Vuodenaikojen rytmi

Asumme vapaaehtoisesti, tietoisella valinnalla tyylillä jossa vuodenajat erottuvat toisistaan selkeästi. Talvella kotityöt ovat erilaiset kuin kesällä. Tällä hetkellä niin arjen kuin pyhän täyttää talon lämmittäminen. Seitsemän tulisijaa vaatii jatkuvaa, päivittäistä lämmittämistä ja klapien sisälle kantamista. Oma lukunsa on saunan kiuas ja vesipata jotka nekin lämpenevät polttopuiden avulla.

Tänä talvena on pärjätty vielä niin, että sähköpatterit on päällä vain vierashuoneessa ja poikien huoneissa. Pojilla on pönttöuunitkin mutta on helpompaa pitää myös patterit päällä. Salissa ja vanhempien valtakunnassa on pärjätty ilman sähköpattereita, samoin tuvassa ja eteisessä.

 Isännänhuoneen avotakassa pidetään lokakuulta alkaen tulta joka päivä. Tämä ei varaa lämpöä samalla voimalla kuin vaikkapa pönttöuuni mutta kyllähän takan tiilimassa lämpenee ja lämmittää silti. Iines nauttii ja tuijottaa tulta.

 Tuhkaa tulee ja se kaikki hyödynnetään puutarhassa, ämpärillinen tulee noin 1-2 viikossa riippuen lämmitystahdista. Viimeksi taisin viedä tuhkat kasvimaalle.

 Salin pönttöuunissa on tulet joka päivä mutta huoneen koosta johtuen kovilla pakkasilla se ei riitä. Lisänä on kolme sähköpatteria joista yksi sanoin itsensä irti viime talvena. Kukaan ei ole muistanut hankkia uutta patteria joten nyt mennään kahdella jos tarve tulee, toistaiseksi patterit ovat pois päältä.

Tuvassa ei ole sähköpattereita. Leivinuunissa on tulet 1-3 päivän välein, kovilla pakkasilla joka päivä mutta sellaisia ei ole vielä ollut. Nopean lämmön saa laittamalla puuhellaan tulet, viikonloppuisin siinä laitetaan kaikki aamupalasta iltateehen. Sähköhella onkin talvisin lähinnä laskutasona. Ruoka tehdään joka päivä joko leivinuunissa tai puuhellalla. Kun siihen on tottunut ja oppinut niin aikaakaan ei mene kovin paljoa enempää kuin sähköhellalla kokkaamiseen.

Nuorimman pojan huoneen pönttöuuni on tehokas mutta jäähtyy nopeiten, ilmeisesti pellissä on kunnolla pala pois mikä nopeuttaa jäähtymistä. Huoneen asukas tykkää viileästä ja huone on keskellä taloa joten tulet on täällä vain pari kertaa viikossa.

Ja ettei liian idylliseksi mene niin kyllähän tämän lämmitysmuodon ja elämäntavan valinta vaatii työtä. Polttopuut ei ilmesty liiteriin ilman taloudellista ja fyysistä panostusta. Tukit on ensin saatava pihaan, sitten pätkittävä haloiksi ja pilkottava klapeiksi. Onneksi saamme yleensä avuksi konevoimaa. Pelkkä kirves ja saha ei riitä.

Tänä talvena näyttää siltä, että talven varalle hankitut puut eivät riitä, pinot liiterissä pienenevät uhkaavasti ja takaseinä pilkottaa jo. Joten todennäköisesti on edessä lisätilaus puuta pihaan ja parempi varustautuminen ensi talveksi.

Tapetteja

Tällä viikolla sunnuntai meni siivoukseen. Imuri meni sellaisiin nurkkiin ja koloihin joihin se ei arkisissa viikkosiivouksissa pääse. Sen tuloksena kaivoin esiin jätesäkin jonka sisään on sullottu paloja talon vanhoista tapeteista.

