Ulkovuoren maalaus

 Ensi kesänä on vuorossa ulkovuorauksen uudelleen maalaus. Edellinen maalaus on tehty 2012 kun ensin oli rapsuteltu pari kesää vanhoja lateksimaaleja pois. Tulevassa maalauksessa menee koko kesä, tai jopa kaksikin kesää.

Talon pohjoispuolen uudisosan maalipinta on melkoisen surkean näköinen. Petroliöljymaalin pinta on kauttaaltaan pintahomeen peitossa. Onneksi homeesta ei ole kuin esteettistä haittaa ja se on poistettavissa kevyellä pesulla. Kuvan oikeassa laidassa näkyy sama maali vanhassa seinälaudassa, ei mitään merkkejä homeesta. Vain uudet laudat ovat pinnaltaan mustia.

Takaseinä joka on suoraan pohjoiseen on yhtä karu näky kuin sivulta. Tänne ei aurinko paista koskaan, sekin vaikuttaa, samoin se ettei tuohon tuule suojaavan puuston ja muiden rakennusten takia.

Etelän puolen seinustalla rappio näyttäytyy toisella tapaa. Vaikka tätä aikoinaan kuinka hiottiin ja raaputettiin, ampuu nykyinen maali irti pinnastaan. Edessä on uusi raaputus ja hionta.

Tässä lähikuvaa maalin krakeloitumisesta. Ensi kesänä on korkea aika ryhtyä työhön. Olisimme ryhtyneet tähän jo aiemmin, mutta päätimme tehdä sisätilat valmiiksi ja niissä vierähti se kaksi kesää. Keväällä, heti kun säät sallivat voi aloitella maalin rapsuttelua. Eipä tarvitse miettiä mitä sitä vapaa-ajallaan tekisi puutarhatöiden lisäksi.

Isännänhuoneen verhot ja muuta sisustusta

 Isännänhuoneessa on vihdoinkin verhot. Äitini ehti ommella verhot viikko sitten ja minä ehdin ripustaa verhot viikonloppuna. Kangas on 100% pellavaa, ostin sen Tallinnasta Karnaluksista. Olin huolellinen ja leikkasin kankaasta etukäteen palasen jonka pesin. Näin sain tietää paljonko kangas kutistuu kun sitä pesee, ja sen mukaan jätin verhoihin kutistumisvaraa. Sen takia verhot roikkuvat lattialla ennen ensimmäistä pesua.

Kangas on tavallista kapeampaa, n. 135cm leveää. Se kuitenkin riittää hyvin kevyiksi verhoiksi. Verhotampit ja pidikkeet ovat samat vanhat. Ne sopivat väreiltään myös uusiin verhoihin. Alma katselee ikkunalla ulos. Nyt ei ole ketään enää sohvan selustalla seurana.

Kirjahyllystä puuttuu vielä ovet. En raaski patistella miestä niiden tekoon, valmistuvat sitten kun valmistuvat. Sohvaryhmän alle on matto hakusessa, budjetti on rajallinen joten olen varautunut pitkään etsintään. Mutta verhot olivat se tämän postauksen ydin, joten palataan niihin. Olen tyytyväinen väriin vaikka miehen mielestä olisi pitänyt olla jotain muuta väriä, vihreää tai terrakottaa. Jos joskus löydän edullisesti vihreää tai terrakottaa villakangasta niin saatan heltyä tekemään tänne erikseen talviverhot ja pitää nämä pellavaverhot kesäverhoina. 

Ikkunat kaipaisivat jotain kivoja kausivaloja. Ehkä pienet paperitähdet olisivat kivat. Valoja ajateltiin jo kun suunniteltiin pistorasioita, joten sähkönsaanti on kunnossa.

Toistaiseksi on valot vain pojan liiteristä löytyneen kaapin päällä.

Muutakin uutta huoneesta löytyy. Ostin syksyllä huutokaupasta käytetyn kattorosetin. Se oli ehjä mutta suttuisessa maalissa. Peitin vanhat maalit kattomaalilla. Alunperin oli tarkoitus maalauttaa rosetti muun sisustuksen väreillä, vaan kun sovitin kattorosettia kattoon, tulin toisiin ajatuksiin ja rosetti jäi katon väriseksi. Vielä olisi kaksi rosettia ylimääräisenä, ne voisivat saada paikan (tai ainakin toinen) kun makuuhuone remontoidaan ensi kesänä.

