Paluu puutarhaan

 Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita joihin edes puutarha ei tuo lohtua tai tukea. Kun kyse on taistelusta eikä stressistä, kääntyy puutarhan lieventävä vaikutus ahdistukseksi. Silloin on parempi pysyä poissa ja antaa puutarhan odottaa. 

Pikkuhiljaa olen palannut puutarhan pariin. Uuden kasvihuoneen sato taitaa olla menetetty, mutta mitäpä muutamasta tomaatista kun kyseessä on ollut tilanne jossa läheisen traumaattinen menettäminen on ollut hyvin lähellä. On ollut muut ajatukset mielessä kuin kasvihuoneen kastelu tai rikkaruohojen kitkeminen. 

Eilen tein vähän sadonkorjuuta. Pelastin loput tomaatit uudesta huoneesta, vanhassa kasvihuoneessa on tulossa lisää satoa. Luumusato on tänä vuonna kohtalainen, kuvan luumut keitin illalla hilloksi. Talvella harmittaa jos ei ole luumuhilloa.

Remontti on edennyt maalausvaiheeseen. Listat ovat kahteen kertaan maalattuja, ei puutu kuin kiinnitys paikoilleen. Sen jälkeen vähän sähkötöitä sekä lattian kiinnitys ja suopakuuraus ja voimme muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Huoneesta tulee kovin sininen, sen uusi nimi taitaakin olla sininen sali vanhempien valtakunnan sijaan, onhan huone entinen sali.

Lauantaina pakotin itseni lähtemään Mustilan taimipäivään. Olisi saattanut harmittaa jos en olisi mennyt. Ja olin sopinut Minnan kanssa, että toimitan hänelle yhden iiriksen taimen. Muutamia kivoja löytöjä tuli tehtyä. Yksi niistä on kuvan rusokellopensas. Toivottavasti suostuu viihtymään meillä. Ajattelin kokeilla sitä hortensiapuutarhaan, ehkä sieltä löytyy vielä jokin vapaa nurkka. Seuraavaksi pitäisi löytää into ja aika laittaa taimet maahan. Sääennuste onneksi antaa armoa, hyvää säätä on ennustettu pitkälle syksyyn.

Tästä jatketaan, ehkä jo huomenna tartun työkaluihin, siivoan perennoja pois ja kitken muutaman rikkatuohon. Otan kuvia puutarhasta ja päivitän blogia lisää. Ainakin luen kaikki postaukset mitkä muiden blogeista ovat jääneet väliin.

Ähky jos toinenkin

 Nyt on tullut istutettua niin paljon taimia, että kiitos ei, ei yhtään enää tälle vuodelle. Eilen sain maahan 30 tervaleppää. Sen lisäksi olen parin viikon sisään istuttanut saman määrän kuusentaimia. Pari kirsikkapuuta, tyttären pihaan kaksi puuta, parikymmentä kuunliljan alkua, seitsemän siirrettyä pensashanhikkia, lukemattoman määrän perennoja ja paljon kukkasipuleita. Enkä edes mainitse hortensiapuutarhan taimia. Onneksi on enää vain tulppaanit istuttamatta. 

Tervalepät ovat nuo kirkkaan vihreät pienet taimet. Kuvan ottamisen jälkeen olen kastellut taimet ja laittanut niiden juurelle oksasilppua. Tervaleppien vasemmalla puolella näkyy pienet kuusentaimet joista on tarkoitus kasvaa vapaasti kasvava kuusiaidanne. Menee vielä pitkään ennen kuin näistä taimista on tuulen- tai näkösuojaksi. Parasta olisi ollut istuttaa nämä kaikki kymmenen vuotta sitten.

Myös luumuähky väijyy nurkan takana. Keräsin kaikki 'Laatokan Helmi' keltaluumut pois, osa oli tippunut maahan ja sateella luumuja ei ole kiva kerätä. Pitäisi ehtiä keitellä hilloa, näistä tulee todella hyvä luumuhillo. Kuusi kiloa ei ehkä tule syödyksi tuoreeltaan tai saattaa tulla fyysinenkin ähky.

