Perusparannuksia

 Minulla on menossa kasvimaan, mansikkamaan ja luumulehdon perusparannus. Perjantaina sain tehtyä kasvimaan ylälohkon valmiiksi, eilen lauantaina puolet alalohkosta. Tänään oli tarkoitus jatkaa alalohko loppuun, mutta eipä onnistunut. Maa oli liian märkää eikä ollut mitään asiaa sinne mutalilluun. Niinpä piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta. Viileä päivä joten mieluiten tein raskaampia töitä.

Perjantai-illan työn tulos. Kolme valmista riviä istutuksille. Lavakauluslaatikot eivät ole vielä valmiita, mutta niiden kanssa ei ole kiire, istutan täksi kesäksi niihin ehkä perunat.

Alalohkolle samat toimenpiteet. Ensin kitkin kaikki rikat pois, siis lähinnä voikukkia. Sitten kaivoin syvät haudat istutusrivien kohdalle. Haudan pohjalle ensin palamatonta lantaa ja sen jälkeen palanutta lantaa. Päälle sivuun laitetut mullat ja sen jälkeen penkin muotoilu. Kasvimaan voima oli vajennut, nyt tarvittiin kasvien kasvun takaamiseksi reilusti lannoitteita. Jos kompostorin kevättyhjennyksestä jää kompostia, laitan sitäkin kasvimaalle. Muuten komposti menee kasvihuoneen maapohjan parannukseen ja tomaattien lannoittamiseen.

Alalohkolle ehdin tehdä eilen kaksi riviä valmiiksi. Kuvan oikea reuna on niin märkää ettei sitä voi vielä muokata. Siihen tulee vielä kaksi riviä. Jos saan jostain halvalla tai ilmaiseksi lavakauluksia, teen oikeaan reunaan samanlaisen rivin lavakauluksia. Se helpottaisi kasvimaan hoitoa koska oikea reuna on aina liian märkä, siihen valuu vettä muualta puutarhasta. Kohta on lisäksi todella savinen.

Luumulehto kasvimaalta päin kuvattuna. Vasen puoli on peitetty hautumaan. Oikea puoli on muuten valmis, mutta sieltä puuttuu kahdelta pieneltä alalta kasvit. Ne tulevat myöhemmin. Käytävä on haravoitu.

Varsinainen tämän hetken uudistuskohde on tuo lavakaulusten kaari. Lavakauluksissa on kasvanut mansikkaa. Paikka on mansikoille oikein hyvä, mutta niiden suojaaminen linnuilta on ollut hankalaa. Perusparannuksessa mansikat siirtyvät mansikkamaalle johon lisään kaksi lavakaulusta. Samalla uudistan mansikoiden kasvualustan koko mansikkamaalta.

Tässä näkyy kaaren lavakaulusten kunto. Näillä ei tee enää mitään. Sain poistetua kaksi kaulusta luumulehdon kaaresta. Siirsin niiden mullat mansikkamaalle vanhoihin laatikoihin. Kaivoin maasta ja siirsin lähes 100 mansikantaimea. Siinä se tämä päivä menikin. Mansikkamaasta unohdin ottaa kuvia, pitää tehdä se myöhemmin.

Siinä kaari rosariosta kuvattuna. Mitä tulee mansikoiden tilalle? Taitaa tulla perenna-alue. Suunnitelma on miten teen, mutta en paljasta sitä vielä. Perenna-alueen teko jää syksyyn, siihen kun maa jäätyy. Siihen asti pidän tuossa katteen. Katteen alla on juurikangas, se saa jäädä paikoilleen kunhan teen riittävän paksun maakerroksen tuohon. Luumupuu olisi kiva istuttaa sillä onhan alue luumulehto. Maa on tuossa kohtaa silkkaa savea. Toisaalta jos löytyisi edullinen taimi, voisin kokeilla luumupuuta keskelle kaarta, reunoilla kasvaa luumupuut ja ne ovat menestyneet ihan hyvin.

