Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Rentoutumista, retki ja remonttia

Siinäpä sitä on tämän viikon touhut. Avoimien Puutarhojen jälkeen en ole tehnyt puutarhassa mitään muuta kuin kastellut kasvihuonetta ja kerännyt kurkkuja. Keskiviikkona lähdin käymään siskolla josta teimme retken Kuopioon ja Valamoon. Maanantaina aloitimme isännänhuoneen remontin ja  siitä on tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. On nähkääs ollut vähän kiirettä näin lomalla.

Kasvimaan pioniunikot ovat poksahtaneet kukkaan pienen reissuni aikana.

Pioniunikoita on pieni pelto sillä en raaskinut kitkeä yhtään taimea pois kasvimaalta. Jossain tuolla välissä ovat herneet ja lehtikaalin taimet.

Tummempi pinkki teema löytyy uuden kasvihuoneen vierestä. Liljat olen ostanut Lidlistä ja voin todella suositella niitä. Ne myydään syksyllä kuuden kappaleen paketissa melkein kukkivana. Todella kaunis väri ja mukavan matala lilja joka näyttää kestävän hyvin savimaata. Tänä vuonna aurinko on haalistanut voimakkaasti liljojen väriä, oikeasti on tummempi. Maksaruohon olen nyppäissyt arboretumista jossa sitä kasvaa enemmänkin. Tykkään tämän väristä todella paljon.

Koreanneilikka on mielestäni sellainen joka ei talvehdi, mutta niin vain useampi taimi talvehti ja aloittelee kukintaansa. Värit ovat aika ärtsyt, mutta perhoset tuntuvat tykkäävän. Tällä kertaa ei tullut yhtään perhosta kuvaan, eivät vielä ole löytäneet neilikoita.

Nämä matalat punaiset liljat on siirretty vähän matkan päästä, toiselta puolelta kasvihuoneen aluetta. Olivat jotain muuta kuin mitä ostin, mutta tällä kertaa se oli vain hyvä, sain kauniimmat ja paremmat liljat kuin ne mitä luulin hankkineeni. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän "virheeseen". Maksaruoho on ällistyttävä. Ostin sitä viime syksynä yhden taimen Mustilan taimipäivästä. Toin taimen kotiin ja jaoin sen tähän kolmeen osaan. Olin ihan varma keväällä, että kuollut on. Eipä ollut vaan lähti siitä ajatuksenaan valloittaa koko maailma. Enpä ole toista yhtä voimakkaasti kasvavaa maksaruohoa tavannut. Onko se sitten hyvä vain huono asia, en osaa vielä sanoa. Toistaiseksi olen pitänyt tästä maksaruohosta nimeltä sedum ochroleucum 'Red Wiggle'.

Tuoksuherneet eivät ole ihan yhtä muhkeat kuin viime kesänä mutta kyllä nytkin kokoa löytyy. Kituivat silloin kesäkuun kuivuuden aikaan, nyt tuntuvat kasvavan vielä kun on ollut enemmän vettä saatavilla. Tähän tuli näköjään enemmän tummaa tuoksuhernettä kuin kirjavaa. Se on aina mistä sattuu ottamaan siemeniä talteen, en merkitse näitä langoilla tai muilla vastaavilla konsteilla.

Nyt taidan mennä muiden blogien pariin ennen saunaan lähtöä.

Kiitos

 Mahtavat kiitokset kaikille puutarhamme vieraille. Olihan taas upea ja ikimuistoinen päivä. Vieraita oli enemmän kuin koskaan, kahvilan tarjoilut menivät viimeistä pullaa myöten ja myyntitaimet hävisivät sukkelaan navetan seinustalta.

Päivä sisälsi paljon keskustelua puutarhasta, väreistä, kasveista ja rakenteista. Liljat ja värikäs siankärsämö ihastuttivat. Räikeät värit, mutta ah, niin yhteensopivat.

Pioniunikot saivat paljon kommentteja. Niiden siemeniä saattoi sujahtaa muutaman vieraan matkaan, oli sopivasti varastossa muutama valmis pussi. Hauska tietää näiden siirtyvään seuraavaan ja seuraavaan puutarhaan.

