Siemeniä

Muutamana aurinkoisena päivänä olen kierrellyt pitkin puutarhaa pussi tai purkki kourassani. Talteen on päätynyt siemeniä muunmuassa akileijoista, sormustinkukista ja arovuokoista. Osan myyn pois ja osan säästään omaa puutarhaa varten. Sormustinkukka esimerkiksi on kaksivuotinen niin että kasvattaa ensimmäisenä vuonna vain lehdet eikä kuki. Jotta saan sen kukkimaan joka vuosi, pitää kukattomaksi vuodeksi olla siemeniä maahan laitettavaksi.

Nyt niitä on.

 Akileijaa on kolmen väristä, valkoista, tummaa lilaa ja punavalkoista. Kaikkia siemeniä en kerännyt vaan saavat siementää maahan luonnollisestikin. Akileijan siemen jos mikä on helppo kerätä. Samaa en voi sanoa rohtosuopayrtin siemenestä. Oli tiukassa kuin mikä vaikka sen ihan kypsäksi päättelin. Ehkei ollut sittenkään. Olen luullut tuon suopayrtin leviävän vain juuresta, mutta mansikkamaalle päätyneet pikkuruiset taimet osoittavat sen leviävän erittäin hanakasti siemenestä. Valkoisesta kerrotusta en vielä saanut mitään talteen, mutta vaaleanpunaisesta yksikertaisesta rohtosuopayrtistä on nyt kaksi pientä pussia siemeniä muille jaettavaksi.

 Huono kuva, mutta pääasia on että tänäkin vunna on tallessa hyvä määrä kehäkukan siemeniä. Kehäkukka onkin jo ainakin viidettä vuotta omaa kantaani. Sekaisin keltaisia ja oransseja kukkia. Ruiskukkaa sain talteen hiukan, sekin jo toista kertaa omaa kantaa.

 Tarkoitus on ollut kerätä myös luonnonkukkienkin siemeniä, mutta sään suhteen näyttää aika heikolta. Tänään on vettä tullut niin, että edes 30 mm vesimittari ei ole riittänyt. Koko puutarha lainehtii kuin pahimpana tulvakeväänä. Ensi viikolla jos olisi poutaa niin ainakin yritän saada joitain kellokasvien siemeniä talteen.

Enkä malttanut olla laittamatta loppuun kuvaa sunnuntain herkusta. Ruuan jälkeen teki mieli jotain hyvää ja mielellään nopeasti. Tein uuniin omenaherkun ihan omasta päästä. Voitelin uunivuuan jonne kippasin hyvän määrän kuorittuja ja lohkottuja omppuja. Päälle reilusti kanelia ja vähän fariinisokeria sekä pieni juomalasillinen vettä. Kulhossa sekoitin voita, mantelijauhetta, fariinisokeria, tavallista sokeria, sesamin siemeniä, kaurahiutaleita ja -leseitä murumaiseksi. Sitten koko muruseos omppujen päälle ja uuniin. Omenaherkun paistamisen aikana tekaisin hellalla purkillisesta kermaa ja tilkasta maitoa ja kananmunasta vaniljakastikkeen. Hyvää tuli vaikka kastiketta en sokerilla maustanut, pelkkä vanilja riitti.

Onnistunut omenapaistos vaikka ilman reseptiä sen taioin. Seuraavan paistoksen kokeilen tehdä samaan tyyliin täysin gluteenittomana ja jätän kaurat pois. Tilalle lisää sesamin siemeniä ja hasselpähkinäjauhetta. Lupaan kertoa miten onnistuu.

Maata näkyvissä!

Sulo Vilen-minäni pääsi taas eilen vauhtiin oikein kunnolla. Perjantaina jo tuli ohimennen naapurin rouvan kanssa puhetta että harmi kun ei muuta paikka ole, niin kippaavat piennarten siivoamisesta tulevat maa-ainekset hänen navettansa taakse. Sanoin, että olishan meilläkin sille maalle tilaa, mutta siihen se sitten jäi muun pölinän jalkoihin.

