Syksyistä

On taas sellainen oman elämän ruuhkakuukausi, että oksat pois. Ei tahdo pysyä ajan kulumisen perässä. Viikonloppuna ajattelin ehtiä puutarhatöiden pariin, toivottavasti ei sada, tai ainakin olisi taukoja sateessa. Ilokseni katselin, että haravointia ei voi vielä aloittaa, lehdet ovat pääosin tiukasti kiinni puissa meillä olleista myrskyistä huolimatta. Haravointia kun voi tehdä ennen lumien tuloa kauniina pakkaspäivinä.

Tämä taitaa olla viimeinen kuva 'Vanilla Fraise' hortensiasta ennen kuin kunnon pakkasyö rusketti sen kukat. Pensas kasvaa omana mieleni hivenen liian harottavasti, olen yrittänyt leikkaamalla ohjata sen kasvua.

Vaikka 'Grandiflora' hortensian runko on vino, olen onnistunut kasvattamaan siitä kivan yksirunkoisen pensaan. Taustalla näkyy pieni punerrus rusokirsikassa, tänä vuonna ruska ei ole meillä kovin kummoinen edes näissä ruskan luottokasveissa.

Äitini laittoi kuvan kelloköynnöksen siemenkodista. Niitä tuli hänellä peräti 33 kappaletta. Kasvatin hänelle kaksi valkoista kellököynnöstä, ne tekivät valtavasti kukkia ja myös nuo siemenkodat. Instassa kyselin ohjetta näiden kuivaamiseen ja ilmeisesti kannattaa kuivattaa siemenkodat näin ja ottaa siemenet talteen kuivumisen jälkeen.

Lämmin syksy saa osan kasveista sekaisin. 'Omoshiro' kärhö teki uuden verson ja siihen nupun. Valitettavasti ensipakkanen ehti tulla ja palelluttaa nupun. Normisti 'Omoshiro' kukkii alkukesästä eikä tee enää uusintakukintaa.

Kuten jo sanoin, tänä vuonna ei hehku kummoisesti ruskan värejä. Elokuussa hankittu Tuurenpihlaja näyttää heti mihin pystyy. En malta odottaa, että puu on suuri ja noin kauniin punainen. Siitä tulee vielä arboretumin syksyinen katseenvangitsija. Puiden ja pensaiden verkottamien on loppusuoralla, enää uupuu muutama verkko.

Kaikki kolme syyskimikkiä ehti kukkaan vaikka pelkoni sen suhteen oli suuri. Eivät onneksi hätkähdä ensimmäisiä kylmiä ilmoja. Jokunen harmaakäenkukka kukkii kimikin seurana. Taustalla näkyy mongolianvaahtera, sekin on ruskan huippuvuosina paljon punaisempi. Pienempi keltainen puu kauempana on visakoivu, se on ymmärtänyt kellastuttaa lehtensä, vaan muista koivuista osa miettii vielä.

Seuraavaksi hyppään hetkeksi puutarhaan ennen kuin haen lapsenlapset yökyläilemään.

Loppukiri

 Puutarhassa on ollut loppukiri ennen ensimmäisiä pakkasia. Ensi yönä tule olemaan vähintään hallaa, tätä kirjoittaessa lämpötila on laskenut + 5 asteeseen. Illalla ennen hämärää nousi hieno usva pelloille, sekin enteilee kylmää yötä.

Upea usva, harmi kun hämärä peitti sen nopeasti.

Usva näkyy myös tuolla kasvihuoneen takana. Toistaiseksi hallaöitä ei ole ollut ja sen huomaa puutarhasta. Viikonloppuna piti leikata nurmikko ja se kasvaa edelleen vauhdilla.

Minulla on ollut muutamia jakotaimia ruukuissa odottamassa uutta kotia tai istuttamista omaan puutarhaan. Koitan talvettaa ne ruukuissaan. Laitoin kasvimaan reunaan lavakauluksia, ne tulevat olemaan siinä jatkossa aina. Yhden lavakauluksen säästin taimille. Pohjalle sanomalehteä ja yksi säkki multaa. Heitän vielä yhden multasäkin mullan taimien päälle. Viime vuonna talvetin taimia näin, ja hyvin selvisivät. Kuunliljoista leikkasin lehdet pois, ehkäpä eivät ota siitä nokkiinsa.

Tänään poimin kasvihuoneesta vihonviimeiset tomaatit sisälle kypsymään. Pyykkipoika kertoo tomaattien koon. Jos nämä kypsyvät, niin keitän näistäkin tomaattisosetta pakastimeen.

Puutarhassa on monessa kohtaa yhtäaikaa kesä ja syksy. Kärhö kukkii täysillä, maksaruoho punastuu ja jalavan lehdet kellastuvat. Arboretum on vielä verkottamatta, se on ohjelmassa viikonloppuna jos ei sada vettä.

Maanantainan syötiin broilerin kanssa oman maan kasviksia. Ihmeen pitkälle näitä riittää.

No tomaatteja ainakin riittää sitten kun muut tuoreet ovat loppu. Siinä on kaikki, myös ne tänään kerätyt.

