Ennen ja jälkeen

Navetan kivimuuri sai vuosi sitten jatkopalan. Idea ei ollut omani vaan miehen. Samalla työalue rajautui paremmin arboretumista mikä helpottaa työalueella liikkumista. Kivien yli ei parane ajella traktorilla.

Ensin kärräsin kompostien sisältöä suoraan nurmikon päälle. Sitten peitin alueen mustalla kankaalla ja jätin hautumaan.
 

En malttanut odottaa tähän vuoteen vaan loppukesästä otin kankaat pois ja muokkasin maan. Keskelle tuli oikopolku kivistä.

Istutin taimia samantein, uusi ostettuja on oman puutarhan siirtotaimia. Nyt näyttää jo näin rehevältä.

Ihanan värinen ritarinkannus on siirretty omasta puutarhasta. Lajikenimeä tälle ei ole, olen ostanut sen vaaleanpunaisena ritarinkannuksena.

Viime kesänä aloitin myös kasvimana reunustan uudistamisen. Kaikki räsymatot lähtivät ja laitoin reunaan kankaan. Mustan muovin alle jätettiin maatumaan nurmikko ja rikkaruohot. Penkereen reunana hain kiviä kivilouhimoltani.

Eilen otin muovin pois. Kanttasin reunan uudestaan. Kulkuväylälle hain tukevat kivet sillä tuosta kuljetaan kottikärryillä. Alimman kiven eteen jos löydän oikein littanan suuren kiven niin olis hyvä juttu, ei tulisi liian jyrkkää pomppua kottikärryille. Tähän on tarkoitus tulla vuorotellen riviin pioneja ja päivänliljaa. Ensimmäiset taimet on istutettu. Pioneja 'Sorbet' ja nimetön taimi Ruusumäen-puutarhasta Asikkalasta. Päivänliljat ovat saksalaisesta, niiden värin paikkansapitävyydelle en anna kovin suurta arvoa. Loput päivänliljat ostan Tommolan tilalta, sieltä olen saanut sitä mitä pitääkin. 

Myös yläpihan jatkopalalla tapahtuu, siitä lisää myöhemmin.

Ruuhijärvi ja muita vaaleanpunaisia ruusuja

Juhannusruusu jätti kukinnan väliin tänä vuonna. Siirsin molemmat pensaat pari vuotta sitten joten suurta kukintaa ei olisi ollut muutoinkaan luvassa. Muissa ruusuissa kukkia on tulossa vaikka vähemmän kuin aikaisemmin. Se taas johtuu siitä, että hävitin keväällä suviruusun, yhden punalehtiruusun ja kaksi rugosaa, 'Pohjolan Kuningatar'  ja 'Snow Pavement' ruusut. Yksi puistoruusu otti ja kuoli ihan itsestään. Siitä olen iloinen, että kaikki neljä Austin-ruusua ovat hengissä ja tekevät nuppuja.

'Ruuhijärvi' on lempiruusujani eikä siksi, että se on virallinen löytöruusu täältä Ruuhijärven kylästä jossa asumme. Pensas on mukavan tiheä eikä se kaljuunnu alhaalta kuten juhannusruusu tekee vaikka samaa sukua ovatkin.

Kukkia tulee yleensä paljon ja ne ovat täydellisiä pieniä ruusunkukkia.

Nuppuisena kukka on pieni pyöreä pallo joka keriytyy auki kukkiakseen. Rakastan, en voi muuta sanoa.

Viime kesänä hävitin toisen punalehtiruusun ja istutin tilalle päärynäpuun. Keväällä lähti toinen punalehtiruusu. Yksi on vielä kasvamassa saunan kulmalla, se saa jäädä kunhan siirrän sitä hiukan. Sen sijaan kerrottu punalehtiruusu 'Nova' saa jäädä, tykkään tästä enemmän kuin tavallisesta punalehtiruususta. Ruusu kasvaa rosariossa ja on siellä tällä hetkellä pääroolissa.

Tässä lähemmin Novan kukkia.

Rosariossa kasvaa myös Teresanruusu. Sekin on lemppareitani. Ruusu kasvoi ennen arboretumissa mutta paremmin se viihtyy täällä. Tänä vuonna kukkia on runsaasti.