Eilen tuo rouva sitten soitti minulle ja kysyi, vieläkö tuo tienhoitokunnan ongelmajäte kelpaa meille. Nyt sitä olisi tulossa traktorinkuormakaupalla ja heti. Sekunnin mietin ja hihkaisin, että tänne vaan, tulen näyttämään paikan. Ja siitä se rumba sitten alkoi. Miehelle soitin asiasta ilmoitusluontoisesti tässä vaiheessa, ettei aja ojaan kun näkee muuttuneet maisemat.

Ja mitä tuolla ilmaisella maa-aineksella sitten maisemoitiin? Tietenkin taas yksi joutomaa. Sellainen ihmeellinen monttu minne tuppaa vesi kerääntymään. Nyt saatiin melkein koko monttu täyteen.

 Tämä on aika lähellä tietä ja pihamme sisääntuloa. Kaunis näky tuo ei ole, vaikka ei se nokkosniittykään nyt ihan silmiä hivellyt. Annetaan tuon tasoittua talven yli ja seuraavan kerran kun kaivinkone tulee tontille, niin siistitään lopullisesti. Sitten nurmikkoa ja muutaman puun istutus. Ja pieni puisto on valmis.

 Tämän koivurivin aukot ehdin paikata kesällä pienillä taimilla. Nyt ne jäi traktoreiden jalkoihin, mutta ei hätää. Sulo Vilen-minäni bongasi jo monta ilmaista ja omaa koivun tainta omasta pihasta. Juuri sellaisia mitkä joutuisivat muuten hävitetyksi mm. kukkapenkissä kasvamisen takia. Lykätään ne tilalle niin joskus tuossa on komea rivi koivuja.

 Sitten täytyy esitellä tämä pajupusikko jota olen muokkaillut aina silloin tällöin. Nyt huomasin, etä letitykseni on kasvanut toisiinsa kiinni. Yläosa on kasvanut ihan ruokottomaksi eikä ole enää kaunis pallo. Pitää näyttää sille vähän puutarhasaksia niin kehtaan ottaa kuvan koko puskasta. Tätä ei taida raaskia hävittää muiden pajujen kanssa.

Reipasta tiistaita, minua odottaa illalla entisönti kahden viikon tauon jälkeen!

Jospa muistaisin ottaa kamerankin mukaan.

Ensi kesänä uudestaan

Kasvimaa tyhjeni tänään viimeisistä herkuistaan. Perunoita saatiin muutama, porkkanoita useampi kilo.
Tämä kesä olikin porkkanoiden juhlaa, kasvoivat komean kokoisiksi ja niitä tuli runsaasti. Maku on erityisen makea. Ei siis mitään valittamista.

Kasvihuoneen kiinalaisen portin humalat eivät ihan ehtineet kohdata toisiaan. Vastahan ne tänä kesänä istutettiin, ensi vuonna todennäköisesti kasvavat paljon tuuheammin peittäen koko portin.

 Ylälohkon auringonkukkia ei vielä nyhdetty pois. Tuo suurin tekee mahtavan määrän siemeniä ja ne yritän saada säästettyä linnuille. Mikähän on paras tyyli kerätä ne talteen? Toiset, liki kolmemetriset auringonkukat saa niinikään vielä olla. Ovat tällä erää eräänlainen köynnöstuki.

 Ja se mitä siellä kasvaa köynnöksenä on tässä: koristekurpitsa. Teki peräti kaksi hedelmää. Molemmat kyllä kauniita ja täytyy nekin kerätä talteen ja kuivumaan. Koristekurpitsaa kokeilin ensi kertaa joten kaksi hedelmää taitaa olla ihan hyvä saldo.

 Mitään kukkivaa ei puutarhassa enää oikein ole. Pyykkikallion unikot sentään jaksavat vielä vähän. Nämä kaikki ovat kasvaneet viime vuotisten unikoiden siemenistä.

