Ylpeys ja kauneus

 Puutarhassani on paljon asioita joista voi olla ylpeä. On kaunista ja kauneutta. Sitten on niitä kohtia joista ei voi olla ylpeä tai joissa ei ole tippaakaan kauneutta, käytännöllisyyttä on sitäkin enemmän.

Kompostintialuettani ei voi sanoa kauneuden huipentumaksi. Toimiva se on ja sopivassa paikassa.

En raaskinut heittää kaatopaikalle luumulehdon mansikoiden lavakauluksia kun pysyvät vielä kasassa. Niistä tuli jatkoa puiden lehtien kompostointiin. Nyt saan mahtumaan enemmän lehtiä yhteen ja samaan paikkaan. Toinen puoli on vino koivun juuren takia, ei anneta sen häiritä.

Matalampi osio on tyhjä, mutta oikeanpuoleinen on täynnä. Pohjalla on lehtiä ja päällä viime syksyn omenoita. Omenat olivat niin märkiä, että peitin ne sahanpuruilla ennen kuin laitoin painona toimivat lankut päälle. Toiveissa on multaa tai katetta parin vuoden sisään.

Pieni päiväreissu mökille tuotti muutaman säkillisen oksasilppua. Sille meillä on aina käyttöä eikä mikään määrä ole liikaa. Eilen levitin happamaan maan kasveille havupuista tehtyä silppua. Paras työkalu silpun käsittelyyn ja levittämiseen on vanha, talon mukana tullut rikkakihveli. Eipä sekään kovin kaunis ole, mutta pääasia on hyvä toimivuus.

Mansikkamaan uuden laatikot ovat paikoillaan ja kaikki mansikat on istutettu tai siirretty. Nyt minua häiritsee suuresti etteivät laatikot ole enää säntillisessä ja symmetrisessä järjestyksessä. Kaipa tuohon silmä tottuu, en vain jaksanut tyhjentää jokaista laatikkoa ja siirtää niitä.

Lopuksi kiedoin laatikot harsopeitteen alle. Vähän yöpakkasten takia mutta enemmän sen takia, että tiedän kuinka tuore multa houkuttelee kissoja asioilleen. Harsojen kanssa ei ole sitä vaaraa, että vastaistutetut taimet lentäisivät kaaressa pellolle.

Luumulehdon vapautunut istutustila houkuttelisi aloitella sen muokkausta. Onhan tuossa neliö poikineen uutta ideaa odottelemassa. Jotain sellaista pitää saada aikaiseksi josta voi olla ylpeä ka joka tuo kauneutta puutarhaan.

Perusparannuksia

 Minulla on menossa kasvimaan, mansikkamaan ja luumulehdon perusparannus. Perjantaina sain tehtyä kasvimaan ylälohkon valmiiksi, eilen lauantaina puolet alalohkosta. Tänään oli tarkoitus jatkaa alalohko loppuun, mutta eipä onnistunut. Maa oli liian märkää eikä ollut mitään asiaa sinne mutalilluun. Niinpä piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta. Viileä päivä joten mieluiten tein raskaampia töitä.

Perjantai-illan työn tulos. Kolme valmista riviä istutuksille. Lavakauluslaatikot eivät ole vielä valmiita, mutta niiden kanssa ei ole kiire, istutan täksi kesäksi niihin ehkä perunat.

Alalohkolle samat toimenpiteet. Ensin kitkin kaikki rikat pois, siis lähinnä voikukkia. Sitten kaivoin syvät haudat istutusrivien kohdalle. Haudan pohjalle ensin palamatonta lantaa ja sen jälkeen palanutta lantaa. Päälle sivuun laitetut mullat ja sen jälkeen penkin muotoilu. Kasvimaan voima oli vajennut, nyt tarvittiin kasvien kasvun takaamiseksi reilusti lannoitteita. Jos kompostorin kevättyhjennyksestä jää kompostia, laitan sitäkin kasvimaalle. Muuten komposti menee kasvihuoneen maapohjan parannukseen ja tomaattien lannoittamiseen.

