Heisiangervot

 Mikä onni, että olen tajunnut istuttaa puutarhaan erilaisia heisiangervojen lajikkeita. Miten kauniita niistä kasvaa ja miten tuovat näköä ja ryhtiä puutarhaan. Lisää saa tulla ja ostoslistalla onkin jokin kiva tumma lajike paikkaan mistä hedelmäpuut kuolevat joka talvi.

Arboretumin 'Mindia' kupariheisiangervot ovat vanhimmat pensaat. Upea näky joka sykähdyttää joka kerta kun ajan pihaan.

Tässä samat Mindiat portin toiselta puolelta nähtynä. Portissa kasvaa kummallakin puolella alppikärhö, ovat vielä nuoret, vasta viime vuonna istutetut. Kukintaa en nähnyt, mutta ehkä ensi vuonna.

Huono ylivalottunut kuva, mutta siitä näkyy saman paikan kolmas kupariheisiangervo, 'Diabolo' vasemmassa reunassa. Sen väritys on tummempi eikä niin kuparinen kuin Mindialla.

Tässä vielä Mindian kukintoja lähempää. Olen saanut Mindiasta pari siementaimea, lisääkin saisi tulla.

Purppuraheisiangervo 'Andre' on tuotu muutama vuosi sitten Virosta. Samaa lajiketta saa Suomestakin. Se jaksaa kukkia joka vuosi täysillä. Leikkaan pensaita hyvin vähän, vain joitain kulkuväylille lakoavia oksia typistän. Yleensä pysyvät pystyssä todella hyvin.

Upea purppuraheisiangervo 'Midnight' on vaikea kuvattava, koska sen lehdet ovat lähes yön mustat. Tämä jää edellisten kuvien pensaita pienemmäksi. Luulen, että se on saavuttanut jo täyden kokonsa.

Tässä vielä kukinta 'Midnight' pensaalta. Kukinnot ovat aavistuksen vaaleanpunaiset kun Mindialla ne ovat lähes valkoiset.

Kasvihuoneen jättivikiven kupeessa kasvaa sitten vähän toisenlaista väriä. Heisiangervo 'Jefam' eli Amber Jubilee on sekin melko kompaktin kokoinen pensas. Väri vaihtuu vuodenajan mukaan ja pensas on todellakin upean värinen vaikka se ei välity kuvasta kovin hyvin.

Tässä kukinto ei ole pääasia vaan lehdet. Lähikuvassa näkyy muutama kukka ja lehtien kaunista vaihtelevaa väritystä. 

Uusimman pensaan jätin kuvaamatta, sillä se on vielä minipieni enkä muista sen nimeä, pitää kaivaa muistiinpanoja. Jätin myös laittamatta kuvat niistä polvenkorkuisista pensaista joiden kasvua odottelen, tällä hetkellä niissä ei ole mitään nähtävää.

Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Vaaleanpunaista

 Lempivärini puutarhassa on vaaleanpunainen ja pinkki. Sen huomaa etenkin näin heinäkuun lopulla kun moni vaaleanpunainen tai pinkin punainen kasvi kukkii.

Lidlin matalat liljat kukkivat uskollisesti joka vuosi. Nämä ovat kivoja myös siksi, että en ole vielä koskaan löytänyt näistä liljakukkoja.

Menetin viime talvena kaikki erikoisemmat punahatut. Onneksi jotain jäi. Nämä ovet kaiketi sitä ihan peruslajiketta 'Magnus' joka tekee ihan riivatusti siementaimia. Niitä on satoja. Kokeilen siirtää osan, osa joutaa pois sillä kasvavat omituisessa paikassa tai liian tiheässä. Toki täytyy sanoa, että vielä ei ole moinen siementäminen haitannut, punahatuista kun ollut niukkuutta jo monta vuotta.

Nimetön jaloangervo voi hyvin siirtämisen jälkeen. Teki se kukkia edellisessäkin paikassa, mutta ei tullut yhtä hyvin näkyviin. Talo ja lahoamaan jätetty koivunrunko antavat sille kivan taustan.

