Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.

Kärhöjen kukintaa

Kärhöjen kukinnasta ei koskaan tiedä etukäteen. Edes keväällä ei voi ennustaa, mikä kukkii hyvin ja mikä. Hidas nousija voi olla kesän paras kukkija tai tuuhein kasvusto tehdä vähiten kukkia. 

'Niobe' on kasvanut komeaksi. Sen lehdet täyttävät koko tukensa. Kukkia tulee ihan kivasti, suurin osa niistä on kuitenkin sateiden vaurioittamia. Kärhöt ovatkin puutarhan herkkiksiä. Samassa tuessa kasvava 'Guernsey Cream' on kai kasvanut, mutta ei kuki. 

'Margaret Hunt', tuo rakas monsterini ei ole ollut monsteri enää sen yhden tappotalven jälkeen vaikka ihan hyvinhän tuo taas kukkii. Osa versoista on kiertynyt viereisen mustilanhortensian ja koristeomenapuun oksistoon.

No onhan se monsteri, ei taida olla missään muussa saman suvun kärhössä näin paljon kukkia.

'Super Nova' on kuivasta kasvupaikasta johtuen joka vuosi kitsas kasvussaan ja kukissaan. Toisaalta en uskalla siirtää tätä aarretta, menettää vielä henkensä ja sitten on suru puserossa.

Toinen Princess Kate on riehaantunut täysin. Se kasvaa vähintään metrin yli tukensa, kietoutuu kaukasian- kirahvinkukan ympärille ja valloittaa kaiken mahdollisen allensa. Silti olen tästä niin onnellinen, se vain haluaa paremman tuen. Mietin ostaisinko sille sellaisen halvan kaarituen harjateräskolmion tilalle, silloin sain luvalla ostaa kaaren toiselle puolelle toisen kärhön.

'Piilu' ei lisätukia tarvitse. Itsevarmasti se tekee joka vuosi kaksi versoa ja niihin muutaman kukan. Mitäpä sitä enempää pröystäilemään kukkasillaan. Kun on kaunis, laatu korvaa määrän.

'Comtesse de Bouchaud' kurkottelee kovin korkealle. Tällainen puutarurinpätkä kun yrittää sitä kuvata, niin ei riitä kädet eikä varpaat. Tämä on sellainen perusvarma kärhö joka vuosi, suorastaan luottokärhö. Sieltä se nousee ja sen kukintaan voi luottaa. Ihanuus joka kukkii pakkasiin saakka.

Parin kärhön kukintaa vielä odottelen ja osa on tainnut jäädä tyystin kuvaamatta. Vaikka viime talvi oli kova, voin olla tyytyväinen. Jokainen kärhö nousi ja on tehnyt elinkelpoisia versoja.

 

Kellokärhöjä

 Tämä vuosi ei ole mitenkään kärhöjen juhlavuosi. Kaikki kärhöni nousivat, osa jopa upeasti. Osa niistä upeista nousijoista ei tee lainkaan kukkaa, osa tekee. Osa nousi hapuillen, kun miettien kannattaako. Ne mietteliäät yksilöt tekevät ehkä pari kukkaa.

Kellokärhöt voivat loistavasti, ne eivät tuntuneet kärsivän viime talvesta yhtään. Toinen 'Aljonushka' kasvaa turhan varjossa, se kukkii aina vähäisemmin eikä minulla ole siitä yhtään kuvaa. Tuki pitäisi olla korkeampi, näitä kellokärhöjä saa olla sitomassa pitkin kesää.

Ainoa liila on ostettu nimellä sininen kellokärhö. Se kasvaa rinnepuutarhassa, lähes täydessä varjossa ja erittäin kuivassa paikassa. Pensas on sen takia ympärysmitaltaan pieni. Kukkia tulee joka vuosi. Tykkään kukan muodosta, se on vähän aaltoileva, siron kaunis. Silti omalla tavallaan vaatimaton.