Alalohkolle ehdin tehdä eilen kaksi riviä valmiiksi. Kuvan oikea reuna on niin märkää ettei sitä voi vielä muokata. Siihen tulee vielä kaksi riviä. Jos saan jostain halvalla tai ilmaiseksi lavakauluksia, teen oikeaan reunaan samanlaisen rivin lavakauluksia. Se helpottaisi kasvimaan hoitoa koska oikea reuna on aina liian märkä, siihen valuu vettä muualta puutarhasta. Kohta on lisäksi todella savinen.

Luumulehto kasvimaalta päin kuvattuna. Vasen puoli on peitetty hautumaan. Oikea puoli on muuten valmis, mutta sieltä puuttuu kahdelta pieneltä alalta kasvit. Ne tulevat myöhemmin. Käytävä on haravoitu.

Varsinainen tämän hetken uudistuskohde on tuo lavakaulusten kaari. Lavakauluksissa on kasvanut mansikkaa. Paikka on mansikoille oikein hyvä, mutta niiden suojaaminen linnuilta on ollut hankalaa. Perusparannuksessa mansikat siirtyvät mansikkamaalle johon lisään kaksi lavakaulusta. Samalla uudistan mansikoiden kasvualustan koko mansikkamaalta.

Tässä näkyy kaaren lavakaulusten kunto. Näillä ei tee enää mitään. Sain poistetua kaksi kaulusta luumulehdon kaaresta. Siirsin niiden mullat mansikkamaalle vanhoihin laatikoihin. Kaivoin maasta ja siirsin lähes 100 mansikantaimea. Siinä se tämä päivä menikin. Mansikkamaasta unohdin ottaa kuvia, pitää tehdä se myöhemmin.

Siinä kaari rosariosta kuvattuna. Mitä tulee mansikoiden tilalle? Taitaa tulla perenna-alue. Suunnitelma on miten teen, mutta en paljasta sitä vielä. Perenna-alueen teko jää syksyyn, siihen kun maa jäätyy. Siihen asti pidän tuossa katteen. Katteen alla on juurikangas, se saa jäädä paikoilleen kunhan teen riittävän paksun maakerroksen tuohon. Luumupuu olisi kiva istuttaa sillä onhan alue luumulehto. Maa on tuossa kohtaa silkkaa savea. Toisaalta jos löytyisi edullinen taimi, voisin kokeilla luumupuuta keskelle kaarta, reunoilla kasvaa luumupuut ja ne ovat menestyneet ihan hyvin.

Ensi viikolla saan toivottavasti kasvimaan valmiiksi, sen jälkeen teen ensimmäiset kylvöt. Ainakin porkkanan voisi kylvää ja istuttaa sipulit. Muiden kanssa pitää odotella lämpenemistä.

Riemu

 Jos on kiirettä puutarhassa niin on myös riemua. Jokainen piippo tai pieni maasta noussut pala vihreää ilostuttaa ja saa aikaan riemua. Puutarhasta ei malttaisi pysyä poissa hetkeäkään.

Yläpiha on lumeton, vain aurauskasan kohdalla on pieni pläntti lunta. Kaikki yläpihan istutusalueet on siivottu, kalkittu, lannoitettu ja mullattu. En siivoa penkeistä puiden lehtiä pois, perennojen kuivat varret katkon penkkeihin, päälle multaa niin näyttää siistiltä. Kaikki jänisverkot ovat vielä paikoillaan, ovat ainakin toukokuulle saakka.

Toinen näsiöistäni kukkii vihdoinkin. Olen ostanut taimet toiselta puutarhaharrastajalta, kituvampi yksilö on siirrettävä muualle mutta tämä kukkiva saa olla koska tykkää kasvaa juuri tässä. Kukinta on jänisverkon ansiota, viime vuonna en verkottanut ja jänikset kalusivat pensaan oikein kunnolla. Kuvaamisen jälkeen asettelin verkon tarkasti paikoilleen.

