasvoivat hienosti ja se yksi vesimeloni mikä saatiin maistui parhaalle vesimelonille mitä olen koskaan syönyt. Toinen pallo meni pilalle joten siitä en sen enempää. Ensi keväänä pääsen testaamaan kuinka aikaisin taimia voi tähän kasvihuoneeseen tuoda.
Sitä odotellessa.


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Vielä kukkii

 Vähän jännittää säästymmekö sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hallalta ja pakkaselta. Edellinen yö säästyttiin, tomaatit ovat hengissä ja jopa kesäkurpitsat kasvimaalla. Myöskään missään perennojen kukissa ei ollut vaurioita. Itse olin koko viikonlopun pois kotoa, mutta sunnuntaina ehdin pariksi tunniksi puutarhatöiden pariin.

Sain Saaripalstan Sailalta ihanan pinkin ruusunätkelmän siemeniä. Pari taimea sain kasvatettua puutarhaan saakka ja nyt niissä on ensimmäiset kukat. Kunpa kestäisi talven, edellinen pinkki minkä ostin puutarhaliikkestä, ei ollut talvenkestävä.
Ruusunätkelmä yhdessä salkoruusun ja punalatvan kanssa. Punalatvoissa oli tänään hyvinkin hidasliikkeisiä kimalaisia. Taitaa olla niilläkin kausi ohi.
Viinikärhöstä olen laittanut jo monta kuvaa mutta saatte luvan kestää vielä ainakin yhden. 'Purpurea Plena Elegans' on sen ansainnut mahtavalla kukinnallaan.
Monsterisyysvuokon lisäksi minulla on kaksi muuta syysvuokkoa. Toinen niistä ei kuki, taitaa olla liian varjossa mutta 'Wild Swan' teki ensimmäisen kukkansa ja nupuista päätellen lisää on tulossa. Tässä on ihana, lähes valkoinen väri. Kuvan taustalla näkyvät punaiset pallot ovat äitienpäiväruusujen kukkia.
Yksi suosikkisalkoruusuistani on tämä hento puuterin värinen yksilö. Osan salkoruusuista olen leikannut poikki hyvissä ajoin heti kukinnan jälkeen. Sen pitäisi auttaa talvehtimista ja sitä, että kasvi kukkisi ensi vuonna.
Helmipihlajassa on kauniit marjat. Tämä kasvaa harmikseni enemmän pensaana kuin puuna. Onko kukaan yrittänyt saada kasvatettua pensasta puuksi oksia karsimalla? Vai intoutuuko tekemään vain lisää pensasvesoja.
Hävitin tien varresta yhden kesäkukkaistutuksen joka oli vanhassa sahtikuurnassa. Kuurna oli lahonnut puhki ja koin sen muutenkin vaikeaksi hoitaa ja kastella. En raaskinut laittaa kukkivaa krassia kompostiin vaikka sen tumman oranssit kukat eivät suosikkejani olekaan, tämän värisen siemeniä en hankkinut. Siirsin krassin kannon koloon ja saa olla siinä talveen saakka. Ensi kesänä siihen pääsee sitten jotain muuta.

Seuraavan kerran kuvia kasvihuoneelta, olen alkanut laittaa molempia talvikuntoon.


torstai 2. syyskuuta 2021

Kukkasipuliostoksilla

Instan perusteella kukkasipulit ovat saapuneet kauppoihin. Koska vietin tässä pari päivää koulutuksessa kaupungin keskustassa, oli kotimatkalla helppo poiketa sipuleita myyviin liikkeisiin. Ostin ihan normisettiä ja sitten tein pari ihanaa löytöä. Laitan ostopaikat vinkiksi teille lukijoille, ei ole maksettu mainos.

