Puutarha pukeutuu punaiseen

Ruskan värit saapuivat puutarhaan. Tänä vuonna on paljon keltaista, mutta punaistakin löytyy. 

Hurtanheisi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Soisin sen kasvavan nopeammin sillä hurtanheiden syysväri on joka vuosi yhtä upea.

Hurtanheisi on tässä kuvassa kuusen alaosan kohdalla. Loistaa punaisuudellaan kauas. Koivut tiputtelevat ahkerasti lehtiään joten kohta pääsen haravoimaan.

Taustalla koivuangervot, etualalla oman puutarhan angervojen siementaimi. Olen kovasti tykästynyt koivuangervoon. Se kasvaa kauniin muotoiseksi, kestää kaikenlaista kasvupaikkaa ja on syksyllä upean värinen.

Ja rivi siemenestä kasvaneita angervoja. Jokaisessa on omanlaisensa syysväri. Ruusuomena on ihanan oranssi.

Myös villaheisi saa syksyisin punaisen värin. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta siirsin sen kivimuurin viereen, tässä on paremmin tilaa kasvaa.

Pensasmustikoiden upeaa punaa hetkeä ennen verkkojen asentamista. Löysin mustikoiden juurelle pitkään etsimiäni mesimarjan taimia puoleen hintaan. Ostin kaikki viisi mitä myymälässä oli. Kaikissa oli kahta eri taimea joten uskallan odottaa satoa.

Raparperia tulee niin paljon, että joka vuosi jää osa syömättä. Sehän ei haittaa kun lehtiin tulee upea puna.

Vasemmalla happomarja jonka lajiketta en tähän hätään muista. Oikealla atsalea 'Illusia'. 

Seljapihlaja ja puutarhan ainoat pihlajanmarjat. Tänä vuonna pihlajoissa onkin hieno väritys, voikohan johtua siitä, ettei niissä ole marjoja.

Ensi yöksi on luvattu pakkasta. Tyhjensin kasvihuoneesta viisi litraa tomaatteja, saavat olla kauden viimeiset. Verkotin kasveja ja se puuha jatkuu edelleen.

Sinistä ja valkoista

 Sain Hiidenkiven puutarhassa- blogista sinivalkoista haasteen. Alunperin sen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki- blogista. Säännötkin tähän on, mutta teen postauksen nyt ihan omien sääntöjen mukaan.

Kevätkurjenmiekka 'Frozen Planet' oli pieni ja herkkä kuin mikä. Minulla tätä oli ensimmäistä kertaa ja ihastuin sen kylmän viileän sinivalkoiseen väriin. Kukan väriä kun katsoo niin ymmärtää mistä lajikkeen nimi tulee.

Keväisin en kyllästy ihastelemaan lumikellojen kukintaa. Erityisen kauniita ne ovat kirkkaan sinistä kevättaivasta vasten.

Olen istuttanut posliinihyasinttia vain talon edustan penkkiin. Yllätys oli suuri kun arboretumissa nousi yksi kasvi ja vieläpä kukki. Ehkäpä siemen on levinnyt puutarhurin tai muurahaisten mukana. Myös oman puutarhakompostin multa voi olla syypää. Oli syyllinen kuka vain, niin asia on vain iloinen.

Rotkolemmikki 'Jack Frost' on tuore kasvi puutarhassani. Keväällä näin ensi kertaa sen kukinnan, kaunis pieni lemmikkimäinen kukka joka korostuu valkoisenkirjavaa lehteä vasten.

Rakastan vuosi vuodelta enemmän kevättä ja alkukesää. Sitä miten puutarha on silloin raikas ja tuore. Valkoiset narsissit istutin vuosi sitten ja ilokseni ne kukkivat pitkään. Taaempana näkyvät helmililjat olivat ennen penkin reunuskasveja mutta laajennuksen jälkeen ovatkin keskellä penkkiä. En henno siirtää kun keväällä ovat kuitenkin esillä muiden kasvien vasta noustessa.