Speedheateria en saanutkaan vielä tänään. Huomenna jos sen saisi, ja tiistaina otan mukaan entisöintikurssille. Kerron sitten heti kokemuksia teillekin.

Vihainen lintu

kasvihuoneesta. ja  ihan on luomua :D

Tämä nainen saa huomenna Speedheaterin!

Jos alkaisi ikkunan kunnostaminen jo kiinnostaa.

Sukat vaihtaa kotia

Arvonta suoritettu!

Osallistujia 85 kappaletta.

Kiitos kaikille <3

Tällä(kin) kertaa halusin päästä helpolla ja hoidin homman numerosysteemillä.

Vanhin poika sai valita kaksi numeroa.

Ensin tuli 9.

sitten 54.

Aikuisten sukat menee Nannalle,

Caorann taasen saa valita lasten sukista yhdet itselleen.

Ottakaahan yhteyttä niin saan lämmikkeet postiin.

Minä tykkään niin paljon sukkien tekemisestä, että tekisin vaikka teille kaikille jos vain aikaa olisi!

Työajan luppoajat olen alkanut käyttää jo hyväksi.

Päätin että kaikki hoitolapseni saa minulta villasukat joululahjaksi.

Pitää jo aloitella että on jouluksi valmista :D

Tylsäähän tämä taas olisi ilman kuvia.

Mitään en ole kuvannut moneen päivään, niin saatte vanhan elokuisen kuvan herkkulaatikosta jonka laitoin menemään siskolleni äitini mukana.

Oman maan satoa piisaa edelleen. Kasvihuoneessa muhii vielä satoja tomaatteja ja vihonviimeinen kurkku. Paprikat taitavat jäädä vihreiksi vaan kai nekin voi syödä?

Perunat riittävät vielä ensi viikoksi, porkkanat pariksi viikoksi ja osan saan pakastimeenkin.

Sipulia tuli runsaasti kuten aina.

Nauriit ja lantut meni osastolle ei niin kuin Strömsössä.

Herneitä syötiin kyllästymiseen asti ja loput meni pakastimeen.

Kasvimaan antien puolesta mitä parhain kesä!

Mortteli ja muuta yhtä joutavaa

Isäni on hyvin sisäistänyt kirppariharrastukseni ja kantaa kaiken huushollinsa ylijäämän ja ylimääräisen meille.
Tällä kertaa kyydissä oli mm. messinkinen mortteli. Alkuperämaa Irak, raahattu sieltä kotilomalla Suomeen aikoja sitten. Minä en sitten hennonut laittaa morttelia kirpparikuormaan. Etenkään kun tällaista on omaan kotiin etsitty. Ehkä vähän pienempää, mutta kyllä tämäkin kelpaa. Oli ainakin edullinen!

 Morttelista muotoihin. Muotojeni takia en ole oikein sinut mekkojen kanssa, mutta tänään yksi sellainen vei sydämeni. Espritin musta, hennon ohut vakosamettimekko oli ihan pakko raahata sovituskoppiin asti. Sain ujutettua sen ylleni ja vetoketjun kiinni. Vähän vatsaa sisään ja mekko oli täydellinen päällä. Hinta kirveli, eikä ihan vähän, mutta ostinpa silti. Ehkä on aika alkaa satsata omaankin vaatetukseen kun lapset tarvitsevat uutta vaatetta enää aika harvoin. Kuvan laatuun olisi myös voinut satsata, mutta helteen (toim. huom. shoppailun) syömä energia ei enää riittänyt kuvauksiin asti.

 Ja viimeiseksi jonnin joutavuudeksi kuva salin ikkunasta. Uusi nurmikko on tuossa ihan etummaisena ja kuten näkyy, se kasvaa! Sateet eivät vieneet ainakaan kaikkia siemeniä mennessään. Tähän ei kyllä kenenkään kannata irvailla että raiheinäähän se siinä kasvaa, sillä sehän on totuus. Vaan vihreä kuin vihreä! Hyvälle näyttää ainakin kuvissa.