 Isännänhuoneessa on ollut alunperin hyvin tumman vihreä tapetti jossa luumun sävyisiä kukkia. Todennäköisesti tuo pala joka minulla on tallessa, on väreiltään haalistunut, alkuperäinen väri on saattanut olla jopa lähes musta. Kunhan huoneen remontti joskus koittaa, saan kaivaa tapettia lisää esiin sillä kaikki pinkopahvin kerrostumat on poistettava.

 Kukkatapetin jälkeen on tullut modernimpaa, olisikohan jostain 1950-luvulta?

 Nuorimman pojan huoneessa on ollut kaunis vihreä kuvioinen tapetti. Tämä on painettu ruskealle paperille tai pahville.

 Salissa alkuperäinen tapetti on myös ollut hyvin hyvin tumma. Ruskealla pohjalla sinisiä kukkakuvioita.

 Salin seuraava kerros miellyttää omaa silmää alinta kerrosta enemmän. Kauniita sinisiä kukkia siniharmaalla pohjalla. Salissa harmitti vietävästi kun nämä kaikki oli poistettava sillä tuorein tapettikerros oli paksu muovinen vinyylitapetti. Sellaista ei voi jättää seinää hengittävässä hirsitalossa.

 Jossain vaiheessa salissa on ollut näin haalea tapetti. Rusehtava lehtikuvio valkoisella pohjalla.

 Eteisen alkuperäistä tapettia löytyy vielä seinältä vintin portaista. Muilla seinillä tapetti peitti tuoreemmat kerrokset tapettia, nekin jouduimme poistamaan huonokuntoisen pinkopahvin takia.

 Eteisen tapettia otin talteen vaikka sitä on myös seinällä, tässä palasessa on mukana myöhemmätkin kerrokset.

 Pinkopahvi taloon on tullut Tampereelta.

 Tämän palan takana ei lue mistä huoneesta se on, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin salin kammari eli peräkammari. Kaunis sininen boordi on ollut huoneen yläreunassa.

 Samaisen huoneen muita tapetteja on tässä. Huonetta remontoidessa kävikin ilmi että joskus seiniin lisätyn kovalevyn alla ei ole kun palasia tapeteista tallessa. Siksi tämäkin pala on pieni, vain noin A4:n kokoinen.

Ja tässä lisää saman huoneen vanhoja boordeja. Joku on selkeästi tykännyt tässä talossa sinisävyisistä tapeteista. Tuo ruudullinen sininen vaikuttaa metkalta, harmi kun sitä ei ole enempää tallessa.

Isännänhuone on vielä pääosin tutkimatonta aluetta tapettien suhteen. Alin kerros on näkyvissä eteisen oviaukossa jota jouduttiin muokkaamaan uuden oven takia. Täälläkin alkuperäinen tapetti on ajan hengen mukaisesti tumma ja mitäpä muuta kuin sinisävyinen.

Tuvassa oli sama juttu kuin kammarissa, tapetit oli joskus poistettu huone huone oli otettu hirrelle. Pienen pieniä palasia löysin listojen alta, ne olen jemmannut niin hyvään paikkaan, että tähän hätään en niitä löytänyt.

Museoasumista

Vanhassa omakotitalossa asuminen on joka ilta paluu menneisyyteen näillä pakkassäillä. Viikonloppuna kannetaan viikon puut sisään ja kun tullaan työpäivän jälkeen kotiin ei lysähdetä sohvalle vaan aloitetaan talon lämmitys. Ensin kuitenkin tulet puuhellaan jotta perhe saa ruokaa.

 Lämmityskaudella ruoka valmistuu päivittäin vanhanaikaiseen tyyliin. Kiireisen kokin ja perheen vaihtoehto se ei ole, tai sellaisten joissa pienet lapset on ruokittava just heti. Mutta meille tämä vaihtoehto sopii ja siihen on totuttu.