Sattui kohdalle kuva arboretumin tervalepistä. Ne on istutettu 2015 eli seitsemän vuotta sitten. Niistä on tullut hyvä suoja ja varjo arboretumiin. Kasvavat kovin epätasaisesti johtuen siitä, että jänikset napsivat näistä latvoja ensimmäisenä talvena, myös kasvukohdan kosteus/kuivuus vaikuttaa.

Arboretumiin tuli suuri aukko kun leikkasin Arvilan alkuperäisen happomarjan kokonaan matalaksi. Siinä oli enemmän kuivaa kuin kasvavia oksia ja osa oksista kaartui pahasti kulkuväylälle. Samalla sain verkotettua kunnolla keskellä kasvavan vaahteran rungon kun happomarjan piikikkäät oksat eivät tarttuneet päähän kiinni. Happomarja on nopeakasvuinen, parin vuoden päästä ei edes huomaa sen leikkaamista.

Viime talvena jänikset tuhosivat lähes kokonaan 'Marjatta' koristeomenapuun. Ilokseni se versoi hyvin myös säästyneestä rungosta. Jos oksat vain kestävät ja kasvavat tulee tästä vielä kelpo puu ja nyt suojaan puun kunnolla. Rungolla onkin jo suoja. Puu on omajuurinen mikä on hyvä juttu jos joudun kasvattamaan uudestaan juuresta niin lajike pysyy samana.

Lidlistä hankitut liljat kukkivat ja kävi niin, että kaikki olivat samaa väriä kuten pitikin. Tätä liljaa minulla oli ennestäänkin. Jää mukavan matalaksi ja tekee nopeasti kukkivia sivusipuleita. Pieni liljaähkykin on, sillä en edes katsellut liljan sipuleihin päin kun ostin muita syyssipuleita.

Kuivuusähkyyn on saatu helpotusta. Parhaillaan sataa pientä tihkua ja parille seuraavalle päivälle on luvattu jopa lähes 10mm päivässä. Se olisi juhlan paikka sillä viimeksi niin paljon on tainnut sataa joskus kuukausi sitten.

Lisää siivousta ja mintun yksiö

 Kun kerran aloitin luumulehdon siivouksen, jatkoin siivousta samalla innolla ja voimalla toisessakin kohtaa luumulehtoa. 

Luumupuun ja syyshortensian alla kasvavasta hopeatäpläpeipistä ei ollut enää tietoakaan. Heinä ja luumun juurivesat olivat vallanneet alueen eikä sitä enää saanut kevyin konstein perattua. Niinpä tuumasta toimeen ja talikko käteen.

Kaivoin talikolla kaikki kasvit pois. Tuossa ei kasvanut mitään tärkeää tai sellaista mitä ei jo muualla olisi. Muutaman narsissin sipulin siirsin muualla, mutta muutoin kaikki meni kompostiin. Hopeatäpläpeippiä on tallessa, sitä näkyy vähän tuolla luumupuun rungon takana.

Seuraavaksi peitin alueen maanpeitekankaalla. Kankaan alla on vielä varmuudeksi sanomalehteä ja itse kangas on kaksinkertaisena. Nyt pitäisi pysyä heinät poissa ja juurivesat kurissa.  Tarkoitus on pitää aluetta jokunen vuosi näin ja istuttaa jossain kohtaa hopeatäpläpeipit takaisin. Tuo kohta on näyttänyt mahtavalta kun hopeatäpläpeippi on kukkinut siinä vaaleanpunaisena mattona.

Lopuksi kankaan päälle tuli pari säkkiä kuorikatetta. Helppoa hoitoa tiedossa ainakin hetken. Kuvassa ei näy, mutta syyshortensiassa on todella paljon nuppuja. Lajike on ihanaakin ihanampi 'Pinky Winky.

Saman muutoksen olin tehnyt toiselle sivulle jo aiemmin keväällä. Tässä hortensia 'Pinky Winky' on vasta pieni sillä se on tänä vuonna istutettu. Tuossa kasvoi ennen joku jasmike mutta se ei oikein viihtynyt. Jasmike sai uuden paikan kivimuurilta. Luumupuu on kasvanut muutamassa vuodessa todella korkeaksi. Se tekee pieniä liiloja luumuja, ihan ok makuisia. Etualan laatikossa kasvaa ylimääräiset kaalintaimet ja tiedättekö mitä, niissä ei ole yhtään ötökän syömää vaikka ovat kasvaneet ilman verkkoa koko kesän. 