Samalla voisin julistaa itseni voittajaksi kotilosodassa. Tai voittaja siihen saakka kunnes niitä taas tulee jostain auton mukana. Kotiloita ei vielä näillä mailla ole, meidän esiintymä oli todellakin tullut auton mukana tai jollakin vastaavalla tavalla. Kotiloalueilta emme ole laittaaneet pihaan yhtäkään tainta ja olemme muutenkin olleet niiden suhteen varovaisia. Ahkera hävitys toi tulosta ja nilviäiset joutivat luovuttamaan, hyvä niin.

Blogissa voi olla koko viikon hiljaiseloa, sisko on täällä nöttösensä kanssa lomailemassa ja minulle viikko on viimeinen lomaviikko. Maanantaina alkaa työt ja arki. Inspiraatiota ei ole, mutta eiköhän se jostain löydy.

Pioni, ruusu ja hopupuu.

Tänään on tehty puutarhassa istutustöitä. Sitä ensin piti tehdä kuitenkin pari taimihankintaa.

Heinäkuussa kai ei saisi mitään istutella, mutta minä viis veisään ohjeesta ja kastelen kasvustot hyvin.

Tänään kastelun hoiti luonto, satoi parissa tunnissa 10ml vettä.

---

Talon edustan kukkapenkki on nyt valmis.

Siinä on omasta pihasta yksi tummanpunainen pioni, ystävän pihasta varjolijaa (väri yllätys),

kaksi vaaleanpunaista pionia täältä, sekä lehtoakileija täältä.

Molemmat juuri sopivan päiväretken päässä. Ilma tosin olisi voinut olla vähemmän hiostava ja kamera mukana. Kaikkea ei voi saada, joten ostin sitten ne taimet.

 Ruusu on lintujen tuoma löytö. Ehdin jo ruinata naapurilta, että saan ottaa taimen hänen mailtaan, kun huomasin tätä punalehtiruusua omallakin maalla. Siirsin sen aikaisin keväällä tuohon paikalleen vain n. 15cm korkuisena taimena. Nyt ruusu kasvaa jo puolimetrisenä ja väri on juuri sitä mitä toivoin, mahdollisimman punertava.

 Aatu-kissan mielestä ruusut on tylsiä, ihan haukoteltavan tylsiä. Rapsutukset olisi paljon parempaa.

 Ja sitten kovia kokenut hopupuu eli hevoskastanja. Tykkään kutsua tätä Tallinnasta ostettua tainta sen paikallisella nimellä, paljon kauniimpi kuin suomalainen versio. Hopupuun latva katkesi keväällä ja nyt en tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Katkaisenko sen nyt uudestaan ja haaroittuuko se katkaisun seurauksena? Haaroittuminen ei haittaa, lähinnä toivon ettei se jää noin matalaksi kun latvuston silmu hävisi keväällä. Rungon pää on nyt tuo ruskea tappi keskellä lehtiä vaikka oikeasti siinä pitäisi olla lehdet.

 Puu on suojattu jäniksiltä vaikka en edes tiedä kelpaako se niiden syötäväksi. Suojaus ei kuitenkaan auttanut pihassa temuavia poikalapsia vastaan ja latvasilmu hävisi keväällä taivaan tuuliin.

Huovilanpuistosta saatiin muutama kiva idea omaan puutarhaan. Tai haaveita ne vasta on, toteutuu jos aikaa, tarmoa ja terveyttä riittää. Mitään englantilaista puutarhaa ei ole tulossa, mutta jos jotain pientä siihen suuntaan saataisiin aikaiseksi aitan taakse.

Haaveita kun pitää aina olla.

Ennen ja jälkeen

Joskus muutos on vain hyväksi vaikka muutoksella hävitetään jotain lähes ikiaikaista.

