Kasvihuoneen kevätsiivous

 En ole postannut viime aikoina kovin ahkerasti sillä koneeni on taas kerran kieltäytynyt siirtämästä kuvia puhelimestani kuvat-ohjelmaan. Nyt ongelma on selätetty taas kerran ja saan kuvat ladattua.

Tämän viikon lämpimät ja tuuliset päivät saivat innostumaan kasvihuoneen pesusta. Se on niitä puutarhatöitä josta en niin pidä mutta jotka on vaan pakko tehdä. Pesin uuden kasvihuoneen, vanhan olen pessyt perinteisesti vappuna.

Ensin kaikki tavarat pihalle. Sen jälkeen letkujen viritys, sisältä lastaa, harjaa, pyyhkeitä, saippuavettä ja ties mitä tykötarvetta. Sen jälkeen kasvihuoneen letkutus vedellä seinä kerrallaan. Ensin pesu ulkoa ja sitten sisältä. Lopuksi raitojen poistoa sillä niitä tulee aina. 

Työvaiheista ei ole kuvia. Pesin ensi kertaa kasvihuoneen vesiletkua apua käyttäen, helpotti ja kevensi työtä huomattavasti. Letkutin myös kaikki pihalle siirretyt tavarat ja pesin ne. Kuivuivat nopeasti auringon ja tuulen yhteisvaikutuksesta. Lattialle lisäsin äitini vanhan parvekematon, en edes pessyt sitä sillä likaantuu tuossa kumminkin.

Sohva on täynnä esikasvatuksia. Olen pitänyt jo muutaman päivän daaliat kasvihuoneessa, tosin harson alla. Samalla sohvalla ovat myös tuoksuherneet ja kelloköynnökset. Kaikki saa yllensä harson yöksi, päivällä voin pitää ilman koska laitoin pesun jälkeen varjostusverhot ikkunoihin.

Toiselta puolelta löytyy siemenkylvöjä joista osa on itänyt ja osa ei. Nurkan viiniköynnös on hengissä, se talvehti paksun peitteen alla. Kastelin köynnöksen lämpimällä vedellä varmuuden vuoksi vaikka uskonkn sen jo saavan veden maasta. Muu sisustus odottelee vielä tovin tomaatteja ja kurkkuja. Jostain syystä tomaattini ovat kasvaneet erittäin huonosti. Vaihdoin niille mullan ja katsotaan autaako se, ei koskaan pitäisi muuttaa totuttua tapaa ja multaa.

Täydellinen syyspäivä

Sunnuntaina oli  mahtava puutarhapäivä. Aurinko helotti täysillä ja lämmintä oli niin, että tarkeni hihattomassa paidassa. Ei mitään menoa, syömässä kävin kun pöytään kutsuttiin. Muuten vietin kaiken valoisan ajan puutarhassa.

Kun katsoo kuvaa, niin eipä uskoisi tällä viikolla alkavan lokakuun. Kuvan ottamisen jälkeen kannoin rautakaluston navettaan odottamaan seuraavaa kesää. Eipä siinä enää istuta tämän vuoden puolella.

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf' on kasvanut kivasti parissa vuodessa. Tai lähinnä tuuheutunut, korkeutta ei ole tullut paljoakaan lisää. Väri on aina kaunis, mutta erityisen kaunis se on syksyisessä auringonpaisteessa.

Sain tämän syysasterin pari vuotta sitten, vai vuosi sitten, en enää muista. Viime vuonna siinä oli vain muutama kukka, nyt paljon enemmän. Asteri on kovin leviävää sorttia, siksi se on istutettu kiven viereen niin, että ruohonleikkurilla pääsee kiertämään täyden ympyrän asterin kohdalla. Lähellä kasvaa toinen syysasteri joka pidetään kurissa samalla konstilla.

Humalaportti ja sen humalat. Tänä vuonna humalaa on, jouduin karsimaan keskeltä jotta tuosta voi kulkea alta. Lämmin ja kostea syksy on ollut humalan mieleen. Tekee pähkylöitäkin monen vuoden tauon jälkeen.

