Kulhosta kukkapöytään

 Tällä kaudella olen tehnyt entisöintikurssilla erilaisia pieniä töitä. Viimeksi valmistui pieni kukkapöytä hylätystä pöydänjalasta ja vanhasta tarjoiluvadista. Minulla on vielä toinen jalka jossa ei ole pöytätasoa. Siihen olen yrittänyt etsiä kirppareilta pyöreää marmoritarjotinta pöytälevyksi. Ei ole toistaiseksi tärpännyt.

Alussa oli sininen pöydänjalka jossa maali hilseili. Hioin vanhan maalin pois ja maalasin jalan uudelleen, tällä kertaa se on vihreä. Pöytälevyä ei ollut, mutta muistin navetassa olevan vanhan suuren tarjoiluvadin. Sopivasti siinä on vihreä koristeraita juuri oikeassa sävyssä. Mies auttoi ja liimasi vadin jalkaan kiinni. Tästä oli tarkoitus tulla uusi taimipöytä kasvihuoneeseen.

Koska vielä ei ole kasvihuonekausi, päätyi pöytä isännänhuoneeseen tuonenkielon aluseksi. Olen pitkään haaveillut tuonenkielosta huonekasviksi. Tytär löysi minulle sellaisen ja nyt toivottavasti osaan pitää sen hengissä. Pöydän jalka on maalattu samalla vihreällä kuin huoneen seinäpaneelit, idea väriin tuli rahan säästämisestä. Vihreää maalia oli valmiina.

Tässä kuvassa pöytää ja tuonenkieloa ei vielä ole. Kuva on otettu kirjahyllyn takia. Olen saanut siihen mukavasti täytettä, mutta vielä mahtuu kirjoja ylähyllylle. Työpöydän päällä makaa kirjat joita en ole vielä lukenut, ne päätyvät joko kiertoon tai kirjahyllyyn lukemisen jälkeen. Suunnitelmissa on ollut tehdä oma juttu puutarhakirjoista joita löysin viime kesänä Mustilan taimipäivästä, ehkä ehdin vielä tämän kevään aikana kirjoittaa jutun ja kuvata kirjat.

Olin tammikuussa lyhyellä keramiikkakurssilla. Kukin sai palan savea josta oli tarkoitus tehdä muki. Kysyin luvan kulhon tekemiseen. No lopulta niitä tuli kaksi. Kaulin saven kaalinlehden päällä jotta saisin tehtyä kaalikulhon. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen sillä olen edellisen kerran käsitellyt savea joskus 1990-luvulla. Lasitukseen ei saanut vihreää väriä joten kulhot ovat valkoiset.

Toisella kaalin lehdellä nököttää jopa pieni sammakko, viime hetken idea joten sammakko on kuin mikä lie mutanttikonna. Mies oli sitä mieltä, ettei vielä kannata irtisanoutua työstäni ja ryhtyä keraamikoksi. Taidan kannattaa samaa ajatusta. Mukavaa se silti oli, tuo saven muovaaminen astiaksi. Voisin mennä kurssille toisenkin kerran.

Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.

Siemeniä ulkomailta

 Edellisessä postauksessa esittelin tulevan kauden tomaatit. Tässä postauksessa on sitten tulevan kauden esikasvatuksia. Ostohousut oli rehvakkaasti jalassa kun lähdin Suomen rajojen ulkopuolelle. Eipä siinä muistanut rajattuja esikasvatustiloja, ei tiennyt uudesta kissanpennusta joka taitaa oikeasti olla raketti, eikä siinä välähtänyt mieleen mikään muukaan este ja rajoite hankinnoille kuten vaikka tontin rajojen vastaan tuleminen. No nyt niitä on, esikasvatettavia.

Yläriviltä vasemmalta oikealle:

- Ihana kosmoskukka (en ikinä kasvata kun eivät kuki ennen pakkasia)

- Kaukasian törmäkukka (tätä on saavata lisää)

- Kahta erilaista kylmänkukkaa, valkoista ja liilaa (en ikinä saa itämään)

Alariviltä vasemmalta oikealle:

-Muhkea aprikoosin värinen salkoruusu (olisin ostanut viisi pussia mutta kaupassa oli vain yksi)

-Zinnia (en osta ikinä kesäkukkien siemeniä, hankalia)

- Upea vaaleanpunainen jaloritarinkannus (puutarhassa ei ole tilaa näin korkealle)

- Vaaleanpunainen lemmikki (jos käy niin etteivät omat talvehdi)

Ja jatkuu yläriviltä vasemmalle:

- Tuoksupielus lempiväreissä (en ole saanut kasvamaan)

- Tunturipitkäpalko (vaaleanpunaisena!!)