Pihassa on joskus pakko uskaltaa tehdä radikaalejakin ratkaisuja,

ratkaisuja joilla voi olla talon kannalta hyvät seuraukset.

Tässä nyt yksi ratkaisu, liian lähellä taloa kasvavien pusikoiden hävitys.

ennen

 nyt

Tuossa edessä aina kasvaneet syreenit ovat nyt kasvamassa toisaalla, kauempana talossa. Kukkapenkki on jyrätty maan tasalle, siitä on pelastettu vuosien mittaan jokaista penkissä kasvanutta lajia.

Siis mitään vahinko ei aikaiseksi saatu.

Talon kivijalkaa kaivettiin esiin n. 20 cm lisää. Talo tuli paremmin esiin ja näyttääkin nyt joltain seinän epäsiisteydestä huolimatta. Muutoksessa maa muokattiin ja tehtiin kaadot niin, että nyt vesi valuu poispäin talosta. Räystäälle on tulossa rännit ja vesi viedään pois talon nurkalta. Kivijalan viereen laitetaan noin puolen metrin etäisyydelle ulottuva kiveys. Mitään istutuksia ei seinän viereen enää laiteta.

Kukkapenkin teen uusiksi tuohon kuvassa näkyvään multakasaan. Se on kauempana talosta kuin ennen ja luulisin sen tulevan nyt paremmin hoidetuksi kun siitä tehdään kohtuullisen kokoinen.

Vielä kun nurmikko alkaisi kasvaa tuohon ja pian!

Saalis

Lupaukseni itselle piti. Tai tuli siitä vähän poiketua ja kitkettyä mansikkamaa ja kasvimaa. No, niiden kitkemisessä ei mennyt kuin vartti, helppo homma.

Ahkerasti kun olin rikkaa hävitellyt, palkitsin itseni täsmähyökkäyksillä kasvimaan antimien kimppuun. Tässä tämän päivän saldo, eipä tarvitse lähteä muutamaan viikkoon torille ostoksille kun oma maa antaa taas satoaan.

 Kuopus löysi vasta kitketyltä mansikkamaalta vielä muutaman mansikan vaikka sieltä jo litran keräsin. Mikä siinä muuten onkin, että ne kauden ekat ja vikat mansikat on aina niitä parhaimman makuisia. Tänään kerätyt oli makeudessaan ihan huippuja.

 Kasvimaa on nyt rehevimmillään. Ylälohkolla ei paljoa kulkutilaa ole vaikka välit tuli jätettyä muka kovinkin reiluiksi. Aina sama juttu. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa koristekurpitsaa ja nyt huomasin siinä ensimmäisen kukan. Toivottavasti kehittyy kurpitsaksi asti.

 Alalohkolla on ihan yhtä rehevää. Porkkanat on aikaista lajiketta ja sen kyllä huomaa, satoa saa alkaa syömään jo ihan huoletta. Pojat tykkää hakea porkkanat suoraan maasta ja syödä ne sellaisenaan pesun jälkeen. Eipä voisi enää tuoreempaa olla.

 Sipulit kasvaa tänäkin vuonna hyvin. Reilu 100 kappaletta on tulossa jos kaikki pysyy hyvinä eikä toukat iske. Kasvimaallahan ei käytetä mitään torjunta-aineita ja lannoite on kanankakkaa. Luomu on hyvää, mutta joskus sitä kiusaa erilaiset tuholaiset. Tänä vuonna hernesato jäi kovin pieneksi ja matoisaksi verrattuna viime vuoteen. Aina ei voi kaikkien kanssa onnistua.

 Lopuksi vielä kuva kasvimaan viereisestä joutomaasta joka on nyt kertaalleen raivattu ja odottelee taas konetta maata muokkaamaan. Tähän on tarkoitus laittaa muutama kirsikka- ja luumupuu, niitä suojaamaan kuusiaita, rivi karhunvattua ja muutama puska pensasmustikkaa. Loppu sitten ihan vaan nurmikolle. Tänä kesänä tuskin ehditään tehdä muuta kuin suunnitella.