Rosa rugosa 'Ilo' tuottaa paljon iloa kasvihuoneen kulmalla. Pensas on valtavan kokoinen, nuppuja on kukkimatta paljon. Pensas on istutetu omaan kivikaukaloonsa ja toistaiseksi se on pysynyt aloillaan eikä ole levinnyt perennojen puolelle. Iso kasvi pensaan vieressä on väinönputki. Sekin on tänä vuonna ennätyskorkea.

Kuvaamatta jäi Tornionlaaksonruusu, sekin kukkii juuri nyt. 'Paimio' kukki heikosti, samoin 'Tove Jansson'. Ihana 'Tähtitorninkatu' on vasta tulossa kukkaan, siitä kuvia kunhan kukinta on alkanut.

Pioneja ja muuta puutarhaelämää

 Ensimmäiset pionit ovat jo lopetelleet kukintaansa, toiset vasta aloittelevat. Tykkään pioneista senkin takia, että niiden kausi on pitkä, toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Tänä vuonna tosin kukinta voi venyä pidemmällekin, heinäkuun puoleenväliin asti. Pääkukintaa toivon 6.7. sunnuntaille jolloin osallistumme taas Avoimiin puutarhoihin. 

Ostin Hiidenkiven puutarhan Minnalta pari vuotta sitten juhannuspionin taimen. Tänä vuonna taimi kukki ensimmäistä kertaa. Ihan juhannukseen kukinta ei osunut, vaan se oli kesäkuun puolenvälin tienoilla. Kukat ovat kyllä kauniit, tiheät pallomaiset. Muutoin pionin olemus on melko vaatimaton ja siinä ehkä piilee osa sen salaisuutta. 

Tarhapioni 'Rosea Plena' on ostettu Lahden siirtolapuutarhan avoimien ovien taimimyynnistä. Ostin tämän täysin sokkona, kukasta saatikka edes sen väristä ei ollut mitään tietoa. Hyvin kävi sillä tätä minulla ei ollut ennestään. 

Amurinpionin paeonia obovata herkät kukat jaksavat ihastuttaa. Kukat eivät avaudu koskaan enempää vaan jäävät ikäänkuin puolittain nupulle. Minulla on näitä kaksi taimea, kumpikin kasvaa aika syvässä varjossa hortensiaputarhassa. 

Ilokseni amurinpioni tekee runsaasti siemeniä. Olen kylvänyt niitä pionin ympäristään ja nyt esiin on tullut kaksi tällaista pientä siementaimea. Voisivatkohan oikeasti olla amurinpionin siementaimia? Ainakin lehti on kovin samanlainen kuin emokasvilla. Kuvan vaaleat juuripallurat kuuluvat pystykiurunkannukselle. palluroita nousee vuosittain esiin kukinnan jälkeen ja painelen niitä sitten takaisin maahan tai istutan uusiin paikkoihin.

Pioni 'Pink Hawaiian Coral' ei jätä kylmäksi ketään. Ärtsy väri mutta tykkään hurjan paljon. Näitä olen laittanut arboretumiin useamman taimen. 

Tässä yhden taimen kukintaa. Taimella on viruksen seurauksena kirjavat lehdet joka vuosi. Virus ei ole levinnyt muihin taimiin joten olen antanut tämän kasvaa erikoisuutena muiden keskellä. Olen harkinnut sen siirtämistä omaan yksinäisyyteensä jotta kirjavat lehdet tulisivat paremmin esiin.

Amerikan siemenistä kasvanut nimetön pioni on kaunis sekin. Värissä on jotain herkkää.

Vielä herkempää oli se hetki, kun sain Einon syliini ja kissa rentoutui siinä hellittäväksi. Ajatella, että alle vuodessa on päästy tähän luottamukseen. Sinnikäs työ kissan kesyttämiseksi tuottaa tulosta. Einon ehdoilla on menty eikä kissaa ole pakotettu mihinkään. Onneksi katti on perso herkuille, niillä on helppo opettaa käsittelyä kuten esimerkiksi punkin poistamista.

Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Kuparia puutarhaan

 Olen pitkään miettinyt miten estää kotiloiden kulkua kasvimaalla. Eivät ne siellä ole paha ongelma, mutta yksikin kotilo salaatinlehdessä on yököttävää. Sama koskee etanoita. Kupari kuulemma estää kotiloiden ja etanoiden kulkua, sähköä johtavana nilviäiset eivät halua koskea kupariin. 

Niinpä ostin edullista kupariteippiä saksalaisesta kaupasta keväällä ja lisäksi kuparisotkua joka on eräänlaista kudottua kupariverkkoa. Jälkikäteen harmittelin etten ostanut verkkoa enempää, sitä olisi voinut laittaa vaikka jokaisen herkän kasvin kuten kärhön juurelle.

Verkon laitoin toisen betonirenkaan ympärille. Se ei ihan riittänyt koko renkaaseen, mutta jatkoin teipillä noin kymmenen sentin pätkän. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Juurella on käärmeenlaukkaa.

Kupariteippiä laitoin lavakaulusten ympärille. Ihan en ole varma toimiiko, en testannut elävällä etanalla.

Kasvihuoneen oven alle tuli myös kupariteippiä. Ovi ei tule täysin kiinni laattoihin joten se riski on, että joku nilviäinen hiipii oven alitse yön pimeinä ja kosteina tunteina. Nostin teipin sivuilta koko harkon korkeudelle. Taklataan kaikki mahdolliset tunkeilijat myös silloin kun ovi on auki.

Teippiä riitti juuri sopivasti toisen betonirenkaan ympärille. Siinä kasvaa tänä vuonna daaliat, ne jos mitkä ovat nilviäisten herkkua. Toivottavasti teippi estää kutsumattomien vieraiden invaasiot. Taustalla näkyy kaaliteltta jonka suojassa kaalit saavat kasvaa rauhassa kaaliperhosilta ja etanoilta.

Kuvan alareunan musta muovi saa lähteä kunhan lomani alkaa, siihen tulee koko kasvimaan pituudelta uusi istutusalue. Kasvimaan reuna pysyy siistinä, saan lisää kantattavaa mutta samalla nurmikon leikkaajan elämä helpottuu.

Apassisoturi

 Tykkään kasveista joilla on hauska nimi. Ja tykkään myös vaaleanpunaisesta väristä. Erityisesti tykkään hankkia Lidlin vaaleanpunaisia iiriksiä sillä ne eivät ole koskaan vaaleanpunaisia. Tällä kertaa sain iiriksen jolla on hauska nimi, se selvisi pienellä avustuksella ja nettihaulla. Iirikseni on Apassisoturi.

Saanko esitellä, Iris germanica 'Apache Warrior'. Jostain kumman syystä en ole lainkaan pettynyt ettei tämän ole vaaleanpunainen. Olen tämän väristä jopa etsiskellyt, mutta ei ole tullut helposti vastaan. Ja jotta tämä lottoaminen ei loppuisi, ostin keväällä neljä pussia lidlin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä iiriksiä. Katsotaan tuleeko taas lottovoitto kuten viime ja tänä kesänä vai suuri pettymys.

Puutarhaan tuli myös ripaus keltaista, kuin sitruunasorbettia. Tämän taisin hankkia jostain viime kesän puutarhareissusta, en laittanut asiaa sen tarkemmin muistiin ja ylös. Tämän tuoksu on kuin sitruunaa ja vaniljaa värinsä mukaisesti. Teki kaksi kukkavartta mutta rankkasade katkaisi niistä toisen. Laitoin sen maljakkoon sisälle, iirikset kestävät hyvin maljakossa. Tämän lajike taitaa olla 'Flavescens'. Nimi tarkoittaa latinaksi kellertävää. Eipä siis ole mitenkään ylevä nimi kuten apassisoturi. Olisi ansainnut olla vaikka keltainen prinsessa.

Mutta palataan vaaleansiniseen. Ostan aina kun kohdalle osuu, matalan iiriksen. Tällä kertaa se sattui kohdalle viime keväänä Mustilassa. Iris pumila 'Blue Denim' oli löytö. Näin vaaleansinistä iiristä minulla ei ole. Väri on kuvassa aika lähellä todellistä väriä. Siniset farkut sopivat päälle, mutta myös puutarhaan.

