Kulhosta kukkapöytään

 Tällä kaudella olen tehnyt entisöintikurssilla erilaisia pieniä töitä. Viimeksi valmistui pieni kukkapöytä hylätystä pöydänjalasta ja vanhasta tarjoiluvadista. Minulla on vielä toinen jalka jossa ei ole pöytätasoa. Siihen olen yrittänyt etsiä kirppareilta pyöreää marmoritarjotinta pöytälevyksi. Ei ole toistaiseksi tärpännyt.

Alussa oli sininen pöydänjalka jossa maali hilseili. Hioin vanhan maalin pois ja maalasin jalan uudelleen, tällä kertaa se on vihreä. Pöytälevyä ei ollut, mutta muistin navetassa olevan vanhan suuren tarjoiluvadin. Sopivasti siinä on vihreä koristeraita juuri oikeassa sävyssä. Mies auttoi ja liimasi vadin jalkaan kiinni. Tästä oli tarkoitus tulla uusi taimipöytä kasvihuoneeseen.

Koska vielä ei ole kasvihuonekausi, päätyi pöytä isännänhuoneeseen tuonenkielon aluseksi. Olen pitkään haaveillut tuonenkielosta huonekasviksi. Tytär löysi minulle sellaisen ja nyt toivottavasti osaan pitää sen hengissä. Pöydän jalka on maalattu samalla vihreällä kuin huoneen seinäpaneelit, idea väriin tuli rahan säästämisestä. Vihreää maalia oli valmiina.

Tässä kuvassa pöytää ja tuonenkieloa ei vielä ole. Kuva on otettu kirjahyllyn takia. Olen saanut siihen mukavasti täytettä, mutta vielä mahtuu kirjoja ylähyllylle. Työpöydän päällä makaa kirjat joita en ole vielä lukenut, ne päätyvät joko kiertoon tai kirjahyllyyn lukemisen jälkeen. Suunnitelmissa on ollut tehdä oma juttu puutarhakirjoista joita löysin viime kesänä Mustilan taimipäivästä, ehkä ehdin vielä tämän kevään aikana kirjoittaa jutun ja kuvata kirjat.

Olin tammikuussa lyhyellä keramiikkakurssilla. Kukin sai palan savea josta oli tarkoitus tehdä muki. Kysyin luvan kulhon tekemiseen. No lopulta niitä tuli kaksi. Kaulin saven kaalinlehden päällä jotta saisin tehtyä kaalikulhon. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen sillä olen edellisen kerran käsitellyt savea joskus 1990-luvulla. Lasitukseen ei saanut vihreää väriä joten kulhot ovat valkoiset.

Toisella kaalin lehdellä nököttää jopa pieni sammakko, viime hetken idea joten sammakko on kuin mikä lie mutanttikonna. Mies oli sitä mieltä, ettei vielä kannata irtisanoutua työstäni ja ryhtyä keraamikoksi. Taidan kannattaa samaa ajatusta. Mukavaa se silti oli, tuo saven muovaaminen astiaksi. Voisin mennä kurssille toisenkin kerran.

Paljon kaikenlaista

 Olen viettänyt viikon loman lähinnä pois kotoa. Teki hyvää lähteä muihin maisemiin vaikka en käynyt Tallinnaa pidemmällä. Kaksi yötä hotellissa äidin ja siskon kanssa takasi viihdyttävän matkan. Ja kävipä niin onnellisesti, että löysin isännänhuoneen verhokankaan juuri tuolta reissulta, toki se oli tarkoituskin sillä Ikea ei enää myy kankaita. Olen ostanut Ikeasta elämäni parasta pellavaa, nyt sitä ei enää saa. 

Lankaa ostin vain muutaman kerän. Haluan pitää lankavalikoimani sopivan kokoisena. Alla on verhoihin tulevaa pellavakangasta, ostin sitä hyvinkin edullisesti 13 metriä. Isännänhuoneeseen tarvitaan neljä verhoa ja kutistumisellekin piti ottaa varaa.

Ennen reissua tuli kiire saada verhotangot paikoilleen jotta saan mitattua verhojen pituuden. Pituudeksi tulee n. 2,5 metriä, huonekorkeus on vähän yli kolme metriä (kangaskuvassa on kolme metriä kangasta, pellavaa oli vain 10 metrin pakassa joten jouduin ostamaan yhden kokonaisen pakan ja kolme metriä sen päälle). Verhotangot ovat samat kuin aiemmin, käsittelin ne petsilakalla tumman pähkinän värisiksi. Tangot olivat ennen värittömällä lakalla lakatut eli puun sävyiset. Mäntytangot eivät olisi enää sopineen muuhun sisustukseen.

