lauantai 19. kesäkuuta 2021

Avoimet Puutarhat 2021

 Arvilan puutarha osallistuu tänäkin vuonna Avoimiin puutarhoihin. Tapahtuma on parisen viikkoa aikaisemmin kuin edellisinä vuosina ja huomaan sen vaikuttavan suuresti omaan ehtimiseen vasta heinäkuussa olevan kesäloman vuoksi.  Lisäksi oli ne rippijuhlat. Joten tänä vuonna puutarhassa on esillä vähemmän hoidettuja alueita, poistamattomia kukintoja, kanttaamattomia alueita ja rehottavia pöheikköjä. Vastapainoksi on pionien kukintaa, vielä kukassa oleva ruusuorapihlaja, ruusuja, iiriksiä ja paljon muuta kaunista katseltavaa.

Vieläkin kirvelee tappotalvena 2015-2016 menetetyt mummon bellikset. Vuosi sitten kasvatin punaisia belliksiä itse siemenestä varsin onnistuneesti. Ja nyt ne ovat levinneet vähintään yhtä onnistuneesti arboretumin kivipolulla. Ja tietysti juuri kivipolulle eikä sen reunoille kuten ajattelin. Eipä niitä henno kitkeä, kuten ei myöskään belliksien ylle kääntynyttä harakankelloa. Vieraat saavat väistellä kasveja, ei kasvit vieraita.
Idänunikko 'Royal Wedding' kukkii parhaillaan, parisen kukkaa ehkä ehtii olla auki sunnuntaina.
Amurinpionin pienet ja hentoiset nuput. Ja nupuiksi jäävät sillä terälehdet tippuvat jo. Olen tyytyväinen, tämä oli huippusuoritus ensimmäiseksi kukinnaksi.
Vuoripioni on ihan toista mieltä ja kiittää vuoden takaisesta paikan vaihdosta lukemattomilla nupuilla. Tässä on puutarhan tämän vuoden kukintakuningatar. En edes jaksanut laskea kuinka paljon nuppuja tuossa on.
Japaninesikko kukkii niin pitkillä kukkavarsilla etten saanut koko kasvia kuvaan. Ja huomasinpa pari pientä siementaimea tämän juurella. Oi onnea jos ne selviytyvät kukkiviksi kasveiksi.
Oletteko muuten koskaan tuoksutelleet pallolaukan kukintoja? Kannattaa, sillä ne tuoksuvat ihan uskomattoman hyvältä, enemmän pionilta kuin sipulilta.
Tein kasvihuoneen eteen kokeeksi pienen ruukkuistutusten ryhmän. Jos tykkään ja koen helpoksi hoitaa, niin ryhmästä tulee pysyvä, tosin alle tulee muuta kuin musta jätesäkki ja lautoja. Kelloköynnöksen jouduin jo siirtämään kasvihuoneeseen sisälle, sillä se kärsii kovasta tuulesta joka tuntuu olevan täällä joka päivä vieraana. Jotain hyvääkin, ötököitä on ollut vähän.

Tervetuloa vieraaksi sunnuntaina klo 12-17. Sisällä talossa on tuttuun tapaan pop up- kahvila. Joitain taimia on myynnissä ja aitan museo on auki. Tässä vielä linkki Arvilan sivuille tapahtuman omilla sivuilla.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/arvila/


torstai 17. kesäkuuta 2021

Ruusujen kauden aloitus

Ruusut ovat aloittaneet kukintansa. Tosin tämä ei ole ruusujen paras vuosi, suurin osa ruusuistani kärsi talvivaurioita ja osan jouduin leikkaamaan alas. Osa olisi pitänyt leikata mutta ehkä sen voi tehdä kukinnan jälkeen. 