Päivänlilja 'Lacy Doily' on niin ihanan hempeän värinen. Olen menossa perjantaina Lahden puutarhaseuran retkelle ja yksi kohde on Tommolan tila. Olen koonnut listaa hankkinnoista ja yksi listalla oleva on pari uutta päivänliljaa. Olen tykästynyt niihin, mikään ei ole helppohoitoisempi ja kestävämpi. Ja värivaihtoehtoja on nykyään vaikka mitä.

Vaaleanpunaiset liljat ovat kauniita suurena istutuksena. Tuossa on kahta erilaista liljaa, lajikkeiden nimet löytyvät kyllä, mutta eivät pulpahtaneet mieleeni juuri nyt.

Tätä kukintaa olen odottanut vaikka väri ei mene kategoriaan vaaleanpunainen tai pinkki. Ostin pari vuotta sitten halvalla surkassa kunnossa olevia päivänliljan taimia. Kyllä te tiedätte, kun halvalla sai ja lajike oli muutenkin ostoslistalla. 'Little Gipsy Ruby' ei tehnyt viime vuonna yhtään kukkaa, mutta nyt se kukkii. Ja miten ihana kukka onkaan, tuollainen kaunis tumma, kirsikan punainen sävy. Tätä hankin mielelläni lisää jos tulee jostain vastaan. Lajike on matala, hyvä kasvi reunaan tai korkeampien kasvien eteen.

Sain arboretumin siivouksen eilen valmiiksi, nyt on vuorossa hortensiapuutarha ja sen viereiset alueet. Joten ei muuta kuin sakset ja hara heilumaan.

Hankintoja

 Onpa ollut viikko. Sunnuntaina pesin muutaman ruukun kodinhoitohuoneessa ja yhtäkkiä loppui veden tulo hanasta. Ei tullut vettä mistään hanasta. Epäilys kohdistui heti porakaivon vesipumppuun jota ei ole vaihdettu meidän aikana. 

Maanantaina saimme pumpun ylös kaivosta. Se olikin operaatio vetää melkein 90 metriä putkea maan sisältä ulos. Mies tutki pumpun ja se todella oli rikki. Ei ihme, pumppu paljastui olevan vuodelta 1994, eli 30 vuotta vanha. Tilasimme heti uuden ja pumpun sai tiistaina. 

No sitten kävi ilmi, että pumpun kanssa kaivoon menevä sähköjohto on sekin syytä uusia. Mies haki uuden, mutta jotain osaa sai odottaa kauemmin. Sen sai torstaina. Torstaina kävi ilmi vasta kotona, että osa on väärä. Onneksi saimme samana päivänä oikean osan tilalle. Samana päivänä laskettiin uusi pumppu porakaivoon ja nyt meillä on taas vettä. Pientä elämän luksusta.

Keskiviikkona vietimme päivän Tallinnassa. Matka oli etukäteen suunniteltu ja ostettu joten lähdimme vaikka pumppuepisodi oli päällä. 

Kävimme katsomassa Kadriorgin palatsin taidenmuseon näyttelyt. Siellä oli espanjalaisten mestareiden näyttely. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Picasson maalauksia livenä. No ne eivät minua paljoa säväyttäneet. Kuvan taulun on maalannut Marià Fortuny 1872 ja sen nimi on In the Garden, Granada. Kuva ei tee sille oikeutta, mielestäni se oli näyttelyn kaunein taulu, eikä vain aiheensa takia.

Loppukesän puutarhabudjetti kutistui melkoisesti odottamattoman pumppuremontin takia. No eipä ole suuria tarpeitakaan. Olen tänä kesänä päässyt ihastelemaan upeita valkokirjokanukoita. Se oli hankintalistalla Tallinnasta. No sitten samasta puutarhamyymälästä löytyi tarhakellokärhö 'Blue Ribbons' olihan se hankittava. Epäilen, että aiemmassa postausessa oleva kärhöni on tämä. Nyt ei tarvitse miettiä jakamista. Kolmas taimi on physocarpus opufolius 'Chameleon' eli lännenheisinagervo. Sen väri kiinnitti heti huomiotani. Toivottavasti menestyy yhtä hyvin kuin muutkin heisiangervot meillä.

Nämä kolme taimea maksoivat yhteensä 23,30 euroa.

Tiistainen tein hyvän ystävän kanssa kirpparikierroksen. Sataman peräkonttikirpparilta ostin kuuden euroan lypsyjakkaran. Yhdelle uudelle on tarve, nämä ovat korvaamattomia apulaisia takkoja sytyttäessä.