Isännänhuoneen entisestä ilmeestä tuli otettua ihan liian vähän kuvia. Tässä yksi juuri ennen remonttia otettuna. Vihreä väri säilyi edelleen huoneen teemana, muuten muutos oli suuri. 

Lämmitystä

Enpä muista toista näin yhtäjaksoista pakkasjaksoa näin varhaisessa vaiheessa talvea. Normaalisti talon uuneja lämmitetään tässä kohta vuotta vuoropäivinä. Nyt jokaisessa uunissa on ollut tulet joka päivä, ja se näkyy puun menekissä. Tälle talvelle varaamamme polttopuut tulevat tuskin riittämään.

Kuva on otettu joitain päiviä sitten. Tänään oli ohjelmassa kasata lunta kivijalan päälle. Nippanappa saimme kivijalan peitettyä. Tässä kohtaa minua ei haittaisi, vaikka tulisi vielä 10-15 cm lisää lunta. Saisimme vielä paremman peiton kivijalan päälle.

Puuhella on aarre. Se on käytössä päivittäin. Parhaimpina päivinä siinä on tulet kolme kertaa päivässä. Kokemus on opettanut miten hellassa saa vartissa teeveden kiehumaan. Aika nopeasti omasta mielestäni. Vanhat puulaatikot täytän kerran viikossa oksanpätkillä, niillä on hyvä pitää tulta yllä sytyttämisen jälkeen.

Palapeli-into on ollut tänä vuonna hurjaa. Kun saan yhden valmiiksi, on otettava heti seuraava esiin. Tämän kissapalapelin sain siskoltani syntymäpäivälahjaksi. Se oli tehty nopeasti, kolmen päivän aikana.

Salissa on ollut pakko pitää koko marraskuun sähköpatterit päällä tulien lisäksi, monesti ne on laitettu päälle vasta joulukuussa. Tosin olen säätänyt termostaatit 11 asteeseen, kunhan pitävät pahimman kylmyyden poissa. Joulukuusi haettiin ja koristeltiin lastenlasten kanssa. 

Salin suureen peiliin tein pitkästä aikaa koristeeksi piparkakut. Ne tuovat ihanaa joulun tuoksua ilmaan pitkän aikaa. Tällä kertaa en väkertänyt mitään koristuksia itse piparkakkuihin, yksinkertainen on kaunista.

Olin itsenäisyyspäivänä kaupungintalon itsenäisyyden juhlassa. Tässä teillekin kuva juhla-asustani. Samalla sinisellä iltapuvulla on menty jo monta vuotta ja edelleen se on mieluinen. Viime vuonna kokeilin toista pukua, mutta ei se ollut ehkä minun juttuni. Kun katselin kuvaa, siitä tuli mieleeni Jane Austen filmatisoinnit. Ylpeys ja ennakkoluulo pitääkin katsoa joulunpyhinä, sopiva viiden tunnin maratoni vuodelta 1995. Samalla voi ottaa konvehtiähkyn ja miettiä tulevaa puutarhakautta.

Ulkona ja sisällä

Kävin äsken tekemässä pikakierroksen puutarhassa samalla kun kävin tyhjentämässä biojätteen kompostoriin. Räntää satoi vaakatasossa ja välillä tuulenpuuska puski kulkijan vinoon. Onneksi ei ole pakko olla pihalla, tulin sisälle melkoisen nopeasti.

Eilinen vesisade sulatti lunta tehokkaasti. Kasvihuoneen vieressä kasvit ovat tulleet esiin ja sehän ei ole välttämättä hyvä juttu. Esikot ehkä kestävät ja jouluruusu, mutta vuoriarhosta en ole varma, se kun on uusi tulokas puutarhassa. Havuja ainakin voisi tuoda kasvien päälle, se suojaisi myös kevätahavalta ja auringolta.

