lauantai 31. heinäkuuta 2021

Kolme naiskaunotarta

 Miksiköhän niin moni kasvi nimetään naisen nimellä? Mietin asiaa tänään kun istutin kolme uutta alppiruusua alppiruusumetsikköön. Kaikilla kolmella on naisen nimi tai naista merkitsevä nimitys. Ehkä kukat ja kasvit mielletään mieluummin kauniimman sukupuolen edustajiksi.

Olen ollut tällä viikolla flunssassa. Torstaina nukuin koko päivän, olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Koronatestissä kävin mutta onneksi oli negatiivinen. Perjantain huilin mutta tänään tuntui, että pihalle on päästävä vaikka kurkku on vielä kuin raastinrauta. Jotain kevyttä tekemistä ja sitä oli alppiruusujen maahan saattaminen. Ensin kokosin istutusmullan raaka-aineet. Lahonnutta puuta yksi ämpärillinen, toinen perusturvetta, kolmas hiekkaa jossa havunneulasia ja neljäs ämpäri havunneulasia.
Sitten kaikki ainekset sekaisin kottikärryissä. Aina ei tarvitse ostaa valmista rodomultaa vaan sellaista voi valmistaa itse. Sekoitin tuohon vielä istutuskuopasta tullutta maata sekaan.
'Pohjolan Tytär' pääsi maahan ensimmäisen. Katteeksi laitoin neulasia ja oravien jäljiltä kasaantunutta käpysilppua. Taustalla näkyy 'Hellikki' kiviympyrässä, sekin tänään istutettu. Vai olivatko sittenkin toisinpäin, en enää muista.
Kääpiöalppiruusu 'Vieno' sai oman paikan katajan katveesta. Normisti en olisi tätä laittanut ostoskoriin, mutta kun oli puoleen hintaan ja ostin tämän lahjakortilla. On kai jonkun sortin herkkäsieluisempi alppiruusu. Toisaalta minulla on pysynyt 'Tiuku' hengissä joka on sekin vähän herkempää sorttia.
Kaikki aikaisemmat alppiruusumetsikön istutukset ovat hengissä. Pariin kertaan vein näille yhden tynnyrillisen vettä ja se ilmeisesti oli vaivan väärti.
Samalla otin kaikki mustat muovit pois ja jään seuraamaan kuoliko heinikko muovien alta. Ilokseni huomasin muutaman uuden mustikan varvun, ehkä mustikka saa nyt enemmän tilaa kun heinä ei kiusaa sitä. Muutama alppiruusu tuonne vielä mahtuu, niiden hankinnan kanssa en pidä kiirettä, tulevat vastaan sitten kun tulevat. 



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Yhden ruusun ylistystä

Ruusujen kausi ei ole vielä ohi, osa on kukintansa kukkinut mutta osasta saadaan nauttia pakkasiin asti. Olen istuttanut rosarioon aikaisemminkin Easy Elegans-ruusuja mutta huonolla menestyksellä. Viime vuonna ostin taas kaksi uutta kun tuli alennusmyynnissä vastaan. Ensi kertaa sain molemmat ruusut selviämään talvesta vaikka istutin ne loppuvuodesta. 

Ruusu 'Music Box' on kasvanut hyvin, se on tehnyt uusia versoja kiitettävän paljon vaikka keväällä näytti huonolta.
Kukkanuppuja muodostuu lisää ja lisää, kukintaa on luvassa pitkäksi aikaa ellei tänään alkavat sateet pilaa kukintaa.
Ruusun kukat aukenevat kellertävinä ja muuttuvat vaaleanpunaisen kautta pinkkireunaisiksi. Toinen ruusuista on 'High Voltage' mutta sen kasvu on ollut huomattavasti hitaampaa. Nuppuja on ja toivottavasti näen kukatkin. Easy Elegans-ruusujen etu on omajuurisuus, siksi haluaisin niiden menestyvän myös minun puutarhassa.
Yllättävä menestys on ollut myös äitienpäiväruusulla joka kukkii ihanin pyörein punaisin kukin. Leikkaan tästä kukinnan jälkeen versot reilusti poikki ja heti alkaa kasvamaan uutta ja kohta on jo uusia nuppuja ilmestynyt. Tämäkin kukkii syksyllä viimeisten joukossa.
Olen miettinyt uudelle kasvihuoneelle vievän kulkuväylän reunuksen istutuksia. Ruusukuja voisi olla hieno mutta ehkä tuossa on sittenkin perennojen paikka. Pitäisi löytää matalana pysyvä omajuurinen ruusu joka ei leviäisi liikaa ja kestäisi koko päivän paahdetta ja sellainen taitaa olla mahdottomuus.
Tänäkin vuonna on tullut tehtyä alelöytöjä. Tosin vähemmän kasveja. Ostin 150cm korkeaa verkkoa -70% alesta. Yhdelle rullalle oli tarve mutta kolme ostin. Saanpahan kerralla korkeammat verkot kasvaneille taimilleni.


sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Vielä vähän

 Helteet palaavat tänään hetkeksi, se sopii vaikka eniten odotan sadetta. Kun olen tämän postaukseni kirjoittanut, on mentävä virittelemään sadetin taas uuteen kohtaa perennapenkissä. Kuivuuden sietämisen auttamiseksi, olen katkonut monista perennoista jo varsia pois, tänään lähtee kaikki tähtiputket. Kuvittelisin niiden sietävän kuivuutta paremmin kun ei tarvitse keskittyä siementen tuottamiseen tai kukintaan. Ja onhan ruskettuneet kasvit myös hieman epäesteettisiä.

Hortensia 'Lime Rickey' on kovin valkoinen, vihreä vaihe ohitettiin tyystin. Uskon valtavalla lämmölle olleen vaikutusta asiaan.
Siirsin muutaman pienen punaisen 'Red Velvet' tiikerililjan jakosipulin valkoisten kiiltoleimujen kupeeseen. Tämä punavalkoisen yhdistelmä oli silloin mielessä. Aika herkku pari.
'Pink Annabelle' hortensia on niitä harvoja joita olen kastellut. En halunnut menettää tämän kukintaa. Alakulmassa näkyy miten keijunkukka 'Paprika' on hätää kärsimässä, sille täytyy muistaa viedä vettä oma kannullinen.
Ja vielä vähän rakastamaani laukkaa ja sen pallokukkia. 
Allium 'Pksmense' ei ole nauttinut helteistä, se taitaa olla vuoriston kasvi ja tottunut hiukan erilaiseen ilmastoon.
Sen sijaan laukka 'Ping Pong' on nauttinut lämmöstä ja on suuresti pölyttäjien suosiossa. Kimalaisia ja neitoperhosia vierailee laukan kukinnoissa ahkerasti. Löysin tätä laukkaa viime syksynä Lidlistä ja ostin ihan vain sen hauskan nimen takia. Laukka talvehti hyvin ja kukkii vasta nyt. Jos suinkin tätä tulee uudestaan myyntiin niin ehdottomasti ostan lisää. Tähän aikaan kesästä kukkivia laukkoja ei ole montaa lajia.
Vielä vähän punahattuja jotka nekin ovat kimalaisten ja neitoperhosten suosiossa. 'Ping Pong' laukat näkyvät kuvan oikeassa yläkulmassa. Kasvavat aika korkeiksi mutta pysyvät hyvin pystyssä.

Loppuun pieni varoituksen sana liljakukoista. Löysin eilen yli 20 aikuista kukkoa liljoistani. Listin kaikki kuoliaaksi. En tiedä olivatko tämän kesän kuoriutuneita kukkoja vai munimaan tulleita yksilöitä mutta kannattaa tarkkailla omia liljoja, kukkoja on liikkeellä.


lauantai 24. heinäkuuta 2021

Satokausi 2.0

Kurkkuja on saatu juhannuksesta asti övereihin asti. Niitä on syöty itse urakalla ja silti on riittänyt jaettavaksi läheisille. Nyt on menossa suvantovaihe. Lannoitin kurkkuja lisää eli lisäsin kanankakkarakeita jokaiseen ruukkuun. Vaikutusta on luultavasti odoteltava vielä jokunen päivä.