Monella esikolla on menossa kukintavuoro 2.

Happomarja, jonka nimi on hukassa on parhaimman värinen syksyllä. Sanon sitä mielessäni kameleontiksi sillä miten voikaan yhteen kasviin mahtua noin montaa eri sävyä. Tämä on hankittu Virosta, mutta on ollut erittäin talvenkestävä, ei palelluta edes latvoja.

Oxalikset saivat vielä jäädä rautapatoihin, niitä en talveta vaan joutuvat kompostiin syksyisin. Talvetettavat pitäisi siirtää lasikuistille kuivumaan ja sen jälkeen kun tulee pakkaset, pääsevät sisätiloihin. Taustalla näkyy miten koivut ovat edelleen pääosin vihreät. Voi olla, että tippuvat ennen kuin ruska saavuttaa meidät.

Pihan sisääntulossa kasvava miljoonakello on hankittu tasan neljä kuukautta sitten toukokuussa. Kastellut olen pari kertaa, lisälannoitusta en ole antanut. Vasta nyt se on tuollainen harakanpesän näköinen. Koko kesän oli täynnä valkoista kukkaa. Miljoonakello saa olla seuraavakin kesäkukka jos noin upeasti ja vähällä hoidolla selviää, mutta jotain väriä haluan valkoisen sijaan, ehkä punaisen tai jopa oranssin.

Kiitos

 Mahtavat kiitokset kaikille puutarhamme vieraille. Olihan taas upea ja ikimuistoinen päivä. Vieraita oli enemmän kuin koskaan, kahvilan tarjoilut menivät viimeistä pullaa myöten ja myyntitaimet hävisivät sukkelaan navetan seinustalta.

Päivä sisälsi paljon keskustelua puutarhasta, väreistä, kasveista ja rakenteista. Liljat ja värikäs siankärsämö ihastuttivat. Räikeät värit, mutta ah, niin yhteensopivat.

Pioniunikot saivat paljon kommentteja. Niiden siemeniä saattoi sujahtaa muutaman vieraan matkaan, oli sopivasti varastossa muutama valmis pussi. Hauska tietää näiden siirtyvään seuraavaan ja seuraavaan puutarhaan.

Kesäkukkani eivät ole kovin värikkäitä mutta tästäkin tykättiin. Vihreä väri on itsessään kesäinen.

Arboretumin uusi polku valmistui, mutta kivien kiikkeryyden takia kävely polulla estettiin toistaiseksi. Navetasta löytyi vanhaa kettinkiä ja harjaterästä tyyliin sopiviksi esteiksi. Parin vuoden päästä tässä toivottavasti on käveltävä kivipolku jota ympäröi kasvit eikä tylsä kate. Sen aikaa odotellaan nurmikon maatumista sanomalehtien, pahvien ja katteen alla.

Sain kahdeltakin vieraalta lahjan. Tässä on toinen niistä, upean pyöreä sammaloitunut kivi. Juuri sopiva yksilö hortensiapuutarhan muiden pyöreiden kivien joukkoon. Kiitän myös Kuopion vieraita lahjasta, niin kauniita sanoja kortissanne.

Vielä kerran kiitos, taisin olla taas täysin sanaton vieraiden kommenttien, kehujen ja ylistysten edessä. Tätä puutarhaa kun kävelee ja hoitaa päivittäin, ei osaa katsoa sitä ulkopuolisen silmin. Senkin takia on kiva keskustella siitä ja kuulla muiden ajatuksia.

Keltaista kelkan kyydissä

 Olen tietoisesti vältellyt keltaista väriä puutarhassa. Se on vaikea väri ja monesti omaan silmääni liian räikeä. Kesän kuumuudessa huomasin, miten keltainen väri on salaa hiipinyt puutarhan kasvien joukkoon ja vallannut jalansijaa niin, että perääntyä ei voi. Puutarhurilla on ilmeisesti pää pehmennyt ja asenne keltaiseen on muuttunut sallivammaksi, olkoot kun kerran ovat tänne asti tulleet.