Joskus pitää tehdä töitä myös lasten sisustuksen eteen. Sain ystävältäni neljä tällaista vanhaa pinnatuolia. Tuolit ovat erittäin siistit ja ikäisekseen hyväkuntoiset. Ne vain sattuivat olemaan pojan huusholliin väärän väriset. Niinpä kurvasin maalikaupan kautta kotiin ja hain tuoleille uuden ilmeen.

Uusi väri on musta. Näin tuolit sopivat isovanhempieni vanhaan pöytään jossa on samaa muotokieltä ja mustat jalat. Huomenna vielä toinen kerros maalia ja tuolit ovat valmiit uuteen kotiinsa.

Jalolla on ollut vaikeaa pakkasen ja lumen kanssa. Ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkoilu maistu enää säässä kuin säässä. Sisällä on hyvä levähtää ja miettiä miten riehuisi seuraavan tunnin aikana. Välillä muistellaan Iinestä joka jäi juhannuksesta lopullisesti kadoksiin. Syksyllä vahvistui, että mitä todennäköisemmin Iines on kohdannut ilveksen. Meistä reilun kilometrin päässä nähtiin ilves keskellä päivää ikkunan takaa kurkkimassa. Ilveksillä oli myös kuulemma poikaset joten ilveksiä voi olla lähistöllä useita. Olen tyytyväinen, että kissat ovat nyt enemmän sisällä, Alma ei ulkoile lainkaan.

Palapelit ovat talvipuuhaani. Tämä valmistui viimeiseksi ja uusi on jo aluillaan. Sain siskolta lahjaksi ihanan kissapalapelin, se on pakko tehdä seuraavaksi.

Joulu alkaa olla kovinkin lähellä. Mietin, pitäisikö kaivella jo koristeet esiin, aika tuntuu menevän ajatustakin nopeammin.

Muuttovalmis

Isännänhuone on muuttovalmis. Kaksi sertifioitu rakennustarkastajaa tekivät vielä viimeisen lopputarkastauksen. On tuosta hyvä kävellä läpi kissojen vessaan. Parannusehdotuksena tuli toive mukavista nojatuoleista jotka ovat sopivasti aseteltu talvisen takkatulen suuntaan. 

Muutaman päivän haluan fiilistellä näin, ilman huonekaluja. Tarkastajien toiveet nojatuoleista toteutuvat siten joskus tällä viikolla. Takan päätimme jättää maalaamatta, sen värin suhteen ei löytynyt oikein mitään hyvää ratkaisua. Annetaan olla nyt noin ja jos joskus tulee hyvä idea väristä, maalataan sitten. Tuohon lattian reunoja kiertävään raitaan olen oikein tyytyväinen. Idea siihen tuli mm. Sibeliuksen syntymäkodista jossa yhdessä huoneessa on vastaava lattia.

Nyt kaikki ovet ovat samankaltaiset peiliovet. Sellaiset tässä talossa on alunperin ovet olleet, kunnes jossain 1980-luvun remonttikiimassa ne oli vaihdettu laakaoviin. Vasen ovi vie vanhempien valtakuntaan, seuraava ovi kylpyhuoneeseen. Ovi jossa on lasipeilit vie kodinhoitohuoneeseen ja sen oikealla puolella oleva ovi vie lastenlasten huoneeseen. Kuvasta jää pois keittiön oviaukko jossa ei ole ovea eikä siihen tehdä ovea, käytössä ovi on todettu turhaksi.

Tässä näkyy keittiön oviaukko vanhan kirjakaapin vieressä. Kaappi on löytö pojan talon ulkovarastosta. Se kunnostettiin ja nyt se sai arvoisensa paikan. Upea alkuperäinen ootraus ei kaivannut kuin kiillottamista. Ovien taakse jää piiloon puukorjaukset jotka kaappiin piti tehdä lahon alaosan takia.