Huomenna lupasin viedä pojat vattupuskien kimppuun. Joutomaiden villivadelmat antoi satoa sen verran, että ainakin pitää käydä tarkistamassa lähistön vattupaikoilta joko olisi kypsiä marjoja.

Tänä vuonna on ainakin näille leveysasteille tulossa vadelmaa ihan mukavasti.

Sinistä ja keltaista

Vaikka väreistä tykkäänkin, en ole ihan täysin räikeiden värien ystävä, tai kyllä ne silmää miellyttää, mutta en oikein osaa käyttää niitä. Sisällä talossa ei tulisi mitään kirkkaan keltaoranssin ja sinisen liitosta, liian räiskyvää enkö saisi yhdistelmästä ikinä tasapainoista. Mutta pihalla väriyhdistelmä on kaunis. Erityisen kaunis se on navetan vanhan ikkunapokan äärellä. Kehäkukat on jo muutaman vuoden olleet omaa tuotantoa, niitä riittää jaettavaksi asti. Viime kesän saldo oli 4 litraa siemeniä. Ruiskukka on blogituttavalta saatuja siemeniä.

Eka lomaviikko alkaa olla takana ja olo on että harakoille meni. Toki asiassa on vaikuttanut se, että mies on vasta puolittain lomalla ja siskontyttöni oli meillä koko viikon. Omat lapset vielä jättää hunnongolle, mutta muita ei. Lasten kanssa sentään käytiin mustikassa, mansikkapellolla, kanavalla ja uimarannalla.

Kotona ei olla tehty sitten yhtään mitään. Piti kitkeä mansikkamaa, tehdä yksi kukkapenkki uusiksi, kitkeä muut, piti koluta leikkihuone läpi, piti sitä ja tuota.

Vaan hyvä näin, lomalla ei tarvitse suorittaa enkö ota stressiä vaikka mitään en tekisi.

Huomenna aion keskittyä lähinnä hernemaan tyhjentämisen omaan suuhun. Siinä välissä voisi lukaista vaikka jonkun kirjan. Ja ne lapset, olkoot hunningoilla.

Leimuavaa kauneutta

Näitä kahta Arvilan alkuperäistä kukkaa olen pitänyt aina syysleimuina. Jos jollain parempaa tietoa niin korjatkoon tietoni. Molemmissa väri on hennon vaaleanpunainen. Ensimmäinen kuvissa näkyvä näyttää kauempaa valkoiselta, mutta läheltä kun katsoo niin väri on ihan hentoinen roosa. Molemmissa kukissa on hyvä ja melko voimakas tuoksu, ei kuitenkaan niin voimakas että koko piha tuoksuisi.

Tämä ensimmäinen on jotenkin herkän kaunis, ihan kuin tuo toinen, mutta kerrottu kukka.

 Toisen olen siirtänyt talon kulmalta kasvimaan viereen. Se täytti paikkansa yhdessä kesässä ja kasvaa nyt valtavana vaaleanpunaisena merenä.

Molemmat tuntuvat kestävän paahdetta ja kuivaa erityisen hyvin, samoin siirtämistä ja kaivamista. Tuo siirretty on tehnyt jo niin tiheän kasvuston, ettei edes rikkaruohot kasva sen alla. Vielä sitä voisi jonnekin laittaa, tykkään sen ulkonäöstä todella paljon.

Kolmaskin leimuksi epäilty pihassamme kasvaa. Se taasen on vitivalkoinen ja kukkii selvästi näitä myöhemmin. Siitä laitan kuvaa jos saan sen kukkimaan, sillä kasviparka kasvaa tällä hetkellä tilapäispaikassa kun talon edustan kukkapenkki myllättiin tasaiseksi.

Varustautumista

Talvi tulee, ei voi mitään, tykkäsi tai ei.

Paukkuvat pakkaset on kuitenkin helpompi kestää kun varpailla on lämmin.