Tämä keltainen päivänlilja suorastaan ilkkuu minulle. Ähäkutti, valitit oranssista niin sait keltaisen tilalle vaikka muuta väriä valitsit. Olkoot, kun on kerran tänne asti kulkeutunut Hollannin peränurkan laarista.

Hienostunutta sitruunaa loistokurjenmiekassa. Kuten niin monet keltaiset, tämä on ostettu valkoisena. Tästä oikeasti tykkään, tuollainen hento keltainen on hieno väri puutarhassa ja sopii monen muun värin kanssa yhteen.

Sinisten tarhakurjenmiekkoja reunalla kasvoi yhtäkkiä tämä keltainen. Mistä lie tullut. Siirsin pois, erikseen, omalle paikalleen.

Itsestään kivimuurin koloon tullut keltamaksaruoho. Oikea talonvaltaaja. Oikeastaan ihan älyttömän hyvä pari taustalla pilkottavalle verikurjenpolvelle. Tätä voisi levittää saman kivimuurin muihinkin koloihin.

Kelkkoen kesään. Kelkan kyydissä keltaiseksi muuttunutta samettikukkaa. Lajike on 'Strawberry Blonde' joka kukkii ensin punaisena ja kukan väri muuttuu vanhetessaan keltaiseksi. Ihan sallittu muutos. Kaverina on lohenpunaista krassia joka tosin ei vielä kuki.

Keltainen on vallannut ruusutkin. The Pilgrim on tämän kevään hankintoja, ostin sen itselleni äitienpäivälahjaksi. Syntymäpäivälahjaksi voisi ostaa toisen keltaisen ruusun ja kolmannen joululahjaksi. 

Keltakurjenmiekka oli jopa ostoslistalla, mutta sainkin sitä Vaalean vihreää-puutarhasta. Sille oli loistava ja aina vähän kostea paikka tiedossa kallion kupeessa kuution vesisäiliön lähettyvillä.

Kullero, niin keltainen kun olla ja voi, mutta ei tätä voi olla rakastamatta. Tämän yksilön toi äitini ystävänsä puutarhasta tuliaisena Lapista. En uskalla tarkistaa onko menehtynyt tähän kuivuuteen. Jos ei ole, on tiedossa paikan vaihto.

Keltainen kiipeilee ja juonittelee itsensä jopa pioneihin. 'Bartzella' on vastustamaton. Niitä on kaksi kappalein, mutta toinen pensas ei ole kukkinut vielä koskaan.

Eilen lauantaina saatiin 40mm vettä. Osa tuli melkoisen rankasti maahan ja hetken pelkäsin kuinka puutarha tulvii. Pahemmalta säästyttiin eikä ukkosmyrskyt osuneet kohdalle.

Koiranhampaasta kukkaruukkuun

 Ei tuolla puutarhassa tahdo pysyä kasvun perässä. Etenkään jos joutuu olemaan sieltä pari päivää pois. Yhtäkkiä luumupuu on kukassa, rusokirsikan kukinta on ohi ja koristeomenoista löytyy suuret nuput. Voi tätä kevätaikaa, niin hektistä mutta ihan parasta.

Viime syksynä hankittuja keltakoirahampaita kukassa. Kolme muuta yksilöä kasvavat toisessa kohtaa. Vanhasta kasvustosta nousi yksi joka kukki hyvin kituliaasti.

Viime syksynä istutettuja narsisseja. Nämä olivat sekoituspussissa tulppaanien kanssa, tulppaanit voisivat kukkia samaan aikaan sillä näiden värien pitäisi sointua yhteen. Joku vanhempi hyasintti yrittää ponnistaa lehtien lomasta.

Paljoa en narsisseja istuttanut viime vuonna, edellisen kuvan narsissit ja nämä. Syy on se, etteivät oikein viihdy meillä.