Olin ajatellut postaukseen vain kasveja mutta sitten eteeni tuli kuva kasvihuoneen sinivalkoisesta tunnelmasta. Olihan se lisättävä tähän. Miehen mielestä kaappi olisi ehdottomasti pitänyt maalata uusiksi. Ja minun mielestä se pitää olla ehdottomasti juuri noin, sininen maali ja vähän repsottava yleisolemus.

Tässä kuvassa tiivistyy jotain Suomen kesän hienoudesta. Lähes pilvetön sinitaivas, maassa kukkivat valkoiset akileijat. Jos suljen silmäni ja silti katselen kuvaa, kuulen tuulen hienoisen suhinan puissa ja erilaisten pörriäisten ja kimalaisten surinan kukkivissa kukissa. Täydellinen kesäpäivä.

Syksyllä sinivalkoisen tunnelman tuo pellon ja puutarhan ylle levittäytyvä usva ja illan hämyksi vaihtuva sinertävä taivas.

Ja siitä päästään talven tylsään sinivalkoisuuteen. En tiedä mutta jostain syystä talven tulo on tuntunut raskaammalta kuin muina vuosina. Ehkä se on ikä, ehkä se on korona tai sitten jokin muu syy. Keho ja mieli kaipaavat puutarhaa, valoa ja aurinkoa.

Vaan ei mene enää pitkään kun ollaan taas postauksen ensimmäisen kuvan tunnelmissa, keväässä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2021.

Räiskyvää

Hieman on vähälle jäänyt blogit, aloitin yhden uuden projektin toisella elämän rintamalla ja se vie nyt aikaa. Kerron lisää jos saan asian päätökseen tässä lokakuun aikana. Lapsenlapset olivat koko viikonlopun yökylässä ja se tarkoitti hieman erilaista puutarhaviikonloppua kuin ilman heitä. Retkelläkin käytiin, katsastettiin Askolan hiidenkirnut.

Puutarhan värit olivat hienot tähän päivään saakka kunnes tuli tuuli ja vei puista ja pensaista lehdet.

Edustuspenkin rusokirsikka on ensimmäistä kertaa näin punainen. Aivan mahtava väri ja kiitin itseäni, että kerrankin mietin paikan oikein. Puu loistaa suoraan salin ikkunoihin eikä taloon tule kukaan näkemättä puuta. Toivon upean ruskan lupailevan ensi keväänä ensimmäistä kukintaa, se on vielä näkemättä.

Aboretumissa on myös syksyn värejä vaikka ei ihan yhtä loisteliasta punaa. Punaa olisi, mutta mongolianvaahtera jää juuri tässä kuvakulmassa keltakoivun taakse. Tänään tuuli vei lähes kaikista arboretumin puista lehdet.

Japaninhappomarja 'Aurea' on punastunut. Kesällä tämä on upea limenvihreä. Sopii hyvin yllä kasvavan koristeomenapuun väreihin.

Rosarion ja luumulehdon erottavaan kivimuuriin jäi hassu mutka jonka kasvittamista mietin pitkään. Viime vuonna laitoin siihen koivuangervoja enkä ole katunut. Syysväri on hieno. Seassa näkyy kasvavan vihreä luumupuun juurivesa. Jätän vesan kasvamaan ja yritän saada ehjänä pois ensi keväänä. Luumu 'Laatokan Helmi' on omajuurinen joten tuo juurivesa on samaa lajiketta.

Pihlajissa on hienoja värejä vaikka niitä joutuukin ihastelemaan verkon takaa. Tämä ei ole Tuurenpihlaja sorbus 'Dodong' mutta jotain läheistä sukua sille, nimilapun mukaan on sorbus ex. Dodong.

Mummin parhaat puutarha-apulaiset kasasivat ison kasan vaahteran lehtiä ja sitten hyppelivät kasaan. Hauskaa oli.

