Runsasta ja rehevää

Puutarhassa on runsauden ja rehevyyden aika. Se on ehkä vähän liikaa minulle. En tykkää kaatuilevista kasveista, yli rajojensa tulevista versoista tai nuokkuvista oksista. Alkukesän säntillisyys on paljon enemmän minun juttuni.

Remontin takia, ei suinkaan laiskuuden takia, puutarha on ollut omillaan jo liian monta viikkoa.  On tuntunut todella vaikealta tarttua lapioon kanttaus mielessä tai ottaa rikkaruohojen kitkin käteen ja ryhtyä työhön. Pitäisi, tai muuten puutarhassa on kaaos viimeistään ensi keväänä. Ehkä into löytyy jossain kohtaa. 

'Nigra' salkoruusut ovat valtavan korkeita. En ole mitannut, mutta arvioisin korkeudeksi jopa 2,5 metriä. En kerää näistä siemeniä talteen, saavat jäädä tämän kesän iloksi elleivät sitten selviä talvesta. Katkon versot kukinnan jälkeen pois, osa on kaadunnut kuvan ottamisen jälkeen. Punahatut meinaavat hukkua tuonne keskelle ja sehän ei oikein ole soveliasta.

Minulla on menossa pallohortensioiden siirto. Ne eivät kasvaneet kunnolla rosarion kivimuurilla joten kokeillaan nyt tähän vaikka vähän piiloon tulevatkin. Osa on istutettu kivien eteen jo viime vuonna, osa siirretty nyt. Vaikka ovat kivien edessä, niin puutarhasta katsottuna ovat takana. Aitan kohdalla oleva korkea kasvusto on kirahvinkukkaa, siinä on vieläkin kukkia jäljellä. Amme on viety jo saunaan ja siellä on otettu kylpy saunomisen yhteydessä.

Kaikki mahdolliset siementaimet pitää ottaa talteen. Epäilen näiden olevan ritarinkannuksen siementaimia. Oletteko samaa mieltä? Väri on vaaleanpunainen. Ei näille oikein ole paikkaa mutta ehkä johonkin koloon mahtuvat.

Rakastan tiikerililjoja, tätä perinteistä kantaa joka on alunperin tältä tontilta. Aivan mahtava kasvi vaikka en tiedä mitä tekemistä tällä on tiikerin kanssa. Tiikeri on kuitenkin kissa, joten senkin takia tiikerililja on ihastuttava. 

Rotkolemmikki 'Silver Heart' on vahvistunut kovasti. Alkuun keväällä mietti pitkään nousemistaan, mutta lopulta päätti putkahtaa esiin. Hortensiapuutarhassa pitäisi olla tälle täydelliset kasvuolosuhteet. Kavereita tälle saisi olla, toivottavasti Mustilan taimipäivästä löytyy, sinne olen suunnitellut retkeä. Muutama rotkolemmikki voisi olla hyvä lisä hortensiapuutarhaan.

Tämän päivänliljan väriä jännitin. Olen hankkinut näitä Tommolan tilalta pienen pienen myyntikuvan perusteella. Olen huokaissut helpotuksesta kun näin kukan värin. Eipä voisi olla täydellisemmän vaaleanpunainen. Kukinto on suuri ja näyttävä. Nuppuja on valtavasti joten kukinta on odotettavissa vielä pitkään. Nimensä olen hukannut, toivottavasti se löytyy jostain muistiinpanoista.

Päivänliljoja voisin kasvattaa lisääkin, ne viihtyvät eivätkä tunnu olevan moksiskaan, oli sitten kuivuutta tai ainaista sadetta.

Ilta puutarhassa

 Tänään oli siivouspäivä. Muutama ikkuna on puhtaampi, verhoja pesty ja hämähäkin seittejä poistettu katonrajasta. Hyvä oli siivota sillä meillä satoi lähes koko päivän. Illasta sää selkeni ja aurinko tuli esiin, siinä kohtaa siirryin puutarhaan metsästämään kotiloita ja ihastelemaan kukintaa.

Puutarhan alkuperäinen koristeomenapuu kukkii komeasti. Vaikea kuvattava kokonsa puolesta, kukat ovat taivaissa. 

