Korjattu navetan pääty on mielestäni kaivannut jotain pistettä iin päälle. Tänään keksin mitä siitä puuttui. Niinpä tein retken aittaan, karjakeittiöön ja navetan ylisille ja kokosin sylillisen rekvisiittaa.
Seuraavaksi ryöstöretkelle kasvihuoneeseen ja mukaan samettikukat jotka jäivät aina kasteluletkun ruhjomiksi. Kukat pottaan ja potta aitasta löytyneen räsymaton päälle.
Tätä pääty oli kaivannut. Karjakon lepopaikkaa tiiliseinän kupeessa.
Onneksi sitä tulee hillottua kaikenlaista romua. Vanha penkki on tullut meille appivanhemmilta, pesuvati tuli talokaupan mukana, lyhty on pelastettu romun keräyksestä ja potta on talon peruja. Räsymaton alkuperää en muista, sen raaski hyvin laittaa sään armoille sillä tämäkin matto on liian kulunut sisätiloissa käytettäväksi.
Navetan mittakaavassa pieni juttu mutta silti juuri sopivasti.
Urakan jälkeen kävin keittämässä itselleni kupin teetä, otin kyytipojaksi vähän herkkuja ja tulin nauttimaan karjakon lempipaikkaan. Samalla oli hyvä muistuttaa itseä, että puutarhassa pitäisi malttaa useammin istua alas ja vain olla.
Epäterveellisten herkkujen vastapainoksi on tänään herkuteltu terveellisestikin. Kuvassa on päivän sato omasta puutarhasta.
Karjakon lempipaikasta taisi tulla myös rengin lempipaikka. Mies kävi istuskelemassa penkillä illalla saunan jälkeen ja sanoi, että olipa siinä hyvä olla kun tiiliseinä hohkasi lämpöä selän takana. Joskus pienestä ideasta voi tulla isokin juttu.