Kesäkukkani eivät ole kovin värikkäitä mutta tästäkin tykättiin. Vihreä väri on itsessään kesäinen.

Arboretumin uusi polku valmistui, mutta kivien kiikkeryyden takia kävely polulla estettiin toistaiseksi. Navetasta löytyi vanhaa kettinkiä ja harjaterästä tyyliin sopiviksi esteiksi. Parin vuoden päästä tässä toivottavasti on käveltävä kivipolku jota ympäröi kasvit eikä tylsä kate. Sen aikaa odotellaan nurmikon maatumista sanomalehtien, pahvien ja katteen alla.

Sain kahdeltakin vieraalta lahjan. Tässä on toinen niistä, upean pyöreä sammaloitunut kivi. Juuri sopiva yksilö hortensiapuutarhan muiden pyöreiden kivien joukkoon. Kiitän myös Kuopion vieraita lahjasta, niin kauniita sanoja kortissanne.

Vielä kerran kiitos, taisin olla taas täysin sanaton vieraiden kommenttien, kehujen ja ylistysten edessä. Tätä puutarhaa kun kävelee ja hoitaa päivittäin, ei osaa katsoa sitä ulkopuolisen silmin. Senkin takia on kiva keskustella siitä ja kuulla muiden ajatuksia.

Sekalaista sakkia

 Joskus muiden puutarhoja kiertäessä ihastelen laajoja ja tasapainoisia istutuksia, joissa on vain muutamaa lajiketta. Toisessa puutarhassa hihkun ihastuksesta kun niistä löytyy yksittäisiä aarteita sieltä täältä. Oma puutarha taitaa olla sekoitus vähän kaikkea kaikille. Siihen en luultavasti pysty ikinä, että antaisin neliöittäin alaa vain yhdelle lajikkeelle tai kasville, sen verran keräilijän vikaa minun geeneihin on periytynyt.

Omasta puutarhasta löytyy kovin sekalaista sakkia eikä aina niin tasainoisiin kokonaisuuksiin laitettuna. Se on kuitenkin täydellisesti minun näköiseni puutarha, sellainen jossa viihdyn ja jota rakastan kaikkine epätäydellisyyksineen.

Etelänruusuruoho oli alunperin lähes viininpunainen. Se on tainnut risteytyä luonnonlajikkeiden kanssa ja siementaimien kukat ovat useimmiten liiloja. Itseäni se ei haittaa, pääasia, että tämä pörriäismagneetti viihtyy puutarhassa. 

Äitienpäiväruusu on osoittautunut todella kestäväksi. Se kukkii joka vuosi erittäin runsaasti. Jokainen talvi jänikset syövät sen tai latvat paleltuvat minkä seuraksena leikkaan ja siistin ruusun todella matalaksi. Siitähän ruusu vain intoutuu ja tekee uusia versoja minkä kerkeää. Ruusu kukkii pakkasiin saakka kunhan leikkaa vanhat kukinnot pois.

Perhosia on näkynyt kovin vähän, kai tämä ainainen auringonporotus ja käristys on niillekin liikaa. Meillä ei ole paljoa satanut, viime yölle ennustettiin vahvasti kovaakin sadetta. Sadetta tuli, mutta maksimissaan 2mm, aamulla maa oli jo rutikuiva. Tänään pitäisi sataa reilusti mutta en usko ennen kuin näen omin silmin. Yli 5 mm kerralla on tainnut viimeksi sataa toukokuussa vai peräti huhtikuussa.

Lisää laakeita kiviä uudelta kasvihuoneelta. Nämä ovat todennäköisesti sen suuren ladon tms. perustuskiviä, mikä tuolla paikalla on sijainnut. Pienet kivet on tuotu louhimolta. Eilen leikkasin kirjolupiinin kukinnot alas, pitkään ne kukkivatkin helteistä huolimatta.