Tämä kuva hortensiapuutarhasta on otettu eilen. Tänään lumi on sulanut nurmialueelta kokonaan ja kasvien seutu on lähes lumeton. Tässäkin on pieni huoli kasvien suhteen, sillä kaikki on istutettu vasta loppukaudesta. Onneksi tuossa ei jää vesi seisomaan, kohopenkki toimii. Tuon ison kuusen takana on alppiruusumetsikkö, se on täysin lumeton ja ilmeisesti roudaton sillä alppiruusut olivat virkeinä nauttien tästä kaikesta vedestä.

Turha yrittää kasata lunta talon kivijalkaa vasten. Periaatteessa on kivaa kun ei ole kovat pakkaset, mutta tästä vesisateesta en tykkää. Pari astetta pakkasta olisi paljon parempi. Tai kunhan olisi kuivaa.

Siirrytään sisätiloihin, uuneissa on tulet ja sisällä on kivan lämmintä. Ostin eilen ruokakaupasta pari alennusesikkoa. En osannut päättää kumpaa väriä otan, niin otin molemmat. Yritän pitää nämä hengissä jotta saisin ne puutarhaan. Aina löytyy sopiva pieni multatila yhdelle tai kahdelle esikolle. Iines tykkää kyttäillä vanhan Singerin päällä ikkunoista näkyviä tirppoja, haaveilee samalla kesän paisteista.

Vaihdoin saliin järjestystä. Sohvaryhmä tuli arkun molemmin puolin ja punainen matto kääntyi toisinpäin. Hetken istuin nojatuolilla, Iines jatkoi tirppojen tuijottamista. Puusohvalla näkyy pyyhe, se on siinä arkisin aina, sillä sohva on Iineksen nukkumapaikka ja voitte arvata mikä määrä karvaa siitä löytyy pitkäkarvaisen kissan jäljiltä. Olen todennut vanhan pyyhkeen käteväksi suojaksi, välillä vain vaihtaa puhtaan tilalle ja varsinainen sohvan päällinen pysyy puhtaana ja karvattomana. Eli täysin stailaamaton kuva salista.

Tammikuun puoliväli, enää pari kuukautta talvea siedettävänä.

 

Riemu

 Jos on kiirettä puutarhassa niin on myös riemua. Jokainen piippo tai pieni maasta noussut pala vihreää ilostuttaa ja saa aikaan riemua. Puutarhasta ei malttaisi pysyä poissa hetkeäkään.

Yläpiha on lumeton, vain aurauskasan kohdalla on pieni pläntti lunta. Kaikki yläpihan istutusalueet on siivottu, kalkittu, lannoitettu ja mullattu. En siivoa penkeistä puiden lehtiä pois, perennojen kuivat varret katkon penkkeihin, päälle multaa niin näyttää siistiltä. Kaikki jänisverkot ovat vielä paikoillaan, ovat ainakin toukokuulle saakka.

Toinen näsiöistäni kukkii vihdoinkin. Olen ostanut taimet toiselta puutarhaharrastajalta, kituvampi yksilö on siirrettävä muualle mutta tämä kukkiva saa olla koska tykkää kasvaa juuri tässä. Kukinta on jänisverkon ansiota, viime vuonna en verkottanut ja jänikset kalusivat pensaan oikein kunnolla. Kuvaamisen jälkeen asettelin verkon tarkasti paikoilleen.

Krookuksien kulta-aika on alkanut. Nämä taitavat olla lajiketta 'Cream Beauty'. Ovat selkeästi runsastuneet muutamassa vuodessa vaikka jänikset parturoivat nämä parisen vuotta vuotta sitten aivan maan tasalle.

Kevätjurjenmiekka 'Katherine Hodgkin' runsastuu sekin, kohta jäväät vanhat krookukset jalkoihin. 'Rrozen Palnet' lajike taisi jäädä yhden kevään vieraaksi niin kuin etukäteen arvelinkin. Tässä vieressä kasvoivat eikä niistä näy  mitään.

Mansikkalaatikot näkyvissä. Pienen tarkistuksen jälkeen voi todeta mansikoiden talvehtineen hyvin. Muutamana kohtaan saa laittaa uuden taimen, sitä varten jätin luumulehdon mansikoihin muutaman rönsyn. Näistä mansikoista katkoin kaikki pois.