Krookuksien kulta-aika on alkanut. Nämä taitavat olla lajiketta 'Cream Beauty'. Ovat selkeästi runsastuneet muutamassa vuodessa vaikka jänikset parturoivat nämä parisen vuotta vuotta sitten aivan maan tasalle.

Kevätjurjenmiekka 'Katherine Hodgkin' runsastuu sekin, kohta jäväät vanhat krookukset jalkoihin. 'Rrozen Palnet' lajike taisi jäädä yhden kevään vieraaksi niin kuin etukäteen arvelinkin. Tässä vieressä kasvoivat eikä niistä näy  mitään.

Mansikkalaatikot näkyvissä. Pienen tarkistuksen jälkeen voi todeta mansikoiden talvehtineen hyvin. Muutamana kohtaan saa laittaa uuden taimen, sitä varten jätin luumulehdon mansikoihin muutaman rönsyn. Näistä mansikoista katkoin kaikki pois.

Uuden kasvihuoneen luona on vielä lunta. Ja maa on todella märkää, siis todella märkää. Alueen ojitusta onkin tarkoitusta parantaa jossain vaiheessa. Jättikiven alue pitäisi ehtiä siivota viikonlopun aikana, sieltä nousee jo vaikka mitä piippoja esiin.

Posliinihyasintit ovat kukkineen jo pari vuotta tosi huonosti. Nyt ne päättivät nousta loistoonsa. Kukkivat kunnolla ja ihan selvästi näitäkin on enemmän kuin ennen, olen istuttanut niitä tuohon vain kymmenisen kappaletta.

Täällä lapsenlapset ovat heränneet ja saaneet aamupalansa, se on taas aika lähteä ulos ja puutarhatöihin. Eilen siivottiin puutarhaa iltakasiin asti, käytiin tutkimassa, tulvat purot ja vesiputoukset. Kyllä tuli illalla uni hyvin kaikille, myös mummille.

Kohtaanto-ongelma

 Tällä hetkellä sopiva sää ja vapaa-aikani eivät kohtaa. Kun sataa, minulla olisi aikaa tehdä puutarhatöitä. Kun ei sada, ei minulla ole aikaa puutarhatöihin. Ihan vähän turhauttaa koska intoa olisi. Eikä muutenkaan nyt oikein innosta tämä puutarhan kohdalle osunut elokuinen sadekausi. 

Yläpihan istutuksen syysvuokko on villillä tuulella, se leviää vauhdilla kohti nurmikkoa. Siksi edelleen merkkinä kolme rautakeppiä jotta ruohonleikkuri ei leikkaa vuokkoa pois.

Syyshortensia alkaa olla parhaassa kukassa. Se kasvaa vähän toispuoleiseksi ,mutta antaa kasvaa, en viitsi alkaa leikkaamaan koska lopputulos voi olla entistä huonompi. Korkea tumma puu hortensian takana on rusokirsikka, ehkä jo ensi keväänä saisin nauttia sen ensimmäisistä kukista. Takaa pilkistää pala punaista saunamökkiä. Päätin miehen kannustuksella aloittaa syksyn entisöintikurssilla saunan ikkunoiden kunnostamisen. Miksipä jättää niitä ensi kesään kun voin tehdä työtä talvellakin.

Orava oli kätkenyt auringonkukan siemeniä luumulehdon kivituhkakäytävälle. Kätkö unohtui ja siemenet itivät kun hellejakson jälkeen saatiin vettä. En raaskinut kitkeä pois, olkoot tuossa hauskana koristeena.