Tämä tekee kukkia pitkälle loppukesään asti. Olen koittanut kasvattaa siemenestä toistaiseksi onnistumatta. Juurakkoa en uskalla lähteä jakamaan.

Kasvihuoneen tarhakellokärhö 'Aljonushka' on komea näky. Se on vasta parivuotias, mutta kuten näkyy, on kasvanut upeaksi pensaaksi. Lannoitan sitä keväisin kanankakalla, muuta en tee. Kastellut en ole kertaakaan kesän kuivuudesta huolimatta. Nuo metallituet ostin tänä kesänä, niitä on kolme kappaletta jakärhö osn sidottu niihin juuttinarulla. Kuvan alareunassa näkyy toisen tuen kaarevaa reunaa, se tuki jäi auttamattomasti lyhyeksi jo kesän alussa. Otan tuen pois vasta keväällä kun laitan uuden korkeamman tilalle.

Kaunis on myös 'Aljonushkan' kukka. Ei kaduta yhtään, että hankin näitä kaksi kappalein. Nuppuja tulaa koko ajan lisää, eiköhän tämäkin kuki pitkälle loppukesään.

Olen ottanut tänä vuonna ensimmäisen kuvan 'Omoshiro' kärhön kukista kesäkuun kuudes päivä. Kuukautta myöhemmin kärhö kukkii edelleen. Tämähän ei ole kellokärhö, mutta on sopivaa mainita näin pitkä kukinta tässä yhteydessä. Jos haluat kestävän, pitkään kukkivan kärhön, istuta 'Omoshiro'. Kukinta tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta eivät kovat talvet tai muutkaan hankalat olosuhteet tunnu vaikuttavan tähän kärhöön.

Kunhan muutkin kärhöt kukkivat, voi tehdä laajemman postauksen ylipäätään kärhöistä.

Hyvästit Pohjantähdelle

 Istutin noin kymmenen vuotta sitten arboretumin kulkusillan molemmille puolille 'Pohjantähti' köynnösruusun taimet. Ihanat kukkiessaan, muutoin ihan hirveät jos suoraan sanon. Paljon kuivuneita kolmemetrisiä oksia joita mahdoton poistaa muun kasvuston välistä. Piikkejä niin, että heikompaa hirvittää. 

Viime talvi tappoi ruususta kaikki maanpäälliset versot pari pienintä lukuunottamatta. Pyysin miestä sahaamaan ruusun juuresta poikki, molemmat ruusut. Mies toteutti toiveeni.

Sitten sanoin ajatukseni ääneen ennen kuin ehdin katua. Pyysin miestä kaivamaan ruusun juurakot pois. Lähtekööt, en enää jaksa tapella ruusun kanssa. Onneksi mies toteutti pyyntöni heti ja kaivoi ruusun juurakot pois. Juurakot laitettiin kaatopaikkakuormaan oksien kanssa.

Mitä sitten tilalle. Idea tuli heti, ei näin hyvää köynnösten paikkaa voi jättää hyödyntämättä, etenkään kuin löysin oman alppikärhön siemenjälkeläisiä useamman kappaleen.

Kiersin tolppien ympärille kanaverkkoa kärhöjen tueksi. Sitä ennen olin tukenut paikkaa lisäkivillä ja tuonut lisää multaa. Kärhöt oli nippaistu nopeasti vanhasta paikasta pois ja siirretty tähän. Kulkusilta pitää uusia ennen Avoimia Puutarhoja, se on vaarallinen kulkea sillä nykyiset laudat ovat lahot.

Toiselle puolelle tulee kaveriksi perusliilan alppikärhön kaveriksi valkoinen kerrottu alppikärhö ja toiselle puolelle punainen 'Ruby' alppikärhö. Oikeastaan olen huojentunut ruusun lähdöstä, olen kyllästynyt parin muunkin ruusun hoidettavuuteen, joten voi olla, että ruusurintamalla on tulossa enemmänkin muutoksia.