Uuden kasvihuoneen luona on vielä lunta. Ja maa on todella märkää, siis todella märkää. Alueen ojitusta onkin tarkoitusta parantaa jossain vaiheessa. Jättikiven alue pitäisi ehtiä siivota viikonlopun aikana, sieltä nousee jo vaikka mitä piippoja esiin.

Posliinihyasintit ovat kukkineen jo pari vuotta tosi huonosti. Nyt ne päättivät nousta loistoonsa. Kukkivat kunnolla ja ihan selvästi näitäkin on enemmän kuin ennen, olen istuttanut niitä tuohon vain kymmenisen kappaletta.

Täällä lapsenlapset ovat heränneet ja saaneet aamupalansa, se on taas aika lähteä ulos ja puutarhatöihin. Eilen siivottiin puutarhaa iltakasiin asti, käytiin tutkimassa, tulvat purot ja vesiputoukset. Kyllä tuli illalla uni hyvin kaikille, myös mummille.

Paluu arkeen

 Olen tehnyt viimeiset neljä viikkoa vain puolikasta työpäivää ja sekin kevyttä toimistotyötä. Ensi viikolla koittaa paluu arkeen kokoaikaiseen työhön ja menen kolmen kuukauden jälkeen taas työhön päiväkotiin. Odotan innolla mutta myös vähän kauhuissani. Osaanko mitään ja kuinka jaksan. Huomenna sunnuntaina tulee tasan kolme kuukautta siitä kun sairastuin koronaan. Pitkä on ollut toipumisen tie, mutta toivuttu on ja se on tärkeintä.

Sinänsä koronasta toipuminen on edistynyt hyvin ja on ollut lähes täydellistä. Nyt on kaikki keuhkoihin liittyvät oireet poissa, no äänen kansa pientä probleemaa jos puhuu enemmän. Haju- ja makuaistin kanssa on vielä vaihtelevaa ongelmaa. Savun haju nenästä on poistunut, mutta tilalle tuli pahalta maistuvat ruuat. Suurin ongelma on edelleen vaivaava akillesjänteen tulehdus jonka aiheutti antibioottikuuri. Nyt sain fysioterapeutilta hyvät ohjeet miten kuntouttaa jalkaa, esim. kävelen kaikki kävelyni sisätiloissa astumista vaimentavat kengät jalassa eli suomennettuna crocsit jalassa. Ja se on vähän auttanut. Lisänä on pohjelihasten jumppaa. Jos nämä eivät auta on edessä uusi lääkärikäynti ja jänteen kuvaaminen.

Puutarhakausi on vielä edessäpäin. Tällä viikolla kuvasin hanget jotta muistan ne tulevinakin vuosina.

Aika lämmintä saa piisata, että tuo lumi sulaa pois, tuskin on pääsiäiseksi sulanut.

Talon edustalla olevan rusokirsikan suhteen elätän kovasti toivoa, että se kukkisi tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Aamulla huomasin ikkunasta ensimmäiset jänisten jäljet rusokirsikan ympärillä. Kohta, kun tämä postaus on kirjoitettu, lähden tarkistamaan tuliko vaurioita ja virittelen lakanaa lisäsuojaksi ettei jänisten hampaat pääse tihutöihin.

Uuden kasvihuoneen edustalla on pahimmillaan lähes metri lunta. Tekisi mieli mennä riehumaan ja heittelemään lunta pois istutuksilta, mutta ehkä kuitenkin maltan mieleni sen suhteen ja annan luonnon hoitaa homman.

Vanhan kasvihuoneen luona sama tilanne. Ihan hetkeen en pääse kääntämään kasvimaata. Tai katsomaan miten mansikat ovat talvehtineet. Ehkä kuitenkin hyvin, sillä mansikka yleensä tykkää lumipeitteestä.

Tänään on ohjelmassa kasvihuoneen siivousta. Lyhdyt pois, roskien lakaisua ja ehkä jo ikkunoiden pesua kasvihuoneen sisältä. Pari uutta sisustusideaakin on, ja verhojen mitat pitää ottaa, että saan varjostuksen keväämmällä kuntoon.