Tälle pienelle suloiselle rasialle ei ollut mikään tarve, mutta en voinut vastustaa ostaa sitä samaiselta peräkonttikirpparilta. Sinne mahtuvat sormukseni silloin kun ne eivät ole sormissani (siis aina). Ja tokihan kukkakuva rasian kannessa oli juuri sopiva. Hinta 2 euroa.

Metallipallot hankin parisen viikkoa sitten, ne olivat puoleen hintaan. Olen näitä välillä katsellut, mutta en ole raaskinut ostaa. Tykkään puutarhassa ruosteisista koristeista, pallot ovat erityisen kivoja.

Hetken ehdimme miettiä makuuhuoneen remontin siirtämistä pumpun uusimisen takia. Sitten päätimme, että ei, kyllä se tehdään tänä vuonna. Karsitaan budjettia ja tehdään kompromisseja. Ensi kesänä on tarkoitus aloittaa ulkovuoren kunnostus ja se tulee viemään vähintään yhden kesän ja sitä emme halua siirtää eteenpäin. 

No ennen kuin ehdimme aloittaa makuuhuoneen remonttia, löysin sinne sopivan uuden valaisimen. En ostanut sitä kirpparilta heti vaan jäin miettimään. Torstaina kun haimme sähköliitoksen osaa, kävimme katsomassa onko valaisin vielä jäljellä hyväntekeväisyyskirpparilla. Ja olihan se. Valaisin ei ole antiikkia, mutta se on juuri tyyliin sopiva. Kristallit ovat lasia, ja lehdykkäkuviot metallia. Painaa paljon. Likainen se on, kunhan remontti on valmis, irroittelen kristallit ja pesen ne ja koko valaisimen. Yksi kristalli puuttuu, sellaisia onneksi saa helposti varaosina.

Eilisellä puutarhavierailulla ostin sitten muutaman taimen lisää, niistä juttua myöhemmin. Puutarhayhdistyksen pihavierailut ovat hieno juttu. Ei vaan sen takia, että näkee upeita erilaisia harrastajien puutarhoja, mutta voi tehdä niiden jakotaimista löytöjä.

Avoimien puutarhojen jälkeen

 Kiitos kaikille puutarhavieraille. Teitä oli taas ennätysmäärä, yli 100 autollista. Pysäköinninohjaus oli aivan ehdoton, onneksi olimme raivanneet tien varteen lisää parkkitilaa. Kahvilaan tarvittiin kolmas henkilö ja itse hoidin aluksi taimimyyntiä enkä ehtinyt kierrellä ja esitellä puutarhaa kuin ihan lopussa. Tarvitaan siis vielä yksi myymään taimia puolestani.

Ihastuneita kommentteja riitti, paljon oli kysymyksiä, muutama uusi idea ja jokunen inspiraatio. Puutarhaharrastus on tarkoitettu jaettavaksi, ei vain omalle silmälle, se on tämän parasta antia. 

Oiva yllätti, se esittäytyi vieraille ja jopa nukkui keittiön sohvalla kesken kiireisimmän ajan. Se antoi lapsivieraiden silittää itseään, kieri kasvimaan oljilla ja oli kaikin puolin edukseen. Oivallinen puutarhakissa vaikka ei osaakaan metsästää myyriä. 

Silloin kun väsyttää, niin nukutaan vaikka ympärillä olisi täysi vilinä ja vilske.

Sitruunainen mustikkapiirakka loppui ensimmäisenä. Juustokakut toisena.

Salin näkymä jonka kahvilavieraat näkivät ensimmäisenä. Ehdin kuin ehdin pestä ikkunat ennen avoimia, kiitos kesäloman.

Kukka-asetelmiin yhdistin puutarhan kukkia (laukat), kaupan kukkia (neilikat) ja ojanpientareiden löydöksiä.

Kupariheisiangervot olivat täydellisessä kukassa, niitä ihasteltiinkin paljon. Ja minä kehuin niitä, helppohoitoisia pensaita jotka viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa.

Tämä oli yksi päivän kuvatuompia iiriksiä. Sain monta kyselyä sen jakotaimista. Lupasin myyntiin ensi vuonna, kasvusto on jo aika runsas ja sopii jaettavaksi. Nimeä tällä kaunottarella ei ole.