Ole tälle sankarille nyt sitten vihainen. Oiva oli harjoitellut ulkovessaa porkkanamaalle ja kaivanut sinne kuoppia. Tottahan toki olin ehtinyt kylvää porkkanat. Oma vika kun en laittanut harsoa. Nyt on harso, mutta uusintakylvöä en tehnyt, teen kun näen mistä kohdin porkkanat ovat mennyttä. 

Kasvihuoneen kasvukauden päätös

 Viikonloppuna siivosin uuden kasvihuoneen lopullisesti talvikuntoon. Jo aiemmin olin poistanut ja pessyt kaiken irtotavaran pois. Nyt lähtivät viimeiset tomaatit ja paprikat. Tomaatteihin vihannespunkki ei ehtinyt iskeä, paprikoihin iski, mutta petopunkki taisi auttaa ja sain paprikoista satoa. Kurkut poistin viikkoja sitten, niitä ei voinut enää pelastaa.

Istutusalueet ovat näin syksyisin kovin täynnä. Jättiverbena kasvaa käytävällä ja maksaruoho kipuaa jo kivien yli. Överiä ja rönsyilevää mistä en niin aina pidä, mutta tässä kohtaa se on hyväksyttävissä.

Viiniköynnös oli lähtenyt kasvamaan väärään suuntaan. Kun ohjailin sitä paremmin, sain latvan poikki. Oli veijari tehnyt tuonne katon rakenteisiin tarttumakärhön todella tiukasti. Toivottavasti ei ottanut nokkiinsa. Kuvan ottamisen jälkeen toin karkeaa soraa viiniköynnöksen juurelle, jospa siinä eivät punkit viihtyisi ja talvehtisi.

Kaappi on pesty sisältä ja ulkoa. Se saa jäädä noin talven ajaksi, ei tiivisty kosteus sisälle eikä pääse tuholaiset sinne pakkasta pakoon. Lattia on juuri pesty saippuavedellä, siksi se on kuvissa tumma. 

Sohvakin on pesty ja kansi nostettu ylös. Pesujen jälkeen jätin kaksi vastakkaista ikkunaa auki jotta tuuli puhaltaa sisälle, viiniköynnöksen pitäisi tajuta tuleentua ajoissa. Samalla estän liikaa kosteutta kun ikkunat ovat auki. Vanhassa kasvihuoneessa on ollut kaksi ikkunaa auki kesäkuusta saakka vuorokauden ympäri eikä siellä ole merkkiäkään homeesta.

Vanhassa hellassa kasvoi krassia josta otin siemenet talteen. Yksi siemen oli mennyt lattian koloon ja päätti ryhtyä kasvamaan. En raaskinut nippaista sitä pois, ensimmäiset pakkaset vievät sen kuitenkin mennessään.

Vanhaa kasvihuonetta en ole raaskinut tyhjentää lämpimän sään takia. Tomaatit kypsyvät hiljalleen mutta voi olla, että viikonloppuna tilanne on jo toinen. Kasvihuoneen tyhjentää nopeasti maapohjan takia, pesu tapahtuu vasta keväällä sillä vanhassa huoneessa ei ole vihannespunkkia. Tyhjentämisen jälkeen olen yleensä lisännyt maapohjaan kompostorin puolimaatunutta ainesta, se maatuu talven aikana hyväksi mullaksi. Yhteen kohtaan kaivan aprikoosipuut talvehtimaan, en uskalla laittaa niitä maahan ihan vielä.

Syystyöt ovat hyvällä mallilla, loput ehtii tehdä lokakuussa eli tyhjentää kasvimaan lopullisesti ja laittaa suojaverkot paikoilleen.

Täydellinen syyspäivä

Sunnuntaina oli  mahtava puutarhapäivä. Aurinko helotti täysillä ja lämmintä oli niin, että tarkeni hihattomassa paidassa. Ei mitään menoa, syömässä kävin kun pöytään kutsuttiin. Muuten vietin kaiken valoisan ajan puutarhassa.