Siivottu pätkä tuoksukurjenpolvea näyttää toistaiseksi kovin ankealta. Mutta eipä ole enää juolavehnää tai muita rikkaruohoja. Ja kasvit tuosta vahvistuvat kunhan pääsevät juurtumaan uudelleen. Osan tuoksukurjenpolvesta laitoin suoraan kompostiin, oli enemmän rikkoja kuin itse kurjenpolvea. Jakotaimia riitti silti oikein hyvin täyttämään koko kitketyn alueen.

Ja sainpa vielä tehtyä viime vuonna kärhön salamatkustajana tulleelle mintulle oman pikkuyksiön ison rautapadan kupeeseen. Minttu on eri lajiketta kuin piparminttu jota minulla jo on. Tässä on selkeästi vihreämmät lehdet ja vähän erilainen tuoksu. Muuta en osaa salamatkustaneesta mintusta sanoa. En laittanut tähän mitään juuriestettä, arvelin jaksavani kitkeä mintun pois jo äityy kovasti kivien yli leviämään. Pataan istutin jokunen aika sitten ruohosipulia. Tähän saakin tulla pieni yrttien keskittymä. Timjamia olen suunnitellut padan toiselle laidalle, sinne tarvitaan jotain matalampaa yrttiä. Myös kissanmintun toinen kasvupaikka voisi olla yhdessä kohtaa.

Tuhkimosta prinsessaksi

 Sitkeä ja kova talvi ei vaikuttanut ainakaan vähentävästi koristeomenapuiden kukintaan. Kukkia on runsaasti myös ensikertalaisessa kuten kohta näette.

Mustaluumu, prunus cistena ei ole koristeomenapuu, mutta se on pakko ottaa mukaan kuviin. Tykkään puun väristä ihan mielettömästi. Tai no, meillä tämä kasvaa enemmän pensaana kuin puuna. Voi johtua myös siitä, että puu oli ostaessa paleltunut rääpäle jonka päätin ostaa vain kahdesta kasvaneesta lehdestä huolimatta. Piti vain nähdä se mielikuva miten tuhkimopuusta saadaan aikaan prinsessa.

Purppuraomenapuu 'Makamik' on viime syksyn alelöytö. Jouduin vähän arpomaan mihin sen istutan, mutta kivimuurilta löytyi ilmeisen hyvä paikka. Jänis pääsi sitä vähän maistelemaan, mutta ei haitannut menoa. Teki heti ekana vuonna näin paljon kukkia. Lajike valikoitui täysin siksi, että oli ainut jäljellä oleva puu. Täytyy sanoa, ettei valinta mennyt ollenkaan hullummin.

Koristeomenapuu 'Hopa' kukkii jo toista kertaa. Alelöytö tämäkin aikanaan ja siksi ehkä vähän muotopuoli. Joskus tuntuu, että puutarhani on oikea muotopuolien tuhkimoiden kasvikokoelma. Pitää pelastaa ne yksilöt jotka eivät ole muille kelvanneet.

Ruusuomenapuun kukintaa on vaikea kuvata kauempaa, kuva ei tee sille oikeutta. Kivituhka käytävällä on montuilla koska harasin sen kuivumaan auringossa, samalla tein rikkojen poistoa. Syksyn laiskuus haraamisessa kostautuu aina keväisin jolloin joudun haraamaan tiuhempaan.

Lähikuva näyttää miten ihanat kukat ruusuomenassa on. Nuppuvaihe on se paras, kun terälehtien alaosa on ruusunpunainen ja terälehden yläosa valkoinen. Kukka on lopulta valkoinen.

Mutta todellinen yllättäjä on tässä. Mustilan arboretumista hankittu marjaomenapuu. Se on kasvanut paikoillaan jo vuosia ja olen odotellut sen kukintaa yhtä epätoivoisesti kun rusokirsikan kukintaa. Ja molempien odotus on palkittu tänä vuonna.