Viimeisiä tulppaaneja viedään.  Keltaisen'Aurea' happomarjan vieressä kasvaa iso vihreä puska. Se on kirahvinkukka joka on jättimäinen. Olen niin onnellinen, että se vihdoinkin viihtyy puutarhassani. Ja jopa lisääntyy, uusia taimia olen istuttanut uuden kasvihuoneen viereen jossa talvehtivat hyvin.

Lumipalloheisi on täynnä kukkapalloja. Minusta pensas on kaunis nytkin kun pallot ovat limenvihreitä.

Ostin syksyllä Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä pienen japaninvaahteran taimen. On kuulemma hänen oman puutarhansa siementaimi ja kestävä. Pieni taimi on hyvä, se sopeutuu uuteen ympäristöönsä suurta taimea paremmin. Suojasin taimen talveksi kerroksella olkea ja se taisi olla hyvä ratkaisu. Kun katsotte tarkkaan, voi nähdä ylimpänä uuden verson. Siis selvisi talvesta ja vielä kasvaakin, oi tätä onnea.

Saaripalstan Saila teki suuren postauksen erilaisista varjohiipoista. Minulta löytyy kaksi, tämä keltaisena kukkiva kalvevarjohiippa joka on sekin viime syksyn hankintoja. Istutin taimen uuteen hortensiapuutarhaan, haaveilen sinne varjohiippojen keskittymästä.

Tarhavarjohiippa on jo parisen vuotta vanha. Se kasvaa kantopuutarhan liepeillä, hyvinkin kuivassa paikassa. Onneksi viihtyy vaikka ei saa talvella suojaa runsaasta lumesta, kantopuutarha on aina puutarhan vähälumisimpia paikkoja.

Yksi uusista iiriksistä kukkii. Taisin ostaa tämänkin Mustilan taimipäivästä, sieltä ylhäältä jossa myydään lahjoitustaimia Mustilan hyväksi. Kyseessä on iris 'Webelos' joka on 'Lemon Puff' ja 'Gingerbread Man' iiristen risteytymä. Ostin tämän täysin tietämättä mikä iiris on kyseessä. Olen erittäin tyytyväinen siihen mitä sain, tykkään tästä paljon. Yritän ottaa kukasta vielä paremman kuvan kunhan kukka on kuiva sadepisaroista.

Yläpuutarhasta löytyi jättipotti, pionin nuppu. Eikä minkä tahansa pionin vaan itse siemenestä kasvatetun pionin nuppu. Ostin siemenet keväällä 2019 Pioniseuran myyntipisteeltä Lahden Pihamessuilta. Siemenet olivat tulleet Amerikasta siemenvaihdossa. Sain lopulta siemenistä 2020 kymmenen taimea jotka ovat toistaiseksi yläpuutarhassa. Kahteen eri pioniin on tulossa tänä vuonna kukka. Siemenet ovat vapaan pölytyksen tulosta joten kukka voi olla mitä vain. En malta odottaa, että näen näiden pionien ensikukinnan.

Huomenna pitäisi aloitella ensimmäistä kanttauskierrosta. Ihan pahassa kunnossa penkkien reunukset eivät ole, kiitos viime vuonna myöhään tehdyn kanttauksen.

Oodi pioneille

Pionit revähtivät kukkaan kaikki yhtäaikaa. On väritykitystä kerrottuna, yksinkertaisena, punaisena, valkoisena tai monivärisenä. On kermakakkuja, lautasia tai muuten vaan yksinkertaisen kauniita.

Tämä. Tämä on se pioni jonka kanssa sanani ei riitä. Hankittu tummanpunaisena vuoripionina. Siirsin vuosi sitten ja tässä on siirron tulos. Vanhassa paikassa teki korkeintaan muutaman kukan joka vuosi.

Tällä hetkellä puutarhan ehdoton kuningatar.