Kun katsoo kuvaa, niin eipä uskoisi tällä viikolla alkavan lokakuun. Kuvan ottamisen jälkeen kannoin rautakaluston navettaan odottamaan seuraavaa kesää. Eipä siinä enää istuta tämän vuoden puolella.

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf' on kasvanut kivasti parissa vuodessa. Tai lähinnä tuuheutunut, korkeutta ei ole tullut paljoakaan lisää. Väri on aina kaunis, mutta erityisen kaunis se on syksyisessä auringonpaisteessa.

Sain tämän syysasterin pari vuotta sitten, vai vuosi sitten, en enää muista. Viime vuonna siinä oli vain muutama kukka, nyt paljon enemmän. Asteri on kovin leviävää sorttia, siksi se on istutettu kiven viereen niin, että ruohonleikkurilla pääsee kiertämään täyden ympyrän asterin kohdalla. Lähellä kasvaa toinen syysasteri joka pidetään kurissa samalla konstilla.

Humalaportti ja sen humalat. Tänä vuonna humalaa on, jouduin karsimaan keskeltä jotta tuosta voi kulkea alta. Lämmin ja kostea syksy on ollut humalan mieleen. Tekee pähkylöitäkin monen vuoden tauon jälkeen.

Monella esikolla on menossa kukintavuoro 2.

Happomarja, jonka nimi on hukassa on parhaimman värinen syksyllä. Sanon sitä mielessäni kameleontiksi sillä miten voikaan yhteen kasviin mahtua noin montaa eri sävyä. Tämä on hankittu Virosta, mutta on ollut erittäin talvenkestävä, ei palelluta edes latvoja.

Oxalikset saivat vielä jäädä rautapatoihin, niitä en talveta vaan joutuvat kompostiin syksyisin. Talvetettavat pitäisi siirtää lasikuistille kuivumaan ja sen jälkeen kun tulee pakkaset, pääsevät sisätiloihin. Taustalla näkyy miten koivut ovat edelleen pääosin vihreät. Voi olla, että tippuvat ennen kuin ruska saavuttaa meidät.

Pihan sisääntulossa kasvava miljoonakello on hankittu tasan neljä kuukautta sitten toukokuussa. Kastellut olen pari kertaa, lisälannoitusta en ole antanut. Vasta nyt se on tuollainen harakanpesän näköinen. Koko kesän oli täynnä valkoista kukkaa. Miljoonakello saa olla seuraavakin kesäkukka jos noin upeasti ja vähällä hoidolla selviää, mutta jotain väriä haluan valkoisen sijaan, ehkä punaisen tai jopa oranssin.

Oodi kärhöille

 Pyydän anteeksi, taas kärhöjä, mutta kun nyt tapahtui ihme. Ostin vuosia sitten Tallinnasta puutarhamyymälästä kärhön joska istutin rosarioon. Siellä kärhö on menestyksekkäästi nousut joka vuosi, tehnyt jopa pari nuppuakin, mutta siihen kaikki on jäänyt. Tänä kesänä kaikki on toisin ja kärhö kukkii.

Saanko esitellä: Clematis 'Belle of Woking'. 

Kukat taisivat kärsiä hieman yhdestä kylmästä yöstä tällä viikolla. Pari nuppua on vielä avautumatta. Ihan niin kerrottu tämä ei ole, kuin netin kuvissa lajikkeen kukat ovat, ehkä kasvu täällä pohjoisen kylmässä ei ole niin runsasta. Kukan väri on liilasta vaaleanpunaiseen, vaikea sanoa oikeaa sävyä. Olen harkinnut kärhön siirtämistä, mutta nyt perun harkintaani. Ainakin pari vuotta pitää katsella viihtyykö kärhö tuossa ja jatkaako kasvuaan. Voihan olla, että ensimmäiset vuodet menivät riittävän juurakon kasvattamiseen ja jatkossa saan nauttia kukista joka vuosi.