- Tuoksuherne (olen heikkona kirjaviin)

Alarivi vasemmalta oikealle:

- Vaaleanpunainen harjaneilikka (no kun sai halvalla)

- Valkoinen punahattu (viimeinen kerta kun kokeilen, aina tulee punaisia)

- Ihana rimpsureunainen orvokki (inhoan orvokkeja)

On sitä puutarhuri hupsu kun ei ikinä opi. Olisihan sitä voinut pitää hyvän välivuoden ja esikasvattaa vain kasvihuoneiden kasvit. Etenkin kun kuvan pieni ja söpö osaa olla hurmaava, mutta myös täysi tuholainen kun kyseessä on huonekasvit ja muu kiinnostava asia. Saapa nähdä tuleeko hänen kanssaan mitään esikasvatuksista vai onko salin ovi pidettävä kiinni tammikuun lopusta toukokuun alkuun jotta taimet saavat olla rauhassa.

p.s. Katsokaa hintoja pusseista, eihän noilla hinnoilla saa Suomesta mitään, täällä saa maksaa viisi kertaa enemmän.

#suuntanaomavaraisuus, heinäkuu 2024, elämää ilman maakellaria

 Heinäkuun aiheena oli maakellari. Sellaista meillä ei ole, eikä ole suunnitelmissa hankkia. Kun olin lapsi, äitini syntymäkodissa joka toimi siinä vaiheessa kesämökkinä, säilytettiin ruoka syvässä maakuopassa talon varjoisella seinustalla. En osaa sanoa kuinka hyvin toimi.

Kasvimaamme on mitoitettu niin, että sato syödään tai säilötään ilman maakellaria vaativaa säilytystä.

Sain naapurista jossa sijaitsee Seudun pieni puutarha *klik* parisen litraa valkosipulin skeippejä. Kuivattelin niitä pitkän tovin uunissa. Parin päivän päästä uudestaan sauvasekoittimella hienonnettuna kunnes tuntuivat kuivilta.

Sitten punnitsin skeipeistä tulleen jauheen, sitä oli 150g. Laitoon sekaan 250g suolaa, sekoitus ja taas kaikki sauvasekoittimelle sileäksi. Suolana käytin Maldonin suolahiutaleita. Levitin leivinpaperille kuivahtamaan ja sen jälkeen lasitölkkiin. Tulee hyvänmakuista valkosipulisuolaa.

Maustekurkkuihin on uponnut jo yli 4kg oman kasvihuoneen kurkkuja. Tuoreeltaan kurkkuja on syöty paljon, mutta silti satoa riittää. Tykkään leikata kurkut ohuiksi, tulee makoisampia kurkkuja.

Viime syksyn valkosipulia riittää vielä, ei tarvitse mennä koittamaan onneaan kasvimaalle. Tämä määrä meni kahdeksaan tölkkiin. Pilkon valkosipulit sillä siten niistä irtoaa enemmän makua.

Olen nykyaikainen emäntä ja käytän valmiita juttuja kuten kurkkusäilykettä. Olisi käyttänyt emäntä sata vuotta sitten jos se olisi ollut mahdollista. Helpottaa elämää. Tuon pussin voi myös puolittaa ja tehdä maustekurkkuja pienemmän määrän.

Oivan kanssa säilöttiin tällä viikolla mansikkaa pakkaseen. Poistan vain kannat ja pakastan kokonaiset marjat. Meillä käytetään vain omatekoista mansikkahilloa, sitä menee myös tyttären perheeseen. Siihen menee osa mansikoista, osa mehuun ja muuhun käyttöön.

Yhteispostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. 

Laitan linkit muiden postauksiin sunnuntain aikana.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Pötkylöitä ja nuppuja

 Pari päivää pois kotoa ja voi miten kiire oli puutarhaan heti kotiinpaluun jälkeen. Kerrankin viileästä säästä oli hyötyä eikä kasvun etenemistä ollut tapahtunut liikaa.

Vähän epätarkka kuva mutta eikös tuossa ole ihan selvät rusokirsikan nuput. Olen niin iloinen sillä puu on kukkimassa ensimmäistä kertaa. Löysin nuppuja ainakin viidestä puun eri kohdasta. Nyt ei voi olla pois kotoa ettei vaan mene rusokirsikan kukinta ohi.

Monsteriesikko joka on kuvattava joka kevät. Siementaimia tämä ei ole tehnyt mutta oikealla puolella kyljessä näyttäisi olevan juurivesa. Tai voiko niin sanoa esikosta?

