Vaaleanpunaista

 Lempivärini puutarhassa on vaaleanpunainen ja pinkki. Sen huomaa etenkin näin heinäkuun lopulla kun moni vaaleanpunainen tai pinkin punainen kasvi kukkii.

Lidlin matalat liljat kukkivat uskollisesti joka vuosi. Nämä ovat kivoja myös siksi, että en ole vielä koskaan löytänyt näistä liljakukkoja.

Menetin viime talvena kaikki erikoisemmat punahatut. Onneksi jotain jäi. Nämä ovet kaiketi sitä ihan peruslajiketta 'Magnus' joka tekee ihan riivatusti siementaimia. Niitä on satoja. Kokeilen siirtää osan, osa joutaa pois sillä kasvavat omituisessa paikassa tai liian tiheässä. Toki täytyy sanoa, että vielä ei ole moinen siementäminen haitannut, punahatuista kun ollut niukkuutta jo monta vuotta.

Nimetön jaloangervo voi hyvin siirtämisen jälkeen. Teki se kukkia edellisessäkin paikassa, mutta ei tullut yhtä hyvin näkyviin. Talo ja lahoamaan jätetty koivunrunko antavat sille kivan taustan.

Päivänlilja 'Lacy Doily' on niin ihanan hempeän värinen. Olen menossa perjantaina Lahden puutarhaseuran retkelle ja yksi kohde on Tommolan tila. Olen koonnut listaa hankkinnoista ja yksi listalla oleva on pari uutta päivänliljaa. Olen tykästynyt niihin, mikään ei ole helppohoitoisempi ja kestävämpi. Ja värivaihtoehtoja on nykyään vaikka mitä.

Vaaleanpunaiset liljat ovat kauniita suurena istutuksena. Tuossa on kahta erilaista liljaa, lajikkeiden nimet löytyvät kyllä, mutta eivät pulpahtaneet mieleeni juuri nyt.

Tätä kukintaa olen odottanut vaikka väri ei mene kategoriaan vaaleanpunainen tai pinkki. Ostin pari vuotta sitten halvalla surkassa kunnossa olevia päivänliljan taimia. Kyllä te tiedätte, kun halvalla sai ja lajike oli muutenkin ostoslistalla. 'Little Gipsy Ruby' ei tehnyt viime vuonna yhtään kukkaa, mutta nyt se kukkii. Ja miten ihana kukka onkaan, tuollainen kaunis tumma, kirsikan punainen sävy. Tätä hankin mielelläni lisää jos tulee jostain vastaan. Lajike on matala, hyvä kasvi reunaan tai korkeampien kasvien eteen.

Sain arboretumin siivouksen eilen valmiiksi, nyt on vuorossa hortensiapuutarha ja sen viereiset alueet. Joten ei muuta kuin sakset ja hara heilumaan.

Jäähyväiset vuorivaahteralle

Vaarallisten vieraslajien lista päivittyi ja yksi listan uusista kasveista on vuorivaahtera. Sellainen löytyi myös minun puutarhastani. Onneksi vain pieni taimi joka oli helppo kaivaa pois. Hyvästi kaunis, mutta vaarallinen vaahterani.

Arboretumin laidalle sen aikoinani istutin. Kasvu oli hyvää ja puusta oli tulossa kauniin mallinen ja yksirunkoinen. Ei auttanut, pakko kaivaa pois ja hävittää. Surullista, mutta vieraslajit on syytä ottaa tosissaan.

Tilalle löytyi sopivasti uusi puu, keväällä Vaalean vihreää blogin kirjoittajalta saatu hevoskastanja. Paikan pitäisi olla mitä parhain, aurinkoinen ja erittäin suojainen. Laitoin tälle heti verkon, se saa olla ympäri vuoden estämässä jänisten tihutyöt. Ja verkkoon on helppo kiinnittää kangas suojaamaan kevätahavalta. 

Punahatut kukkivat edelleen. Tämä on ehkä 'SunSeekers Salmon' tai 'SunSeekers Rainbow'. En tullut merkinneeksi taimia aikoinaan. Oli kumpi vain, niin tykkään todella paljon. Viime kesänä nämä eivät kukkineet lainkaan.