Uuden kasvihuoneen ympäristöstä tykättiin. Tänä vuonna ei ollut kylpyammetta, se on jäänyt vakituiseksi asukkaaksi saunalle. Jos haluan puutarhaan vielä ammeen. joudun ostamaan toisen. Etualan maksaruohon taimet olivat myyty hetkessä. Se on ihana, tykkään kuin hullu puurosta vaikka sen kasvua saakin rajoittaa.

Suurin osa pioneista ehti avata nuppunsa sunnuntaiksi. Niitäkin katseltiin paljon. Harmi, että osa lajikkeista on ollut vääriä, enkä tiedä niiden nimiä kuten tämän punaisen kaunottaren. Sen takana oleva överipioni on 'Rasberry Sundae', sen lajike oli monelle vieraalle täysin uusi.

Eilen otin puutarhassa rauhallisesti ja aloitin suunnitellut kasvien siirrot, tälle päivälle oli luvassa hyvää vesisadetta ja se piti hyödyntää vaikka kastelin kaikki siirrot ja uudet taimet hyvin. Sade alkoi jo illalla, jatkui yöllä ja edelleen. Harvoin saa sade näin onnelliseksi, puutarha on taas kerran pelastettu kuivuuden kynsistä.

Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Kasvihaaveet todeksi

 Minulla, kuten muillakin puutarhureilla on kasvihaaveita. Kuulun siihen puoliskoon, jolla kasvihaaveet eivät tarvitse toteutua nyt ja heti. On toki niitäkin tarpeita, mutta yleensä riittää kunhan haaveiden kasvi tule vastaan muutaman vuoden sisällä tai sitten joskus. 

Kun haave muuttuu todeksi, se on pienen juhlan paikka. Aarteelle valitaan paikka huolella, tai sitten se vaan lykätään johonkin kohtaa puutarhaa koska paikkaa ei oltu mietitty valmiiksi ja talvi painaa päälle. Taimea vaalitaan huolella, tai sitten se unohdetaan, koska ei kaikkea voi muistaa. Niin tai näin, pitkäaikaisen haaveiden kasvin saaminen puutarhaan on ilon asia.

Haavekasvit tupsahtavat joskus eteen yllättävistä paikoista. Kuvan syreenileimu on pojan pihasta, pelastin sen pois parkkipaikan alta. Siinä taisi olla yksi kukkiva verso, mutta tunnistin heti mistä kasvista on kyse. Viereisen kupariheisiangervon tumma väri tuo esiin syreenileimun kirkasta liilan väriä. Hyvä yhdistelmä joka syntyi sattumalta.

Näin viime vuonna Porkkalan kartanon puutarhassa peikonkellon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lisäsin kasvin heti haavelistalle. Kuinka ollakaan, löysin samaisena vuonna Mustilan taimipäivästä taimen, varmasti koko paikan ainoan ja vielä ihan pikkurahalla. Pakko oli ostaa pois. 

Peikonkellon paikka on valittu huolella hortensiapuutarhasta. Se kasvaa koivun runkoon nojaavassa köynnöstuossa. Itse köynnös on vielä pieni, siinä on yksi verso joka kiemurtelee köynnöstuessa. Kukkia on tulossa kolme kappaletta. Ainakin ensimmäisestä talvestaan selvisi hengissä, samaa toivon tulevaisuudelta.

Keltainen kirjolupiini, mikä metsästys sen saamisen takana oli. Kaksi kertaa yritin  kiertävän ulkomaisen juurakkokauppiaan juurakoista. Liiloja olivat ja kompostiin joutuivat. Olisi heti pitänyt kääntyä kotimaisen taimituottajan eli Tommolan tilan puoleen. Sieltä löytyi keväällä taimi, tosin vielä kennossa oleva, mutta sellainen minulle kuitenkin ystävällisestä myytiin. Taimi kukkii nyt, se joutui elämään lähes koko kesän potissaan kun hyvää paikkaa ei löytynyt sitten millään. Ihan täysin tyytyväinen en ole vieläkään, ahdasta tulee mutta mietitään paikka-asiaa uudestaan kun sen aika tulee.