Sisätiloissa salin ikkunat täyttyvät pikkuhiljaa taimista. Valot ovat melkoiset viritelmät. Tuolle punaiselle valolle mies lupasi tehdä jonkun systeemin jolla sen saa ripustettua kattoon ja säätää korkeutta taimien korkeuden mukaan. Sitä odotellessa tein hätäratkaisun jogurttiämpäreistä. Toistaiseksi tuossa on vasta tomaatit ja muutama paprika. Kunhan tomaatit on koulittu suurempiin astioihin, ei pöydälle muuta mahdu. Onneksi kylmää sietäviä kasveja saa ihan kohta myös lasikuistille kunhan yöpakkaset vähän helpottavat. Parina asteen pakkasissa lasikuisti pysyy plussan puolella.

Nyt rusokirsikan tarkastukseen ja raivaamaan tietä navettaan jotta saan noudettua sieltä pari esinettä kasvihuoneeseen.

Uupumista vai virkistystä?

 Monen puutarhavieraan kysymykset puutarhasta ovat samanlaisia. Ehdinkö koskaan istua ja ihastella puutarhaa? Maltanko nauttia puutarhasta? Molempiin vastaan kyllä. Mutta. Nautin kaikkein eniten puutarhasta silloin kun teen siellä jotain. Vain harvoin istun varsinaisilla puutarhan istuimilla ja ihastelen puutarhaani. Usein istun kivellä, aitan portailla tai hetken uudessa kasvihuoneessa. Sitten on taas saatava käsille tekemistä tai jaloille liikettä. 

Vaikka puutarhani on suuri, en koe sen kanssa uupumista. Vietin nyt viikonloppuna kaiken mahdollisen ajan puutarhassa, tein raskaitakin töitä, tein kiirellisiä töitä, tein töitä vain huvin vuoksi. Ja koen, että olen erittäin virkistynyt, voimaantunut ja energialla latautunut. Auringolla ja lämmöllä on siinä oma pieni osuutensa.

Yksi lempinäkymistäni on suunta rosariosta luumulehtoon. Tuolla kaikkein korkeimpien puiden takana on talo, se jää täysin näkymättömiin silloin kuin puissa on lehdet.

Yksi suurin ilo puutarhassa on kissat. Ne tulevat välillä moikkaamaan, joskus jäädään kaveriksi pidemmäksi aikaa. Jalo otti torkut pionien katveessa kun nypin viereistä aluetta ja karsin keltakoivusta alaoksia pois. Tänään puutarhan agenda oli kaiken sorttinen nyppiminen, rikkoja, oksia ja kuihtuneita kukintoja.

Uusi kasvihuone luumulehdosta päin katsottuna. Kasvihuone tyhjenee talvea vasten kiihtyvään tahtiin, tänään en kuitenkaan touhunnut siellä mitään. Halusin nauttia täysillä auringosta eli oleilla lähes pilvettömän taivaan alla.

Viime kesänä aloitettu koristeomenapuu Musta Rudolfin penkki. Yksi vuohenkellon juuri on ollut sitkeä ja siitä on noussut muutaman kerran kesän aikana yksi verso. Olen nyhtänyt verson heti pois ja koittanut kaivaa niin syvälle, että löytäisin pääverson, ei ole löytynyt mutta täytyy toivoa että kasvi olisi jo kuihtunut nyppimiseen. Mustan Rudolfin väritys on nimensä veroinen, lehdet ovat lähes mustat.

Ilta-aurinko ja koti. Rinnepuutarhassa on paljon tyhjää tilaa. Paikka on haastava kuivuutensa takia.

'Snow Pavement' ruusu on aloittanut uuden kukintakauden. Olipa mahtava ruusun tuoksu kun otin kuvia.

Viimeisenä näkymä yhdestä istumapaikastani. Pidän vesipulloa lasikuistilla josta käyn juomassa aina kun jano iskee puutarhatöissä. Silloin yleensä istahdan hetkeksi lasikuistin portaille. Katselen puutarhaan, nautin ja samalla pohdin puutarhan asioita. Mitä teen seuraavaksi, mitä olen jo tehnyt. Mietin tulevaa kautta ja samalla kertaan kulumassa olevaa, kohta päätökseensä tulevaa kautta. 