Arboretumissa kasvaa iloinen pionin kukkien sekaväritys. Pioni 'Pink Hawaiian Coral' loistaa korallinpunaisena hetken ja muuttaa sitten väriään haalistuneen keltaiseksi. Tämän kyseisen kasvin erikoisuus on kirjavat lehdet jotka näköjään ovat kirjavat joka vuosi. Havahduin ilmiöön viime vuonna enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt pionilla kirjavia lehtiä. Lehdet näkyvät kuvan alareunassa.

Tämän pitäisi olla 'Eden´s Perfume'. En ole tuoksutellut tuoksuuko paratiisille mutta ainakin ensimmäisten kuvien vuoripioni tuoksu ihan karmealle. 

Myös puutarhan alkuperäinen pioni on siirretty viime kesänä. Silti kukkia tuli muutama. Pioni kukkii aikaisin, yleensä tämä on kukkinut vasta juhannuksen jälkeen.

Tämä on hankittu nimellä 'Paula Fay'. Kaunis kukka ja on kestänyt näissä helteissä yllättävän pitkään.

'Immaculee' pionin väri taitaa olla puhtaimpia valkoisia mitä on. Kaunis lisä värikkäiden pionien keskellä.

Loppuun kuva pionista joka kismittää minua ihan älyttömästi. Ostin vuosi sitten keväällä Bauhausista pionin juurakoita ja tämän pitäisi olla 'Buckeye Bell'. No eipä ole. Kaiken lisäksi taimia on kaksi ja molemmat näyttää tältä. Kunhan jaksan ja pääsen pahimman harmituksen ohi, käyn tekemässä reklamaation. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että kun löydät taimen jota olet pitkään halunnut niin lajike onkin väärä. Nyt pitää etsiä uudet oikeat taimet, siirtää nämä väärät pois ja tehdä niille joku paikkakin jonnekin. Kyllä ärsyttää. Ja tiedän, ei tämä oikeasti ole iso asia ja pionille varmasti löytyy paikka puutarhassa. 

 

Väriä sitä olla pitää

 Yritän tässä vetkutella ennen imurin varten tarttumista. Puutarhassa on puuhaa mutta pakko on tarttua sisätöihinkin ennen kuin villakoirat valtaavat talon itselleen. Eilen aloitin uuden kasvihuoneen edessä olevan jättikiven penkin muokkausta, siitä kuvia myöhemmin.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, ei oranssi ole puutarhassa lempivärejäni. Yhdessä kukassa oranssi väri on kuitenkin täydellinen ja se on tiikerililja. Arboretumissa kukkivat todella korkein varsin.

Arboretumin loppukesän tunnelma on muutenkin väriä täynnä ja tykkään siitä. Kun ajaa tiellä tontin ohi niin tätä näkymää saa ihailla, tosin hiukan kauempaa.

Olen ihmetellyt missä ovat kimalaiset. Kulkiessani ukonhattujen ohi tajusin etsineeni kimalaisia väärien kasvien kukinnoilta. Ukonhatut olivat täynnä kimalaisia, niitä oli sekä näissä sinisissä että kirjoukonhatuissa. Siniset ovat pihan alkuperäisiä ukonhattuja. Niitä olen siirtänyt moneen kertaan ja nyt vihdoin ja viimein taisi löytyä paikka jossa viihtyvät.

Myös luumulehdossa on iloista värien sekamelskaa. Eri sävyisiä syysleimuja, oranssia tiikerililjaa ja rantakukkaa. Kuvan ulkopuolelle jäivät liilat iisopit ja punaiset maksaruohot. Taustalla häämöttää pressutettu uusi kasvihuone. 

Jättiverbenoiden suhteen olen nyt kyllä pettynyt, niissä ei ole vieraillut minkäänlaisia pölyttäjiä. Ovatko paikalliset pölyttäjät nirsoja vai eikö tämä muuten vain kelpaa.

Jättiverbenoiden alue on tänä vuonna tehty. Olen saanut kivasti kasvitettua sitä ja kunhan kaikki kasvit vahvistuvat on alue täynnä tältä puolelta. Muutamalla pienelle pionille on vielä olemassa paikkavaraus. Ja pitihän tuonne tulla myös kärhö 'Princess Kate' mutta sen paikkaa on mietittävä uudestaan.