'Paimio' on ollut hidaskasvuinen ruusu. Tekee melko nihkeästi juurivesoja, voi johtua sen kasvupaikasta. Tämä olisi pitänyt leikata alas heti keväällä, selkeästi kärsi talvesta ja kuivatti versojaan.
'Ruuhijärvi' ruusu ei kärsinyt. Tykkään ihan hulluna tästä ruususta. Pensas kasvaa tiheänä pyöreänä pallona vaikka korkeutta on jo puolitoista metriä.
Vaaleanpunaiset kukat ovat kauneimmillaan juuri ennen avautumistaan. Näin lämpimällä säällä kukinta on valitettavan nopeasti ohi.
'Ruuhijärvi' on kuvassa keskeltä vasemmalle päin. Arboretumin kasvit saavat vuosi vuodelta lisää korkeutta ja tavoitetila lähenee.
Siirsin rosariosta kaikki Pimpinellifolia-ruusut arboretumiin. Samalla meni lajikkeet sekaisin. Tämä on ehkä 'Marzipan'.
Tästä ei ole hajuakaan mikä on mutta eip sen ole väliä, kaikki ruusut ovat täällä arboretumin kakkososassa  hyvillä kasvupaikoilla.
Juhannusruusun oksat notkuvat maahan kukkien painosta. Ominaisuus josta en tykkää juhannusruusussa vaikka muuten siitä tykkäänkin.
Tornionlaaksonruusu kesti siirron hyvin ja teki jopa muutaman kukan. Olen tällä viikolla saanut siistittyä rosarion, vielä pitää levittää kuorikatetta ruusujen juurien suojaksi. Sekä hankkia pari uutta ruusua jotta rosario olisi vihdoinkin valmis. Ihan ei ehdi uudet ruusut viikonlopuksi sillä ajattelin hankkia ne jollakin kesäloman puutarharetkellä.


keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Kevyemmällä otteella

Vaikka sunnuntai painaa päälle, aion ottaa puutarhassa kevyemmällä otteella. Ei stressiä, teen sen minkä ehdin ja taas kerran kipeytynyt käsi antaa myöten.

Varjosiipan kukinta ehti melkein mennä ohi vaikka kävelen viereistä polkua pitkin joka päivä. Paikka kasvilla on varjoinen mutta tosi kuiva. Silti on viihtynyt hyvin vaikka keväällä pelkäsin toista, koska varjosiippa heräili hitaasti maan uumenista.
Atsalea 'Tarleena' on ensimmäinen hankkimani atsalea. Kukkii hillitysti ja minusta niin kauniin sävyisin kukin.
Korallikeijunkukka on itse siemenestä kasvatettu, siten sillä on erityinen paikka puutarhurin kasvisydämessä. Jouduin siirtämään tämän ettei jää tähtiputkien jalkoihin mutta eipä tuo ollut moksiskaan siirrosta. Taustalla näkyy koristeraparperi jonka hankin viime kesänä.
En ole ennen huomannut miten kauniit nuput kirahvinkukalla on. Melkeinpä kauniimmat kuin itse kukat.
Vieno-myrsky heitti ihanat kirjolupiinini maahan mutta onneksi ehdin kuvata ne ennen myrskyä.
Vuonna 2017 istutetut kuuset satavuotiaalle Suomelle voivat hyvin. Toisessa niissä on aivan mieletön vuosikasvu. Olen leikannut kuusia säännöllisesti jotta niistä kasvaisi kauniin muotoiset. Nyt näkee, että leikkaus tuottaa tulosta. Jotain puita tai pensaita haluaisin istuttaa kuusien väliin mutta en vielä tiedä mitä. Kuuset kasvavat ajan kanssa ja mitään liian suurta väliin ei saa tulla. Ehkä tyydyn siirtämään syreenin taimia ja se on siinä.
 

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Organzahuntu ja rippijuhlat

 Kasvimaan kaaliteltta meni uusiksi. Se edellisen postauksen tuliterä harso jonka viritin ruusukaalien suojaksi meni heti ensimmäisenä yönä rikki. Kaalin reppanat saivat pärjätä pari päivää rikkinäisellä harsolla kunnes vasta eilen illalla juhlien jälkeen ehdin asentaa uuden viritelmän.

Hain lauantaina kangaskaupasta hätäratkaisuksi muutaman metrin organzaa. Vihreät metalliset perennatuet saivat jatkaa edelleen. Organzan kiinnitin tukiin pyykkipojilla ja maahan tiiviisti kiviä.
Jospa tämä ratkaisu kestäisi hetken. Tai edes siihen saakka kunnes kaalit ovat kasvaneet organzaan saakka. Kankaan leveys oli vain 140cm joten kovin korkeaa suojaa siitä ei saa. Niinpä haussa on leveämpi kaaliverkko.
Hakiessani kiviä lisää, oli yksi tuholainen jo löytänyt verkon mutta joutui tyytymään vain sen ulkopinnalla kulkemiseen.
Ripijuhlat, ne meidän lasten viimeiset olivat hienot. Siskoni koristeli kakut. Ruusut ovat omasta puutarhasta. Sopivasti 'Ruuhijärvi' ruusu availi nuppujaan jotka ovat kuin ruusukarkkeja ollessaan puolittain avoinna. Täydellisiä kakun koristeluun.
Toinen kakku sai yllensä mansikkateeman.
Punainen kalusto tuli testattua juhlakäytössä ja kestihän se.