Hyvä kun sain tankattua runsaasti puutarhaa, ensi viikolla en sinne ehdi kuin ehkä kahtena iltana.

Organzahuntu ja rippijuhlat

 Kasvimaan kaaliteltta meni uusiksi. Se edellisen postauksen tuliterä harso jonka viritin ruusukaalien suojaksi meni heti ensimmäisenä yönä rikki. Kaalin reppanat saivat pärjätä pari päivää rikkinäisellä harsolla kunnes vasta eilen illalla juhlien jälkeen ehdin asentaa uuden viritelmän.

Hain lauantaina kangaskaupasta hätäratkaisuksi muutaman metrin organzaa. Vihreät metalliset perennatuet saivat jatkaa edelleen. Organzan kiinnitin tukiin pyykkipojilla ja maahan tiiviisti kiviä.

Jospa tämä ratkaisu kestäisi hetken. Tai edes siihen saakka kunnes kaalit ovat kasvaneet organzaan saakka. Kankaan leveys oli vain 140cm joten kovin korkeaa suojaa siitä ei saa. Niinpä haussa on leveämpi kaaliverkko.

Hakiessani kiviä lisää, oli yksi tuholainen jo löytänyt verkon mutta joutui tyytymään vain sen ulkopinnalla kulkemiseen.

Ripijuhlat, ne meidän lasten viimeiset olivat hienot. Siskoni koristeli kakut. Ruusut ovat omasta puutarhasta. Sopivasti 'Ruuhijärvi' ruusu availi nuppujaan jotka ovat kuin ruusukarkkeja ollessaan puolittain avoinna. Täydellisiä kakun koristeluun.

Toinen kakku sai yllensä mansikkateeman.

Punainen kalusto tuli testattua juhlakäytössä ja kestihän se.

Rippilapsen kuvaa en julkaiset mutta olkoot lopuksi mukana yksi onnellinen mutta väsynyt äiti. Kukissa hyödynsin paljon tienvarren lupiineja sekä luonnonkukkia. 

Seuraava rutistus onkin Avoimet Puutarhan sunnuntaina 20.6.2021 klo 12-17. Puutarhamme osallistuu taas tapahtumaan.

Salin päivitys

Joulun jälkeen päätin vaihtaa salissa järjestystä jotta pietarilainen kalusto mahtuu paremmin paikoilleen. Ensin heivattiin joulukuusi pihalle, imuroitiin kilo neulasia ja sitten vähän tuumattiin. Kaappi jota aloin entisöidä syksyllä, ei ole vielä valmis joten sen sijaintia ei tarvitse miettiä. Niinpä päädyttiin vaihtamaan senkin ja puusohvan paikkaa.

Takaseinän tunnelma on nyt oikeanlainen. Oikealla puolella voi kahvitella ja vasemmalla voi ottaa päiväunet.

Senkin mukana siirtyivät taulut. Minulla on koko ajan hakusessa uusi tai uusia tauluja tuohon joukon jatkoksi. Vielä ei ole tullut mieluisia vastaan.

Puusohvan mukana siirtyivät sen yllä olevat taulut. Ne on laitettu vanhoihin nauloihin, harkitsen vielä teenkö uudet reiät seinään ja ripustan taulun ja opetuskuvan ryhdikkäämmin.

Peräkammarin ovi on aina vaan vaihtamatta peilioveksi. Ehkä tänä vuonna...

Salin punainen matto, Itäsaksan ihme, on lempimattojani. Huomenna saan kotiin uusimman matto-ostoksen, saapa nähdä onko se sitä mitä ajattelin sillä olen ostanut maton vain muutaman kuvan perusteella huutokaupasta.

Televisio on salissa nykyisin ihan turha, en edes muista milloin viimeksi sitä on katsottu. Saa olla paikoillaan siihen saakka kun teen superlöydön ja saan telkkarin tilalle taulun. Voi olla ettei sellaista riittävän suurta superia tule koskaan vastaan.

Jalo ja Iines ovat tyytyväisiä, vanha Singeri jäi paikoilleen. Sen päältä kun on kaikkein paras tarkkailla pihasyreeniin lennähteleviä tirppoja.

Kummasti piristi kun sai vähän tanssia mööpelivalssia.