Kuvassa kirjahylly on vielä kesken ja niin se on todellisuudessakin. Mies vielä pohtii alaosan ovien toteutusta. Alaosan kirjat olen jo siirtänyt takaisin hyllyilleen. Ne joutivat hetkeksi pois jotta huoneeseen saadaan sähköt. Uusi valaisin minulla on etsinnässä, toistaiseksi laitoimme vanhan paikoilleen, kivalta sekin näyttää. Kirjahyllyn vihreä lattialista on jo maalattu ruskeaksi ja on paikoillaan. Hyödynsimme omista varastoista löytynyttä listanpätkää.

Ranstakan säilytykseen sain idean isältäni. Vanha, kirpparilta löytynyt metalliämpäri saa toimia säilytysastiana. Ranstakkaa käytetään päivittäin joten siinä on aina tuhkaa ja nokea. Nyt pysyy lattia siistinä.

Koska remontti muutoin oli hyvin edullinen, raaskimme ostaa pistorasioiksi ja kytkimiksi Renova-sarjaa. Olen pitänyt kirjaa remonttikuluista. Koko remontti maksoi tarvikkeineen 1302€. Huoneessa on n. 22m2 joten neliöhinnaksi tuli n. 59€, se on todella edullista.  Edullisen hinnan salaisuus on puutavara joka pääosin löytyi meiltä omista varastoista sekä itse tekeminen. Kirjahylly suunniteltiin niin, ettei siihen tarvinnut ostaa puutavaraa muuta kuin yksi koristelista ja taustan levyt. 

Kalleimmat yksittäiset asiat olivat eristeet joihin meni 371€ (koko lattiaa ei eristetty uudelleen), maaleihin käytettiin rahaa 331€. Osa maaleista oli edellisistä remonteista jääneitä. Edellisestä remontista on jo vuosia aikaa, kyllä huomasi tarvikkeiden kallistumisen. Ja esim. maalit kallistuivat lisää remontin aikana. Listoihin olisi saanut menemään satasia, mutta niissäkin selvisimme periaatteessa vain työllä kun kunnostin vanhat käytettyinä hankitut karmilistat uuteen käyttöön. Yksi pitkä lista vaati neljän tunnin työn. Mies teki karkeasta puutavarasta lattialistat itse, kattolistaan löytyi pääosin oma puutavaraa, vain koristeellinen listaosa ostettiin.

Sisustamisen hintaa en uskalla edes ajatella. Uudet matot ja valaisin lienee ne kalleimmat. Ne hankin sitten kun lattialle ja kukkarolle sopivat tulevat vastaan.

Koukkuja ja korjauksia

 Ensimmäinen kelloköynnöksen kylvö onnistui hyvin. 11 siemenestä kuusi on itänyt. Pidän sitä oikein hyvänä prosenttina, seitsemäskin koukku on nousemassa mutta vielä en uskalla laskea sitä mukaan itäneisiin.

Missähän kohtaa tämä kannattaa nostaa valon alle? Toistaiseksi ovat kodinhoitohuoneessa lattialämmityksen päällä sillä olen netin tietojen perusteella siinä käsityksessä, että kelloköynnös itää parhaiten lämmössä. Jääkö loput siemenet helposti itämättä, jos siirrän taimet viileään ja valon alle? Vai voisinko viedä valon kodinhoitohuoneeseen? Vai kärsiikö sitten jo itäneet taimet?

Unohdin liottaa nämä siemenet. Viikonloppuna kylvin valkoisen kelloköynnöksen siemeniä ja ne liotin tunnin verran. Ensi viikolla on toivottavasti koukkuja näkyvillä.

Entisöintikurssilla olen tehnyt koko kauden tätä renginkaappia. Ovi piti purkaa osiin ja kasata uudestaan sillä siinä oli ovipeilissä yli sentin halkeama. Kauniisti meni paikoilleen. Oven alaosassa oleviin pyöreisiin koloihin harkitsen paikkapaloja. Kolot on tehty jälkikäteen, jotta alalaatikoiden nuppeina toimineet naulat ovat mahtuneet paikoilleen kun ovi on ollut kiinni. Takaseinän raot saavat jäädä, ne eivät haittaa.

Myös laatikot purin osiin ja liimasin uudestaan kiinni. Poistin naulat ja hioin laatikot. Jotkut kivat pienet vetimet pitää keksiä. Renkaat on yksi vaihtoehto. Eiköhän netin syövereistä löydy sopivat. Vanhoja maaleja en poistele enempää, kaikki pinnat hion ja sitten tulee uusi maali päälle.