Mansikkakokeiluni näyttää toistaiseksi hyvältä. Kaikkiin leikattuihin taimiin on kasvanut uutta vihreää versoa. Mielenkiintoista nähdä onko ensi vuoden mansikat tätä vuotta suurikokoisempia. Tänään toteutin pikäaikaisen haaveeni koska illalla satoi vettä eikä ollut mitään asiaa puutarhaan. Keitin pelkistä oman maan mansikoista yhden maijallisen mehua. Silti oman maan mansikoita jäi vielä pakastimeen koko talven hilloja varten. Mansikkahilloa en ole ostanut kaupasta sen jälkeen kun aloin tehdä sitä vuosia sitten itse. Makua ei voi verrata toisiinsa missään olosuhteissa.

Ostin keväällä kaupasta jonkun esikkomix-purkin. Kolme erivärisenä kukkivaa esikkoa siinä oli. Yksi niistä oli tämä valkoinen. Luulin taimen menehtyneen helteisiin mutta elossa ja kukkii ilokseni. Talvenkestävyys on vielä mysteeri.

Ihan toimettomana en ole ollut sadekeleillä. Aloitin kunnostamaan iso kaappia jonka sain pojan ostaman talon liiteristä. Mies auttaa ja kaapin kunnostaminen etenee nyt vauhdilla. Pahojen lahovaurioiden takia siihen jouduttiin tekemään paikkapala kylkeen ja uusimaan koko alapohja. Seuraavaksi pääsen petsaamaan uusittuja osia kaapin väriseksi. 

Sitten keksin tehdä toimettomana lojuneesta vanhasta radiosta kissan pesän. Poistin radiosta sisukset ja tein siihen uuden takalevyn jonka päällystin tapetilla. Radion sisäosat maalasin harmaaksi ja viimeiksi tein sinne pehmustetun pedin. Aika pieni on mutta saattaa sinne Iines tai Alma mahtua päiväuniaan nukkumaan.

Satokausi 2.0

Kurkkuja on saatu juhannuksesta asti övereihin asti. Niitä on syöty itse urakalla ja silti on riittänyt jaettavaksi läheisille. Nyt on menossa suvantovaihe. Lannoitin kurkkuja lisää eli lisäsin kanankakkarakeita jokaiseen ruukkuun. Vaikutusta on luultavasti odoteltava vielä jokunen päivä.

Eilen huomasin, että katonrajassa pukkaa uutta kurkkusatoa vauhdilla. Ehkä uusi lannoiteannos auttoi nopeammin kuin ajattelin.

Kirsikkatomaatteja syödään joka päivä, osa menee suorana suuhun kasvihuoneissa ja osa onnistuu päätymään keittiöön saakka. Kuvan pensastomaatti 'Gartenperle' on ollut maultaan iso pettymys. Sen sijaan 'Vilma' ja runkotomaatti 'Sungold' ovat jatkossa mukana, jälkimmäinen on ihan mielettömän makea.

Valkosipulisato jäi kuivuuden takia pieneksi. Ei määrältään vaan kooltaan. Nämä riittävät talveksi ja osa päätyy kynsinä maahan loppusyksyllä. Valkosipuli onkin niitä harvoja joiden suhteen olemme täysin omavaraisia.

Mansikkamaa koki eilen pienen muutoksen. Kokeilen ensi kertaa ammattiviljelijöiden konstia ja leikkasin kaikki mansikoiden lehdet pois. Lisäksi laitoin mansikoille uudet oljet ja kastelin huolella. Parin euron sadetin oli hyvä ostos, toimii loistavasti. Mansikan pitäisi kasvattaa uudet pienet lehdet vielä tänä vuonna. Eivät tee näin rönsyjä ja ensi kesän kasvun pitäisi olla vahvempaa, lisäksi säästyn kuivahtaneiden lehtien siivoamiselta ensi keväänä ja tautien riski vähenee.

Valkoinen kuukausimansikka on ollut yksi puutarhan nappikasvatuksista. Sitä laitan kasvamaan yhden pienen lavakauluksen koska tuntuu viihtyvän. Ei tee lainkaan rönsyjä, uusia taimia saa kun jättää mansikoita maahan. Tämä on ollut koko kesän lastenlasten herkkua, siinä yksi syy lisätä taimien määrää.