Ensimmäinen kukinta ja puu on täynnä kukkia. Ihan mieletöntä ja mahtavaa. Puutarhaan mahtuu vielä koristepuita, kunhan sopiva muotopuoli tulee vastaan, on sellainen tietysti pelastettava meille ja annettava tuhkimon kuoriutua prinsessaksi.

Jälkijunassa

 Tuntuu, että puutarhassa tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon, että jokainen postaus on vähän jäljessä. Mutta ei se mitään, tilanne taitaa olla sama kaikilla. Lisäksi puutarhassa tulee vietettyä aikaa töiden jälkeen myöhäiseen iltaan saakka ja sitten on liian väsynyt olemaan koneella.

Viime viikolla luumupuut olivat täydessä kukassa, nyt kukat jo pudottelevat terälehtiään. Onni oli viikonlopun hyvät säät, pölyttäjiä riitti ja on toiveita saada luumuja tänäkin vuonna.

Koristeomenapuissa kuten kuvan ruusuomenassa on jo suuret nuput. Nuppuja on myös Hopassa ja Makamikissa jonka istutin vasta viime syksynä. Lisäksi marjaomenapuu tekee kukkia ihka ensimmäistä kertaa ja puu on täynnä nuppuja.

Minulla oli parempikin kuva kukkivista tuomipihlajista ja risuaidasta pellolta päin kuvattuna mutta se kuva ei suostunut siirtymään puhelimesta tietokoneelle. Siirtymissä on ollut muutenkin ongelmaa, kuvat tulevat koneelle viallisina. Ehkä liikaa kuvia koneella ja liian vanha kone.

Eilen aloitin kasvihuoneen edustan istutukset. Tänään sain maahan toissaviikolla saamani varjoliljat. Kävin kaivamassa ne puutarhasta missä olisivat jääneet ruohonleikkurin kitusiin väärässä paikassa kasvavina. No minä tietysti pelastin kun kerran se mahdollisuus annettiin. Kukkien väreistä ei ole tietoa joten jänniä hetkiä on tiedossa. Harmaassa ruukussa on siirtotaimi omasta puutarhasta, valkoinen varjolilja joka kasvoi ennen pyykkikallion penkissä. Sekin pääsi kasvihuoneen edustalle.

Yritän tehdä uusista istutuksista mahdollisimman luonnollisen jatkumon vanhaan istutukseen. 

Kivipolku jatkuu kapeampana, se on uudella alueella lähinnä huoltopolku. Vielä muutama taimi minulla on tuohon, loput on hankittava kunhan keksin mitä tarvitsen. Käytäville tilaan kivituhkaa, mutta ensin pitää tehdä hintavertailu. Tuleeko edullisemmaksi noutaa itse, vai tilata valmiiksi pihaan. Myös noutamiseen kuluva aika pitää huomioida.

Kasvihuoneen ja aitan väliin tein istutuksen jo viime syksynä. Siirsin siihen ensin kaikki pyykkikallion valkoiset pionit. Mukaan tuli vähän arovuokkoa ja etualalle laitoin uutuuskellukkaa jonka lajiketta en nyt muista. Ja tietysti paljon tulppaaneja. Jouduin tekemään penkin pitkälti pussimullalla ja pelkäsin kovasti nouseeko siitä turpeesta keväällä mitään. Ihmeen hyvin nousi, lähes kaikki pionitkin. Tulppaanit toivottavasti nousevat tulevinakin vuosina.

Kaunista

 Pari päivää joutui olemaan pois puutarhasta. Oli kovaa sadetta ja lapselle piti hankkia uusia vaatteita. Sateella sain petsattua kunnostettavana olevaa kaappia, työvaihekuvia ei ole, en muistanut ottaa. Puutarhakuvia on.

Amurinpioni nousi keväällä hitaasti. Ehdin ostaa toisen taimenkin tilalle. Ihme oli, että hitaasti noussut taimi kukki. Ja vielä suurempi ihme ovat nämä siemenet sillä kukat eivät koskaan avautuneet. Näytin kuvaa miehelle ja sanoin, että siinä on tämän hetken kaunein näky. Minulle vastattiin jotain outoa mutinaa.

