Sekalaista sakkia

 Joskus muiden puutarhoja kiertäessä ihastelen laajoja ja tasapainoisia istutuksia, joissa on vain muutamaa lajiketta. Toisessa puutarhassa hihkun ihastuksesta kun niistä löytyy yksittäisiä aarteita sieltä täältä. Oma puutarha taitaa olla sekoitus vähän kaikkea kaikille. Siihen en luultavasti pysty ikinä, että antaisin neliöittäin alaa vain yhdelle lajikkeelle tai kasville, sen verran keräilijän vikaa minun geeneihin on periytynyt.

Omasta puutarhasta löytyy kovin sekalaista sakkia eikä aina niin tasainoisiin kokonaisuuksiin laitettuna. Se on kuitenkin täydellisesti minun näköiseni puutarha, sellainen jossa viihdyn ja jota rakastan kaikkine epätäydellisyyksineen.

Etelänruusuruoho oli alunperin lähes viininpunainen. Se on tainnut risteytyä luonnonlajikkeiden kanssa ja siementaimien kukat ovat useimmiten liiloja. Itseäni se ei haittaa, pääasia, että tämä pörriäismagneetti viihtyy puutarhassa. 

Äitienpäiväruusu on osoittautunut todella kestäväksi. Se kukkii joka vuosi erittäin runsaasti. Jokainen talvi jänikset syövät sen tai latvat paleltuvat minkä seuraksena leikkaan ja siistin ruusun todella matalaksi. Siitähän ruusu vain intoutuu ja tekee uusia versoja minkä kerkeää. Ruusu kukkii pakkasiin saakka kunhan leikkaa vanhat kukinnot pois.

Perhosia on näkynyt kovin vähän, kai tämä ainainen auringonporotus ja käristys on niillekin liikaa. Meillä ei ole paljoa satanut, viime yölle ennustettiin vahvasti kovaakin sadetta. Sadetta tuli, mutta maksimissaan 2mm, aamulla maa oli jo rutikuiva. Tänään pitäisi sataa reilusti mutta en usko ennen kuin näen omin silmin. Yli 5 mm kerralla on tainnut viimeksi sataa toukokuussa vai peräti huhtikuussa.

Lisää laakeita kiviä uudelta kasvihuoneelta. Nämä ovat todennäköisesti sen suuren ladon tms. perustuskiviä, mikä tuolla paikalla on sijainnut. Pienet kivet on tuotu louhimolta. Eilen leikkasin kirjolupiinin kukinnot alas, pitkään ne kukkivatkin helteistä huolimatta.

Pienet varjon kasvit jäävät aina vähemmälle huomiolle. Varjosiippa vancouveria hexandra on yksi puutarhan suosikeistani. Niin vaatimaton, ei vaadi mitään hoitoa. Leviää rauhallisesti ja viihtyy kuivassa varjossa. Kukat näkyvät heikosti kuvassa, ne ovat pienet valkoiset, ei niitä koskaan ole tuon runsaammin.

Pienen ja heikon vastapainoksi puutarhassa kasvaa uhkeaa rimssuhelmaa. Idänunikko 'Coral Reef' on juuri sitä. Taimi on itse siemenestä kasvatettu ja se juroi tuossa kolme vuotta ennen kuin suvaitsi kukkia. Palopuheen pitäminen taisi auttaa.

Kupariheisiangervo 'Mindia' on ryöpsähtänyt täysillä. Olen leikannut siitä yksittäisiä oksia, mutta ehkä sitä voisi karsia kunnolla ja vetää koko pensaan juuresta poikki. Tuossa on kaksi pensasta ja molemmat ovat yhtä runsaita.

Nyt on mentävä maustekurkkujen tekoon, tänään on edullista sähköä.

Keskikesää

 Ihan kamalalta tuntuu otsikon sana, keskikesää. Oma sisäinen kalenteri on vasta alkukesässä eikä tahdo pysyä oikean kalenterin perässä. Olin taas tällä viikolla pari päivää pois kotoa, sillä aikaa puutarha oli edennyt kukinnassa aimo harppauksen.