Eilen huomasin, että katonrajassa pukkaa uutta kurkkusatoa vauhdilla. Ehkä uusi lannoiteannos auttoi nopeammin kuin ajattelin.
Kirsikkatomaatteja syödään joka päivä, osa menee suorana suuhun kasvihuoneissa ja osa onnistuu päätymään keittiöön saakka. Kuvan pensastomaatti 'Gartenperle' on ollut maultaan iso pettymys. Sen sijaan 'Vilma' ja runkotomaatti 'Sungold' ovat jatkossa mukana, jälkimmäinen on ihan mielettömän makea.
Valkosipulisato jäi kuivuuden takia pieneksi. Ei määrältään vaan kooltaan. Nämä riittävät talveksi ja osa päätyy kynsinä maahan loppusyksyllä. Valkosipuli onkin niitä harvoja joiden suhteen olemme täysin omavaraisia.
Mansikkamaa koki eilen pienen muutoksen. Kokeilen ensi kertaa ammattiviljelijöiden konstia ja leikkasin kaikki mansikoiden lehdet pois. Lisäksi laitoin mansikoille uudet oljet ja kastelin huolella. Parin euron sadetin oli hyvä ostos, toimii loistavasti. Mansikan pitäisi kasvattaa uudet pienet lehdet vielä tänä vuonna. Eivät tee näin rönsyjä ja ensi kesän kasvun pitäisi olla vahvempaa, lisäksi säästyn kuivahtaneiden lehtien siivoamiselta ensi keväänä ja tautien riski vähenee.
Valkoinen kuukausimansikka on ollut yksi puutarhan nappikasvatuksista. Sitä laitan kasvamaan yhden pienen lavakauluksen koska tuntuu viihtyvän. Ei tee lainkaan rönsyjä, uusia taimia saa kun jättää mansikoita maahan. Tämä on ollut koko kesän lastenlasten herkkua, siinä yksi syy lisätä taimien määrää.
Omenaa ei saada hurjaa määrää mutta eiköhän noista yksi piirakka saada aikaiseksi. Punaisten viinimarjojen päätymistä pakastimeen ja mehuksi minun ei tarvitse murehtia sillä rastaat söivät parissa yössä kaikki viisi pensasta tyhjäksi. Pari litraa ehdin kerätä, en enempää sillä linnut nauttivat marjansa raakoina. Onneksi vaaleanpunaiset ja valkoiset viinimarjat olivat kypsiä ja ne sain kerättyä itselleni sillä huomasin niidenkin kiinnostavan lintuja. Nälkäisiä ovat kun metsissä on nyt heikosti mustikkaa. Keltainen vadelma on saanut olla rauhassa ja se on pelastanut sadon. Olen kerännyt sitä niin paljon, ettei pakastimeen mahdu enää yhtään.
 

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Kärhöjen kauneutta

 Kuiva kesä on vaikuttanut kärhöihin yllättävän vähän, vain yhtä niistä olen kastellut mutta muut ovat saaneet selvitä omillaan. Vettä on tullut kuukauden sisään kaksi kertaa, yhteensä n. 10mm. Ei siis yhtään mitään kun helteisiäkin päiviä on riittänyt. Kymmenen vuorokauden sääennusteessa ei ole tällä hetkellä yhtään sadepäivää.

Kun katsoo kärhöä 'Margaret Hunt', ei voisi kuunaan kuvitella mikä kuivuus puutarhaa riivaa. Tämä se kukkii oli kuivaa tai märkää, satoi tai paistoi.
Ihan uskomaton kärhö. Ilmeisesti osui maan suhteen sopivaan kasvupaikkaan kivimuurin viereen. Juuristo on varjossa koko päivän mutta itse kasvi kylpee auringossa.
Viime kesänä istutetuista kärhöistä osa kukkii ja osa ei. Tämä on euron löytö rautakaupasta. Lajike on nimilapun mukaan 'Piilu'. Taitaa olla kukan perusteella juuri se. Tämän kaveriksi olisi kiva istuttaa toinen kärhö, ehkä valkokukkainen?
Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elengans' syötiin talvella täydellisesti poikki. Kärhön kasvuvoima on ollut ihan hillitön. Se huitelee jo kahdessa metrissä tuuheana patsaana kiertyen tukensa yli viereiseen marjaomenapuuhun. Ensimmäiset kukat ovat auki ja nuppuja on kymmeniä ellei jopa yli sadan.
Kukat ovat kauneimmillaan silloin kun eivät ole vielä täysin auki.
Kärhö 'Comtesse de Bouchaud' onnistui hankkia vasta toisella kertaa. Onneksi yritin uudestaan, tykkään tästäkin kärhöstä todella paljon. Kärhö kärsi pienistä vihreistä madoista mutta sain häädettyä ne pois. Kukkia on tulossa lisää matovaurioiden korjaannuttua. Tämä on istutettu samaan tukeen 'Ruby' alppikärhön kanssa. Nyt mietin kumman siirrän pois, onko ehdotuksia tai hyviä vinkkejä siirtoon? Siirto siksi, että alppikärhö kukkii vanhoilla versoilla mutta loistokärhö ei. Parempi laittaa kaksi samaa kuin erilaiset yhteiseen tukeen.
Rosarion nimetön kärhö on sekin mieluinen. Ihana tumma väri ja suurien kukkien pinta on kuin samettia.
Kokoonsa nähden kärhö tekee valtavasti kukkia.
'Madame Julia Correvon' on erityistarkkailussa vihertyvien kukkiensa takia. Nyt näyttää siltä, että kaikki uudet kukat ovat normaaleja viininpunaisia. Helpotus, sillä se tarkoittaa kärhön elon jatkumista. Alun epämuotoiset kukat taitavat olla vain seurausta kylmästä kasvupaikasta avomaalla.
'Abundance' kärhö tekee pienen pienet viininpunaiset kukat. Se on aivan ihana. Juurtumiseen meni vuosia  ja vasta tänä kesänä kärhössä on enemmän kuin muutama kukka.