Arboretumissa kasvaa sitkeä syyshortensia 'Grandiflora'. Halpa kuivettunut aletaimi jota jänikset ovat runnelleen säännöllisesti. Yksi ainoa varsi ja silti näin monta kukkaa. Toivottaa vieraat vastaan ja näkyy kasvaessaan tielle saakka. Pitää muistaa verkottaa ajoissa jotta ei joudu taas kerran ruokalistalle.

Kivimuurin euron pallohortensiat ovat hengissä ja jopa kukkivat. Selvästi kärsivät heinäkuun helteistä ja pari kertaa hellyin kastelemaan kaikki. Väleissä kasvaa kolme syyshortensiaa ja ne eivät oikein viihdy tuossa. Ehkä siirrän pois ja laitan tilalle pallohortensiaa niin on sitten koko rivi samaa kasvia. Kuvan puu on keltaluumu 'Laatokan Helmi'.

Surkeasta kasvusta huolimatta 'Princess Kate' kärhöön on tullut nuppuja. Toivottavasti nämä ehtivät avautua. Jos kukkisi juuri nyt niin olisi täydellinen pari vasemman reunan punalatvalle.

Satoa tekee myös yleinen punaluumu. Puu on kasvanut pituutta ja sitä pitäisi hieman madaltaa, haluan pitää puun matalana jotta luumut on helppo kerätä.

Luumuja on tulossa eikä kuvasta näy yhtään se, että ahmin näitä tänään aivan liikaa. Onneksi eivät kypsy kaikki yhtäaikaa. Tämä on puutarhan luumuista parhaimman makuinen. Hedelmä on makea ja todella mehukas.

Kaunis näky tämäkin. Eilinen sato tomaateista ja keltaluumusta. Keltaluumu harmittavasti halkeilee, yhden samanlaisen ämpärillisen keitin jo luumuhilloksi haljenneista hedelmistä. Lisää voisi keittää mutta kaikki lasitölkkini ovat nyt käytössä. Tomaateista keittelen viikonloppuna tomaattisosetta pakastimeen, onnistuu myös kirsikkatomaateista. Yritin etsiä netistä hyvää luumupiirakan ohjetta mutta en löytänyt täydellistä, ehkä sovellan jotain omaa jotta piirakkaa söisi joku muukin kuin minä.

Suomen värit

Olipa vaikeaa. Sinivalkoisten kuvien löytäminen, siis niin, että molemmat värit ovat samassa kuvassa. Ehkä rima oli liian korkealla. Kiitos sinistä ja valkoista- haasteesta Unelmia ruusuista-blogin Tita. Haasteen laittoi alulle Tiiu blogista Puutarhahetkiä.

Ei vuotta ilman kevätkurjenmiekkoja. Näitä olen lisäillyt joka vuosi vaikka eivät taannu kovin helposti.

Kasvihuone sinivalkoisen isänmaan taivaan alla. Valkoiset harsot suojaavat äskettäin istutettuja tomaatin taimia liialliselta kevätauringon paahteelta.

Kevät ja hedelmäpuiden kukat. Luumupuut kukkivat hyvin mutta pölyttäjien oikea-aikaisen puutteen takia sato jäi laihaksi.

Nyt vihloo sydäntä ja pahasti. Olisipa alkukesä ja lumipalloheiden kukat. Niin täydellisen pyöreät.

Jotain uutta vanhaa sekä sinistä. Melkeinpä kesähäiden paikka. Arboretumissa juhlivat valkoinen kiiltoleimu ja sinivalkoinen kirjoukonhattu. Kiiltoleimu uusi tulokas, kirjoukonhattu siirretty luumulehdosta.

Koti uskonto isänmaa. Kaikki on esitelty, isänmaan taivas, häät uskonnon ilmentymänä ja viimeisenä koti.

Tapani mukaan jätän haasteen jatkamatta, tämä on kiertänyt jo paljon mutta ken tahtoo niin ottakoot tästä mukaansa. Jos jatkat niin laita Tiiun blogiin vinkki postauksestasi.

 

Kärhön nimiäiset ja muuta syyspuuhaa

 Dr. Ruppelina ostettu kärhö sai nimen. Nimi löytyi ihan helposti netin kuvahakua selailemalla sillä kukan ulkonäkö on sen verran erikoinen. Eli rosarion kivimuurilla kasvaa tarhaviinikärhö 'Super Nova'.