Omenaa ei saada hurjaa määrää mutta eiköhän noista yksi piirakka saada aikaiseksi. Punaisten viinimarjojen päätymistä pakastimeen ja mehuksi minun ei tarvitse murehtia sillä rastaat söivät parissa yössä kaikki viisi pensasta tyhjäksi. Pari litraa ehdin kerätä, en enempää sillä linnut nauttivat marjansa raakoina. Onneksi vaaleanpunaiset ja valkoiset viinimarjat olivat kypsiä ja ne sain kerättyä itselleni sillä huomasin niidenkin kiinnostavan lintuja. Nälkäisiä ovat kun metsissä on nyt heikosti mustikkaa. Keltainen vadelma on saanut olla rauhassa ja se on pelastanut sadon. Olen kerännyt sitä niin paljon, ettei pakastimeen mahdu enää yhtään.

 

Lomalle lompsis puutarhan kautta

Vihdoinkin alkoi varsinainen kesälomani. Viikkoa kesäkuussa en pitänyt lomana sillä silloin siivosin talossa urakalla suursiivouksen. Toki olen tyytyväinen, että siivous on tehty mutta ei se mitään lomaa ollut. Nyt on helle, vähän pyykkiä eikä kissankarvoja sisällä, siis ei paljoa mitään siivousta.

Saaripalstan Sailalta saamani tuoksuherneen siemenet itivät hyvin. Ensimmäiset ovat kukassa ja jestas, että näissä on upeat värit. Tämä vuosi vain ei taida olla mikään tuoksuherneiden vuosi, viime vuonna kukinta oli paljon runsaampaa. Taitaa helteet kiusata.

Samassa vanhassa peltiammeessa kukkii krasseja. Vaaleampi on lajike 'Milkmaid' ja tummempi 'Jewel Cherry Rose'. Kuva ei tee oikeutta krassin upealle kirsikan värille. Tämä väri pääsee ehdottomasti jatkoon. 

Kaikki kasvattamani  samettikukat pitäisi olla lajiketta 'Strawberry Blonde'. En ole muuta kasvattanut ja silti on noin paljon keltaisia kukkia, siemenet siis kaikki omista viime vuoden taimista. Voikohan lämpö vaikuttaa tähänkin.

Krassi 'Alaska Salmon Orange' on yhtä ihana joka vuosi. Vanhassa kasvihuoneessa se kasvaa vanhan puuhellan uunista.

Kerrankin kirahvinkukkani ovat onnistuneet. Kasvien latvat huitelevat kahdessa metrissä, niinpä kukkien kuvaaminen on hieman hankalaa. 

Sadonkorjuu kuuluu jokaiseen päivään. Mansikoita tulee pari litraa päivässä, kurkkuja on kerätty jo runsaasti, yksi päivä vein niitä viisi tyttären perheeseen. Syömme kurkut aika pieninä sillä lisää kypsyy koko ajan. Tänään kävin vielä naapurikylän mansikkamaalla keräämässä kaksi ämpärillistä mansikoita pakastimeen. Enpä muistanutkaan miten mukavaa siellä oli. Sää oli täydellinen, enimmäkseen pilvistä ja + 20. Sopiva tuuli eikä yhtään ötökkää. Täydellinen loman aloitus.

 

Kaikki yhdessä päivässä

 Sunnuntai alkoi ja päättyi aurinkoisena päivänä. Lähdin heti aamusta puutarhaan intoa puhkuen. Olo oli kuin karkkikaupassa, aivan mahdoton päättää mitä valitsen eli mitä puuhaa tekisin. Niinpä kokeilin vähän kaikkea. Kuten haravointia, kompostin tyhjennystä, risujen keräämistä, taimien kaivamista, penkkien multaamista, risuaidan täyttöä ja lannoitteen levittämistä. Oli tunne, että kaikki on tehtävä yhden ja ainoan päivän aikana. Lopulta tajusin, että ei tämä ole kevään ainoa puutarhapäivä. Voi ottaa rauhallisesti ja antaa selälle ja lonkille hieman armoa.

