sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Rääppeitä

 Tänään tein puutarhatöiden rääppeitä, niitä vihonviimeisiä hommia jotka eivät oikein huvita mutta syytä olisi saada valmiiksi ennen talvea. Arki-iltaisin en ole puutarhaan ehtinyt enkä ehdi ensi viikollakaan. Toisaalta ei edes huvita sillä hämärä tulee niin aikaisin, että kun aloittaa hommat niin on samantien lopetettava.

Mustilan taimipäivästä hankitut aprikoosipuut ovat nyt talvipaikassaan kasvimaan mullassa. Peitin ruukut vielä kerroksella hiekkaa ja seuraavaksi on keksittävä joku suoja pakkasia vastaan. Mies ehdotti vanhaa vilttiä peitteeksi juuristolle, minä mietin styroxista tehtyä koppia plus maasuojausta. Koppi vain ei olisi kovin ilmava joten parempiakin vaihtoehtoja varmasti on.
Myös piskuiset virginianpihdat laitoin ohjeen mukaan talveksi kasvihuoneeseen. Ensi vuonna nämä voi istuttaa ulos ja sitten nähdään onko menestystä Arvilan savimaassa. Samettikukista keräsin siemeniä talteen mutta taidan kerätä noista kasvihuoneen yksilöistä vielä lisää siemeniä, itävät niin heikosti että kylvövaraa on oltava reilusti.
Tiilien väliin tippunut krassin siemen oli itänyt ja kasvattanut pienen varren. Reppana tulee paleltumaan mutta kasvakoot tuossa siihen asti. Tiilet lähtevät ensi kesänä pois ja tilalle tulee aprikoosien lopullinen paikka.
Kovin lämpimästä lokakuusta huolimatta laitoin valkosipulit jo maahan. Lähes 40 kynttä on kasvamassa ensi kauden sadoksi. Jo aiemmin paransin istutuslaatikon multaa lähes kypsällä kompostilla ja ennen talvea heitän pintamultaan vielä kanankakkaa ja peitän laatikon lehdillä. Keväällä on vuorossa seuraava lannoitus.
Uudessa kasvihuoneessa sinnittelee kolme pensastomaattia. Tuottavat jopa satoa. Ei enää uusia kukkia tai raakileita mutta jaksavat kypsyttää jo olemassa olevia raakileitaan. Testaan samalla kuinka pitkään kestävät kylmiä ilmoja ja pakkasta tässä tiilihuoneessa. No pakkasöitä ei ole ollut joten voi olla, että aika pitkälle päästään.
Kuivat ja huonot lehdet jäi poistamatta, sen voisi tehdä seuraavaksi. Kourallisen kirsikkatomaatteja vein sisälle pesuun ja syötäväksi,
Kaikki kurkuntaimet ovat kompostissa. Tilalle laitoin metallikaluston ja viikko sitten siinä nautittiin lastenlasten kanssa pienet taukoeväät ulkotöiden lomassa. Tuli mieleen kaupunkilomat ja ihanat pienet kahvilat kapeiden kujien varjoissa. Ehkäpä sellaiseen pääsee vielä joskus. Tummana rimpulana kasvava kelloköynnös sai sekin jatkoaikaa.
Myös oxalisten kanssa kokeilen kuinka pitkään kestävät uuden kasvihuoneen huomassa. Aika moni aloittelee uutta kukintaa. Vettä olenkin antanut säännöllisesti mutta en enää lannoita. Ja kuten kuvasta näkyy, ulkona sataa vettä joten jäi haravoinnit hamaan tulevaisuuteen. Tärkeimmät puuhat sain kuitenkin tehtyä. Nyt ei ole enää kuin syksyn etenemisen seurantaa ja haravointia.


sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Räiskyvää

Hieman on vähälle jäänyt blogit, aloitin yhden uuden projektin toisella elämän rintamalla ja se vie nyt aikaa. Kerron lisää jos saan asian päätökseen tässä lokakuun aikana. Lapsenlapset olivat koko viikonlopun yökylässä ja se tarkoitti hieman erilaista puutarhaviikonloppua kuin ilman heitä. Retkelläkin käytiin, katsastettiin Askolan hiidenkirnut.

Puutarhan värit olivat hienot tähän päivään saakka kunnes tuli tuuli ja vei puista ja pensaista lehdet.

Edustuspenkin rusokirsikka on ensimmäistä kertaa näin punainen. Aivan mahtava väri ja kiitin itseäni, että kerrankin mietin paikan oikein. Puu loistaa suoraan salin ikkunoihin eikä taloon tule kukaan näkemättä puuta. Toivon upean ruskan lupailevan ensi keväänä ensimmäistä kukintaa, se on vielä näkemättä.
Aboretumissa on myös syksyn värejä vaikka ei ihan yhtä loisteliasta punaa. Punaa olisi, mutta mongolianvaahtera jää juuri tässä kuvakulmassa keltakoivun taakse. Tänään tuuli vei lähes kaikista arboretumin puista lehdet.
Japaninhappomarja 'Aurea' on punastunut. Kesällä tämä on upea limenvihreä. Sopii hyvin yllä kasvavan koristeomenapuun väreihin.
Rosarion ja luumulehdon erottavaan kivimuuriin jäi hassu mutka jonka kasvittamista mietin pitkään. Viime vuonna laitoin siihen koivuangervoja enkä ole katunut. Syysväri on hieno. Seassa näkyy kasvavan vihreä luumupuun juurivesa. Jätän vesan kasvamaan ja yritän saada ehjänä pois ensi keväänä. Luumu 'Laatokan Helmi' on omajuurinen joten tuo juurivesa on samaa lajiketta.
Pihlajissa on hienoja värejä vaikka niitä joutuukin ihastelemaan verkon takaa. Tämä ei ole Tuurenpihlaja sorbus 'Dodong' mutta jotain läheistä sukua sille, nimilapun mukaan on sorbus ex. Dodong.
Mummin parhaat puutarha-apulaiset kasasivat ison kasan vaahteran lehtiä ja sitten hyppelivät kasaan. Hauskaa oli.
Tein joku viikko sitten vanhasta radiosta kissoille pesän. Vähän pieni siitä tuli mutta ajattelin, että josko tytöille kelpaa. Kelpasikin ensin Jalolle joka seitsemän kiloa täyttä tavaraa. Vähän ahdasta mutta jalkoja asettamalla mahtui ottamaan pienet päiväunet.
Seuraavaksi radion valtasi Alma. Nukkua ei kauheasti malttanut mutta olihan tuo hyvä paikka myös tarkkailuun.

Lokakuu alkoi mukavan aurinkoisena, toivottavasti hyvä sää jatkuu.