Kasvimaan kuvassa näkyy myös daalia. Milloin ne pitää nostaa ylös vai olenko jo pahasti myöhässä? Voisin koittaa talvettaa juurakon pojan kellarissa. Hyvät vinkit otetaan vastaan juurakon talvettamiseen.

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä ja samalla lomaviikon ensimmäinen. Olen tehnyt lomalla kaikkea muuta, mutta puutarhaan en ole ehtinyt. Sadesäillä on ollut oma osuutensa asiaan, tänään oli sopivan kuivaa vaikka tuuli navakasti. Viimeöinen myrsky oli sopivasti kuivattanut puutarhaa työskentelykelpoiseksi. 

Tosin paljoa en tehnyt varsinaisesti märässä mullassa möyrien. Riikasta tuodut valkosipulit istutin ja lisäsin verkon niiden laatikon päälle. Kaivoin yhteen kasvatuslaatikkoon ruukut joissa on taimia joiden haluan säilyvän hengissä ensi kesään. Kannoin polttopuita liiteriin ja tein retken omaan metsään.

Pieneltä metsäpalstamme on tämä näkymä puutarhaan pellon yli. Zoomasin kuvaa joten se ei kerro että oikeasti ole pellon toisella laidalla. Kuvassa näkyy arboretum ja sen edessä oleva tervaleppäaidamme. Oikean laidan havupuurykelmän alla on alppiruusumetsikkö.

Lähdin hakemaan omasta metsästä sopivaa karahkaa talviasetelmaani varten. Metsään on jätetty paljon lahopuuta, kantoja ja kaatuneita puunrunkoja. Kerran olemme ottaneet metsästä puuta polttopuuksi ja kerran sieltä on tuotu iso kaatunut kuusi pois. Muut rungot ovat saaneet jäädä rikastuttamaan metsän eliökantaa. Yhden sopivan karahkan löysin,  mutta en tiedä vielä käytänkö sitä vai onko se liian laho. Liiteristä löytyi koivuinen varakarahka.

Tässä kuvaa arboretumista metsikköön päin. Pelto on syyskylvön jäljiltä mukavan vihreä. Tänä vuonna siinä ei ole ollut muuttavien joutsenten ja hanhien laumoja, niitä on kuitenkin saatu ihastella toisella viereisellä pellolla.

Tarkastin kaikki arboretumin verkot. Hyvin olivat paikoillaan. Pyökki on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Se pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään vaikka jopa tammet ovat jo täysin lehdettömiä. Edes viimeöinen myrsky ei saanut pyökin lehtiä irti. Taustalla näkyy taloa puiden lomasta pilkottaen.

Puutarhan kaikki työt ovat tehtyinä. Kitkeä voisi ja katkoa perennojen varsia jos huvittaa. Jos ei huvita niin ehtii sitä keväälläkin. Haravoinnitkin ovat valmiita, loput lehdet saavat jäädä niille sijoilleen.

Vadelmilla on taas uudet narut. Alan jo tottua ajatukseen, että narut vaativat uusimisen 2-3 vuoden välein. Vaikka mitä on kokeiltu niin sen kestävämpää narua en ole löytänyt. Nyt on jotain siskolta saatua paalinarua joka ei sopinut heidän käyttöönsä. Sain vadelmat leikattua, parina viime vuonna se on jäänyt kevääseen. Haravoin vadelmien juurelle lehtiä, sinne maatuvat hyvin ja toimivat katteena.

Iines oli pihatöissä mukana, mutta metsään ei tullut kaveriksi. Iineksellä ja Almalla on taas ollut kähinää keskenään. Ilmiö tulee joka vuosi syksyisin kun kissojen elämä siirtyy enemmän sisälle. Ei meinaa talon neliöt riittää kahdelle tyttökissalle. Jalo ei kahinoihin osallistu vaikka sekin on jo siirtynyt nukkumaan yönsä talossa sisällä.

Ensi viikolla alkaa marraskuu, ei niin paha koska se on syntymäkuukauteni.

Kun halvalla sai

 Olipas taas kerran oikea sulovilen-olo. Eksyin katselemaan alennuksesta kukkasipuleita ja katse saattoi harhailla vähän toisaallekin.

Plantsusta sai kukkasipuleita kymmenen pussia viiden hinnalla. Ostin pelkkiä lumikelloja. Olin tarkkana ja syynäsin jokaisen pussin läpi, vaikuttivat vielä kasvukelpoisilta. Kotona istuttaessa vain muutama sipuli sadasta osoittautui kuivahtaneeksi. Tai keväällähän sen sitten lopullisesti näkee miten kävi, oliko onnistunut ostos vai ei. Istutin kaikki sipulit hortensiapuutarhaan.

Yksinäinen köynnöshortensia maksoi vain euron. Olihan sille annettava uusi koti männyn juurelta. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin vielä oksasilppua hortensian juurelle ja lankakorin verkon virkaa tekemään. Köynnöshortensia on paikallisten jänisten herkkua. Vahvan oloinen taimi jossa oli monta haaraa eikä sitä olisi kiva menettää ristihuulen ateriaksi.

