Isännänhuoneen remontti etenee

 Mies on tehnyt pitkää päivää remontin kanssa. Minä toimin apulaisena ja pysyn koronakeuhkoillani poissa pahimmasta pölystä ja jätän nivelrikkopolvien kanssa pahimmat kantamiset vahvemmille. Minun vuoroni tulee sitten kun on aika maalata ja sisustaa.

Lattiasta poistettiin vanhaa eristettä noin kymmenen senttiä. Poistettava eriste oli lähinnä olkisilppua, roskaa ja savikokkareita. Lattia on hienossa kunnossa satavuotiaaksi. Ei lahoa, ei kosteutta, kaikki ehjää ja puhdasta. Niinpä lattiaa ei kannattanut purkaa enempää, tiivistimme nurkat ja lisäämme uutta eristettä.

Vanha eriste on ensin tasattu selluvillapurulla. Minä sekoitin purun hienoksi suuressa saavissa porakoneeseen kiinnitetyn "vispilän" avulla. Puru peitettiin kahdella kerroksella selluvillalevyjä jotka asennettiin limittäin. Nurkissa on jyrsijäverkko ja pellavaa tungettuna joka koloon. Seinällä roikkuvat sähköt tulevat lankkujen alle ja viereen ja ne jää listan alle piiloon. Ikkunassa oleva pömpeli on puhallin joka alipaineistaa huoneen.

Selluvillalevyjen päälle tulee paperi joka niitataan ja teipataan kiinni. Siihen päälle lankut takaisin joista on putsattu sivut, pohjat olivat ok ja pintaan tehdään hionta kun lankut ovat paikoillaan. Kuvassa puolet lankuista on jo paikoillaan. Lattian väri pitäisi kohta päättää, vaikeaa on. Tehdäkö sama kaakaon sävy kuin tuvassa vai punainen tai vihreä joka kävisi tulevaan tapettiin. Sähkökeskus peitetään kirjahyllyllä joka tulee lattiasta kattoon tuonne takaseinälle. Kirjahylly tehdään itse, katsotaan kuinka onnistuu, sekin pitää päättää tuleeko kirjahyllystä maalattu vai petsattu. Katto pitää pestä, kitata ja maalata. Ja vähän pitää kattoa korjatakin, pitää ottaa siitäkin kuva. Seinille tulee alaosaan vaakapanelointi ja sen ylle tapetti. Sekin pitäisi päättää petsataanko panelointi vai maalataanko.

Ihan uskomatonta roinaa on haudattu eristeisiin. Kuvassa on tämän päivän löydöt. Vihreäksi maalattu pieni ja siro kävelykeppi. Suutarin kenkälesti, tai niin päättelimme. Pieni, siis todella pieni kirveen terä. Hevosenkenkä jonka piilotin takaisin lattiaan (pari kolikko pitää muistaa laittaa ennen kuin lattia on kiinni) ja vanhan öljylampun takapelti. Miksi ihmeessä nämä olivat lattiaeristeissä? Onnea tuomassa vai siksi ettei kaatopaikkoja ollut.

Kun klikkaat kuvaa, saat sen suuremmaksi ja teksti näkyy paremmin. Tämä on tosi pieni paperi, ehkä noin 7 x 10 cm. Kertoo paljon ajankuvasta silloin kun taloa on siirretty tähän nykyiselle paikalle vuoden 1920 tienoilla. Paperi oli sekin eristeiden seassa.

Huomenna remontti jatkuu, minä toimin apupoikana ja mies tekee raskaat työt. Rautakaupassakin on käytävä, kaikki muu muistettiin ostaa tänään, mutta ilmansulkuteippi unohtui. Onneksi löytyi rullan loppu kotoa niin pääsimme alkuun.

Kaksi kaverusta

 Piti lähteä ulos puutarhaan mutta täällä alkoikin ripsiä vettä. Joten odotellaan hetki ja päivitetään blogi sateen aikana.

Lomaviikko on mennyt nopeasti vaikka en ihan tehnyt sitä mitä suunnittelin. Päätinkin jättää uuden istutusalueen kaivamatta sillä pressun ja kankaiden poiston jälkeen totesin nurmikon ja päälle kipattujen puutarhajätteiden maatuneen niin hyvin, että vain multaa päälle. Tosin nyt en pääse piilottamaan ja tyhjentämään yhtä puutarhakompostin osaa istutusalueen alle. Mutta pääsen näin paljon vähemmällä työllä.