Rippilapsen kuvaa en julkaiset mutta olkoot lopuksi mukana yksi onnellinen mutta väsynyt äiti. Kukissa hyödynsin paljon tienvarren lupiineja sekä luonnonkukkia. 

Seuraava rutistus onkin Avoimet Puutarhan sunnuntaina 20.6.2021 klo 12-17. Puutarhamme osallistuu taas tapahtumaan.

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Kasvimaalta ruusuorapihlajalle

 Kasvimaalla voidaan hyvin ja vähemmän hyvin. Porkkanoita kylvin useamman rivin ja kolmea eri lajiketta. Näkyvissä on noin kymmenen pientä porkkanan alkua. Niinpä harasin porkkanarivit pois ja tein uudet kylvöt. Tai säästin minä ne kymmenen pientä porkkanaa.

Ensimmäistä kertaa kokeilen ruusukaalia. Olen ollut monta vuotta viljelemättä kaaleja tai niiden sukulaisia ikuisen kirppaongelman vuoksi. Katsotaan kuinka käy tänä kesänä. Kasvatin kaalit aika myöhään siemenestä joten taimet eivät ole vielä kovin suuret.
Ensin kokeilin metalliputkesta taivutettuja kaaria mutta eihän harsoni riittäneet sen ympärille. Riviväleihin tulee vielä olkea peitteeksi, nyt harailen ahkerasti jotta rikat varmasti kuolevat ennen olkien levittämistä.
Sitten vaihdoin tilalle sellaiset ohutta metallia olevat vihreät perennatuet ja nyt harso riitti. Harso on pyykkipojilla kiinni perennatuissa ja maata vasten on lautoja ja kiviä. En tiedä tuliko tarpeeksi tiivis mutta kaikkeni olen tehnyt. Toisen harson alla on uusi porkkanakylvös. Sen vasemmalla on kehäkukkaa. Harsoteltasta oikealle on sipulia, vielä vaiheessa oleva rivi johon tulee lisää pinaattia niiden kymmenen porkkanan kaveriksi, sitten on taas sipulia ja vielä rivi härkäpapua.
Harsoista sanoisin, että voi sentään. Ne ohenevat vuosi vuodelta ja tuntuu ettei kunnollista saa mistään. Laitoin ruusukaaleille ihan uuden harson ja se on niin ohut, että pelkään ettei kestoa ole edes yhtä kesää. En ymmärrä miksi ei voida valmistaa kunnollista, mieluummin maksan sellaisesta kun kertakäyttöisestä harsosta.
Purnauksen jälkeen voidaan siirtyä kasvimaalta arboretumiin ihastelemaan ruusuorapihlajan kukintaa. Puu taisi tietää, että huomenna on juhlat ja vieraat pitää toivottaa hyvin tervetulleiksi. Ruusuorapihlaja onkin ensimmäinen asia mikä pihaan tullessa näkyy kukkivana.
Näin paljon kukkia puussa ei ole ollut vielä koskaan.
Nimensä veroisesti, kuin miljoona pientä ruusun kukkaa.

Nyt taidan lähteä tutustumaan tienpiennarten kukkavalikoimaan ja hakea täydennystä juhlien kukka-asetelmiin. 


perjantai 11. kesäkuuta 2021

Pioneja ja uutta remonttia

 Pionien kukinnan pääkausi pääsi alkamaan ihan salaa. Ehdin eilen vasta illasta puutarhaan ja mitä siellä kohtasinkaan, taas uusia pioneja kukassa.