Siksipä olen rannalla saamani kommentin mukaisesti kutonut auringon lämmön villasukkiin.

Ja ensin tietysti sukat omille ja siskon lapsille.

 Lankana on Novitan Nalle Kukkaketo. Neljä herkkuväriä joista suosikkini on keltaoranssinvalkoinen Päivänkakkara. Se lanka jäi kuvista pois, mutta kolme muuta väriä Kielo, Ruusu ja Ruiskaunokki kuvassa ovat.  Ohjeessa oli puikon paksuutena 3,5, mutta itse tein puikoilla jotka ovat paksuutta 2,5. Minusta jälki on silloin paljon parempaa ja neulos riittävän tiivis.

 Villasukat ei tietenkään riitä saamaan ihan kaikkea lämpöiseksi. Sitä vasten löytyi kirpparilta kaunis pieni kakkuvuoka. Sen keskiöön pieni tuikku tuikkimaan ja tuomaan lämpöä ja valoa mielelle. Valurautapannut ovat aiempia löytöjä, pienin taitaa olla tullut meille anopin hoivista.

Puutarhassa on päästy maistelemaan ekat herneet, tomaatit ja kasvihuonekurkut.

Mansikkamaa on syöty tyhjäksi ja porkkanapenkkiä harvennettu suoraan suuhun.

Jokohan uskaltaisi kurkata mitä kuuluu perunoille?

Karulta näyttää

Talon edusta ei ole tällä hetkellä mikään edustuskelpoinen.

Silti tuossa esiin kaivetussa hirsiseinässä on vaan sitä jotain. Ehkä se ajatus on osin sitä, että männyt ovat ensin kasvaneet seudulla sen yhden sata vuotta. Sitten ne kaadetaan, veistetään hirsiksi ja kootaan taloksi. Talona ne ovat olleet jo 119 vuotta ja tulevat (toivottavasti) olemaan vielä kun itse olemme maan tomuna.

Ajatelkaa sitä lihasvoimaa jolla tämäkin talo on tehty. Apuna käsityökalut ja ehkä hevonen rekineen. Talon rakentaminen on ollut pitkä projekti. Ei olla aloitettu vappuna ja jouluna asuttu uudessa kodissa. Ei ollut pakettitaloja ja elementtejä. Remontin kultainen lanka pitääkin olla kaiken tuon työn kunnioittaminen.

 Toisen puolen syreenit ja kukkapenkki ovat onnellisesti poissa. Syreenit on siirretty pihatien varteen, kukkapenkki vaan myllätty. Tuohan oli se kohta jonne kotilot yrittivät saada valtaustaan läpi. Tänä vuonna niitä löytyi enää muutama alkukesästä, rajun myrkytyksen jälkeen ei yhtään. Ei edes runsaiden sateiden jälkeen. Siksi uskalsimme siirtää syreenit ja jättää kukkapenkin maan tuohon. Vielä en uskalla julistautua kotilosodassa voittajaksi vaikka se todennäköisesti siltä näyttää.

Uusi kukkapenkki nousee suurinpiirtein pieneltä koivulta tuohon valkoiselle syreenille asti. Kukiksi tulee ainakin pioneja ja varjoliljaa. Koivu lähtee vielä pois kunhan saaadaan kaivinkonetta taas uudestaan hommiin.

 Sisääntulollekin haluttaisi tehdä jotain. Padat voisin heivata jonnekin muualle ja laittaa tilalle arvatkaa mitä. No tietenkin pionit tai tehdä pienet kukkapenkit. Sepeli pois, hiekkaa tai kivetystä tilalle. Tuon koko vasemman puolen haluaisin kattaa kivellä ja jättää paljastuneen kallion näkyviin. Mies vielä nikottelee asiaa, mutta eiköhän pää ole käännettävissä.

Se ois kuulkaas jo torstai. Yksi herätys vielä klo 5:30 ja sitten alkaa kolmen viikon kesäloma, hurraa!!