Tein joku viikko sitten vanhasta radiosta kissoille pesän. Vähän pieni siitä tuli mutta ajattelin, että josko tytöille kelpaa. Kelpasikin ensin Jalolle joka seitsemän kiloa täyttä tavaraa. Vähän ahdasta mutta jalkoja asettamalla mahtui ottamaan pienet päiväunet.

Seuraavaksi radion valtasi Alma. Nukkua ei kauheasti malttanut mutta olihan tuo hyvä paikka myös tarkkailuun.

Lokakuu alkoi mukavan aurinkoisena, toivottavasti hyvä sää jatkuu.

Ennätyspitkä syksy

Tänä syksynä on saatu nauttia lämmöstä ja auringosta. Täällä Lahden seudulla ei ole ollut vielä yhtään hallayötä eikä pakkasta. Lämmön takia en ole raaskinut tyhjentää kasvihuonetta täysin tyhjäksi, perunat ja porkkanat saivat olla maassa todella pitkään. Viimeiset viinirypäleet tuli poimittua vasta lokakuun puolella.

Viimeiset tomaatit keräsin kasvihuoneesta 10.10.2020. Tähän vuoteen asti viimeiset on kerätty syyskuun puolella. Keräämisen jälkeen tyhjensin kasvihuoneen ja nyt se on valmis kevättä varten. Olen yleensä laskenut viiniköynnöksen maahan mutta nyt pohdin jätänkö sen kattoon, ehkä jätän ja katson kärsiikö siitä mitenkään.

Kiinalaisen portin humalat ovat kasvaneet melko runsaiksi. En tiedä näiden lajiketta mutta ovat joka vuosi pakkasiin saakka vihreät ja tekevät pähkylöitä todella myöhään eli vasta nyt.

Samettiruusu 'Strawberry Blonde' kukkii vielä kasvihuoneessa. Keräsin näistä siemeniä talteen, kaikki tämän vuodenkin taimet ovat omaa siementuotantoa. Tosin omat siemenet itivät todella huonosti. Mietin voiko syy olla siinä, että kasvavat kasvihuoneessa ja sinne ei ehkä eksy niin paljon sopivia pölyttäjiä kuin avomaalle.

Siirsin tämän kirjavalehtisen 'Frosty Morning' maksaruohon kesällä arboretumista uuteen yläpihan penkkiin. Säilyi hengissä ja ehti kukkia pitkän syksyn ansiosta. Pikkasen jännittää talvehtiiko tässä, kohopenkissä kyllä kasvaa mutta ilman varsinaista suojaa.

Saako olla ihan vähän ylpeä? Ostin 2019 kesällä Latviasta palloesikon siemeniä. Siemenpussissa oli ihana värisekoitus jossa jopa keltaisia ja oransseja palloesikoita. Sain muutaman siemenen itämään ja taimet näin suuriksi. Toivon niiden kukkivan jo ensi vuonna ja olevan jotain sellaista väriä jota minulla ei vielä ole, eli ei valkoista tai liilaa.

Toinen ylpeydenaihe on tässä, itse siemenestä kasvatettu tarhakylmänkukka. Siemenet ostin Saksasta. Värin pitäisi olla punainen. Taimia on kasvamassa kaksi tai kolme, en enää muista montako selvisi maahan asti. Mutta ihmeitä kaikki kuten palloesikotkin, en ole mikään taitava perennojen kasvattaja kun puhutaan itse siemenestä asti kasvattamisesta.

Marjaomenapuu on tiputtanut lehtensä. Katselin puuta sillä silmässä, että keväällä saan taas leikata sitä, haluan pitää tämän ilmavana ja tietyn muotoisena. Puun takana on kasveja jotka viihtyvät varjossa mutta liika on liikaa.

Vaikka sää kylmeneekin niin toivottavasti saamme vielä nauttia syksyn kauneudesta.