Kasvihuoneessa odottelee kaksi kärhön maahan pääsyä, samoin istuttamista odottavien kasvien joukossa on yksi tavallinen alppikärhö. Silti tekisi mieli hankkia pari uutta, voisi laittaa maahan pareittain niin näyttäisi kivalta, koska koskaan ei tiedä kasvavatko tuuheasti vai eivät.



sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Tasaisen tylsää

 Puutarhassa on nyt todella tylsää. Mitään uutta ei oikein kuki, ei ole rikkoja joita kitkeä, ainut työ mitä voi tehdä on kastelu ja se on tylsintä puuhaa mitä tiedän. Onneksi sentään satoa on voinut kerätä vaikka tuntuu, että vadelmat kuivuvat koppuroiksi ja pensasmustikat nahistuvat kastelusta huolimatta. 

Valkoinen kiiltoleimu ja nimetön Virosta tuotu laukka sopivat hyvin yhteen. 
Pallerolaukan kukinnot ovat jättimäisen suuria, suurempia kuin koskaan ennen. Taustalla näkyy kuivuneet sormustinkukan kukinnot, ne saavat kyytiä ennen kuin kaikki ehtivät siementää.
Valkoinen kerrottu salkoruusu 'Chaters Double Icicle' on tällä hetkellä puutarhan komein kasvi. 
Taimia on muutama vierekkäin, näky on mahtava. 
Heikko kuva mutta kokonaista jättiverbenaa on vaikea kuvata. Tämä on pieni ihme, sillä kasvi on viime vuonna kasvaneen jättiverbenan itsestään kasvanut siementaimi. Taimia on löytynyt useita mutta olin ihan varma ettei yksikään ehdi kukkaan ennen talvea. Nyt näyttää siltä, että hyvin ehtivät. Vieressä kasvava liila kukka on pojan pihasta pelastetty syreenileimu.
Valkoinen tiikerililja 'Sweet Surrender' ei ole helteistä moksistaan. Vuosi sitten kukissa oli ruskeita täpliä mutta nyt kukat ovat täydellisen kerman valkoisia.
Syysvuokko on kukkinut jo reilu viikon. Muut syysvuokot eivät vielä kuki, tämä vanhin ja suurin kasvusto on aina kovin aikainen. Kaksi muuta kasvusto on hengissä mutta ei näin elinvoimaisena. Tämä yksilö jopa leviää, jouduin taas kanttaamaan nurmikkoa pois että saa lisää tilaa ja säästyy ruohonleikkurin teriltä.

Eipä saatu sadetta tänään kuin pari tippaa, ukkonen kiersi tehokkaasti kolmelta suunnalta. Tiistaille on ennustettu seuraava sade ja sen varaan lasken paljon. Kastelu on edelleen tylsää puuhaa.


torstai 15. heinäkuuta 2021

Kasvihuoneet tänään

 Uuden kasvihuoneen tilannetta ei ole tullut päivitettyä pieneen hetkeen. Tässä kuumuudessa olen pitänyt huoneen kaikki ikkunat auki myös öiseen aikaan, vain ovet suljetaan yöksi jotta eläimet eivät eksy sisälle.

Vesihana on ihana käyttää, vettä ei ole tarvinnut juoksuttaa janoisille kasveille kaukaa. Kurkku ainakin on hyvin janoinen, suurin ruukku saa puolikkaan kastelukannullisen joka ilta ja silti se on välillä päässyt lurpottamaan.