 Muiden tulisijojen kanssa minulla on tietty järjestys missä ne sytytän. Sali on ensimmäinen koska siinä on tulet joka päivä. Sitten tulee poikien huoneet jossa on tulet joka päivä vain kovimmilla pakkasilla. Heidän huoneissaan on sähköpatterit päällä. Viimeisenä on vanhempien valtakunta joka on oikeasti talon toinen sali. Huone on makuuhuoneemme ja tykkäämme nukkua viileässä. Tulet tehdään joka toinen päivä ja tällä viikolla joka päivä, viime yönä oli kuitenkin -23 astetta pakkasta.

Tämä on vanha kuva keskimmäisen pojan huoneen uunista, se toimikoot kuvituskuvana. Lämmitys uuneilla tuntuu joskus tylsältä ja se oikeasti vaatii paljon työtä. Eilen kolahti postilaatikkoon tammikuun sähkölasku. Siinä kohtaa koin saavani palkinnon lämmityksen eteen jaksamisesta. Tammikuussa sähkön kulutus oli vain 937kWh. Ei ollenkaan paha tämän kokoiseen taloon. Ilolla lykkään puita uuniin jatkossakin.

Myrkynvihreä kaunotar

Olen etsiskellyt kampauspöytäni päälle sopivaa peiliä. Jotain uusrenessanssiin viittaavaa on ollut hakusessa koska sitä aikakautta on kampauspöytäni joka on oikeasti pelipöytä. Pöytä on heräteostos pojan työpöydän yhteydessä. Vaikka pöydän kunnostus piti itse viimeistellä niin en ole katunut pöydän hankintaa, sen sirot jalat ja koko muoto on juuri sitä tyyliä josta pidän. Ja mummolta peritty tuoli on täydellinen kaveri pöydälle.

Pöydällä oleva peili on uustuotantoa. Periaatteessa ihan kiva mutta ei lähelläkään täydellistä. Mutta onneksi minulla on mies joka tietää vaimonsa mietteet.

 Miehelle tarjottiin ostettavaksi tätä myrkynvihreää kaunotarta. Ja jopa osti sen ennen kuin kysyi minulta. Tyyli ei ole uusrenessanssia mutta kyllä minä kelpuutan peilin pelipöytäni päälle. Kunhan siitä on ensin poistettu vihreä väri. Toivon vain että pinta maalinpoiston jälkeen sallii petsin ja lakan. Tämän talven urakka peili ei ole, ensin pitää saada verhoilussa oleva kalusto valmiiksi ja vasta sitten voin siirtyä entisöinnin pariin.

Peilin mukana tuli kulmakaappi (josta ei ole kuin tämä suttuinen kuva)joka ei ole kovinkaan vanha, vaneria on pääosin, runko puuta. Mutta luulen että uudella maalilla ja vanerilla tuosta tulee kiva sekä käyttökelpoinen. Kaappi pääsee entisöintijonon perukoille, aika monta esinettä odottaa korjaajaa ja kunnostajaa ennen tätä.

 Tällaisina hetkiä kaipaan kipeästi omaa talvilämmintä verstasta. Talvi-iltoina olisi aikaa kunnostaa.

Siivouspäivä tuvan kammarissa

Vanhimman pojan muuttaessa viime vuonna pois kotoa meni lasten kammareiden asukasjärjestelyt uusiksi. Keskimmäinen poika muutti peräkammariin ja nuorin poika tuvan kammariin. Laajennusosan kammari jä vierashuoneeksi ja mummin mussukan huoneeksi.

Kumpikin poika on viihtynyt uusissa huoneissaan vaikka mitään remonttia tai uudistuksia niihin ei tehty. Huone siivottiin viikonloppuna vähän paremmin eli legot laatikoihin. Sen kunniaksi muutama kuva.