Pienet varjon kasvit jäävät aina vähemmälle huomiolle. Varjosiippa vancouveria hexandra on yksi puutarhan suosikeistani. Niin vaatimaton, ei vaadi mitään hoitoa. Leviää rauhallisesti ja viihtyy kuivassa varjossa. Kukat näkyvät heikosti kuvassa, ne ovat pienet valkoiset, ei niitä koskaan ole tuon runsaammin.

Pienen ja heikon vastapainoksi puutarhassa kasvaa uhkeaa rimssuhelmaa. Idänunikko 'Coral Reef' on juuri sitä. Taimi on itse siemenestä kasvatettu ja se juroi tuossa kolme vuotta ennen kuin suvaitsi kukkia. Palopuheen pitäminen taisi auttaa.

Kupariheisiangervo 'Mindia' on ryöpsähtänyt täysillä. Olen leikannut siitä yksittäisiä oksia, mutta ehkä sitä voisi karsia kunnolla ja vetää koko pensaan juuresta poikki. Tuossa on kaksi pensasta ja molemmat ovat yhtä runsaita.

Nyt on mentävä maustekurkkujen tekoon, tänään on edullista sähköä.

Siementaimia ja alelöytöjä

Kun käyttää kompostimultaa, voi tehdä mitä mielenkiintoisempia löytöjä omasta puutarhasta. Tämän kesän pahimmat valloittajat ovat tomaatti ja nukkapähkämö. Jos kaipaat nukkapähkämön taimia niin saa tulla hakemaan, olen ottanut osan talteen. Muutaman tomaatin jätin huvikseni kasvamaan, ei niistä haittaakaan ole.

Nukkapähkämön siementaimia uudella istutusalueella. Kestää kompostin ja ties mitä. Itse kasvi on herkkä häviämään kuten viime talven jäljiltä kävi, mutta siementaimia riittää paikkaamaan aukkokohtia.

Talon kivijalan vierestä kitkin kottikärryllisen sormustinkukan siementamia pois. Sormustinkukka olisi todella kaunis kivijalkaa vasten mutta tuo siihen kosteutta joten ei jatkoon.

Tämä ihana pioniunikko tuli messujen ilmaisen siemenpussin mukana. Laitan siihen langan merkiksi sillä haluan ottaa siemenet talteen.

Onkohan näsiästä helppo saada siementaimia? Ainakin näsiä tekee marjoja, kutakuinkin ensimmäistä kertaa. Vaarallisen värisiä ja pitääkin muistaa varoittaa lapsenlapsia, että näihin ei saa koskea.

Jokainen punaisen jättikarhunputken siementaimi on ilon kiljahduksen asia. Kuvassa niitä on peräti kolme ja kaupan päälle yksi varjoliljan siementaimi. Ja itämiskohta valikoitunut vieläpä niin, ettei taimia tarvitse siirtää pois.

Luulin talven vieneen kaikki salkoruusujen taimet. En ottanut huomioon mahdollisia siementaimia. Tämä on sellainen ja puutarhan ensimmäinen salkoruusun siementaimi. Tiedän myös siitä, etten ole istuttanut näin haaleaa salkoruusua talon viereen. Hyvin sopii harmaamalvikkien joukkoon.

Nämä aprikoosipuut ovat siementaimia mutta eivät minun kasvattamiani. Ostin ne viime vuonna Mustilan taimipäivästä ja talvetin ne vanhan kasvihuoneen mullassa. Ja niin teen myös ensi talvena. Kaikki kolme taimea ovat kasvaneet huimasti kesän aikana. Aluksi pidin niitä kasvihuoneessa, mutta ovat majailleet muutoin tässä kasvihuoneen nurkilla. Aluslautaset otin toistaiseksi pois ettei sadevesi jää seisomaan juurelle.

Sitten niihin alelöytöihin. Tokmannilla oli taimireppanoita myynnissä 0,50 eurolla. Ostin pelastin valkoisen kiiltoleimun (ei tarvinnut jakaa omaa kasvustoa) ja neljä tarhapäivänliljaa, lajikkeena 'Little Gipsy Ruby'. Hienointa oli se, että molempia oli hankintalistalla. Istutin kaikki reppanat kasvihuoneen uusimmalle alueelle. Tosin joudun korjaamaan ihanaa istutuskatetta jonka sain Kekkilältä esiteltäväksi Avoimiin Puutarhoihin. Sitä onneksi riittää ja saan taas yhtenäisen ilmeen.