Tavallinen 'Magnus' on jo vähän ohikukkinut. Osa näistä kasvoi todella korkeaksi mikä on ollut ihme tässä kuivuudessa. Kun kaivoin vaahteraa pois, oli maa pölisevän rutikuivaa. Eipä ole viime aikaiset sateet meilläpäin näkyneet.

Hortensiapuutarhan laitamilla on linnunsiemenistä kasvanut auringonkukka. Ei nämä koskaan kasva näin komeiksi silloin kun tarkoituksella istutan. Huolestuneena seuraan lintuinfluessan leviämistä, näinköhän lintujen ruokinta on sallittua tai järkevää ensi talvena.

Hankin viime vuonna ensimmäisen luppioni. Odotin siitä vähän korkeampaa ja siksi se on nyt vähän hassussa paikassa. Ehkä siirrän toisaalle.

Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka napsahti auki. Köynnöksessä on runsaasti nuppuja, tällä kertaa kasvupaikka oli mieluinen ja ravinteita sekä vettä riittävästi.

Päässä muhii useita postauksen aiheita, kun vain olisi aikaa. Olen iltaisin ollut niin väsynyt, että yleensä kuukahdan yhdeksän jälkeen sänkyyn. Joka vuosi sama juttu kesäloman jälkeen.

Kärhöjä ja ihmetyksiä

Keväisin kun alppikärhöt kukkivat, on kärhöjen ensimmäinen kierros. Toinen kierros on alkukesästä kun ensimmäiset jalokärhöt aloittelevat kukintaansa. Kolmas kierros on nyt, kun pääosa viini- ja jalokärhöistä kukkii. 

Tarhaviinikärhö 'Abundance' on suosikkini joka vuosi. Sirot ja kaikin puolin mallikkaat kukat. Nousee varmasti joka vuosi ja tuntuu kestävän hyvin näitä kuivia kesiä. Väri on täydellinen, ei liian tumma, mutta ei myöskään pliisu.

Monsterikärhöni 'Margaret Hunt' ei ole ollut monsteri pariin vuoteen. Se melkein kuoli toissa talvena. Elossa on ja kukkia tulee. Ehkä siitä vielä joskus tulee entisenlainen tuuhea kärhöpöheikkö.

'Comtesse de Bouchaud' tekee kukkia tasaisesti joka vuosi. Ei ole tuuhein kärhö, mutta tänä vuonna ehkä korkein. Kunhan kaaren yläosassa olevat nuput aukenevat, otan kärhöstä lisää kuvia. Minulla on suunnitelmissa siirtää yläpihalta kaksi kärhöä pois, toinen menee Piilun viereen, sellainen nimetön tumman liila. 'Miss Bateman' saa muuttaa tähän, olkoot naiset keskenään.

'Piilu' on ollut alusta alkaen kitukasvuinen. Taidan lisätä juurelle reilusti soraa, nimittäin huomasin, että ne kärhöt joiden juurella on reilusti soraa, voivat parhaiten.

'Madame Julia Correvon' kukkii runsaasti joka vuosi. Tänä vuonna siinä on taas enemmän kukkia joissa on vihreitä terälehtiä. Kärhö on todella avoimella ja tuulisella paikalla, joten sen on taas kärsinyt kovasta talvesta ja kevään halloista.

Siirrytään ihmetyksiin. Olen vihdoinkin saanut punahatut viihtymään puutarhassani kauemminkin kuin yhden kesän. Vaan mitäpä te paremmin tietävät sanotte, onko tuossa punahattujen siementaimien keskittymä? En keksi mitä muutakaan nämä voisivat olla. Osan aion kokeilla siirtää ja osa saa jäädä kasvamaan tähän.

Maailma on sekaisin myös puutarhassani. Tämä alppiruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Ei siinä mitään, mutta se kukkii nyt. Olen ottanut kuvan eilen eli 25.7. Lajike on 'Cunningham's White'. Netin mukaan tämä on aikaisia lajikkeita. No ehkä ensi vuonna se on oikeassa aikataulussaan ja kukkii jo toukokuussa.