 

Ruusuhaaveilijalle

 Olen tässä jo jonkun aikaa haaveillut puutarhaan ihan omaa Austin-ruusua. Vielä ruusua ei ole mutta pahimpaan ruusun nälkään tilasin David Austin rose-sivustolta ihanan ihanan ruusukatalogin. Ajattelin saavani muutaman sivun ruusuesitteen mutta sainkin 180 sivuisen tuhdin tietopaketin David Austin ruusuista. Seuraavassa muutama huono otos kirjasesta.

Jo pelkkä kansikuva lupailee hyvää.

Kaikista ruusuista on tarkat tiedot jonka lisäksi katalogi sisältää paljon muutakin ruusuihin liittyvää tietoa. Voi kun kaikki ruusut myytäisiin yhtä hyvillä tiedoilla.

Katalogin lopussa on kaikista ruusuista vielä kuva, kuvat ovat kauniisti liukuvina väreinä. Suosittelen tilaamaan, ei maksanut mitään eikä tämä ole maksettu mainos.

Liennytystä Austin-kuumeeseen tuo tuorein ruusuhankinta, rosa 'Music Box' jonka löysin alennusmyynnistä. Ruusuun tuli kaksi nuppua ja ne molemmat kukkivat. Nuppu on vaalean keltainen ja sen reunoihin alkaa vähitellen muodostua pinkkiä väriä.

Auenneena terälehdissä on kunnolla pinkkiä mutta vaaleankeltainenkin pysyy mukana. Olen kokeillut pari kertaa aiemminkin näitä Easy Elegance-ruusuja mutta vielä koskaan ne eivät ole menestyneet talven yli. Nyt istutin ruusun prikulleen istutusohjeen mukaan, kävin vielä Tahvosten sivuilta katsomassa ohjeet. Jospa tämä vihdoin ja viimein menestyisi meillä.

'Great Wall' ruusu on viihtynyt. Pienestä koostaan huolimatta on täynnä huikean pinkkejä kukkia. Virallisestihan nuo ovat punaisia mutta minusta kyllä erittäin vahvasti pinkkiin vivahtavia.

Ruusujen kukinnassa on viimeiset viikot menossa, yleensä syyskuun lopulla tulee yksi yöpakkanen jonka jälkeen kukinta on mennyttä.

Olkiperunat nyt

 Sadonkorjuunaika ja aika kertoa mitä kuuluu pelkkien olkien alla kasvaneille perunoille. Hyvää kuuluu, satoa on korjattu ja syöty.

Tässä perunoita suoraan olkien alta, yhtään pesemättä tai putsaamatta niitä. Suurin osa perunoista oli hyviä mutta osa oli saanut liikaa aurinkoa ja vihersi, ne heitin pois. Olkea en lisännyt yhtään kertaa, jossain kohtaa olisi pitänyt niin olisi välttynyt vihreiltä perunoilta. Olen tyytyväinen satoon näinkin.

Varret ovat laonneet, ensi viikolla pitäisi ehtiä nostaa loppukin sato.

Unikon siemenkotia talteen kerättynä, pitäisi olla kerrottuja vaaleanpunaisia mutta aina joukkoon eksyy toisiakin värejä. Muita talteen otettavia ovat tuoksuherneet, kehäkukat ja samettiruusut.

Tomaattia on syöty paljon ja jaettu paljon. Tänään keitin kaikki kypsät isot tomaatit tomaattikastikkeeksi pakastimeen. Tosin pakastin tursuaa vadelmaa enkä tiedä saanko ujutettua sinne myös kastikkeet.

Yksi kukkakuvakin on oltava, tämä näky on vaan niin kaunis. Päivänlilja, syysleimuja, sinipiikkiputki ja rantakukka kaikki yhdessä ja samassa kuvassa.