Anteeksi, kuva onkin väärinpäin. No saa siitä selvän. Ihmettelin mitä nousee kasvimaan viereisestä uudesta alueesta näin runsaasti. Sitten keksin. Keitin viime syksynä ruusukvittenin hedelmistä hilloa ja otin niistä siemenet talteen. Laitoin siemenet multaan yhteen kohtaan kukkapenkkiä ja tässä on tulos, paljon ruusukvittenin taimia. Taidan yrittää laittaa muutaman purkkiin ja koittaa kasvattaa kunnon taimiksi.

Toinenkin unohdus tuli. En muistanut, että hankin vuosi sitten Türin kukkamarkkinoilta kerrotun lumikin. Olipa iloinen yllätys nähdä siinä peräti kolme kukkaa. Kuvaa ottaessa yksi kukka oli jo varissut maahan.

Eikä siinä vielä kaikki, kolmaskin yllätys nousee. Tarhakellokärhö 'Aljonushka' nousee näin rivakasti maasta. Samoin nousee toinenkin Aljonushka. Tällä kertaa yritys onnistui.

Juhlia varten laitoin pienen ruukkuistutuksen uudelle laatoitukselle. Köynnöstuessa on tarhaviinikärhö 'Rubra' joka löytyi muutama viikko sitten Lidlistä. Sinisessä kattilassa on talvehtinut valkoinen käenkaali. Suurimmassa ruukussa on Austin-ruusu Pilgrim, sinkkiämpärissä pinkki käenkaali ja matalassa metallivadissa luonnonvarainen käenkaali. Pari viikkoa on aikaa tuuheutua juhliin. Jos oikein jää aikaa, niin saatan hakea tuohon vielä pari ruukkua ja vähän kesäkukkia mutta tykkään hyödyntää näitä jo olemassa olevia ja ei niin perinteisiä kesäkukkia.

Mies teki laatoituksen pari viikkoa sitten. Käytimme perusbetonilaattaa, meidän mielestä se käy vanhaankin taloon, on edullinen ja nopea tehdä. Reunukset tulivat samasta tavarasta kuin mitä on uuden kasvihuoneen lattia, kiviä on vieläkin jäljellä. Ulko-ovi kaipaisi maalia mutta tehdään se sitten joskus.

Huomenna on vapaapäivä, tosi kylmä säätä luvattu mutta eiköhän puutarhassa tarkene, puutarhatoppis on vielä pesemättä.

Yksi päivä puutarhurin elämästä

Tänään alkaa puutarhan kitkemiskierros. Haen navetalta kottikärryt, haran, kitkentäraudan sekä ämpärin ja pakkaan ne kottikärryihin. Siinä pakatessa huomaan, että uutta kotia tai uutta paikkaa odottavat kasvit pitää kastella. Vieressä oleva kastelukannu onkin tyhjä joten kipaisen täyttämässä sen kasvihuoneella. Kasvihuoneella kaikki kastelukannut tönöttävät tyhjinä joten täytetään ne tässä samalla. Niin ja voisihan sitä jo avata kasvihuoneen oven.

Iris 'Red Masterpiece'

Reipas paluu kottikärryille ja taimien kastelu. Sitten kitkemään. Hetken kitkennän jälkeen iskee jano. Lähden sisälle hakemaan juotavaa. Pyykkikone onkin sopivasti pessyt pyykit, käyn viemässä ne ulos kuivumaan ja meinaan jo unohtaa janoni. Takaisin sisälle ja samalla toinen koneellinen pyykkiä pyörimään. Tulen juoman kanssa takaisin pihalle ja jatkan kitkentää. Kohta muistan, että uuden kasvihuoneen ovi on avaamatta ja lähden avaamaan oven.

Iiris jonka nimilappu hukkui.