Jos pystyisi tekemään puutarhasta asiallisia muistiinpanoja, olisi puutarhaelämä yhdellä tapaa helpompaa. Tämän iiriksen kohdalla oli vain kirjoittamani lappu, vaaleanpunainen iiris. Itse sanoisin ennemmin vaalean liila. Vaan on ihan ok väri, kelpaa tähän kohtaa puutarhaa. Sitä en muista mistä tämä tullut, joku oma taimi mikä on siirretty kukkimattomuuden takia vai jostain viime kesänä ostettu taimi.

Tämän harjaneilikan kasvatin Latviasta tuoduista siemenistä viime vuonna ja nyt se aloittelee kukintaa. Lajike kantaa nimeä 'Newport Pink'. Siemenpussin kuvassa oli vähän hillitymmän sävyinen, mutta tällainen oikea pinkki sopii minun puutarhaani vallan mainiosti muiden pinkkien kaveriksi.

Kaurajuuri näyttää kasvavan komeimmin kukkapenkissä eikä kasvimaalla. Kukkii vain aamupäivällä ja aurinkoisella säällä. Viime vuonna en saanut yhtään siemeniä tästä enkä sitä kautta uusia taimia. Tänä vuonna pitää levittää huolellisesti siemeniä sinne ja tänne jotta kaurajuuren elo jatkuu puutarhassani.

Pionit olivat vielä maanantaina tiukasti nupulla. Kun palasin keskiviikkona kotiin, olivat nuput auenneet. Pioni 'Pink Hawaiian Coral' on mielestäni yksi kauneimmista pioneista.

Kärhö 'Omoshiro' tekee joka vuosi kärhöistä suurimmat kukat. Kukkia ilmestyy vaikka itse köynnös on vasta puolimetrinen. Niinpä kukat jäävät aina hitusen alemmaksi, koristeomenapuun varjoon. Ehkäpä siksi kestävät kukkivina todella pitkään helteistä huolimatta.

Viime vuonna tässä kukki erittäin runsaasti 'Niobe' kärhö, nyt vuorossa on 'Guernsey Cream' joka kukkii ensimmäistä kertaa. 'Niobe' kasvaa vuorostaan erittäin hitaasti ja saapa nähdä kukkiiko se ollenkaan. Haaveenani oli nähdä molemmat yhtäaikaa kukassa, valkoinen ja tummanpunainen kärhö. Ehkä se vielä joku vuosi onnistuu.

Nyt lähden treffeille kivituhkan ja ihan uuden pyykinpesukoneen kanssa. Kolme viikkoa ilman pyykinpesukonetta on ollut aika tuskaa. Onneksi saatiin kone eilen illalla, nuorin lapsi on lähdössä viikoksi Islantiin ja reissuun olisi hyvä saada mukaan puhtaita vaatteita.

Valkoista

Nila blogista Lappalainen etelässä laittoi liikkeelle kivan kuvahaasteen jossa etsitään puutarhan valkoisia perennoja. Alla omani viime kesältä. Rajasin pois sipulikukat, laukat ja hortensiat sillä muutoin kuvia olisi tullut aivan liikaa. Jäi tuosta muutama perennakin pois kuten kielo ja
valkovuokko.

Ensimmäinen perenna mikä tulee kukkaan on Lumikki Sanguinaria Canadensis. Viime vuonna teki jo peräti kuusi kukkaa.

 Arovuokko on hyvä kakkonen. Minulla tämä on pysynyt ihmeen kurissa, ei ole pahemmin levinnyt.

 Valkoiset akileijat, niitä ei kai voi hehkuttaa liikaa. 

 Paratiisililja, tästä tykkään ja olen yrittänyt saada sitä kasvamaan muuallakin puutarhassa, huonoin tuloksi.

 Valkoinen iiris jossa hienoinen aavistus sitruunankeltaista.

 Valkoinen ukonhattu kukkii puutarhan ukonhatuista ensimmäisenä.