Tilanne heti peitteiden poistamisen jälkeen. Haravoin pinnan tasaiseksi ja sen jälkeen olen lisännyt tuohon multaa. Tuntuu vain, ettei mikään määrä riitä sillä haluan alueen kunnolla koholle. Samalla olen miettinyt mitä tuohon istuttaisin. Pieni suunnitelma on ja siinä kirkastui, että keskellä olisi mitä parhain paikka jollekin matalakasvuiselle koristekirsikalle, tai voisi siihen käydä koristeomenakin. Mutta ehdottomasti pitäisi olla hillittykasvuinen ja kukkapuu. Pitää kartoittaa vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on katsastaa puuta Türista jonka kukkamarkkinoille olen lähdössä vuosien tauon jälkeen,

Posliinihyasinteilla on tänä vuonna juhlavuosi. Sinivalkoisia kukkia on ilahduttavan paljon.

Ja vielä ilahduttavampaa ovat pienet siementaimet joita on tullut esiin vähän sieltä ja täältä. Kuvassa kaksi itsestään siemenestä kasvanutta kaverusta, posliinihyasintti ja liila palloesikko. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun on kaveri eikä tarvitse yksin kasvaa.

Nämä vaikuttavat japaninesikon taimilta. Tervetulleita ovat nekin ja hyvä kun viihtyvät, esikoista kun ei koskaan tiedä. Kuvan vihreä ruoho on käenrieskaa, sitä on koko kukkapenkki täynnä. Ja saa olla, se on paras aikaisen vihreyden tuoja puutarhassa.

Pakko laittaa vielä yksi kuva tästä ihanasta jouluruususta. Tähän penkkiin on kokeiltava lisää jouluruusuja sillä tässä on kaksi elossa olevaa. Tilaa on vähän mutta siirretään sitten jotain muuta pois tarvittaessa.

Loppuun pieni kevennys miten kävi kun yritin konmarittaa yhden tuolin. Tyttäreni otti aitasta yhden vanhan korituolin terassilleen. Oli etsinyt sellaista ja onneksi muistin, että aitassa seisoo yksi ihan tyhjänpanttina. Saman päivänä kun tuoli lähti, kysyi äitini ottaisinko nämä kaksi metallituolia vuodelta 1978 itselleni. Ja otinhan minä. Olen tykännyt näistä aina, niiden sirous puhuttelee prinsessapuolta minussa. Verhoilen päälliset uusiksi ja sitten tuolikaverukset pääsevät uuteen kasvihuoneeseen tuoleiksi. Suunnittelin tuoleihin myös pelkkiä vaneripäällisiä niin niiden päällä voisi kasvattaa tomaatteja ruukussa, siis jos tila loppuu muuten kesken.

Iines ihmetteli kun ei päässyt heti sisälle ja päätti tulla mukaan kuvaan. Hyvin sopii tuolit myös kissan istuttavaksi.

Koristusta kasvihuoneeseen

Kun uusi kasvihuone ei ole edistynyt yhtään, päätin sisustaa jo olemassa olevaa kasvihuonetta. Pieni kantamisoperaatio ja nyt kasvihuoneessa on uusi sisustus.

 Tiilikasvihuoneeseen hamstrattu pieni puuliesi seisoo tiilipedillä pienessä kasvihuoneessa. Ei siinä enää ruokaa pysty laittamaan mutta kattila on silti tulilla. Valmistumassa on tuoksuhernekeittoa ja kahvipannussa valkoista ruusunätkelmää. Uunista voisi laittaa köynnöskrassin valumaan kunhan krassit voi laittaa pihalle.

 Kaikki astiat on kaivettu navetan kätköistä. Kunhan tomaatit voi viedä kasvihuoneeseen, siirtyvät nämä somisteet pois ja tilalle tulee tomaatteja. Jospa niille löytyisi isommat kattilat niin saataisiin tomaattisoppaa.

 Kauniiden säiden kunniaksi ensimmäiset narsissit ovat avautuneet. 'Apricot Whirl' oli kokeilemisen arvoinen.

 Ostin pääsiäiskukaksi kauniin esikon ja siirsin sen puutarhaan. Esikko päätti jatkaa hengissä ja kehitti uuden kukkavanan.