'Mai Fleuri' pitää kuvata aina myös pensaan taustalta sillä tykkään tästä maisemasta, pionin kukkavarsien väli on kuin ikkuna puutarhaan.
Ja 'Mai Fleuri' lähikuvassa. Kukka on kuin silkkipaperia ja valitettavasti näillä helteillä kukinta taitaa olla nopeasti ohi.
Ostin Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhan avoimien ovien päivästä kaksi vuotta sitten pionin taimen. Tai taimia olikin kaksi mutta ne olivat niin tiiviisti multasäkkiin pakattuna, että luulin yhdeksi. Istutin molemmat vierekkäin ja nyt toinen taimista kukkii. En tunnista pionia, mutta näin aikaisesta kukinnasta johtuen uskaltaisin epäillä sitä juhannuspioniksi. Mitä sanotte?
Väliin iiris. Voi miten harmittaa tämän kaunottaren nimen hukkaaminen. On iris germanica ja joku 'red' on nimessään, ehkä koko nimi tulee vielä vastaan.
Sama iiris ilta-auringossa.
Kuolanpioni kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Nyt kukkia on valtavan paljon ja pensas on tuuhea kuin mikä. Viereisillä kasveilla alkaa olla ahdasta, en arvannut tämän kasvavan näin suureksi sillä en tiennyt minkä pionin tähän laitoin. Kurjenpolvi 'Ballerina' mahtuu juuri ja juuri pionin eteen. Keltainen matala iiris ja jumaltenkukka ovat piilossa.
Kaikki mätäskurjenmiekkani ovat kokeneet siirron parin viime vuoden sisään. Nyt saan nauttia kukinnasta juurtumistauon jälkeen.
Kasvihuoneen rakantamisesta siirryttiin suoraan saunan kattoremonttiin. Huopakate on niin hapero, ettei se kestä enää yhtään uutta talvea tai kovaa myrskyä. Tämä onkin viimeinen uusittava katto pihan rakennuksista. Jatkossa on vain kattojen huoltoa ja ylläpitoa. Joku vuosi voi olla vuorossa päärakennuksen katon maalaus mutta se ei ole välttämätön työ vielä hetkeen.
Ensi kesänä minulla on vuorossa saunan ikkunoiden kunnostaminen, eiköhän niissä saa yhden kesän menemään sujuvasti.


tiistai 8. kesäkuuta 2021

Kellukoita ja muita kaunottaria

Puoli päivää puutarhassa on ollut hyvä lomaviikon tahti. Pääosin olen kantannut arboretumia, pieniä hetkiä olen viettänyt kukkia ihaillen ja niistä kuvia ottaen.

Kellukka 'Mai Tai'. Istutin tämän reunuskasviksi mutta toistaiseksi ei ole kasvanut kovin tuuheaksi. Ehkä se tapahtuu kukinnan jälkeen.
Kaunis myös kiveä vasten nojailemassa.
Kellukka 'Bell Bank' kukkii mielettömästi tänä vuonna. Istutin tuohon toissa syksynä muutaman pienen taimen, vieläpä jaoin kaupan taimet kahtia jotta peittäisi alansa nopeammin. Ja totisesti on peittänyt.
Tykkään tästäkin kuin hullu puurosta.
Kolmantena löytyy kellukka 'Totally Tangerine'. Mahtavan punainen sävy.
Edessä 'Totally Tangerine' ja taustalla 'Mai Tai.

Arboretumista löytyi pieni ihme. Vaaleanpunainen iiris iris pumila 'Chanted' jonka olen tuonut Virosta vuosia sitten. Iiris kukki viimeksi vuonna 2017. Ja kukkii juuri nyt. Taidan siirtää pari juurakko toiseen kohtaan jotta saan nauttia kukinnasta joka vuosi.
Tämä herkkä kaunotar on viime kesän hankintoja. Valitettavasti sen nimilappu hukkui.
Tätä näkymää olen ihaillut moneen kertaan. Etualalla kullero 'Alabaster', taustalla kellukat ja niiden takana vaaleansiniset lemmikit.
'Alabaster' oli nappiostos vaikka silloin ostaessa harmitti etten löytänyt 'New Moon' lajiketta. Alabaster on vähintään yhtä kaunis.
Loppuun tärkeä vinkki. Ihmettelin kun kärhö 'Princess Kate' ei kasvanut ja pisin verso vaikutti näivettyneeltä. Ei ollut ötököitä joten mikä oli syynä. Se selvisi kun laitoin kärhölle varjostuksen. Parissa päivässä kärhö virkistyi kun juuristo ei ollut enää alttiina paahteelle. Joku kasvi tuohon olisi kätevä jottei vanhaa uuninluukkua tarvitse aina pitää kärhön kaverina.