 Valkoinen kerrottu harjaneilikka. Oikukas nirppanokka joka kukkii juuri siellä missä itse haluaa eikä noudata puutarhurin ohjeita.

 Nimetön pioni, kuin valkoinen kermakakku.

 Valkoista ei voi mainita ilman valkoista varjoliljaa. Ystävän puutarhasta saatu taimi on aina lähellä sydäntäni.

 Valkoinen kimikki arboretumin ja navetan työkonepaikan erottavalla kivimuurilla. En tiedä onko tämä syyskimikki vai joku muu sillä kukkii jo heinäkuussa joka vuosi.

Viimeisenä vaan ei vähäisenä on Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu. Tämä kärsi kovin viime kesänä kuivuudesta mutta jaksoi sentään kukkia muutaman varren voimalla. Vakaa aikomus on siirtää tätä muuallekin jotta varmistan kannan säilymisen.

Millaisia valkosia perennoja sinulta löytyy?

Tuliaisia Riikasta

Nykyisin ostokseni reissuilta ovat kovinkin puutarhavoittoisia. Varsinaisissa puutarhamyymälöissä emme käyneet mutta Riikan torin kauppahalleineen halusimme nähdä. Löydettyäni niin paljon kaikkea ihanaa, unohdin tyystin kuvata hallit ja torin myyjineen.

 Yhdestä hallista löytyi kaksi kojua missä myytiin siemeniä ja lannoitteita. Lohensävyinen harjaneilikka, kiinanneilikka ja laukkaneilikka oli ihan pakko ostaa.

 Vaikka tämä kesä on ollut surkea tuoksuherneiden suhteen, en lannistu. Ensi vuonna kokeillaan lajikkeita 'Princess Elisabeth', 'Navy Blue' ja 'Route 66'. Kaukasiantörmäkukkaa olen kylvänyt tänä keväänä mutta vain kolme siementä iti, nyt on lisää siemeniä.

 Puutarhassa pitää olla haastetta, niinpä mukaan valikoitui punaisen kylmänkukan, palloesikon (katsokaa mitkä värit!) ja verbenan siemeniä.

 Hyötykasveja unohtamatta. Kahta erilaista tomaattia joista mandatista on erittäin hyviä kokemuksia, paras miniluumutomaatti jota olen koskaan syönyt. Härmesalviaa ajattelin kokeilla ensi vuonna kesäkukkana.

 Oma puutarha on täynnä sormustinkukkaa mutta ehkä näistä voisi tulla jokin uusi värisävy puutarhuria ilahduttamaan. Punainen bellis oli niin edullinen että ostin ihan vain hinnan vuoksi.

 Ulkomyyjiltä löytyi erilaisia perennoja. Ostin tuon oranssikukkaisen kulleron, onko kesäkullero? Myyjä puhui vain latviaa enkä minä ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Lisäksi ostin idänunikon lajikenimellä 'Watermelon'. Iiriksiä ostin kolme. 'Vitafire', 'Bluebird Ghost' ja kolmes jonka nimi on joko 'Red Masterpiece' tai joku vastaava, väri on kuitenkin hyvin tumma punainen. Torimyyjien taimet olivat melko hinnakkaita, luultavasti meitä turisteja varten niinpä jätin ostamatta pari kiinnostavaa taimea hinnan takia.

Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kyljessä oli pieni myymälä jossa myytiin kaikenlaista puutarhaan liittyvää pientä ja kaunista. Sieltä ostin puutarhaan uuden rautaisen koristeen, sisiliskon. Toistaiseksi lisko on lasikuistin pöydällä, haluan löytää liskon alle täydellisen kiven, vaalean ja tasaisen josta lisko erottuu selvästi.

Uudet iirikset aiheuttivat pienen mylläyksen arboretumissa, siitä lisää myöhemmin.

Vielä vähän kesäkuuta

Sormustinkukat ovat tänä kesänä loisteliaita. Varret kurottelevat korkeuksiin kuivuudesta huolimatta ja kukkia on runsaasti.