Tämä taas on ilmiselvä kärhön taimi. Mutta mikä taimi, sitä en osaa sanoa. Viime vuonna kaivoin 'Pink Fantasy' kärhön ylös, mutta tein huonoa työtä ja katkaisin siitä kärhön ainoan pienen verson. Taisin laittaa juuren purkkiin, muisti pätkii. Tämä voi olla se. Tai sitten ei. Otin 'Abundance' kärhön siemeniä talteen ja saatoin laittaa niitä myös purkkeihin. Tämä saattaa olla sellainen itänyt siemen. En uskalla jättää tätä hentoa taimea enää purkkiin talven armoille vaan laitan sen maahan kunhan keksi hyvä paikan. Yksi hyvä vaihtoehtona on 'Musta Rudolf' koristeomenapuun alla.

Paljon on kärhöjen siirtoja tiedossa, aion siirtää myös rosarion kärhöt toisaalle, niille vain pitäisi keksiä hyvä paikka.

Hyytävän kylmää

 Lämpimän mukavat kevätsäät vaihtuivat nopeasti hyytävän kylmäksi kevätsääksi. Puutarhassa olen ollut, mutta se on vaatinut villapipoa, villakalsareita ja muutakin lämmintä vaatetta ylle. Pakkohan sitä on päästä puutarhakierrokselle päivittäin. Vaikka kylmä sää hidastaa kasvua, nousee puutarhasta silti joka päivä jotain ihmeteltävää. Ja on sitä muutakin puuhaa. 

Koska tiistaille luvattiin kunnon vesisateita, niin päätin levittää kalkit nurmikolle ennen sadetta. 80kg kalkkia on nyt pois puutarhavaraston lattialta, 40kg olin levittänyt jo aiemmin. Teen kalkituksen muutaman vuoden välein, aina kun siltä tuntuu. Ostan kalkin jauheena, siinä ei tule mukana savea. Jauhe liukenee tosi hyvin jopa kostean yön aikana saatikka tiistain kaltaisen kunnon sateen aikana.

Arboretumin nurmikko vihertää. Mies katseli todeten, että kohta on ryhdyttävä leikkaamaan arboretumin nurmikkoa. Sitä ennen on uskallettava poistaa verkot. Sitten onkin vuorossa ensimmäinen kitkentäkierros ja istutusalueiden kanttaus.

Hankin Hiidenkiven Minnalta viime kesänä juhannuspionin taimen. Yritin saada sille hyvän paikan ja ainakin toistaiseksi näyttää onnistuneen. Kolme vahvaa piippoa on nousemassa maasta.

Näitä pieniä kiurunkannuksen siementaimia on ilmestynyt vähän sinne ja tänne. Jokainen on arvokas ja saa kasvaa siellä mistä putkahtaa esiin. Kukinnasta sanoisin, että nämä siementaimet kukkivat toisena tai kolmantena kasvuvuonna.

Viime vuonna lumikit kukkivat niin nopeasti, että hädintuskin ehdin kuvata niitä. Nyt parissa ekassa ehti kukka aueta ennen kylmiä säitä. Lopuista en tiedä kukkivatko, tarvittaisiin aurinkoa ja lämpöä.

Liilalla esikolla on hurja kasvuvauhti. Olen istuttanut tuohon kaksi vuotta sitten muutaman esikon taimen. Nyt taimista on kasvanut yhtenäinen puska jota oikeastaan pitäisi jakaa uudestaan.

Tänä keväänä en ostanut yhtään keltaista hyasinttia, jotenkin olin myöhässä ja kun olisin ostanut, ei kaupoissa ollut enää yhtään jäljellä. Nämä vanhat kukkivat kuitenkin kivasti joten ei niin haittaa kun en saanut uusia.

Ilokseni kaikki vanhat toissatalvesta hengissä selvinneet ja viime keväänä istutetut punahatut ovat hengissä ja puskevat maasta lehtiään. Uusiakin taimia on siemenkylvöistä, mutta niiden varaan en laske mitään, kaikkea kun voi sattua. Lidlin juurakoista yhdestä nousee jotain ihan muuta kuin punahattua. En heittänyt taimea pois, katsotaan mitä siitä tulee. Tässä vaiheessa epäilen yrtiksi.