Liila palloesikko on lisääntynyt mukavasti. Ja niin tykkään sen liilasta väristä yhdessä käenrieskan keltaisen kanssa. Nämäkin on kuvattava joka kevät. Aiemmin postattu itsestään tullut liila esikko osoittautuikin pinkiksi palloesikoksi ja olenhan minä ne istuttanut. Niin vain oli vuodessa asia unohtunut.

Kasvihuoneen edustan istutusalue on kärsinyt talvesta. Jotain sieltä on hävinnyt kuten esikoita ja keijunkukkia. Ja yksi jouluruusukin on menetetty. Uusi istutusalue tuolla taaempana on saanut täytettä sitä mukaa kun lehtikomposti on sulanut. Keskellä 'Beth Evans' kiurunkannusta törröttää yksi kuivunut oksa. Siinä kasvoi viime vuonna punahattu. Jätin sen kuivuneen varren merkiksi jotta voin seurata nouseeko punahattu uudestaan.

Sitten ne pötkylät. Tein äitienpäivänä Leca-sorasta ja vanhoista sukkahousuista salaojituksen jokaiseen tomaattien ja kurkkujen ruukkuun. Ei sekoitu multa Leca-soraan ja multaa menee vähemmän. Auttaa myös kastelussa kun ämpärin pohjalle voi ikäänkuin ladata vettä. Tomaatin juuret meenvät aavistuksen sukkahousujen läpi mutta ne on helppo repiä siitä irti ja pötkylän voi käyttää niin kauan uudestaan kuin on ehjä.

Ja helpottaa tomaattien ruukutusta kun yksi työvaihe on jo tehty. Tällä viikolla aion viedä ainakin osan pensastomaateista uuteen kasvihuoneeseen. Vanha kasvihuone pitää ensin pestä ja sitten vasta vien taimet sinne. Harmillisesti vain on ennustettu sadetta vähän jokaiselle päivälle. Jospa sateessa olisi edes kasvihuoneen pesun mentävä tauko.

Mitä kuuluu viime syksyn alehortensioille?

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Ja jos joku lukija ei tiedä mistä nyt puhutaan niin kerron. Tein viime syksynä hyvän hortensialöydön, siitä tässä lisää. Kaikki hortensiat, paitsi yksi pallohortensia ja yksi syyshortensia säilyvät hengissä talven yli. Pallohortensian korvasin rivin reunimmaisella ja syyshortensian uudella euron alelöydöllä.

 Pieniähän nuo vielä ovat. Nämä hortensiat kuuluivat kesällä niihin joita kastelin, en useasti mutta riittävästi jotta säilyisivät hengissä. Mitään talvisuojausta en tehnyt, en edes jäniksiä vastaan.

 Kukkia pallohortensioihin ei tullut, mutta yksi syyshortensia teki yhden kukan. Savimaastamme johtuen olen huomannut hortensioiden tarvitsevan 2-3 vuotta kunnolla juurtumiseen. Kun juurtuminen on tapahtunut, alkaa kukkiminen. Hortensioiden valinnasta muurin eteen olen iloinen vaikka valinta tulikin sattumalta eteen. Tykkään hortensioista paljon, ne ovat kestäviä ja näköjään pärjäävät kuivemmassakin paikassa. Normikesänä näitä ei olisi tarvinnut kastella.

 Tänäkin vuonna olen tehnyt löytöjä. Ostin pitkään etsimäni Symphoricarpos albus 'Mother of Pearl' vaaleanpunaisen lumimarjan -70% alennuksesta. Tai oikeasti ostin kaikki jäljellä olevat kolme taimea. Taimet istutin arboretumiin uuden ison kiven etualalle. Pensaat tykkäsivät päästä taimimyymälästä kotimultaan, ovat kukkineet ja marjat punastuvat pikkuhiljaa.

 Ruusuherukkani Ribes sanguineum ei ole alelöytö mutta löytö on nähdä siinä marjoja. Olen ollut siinä luulossa ettei ruusuherukka tee lainkaan marjaa. Marjat ovat hassut valkoiset piikkipallot, uskaltaisikohan niitä maistaa? Ainakin kokeilen saisinko marjoista uusia taimia. Marjoja on yhteensä toistakymmentä.

Ruusuherukan vieressä kasvaa punalehtiruusu jonka syysväritys ei ole lehdissä vaan marjoissa. Tämä kasvaa onneksi nurmikon keskellä joten en tee ikäviä löytöjä karanneista siementaimista. Pensaan juurelle niitä saa tulla mutta ei muualle.

Tänään sain viimeiset istutettavat taimet maahan, tälle vuodelle en hanki kuin syksyn kukkasipulit ja ehkä jonkun perennan jos tulee vastaan edulliseen hintaan löytö jolle on aito tarve.