Päivänliljat ovat nuo maata viistävät heinät etualan esikoiden takana. Esikot ovat siemenkasvatuksia, uskalsin laittaa ne maahan koska aluetta kastellaan jos ei sada. Tänään tosin saatiin peräti 16mm vettä ja se riitti kasteluun. Esikoita on myös päivänliljojen takana. Ne ovat mysteerieskoita eli nimettömiä. Etualan esikot ovat Double Primrose-lajiketta. Paikka voi olla esikoille liian aurinkoinen, mutta seurataan tilannetta ja siirrän ne tarvittaessa muualle.

Kukkakuvia

Vaihteeksi kukkakuvia siivouskuvien jälkeen. 

Ihanat matalat liljat kukkivat voimalla. Nämä tosin joudun siirtämään sillä jäävät korkeampien kasvien varjoon. Ja se taas johtuu siitä, että liljat eivät olleet sitä mitä piti. Tosin tässä kohtaa se ei haittaa yhtään, tykkään näistä todella paljon ja uusi paikka on jo tiedossa saman alueen uudella osiolla.

Kokonaiskuvaa samasta paikasta. Tummat matalat liljat näkyvät ihan liian vähän. Vasemman laidan pioniunikot ovat itsestään kylväytyneitä. Between kirjoitti juuri blogissaan pioniunikoista. Olen aikoinani saanut nämä vaaleanpunaisten siemenet Saaripalstan Sailalta. Ne vaeltavat puutarhassa omaan tahtiinsa, tänä vuonna niitä löytyi jopa kasvihuoneesta kompostimullan ansiosta. Kitken kaikki liilat pois ja annan tilaa vain näille vaaleanpunaisille överikerrotuille. Tosin nyt kasvimaalla oli niin upea tummanpunainen kerrottu, että sen siemenet on kerättävä talteen.

Minun 'Flammentanz' ruusu ei tunnu kasvavan tämän korkeammaksi. Halusin sen talon viereen, kasvamaan seinää vasten mutta se ei ehkä ollut sittenkään hyvä idea lumien takia. Kivijalan viereen kasataan lumet ja siinä kohtaa ruusu helposti vaurioituu. Pitää kehitellä joku suoja sille lumia vastaan. 

Joskus kitkin kaikki päivänkakkarat puutarhasta pois. Enää en kitke sillä sehän on valtavan hyvä kasvi. Kukkii pitkään, sietää kuivuutta eikä retkahda ja roiku. Niinpä päivänkakkara saa nykyisin olla puutarhassa kunhan ei äidy valtaajaksi. Kukinnot leikkaan pois kukinnan jälkeen.

Istutin viime syksynä kolme sipulia 'Claude Shride' marhanliljaa. Jokaiseen sipuliin tuli yksi kukkavarsi mutta se jäi todella matalaksi. Tarkoitus oli, että nämä olisivat näkyneet saksankurjenmiekan takaa, eikä jääneet lehtien sekaan kuten kuvassa on. Ehkä mataluus oli vain ensimmäisen kukinnan juttu ja jatkossa ovat korkeampia. Tätä haluan muuallekin joten syksyllä on ostettava sipuleita jos niitä tulee jossain vastaan.

Olen tyystin unohtanut raportoida itoh-pioni 'Bartzellan' kukinnan. Tämä on halpa taimi rautakaupasta joten jännitin onko lajike sitä mitä piti. Samassa erässä ostettu 'Buckeye Belle' kun oli jotain ihan muuta. 'Bartzellan' kanssa kävi tuuri. Ja vitsit, onhan tuo aivan mahtavan värinen kukka etenkin tuon tummanpunaisen kukan keskustan takia.