Tässä vielä kuva euron pallohortensioiden rivistöstä. Alle on tulossa kate kunhan maltan laittaa oksat silppuriin. Eli odottelen viileämpiä kelejä ja hyttysettömämpää aikaa. Itse tehty oksasilppu muuten maatuu omien havaintojeni mukaan paljon nopeammin kuin kuorikate mitä myydään säkeissä. Mikä on tietysti luonnollista koska itse tehty aines on koostumukseltaan pienempää. Eipä siis ihme tunne ettei mikään määrä oksasilppua riitä tämän kokoisessa puutarhassa. Pallohortensia ovat saaneet kerran kunnon kerroksen oksasilppua ja se on lähes täysin maatunut niiden juurilta parissa vuodessa.

Ja nyt imuroimaan koska vasta sen jälkeen saan mennä puutarhaan.

Heinäkuun viimeisiä viedään

Heinäkuu lähenee loppuaan. Kesäloma on ohi yhtäaikaa helteiden kanssa. Puutarha kellastuu kuivuuttaan. Siitä huolimatta kukkivaa on paljon.

 Valkoinen ruusunätkelmä on hyvä pari tummalle happomarjalle. Tänä vuonna ruusunätkelmä on kasvanut ennätyspituuteen. Puutarhan toinen valkoinen nätkelmä huitelee jo yli kahdessa metrissä rusokirsikan latvaa hipoen. Kuvan nätkelmä ei ole kuin puolitoistametrinen.

 Nimetön, Virosta tuotu laukka on lempikasvejani. Ja erityisesti tästä näkymästä tykkään. Laukan takana Arvilan alkuperäinen maksaruoho ja sen takana ilmasipuli. Syksymmällä aion siirtää laukkaa rinnepuutarhan sillä se kaipaa jakamista ja tuntuu kestävän hyvin kuivuutta.

 Kasvimaalla on paljon pioniunikoita, en raaski kitkeä niitä pois. Tämä valkoinen on huippuhieno, kuin lumipallo.

 Vaaleanpunainen, yksinkertainen rohtosuopayrtti ei piittaa vaikka vettä ei ole tullut viikkoihin. Tätä ei ole edes kasteltu.

 Itse siemenestä kasvatettu törmäkukka avasi ensimmäiset kukkansa. Jotenkin näihin itse kasvatettuihin tulee suhde ihan erilailla kuin kaupasta hankittuihin taimiin.

 Keltainen ei ole suosikkivärini puutarhassa. Ehkä siksi, että se on mielestäni vaikea väri. Mihin näin räikeää voi yhdistää? Senpä takia tämä keltainen tiikerililja ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa paikkaansa.

Hain keväällä taimia toisen kasviharrastajan pihasta. Sain kaupanpäälle päivänliljaa jonka myyjä sanoi olevan valkoinen. Joko minä olen värisokea tai sitten myyjä erehtyi sillä minusta tuo on melkoisen keltainen. En minä tätä kuitenkaan hävitä, paikka saattaa vaihtua sillä nykyinen paikka ei ehkä ole keltaiselle värille hyvä.

Mukavaa viikkoa niille jotka vielä lomailevat sekä meille jotka palaamme lomalta töihimme.

Pinkkiä ja valkoista

Ruusut, puutarhan prinsessat ja kuningattaret ovat nyt kauneimmillaan. 

 Tämän hetken kaunein taitaa olla Rosa 'Mundi', kirjoapteekkarinruusu.

 Kukkia pensaaseen on tulossa kymmeniä, enemmän kuin koskaan. Iki-ihanat piparminttukarkit keskellä vihreyttä.

 Arvilan oma löytöruusu kukki viime vuonna heikosti, nyt ottaa takaisin ja tekee kukkia viime vuodenkin edestä.

Pensaasta kasvaakin näköjään korkea, melkein voisi puhua köynnösruususta. Laitoin tätä kasvamaan myös navetan kivimuurille josta tämä kuva on.

 Pinkki neilikkaruusu aloitti sievästi muutamalla kukalla. Punainen neilikkaruusu on hankintalistalla, yhden jo löysin ja hintakin oli erittäin edullinen mutta en ostanut koska ei ollut omajuurinen.