Kaapin haju on vieläkin erittäin voimakas. Pesen kaapin ensi viikolla ja sitten viimeinen hionta. Kaunis vanha pinta olisi kiva jättää mutta hajun takia kaappi on maalattava 100% yli. Se on ainut keino pitää haju kurissa eikä sekään ole täysin varmaa. Jos haju ei lähde täysin pois, kaappi saa siirtyä kasvihuoneen koristeeksi. Muuten sen paikka löytynee talon sisältä.

Helmikuu onkin niin kiireinen kuukausi, että joudun olemaan entisöintikurssilta ainakin kaksi kertaa pois. Työt haittaavat harrastusta mutta sille ei nyt voi mitään. 

Kasvihuone täyttyy

 Sain eilen lähes kaikki pensastomaatit ruukkuihinsa. Ja sitten olikin vuorossa ruukkujen eli ämpäreiden kuskaaminen kottikärryillä kasvihuoneeseen. Kolme kerrallaan vein ettei kävisi höpelösti ja kuorma kaatuisi.

Onneksi neljä ämpäreistä on lähdössä läheisille sillä muuten tulisi täyttä. Tai tulee muutenkin, sisällä on vielä muutama varatomaatti ja kaikki kurkut ja melonit. Yhden melonin laitan vanhaan kasvihuoneeseen, mutta kolme pitäisi mahduttaa tuonne kurkkujen lisäksi. Vanhan puuhellan päällä olevat taimet on kylvetty helmikuun lopulla, oikealla olevat taimet maaliskuussa. Kasvussa on huima ero mutta eiköhän taimet tuosta vankistu. Pöydällä on messuilta ostettuja taimia odottamassa istutusmaan valmistumista sekä yksi raparperin jakojuurakko joka saa vaihtaa kotia. Raparperi on sitä 100 vuotta vanhaa siskon pihan kantaa jota tuli meillekin muutama vuosi sitten. Viime vuonna siirsin raparperin ja siitä jäi ylimääräisiä juurakoita. Lukesin tutkimuksessa raparperi oli luokiteltu olevan lajikkeeltaan lähes Victoria.

Erilaisten jakkaroiden ja puulaatikoiden avulla sain tomaatit eri tasoon, näyttävät niin kivemmalta kuin, että kaikki olisivat lattialla samassa tasossa. Sadon kerääminen on helpompaa kun tomaatit ovat vähän eri kohdilla.

Ja onhan kasvihuoneessa muutakin uutta. Maanantaina oli viimeinen entisöintikurssin kerta ja verhoilin siellä äidiltäni saamani tuolit uudelleen. Oikein perinteisesti nupinauloja käyttäen. Kangas on ihana vanha vintagekuosi omista varastoista. Sopii hyvin kasvihuoneen sinisen kaapin kanssa. Tosin tuohon tuolit eivät voi jäädä sitten kun kurkut tulevat kasvariin, päätyseinustalla on kurkkujen paikka.

Ja olihan minulla ämpäreitä kantaessa ja paikoilleen järjestäessä näin ahkera apulainen. Ensin luulin, että Jalo tekee tuohon tarpeensa mutta etsikin vain sopivaa nukkumapaikkaa. Viiniköynnös 'Mars' vaikuttaa harmikseni täysin elottomalta. En ota sitä vielä pois josko sieltä jotain eloa löytyisi, kaikki kun on tänä vuonna vähän kasvussaan jäljessä. Vanhan kasvihuoneen viiniköynnökseen tuli vasta eilen silmuja näkyviin, monesti on ollut tässä kohtaa jo nuppuja näkyvissä.

Uuden kasvihuoneen vesi ei ole vielä käytössä. Olen kantanut vettä vanhalta kasvihuoneelta jonka hana on jo käytössä. Onneksi on ollut viileää ja vettä on mennyt kohtuudella. Jätin muuten tomaatit harsottamatta, iltakahdeksalta kasvihuoneessa oli vielä + 20 astetta lämmintä joten eiköhän edes jotain lämpöä pysy siellä yölläkin. Sääennuste lupaa kivaa ja työntäyteistä puutarhaviikonloppua. Tavoite on saada lauantaina vanha kasvari pestyksi ja runkotomaatit istutettua.

Kaksi kaverusta

 Piti lähteä ulos puutarhaan mutta täällä alkoikin ripsiä vettä. Joten odotellaan hetki ja päivitetään blogi sateen aikana.