 Ystävältä saatu esikko on kertaalleen jaettu, jakopala kukkii. Kuvasta huomasin, että siinä törröttää ruusun piikkinen oksa, se on mentävä nyppäisemään pois.

Kirjopikarililja on todettu savimaassa viihtyväksi, jaksaa kukkia vuodesta toiseen uudestaan ja joissain kohdin puutarhaa on jopa levinnyt. Rosarion vastaisella kivimuurilla kasvava kirjopikarililja kukki niistä ensimmäisenä. Näitä on muistettava laittaa syksyllä lisää, paljon lisää.

Museotavaraa

Olen aina kuvitellut, että vyyhdinpuut kiinnitetään poikkeuksetta tuvan pitkään penkkiin kiinni ja langan saaminen vyyhdille tapahtuu siinä. Käynti kyläilemässä opetti jotain uutta.

 Vyyhdinpuille on ollut ihan oma telineensä jota on saanut pyöritettyä polkemalla samalla tavoin kuten rukkia. Ja nyt minulla on museoon sellainen häkkyrä. Muuten toimiva ja ehjä, mutta polkimen ja vyyhdinpuuta pyörittävän metallikiekuran välistä puuttuu keppi. Se lienee helppo tehdä kun ottaa rukin kepistä mallia.

Sain häkkyrän mukana vielä yhden vyyhdinpuun, se sujahti paikoilleen hyvin ja pyörii tuossa aika vinhaa vauhtia kuten alapuolella oleva video näyttää.

Museoni on 99% täynnä tavaraa tästä talosta mutta joitain esineitä on muualtakin kuten nyt vyyhdinpuiden teline. Myös rukin olen saanut lahjoituksena sekä aivan ihanan pienen lapsen merimiespuvun. Harkitsen tekisinkö lahoitetuille esineille yhdestä tyhjästä huoneesta ihan oman tilan. Tai tekisikö siitä käsityöesineiden huoneen, kohtahan näitä on yhden museohuoneen verran.

Nonmaritusta

Innostuin elokuussa siivoamaan kaappeja ja muita unohtuneita nurkkia. Varasin kirpparilta paikan kolmeksi viikoksi ja sain hävitettyä aimo kasan turhaa tavaraa eteenpäin. Kierrätykseen vein lopuksi vain pari laatikkoa. Mitään konmaritusta enoikeasti harrasta, nonmaritus on enemmän minun juttu. Silti urakka jatkuu ja seuraava kirppariaika on varattu marraskuuhun.

 Tänään lauantaina on vuorossa talon perusteellinen siivous sillä saamme ensi viikolla tärkeitä vieraita. Poikien kouluun saapuu oppilaita Pietarista ja meillä yöpyy heistä kaksi lasta. Tarkoituksena on näyttää heille ihan tavallista suomalaista lapsiperheen arkea. Vastavuoroisesti täältä lähtee keväällä lapsia Pietariin katsomaan paikallista perhe-elämää.

 Salin pietarilainen kalusto saa tänä syksynä viimeisen verhoilukankaan yllensä. Tilasin kankaan parisen viikkoa sitten ja kunhan kangas saapuu Itävallasta alan verhoilla tuoleja. Tuolit ovat olleet alunperin punaiset ja sellaiset niistä tulee nytkin. Sopivat hyvin punaiseen salin mattoon. Tuoleista kaksi näkyy kuvassa oikean puoleisen ikkunan edessä.

 Alma ei oikein ole siivouksen ystävä. Imuria oli hyvä mennä pakoon salin senkin päälle tehdyn asetelman taakse. Posliiniset eläimet löysin nurkkien nuohouksen yhteydessä. Isäni toi niitä 1980-luvulla tuliaisina silloisesta Neuvostoliitosta. Niistäkin mietin myynkö osan pois, koirahahmoilla en taida tehdä mitään mutta muut eläimet haluan säilyttää.

 Eteisen ilme ei ole paljoa muuttunut siitä kun se remontoitiin muutama vuosi sitten. Portailla säilytetään juomia ja sipuleita, jälkimmäisiä on myös lattialla olevassa korissa. Tuolilla näkyy olevan kokoelma käsilaukkujani ja työhön liittyvää kirjallisuutta, työehtosopimuksia. Pakko pitää tuossa, että muistan ottaa maanantaina mukaan.