Hauska sattuma sillä muurin päässä kasvaa punalehtiruusu 'Nova'. Ehkä saan toivoa kärhön joskus ylettyvän ruusulle saakka.

Luumusato ei tänä vuonna päätä huimaa. Keltaisia oli tulossa parikymmentä mutta ne syötiin lintujen toimesta ennen kuin ehdin itse syömäpuuhiin. Pieniä sinisiä tulee joitain, muutaman söin tänään.

Maksaruohojen pieniä tähtikukkia en väsy ihastelemaan. 

Arboretumiin on tullut karkulaisena kirjavalehtisen akileijan siementaimi. Jätin kasvamaan ja katson millainen kukka siihen tulee. Musta muovi on tuossa jotta saisin tästäkin hävitettyä vuohenkellon.

Jalo oli hyvä työnjohtaja kun siivoilin kesäkurpitsakasvustoja kompostiin. Myös herneet saivat lähteä. Karhunvatuista poistin tänä vuonna marjoneet oksat, karsin uusia versoja ja tuin loput naruilla kiinni. Muutamassa tunnissa ehti paljon. Ensi vuodeksi mietin kasvimaan pienentämistä, se ei enää innosta yhtä paljon kuin ennen. Se jää kevääseen ja silloin voi tietysti olla jo toinen mieli.

Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Ensimmäinen pionin kukinta meni tänä vuonna kesäkuulle. Siirsin kaikki suurimman kuolanpionin kasvustot uuteen paikkaan ja se menetti siinä samalla kukintansa. Jonain vuosina kuolanpioni on aloittanut jo toukokuussa kukintansa. Yläpihalla kasvaa ensimmäisenä kukkaan ehtinyt pioni, nimetön kaunotar.

 Siinä se on. Tekee peräti kaksi kukkaa ja toisen kukan yhteydessä on kaksi sivukukintoa. Olen ostanut tämän taimiharrastajan pihasta muutama vuosi sitten.

 Niin kaunis, että ansaitsee toisenkin kuvan. Kukan väri muuttuu valkoiseksi kukinnon vanhetessa.

 Myös mustaluumu, Prunus cistena on vanha tuttavuus. Minulla pensas eikä puu mutta kukkia on taas enemmän kuin koskaan ennen.

 Arboretumiin viime kesänä perustettu kivipenkki on taimitettu pääosin oman pihan jakotaimilla ja monilla alelöydöillä. Tarhakellukka 'Bell Bank' on yksi niistä. Jaoin taimipaakut vielä kahtia ennen istutusta jotta saan suuremman alan peitettyä. Kukkia on tulossa todella paljon.

Tässä kukka esiin käännettynä. Väri on huikean kaunis. Kellukoita haluaisin hankkia enemmänkin mutta taimia on huonosti saatavilla. Nämä ovat osoittautuneet kestäviksi, tai ainakin tulikellukka ja rinnepuutarhassa kasvava kellukka jonka nimi ei ole ylhäällä.

 Pionikukinnan kakkossijan sai kartanopioni. Mitaleille pääsi vaikka en niin välitä tämän homssuisesta asusta ja sinne tänne retkottavasta tyylistä. Tuet on kaivettava esiin navetan uumenista jotta pionin varret jaksavat kannatella kukkia.

Kävin mieheni kanssa viime kesänä ensimmäistä kertaa Lahden siirtolapuutarhan avoimissa ovissa. Ostin sieltä kaksi pionia joista ei osattu sanoa yhtään mitään muuta kuin että ovat pionit. Sellaiset yllätykset sopii joten ostin pionin joka kotona osoittautui kahdeksi juurakoksi. Pionit ovat hengissä ja kasvavat hyvin. Niiden juurelta nousi myös tämä vihreä taimi joka mielestäni näyttää varjoliljan taimelta. Kiva yllätys sekin sillä varjoliljoja minulla ei ole liikaa ja hyvässä lykyssä tämä on edes hitusen eri sävyä kuin minulla jo olevat varjoliljat.

Yläpihan uusi alue valmistuu hyvällä vauhdilla, instassa oli jo yksi kuvaväläytys mutta blogiin laitan kuvia kunhan saan siirrettyä muutaman kasvin sinne ja laitettua kuorikatteen paikoilleen.