Ja vähän siemeniä tulevaan puutarhakauteen. Vain 0,50€ pussi. Ei vaan voinut vastustaa vaikka oikeaa tarvetta ei ollut. 

Kolmas kerta toden sanoo. Jo kaksi katsuraa olen saanut kuolleiksi tässä puutarhassa. Yritän vielä kerran, hyvän kokoinen taimi maksoi 9€. Nyt ei pitäisi olla liian kuiva paikka vaikka onkin auringossa. Paikka on uuden kasvihuoneen edessä, jättikiven puolella. Mustat, korkealle kurottavat kukinnot kuuluvat jättiverbenalle. Jätän sen tuohon ja saa siementää itsestään, pari vuotta olen onnistuneesti toiminut niin ja jättiverbena on talvehtinut siemenenä maassa.

Ja viimeiseksi tietenkin pakollinen verkko ympärille. Miehen vinkistä uskalsin käydä navetassa lojuneen verkkorullan kimppuun, sen sai kuulemma ottaa käyttöön. Siis säästin vielä lisää enkä joutunut ostamaan uutta verkkorullaa. Katsuran latva tulee verkon yli mutta latvan mahdollinen menetys ei haittaa.

lJa koska löytyi vielä kaksi erittäin edullista 'Pink Annabelle' pallohortensiaa niin olihan nekin otettava. Paikka voi vielä muuttua, mutta olkoot talven tuossa. Taustalla olevat pienet vihreät piipot kuuluvat 'Ping Pong' laukalle. Se lähtee kasvuun heti istuttamisen jälkeen. Piipot talvehtivat hyvin, tai sanon näin suurella kahden talven kokemuksella.

Olisikohan siinä olleet kauden viimeiset hankinnat. Syksy ei oikein innosta maan kaiveluun, näpit jäätyy ja pimeä tulee järkyttävän aikaisin. On aika vetäytyä talvipuuhiin ja kaivaa kirjoja ja palapelejä esiin.

Voi näitä kelejä

Syksy ei ole mitenkään päin lempivuodenaikani. En pidä pimeästä, kylmästä enkä etenkään märästä. Täällä on satanut paljon, lähes joka päivä tulee vettä. Syy miksi en ole kierrellyt puutarhamyymälöiden alennusmyynneissä tai hamstrannut lisää kukkasipuleita, ei hotsita kaivaa litimärkää maata. Tosin, on tässä ollut aikapulaakin ja tulee olemaan.

 Kaunista on, sitä ei voi kieltää kun puut ja pensaat saavat syysvärinsä. 

Kasvimaalla kokeilen nyt etten käännä sitä lainkaan, kitkin ennen pahimpia sateita rikat pois ja kuvan porkkanatkin on jo nostettu. Jos pääsen haravoimaan niin levitän lehdet kasvimaalle.

 Haravoimista riittäisi mutta en tee sitä märille lehdille, ne vain liiskaantuvat toisiinsa ja ovat hankalia.

 Muut lehdet voisi jättää, mutta vaahteran lehdet, niitä on paksu kerros eikä se tee puutarhalle hyvää. Vadelmien juurella ne menettelevät, tai kasvimaalle siirrettynä.

Ensi viikolla pidän vähän lomaa mutta nyt kävi niin, että olen koko loman reissussa muun perheen ollessa kotona. Lähden Budapestiin äitini ja siskoni kanssa. Ihana päästä muihin ympyröihin, herkuttelemaan ja ehkä tekemään ostoksia. Jotain nähtävyyksiäkin voi olla luvassa. Eikä yhtään haittaa Budapestiin luvattu + 24 asteen lämpö ja aurinko.

Syysvärejä

Miten muistelen viime syksynä lokakuun olleen loistokkaan värikäs, ruska taisi olla yksi hienoimmista. Nyt ei värien loisto yllä ihan samaan vaikka kaunista väriä löytyykin.

 Suurempi mongolianvaahteroista punertaa, tänään se oli jo selkeän punainen mutta en ottanut kuvaa hämärässä, tämä kuva on viikonlopulta. Vihreä rinkula vaahteran alla on jotain tyräkkiä, sopivat hyvin yhteen.

 Keltakoivu on nimensä veroinen, kauniin keltainen.

 Ussurinpäärynä on tänä vuonna enemmän lila kuin punainen. 

 Seljapihlaja ei petä mikään vuosi vaan saa upean oranssin värin. Myös osassa pioneja on kaunis syysväri kuten pihlajan takana näkyvällä yksilöllä.

 Nimetön, Mustilan arboretumista hankittu vaahtera on jo pieni puu, sekä kovin kauniin värinen yhdessä happomarjan kanssa.

Keltajapaninargervossa on joka syksy yksittäisiä punaisia oksia. Olisipa upea näky jos koko pensas tai ne kaikki olisivat yhtä punaisia.

Yksi lempipensaistani on koiranheisi. Viime syksynä se oli lähes kokonaan vaaleanpunainen, nyt odottelen muuttuuko se tästä vielä vai ehtivätkö lehdet tippua. Suosittelen kokeilemaan muitakin heisiä, myös hurtanheidessä ja lumipalloheidessä on kaunis ruskasävy.