Viinikärhöt aloittelevat kukintaansa. Niistä eniten tykkään tästä 'Abundance' kärhöstä. Sen kukat ovat pienen siroja, kuin keijukaisen henkäys. Tätä istututtaisin toisenkin mielelläni johonkin mutta eipä ole tullut taimea toista kertaa vastaan. Tämän olen ostanut vuosia sitten Türista.

Paahdetta on piisannut. Tuoksuherneet eivät siitä välitä vaan ovat kasvattaneet kasvustoistaan korkeat ja tuuheat. Käytin ylimääräiset taimet uuden penkin täytteeksi, onneksi en heittänyt pois. Kuva ei kerro miten hieno näky tämä on luonnossa. Keskellä on Sailalta saatuja kirjavia kukkia tekemiä ja onpa joukkoon eksynyt joku valkoinenkin, se ei haittaa. Reunoilla kasvaa ihanaa tummanpunaista 'Beaujolais' lajiketta. Siemeniä pitää kerätä kaikista talteen sitten kun se aika koittaa vaikka todennäköisesti värit ovat tässä  menneet ja sekoittuneet.
 

Kesäkuun kaunottaria

Olen saanut monta asiaa etenemään tai valmiiksi puutarhassa. Työtä riittää lomallekin, ainakin kitkentää on tiedossa. Tänään ehdin kuvata nyt kesäkuussa kukkivia kaunottaria, ei mennyt kaikki aika mullan kuskaamiseen ja mustan kankaan kanssa sähläämiseen.

Kirkas oranssi ei ole lempivärejäni puutarhassa mutta näistä puutarhan alkuperäisistä idänunikoista tykkään. Nekin muuten kärsivät talvivaurioita, eivät ole koskaan ennen kukkineet niin vähän kuin nyt.

Mätäskurjenmiekka on huippukasvi. Se kasvaa minulla jopa suoraan savimaassa. Ja ikinä ennen ei ole ollut näin paljon kukkia mätäskurjenmiekoissani.

Luumulehdon reunus on mätäskurjenmiekkojen ja angervojen siementaimien vuorottelua. Tuli varsin onnistunut istutus. Taustalla näkyy vaaleanvihreänä pallohortensioiden rivi. Euron taimet ovat vahvistuneet vuosi vuodelta.

Alppikärhöjen aika alkaa olla ohitse ja seuraavaksi on jalokärhöjen vuoro. Ensimmäisenä taitaa ehtiä kukkaan 'Omoshiro'. Kukka on valtavan kokoinen ja miten ihanan värinen se onkaan jo nuppuna.

Ehdin jo surra 'Margaret Hunt' monsterikärhön menetystä, mutta ei se olekaan menetetty, nousee vain todella myöhään. Versoja on tulossa peräti kaksi. Huh mikä helpotus.

'Red Zinger' saksankurjenmiekkaa jaksan ihastella joka päivä. Se on kuin samettia, en onnistu millään vangitsemaan täysillä kuviin sen lumoa.

Toinen suosikkini on kirpparilta hankittu sininen saksankurjenmiekka. Niin tavallinen väri mutta silti tässä on jotain hienostunutta ja samaista sametin tuntua tummissa osissa kuin edellisen kuvan punaisessa kurjenmiekassa.

Punainen bellis on valloittanut jo yli puolet arboretumin kivipolusta. Saa asetella askeleensa todella tarkkaan jos tuosta aikoo kulkea tallaamatta belliksiä.

Nyppykurjenpolvi on yksi suosikeistani kurjenpolvien joukossa. Tykkään sekä kukasta että lehdistä. Löysin kitkiessä juurelta pari pientä siementaimea ja otin ne talteen, jos vaikka saisin taimet istutettua uudelle alueelle. Tätä levittäisin mieluusti muuallekin, pysyy kompaktin kokoisena ja muotoisena koko kesän.

Tiedän, että helteet eivät ole kaikkien mieleen eikä ne tee pitkään jatkuvana hyvää puutarhalle mutta silti olen niin tyytyväinen, että vihdoinkin on lämmintä säätä tiedossa. Ehkä uskaltaudun jopa uimarannalle uimaan.