Pitäkäähän itsenne lämpimänä.

Inventaario jatkuu, vuorossa kukat

 Ei ollut tarkoitus kasvattaa yhtään esikasvatettavien listaa, tai minkään kylvöjen listaa, mutta kun tuli matka Riikaan, niin tiesin heti tekeväni siemenhankintoja. Tilaisuus ei tule toistumaan ihan äkkiä uudestaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on meillä alkukesästä keskimmäisen pojan ylioppilasjuhlat. Niiden takia en ajatellut tehdä mitään suurkylvöjä tänä vuonna, itse juhliin menee aikaa mutta myös niihin valmistautumiseen. Sitten iski ahneus, kyllä minä ehdin, hyödynnän kasvihuonetta, aloitan ajoissa jne. 

On jo pitkään tehnyt mieli kokeilla kelloköynnöstä itse kasvattaen. Syksyllä löytyi siemeniä -70% alesta, siinäpä hyvä syy aloittaa kokeilu. Pusseista on päiväystä jäljellä reilusti joten osan voi säästää myöhemmäksi.

Punahattu on aina riski. Talvi 2021-2022 vei suurimman osan punahatuistani ja nekin mitkä selvisivät, nousivat todella myöhään. Kokeillaan siemenkasvatusta, tuottaisivatko siten saadut taimet paremman kasvutuloksen ja eloonjäämisprosentin.

Salkoruusut eivät ole minulla pitkäikäisiä, jotkut kestävät yhden kesän toiset pari kolme. Nigraa kasvatin jo viime keväänä, vaati kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin sain siemenet itämään. Nyt olen eniten innoissani kerrotuista keltaisista, toivottavasti ovat helpompia itämään kuin Nigrat. Yleensä en kylmäkäsittele salkoruusujen siemeniä sillä itävät herkästi muutenkin.

Sekalainen  osasto on todellakin kaikkea sekalaista. Näistä kaikkia en välttämättä kylvä vielä tänä keväänä. Riippuu tilan määrästä tai sen puutteesta sekä omasta innosta. Etusijalla tilan ja ajan suhteen ovat kasvihuoneiden tomaatit ja kurkut.

Esikkoja sen sijaan mahtuu aina. Viime kesänä osa esikkokylvöksistä onnistui loistavasti, osa meni täydellisesti mönkään. Kernaasti ottaisin näistä kaikista uusia kaunottaria puutarhaan.

Lisäksi tulevat yksivuotiset kasvit, krassit, kiinanneilikat, tuoksuherneet ja samettikukat. Niistä kaikista keräsin siemeniä talteen ja ne saavat olla osaltaan ensi kesän kesäkukat. Voi olla, että ylppäreihin on jo jotain laitettava, katsotaan lähempänä onko orvokki hyvä vaihtoehto vai joku muu. Niitä en kuitenkaan kasvata itse.

Että onhan sitä taas kohta tungosta pöydillä ja tasoilla, sen jälkeen tungosta kasvihuoneissa ja navetan seinustalla. On tämä kuitenkin kaiken työn ja vaivan väärti. Muistan kun loppukesästä laitoin itse siemenestä kasvatettuja esikon taimia maahan ja olin onnellinen, kymmeniä taimia vaikka ajattelin, että jos nyt pari tulee niin olen tyytyväinen.

Hetken helpompaa

Koska Avoimia Puutarhoja varten tulee nypittyä puutarha hyvään kuntoon, on siellä nyt vähän tekemisen puutetta. Ja ei, älkää ottako kirjaimellisesti, elokuu ja satoaika ei todellakaan jätä ylimääräistä vapaa-aikaa. Tarkoitan tässä kohtaa kitkemistä ja sen sellaista puutarhan normaalia ylläpitoa joista saa hetken verran lomaa. Ja koska se taasen on yksi lempipuuhista puutarhassa, on nyt sitten muka tekemistä vähemmän. 

Jättiverbenat ovat jo kaksi kesää olleet puutarhassani itsestään vaeltavia kasveja. Eli siementävät syksyllä ja keväällä niitä putkahtelee sitten sieltä ja täältä ja yleensä aina väärään paikkaan. Kuvan yksilöt kasvavat kasvihuoneen kivipolulla mutta en raaski kitkeä niitä pois kun muitakin kulkureittejä on. Ihmeellistä oli se, että kestivät jopa viime talven.