Toinen tämän kesän ihmeistä on kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. Se on oikeastaan ihme joka vuosi. Jo avautuneet kukat eivät kärsi hallasta, tämä kärhö todellakin kukkii pakkasiin saakka. Uusia nuppuja muodostuu edelleen.

Ihan ei ole vielä kaarensa yläosassa. Toisella puolella kasvaa 'Jan Pawel II' ja 'Princess Kate' joista Jan jätti kukkimisen väliin tänä vuonna, Kate teki muutaman kukan. 

Saa nousta varpailleen ja siltikään en ylety kuvaamaan kärhöä kunnolla. Ei se haittaa, tykkään kun kärhö kurottelee taivasta kohti, sitä vartenhan sille on hankittu köynnöstuki.

Virheettömiä kukkia kasvin täydeltä, voiko täydellisempää kärhöä olla.

Kärhöjen värisuora

 Olen odottanut koko kesän tarhaviinikärhö clematis viticella 'Rubra':n kukintaa. Hankin sen keväällä Lidlistä ja istutin ruukkuun. Tällä viikolla siihen aukeni ensimmäiset kukat. Jännitys tuli siitä, onko kärhön kukka kuinka lähellä saman suvun 'Abundance' kärhön kukkaa.

Siinä se on, ensimmäinen kukka 'Rubra' kärhöön. Tarvetta uudelle kärhölle ei ollut, mutta lajike on kiintoisa, en ole aiemmin törmännyt siihen ja siitä on hankala löytää tietoa suomeksi.

Tässä kukka yhdessä 'Abundance' lajikkeen kanssa. 'Rubra' on ylempi ja 'Abundance' alempi. Eroa on selkeästi, Rubrassa on neljä terälehteä, Abundancessa viisi. Värissäkin on eroa joten helpotus, ei tullut toista samanlaista kärhöä. Paikka on vielä hakusessa sillä ruukussa kärhö ei voi asustella talven yli. Ehkä istututan tämän hortensiapuutarhaan.

Tämän nimettömän kaunokaisen siirsin rosariosta jättikiven tienoille. Lajike saattaa olla 'Rouge Cardinal'. Tänä vuonna kukinta on heikkoa, kärhö kärsi huonosta paikasta joka oli keväisin liian vetinen. Nyt sitä ongelmaa ei pitäisi olla.

Tässä kärhön uusi paikka. En saanut tukirautoja tarpeeksi syvälle maahan, tarvitsen siinä miehen apua. Tässä on kummallisesti hyvinkin sorainen kohta maata, siitä on ehkä mennyt vesijohtoputki vanhalta kaivolta navetalle. Harvinaista tässä savipuutarhassa.

Ajattelin jo, ettei 'Niobe' kuki tänä vuonna. Kukkiihan se ja monella kukalla. Harmi ettei kuki yhtäaikaa samassa tuessa kasvavan valkoisen 'Guernsey Cream' kärhön kanssa. Olisivat upea näky yhdessä,

PPE eli 'Purpurea Plena Elegans' ei petä mikään vuosi. Mieletön määrä kukkia ja suurin osa vielä nupullaan. Yläosa on vihdoinkin levinnyt vieressä kasvavaan marjaomenapuuhun. Kunhan sekin nuput kukkivat, otan kuvan kukkivasta puusta.

'Piilu' tuntuu olevan yhtä heiveröinen joka vuosi, vain yksi tai kaksi versoa nousee maan pinnalle. Lisäsin reilusti karkeaa soraa juurelleen, jospa se auttaisi kasvamaan. Lannoittanut olen kuten muitakin kärhöjä. Paikka voi kyllä olla liian varjoinen, pistetään siirtojen jonolistalle.

Huomenna on odotettu Mustilan arboretumin taimipäivä klo 10-15. Siellä toivottavasti tavataan jos olet menossa.