 Huone on sisustettu pääosin kierrätetyillä huonekaluilla. Vain kaksi kaappia on hankittu uutena ja seinälle olevat ylimmät hyllyt, kaikki Ikeasta. Ikean vaatekaapit ovat osoittautuneet hintansa väärteiksi. Nuo kaapit alkavat olla 8 vuotta vanhoja eikä niissä ole edelleenkään mitään vikaa.

 Kolmen pojan taloudessa on legoja kertynyt aika läjä. Mutta lego on hyvä lelu, niistä rakennellaan hurjia luomuksia joka viikko. Suurimman innostuksen aikana ei huoneessa pysty kävelemään, osat on tietenkin levitettävä lattialle mistä etenkin Jalo-kissa tykkää. On mitä näppäillä tassuillaan.

 Työpöytä on harvoin näin siisti. Siinä piirretään, maalataan ja askarrellaan, yleensä vaiheessa olevia taideteoksia on päällekkäin monessa kerroksessa. Työpöydän lamppu on viimeisimpiä kirpparilöydöksiä, maksoi 1,5 euroa. Ikeasta näyttää olevan alunperin.

Tulet huoneessa on viikonloppuisin joka päivä, arkisin parina päivänä. Tämä huone on muutenkin lämmin koska on siinä on vain yksi ulkoseinä, ikkunaseinä. Sähköpatteri on talvisin päällä mutta termostaatti pienellä. Kissat tykkäävät tämän huoneen ikkunasta mikä näkyy lasin nenänjälkinä. Ikkunasta on paras näkymä lintulaudalle, oikea laajakulma tirppatöllö. Alimmassa kuvassa Jalo on saapunut ihmettelemään missä kaikki legot.

Tässä vielä linkki *klik* kuviin miltä huone näytti ennen remonttia.

Pelipöytä

Ensitsöintiprojektini ovat joskus pitkäkestoisia. Kesäkuussa 2015 ostimme työpöydän ja pelipöydän Itä-Suomesta. Tai työpöytää lähdimme ostamaan, mutta kotiin palasimme kahden pöydän kanssa. Seuraavana talvena otin pelipöydän työn alle entisöintikurssilla. Pöytä oli nopeasti tehty lukuunottamatta verkaa joka tuli pöydän kanteen kiinni.

Ensin piti metsästää verka. Ei mikään helppo juttu koska en halunnut 100% tekokuitua. Helsinkiläinen biljarditarvikeliike tarjosi sitä mitä halusin, tosin heidänkin piti tilata verka muualta kuin Suomesta. Tässä prosessissa meni melkein pari kuukautta.

 Mutta aloitetaan alusta. Ensin pöytä seisoi entisöintijonossa navetan ylisillä muutaman kuukauden.

 Entisöintikurssilla tein pöytää muutaman viikon. Pöydästä oli jo poistettu vanhat pintakäsittelyt todella tarkasti. Minun piti tehdä vain viimeinen hionta, sen jälkeen vetää pintaan petsi ja muutama kerros lakkaa. Pöydän kansi oli irti jotta kokonaisuutta oli helpompi käsitellä.

 Keväällä pöytä oli hetken aikaa esilllä kunnes veran saapumisen jälkeen pöytä lähti ammattiverhoilijan luo pähkäiltäväksi miten verka kiinnitetään. Itse en uskaltanut liimata sitä suoraan alustaan, tai olisin uskaltanut mutta en keksinyt miten saada reunoista siistit.

 Tällä viikolla toin pöydän kotiin. Nyt se on täysin valmis, puolitoista vuotta ostamisen jälkeen. Mutta hyvää kannatti odottaa. Pöytä on edelleenkin ihan lempihuonekalujani.

Verka on nyt siististi kiinni niin että sen alla on pahvi, reunat on käännetty pahvin alle ja pahvi on liimattu pöydän pintaan kiinni. Verka on oikeasti viininpunainen, ei aniliini vaikka kuva niin väittää. Alkuperäisen veran väri selvisi kun pöydän pinnasta löytyi pikkurillin kynnen kokoinen veran pala. Sen avulla metsästin juuri alkuperäisen sävyisen uuden kankaan.