Omasta pihasta

Ei meillä ennen olla kerätty mustikoita muutaman metrin päästä talon seinästä.

Tänä vuonna näyttää mustikkaa tulevan muidenkin vuosien edestä. Tänään noukin puolisen litraa ja sain vasta osan talteen.

Aika kätevä tapa saada talven mustikat talteen, ihan noin työajalla noukittuja lasten ahmiessa niitä suoraan suuhun siinä vieressä. Lasten suihin ne taitaa upota sitten talvellakin.

 Mustikoiden lisäksi pihastamme löytyy edelleen mullasta ehjiä lasitölkkejä ja -purkkeja. Tämä minikokoinen vihreä ihanuus löytyi eilen kaivinkoneen mellastamalta talon edustalta. Nätti kun mikä! Ei mikään älyttömän vanha, mutta hyvän värinen ja hauskasti täynnä pikkiriikkisiä ilmakuplia. Melkein kuin riihimäen tölkki minikoossa.

Tähän loppuun säästin parhaimman uutisen.

Mies kävi tänään ikkunan alusen kimppuun ja hetken päästä selvisi, että vaurio rajoittuu vain ikkunan alle kahden hirsikerran korkeudelle. Tosin sama homma oli toisenkin ikkunan alla, mutta ei se mitään, siinä samalla voi korjata molemmat. Sen pahemmin lahonneen alusen alta löytyi aika iljettävä kimalaisen pesä toukkineen. Yrittivät vielä toukankuvotukset pinkopahvin välistä sisälle taloon.

Vaan tuhotuksi joutuivat!

Nyt on kaikki purkutyöt tehty ja huomenna jos alkaisi uusien alusten rakentaminen. Sitten vaan uutta ulkovuorausta päälle ja se on siinä!

Muuttuva maisema

Huomenna on pihan syreeneiden kohtalon hetket. Kaivinkoneen pitäisi tulla aamutuimaan kaivamaan ne ylös ja kokeilla siirtoa toiseen paikkaan. Jotta koneen olisi helpompi ja nopeampi työskennellä, saivat puskat jo vähän esimakua tulevasta.

Ensin talon vierustoilla näytti tältä:

 Paria tuntia myöhemmin ja tällä hetkellä näyttää tältä:

Talo näyttää ihan ränsistyneeltä ilman syreenejä!

Ehkä se antaa nyt lisää voimia jatkaa raappaus- ja maalausurakkaa eteenpäin.

 Tämäkin urakka niin monen muun lisäksi laajeni hieman. Mies päätti kaataa samantein pari koivua pois koneen tieltä.  Koivuilla on ollut kaatotuomio jo monta vuotta joten ne eivät minua harmittaneet. Kasvoivat muutenkin turhan lähellä taloa ja huonossa paikassa.

 Kaato oli niin mielenkiintoista, että sitä seurasi niin Kaapo kuin pojatkin. Pieni lisämauste hommaan saatiin kun kaatokiilasta lensi metallinpala miehen jalkaan. Kamalasti verta ja lääkärissä tuomio laskimon repeämä.
Kaikkea sitä sattuukin.

 Koivu kuitenkin kaatui, ja juuri sinne minne pitikin, saunan ja sähkölinjan väliin.

 Talon pohjoispääty näyttää nyt ihan kaljulta. Mutta parempi ilman liian lähellä olevaa kaiken roskaavaa koivua. Laajennusosa sai jo kulmalistat yllensä, mutta ikkunoista listat vielä puuttuu. Tuohon pieneen ikkunaan pitää vielä pohtia millaiset laitetaan jotta olisivat kuten isompien ikkunoiden listat, mutta silti pieneen ikkunaan sopivat. Vanhat seinät saa maalin sitten joskus...

Koivuista ja syreeneistä tuli niin paljon oksiaa, että nyt haluan hakea vuokraamosta oksasilppurin lainaksi. Hyvälle katteelle on aina tarvetta.