 Nämä digitalikset ihastuttavat navetan kivimuurilla. Kuvassa myös Arvilan oma löytöruusu ja Rosa rugosa 'Pohjolan Kuningatar'.

 Viime vuonna kasvatin siemenestä harjaneilikoita.  Pussi oli sekoitus erisävyisiä tummia. Näin kauniita niistä kasvoi.

 Tämä syklaaminpunainen on kaikista kaunein. 

 Kyläkurjenpolvi 'Dark Reiter' ei ole paljoa välittänyt kuivista keleistä. Meillä tuli keskiviikkona hitunen vettä, torstaina isompi hitunen mutta maa on silti rutikuivaa. Kesäkuussa on satanut harvinaisen vähän ja nyt pelottaa miten käy jos heinäkuukin on kuiva.

 Käärmeenlaukka on kyllä melkoisen huvittava ilmestys. Nuo pitkät huitulat jotka lähtevät kukinnosta ovat kuin pesästään karkaavia käärmeitä. Siitä kai on nimi käärmeenlaukka tullut. Näitä kukkavarsia on kolme ja juurella monta pientä siementaimea. Siinä monta pientä ilon aihetta.

 Siirsin arboretumin valkoisen myskimalvan pois iiristen tieltä. Malva ei ole ihan entisensä siirron jälkeen mutta kukkii kuitenkin.

Jasmike jaksaa kukkia pitkään. Syksyllä, tai heti kukinnan jälkeen taidan leikata sen alas kokonaan, tai ainakin poistan reilulla kädellä oksia. Aitan ikkunan takana oleva nukkumahuone on kesäkunnossa. Kesälomalla taidan nukkua siellä joitain öitä, tai ainakin päiväunia. Hyttysverkon alla., luonnon ääniä kuunnellen.

Ritarista neilikoihin

Pitkästä pitkästä aikaa näin puutarhassa ritariperhosen. Sattuipa vielä olemaan kamera kädessä vaan perhonen olisi sitä mieltä ettei se malta asettua kuvattavaksi.

 Lipstikan lehdillä sain sentään jonkin todisteen perhosen vierailusta. Tänä vuonna ei perhosia ole vielä näkynyt kovin kummoisesti määrällisesti, niinpä jokaisesta yksilöstä ilostuu suuresti.

 Tapaninsyreeniä on kehuttava lisää. Kukinta on kestänyt näissä helteissä uskomattoman pitkään, ja tuo väri. Voiko mitään ihanampaa olla pinkkiä rakastavalle puutarhurille.

 Ohotanlaukan kukinta alkoi. Tämä kuten muutkin laukat on ovat kimalaisten lempikasveja. Taustalla näkyy ruohosipuli joka on ollut kuin lila meri kukkien runsauden ansiosta. Yrttilaatikossa asuu vakituisesti myös harakankello jota en raaski kitkeä pois. Timjami kärvisteli jo viime vuoden ja nyt sietä ei näy enää lainkaan. Oregano kyllä voi hyvin ja yrittää valloittaa koko maailman.

 Espankankurjenpolvi 'Wargrave Pink' kukkii nimensä veroisin kukin. Vieressä kasvaa perinteinen punainen palavarakkaus joka ei onneksi kuki vielä, olisivat yhtä aikaa kukkiessaan turhankin tuima pari.

 Harjaneilikat ovat yksi puutarhan ihastuksista. Etenkin kerrotut joita on tullut jostain pyykkikalliolle. Niitä löytyy punaisen eri sävyissä

ja puhtaan valkoisena. Kuinkahan näistä onnistuisi kerätä siemeniä talteen? Olisi kiva levittää näitä kerrottuja muuallekin.

Vettä meillä ei saatu vieläkään, tehokkaasti pilvet välttelivät tämän seudun. Vain muutaman tipan saimme navetan katolle yhden sadepilven hännästä. Kastelua, kastelua, siinäpä tämän hetken puutarha-agenda.