Tässä vielä pöytä peliasentoon avattuna. Ehkä tuossa voisi pitää joskus kortti-illan. Jokaiselle punssilasi kouraan ja hepenet päälle ja korttipeli käyntiin. Arkikäytössä pöytä on minun kampauspöytäni. Seuraavaksi vain on vuorossa paremman ja yhteensopivamman peilin etsintä. sellainen missä on tummat lakatut puukehykset.

Verkaa jäi muuten vielä sen verran että saisin päällystettyä tuon mummoni vanhan tuolin. Vanha kangas sopii kyllä tapetin kanssa yhteen mutta ei oikein punaiseen verkaan.

Sohva

Minusta ei taida koskaan tulla konmarittajaa tai muuta vastaavaa säntillistä tavaran hävittäjää. Kotini on täynnä tavaraa joilla on muistoja, tarinoita ja eletty elämä. Pidän niistä kaikista, joitain suorastaan rakastan. Sen mistä en pidä tai tarvitse osaan kyllä laittaa kiertoon. Talomme on rakennettu uusrenessanssin kultavuosina, 1892 jolloin sisustus oli runsasta, rönsyilevää, tummia värejä, paksuja verhoja, tilpehööriä, tauluja, mahdollisimman paljon kaikkea. Joten ei minusta meille edes sovi hillitty ja pelkistetty tyyli.

 Tyylilleni olen uskollinen. Kun meille tarjottiin vanhaa puusohvaa kunhan vain noudamme pois niin enhän minä voinut sanoa ei. Sohva on kaunis, pieni ja siro ja vieläpä hyvän värinen. Täysin kunnossa ja niin edelleen. Sohvaa ajateltiin ensin nuorimman pojan huoneeseen, poikakin olisi sen halunnut. Mutta, siellä sohva olisi ollut liian lähellä uunia ja uuni on kuitenkin talviaikaan käytössä viikoittain. Mietitään vielä pojan huoneen järjestystä ja sillä aikaa sohva saa olla vierashuoneessa.

 Vierashuone ei ole suurensuuri huone mutta niin vain sinne mahtui yksi sohva kahden sängyn lisäksi. Käänsin vain mummolan vanhan laverin toisinpäin ja sohva sujahti laverin paikalle.

 Sohvan mukana saimme siihen vartavasten tehdyn tilkkupeiton. Sehän sopi kun tilkkupeitoista pidän.

Eikä siinä vielä kaikki. Sohvalla on historia ja tarina. Me saimme me molemmat sohvan mukana. Historiaan ja tarinaan litttyvät valokuvatkin saimme taulun muodossa. Taulu laitetaan seinälle sohvan lähelle. Ja sohvan tarinan tulostan ja liisteröin sohvan pohjaan missä se seuraa mukana minne ikinä sohva matkaakin. Vielä kerran iso kiitos eteläiseen Suomeen. Olen edelleen otettu että sohva sai matkata juuri meille.

Pesä tyhjenee

Keväällä muutti vanhin poika pois kotoa. Olemme nyt tilanteessa että puolet lapsista asuu omillaan ja puolet kotona. Välillä tuntuu kovin omituiselta. Vaikka vanhimman pojan päätös lähteä kesken opiskelujen oli ihan ymmärrettävä. Viimeinen, tänä syksynä alkanut opiskeluvuosi on pelkkää työssäoppimista ja meiltä työssäoppimispaikkaan on matkaa kymmeniä kilometrejä. Muutto lyhensi matkaa huomattavasti.