 Suomen köynnösruusu 'Pohjantähti' on yksinkertaisuudessaan tavattoman kaunis. Kukan pientä kokoa korvaa niiden määrä.

Suurin kukkien kauneus on korkeuksissa josta niitä hankala ihailla

Alhaallakin kukkia on mutta ei ihan niin tiiviisti kuin yläosissa. Ruusu ei tuntunut kärsivän keväisestä rajustakin leikkaamisesta. Uusi versoja on kasvanut hurjasti lisää, ne pitäisi mennä kiinnittämään kiinni vanhoihin versoihin vielä kun ovat taipusia ja puutumattomia.

Meillä odotellaan edelleen suurimpia sateita. Vuorokaudessa tuli vettä 10mm mikä riitti kastelemaan maata noin sentin syvyydeltä. Onneksi huomiselle ennustetaan lisää sateita, kuivuus puutarhassa alkaa olla sietämätöntä.

Nurkan takaa

Syksyisessä, ruskan jälkeisessä puutarhassa ei ole paljoa kuvattavaa. Tällä kertaa kokeilin vähän erilaista kuvauskulmaa ja kuvasin puutarhaa nähtynä rakennusten nurkkien takaa. Voisi olla kiva idea ottaa kuvat samasta paikasta kaikkina neljänä vuodenaikana.

 Talon etelänurkalta kun kurkistaa pihaan päin on näkymä tämä. Vasemmalla valtava valkoinen syreeni, keinun edessä vielä punaisena hehkuva juhannusruusu. Taustalla valtava navettamme.

 Kun siirrytään navetan pohjoiskulmalle ja kurkistetaan pihaan päin, ei näy oikein mitään. Vain pihaa ankeuttavat tiilikasat ja lasten vanha karuselli.

Navetan itäkulmalta avautuu kaunis peltomaisema. Tai vielä kaunis, kunhan pelto on kynnetty on näkymä epämiellyttävän ruskea. Tätä navetan kulmaa kuvasin tarkoituksella enemmän, siihen tehtiin loppukesästä uudet nurkkalistat, malli kopioitiin toisesta nurkassa jossa alkuperäinen lista on tallessa. Peruslista mutta tavallista leveämpi.

 Samaan syssyyn änkeän kuvan navetan välikön uusista ovista jotka saivat yllensä punamultaa muiden ovien tyyliin. Ikkunat ovien päällä ovat tilapäiset mutta saattavat jäädä lopullisiksi kunnostamisen jälkeen. Rikkinäinen ikkuna oven vasemmalta puolelta pitää vielä peittää talveksi.

 Navetan eteläkulmalta avautuu näkymä kasvimaalle ja aitalle. Ihan etualalla on miehen perunamaa, sen paikkaa pitänee vaihtaa ensi kesänä.

 Sitten onkin kierretty koko navetta. Viimeiseltä nurkalta näkymä pihaan päin. 

 Navetalta on hyvä jatkaa matkaa aitalle. Aitan eteläkulmalta pihaa ylöspäin katsottaessa näkyy hyvin miten puutarha laskee talolta puutarhaan päin. Pieni rinne tuo mukavasti ilmettä puutarhaan.

 Sama nurkka toiseen suuntaan. Tontin raja kulkee nurmikon reunassa tuolla pellon vieressä olevan ladon vieressä. Pressun alla on maatumassa uuden istutusalueen pohja. Taustalla on rakastamaani maalaismaisemaa.

 Aitan pohjoiskulmalta näkymä on hiukan ankea. Kuva on otettu sateen jälkeen ja siitä näkyy hyvin miten aitan takana vesi seisoo tiukan savimaan takia. Tuossa kohtaa savi on aivan pinnassa. Kohoava maa on tulevaa istutusaluetta, pieni keijukaiskukkulani.

Pieni kierros puutarhassa päättyy kukkakuvaan. Löysin pihan alkuperäisestä syysleimusta pari kukkaa ja jopa nuppuja. Mikälie myöhäisherännäinen joka on kestänyt useamman pakkasyönkin.