Hankkijalta löytyi marhanlilja 'Claude Shride'. En ollut uskoa silmiäni kun näin myyntipussukat. Oli pakko ostaa kaksi pussukkaa ja nyt mietin ettei kolmaskaan olisi pahaa tehnyt. 
Kreetantulppaani 'Hilde' oli toinen mahtava löytö Hankkijalta. Miten herkkä vaaleanpunainen väri. Toivottavasti tämä viihtyy puutarhassa ja on pitkäikäinen.
Sitten vähän lisää pystykiurunkannuksia, hyasintteja ja lumikelloja. Lumikellot Tokmannilta, muut Hankkijalta.
Prismasta ihanaa 'Pink Charm' narsissia joka on viihtynyt meillä, istutin samalle alueelle kaksi pussia lisää. Helmililjoja ja taas vähän lisää lumikelloja. 
Kaikki kevätpisarani ovat hävinneet, nyt kokeilen syysistutusta, aikaisemmin olen istuttanut valmiina taimina. Jos nyt eivät kasva niin saa lla vihonviimeinen yritys. Kirjopikarililjoja ei voi olla liikaa, niitäkin ostin pari pussia täydentämään jo puutarhassa kasvavia yksilöitä.
Istutin kaikki heti tänään maahan. Pienessä tihkusateessa mutta ei se haitannut. Siinä istuttaessa tein pienen päätöksen, en kuitenkaan horjumatonta päätöstä. Syksyn kukkasipuliostokset taisivat olla tässä. Jos jotain oikein kivaa tulee vastaan, kuten marhanliljoja, niin niitä voin ostaa, muuten ei.


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Uupumista vai virkistystä?

 Monen puutarhavieraan kysymykset puutarhasta ovat samanlaisia. Ehdinkö koskaan istua ja ihastella puutarhaa? Maltanko nauttia puutarhasta? Molempiin vastaan kyllä. Mutta. Nautin kaikkein eniten puutarhasta silloin kun teen siellä jotain. Vain harvoin istun varsinaisilla puutarhan istuimilla ja ihastelen puutarhaani. Usein istun kivellä, aitan portailla tai hetken uudessa kasvihuoneessa. Sitten on taas saatava käsille tekemistä tai jaloille liikettä. 

Vaikka puutarhani on suuri, en koe sen kanssa uupumista. Vietin nyt viikonloppuna kaiken mahdollisen ajan puutarhassa, tein raskaitakin töitä, tein kiirellisiä töitä, tein töitä vain huvin vuoksi. Ja koen, että olen erittäin virkistynyt, voimaantunut ja energialla latautunut. Auringolla ja lämmöllä on siinä oma pieni osuutensa.

Yksi lempinäkymistäni on suunta rosariosta luumulehtoon. Tuolla kaikkein korkeimpien puiden takana on talo, se jää täysin näkymättömiin silloin kuin puissa on lehdet.
Yksi suurin ilo puutarhassa on kissat. Ne tulevat välillä moikkaamaan, joskus jäädään kaveriksi pidemmäksi aikaa. Jalo otti torkut pionien katveessa kun nypin viereistä aluetta ja karsin keltakoivusta alaoksia pois. Tänään puutarhan agenda oli kaiken sorttinen nyppiminen, rikkoja, oksia ja kuihtuneita kukintoja.
Uusi kasvihuone luumulehdosta päin katsottuna. Kasvihuone tyhjenee talvea vasten kiihtyvään tahtiin, tänään en kuitenkaan touhunnut siellä mitään. Halusin nauttia täysillä auringosta eli oleilla lähes pilvettömän taivaan alla.
Viime kesänä aloitettu koristeomenapuu Musta Rudolfin penkki. Yksi vuohenkellon juuri on ollut sitkeä ja siitä on noussut muutaman kerran kesän aikana yksi verso. Olen nyhtänyt verson heti pois ja koittanut kaivaa niin syvälle, että löytäisin pääverson, ei ole löytynyt mutta täytyy toivoa että kasvi olisi jo kuihtunut nyppimiseen. Mustan Rudolfin väritys on nimensä veroinen, lehdet ovat lähes mustat.
Ilta-aurinko ja koti. Rinnepuutarhassa on paljon tyhjää tilaa. Paikka on haastava kuivuutensa takia.
'Snow Pavement' ruusu on aloittanut uuden kukintakauden. Olipa mahtava ruusun tuoksu kun otin kuvia.
Viimeisenä näkymä yhdestä istumapaikastani. Pidän vesipulloa lasikuistilla josta käyn juomassa aina kun jano iskee puutarhatöissä. Silloin yleensä istahdan hetkeksi lasikuistin portaille. Katselen puutarhaan, nautin ja samalla pohdin puutarhan asioita. Mitä teen seuraavaksi, mitä olen jo tehnyt. Mietin tulevaa kautta ja samalla kertaan kulumassa olevaa, kohta päätökseensä tulevaa kautta. 

Hyvä kun sain tankattua runsaasti puutarhaa, ensi viikolla en sinne ehdi kuin ehkä kahtena iltana.