Matkalla huomaan, että syyskimikki nuupottaa pahasti, se kasvaa aivan liian kuivassa paikalla. Nytpä kaivan sen ylös ja laitan ämpäriin veteen toipumaan ennen uuteen paikkaan istuttamista. Haen vain lapion navetalta. Kohta on kaivettu kimikki ylös ja avattu toisenkin kasvihuoneen ovi. Vien kimikin navetalle ämpäriin, mutta ensin kastelen matkan varrella silmään osuneet kesäkukat, ne ovat sopivasti jo varjossa eikä siinä mene kuin hetki.

Samettikukka 'Strawberry Blonde'

Sitten jatkuu taas kitkeminen mutta hyvä kun otin lapion mukaan. Kunnostan samalla kimikin uuden paikan. Tajuan, että siihen pitää hakea lisää multaa joten käyn tyhjentämässä kottikärryt kitkentäjätteestä ja lappaan multaa suursäkistä tyhjiin kottikärryihin. Pian on kimikin uusi paikka valmis. Istuttamisen maltan jättää myöhemmäksi.

Hajulaukka.

Kitkiessä tulee mieleen, että viereisen kivituhkaympyrän kivituhka olisi hyvä harata joten käyn hakemassa haran ja haravan jolla saa kivituhkan nätiksi haraamisen jälkeen. Nopeastihan se on tehty. Välineet takaisin navetalle ja jatkamaan kitkemistä vaikka onhan tässä jo saatu kottikärryjen pohja peittoon.

Ohotanlaukka, taustalla pitkät käärmeenlaukan kukkavarret.

Kuuma on, onneksi huudetaan syömään ja tulee pieni tauko kun on kitkenyt koko päivän. Syömisen jälkeen on aika ripustaa toiset pyykit. Ja sitten taas kitkentää. Löydän kotiloita hyasinttien lehdiltä joita peittää kellukan lehdet. Kerään kotilot pois ja lähden hakemaan kotilomyrkkyä. Levitän sitä vaikka en tiedä onko siitä mitään hyötyä helteellä kun kotilot eivät liiku. Onpahan laitettu. Kellukan kukinnot ovat jo ohi, taidan napsia samalla kukkavarret pois niin kasvusto siistiytyy. Haen vain ensin oksasakset navetalta.

Sitten mies huutaakin, että peräkärry on navetan solalla ja sitä pitäisi alkaa tyhjentämään. No, voihan sitä käydä välissä tekemässä sitäkin puuhaa, jatkan kitkentää kohta. Solassa onkin mukavan viileää, eikä yhtään ötökkää. Täytän peräkärryn kaksi kertaa ja sitten riitti lapioiminen. Palaan kitkemään. Ihan hirveästi mäkäräisiä. Käyn laittamassa jalkoihin hyttyskarkoitetta jonka pitäisi auttaa myös mäkäräisiin ja palaan töihin. Hetken päästä totean, että liikaa ötökäitä ja onhan se jo melkein ilta. Ja olen kuitenkin kitkenyt koko päivän joten voin jo lopettaa ja lähteä kastelemaan uuden kasvihuoneen kurkut ja tomaatit.

Milloin sitä oppisi tekemään puutarhassa vain yhtä työtä kerrallaan? Vai onko se edes tavoite? Toisaalta tykkään tälläisistä päivistä. Tuli vähän kitkettyä mutta samalla tein monta muuta asiaa valmiiksi. Kitkentä kun ei valmistu koskaan, viimeisen nurkan kun saa valmiiksi, voi aloittaa alusta.

 

Lomalle lompsis puutarhan kautta

Vihdoinkin alkoi varsinainen kesälomani. Viikkoa kesäkuussa en pitänyt lomana sillä silloin siivosin talossa urakalla suursiivouksen. Toki olen tyytyväinen, että siivous on tehty mutta ei se mitään lomaa ollut. Nyt on helle, vähän pyykkiä eikä kissankarvoja sisällä, siis ei paljoa mitään siivousta.