Kaukasiantörmäkukka on ihastuttava. Tätä olisi ehdottomasti kasvatettava lisää. Tämän yhden ja ainoan yksilön olen kasvattanut itse siemenestä. Myöhemmin pitää muistaa kerätä siemenet talteen, josko onnistuisin lisäämään toisen kasvin.

Joka vuosi ihmettelen yläpihan tuoksun alkuperää. Ja sitten havaitsen 'Salmon Orange' liljan olevan kukassa. Tässä on oikeasti todella voimakas tuoksu. Eilen illalla kun ei tuullut yhtään, niin tuntui, että tuoksu leijailee kaikkialla. Ja jopa minun nenässäni vakka hajuaistini on edelleen vaurioitunut koronan takia. Kuvaan otin tarkoituksella oranssin tiikerililjan, sopii hajuliljan väreihin.

Toiset lilat eivät taasen tuoksu miltään kuten nämä punaiset korkeat liljat. Näiden suhteen liikutaan hieman mysteerien alueella. Mielestäni en istuttanut tällaisia mutta saatoin istuttaakin, muistiinpanot ovat heikonlaiset. Matalammat vaaleanpunaiset ovat jo kukkineet. 

Punahattuja kukassa. Ostin keväällä Lidlistä muutaman juurakon ja pari niistä säilyi alkukesän helteissä hengissä. Eivät kylläkään ole sitä mitä piti mutta tässä kohtaa ei haittaa. Taustalta voi bongata Alman, kissa oli taas harvinaisen rohkea ja vietti aikaansa kanssani puutarhassa. Kasvihuoneelle saakka ei ole montaa kertaa uskaltautunut. 

Keväällä oli siemenvarastojen loppuunkäyttö. Sieltä löytyi vielä muutaman vuoden takaa Latvian tuliaisina kiinanneilikan siemeniä. Kylvin ja itivät loistokkaasti. Ja ai että tykkään näistä sävyistä. Tämän taidan lisätä kesäkukkien valikoimiin. Sopii myös perennamaan täytteeksi vaikka yksivuotinen onkin.

Siirtelin päivänliljoja oikein urakalla. Yksi siirretyistä oli tämä, nyt kukkiva kaunotar. En muista lajiketta tai voi olla ettei sitä edes ole ostaessa ollut. Tunnistatko mikä on kyseessä. Talvella taidan järjestellä muistiinpanoni paremmin, olis helpompi löytää kadonneet nimet edellyttäen niiden olevan ylhäällä.

Jos puutarhassa on hetken helpompaa niin sitä on ollut myös käsieni ja nilkkani suhteen. Muistaakseni kerroin kesäkuussa, että ne kaikki kuvataan. Ja kuvattiin. Sormissa ja ranteissa on selkeä nivelrikko minkä arvasinkin. Nyt kesällä kun on lämmintä ei oireita onneksi ole niin paljon, tulevaa syksyä ja talvea hiukan pelkään, särky oli keväällä ajoittain todella kovaa.

Nilkan kipu onkin sitten vähän taas sitä mysteeriosastoa. Molemmissa akillesjänteissä on kalkkeutumaa siitä johtuen, että siellä on ollut tulehdus. Oikea nilkka on se, missä akillesjänne on kipeä ja syy saattaa olla antibioottikuurissa jonka sain sairaalassa koronaan, se on kyseisen antibiootin sivuvaikutus. Mutta kipua ei pitäisi kai enää olla, koska tulehdus on ohi. Vaan kipu ei ole ohi. Aina kun istun hetken niin liikkeelle lähtiessä nilkkaan sattuu niin paljon, että onnun hetken ja sitten taas kipu menee ohi. Kävely on mukavinta, niinpä olen kävellyt tänä kesänä paljon. Innostuin puhelimen askelmittarista, parhaimpina päivinä ihan tässä omassa puutarhassa tulee askelia jopa 15 000. Parasta kuntoutusta nilkalle. Ja ehkä se tuosta vielä paranee, koitan päästä taas fysioterapeutille jospa hän keksisi mistä kiikastaa.