Austin ruusut, monivuotinen haave jossa esteenä oli lähinnä rohkeuden puute. Kuvan 'Crown Princess Margareta' on kukkinut koko kesän ja nuppuja on vielä valtavasti avautumatta. 'The Pilgrim' odottelee ruukussa jossa sekin on kukkinut koko kesän. Näitä ei pidä haudata puutarhan perimmäiseen nurkkaan vaan istuttaa näkyvälle paikalle jotta ruusujen ihanuutta voi ihastella koko kasvukauden. Näin ollen Margareta on rosariossa kasvaessaan hiukan syrjässä. Hyvä syy lisätä yksi Austin lisää haaveiden listalle jotta saan sellaisen näkyvämmälle paikalle.

Rotkolemmikki. Yritysten ja erehdysten kautta löytyi vihdoinkin hyvä kasvupaikka. Samasta kasvista oli kuva jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä yksi lisää jossa mittakaavaa antaa koon 38 puutarhaläpyskäni. Taimi oli ostaessa arvokas, mutta kookas. Satsaus kannatti ja rotkolemmikki on viihtynyt hortensiapuutarhan muhevassa mullassa.

Humalan taimia meillä on kasvanut jo monta vuotta, mutta ei kunnolla pähkylöitä tekevää. Nyt on ja pähkylöitä tulee. Taimi on ostettu kirpputorilta, se on myyjän mukaan jotain vanhaa kantaa. Elinvoimainen se ainakin on, taimi puskee juurivesoja kuin viimeistä päivää. Ne muut humalat, taimikaupoista hankitut mistä lie ulkomailta alunperin olevat, eivät tee juurivesoja lainkaan mutta eivät pähkylöitäkään.

Vaaleanpunainen lemmikki on ollut pitkä haave. Keväällä löysin nettikaupasta sen siemeniä. Tilasin heti kaksi pussia ja kylvin siemenet. Ne itivät loistavasti ja nyt puutarha on täynnä vaaleanpunaisen lemmikin taimia. Olen jännittänyt mitä väriä taimet ovat ja nyt yksi antaa osviittaa väristään. Vaaleanpunainenhan se on. Voin huokaista helpotuksesta.

Haastan teidät muut bloggarit kertomaan omista toteutuneista taimihaaveistanne, isoista tai pienistä.

Puutarhan helmiä

 Hieman on kiirettä. Remontti vaatii aikaani, samoin sadonkorjuu. Peruspuutarhatöille ei ole oikein aikaa, tai jos aikaa olisi, sataa vettä. Tällä hetkellä olen kiitollinen puutarhan helmistä, kasveista joille ei tarvitse tehdä mitään, sen kun antaa kasvaa.

Täydellinen kolmikko. Valkoinen kiiltoleimu, sen kainalossa lilja 'Red Velvet' ja sen vieressä ranskantulikukka. Tulikukan kukan keskusta on lähes samaa punaista kun liljoissa, luonnossa väri näkyy paremmin.

Toinen valkoinen kiiltoleimu joka on istutettu viime vuonna. Sen takana alkaa kukkia liila syreenileimu, sen takana on rippeitä ritarinkannuksista ja vielä hyvässä kukassa oleva kaukasian kirahvinkukka. Hauskasti tämän rivistön koko menee pienimmästä suurimpaan. Koko alue on viime vuonan istutettu, se on jo mukavan täynnä kasveja.

Valkoista tiikerililjaa 'Sweet Surrender' on vaikea kuvata, kukat ovat auki maata kohti. Muutama vuosi sitten istutin muutaman sipulin ja ne ovat todella viihtyneet. Taustalla näkyy pinkki ruusunätkelmä.

Jaloängelmä 'Elin' on lempikukkiani. Tänä vuonna kukat ovat kohtuullisella korkeudella, ei tarvita tikkaita kukintojen kuvaamiseen.

Kivimuurilla on tykätty nelikko. Harmaa nukkapähkämö yhdistettynä kupariheisiangervoon. Kummankin takana harmaamalvikki yhdessä huisku-unikon kanssa. 

Lopuksi piristystä sateen harmauttamiin päiviin. Sitä kaivataan vaikka en voi moittia sateita, puutarha on niistä kiitollinen. 

Nyt yritän ehtiä kommentoida muita blogeja, sekin on jäänyt tässä arjen hektisyydessä.