Kasvihaaveet todeksi

 Minulla, kuten muillakin puutarhureilla on kasvihaaveita. Kuulun siihen puoliskoon, jolla kasvihaaveet eivät tarvitse toteutua nyt ja heti. On toki niitäkin tarpeita, mutta yleensä riittää kunhan haaveiden kasvi tule vastaan muutaman vuoden sisällä tai sitten joskus. 

Kun haave muuttuu todeksi, se on pienen juhlan paikka. Aarteelle valitaan paikka huolella, tai sitten se vaan lykätään johonkin kohtaa puutarhaa koska paikkaa ei oltu mietitty valmiiksi ja talvi painaa päälle. Taimea vaalitaan huolella, tai sitten se unohdetaan, koska ei kaikkea voi muistaa. Niin tai näin, pitkäaikaisen haaveiden kasvin saaminen puutarhaan on ilon asia.

Haavekasvit tupsahtavat joskus eteen yllättävistä paikoista. Kuvan syreenileimu on pojan pihasta, pelastin sen pois parkkipaikan alta. Siinä taisi olla yksi kukkiva verso, mutta tunnistin heti mistä kasvista on kyse. Viereisen kupariheisiangervon tumma väri tuo esiin syreenileimun kirkasta liilan väriä. Hyvä yhdistelmä joka syntyi sattumalta.

Näin viime vuonna Porkkalan kartanon puutarhassa peikonkellon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lisäsin kasvin heti haavelistalle. Kuinka ollakaan, löysin samaisena vuonna Mustilan taimipäivästä taimen, varmasti koko paikan ainoan ja vielä ihan pikkurahalla. Pakko oli ostaa pois. 

Peikonkellon paikka on valittu huolella hortensiapuutarhasta. Se kasvaa koivun runkoon nojaavassa köynnöstuossa. Itse köynnös on vielä pieni, siinä on yksi verso joka kiemurtelee köynnöstuessa. Kukkia on tulossa kolme kappaletta. Ainakin ensimmäisestä talvestaan selvisi hengissä, samaa toivon tulevaisuudelta.

Keltainen kirjolupiini, mikä metsästys sen saamisen takana oli. Kaksi kertaa yritin  kiertävän ulkomaisen juurakkokauppiaan juurakoista. Liiloja olivat ja kompostiin joutuivat. Olisi heti pitänyt kääntyä kotimaisen taimituottajan eli Tommolan tilan puoleen. Sieltä löytyi keväällä taimi, tosin vielä kennossa oleva, mutta sellainen minulle kuitenkin ystävällisestä myytiin. Taimi kukkii nyt, se joutui elämään lähes koko kesän potissaan kun hyvää paikkaa ei löytynyt sitten millään. Ihan täysin tyytyväinen en ole vieläkään, ahdasta tulee mutta mietitään paikka-asiaa uudestaan kun sen aika tulee.

Austin ruusut, monivuotinen haave jossa esteenä oli lähinnä rohkeuden puute. Kuvan 'Crown Princess Margareta' on kukkinut koko kesän ja nuppuja on vielä valtavasti avautumatta. 'The Pilgrim' odottelee ruukussa jossa sekin on kukkinut koko kesän. Näitä ei pidä haudata puutarhan perimmäiseen nurkkaan vaan istuttaa näkyvälle paikalle jotta ruusujen ihanuutta voi ihastella koko kasvukauden. Näin ollen Margareta on rosariossa kasvaessaan hiukan syrjässä. Hyvä syy lisätä yksi Austin lisää haaveiden listalle jotta saan sellaisen näkyvämmälle paikalle.

Rotkolemmikki. Yritysten ja erehdysten kautta löytyi vihdoinkin hyvä kasvupaikka. Samasta kasvista oli kuva jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä yksi lisää jossa mittakaavaa antaa koon 38 puutarhaläpyskäni. Taimi oli ostaessa arvokas, mutta kookas. Satsaus kannatti ja rotkolemmikki on viihtynyt hortensiapuutarhan muhevassa mullassa.

Humalan taimia meillä on kasvanut jo monta vuotta, mutta ei kunnolla pähkylöitä tekevää. Nyt on ja pähkylöitä tulee. Taimi on ostettu kirpputorilta, se on myyjän mukaan jotain vanhaa kantaa. Elinvoimainen se ainakin on, taimi puskee juurivesoja kuin viimeistä päivää. Ne muut humalat, taimikaupoista hankitut mistä lie ulkomailta alunperin olevat, eivät tee juurivesoja lainkaan mutta eivät pähkylöitäkään.

Vaaleanpunainen lemmikki on ollut pitkä haave. Keväällä löysin nettikaupasta sen siemeniä. Tilasin heti kaksi pussia ja kylvin siemenet. Ne itivät loistavasti ja nyt puutarha on täynnä vaaleanpunaisen lemmikin taimia. Olen jännittänyt mitä väriä taimet ovat ja nyt yksi antaa osviittaa väristään. Vaaleanpunainenhan se on. Voin huokaista helpotuksesta.

Haastan teidät muut bloggarit kertomaan omista toteutuneista taimihaaveistanne, isoista tai pienistä.