Vielä jaksaa

Avoimet Puutarhat tulee tänä vuonna hieman harmilliseen aikaan oman puutarhani kannalta. Selkeä pääkukinta on ohi. Onneksi on kärhöt, hortensiat ja syysleimut vaikka syysleimuista osa kärsi huomattaviakin talvivaurioita. Niin ja ruusut, ne kukkivat vielä, onneksi olen älynnyt hankkia remontoivia lajikkeita. Toisaalta hyötykasvipuoli onkin sitten ihan eri asemassa koska satokausi on juuri nyt. Kasvihuoneissa on muutakin kuin taimien rääpäleitä.

Ja sitten on kaksi lännenkimikkiä joista vanhempi alkaa olla hyvän kokoinen pensas. Kukintaa ei ole ihan niin paljon kuin parhaimpina vuosina mutta on kuitenkin. Kukkien tuoksu on hyvä, tyynenä iltana sen huomaa selkeimmin.

Heminukkajäkkärä, tykätty tai vihattu. Minä tykkään juuri tässä kohtaa vaikka valtasikin lehtoimikän allensa. Siirsin imikän rippeet toisaalle ja jätin tämän kokonaan helminukkajäkkärälle.

Happomarjojen rikas ja ihmeellinen maailma. Näissä on näköä koko kasvukauden. Tämä on yksi lempipensaitani. Vihreä mutta uudet versot ovat hauskan kirjavat.

Ensimmäiset punahatut kukkivat. Tämän piti olla lajiketta 'Double Decker' mutta eipä taida olla. On muuten luonnossa todella ärtsyn pinkki ja loistaa kauas.

Luonnollisempaa sävyä tarjoilee huisku-unikko. Kukka on vaatimaton, mutta kun niitä on paljon ja venyvät täyteen mittaansa, on vaatimattomuus muuttunut näyttävyydeksi.

Ja ne ihanat liljat. Tämän(kin) nimi on jossain hyvässä jemmassa. Tai on se tuolla kansion välissä tallessa mutta kun kansio on ollut jonkun aikaa järjestelemättä niin en lähtenyt etsimään tietoa siitä runsaasta määrästä irtolipukkeita joita kansion välissä on. 

Ja ei niin ihanat liljat. Kauneus on katsojan silmissä ja valitettavasti minun silmät eivät näe tätä kauniina. Tajusin sentään istuttaa hieman syrjempään enkä paraatipaikalle. Itse ne olisi ostanut mutta tuli jonkun taimitilauksen kylkiäisinä. Nimeä en halua edes tietää. Mutta jos joku haluaa niin sieltä se löytyy samasta paikasta kuin edellisen kuvan liljan nimi.

Eilen melkein itkeä tirautin kun tajusin puutarhassa tapahtuvan näytelmän juonen. Pääskyset kokoontuivat sähkölangoille jättämään tämän kesän jäähyväisiä. Niitä oli yli 40 lintua parhaimmillaan tuossa langalla ja sen ympäristössä lentelemässä. Narskutus oli mahtavaa kuunneltavaa. Ja mukavasti söivät ötököitä puutarhasta pois. Toivottavasti ovat siellä tänäänkin kunhan ehdin puutarhaan, ensin on ohjelmassa pientä keittiön siivousta.

Ai niin, tervetuloa Avoimiin Puutarhoihin sunnuntaina 7.8.2022 klo 12-17. Tuttuun tapaan myös aitan museo on auki ja sisällä talossa on tarjolla kahvia ja makeita leivonnaisia pientä korvausta vastaan. Jako- ja siementaimia on myynnissä euron kappale ja laitoin myös myyntiin pienen erän Barnhavenilta tilattujen siementen kasvatuksesta tulleita esikoita 3€/kpl. Niiden lajike ja väri on yllätys.