Lomaviikko on mennyt nopeasti vaikka en ihan tehnyt sitä mitä suunnittelin. Päätinkin jättää uuden istutusalueen kaivamatta sillä pressun ja kankaiden poiston jälkeen totesin nurmikon ja päälle kipattujen puutarhajätteiden maatuneen niin hyvin, että vain multaa päälle. Tosin nyt en pääse piilottamaan ja tyhjentämään yhtä puutarhakompostin osaa istutusalueen alle. Mutta pääsen näin paljon vähemmällä työllä.

Tilanne heti peitteiden poistamisen jälkeen. Haravoin pinnan tasaiseksi ja sen jälkeen olen lisännyt tuohon multaa. Tuntuu vain, ettei mikään määrä riitä sillä haluan alueen kunnolla koholle. Samalla olen miettinyt mitä tuohon istuttaisin. Pieni suunnitelma on ja siinä kirkastui, että keskellä olisi mitä parhain paikka jollekin matalakasvuiselle koristekirsikalle, tai voisi siihen käydä koristeomenakin. Mutta ehdottomasti pitäisi olla hillittykasvuinen ja kukkapuu. Pitää kartoittaa vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on katsastaa puuta Türista jonka kukkamarkkinoille olen lähdössä vuosien tauon jälkeen,

Posliinihyasinteilla on tänä vuonna juhlavuosi. Sinivalkoisia kukkia on ilahduttavan paljon.

Ja vielä ilahduttavampaa ovat pienet siementaimet joita on tullut esiin vähän sieltä ja täältä. Kuvassa kaksi itsestään siemenestä kasvanutta kaverusta, posliinihyasintti ja liila palloesikko. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun on kaveri eikä tarvitse yksin kasvaa.

Nämä vaikuttavat japaninesikon taimilta. Tervetulleita ovat nekin ja hyvä kun viihtyvät, esikoista kun ei koskaan tiedä. Kuvan vihreä ruoho on käenrieskaa, sitä on koko kukkapenkki täynnä. Ja saa olla, se on paras aikaisen vihreyden tuoja puutarhassa.

Pakko laittaa vielä yksi kuva tästä ihanasta jouluruususta. Tähän penkkiin on kokeiltava lisää jouluruusuja sillä tässä on kaksi elossa olevaa. Tilaa on vähän mutta siirretään sitten jotain muuta pois tarvittaessa.

Loppuun pieni kevennys miten kävi kun yritin konmarittaa yhden tuolin. Tyttäreni otti aitasta yhden vanhan korituolin terassilleen. Oli etsinyt sellaista ja onneksi muistin, että aitassa seisoo yksi ihan tyhjänpanttina. Saman päivänä kun tuoli lähti, kysyi äitini ottaisinko nämä kaksi metallituolia vuodelta 1978 itselleni. Ja otinhan minä. Olen tykännyt näistä aina, niiden sirous puhuttelee prinsessapuolta minussa. Verhoilen päälliset uusiksi ja sitten tuolikaverukset pääsevät uuteen kasvihuoneeseen tuoleiksi. Suunnittelin tuoleihin myös pelkkiä vaneripäällisiä niin niiden päällä voisi kasvattaa tomaatteja ruukussa, siis jos tila loppuu muuten kesken.

Iines ihmetteli kun ei päässyt heti sisälle ja päätti tulla mukaan kuvaan. Hyvin sopii tuolit myös kissan istuttavaksi.

Odottavan aika on pitkä

Ei tästä keväästä tunnu tulevan mitään. Ei etene lumien sulaminen tai lämpötilan nousu.  Tulevasta puutarhalomasta näyttää tulevan talvisen puutarhan loma.

Vanhan kasvihuoneen ympäristö on yleensä ensimmäisenä vapaa lumesta. Kovin hitaasti etenee tänä vuonna. Mansikat ovat lumen alla todennäköisesti vielä vappunakin.

Uusi kasvihuone sai uuden koristeen. Olen tuonut tämän linnun Etelä-Afrikasta, Pretoriasta vuonna 1992 kun olin siellä kuukauden hyvän ystäväni häissä ja lomalla. Lintu on jaksanut urhoollisesti olla mukana kaikki nämä vuodet. Sen värit ovat jo haalistuneet mutta kangas on edelleen ehjä. Toivottavasti ei jäädy vaikka kasvihuoneessa on huomattavan paljon kylmempää kuin synnyinseudullaan.