Lasikuistin siivosin jo viikko sitten eli vein paljon kuistille kertynyttä tavaraa omille paikoilleen. Vasemmalla olevissa metalliämpäreissä säilytetään lintujen ruokaa, mahdollisesti vieraaksi tulevat hiiret eivät pääse käsiksi siemeniin kuten saattaisi käydä muovisten astioiden kanssa. Kunnostamani kaapin päällä on mummoni virkkaama liina. Ikkunoihin on äitini virkannut verhot, taidankin viritellä ne taas paikoilleen sillä lasikuistin korjaaminen on edessä vasta vuosien päästä. Enpä vain muista minne verholaudat on piilotettu, epäilisin kuitenkin niiden löytyvän navetan ylisiltä jonne kertyy sen kaltainen tavara jota ei juuri nyt tarvita.

Entisöintikurssille piti saada mukaan välityö kangastilausta odotellessa. Nappasin ylisiltä lähes ensimmäisen vastaantulevan esineen joka suinkin mahtui autooni. Niinpä saliin on tulossa uusi kukkateline joka on peräisin mieheni mummolasta. Alkuperäinen kauniisti sanottuna kakanruskea väri vaihtuu johonkin vaaleaan. Kuvassa on maalit poistettu ja teline hiottu ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan liitosten korjaamista ja muutama hiontakerta ennen uutta maalipintaa. Nonmarittaja voi olla hyvillä mielin, uutta esinettä pukkaa poistettujen tilalle.

Karjakon lempipaikka

Korjattu navetan pääty on mielestäni kaivannut jotain pistettä iin päälle. Tänään keksin mitä siitä puuttui. Niinpä tein retken aittaan, karjakeittiöön ja navetan ylisille ja kokosin sylillisen rekvisiittaa.

 Seuraavaksi ryöstöretkelle kasvihuoneeseen ja mukaan samettikukat jotka jäivät aina kasteluletkun ruhjomiksi. Kukat pottaan ja potta aitasta löytyneen räsymaton päälle.

 Tätä pääty oli kaivannut. Karjakon lepopaikkaa tiiliseinän kupeessa. 

 Onneksi sitä tulee hillottua kaikenlaista romua. Vanha penkki on tullut meille appivanhemmilta, pesuvati tuli talokaupan mukana, lyhty on pelastettu romun keräyksestä ja potta on talon peruja. Räsymaton alkuperää en muista, sen raaski hyvin laittaa sään armoille sillä tämäkin matto on liian kulunut sisätiloissa käytettäväksi.

 Navetan mittakaavassa pieni juttu mutta silti juuri sopivasti. 

 Urakan jälkeen kävin keittämässä itselleni kupin teetä, otin kyytipojaksi vähän herkkuja ja tulin nauttimaan karjakon lempipaikkaan. Samalla oli hyvä muistuttaa itseä, että puutarhassa pitäisi malttaa useammin istua alas ja vain olla.

Epäterveellisten herkkujen vastapainoksi on tänään herkuteltu terveellisestikin. Kuvassa on päivän sato omasta puutarhasta.

Karjakon lempipaikasta taisi tulla myös rengin lempipaikka. Mies kävi istuskelemassa penkillä illalla saunan jälkeen ja sanoi, että olipa siinä hyvä olla kun tiiliseinä hohkasi lämpöä selän takana. Joskus pienestä ideasta voi tulla isokin juttu.

Räjäytys

Ikkunatyömaa etenee hitaasti, enin aika kuluu maalin tai kitin kuivumista odotellessa. Huomenna joudun kurvaamaan heti aamusta maalikauppaan sillä maali loppui tänään. Mies teki puukorjauksia vajan oveen ja minä päätin sillä välin räjäyttää karjakeittiön uuteen uskoon. Eli suomeksi sanottuna siivota sen.

 Tästä näkymästä lähdin. Ei tuonne huvittanut mennä, tuntui ettei mitään löydä kun tavarat olivat hujan hajan. Kalkkisäkkejä ei normaalisti ole enää tähän aikaan vuodesta mutta nyt kävi oharit sateiden suhteen, saimme ostettua kalkin vasta toukokuussa ja sen jälkeen ei ole satanut niin paljoa, että jauhemaisen kalkin voisi levittää. Koitetaan syksyllä seuraavan kerran, siihen asti säkit saavat olla keskellä huonetta.

 Tyhjensin koko huoneen ja samalla lajittelin tavarat karjakeittiöön kuuluviin ja muualle muuttaviin. Pienesti ihmettelin miten tuo kaikki oli huoneeseen mahtunut. Uskomatonta.