Ensi viikolla saan toivottavasti kasvimaan valmiiksi, sen jälkeen teen ensimmäiset kylvöt. Ainakin porkkanan voisi kylvää ja istuttaa sipulit. Muiden kanssa pitää odotella lämpenemistä.

Perennamaan uudistus No Dig-menetelmällä

 Luumulehdon toisen osion uudistus oli viime vuonna ja tänä vuonna uudistuu toinen puoli. Perennojan alla oleva kasvualusta sisältää liian vähän multaa ja liian paljon savea. Siinä pääsyy uudistamiseen. Toinen syy on se, että haluan alueesta nykyistä helppohoitoisemman kasvien puolesta eli kasvivalikoima menee uusiksi. 

Ensin kaivelin kaikki säästettävät kasvit pois. Osa jää omaan puutarhaan, osa sai uuden kodin nopeasti netin kautta. Ne mitä en säästä, saa jäädä maatumaan maapohjaan.

Seuraavaksi kasasin alueelle puutarhakompostista kaiken karkeamman aineksen. Yritin talloa sitä vähän tiiviimmäksi.

Karkean aineksen päälle tuli puutarhakompostin hienompi aines. Yritin levittää mahdollisimman tasaiseksi. Erityisen iloinen olin tässä kohtaa puutarhakompostien täydellisestä tyhjentymisestä, sain kaiken hyötykäyttöön.

Seuraava kerros koostuu haravoiduista lehdistä. Olen säästellyt isoa kasaa lehtiä sillä tiesin tämän tarpeen olevan tulossa. Jos olisin halunnut, tuohon olisi voinut tyhjentää vielä lehtikompostien sisällön. Jätin ne kuitenkin maatumaan myöhempää käyttöä varten.

Seuraavaksi päälle melkein peräkärryllinen palamatonta, tuoretta hevosenlantaa. Höyry vain nousi kun tyhjensin peräkärryä. 

Viimeinen kerros on heinää joka on ollut paalissaan parisen vuotta. Ei voi hyödyntää eläimillä, mutta puutarhaan käy. Seuraava työ on peittää kasa ja jättää se maatumaan 1-2 vuodeksi. Jos tuosta olis kaivettu kaikki kasvit tarkkaan pois eikä vaaraa olisi rikkaruohojen siemenistä, voisi kerrokset jättää avoimiksi. Näin ei kuitenkaan ole joten on parempi peittää ja estää kaikenlainen kasvu.

Sitä en vielä tiedä mitä kasveja tuohon tulee. Toisen puolen kasvitus on melkein valmis, se odottelee enää 'Mai Tai' kellukan ja yhden syysleimun jakamista. Tai en osaa päättää laitanko syysleimua vain syreenileimua. Syysleimu matalampana olisi ehkä parempi vaihtoehto. 

Nyt se tapahtui

 Olen pitkään pelännyt milloin pohjoisen puolen peltojen omistaja kaataa vesakot pellon ja tonttimme rajalta. Tänään se pelätty päivä oli. Sen lisäksi eilisen ja tämän päivän kuolinuutiset saivat mielen jotenkin erityisen matalaksi. Vaikka en Hakulista ja Loiria tuntenut kuin heidän taiteensa ja musiikkinsa kautta, olivat he jotenkin osa nuoruutta ja aikuisuuttani. Elämässä tulee menetyksiä, mutta aina ne ovat minulle vaikeita.

Nyt on aukeaa, niin aukeaa.

Näkymä on kaunis, mutta minun puolesta vesakot olisivat saaneet kasvaa. Suojasivat pohjoisen tuulilta ja hallalta ja kauriit eivät päässeet kulkemaan tiheän pensaikon läpi.

Tuonne taakse mihin nurmikko loppuu, jatkan kuusiaitaa heti kun tulee sateita. Lisäksi laitoin jo tiedustelun tervalepän taimista, niistä saa näkösuojan muutamassa vuodessa.