Yksivuotisia

Kesäkukkani tuntuvat yksinkertaistuvan vuosi vuodelta. En vain jaksa panostaa niihin, hukkuvat sateisina kesinä ja kuivuvat kuivina kesinä. Onneksi kesäkukkia voi kylvää kasvimaalle ja muuallekin puutarhaan eikä vain erillisiin astioihin. Kasvimaa ei olisi mitään ilman kukkia.

 Kasvimaalle laitan joka vuosi auringonkukkaa, tänä vuonna tuli tällaisia matalia punaisia. Esikasvatan taimet sisällä ja siirrän hallanvaaran mentyä kasvimaalle.

 Kasvimaalle on tullut itsestään punaista unikkoa. Sitä on kasvanut harvakseltaan pyykkikalliolla mutta en ole tuonut siemenkotia kompostiin, ovat saaneet maatua paikoilleen. Silti on yksi siemen päätynyt kasvimaalle ja lähtenyt kasvamaan.

 Pioniunikko saa kasvaa meillä osin täysin vapaasti. Nämä arboretumin pinkit pompom-pallot ovat päättäneet itse kasvaa juuri tässä. Pidän näistä lilan värisenä mutta olen karsinut liloja pois ajatuksella, että vain pinkit jatkaisivat eloaan meillä.

 Pitkästä aikaa kasvatin itse siemenestä krassia. Toin nämä 'Alaska Salmon Orange' lajikkeen siemenet talvella Saksasta. Aivan ihana väri joka haalistuu hitusen kukinnan vanhetessa. Näistä saan toivottavasti siemeniä talteen ensi kesäksi.

 Myös 'Milkmaid' krassin esikasvatus onnistui mutta tämä on kärsinyt kesän säistä eikä ole tehnyt montaa kukkaa. Paremmalla hoidolla olisi ehkä kukkinut paremmin.

 Tuoksuherneestä sain viime kesänä siemeniä talteen. Lajike on 'Beaujolais'. Ihana tumma värisävy.

 Kasvimaan sinkkisaavissa on toista tuoksuhernettä, tämän lajiketta en muista ja pussi on hukassa. Kaunis tämäkin mutta ylemmän kuvan tumma on suosikki.

Keväällä heitin messuilta tai jostain saadun kehäkukan sekoituspussin siemeniä luumulehdon lavakaulukseen. Yhdestä taimesta kasvoi näin kaunis oljenkeltainen. Taimi on merkitty, ja yritän jos saisin näitä uudestaan ensi vuonna. Kasvimaalla kasvaa kokonainen rivi tavallisia kehäkukkia, nekin saavat osin kasvaa miten haluavat, osan siemenistä kerään talteen ja kylvän vaihteleviin paikkoihin kasvimaalle.

Lisäksi kesäkukkana kasvatin oxalista eli käenkaalia pinkeillä kukilla ja samettiruusua 'Strawberry Blonde'. Ensi vuonna mennään luultavammin hyvin samanlaisella setillä, osan siemenistä saan omista taimista ja osa pitää ostaa. Voi esikasvattaa tai kylvää suoraan mutta ei mitään liian vaikeaa.

Kivipolku, osa 2.

Ensimmäisen kivipolun onnistuttua täydellisesti päätin tehdä samalla vaivalla toisenkin. Onneksi sain tehtyä ennen näitä kärvistäviä helteitä.

 Uusi kivipolku tuli luumulehdon viereen johon on tulossa uusi, laaja istutusalue. Polun vasemmalle puolelle ehdin jo aiemmin istuttaa koristeomenapuun 'Hopa' jonka löysin alesta puoleen hintaan. Hopan etualalla on Lidlistä ostettuja nimettömiä tumman viininpunaisia liljoja, takana muutama taimikirpparilta hankittu kasvi ja omia siemenkasvatuksia. Ihan vasemmassa reunassa näkyy uusi ruusu, Rosa 'Ilo'.

 Polun kivet on pääosin oman pihan kiviä mutta joitain murikoita kävin luvan kanssa hakemassa räjäytystyömaalta joka on tiemme vieressä, joutuivat räjäyttämään kalliota jotta sähkökaapelit saadaan maahan. Minä tietysti kävin heti kysymässä saanko ostaa lohkareita, ilmaiseksi lupasivat niin paljon kun vain jaksan viedä.