Vanhassa kasvihuoneessa kurkut eivät ole koskaan kasvaneet näin tuuheiksi ja korkeiksi. Olisikohan syytä katkoa sivuversoja pois? Loistava kasvu varmisti sen, että ensi vuonna vanha kasvihuone varataan vain tomaateille ja kaikki kurkut tänne uuteen ja ruukkuihin.
Tomaatit kypsyvät epätoivoisen hitaasti. En tiedä auttoiko, mutta kuritin kaikkia ruukuissa kasvavia tomaatteja kastelemalla niitä erittäin niukasti hetken ja kappas, heti alkoi näkyä pientä punerrusta.
Vesimeloneja on tulossa tasan yksi kappale, kaikki muut alut ovat tippuneet pois peukalonpään kokoisina.
Maissiin on tulossa yksi tähkä kumpaankin varteen. Siinä syy miksi en kasvata maissia, sato on aina onneton vaivaan ja kasvin kokoon nähden. Kuumuuden takia salaatti ei ole viihtynyt oikein missään, kippasin jo yhden kasvuston kompostiin kun kyllästyin katselemaan sen kitukasvuista olemusta. Viiniköynnöstä kuvan viidakosta ei näy, mutta se tarvitsisi jonkun hyvän tuen minkä ympärille kiertyä. Taidan laittaa sille nyt aluksi narun kunnes köynnös on niin korkea että ylettyy omin avuin sitä varten varattuun vaijeriin. Talvi voi olla helpompi kestää kun saan köynnöksen laskettua alas ja suojattua esim. harsolla.

Uskokaa tai älkää, mutta en ole kastellut vanhan kasvihuoneen runkotomaatteja kuin yhden kerran. Tomaatit kasvavat maapohjassa ja ilmeisesti savimaassa riittää vielä kosteutta runsaitten kevätsateiden ansiosta. Alimpia lehtiä olen poistanut jo hyvän aikaa, samoin muutenkin harventanut kasvuston lehtiä. Täälläkin ensimmäiset tomaatit punertaa, ainakin Sungoldia päästää maistamaan jo tämän viikon aikana.
Viinirypäle kasvaa hyvin ja taas on terttuja paljon enemmän kuin viime vuonna. Olen karsinut kaikki pienimmät tertut pois, katkonut sivuversoja ja nyppinyt varkaita jotta sato kypsyisi ajallaan. Rypäle palelluttaa latvansa joka talvi mutta nyt en enää laske sitä maahan, satoa tulee jo muutenkin eikä pieni paleltuminen tunnu haittaavan mitään.

Viimeinen kuva ei liity kasvihuoneisiin muutoin kuin, että herneet kasvavat vanhan kasvihuoneen vieressä kasvimaalla. Ensimmäistä kertaa törmään siihen, että joku elukka nyppi herneitä irti. Vie ne sivummalle ja maistelee. Joku lintu on epäiltynä, voisiko olla harakan vai fasaanin tekosia?


keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Salkoruusun uuvahtanut matkaaja

 Salkoruusuja on tänä vuonna puutarhassa paljon. Kaikki viime vuonna laitetut ovat talvehtineet ja keväällä esikasvatetut uudet taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun. Värit ovat osin yllätys sillä sotkin kaikki siemenpussien pohjat keskenään enkä merkinnyt lajikkeita ylös, siemeniä kun oli enää niin vähän jäljellä. Ja osassa pusseissa ei tainneet värit pitää ihan paikkaansa.

Kimalainen oli uuvahtanut ja jäänyt pötköttelemään yhden salkoruusun kukinnon sisään. Helle uuvuttaa nyt kaikenkokoisia puutarhan eläjiä.
Kahdessa salkoruusussa on jo kukkia, ennätysaikaisin. Toinen on tämä kerrottu pinkki ja toinen ihanan haalean vaaleanpunainen. Sen kuvia en näköjään ollutkaan siirtänyt kamerasta koneelle. No, saatte niitä myöhemmin.
Myös kissat ovat olleen uupuneita. Jalo uuvahti nurmikolle, joka ilmeisesti tuntui viileältä. Itse istuin vieressä ja luin kirjaa, myöskin hitusen uupuneena. Alma viihtyy talon alla rossipohjassa jossa on aina viileää. Iines on taas parin päivän reissulla joita tekee aina helteisillä keleillä.
Omenoita saadaan jokunen, maistiaisia joistain puista ja tästä Pirjasta ehkä piirakkaomenat. Ja sehän riittää.
Perhosia on näkynyt ilahduttavan paljon. Sitruunaperhonen tuntui tykkäävän harmaakäenkukasta.
Tätä saunan ikkunakarmilla levähtänyttä perhosta en tunnistanut, piti googlettaa mikä voisi olla. Perhostietämykseni on näköjään kovin rajoittunutta. Herukkaperhoseksi päättelin. Ja sitten päättelin tämän toukkien syöneen herukka- ja karviaispensaitani.
Punaiset kärsämöt näyttävät jääneen puutarhassani yhden kesän iloksi. Onneksi on tämä Oravan kesäpesän Katilta saatu kärsämö jonka nimen olen jo unohtanut. Väri on ihana liilaan taittava vaaleanpunainen.

Nyt taidan lähteä päivän ensimmäiselle uinnille, sen jälkeen on hyvä olla hetken puutarhassa märkä uimapuku ja mekko päällä.