 Illalla näytti tältä. Toin peräseinälle kaksi kaappia jotka olen saanut ystävältäni. Laitoin jalattoman kaapin jalallisen päälle avohyllyiksi. Kaappiin sain kaikenlaista tärkeää puutarhatilpehööriä.

 Ikkunaseinälle toin maitohuoneesta ison vanhan puulaatikon johon sain kaikki laatikot siististi järjestykseen. Sininen matala jakkara on menossa kasvihuoneeseen sitten joskus.

 Vasemmassa reunassa pilkottaa kaappi joka on laitettu vanhaan oviaukkoon, se otettiin pois, oviaukko tuettiin vahvasti uudelleen ja kaappi laitettiin pienin korjauksin takaisin. Nyt on tilaa ja tavarat järjestyksessä.

Yllätyksiäkin tuli. Mies päätti että rouvansa on aika saada karjakeittiöön sähkö ja sen myötä valaistus. Sähkövetoja varten piti kaivella karjakeittiön yläpuolella olevia mujua. Ja kappas, sieltä löytyi ikivanha kenkäkaupan pussi ja pussista kolme pulloa. Kaksi pulloista oli Lahden Sininen- olutta. Molemmat avaamattomia. Toisen korkin oli joku eläin syönyt reiälle ja sisältö oli hukassa mutta toinen on täysin ehjä, tuo kuvassa oleva. Ihme miten onkin säilynyt kaikki vuodet ja vuodenajat särkymättä lämmittämättömässä tilassa. Olisi kiva tietää minä vuosina kyseinen etiketti on ollut tuotannossa. Mikään tuore juoma ei kyseessä ole pelkästään korkin perusteella. Muistan tuollaiset korkit lapsuuteni limupulloista.

Pihatieltä pihaan

Aikamoista sadetta on pitänyt. Piha lainehtii vettä, maa ei suostu suodattamaan enää tippakaan vettä. Viereisellä pellolla on lampi ja taitaa kohta olla pihassakin.

Pihatie on pitkä ja kapea. Ensiksi pihaan tullessa näkyy navetan pääty. Taloa en näy vielä ollenkaan.

Maalaistalon pihaan tulemisesta kertoo vanhat maitokärryt tonkkineen. Vasemman reunan isolle kivelle raahasin heti ensimmäisenä kesänä valtavan kokoisen talosta löytyneen rautapadan kesäkukkia varten. Vielä on kukat poistamatta talven tieltä.

 Arboretumin kivipuron kivilammikko tehtiin lähinnä keväisiä tulvavesiä varten. Nykyisin siinä on eniten vettä näin alkutalvesta. Saa ollakin, sillä puron alueella on nurmikko kaikki kuivin, se kertoo että puro toimii avoimena salaojana kuten pitikin. Tässä kohtaa tarkkasilmäinen näkee aavistuksen siniharmaasta talosta puiden keskellä.

Kupariheisiangervo 'Mindia' pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään. Edes pakkaset eivät tiputtanut niitä maahan.

Pihatieltä poikkesin hiukan sivuun, koivikon puolelle. Talo taustalla on kaunis tästä suunnasta kuvattuna. Kesällä näkymän peittää pihlajantaimet ja koivujen lehdet.

 Tälle puolelle pihaa ei ole nyt mitään asiaa, maa nurmikon alla on niin märkä että olen jo ihan epätoivoinen sen kanssa. Nyt huomaa miten käy kun alla on kallio ja sen päällä savi ja saven päällä ohut humus, vesi jää lillumaan.

 Marja- ja hedelmätarhassa on vähän kuivempaa, ihan hyvä sinne istutettujen sipulikukkien kannalta. Pihan märimpiin kohtiin jätin istuttamatta mikä taisi olla ihan hyvä juttu, olisivat mädänneet jo syksyn aikana.

 Kesällä maalatun keinun kanssa meni pieleen. En laittanut maaliin homesuojaa ja se kostautui. Keinun uusi maalipinta on täynnä tummaa homepilkkua. Ensi kesänä on edessä keinun homepesu ja uudelleen maalaus niin että maalissa on mukana homesuojaus. Ehkä siten pilkut pysyvät poissa. Keinun väri saattaa samalla muuttua riippuen mitä pellavamaalin jämiä löydän kaapeistani. Tuo sininenkin väri on jämämaalia.