Näkösuojan häviäminen minua eniten häiritsee. Nyt kaikki tuolla pellon takana kulkevat saavat vapaan näkymän puutarhaan. Kuuset kasvavat hitaasti joten tervaleppä toisi nopeaa suojaa, molemmat mahtuvat kasvamaan omalle puolelle tonttia.

Onneksi sentään suuremmat puut jäivät, muutama koivu ja yksi mänty. Taidan istuttaa pari mäntyäkin, niitäkin taimia minulla on muutama.

Uusi alue on nimetty hortensiapuutarhaksi. Ja sinne saapui jo ensimmäiset tutustujat. Näin yhden lahopuun alla kirmailemassa kaksi sisiliskoa, toisen sain kuvaan. Olen niin onnellinen näistä ja miten tuntui hyvältä saada tähän päivään pieni hyvä asia.

Illan työ oli hakea hevosenlantaa hortensiapuutarhan istutusalueille. Kaksi peräkärryllistä riitti juuri ja juuri.

Lopulta oli pakko lähteä sisälle, unohtaa harmittavat asiat ja katsoa eteenpäin. Pääsen istuttamaan uusia puita ja hortensiapuutarha on edennyt huiman nopeasti.

Pakkasen puraisua

Aamu herätti koleana, lämpömittari näytti ulkona +2,5 astetta. Ja kun viikonloppuna ei lämmitetty taloa yhtään niin koleaa oli sisälläkin. Yöllä oli käynyt pakkasen puolella, auton etulasi oli jäässä, pakko usko talven olevan täällä ihan kohta. Töiden jälkeen jatkoin puutarhan puuvartisten kasvien verkottamista, samalla otin muutaman kuvan iltaan taittuvasta kauniista syyspäivästä.

 Kasvimaan portin humalaköynnökset kasvoivat tänä kesänä reheviksi ja kerrankin yltivät toisiinsa ihan reilusti. Kasvihuoneen päätyluukut ovat olleet koko kasvukauden auki yötä päivää, eipä ole yhtään hometta kasvihuoneessa.

 Tomaatteja keräilin litran verran pois, ne kaikki missä oli hitusenkin punerrusta. Vihreät jäivät vielä, ne kerään huomenna. Viiniköynnöksen laskin maahan, viime vuonna en tehnyt sitä ja köynnös paleltui, nyt pelaan varman päälle ja kunhan talvi tulee kunnolla peitän köynnöksen hallaharsolla.

 Ruskan värejä on vähän, ei lähes ollenkaan. Koivutkin tiputtaneet lehtensä ennen kellastumista.

 Pakkanen nipisti kunnolla kesäkurpitsoja joten siivosin kasvustot kompostiin. Onneksi olin eilen kerännyt suurimman osan sadosta pois, kesäkurpitsat ei kestä yhtään pakkasen puraisua.

Loppukevennyksenä kuva navetan vanhasta sikalasta. Satuin eräänä päivänä puutarhaliikkeen alennusmyyntiin. Taimia ei ollut enää jäljellä mutta lannoitteita oli eurolla per pakkaus. No minä tyttö lastasin pienen Fiatini täyteen kun kerran halvalla sai. Nyt on hamstrattu muutamaksi vuodeksi kanankakkaa säkeissä ja ämpäreissä.

Kuinka kauan helle voi kestää?

Virallinen helleraja on 25 astetta, minusta voi puhua helteestä kun lämpötila on yli 22 astetta. Viime kesänä sellaiseen lukemaan taidettiin päätä yhtenä päivänä, muutoin huideltiin + 15 asteen hujakoilla maustettuna vielä kylmemmillä öillä. Nyt nukutaan ikkunat auki ja silti on kuuma. Kymmenen päivän sääennuste näytti pelkkää hellettä, ei pisaraakaan vettä. Tänään täytettiin kuution kastelusäiliö rengaskaivosta ja kasteltiin kasvimaat ja pari perennamaata kunnolla. Huomenna on myös keskityttävä kasteluun.

 Metsätulppaani kukkii pähkinäpensaan varjossa. Olen saanut pähkinäpensaan naapurista, sitä kasvaa täällä kylällä luonnonvaraisena.