Täällä kotipesässä muutto aiheutti pienten muuttojen ketjun. Keskimmäinen poika otti vanhimman pojan huoneen itselleen ja nuorin poika muutti keskimmäisen huoneeseen. Nuorimman pojan huoneesta tuli jonkinlainen yhdistelmähuone. Vierashuone, leikkihuone ja lapsenlapsen oma huone.

 Huonetta ei ole varsinaisesti sisustettu. Vihreän tilkkutäkin alla oleva sänky on mummolastani, olen itsekin nukkunut siinä yökyläillessäni mummon ja papan luona. Sänky kaivettiin ylisiltä esiin, pestiin ja hommattiin vain uusi patja siihen. Ryijy jäi ylimääräiseksi salista, nyt se peittää pari kriittisintä tapetin lommoa sänkyseinältä. Matto ja verhot ovat olleet huoneessa aina.

 Lapsenlapsi, mummin mussukka nukkuu Arvilan alkuperäistä perää olevassa sängyssä joka jäi jo omalle nuorimmalle pojalle pieneksi. Pois muuttanut poika sai uuteen kotiin uuden sängyn, nuorimmat saivat tyytyä kukin seuraavalta isoveljeltä pieneksi jääneeseen sänkyyn. Tässä seinän tilkkutyö peittää pari taideteosta, se on ommeltu ihan sitä tarkoitusta varten aikoinaan. Sininen tilkkupeitto on jo vanha, tehty vanhimmalle pojalle melkein 15 vuotta sitten.

 Myin jo keväällä huoneesta kaikki ylimääräiset huonekalut pois. Kaksi vaatekaappia ja pienen kirjoituspöydän. Lelujakin harvennettiin reilulla kädellä, vain tärkeimmät jätettiin. Kirjat karsittiin niin että ne mahtuvat yhteen hyllyyn. Lelukaappi on sekin mummolastani. Oikeasti vanha liinavaatekaappi. Lelut haluaisin saada kaikki mahtumaan kaappiin mutta ihan se ei vielä onnistu ellen tee lisää karsintaa.

Sekalainen huone sisustettuna sekalaisella tavaralla. Ei ehkä sisustuslehtien kansikuvamateriaalia mutta se ei ole ollut tarkoituskaan. Huoneesta tehtiin järkevä niillä huonekaluilla mitä oli omasta takaa. Ihan kiva tuosta tuli, tärkeimmät asiat löytyvät ja tuvassa pyörineelle syöttötuolillekin saatiin hyvä säilytyspaikka sisätiloista. Tuolia tarvitaan aina välillä pienten vieraiden kanssa mutta en raaski viedä tuolia ylisille saakka. Nyt se jää aika hyvin piiloon lelukaapin taakse huoneen perimmäiseen nurkkaan. Eipä nimittäin sattunut yhteen kuvaankaan.

Uunit

Näillä keleillä säästyy lämmitysenergiaa. Eli meidän tapauksessa puuta. Vai säästyykö? Meidän tapauksessa puuta on jo poltettava uuneissa, muuten sisällä vallitsisi turhan suuri kosteus.

 Sali on suuri huone ja siellä oleskellaan, niinpä tässä pönttöuunissa on tulet joka päivä. Puita pistän palamaan varsin kohtuullisesti, keltaisesta kopasta en edes kaikkia, vielä tarkenee vähemmällä. Salin pönttöuunissa on korkeutta kolme metria ja halkaisijakin on tavallista suurempi. Mutta onhan tilassa kuutioitakin kiitettävä määrä.

 Vanhimman pojan huoneen uunissa on tulet muutaman kerran viikossa. Tämä uuni on konstikkain, sellainen jonka peltejä ei voi vetää aikaisin kiinni, joskus vedän vasta seuraavana aamuna. Häkä on asia jota on syytä kunnioittaa.