Voi näitä kelejä

Syksy ei ole mitenkään päin lempivuodenaikani. En pidä pimeästä, kylmästä enkä etenkään märästä. Täällä on satanut paljon, lähes joka päivä tulee vettä. Syy miksi en ole kierrellyt puutarhamyymälöiden alennusmyynneissä tai hamstrannut lisää kukkasipuleita, ei hotsita kaivaa litimärkää maata. Tosin, on tässä ollut aikapulaakin ja tulee olemaan.

 Kaunista on, sitä ei voi kieltää kun puut ja pensaat saavat syysvärinsä. 

Kasvimaalla kokeilen nyt etten käännä sitä lainkaan, kitkin ennen pahimpia sateita rikat pois ja kuvan porkkanatkin on jo nostettu. Jos pääsen haravoimaan niin levitän lehdet kasvimaalle.

 Haravoimista riittäisi mutta en tee sitä märille lehdille, ne vain liiskaantuvat toisiinsa ja ovat hankalia.

 Muut lehdet voisi jättää, mutta vaahteran lehdet, niitä on paksu kerros eikä se tee puutarhalle hyvää. Vadelmien juurella ne menettelevät, tai kasvimaalle siirrettynä.

Ensi viikolla pidän vähän lomaa mutta nyt kävi niin, että olen koko loman reissussa muun perheen ollessa kotona. Lähden Budapestiin äitini ja siskoni kanssa. Ihana päästä muihin ympyröihin, herkuttelemaan ja ehkä tekemään ostoksia. Jotain nähtävyyksiäkin voi olla luvassa. Eikä yhtään haittaa Budapestiin luvattu + 24 asteen lämpö ja aurinko.

Muistamaton

Taimia hankkiessa yritän tallettaa nimen muistini kovalevylle. Joskus paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla. Saatan jopa puhua kasvista ihan eri nimellä kun se oikeasti on. Monesti kiitän tietokoneen kovalevyä jolta voin tarkistaa asian kun muisti alkaa horjua.

 Tästä ihanaisesta Mustilan arboretumista hankitusta keltaisesta puusta olen aina puhunut marjaomenapuuna.

 Ja tällaisen lapun löysin kuvatiedostoista. Ihan selvä tapaus. 

Vai onko?

Kun seuraavaksi löytyi tämä. Tässä kohtaa en pahemmin kiittele puutarhurin muistiinpanoja siitä mitä on istutettu ja minne. Nimittäin ei sellaisia ole. Nyt luotan siihen, että kunhan puu kukkii ja tekee omenaa, saan tietää kumpiko se on. Jos ei selviä niin sitten se on vain kiva puu jolla on upean keltainen syysväritys.

 Rusokirsikka ei tänä vuonna yltänyt punaiseen väriin saakka. Pioniin sen sijaan tuli hieno syysväritys, samoin 'Elin' jaloängelmään.

 Ja ihan pakko kuvata toistamiseen pinkin neilikkaruusun kukat jotka eivät ole yhtään hätkähtäneet pakkasta.

 Ussurinpäärynen punaa en voi olla hehkuttamatta. Jos pihaasi mahtuu tämä puu niin suosittelen, näky on joka syksy yllä oleva leiskuvan punainen.

 Tuomipihlaja-aidanne yrittää punastua. Kunhan aidanne kasvaa, on se hieno näky pellot taustanaan.

 Syksyllä puiden lehtien värityksen kirjo on uskomaton. Tässä yhdessä keltaisena loistava nimetön koristeomenapuu, oranssinpunainen vaahtera ja vihreänä pysyttelevä syreeni.

Viimeisenä istutettu salkoruusu ei ehtinyt kukkimaan, pari nuppua sai melkein auki, kauniita nekin ovat mutta ensi kesänä muistan laittaa taimet ajoissa maahan jotta saan nauttia kaikkien kukinnasta.

Syksyn puutarhatyöt ovat pulkassa, haravoida voi jos intoa riittää mutta sekään ei ole pakollista. Nyt on helpottunut olo, ihan kiva saada taukoa mullankaivuuseen ja kitkentään.