 Japaninruusukvitteni tekee kukkansa kovin alas, nämäkin ihan maanrajassa. Viime talvena jänikset eivät päässeet tämän kimppuun, suojaus toimi. Joten toiveita on, että jatkossa kukkia on ylempänäkin.

 Libanoninlaukka kukkii peräti viiden kukan voimin, tähän asti olen saanut nautti vain yhdestä kukinnosta.

 Arboretumin istutukset on vielä kitkemättä ja kanttaamatta. Se on suunnitelmassa seuraavaksi. Kuvassa on oman omenapuun tummalehtinen siementaimi ja Virosta tuotu keltainen happomarja jonka talvenkestävyyttä vähän epäilin. Ihan turhaan, hengissä on.

 Neljä iltaa olen kitkenyt ja kantannut marja- ja hedelmätarhaa ja tänään sain urakan valmiiksi. Viimeistelyksi tuli kevyt lantahuntu taimien juurelle. Kolme kottikärryllistä kitkin juolavehnää, voikukkia ja muita rikkaruohoja. Peltovalvatti taisi olla pahin mutta sain sitä pitkinä rönsyinä pois. Yläkuvassa on keltaiset vadelmat ennen kitkemistä.

 Ja tässä vadelmat kitkemisen, kanttaukset ja lannoittamisen jälkeen. Pieni ikävä huomio oli löytää tuolta muutama kotilo. Nyt voi sanoa, että ovat levinneet koko puutarhaan, ikävä kyllä.

Mutta ei murehdita sellaista mihin ei voi vaikuttaa. Nautitaan kauniista säästä ja avautuvista nupuista kuten kuolanpionista.

Kevään kiireitä

Vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää. Toukokuuhun kasaantuu meillä paljon syntymäpäiviä, yhdet ristiäiset ja muuta mukavaa puuhaa jolloin on pois omasta puutarhasta. Toki mukavaa, että tuota muutakin elämää on. Ettei ihan höperöidy.

Eilinen ilta käytettiin lantahommaan eli haettiin paikalliselta tallilta pari kuormaa hevosenlantaa puutarhaan lannoitteeksi ja maanparannukseen. Nyt on turpeen sekaista, hyvin palanutta mustaa kultaa iso kasa pihassa.

 Kirjopikarililjat aukovat shakkiruutuisia kukkiaan. Tämä kuva on talon edustalta johon olen istuttanut kirjopikarililjoja. Luumulehtoon en ole istuttanut, mutta sinne nousi itsestään yksi taimi, tälläinen tumma. Se taas on tehnyt siementaimia joista osassa on valkoinen kukka. Aika metkaa sillä olen luullut, että valkoinen on ihan omansa.

 Liila palloesikko ja keltainen käenrieska ovat kukkapenkin väripilkkuja. Jopa hiukan ärsyttävät värit mutta jotenkin niin kevääseen sopivat jolloin kaipaa väriä yhden värin vuodenajan jälkeen.

 Luumulehdon narsissit kukkivat paremmin kuin viime vuonna. Kukat on kuvassa kääntyneenä aurinkoon päin, kuva siksi nurinkurin että halusin risuaidan taustaksi. Pitää yrittää ottaa aamukuva samasta kohtaa jolloin narsissit ovat toiseen suuntaan.

 Puutarhaystävältä saatu esikko ilahduttaa. Kasvit joilla on merkitys ovat niitä joiden eloa tule seurattua tarkempaan kuin hengettömien kaupan ostotaimien elämää.

 'Minnow' tasetit ovat suloisia. Saa nähdä kukkivatko toisen kerran, näyttäisi että rosarioon istutetut oli yhden kevään ilo.

Kaunis on tämäkin narsissi jonka torvi on ensin keltainen ja haalistuu sitten kauniin puuterin väriseksi.

Mutta nyt puutarhaan, kottikärryt odottelevat jo lantakasan vieressä.

edit. lisätty otsikko