Vaikka en niin lumesta ja pakkasesta pidä, niin nyt toivon niitä sydämeni pohjasta vastapainoksi ainaiselle vesisateelle.

Arvoitus ratkesi

Muistatteko kun kysyin blogissa saamistani oudoista rautaesineistä joiden käyttötarkoitusta en tiennyt. Ripustin rautamötikät aitalle roikkumaan Avoimiin Puutarhoihin, ties vaikka joku vieraista tietäisi mitä ovat.

 Ja niinhän siinä kävi, että ystäväni mies tiesi mitä nämä ovat. Tiedättekö ne vanhanajan vesiklosetit joissa on vesisäiliö ylhäällä, lähes katonrajassa. Säiliön vesi huuhteli pöntön kun vedettiin säiliön kyljessä roikkuvasta narusta. Nämä minun mötikät ovat sieltä vesisäiliön sisältä, eräänlaisia veden säätelijöitä joita narun vetäminen liikautti niin että vesi pääsi huuhtelemaan pöntön.

 Mötiköistä synttäreihin. Sunnuntaina juhlittiin keskimmäisen pojan syntymäpäiviä. En muistanut käydä kukkaostoksilla mutta ei se mitään, puutarha tarjosi vielä yllättävän paljon kukkia pariin kimppuun. Olen katsellut muiden blogeista, että oman puutarhan kimput ovat nyt aika pop. Hyvä tapa jatkaa kukintaa sisätiloissa nyt kun pihapuuhat alkavat olla tältä kaudelta ohi.

 Rantakukkaa, ruiskukkaa, tähtiputkea, sinipiikkiputkea, syysleimua ja yksi ruusukin joukossa.

Synttäreillä oli perinteiset tarjottavat. Leivoin pullaa ja kokeilin uusinta Yhteishyvää mukaillen puoleen taikinaan murskattuja Omar-karkkeja, puolukat jätin pois. No, en ehkä tee toista kertaa. Perinteiset korvapuustit on omaan makuun parempia. Vaikka fariinisokeria saatan käyttää toistekin korvapuusteissa, sen mausta tykkäsin.

Sunnuntaina ilmoitin pojan ensi kesän riparille, luvassa on perheen kolmannet rippijuhlat, toiseksi viimeiset.

Sorbus ja lajitoverinsa

Puutarha-aihetta sivuten mutta hiukan eri kantilta. Nuorimmalle pojalle piti keksiä jotain tekemistä. Pyysin tekemään pitkän työkalun jolla ylettää kaivaa esineitä esiin talon alta. Poika teki välineen ja aloitti aarrejahdin. Tuloksena oli liuta vanhoja pulloja ja muuta roinaa.

 Talon alta kaivautui esiin sorbus ja kaverinsa. Netin mukaan sorbusta on alettu valmistaa jo vuonna 1935. Tämän pullon iästä en tiedä mutta ainakin se on hankittu ennen vuotta 1969 sillä silloin vaihtui nimi Alkoksi. Puutarhatuotteista on moneksi, vaikkapa juomaksi.

 Tässä kaikki ne pullot jotka säästin. Rikkinäiset tai sellaiset joita oli useita ja uudemmat heitin surutta pois. Pienemmän vinetto-pullon takana näkyy emalimuki joka myös löytyi talon alta. Ei siitä enää juoda voi mutta kyllä se museoon kelpaa kuten muutkin kuvan esineet.

 Vasemman laidan Hartwallin juomapullo on todella vanha. Lääkepulloa löytyi kaksi pientä.

 Mallasjuoman verotonta talouskaljaa pullon säästin vaikka se ei olekaan ehjä. Teksti vain on jotenkin hauska.

Eikä postausta ilman kukkakuvaa. Ostin viime elokuussa Mustilan taimipäiviltä harrastajalta kellukan taimen. Kellukan piti olla lajia "Pink Frills". Eli täysin avautuva ja rimpsureunainen. No, tämä ei avaudu eikä ole reunoissa rimpsuja. Myyjä kyllä varoitti että siemenkylvöt eivät aina ole sitä mitä pitäisi. Siemenet hän oli tilannut ulkomailta. Vähän olen pettynyt, muistuttaa liian paljon tavallista ojakellukkaa. Pettymyksestä huolimatta saa tämä jäädä luumulehtoon, on siinä kuitenkin jotain kaunista, kuten ainakin väri.