Saaripalstan Sailalta saamani tuoksuherneen siemenet itivät hyvin. Ensimmäiset ovat kukassa ja jestas, että näissä on upeat värit. Tämä vuosi vain ei taida olla mikään tuoksuherneiden vuosi, viime vuonna kukinta oli paljon runsaampaa. Taitaa helteet kiusata.

Samassa vanhassa peltiammeessa kukkii krasseja. Vaaleampi on lajike 'Milkmaid' ja tummempi 'Jewel Cherry Rose'. Kuva ei tee oikeutta krassin upealle kirsikan värille. Tämä väri pääsee ehdottomasti jatkoon. 

Kaikki kasvattamani  samettikukat pitäisi olla lajiketta 'Strawberry Blonde'. En ole muuta kasvattanut ja silti on noin paljon keltaisia kukkia, siemenet siis kaikki omista viime vuoden taimista. Voikohan lämpö vaikuttaa tähänkin.

Krassi 'Alaska Salmon Orange' on yhtä ihana joka vuosi. Vanhassa kasvihuoneessa se kasvaa vanhan puuhellan uunista.

Kerrankin kirahvinkukkani ovat onnistuneet. Kasvien latvat huitelevat kahdessa metrissä, niinpä kukkien kuvaaminen on hieman hankalaa. 

Sadonkorjuu kuuluu jokaiseen päivään. Mansikoita tulee pari litraa päivässä, kurkkuja on kerätty jo runsaasti, yksi päivä vein niitä viisi tyttären perheeseen. Syömme kurkut aika pieninä sillä lisää kypsyy koko ajan. Tänään kävin vielä naapurikylän mansikkamaalla keräämässä kaksi ämpärillistä mansikoita pakastimeen. Enpä muistanutkaan miten mukavaa siellä oli. Sää oli täydellinen, enimmäkseen pilvistä ja + 20. Sopiva tuuli eikä yhtään ötökkää. Täydellinen loman aloitus.

 

Keskikesän kohdalla

Kamala ajatella, että elämme jo keskikesää. Minulla kun on vielä ihan kevätfiilis. Kesäloma alkoi, kuusi viikkoa aamuja ilman herätyskelloa, tulee kyllä tarpeeseen korona-kevään jälkeen.

 Pitkästä aikaa olen laittanut talon ulkoportaille kesäkukkia. Isossa saviruukussa on kärhö 'Princess Kate', pienemmissä ruukuissa on käenkaalia. Taustan rautapadassa on tuoksuhernettä ja käenkaalia, molemmat helppoja kesäkukkia, kasvavat lähes itsestään.

 Kärhö on kasvanut huimasti korkeutta, tuki ei enää riitä sille. Nuppuja siinä ei vielä näy mutta toivon saavani nähdä kukinnan. Kärhö pääsee syksyllä maahan jatkamaan kasvuaan. Almasta ehdin olla huolissani, oli taas puolentoista päivän reissulla. Nyt kelpaa rapsutukset ja vierihoito kun palasi kotiin.

 Mansikkamaalle on tulossa juhannuksena laajennus. Löysin kaksi tuollaista pientä lavakaulusta jotka mahtuvat hyvin jo olemassa olevien mansikkalaatikoiden väliin.

 Syreeni 'Mme Lemoine' teki ensimmäiset kukkansa. Niistä voi todella sanoa puhtaan valkoiset.

 Valkoinen akileija loistaa kun taustalla on tumma happomarja. Happomarja kukki tänä vuonna erittäin runsaasti ja huomasin sen olevan todella paljon pölyttäjien mieleen.

Näköjään tuli valittua tähän postaukseen vain valkoisia kukkia. Valkohanhikki on yksi lemppariperennoista, siksi jaoin sitä myös luumulehtoon. Jaksaa kukkia helteilläkin pitkään.

Juhannusruusun myötä on hyvä toivottaa kaikille hyvää juhannusta. Täällä juhannus vietetään kotioloissa lastenlasten ehdoilla, siispä uimarantaa, vesileikkejä, mansikoiden kastelua ja paljon jäätelöä.