Jalokin nauttii puutarhan lumikelloista. Tosin saatoin olla hiukan eri mieltä lumikellojen halaamisen hellyydestä.

Tänään oli krookusten päivä.

Hieman lisää lumikelloja.

Kuten aiemmin olen kertonut, kasvimaa kokee tänä kesänä muutoksia. Vasemmalla olevat neljä lavakaulusta ovat uusia. Ensimmäinen tuli jo syksyllä ja siinä kasvaa valkosipulit. Seuraavana tulee kesäkurpitsat ja pikkulaatikoihin yrttejä. Yrttipenkki (joka on lavakaulusten ja kasvihuoneen välissä) muuttuu raparperin kasvupaikaksi.

Raparperi taas siirtyy pois kompostialueen jatkon tieltä. Raparperi kasvaa kuvan oikeassa laidassa, tuo kolme kerrosta lavakauluksia on uusi kyhäelmä ja siitä tuli lehtikompostori. Siinä on vain haravoituja puun lehtiä. Kunhan kaikki haravoinnit on tehty, lisään lehtien sekaan keittiökompostorin puoliraakaa tavaraa ja laitan lehtien päälle painot. Tämä kaikki ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta opittua.

Kuvasin pienen pätkän pörriäisten elämää krookuksissa. Instan puolella nämä tunnistettiin tarhamehiläisiksi eli jollain naapurilla saattaa olla mehiläispesä. Tervetuloa vaan mehiläiset minun puutarhaan kukkia pölyttämään.

Ensi viikon lämpötila näyttää lupaavan lämpimältä. Saisikohan jo peräti  luopua toppatakista puutarhatöissä.

Esikkoriemua ja vähän muuta

 Talvi on ollut puutarhalle suosiollinen. Olen katsastanut viime vuonna istutettuja esikoita ja ilokseni olen löytänyt ne kaikki tai lähes kaikki hengissä, ihan kaikkia kun en välttämättä muista.

Tämä on hankittu elokuussa Mustilan taimipäivästä. Lajike on 'Victoriana Black Lace'. Ihana tummakukkainen kaunotar jota olen halunnut jo pitkään kokeilla.

Ensimmäiset esikot aloittelevat kukintaa. Tätä punaista ostin toiselta puutarhaharrastajalta ison läjän ja ripottelin taimet pitkin puutarhaa jotta näen missä viihtyisi parhaiten.

Tämän epäilen olevan yksi Mustilasta hankituista aarteista. Väinönputki oli ostoslistallani ja sehän löytyi heti ensimmäiseltä myyjältä jonka valikoimaa menin tutkimaan. Näin väinönputken ensi kertaa livenä viime kesänä Porkkalan kartanossa ja sen tuoksu hurmasi minut täysin. Jos väinönputki sinnittelee hengissä, niin kohta saan nauttia anismaisen lakritsaisesta tuoksusta myös omassa puutarhassa.

Rinnepuutarhan pääsen siivoamaan pääsiäisenä. 

Jättikiven penkki suli nopeasti, vielä pari päivää sitten se oli täysin lumen peitossa. Kaikki taimet on istutettu viime kesänä joten odotan innolla mitä kaikkea tästä nousee. Eniten jännittää onko kärhö 'Princess Kate' hengissä.

Mansikat eivät ole vuosiin talvehtineet näin onnistuneesti. Kaikki hengissä. Onneksi jätin rönsyjä leikkaamatta syksyllä sillä päätin laajentaa mansikoiden istutusalaa kahdella laatikolla.

Lasikuistilla kukkii. Kävin kukkakaupassa ja otin myös ruokakaupasta täydennystä. Kaikki sellaisia jotka voin istuttaa myöhemmin puutarhaan. Eli hyasintteja, esikoita ja helmililjoja.

Puutarhaisaa pääsiäistä kaikille.