Tässä linkki tapahtumasivuille ja Arvilan sivuille jossa ajo-ohje ja yhteystiedot ja tietysti osoite.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/arvila/

Mustilan taimipäivän satoa

 Olen koko kesän odottanut ja jännittänyt pystytäänkö Mustilan taimipäivä järjestämään. Pystyttiin ja siellä vietin tänään lähes koko päivän. Perillä piti olla ajoissa mutta kuinkas kävi, en jaksanut herätä kovin aikaisin ja niinpä oli paikalla vasta puoli tuntia virallisen aukeamisajan jälkeen. En kuitenkaan jäänyt ilman taimia.

Siinä niitä on, tuoreita hankintoja. Ihan alhaalla kameleonttilehti (onko nimi oikein?) johon ihastuin Katin puutarhassa. Kolme korkeinta vihreää on ehkä tuomittu täydelliseen epäonnistumiseen mutta aina kannattaa yrittää. Taimet ovat aprikooseja Luken muovitunnelikokeilusta Lopelta. Kokeilu lopetettiin ja vuoden 2019 vapaasti pölyttyneet siementaimet ovat nyt sitten toiveissa päästä hyviin koteihin kokeiltaviksi. Sain hyvät ohjeet kasvatukseen, liki parimetriseksi pitää yrittää selvitä kasvihuoneessa koska kellaria ei ole. Sen jälkeen voi harkita maahan istuttamista.

Takana näkyy nippu pihtoja. Olivat arboretumin taimimyynnissä. Niitä mainostettiin onnettomina reppanoina jotka pitäisi pelastaa. Abies fraseri eli virginianpihta sitten kotiutui meille, tai oikeastaan 11 pihdan taimea. Ei hajuakaan mihin ne laitan mutta luulen paikan löytyvän, tai jopa monta paikkaa. Osa saa mennä metsään ja osa päätyy puutarhaan, ne kauneimmat yksilöt.

Etualan vaahtera on punavaahtera, vähintään yksi puu pitää ostaa joka vuosi. Lisäksi sorruin ostamaan kolme pientä alppiruusun taimea. Ja muutaman sekalaisen taimen. Punainen väriläiskä on ihana maksaruoho 'SunSparkler Cherry tart'. Aivan mahtava kirsikanvärinen sekä lehdiltä että kukiltaan.

Arboretumin vieressä olevasta taimimyymälästä ostin minulle ihan uuden kellukan, lajike on 'Bohema Pink'. Ihan törkeän kallis taimi mutta hintaa lievensi taimen jakaminen kotona kahdeksaksi pikkutaimeksi. Kokemuksesta kellukkaa on helppo jakaa ja pienikin taimi tuuheutuu jo yhdessä kesässä suureksi. Taimipäivän puolella ei harmikseni ollut mitään erikoisempia kellukoita myynnissä. Tänä vuonna loistivat poissaololla myös erilaiset happomarjat, niitä olisin hankkinut.

Punahattuja oli erilaisia ja hyvinkin edullisesti. Työkaverille toin kaksi tuuheaa taimea jotka maksoivat vitosen kappale. Kuusi euroa sain pulittaa omistani, lajikkeina 'SunSeekers Salmon' ja 'Sunseekers Rainbow'. Punahattuja näkyikin monen vierailijan ostoksissa, eikä ihme, että olivat tuohon hintaan menestys.

Samalta myyjältä ostin keijunkukkia vaikka kaikki viime kesänä Virosta tuodut menehtyivät. Tällä kertaa lajikkeina 'Galaxy', 'Peachberry Ice', 'Timeless Night' ja 'Cherry Truffles'. Ehkä joku selviytyy hengissä ensi talvesta.

Kotona pääsin heti puutarhatöihin, kerrankin koko ilta niin ettei sada ja minulla vapaata. Kylläpä säikähdin kun menin navettaan välineitäni hakemaan ja näin jonkun mustan möykyn olkikasan päällä. Jalohan se siinä nukkui ja niin sikeässä unessa ettei korvalehtikään värähtänyt kuvaamisesta ja metelöinnistä huolimatta. On tainnut olla rankka metsästysyö.

Sain aloitettua taimien istuttamiset ja siirrot. Nyt puuttuu enää multa ja lanta jonka piti tulla jo kuukausi sitten. Taidan jättää lannan odottamisen ja tilata mullan. Jos lanta vielä tulee niin sen voi säilöä joutomaalle odottelemaan ensi vuotta ja uutta puutarhakautta.