Aamulla luin lehdestä, että lumen paksuuden keskiarvo näillä seuduilla on maaliskuun lopulla 20cm. Tämä padan alla oleva kivi on noin puoli metriä korkea ja se on hangen suhteen montussa. Siitä voi päätellä, että tämä vuosi ei ole keskivertovuosi vaan lunta on keskiarvoon nähden vähintään tuplaten.

Kunhan lumet sulavat riittää puutarhassa siivottavaa. Terijoensalava on saanut aikaan kunnon sotkun myrskyjen ansiosta. Koivut ovat myös mahdottomia roskaajia, tulee hyvää risuaidan täytettä.

On tässä pitkässä talvessa jotain hyvääkin. Entisöintikurssi oli peruttu tammikuussa koronarajoitusten takia. Tunnit korvataan huhti- ja toukokuussa. Jos kevät olisi edistynyt normivauhtia, en ehkä olisi raaskinut mennä korvaaville tunneille. Nyt raaskin kun puutarhatöihin ei pääse. Saunan ikkunat ovat edelleen kesken ja saan ne etenemään hyvin korvaustunneilla. Nyt vuorossa on pienet ikkunat. Kuudesta pokasta neljä oli niin lahoa ettei niitä ole järkevää korjata. Tilalle tehdään samanlaiset uudet pokat. Sauna saa olla tämän näköinen vielä tovin. Tai on nuo aukot peitettävä ennen kevätsateita sillä ikkunat eivät ole ihan heti valmiit.

Omenapuiden leikkaus on onnistunut hyvin hankikannon takia. Tässä kuvassa leikkaamaton puu. Muutaman puun jätän leikattavaksi kesällä jotten vauhdita turhaan vesiversojen kasvua. 

Ja sitten leikattu puu. Napsin oksia reilusti pois, ensi vuodesta alkaen saavat kasvaa pidemmiksi. Jalo oli uteliaana mukana työssä. Leikatut oksat jätin maahan, syökööt jänikset niitä eikä puita.

Olin ajatellut tehdä lisää esikasvatuskylvöjä tällä viikolla. Jätin tekemättä vallitsevan kevättilanteen takia ja teen vasta viikon päästä viikonloppuna. Silloin multaan pääsee kaalit ja tuoksuherneet. Krassit, kesäkurpitsat ja kurkut taidan kylvää vasta lähempänä toukokuuta. 

Räiskyvää

Hieman on vähälle jäänyt blogit, aloitin yhden uuden projektin toisella elämän rintamalla ja se vie nyt aikaa. Kerron lisää jos saan asian päätökseen tässä lokakuun aikana. Lapsenlapset olivat koko viikonlopun yökylässä ja se tarkoitti hieman erilaista puutarhaviikonloppua kuin ilman heitä. Retkelläkin käytiin, katsastettiin Askolan hiidenkirnut.

Puutarhan värit olivat hienot tähän päivään saakka kunnes tuli tuuli ja vei puista ja pensaista lehdet.

Edustuspenkin rusokirsikka on ensimmäistä kertaa näin punainen. Aivan mahtava väri ja kiitin itseäni, että kerrankin mietin paikan oikein. Puu loistaa suoraan salin ikkunoihin eikä taloon tule kukaan näkemättä puuta. Toivon upean ruskan lupailevan ensi keväänä ensimmäistä kukintaa, se on vielä näkemättä.

Aboretumissa on myös syksyn värejä vaikka ei ihan yhtä loisteliasta punaa. Punaa olisi, mutta mongolianvaahtera jää juuri tässä kuvakulmassa keltakoivun taakse. Tänään tuuli vei lähes kaikista arboretumin puista lehdet.

Japaninhappomarja 'Aurea' on punastunut. Kesällä tämä on upea limenvihreä. Sopii hyvin yllä kasvavan koristeomenapuun väreihin.

Rosarion ja luumulehdon erottavaan kivimuuriin jäi hassu mutka jonka kasvittamista mietin pitkään. Viime vuonna laitoin siihen koivuangervoja enkä ole katunut. Syysväri on hieno. Seassa näkyy kasvavan vihreä luumupuun juurivesa. Jätän vesan kasvamaan ja yritän saada ehjänä pois ensi keväänä. Luumu 'Laatokan Helmi' on omajuurinen joten tuo juurivesa on samaa lajiketta.

Pihlajissa on hienoja värejä vaikka niitä joutuukin ihastelemaan verkon takaa. Tämä ei ole Tuurenpihlaja sorbus 'Dodong' mutta jotain läheistä sukua sille, nimilapun mukaan on sorbus ex. Dodong.