 Keskimmäisen pojan sininen pönttöuuni on lupsakka. Lämmittää niin että tässä on tulet maksimissaan kaksi kertaa viikossa tähän aikaan vuodesta. Muutoin huoneeseen läkähtyy. Tosin vaikutusta on silläkin että huone on talon keskellä, lämpimien seinien sisällä. Tästä uunista pitää tyhjentää tuhkat jokaisen polton jälkeen korkean arinan takia. Senkin asian suhteen jokainen uunimme on yksilöllinen.

Vanhempien valtakunnan kakluuni on komea. Tässä on tulet noin kerran viikossa, talvella tiuhempaan. Eikä vielä poltella kahta pesällistä, korkeintaan yksi sillä tykkäämme nukkua viileässä. Nuohooja kävi loppukesästä ja antoi taas täydet pisteet kaikille tulisijoille. Niitä on talossa näiden lisäksi avotakka, puuhella ja levinuuni. Puuhella lämpiää 1-2 kertaa päivässä, olen tainnut viimeksi käyttää sähköhellaa elokuussa. Leivinuuni on sekin tehokas, pari kertaa viikossa tulet lämmittää ison osan taloa. Niinpä meillä ei ole tuvassa ja isännänhuoneessa mitään muuta lämmitystä kuin tulisijat, eteinen lämpenee siinä sivussa. Vanhempien valtakunnan patterit ovat olleet kiinni jo monta talvea. Kakluunilla saa riittävän lämmön.

Alimmassa kuvassa näkyy uusi kampauspöytäni eli pelipöytä. Siitä asiaa sitten kunhan verka on saapunut. Kangas on jo tilattu mutta tulossa kestää muutama viikko. Ei sen löytäminen ollutkaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin.

Sillä välin, pysykäähän lämpiminä. Se on myös hyvä keino kun uutiset kertovat maailman pahuudesta.

Työpöytä

Netti on ehtymätön vanhojen huonekalujen lähde. Tai niin sitä luulisi. Muutaman viikon ehdin etsiä keskimmäisen pojan uuteen huoneeseen työpöytää. Vaatimukset oli minun mielestä vaatimattomat. Pieni koko, materiaali puuta ja edullinen hinta. Kunnolla ei väliä. Vaan eipä ollut helppo juttu, lopulta pöytä haettiin ajomatkan takaa kun läheltä ei löytynyt.

 Pöytä oli muuten hyvässä kunnossa, mutta kansilevy vaati uuden pintakäsittelyn. Mies kyllä oli sitä mieltä että raaskiiko jonkun raaputtamaa Irwin-tekstiä ottaa pois, mutta minä raaskin. Tuskin meillä poika tietää kuka Irwin oli. Hionnan jälkeen lakkasin pöydän pinnan kolmeen kertaan ja kun muut osat oli pesty oli pöytä valmis käyttöön.

 Pieni koko oli vaatimuksena sen takia, että kun vanhin poika joskus muuttaa kotoa pois, siirtyy hänen kookkaampi työpöytä tähän huoneeseen ja tämä sirompi vaihtaa nuoremmalle pojalle jolla on pienempi huone. Siis sitten joskus, muutaman vuoden päästä on äidin mielipide. Tuolin hain navetan ylisiltä. Se on ostettu neljän tuolin könttänä kierrätyskeskuksesta. Tuoli on 1970-luvun tuotantoa vaikka omaakin mahtavat uusrenessanssipiirteet. Niihin minä rakastuinkin aikoinaan, sekä hintaan. Neljä tuolia maksoi 20e.

Huone on nyt kalustettu. Kalusteet on hyvinkin sekalaista sakkia ja vähän sieltä täältä haalittua. Mutta se on minun ja tämän talon tyyli, ajan kerrostumat saa näkyä ja hyödyksi käytetään kaikki jo omista nurkista löytyvä. Työpöytä 40 euron panoksella olikin ainoa asia mitä tähän huoneeseen ostettiin kun huone vaihtoi leikkihuoneesta pojan huoneeksi. Ja tietysti tuo telkkari jonka poika osti omilla säästöillään.