Löysin kerran talon edestä tavallisen siperiankurjenmiekan joukosta tällaisen vaalean siperiankurjenmiekan. Ei hajuakaan olenko hankkinut tällaisen vai en. Mutta jos olen hankkinut niin miksi olisin istuttanut sen tavallisten kurjenmiekkojan sekaan, keskelle niitä. Saattaa siten olla vaikkapa siementaimi.

Kauniit kukat joten se ansaitsi päästä ihan omalle paikalle uuden kasvihuoneen eteen. Nimeä en ole tälle hakenut, voisihan sille löytyä jokin hauska ja omaperäinen nimi kuten Vaalea Sininen.

Nimetön torilta vaihdettu iiris on ensimmäisiä kukkijoita.  Omassa mielessäni sen nimi on mielikuvituksellisesti Tori. Tämä iiris kukkii vaikka kasvaa lähes täydessä varjossa enkä ole koskaan jakanut sitä. Tosin tänä vuonna aion jakaa heti kukkimisen jälkeen. Osa juurista kasvaa toistensa päällä. Ja kuten kuvasta voi katsoa, minulla iiristen juuret eivät ole mitenkään erityisesti paljaina, kukkivat ne silti.

Loppuun vielä yksi iiris,  'Red Zinger' tai siis punainen nokkeluus (mikä nimi se sellainen on?). Siitä päästään nokkelasti toiseen punaiseen eli Cattus Eino 'Red Ginger'. Punaista inkivääriä on tämä kissa täynnä. Virtaa riittää, mutta niin on alkanut olla myös rauhaa, jalkoihin puskemista, kehräystä ja vieressä nukkumista.

Enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kesäloma, aamukampa on valmiina.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Tarhavarjohiippoja

Piti tehdä postaus puutarhasta, kun olin sieltä kolme päivää poissa työn takia. Vaan kone jumitti enkä saanut ladattua kuvia. Tehdään sitten postaus viime viikon kuvilla.

Tarhavarjohiipat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Ensi kevään pitää muistaa, että vanhat lehdet voi poistaa reilusti. Varjohiippa kasvattaa kuitenkin uudet lehdet vanhojen tilalle.
 

Myös oranssikukkainen varjohiippa kukki runsaasti. Se loisti ilta-auringossa kuin pienet kuparikellot. Nimi taitaakin olla vaskivarjohiippa.

Tämä näkymä on pieni, mutta kaunis ja onnistunut. Nimetön keijunkukka on pärjännyt tuossa loistavasti, suorastaan nauttii kasvupaikastaan. Vieressä kasvaa rikko jonka epäilen olevan lehtorikko. Siinäkin on kasvi josta pidän todella paljon. Valkokukkaisena sopii loistavasti tumman keijunkukan viereen. Kuvassa ei oikein näy, mutta keijunkukan takana kasvaa tummia tulppaaneja.

Tämän aarteen selviämisesti talven yli olen erityisen iloinen. Ostin viime keväänä Mustilan arboretumin kahvilan taimimyymälästä sinikämmenen joka tekee tumman liilat kukat. Taimi oli aika hinnakas mutta kookas. Ja ajattelin, että jos en silloin osta, ei tätä tule enää toiste vastaan. On tässä yksi vika, ehkä se on pysyvä ominaisuus tai sitten sateisen kevään vika. Kukat eivät tahdo avautua kokonaan vaan jäävät tuollaiseksi puolitien kukiksi.

Täällä on ahkeroitu lisää pumppuhuoneen parissa ja koko huone on saatu purettua pois. Tuosta viedään vielä suurimmat betoninkappaleet kaatopaikalle ja sitten voi alkaa rakentamaan tulevaa istutusaluetta. Jotain korkeaa ja peittävääkin on laitettava jotta kaivon päällä oleva pumppu peittyy. Reunaan tulee isoja kiviä, mutta vasta syksyllä kun maa on jäässä ja kestää konevoiman ilman suurempia vaurioita.