Mummin parhaat puutarha-apulaiset kasasivat ison kasan vaahteran lehtiä ja sitten hyppelivät kasaan. Hauskaa oli.

Tein joku viikko sitten vanhasta radiosta kissoille pesän. Vähän pieni siitä tuli mutta ajattelin, että josko tytöille kelpaa. Kelpasikin ensin Jalolle joka seitsemän kiloa täyttä tavaraa. Vähän ahdasta mutta jalkoja asettamalla mahtui ottamaan pienet päiväunet.

Seuraavaksi radion valtasi Alma. Nukkua ei kauheasti malttanut mutta olihan tuo hyvä paikka myös tarkkailuun.

Lokakuu alkoi mukavan aurinkoisena, toivottavasti hyvä sää jatkuu.

Kohtaanto-ongelma

 Tällä hetkellä sopiva sää ja vapaa-aikani eivät kohtaa. Kun sataa, minulla olisi aikaa tehdä puutarhatöitä. Kun ei sada, ei minulla ole aikaa puutarhatöihin. Ihan vähän turhauttaa koska intoa olisi. Eikä muutenkaan nyt oikein innosta tämä puutarhan kohdalle osunut elokuinen sadekausi. 

Yläpihan istutuksen syysvuokko on villillä tuulella, se leviää vauhdilla kohti nurmikkoa. Siksi edelleen merkkinä kolme rautakeppiä jotta ruohonleikkuri ei leikkaa vuokkoa pois.

Syyshortensia alkaa olla parhaassa kukassa. Se kasvaa vähän toispuoleiseksi ,mutta antaa kasvaa, en viitsi alkaa leikkaamaan koska lopputulos voi olla entistä huonompi. Korkea tumma puu hortensian takana on rusokirsikka, ehkä jo ensi keväänä saisin nauttia sen ensimmäisistä kukista. Takaa pilkistää pala punaista saunamökkiä. Päätin miehen kannustuksella aloittaa syksyn entisöintikurssilla saunan ikkunoiden kunnostamisen. Miksipä jättää niitä ensi kesään kun voin tehdä työtä talvellakin.

Orava oli kätkenyt auringonkukan siemeniä luumulehdon kivituhkakäytävälle. Kätkö unohtui ja siemenet itivät kun hellejakson jälkeen saatiin vettä. En raaskinut kitkeä pois, olkoot tuossa hauskana koristeena.

Mansikkakokeiluni näyttää toistaiseksi hyvältä. Kaikkiin leikattuihin taimiin on kasvanut uutta vihreää versoa. Mielenkiintoista nähdä onko ensi vuoden mansikat tätä vuotta suurikokoisempia. Tänään toteutin pikäaikaisen haaveeni koska illalla satoi vettä eikä ollut mitään asiaa puutarhaan. Keitin pelkistä oman maan mansikoista yhden maijallisen mehua. Silti oman maan mansikoita jäi vielä pakastimeen koko talven hilloja varten. Mansikkahilloa en ole ostanut kaupasta sen jälkeen kun aloin tehdä sitä vuosia sitten itse. Makua ei voi verrata toisiinsa missään olosuhteissa.

Ostin keväällä kaupasta jonkun esikkomix-purkin. Kolme erivärisenä kukkivaa esikkoa siinä oli. Yksi niistä oli tämä valkoinen. Luulin taimen menehtyneen helteisiin mutta elossa ja kukkii ilokseni. Talvenkestävyys on vielä mysteeri.

Ihan toimettomana en ole ollut sadekeleillä. Aloitin kunnostamaan iso kaappia jonka sain pojan ostaman talon liiteristä. Mies auttaa ja kaapin kunnostaminen etenee nyt vauhdilla. Pahojen lahovaurioiden takia siihen jouduttiin tekemään paikkapala kylkeen ja uusimaan koko alapohja. Seuraavaksi pääsen petsaamaan uusittuja osia kaapin väriseksi. 

Sitten keksin tehdä toimettomana lojuneesta vanhasta radiosta kissan pesän. Poistin radiosta sisukset ja tein siihen uuden takalevyn jonka päällystin tapetilla. Radion sisäosat maalasin harmaaksi ja viimeiksi tein sinne pehmustetun pedin. Aika pieni on mutta saattaa sinne Iines tai Alma mahtua päiväuniaan nukkumaan.