 Polun ympäriltä peitin nurmikon kevyesti sanomalehdillä ja siperiankurjenmiekkojen lehdillä. Kurjenmiekat leikattiin joitain päiviä sitten mataliksi ja lehdille piti keksiä paikka. Silppusin niitä vähän pienemmiksi ja käytin katteeksi tähän. Kattamattoman alueen alla on lakanaa ja päällä hyvin ohut kerros mullan ja soran sekaista maata. Keväällä alue on valmis istutettavaksi, samalla viimeistelen kivipolun.

 Tässä vielä kuva toisesta suunnasta josta näkyy miten alue on suhteessa aittaan. Istutusalueesta tulee niin suuri ettei pelkkä kivipolku riitä, huoltokiviä lisäilen istutusten väliin sitä mukaa kun istutan kasveja. Nurmikkoakin on vielä iso ala poistettavana. Kivipolun alapuolella, muurin takana on kasvi jonka ymppäsin tähän saman postaukseen ihan vain sen suurenmoisuuden takia.

 Viime kesänä siirsin harmaamalvikit parempaan paikkaan kivimuurin viereen. Nyt taimet kiittävät kertakaikkisen upealla kukinnalla.

 Olen aina ollut sitä mieltä, että harmaamalvikki on aivan liian aliarvostettu perinteinen perenna. Se leviää kyllä hanakasti siemenestä mutta leviäminen on helposti estettävissä kun katkoo kukkavarret kukinnan jälkeen pois, niin joutuu tekemään monelle muullekin kasville. Harmaamalvikki on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Kestää kuivuutta, kukkii pitkään ja kestää maljakossa leikkona.

Upea pensas jota ei ole kasteltu kertaakaan koko kesänä. Lisäksi harmaamalvikki on pölyttäjien mieleen, tärkeä seikka sekin nykypäivänä.

Tänään pidin välipäivää puutarhatöistä kun ei ole kitkettävää ja kasteluvesikin on loppu. Keräsin punaisia viinimarjoja ennen kuin linnut syövät kaikki, mutta sitten sain idean kalustaa vihdoinkin aitan pienempi nukkumahuone. Kuvia huoneesta tulossa.

Kahdenlaista hulluutta

Puutarhahulluus on ihmeellistä. Juuri kun mietin mistä saisin kantoja puutarhaani, laittaa toinen hullunkurisen ilmoituksen nettiin jossa annetaan kantoja. Siis, annetaan kantoja. Kuka ihme niitä haluaa, ovat lähes ongelmajätettä. Minä halusin ja sain. Aamulla kävin hakemassa ja sain lastata autooni niitä niin paljon kuin autoon mahtui.

Näin rinnepuutarhan kantopuutarha sai alkunsa.

 Idean kantopuutarhaan sain keväällä televisiosta tulleesta ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta. Ohjelman nimeä en tähän hätään muista. Tiesin heti ohjelmaa katsoessa mihin teen oman kantopuutarhani.

 Alue josta olen hävittänyt vuohenputken kattamalla on kuin suunniteltu kantopuutarhaksi. Kuusen ja terijoensalavan katveessa kannot ovat luontevasti osa puutarhaa.

 Valitsin kannoista ne jotka sain mahdutettua kyytiin, samalla katsoin sellaiset joissa on jo luontaista sammaloitumista. Lisäksi halusin kannot jotka pysyvät helposti pystyssä ilman että joudun kaivamaan niitä maahan.

 Lisäilen kantoja ja lahopuiden väliin kasveja pikkuhiljaa. Reunaan siirsin jo hieman taponlehteä ja yhden kannon edustalle ketunleipää eli käenkaalia. Alue on tarkoitus istuttaa mahdollisimman metsän oloiseksi, ehkä laitan vielä sinivuokkoa ja loput kasvit jäävät harkintaan.

 Olemme niitä hullun onnellisia ihmisiä jotka saavat nauttia räystäspääskyistä puutarhassaan. Ne luokitellaan nykyään uhanalaisiksi ja siksi mekin teemme kaikkemme niiden elinolojen hyvinä pysymiseksi. Niinpä pyysin miestäni unohtamaan navetan sähköjohtojen maahan kaivamisen. Tai jos kaivaa niin vanhat sähkölangat pitää jättää pääskysten lepopaikaksi. Tuosta ne lentävät syömään hyttyset pois puutarhasta. Loppukesästä kokoontuvat langalle suureksi parveksi ja sitten muuttavat talveksi etelään.

Keväällä poistimme varuiksi navetan välikön oviaukosta toisen ikkunan. Välikkö on joskus ollut pääskysten pesimäpaikka ja halusimme tarjota siihen taas mahdollisuuden. Tällä kertaa pesää välikköön ei tehty, nyt pesäpaikat taitavat olla pihamme viereisessä ladossa. Pieniä asioita meille ihmisille, mutta suuria pääskyille.