Mikään ei kestä niin kuin ennen

Kevät toi tullessaan tiedon josta mieheni on ollut aivan hiljaa, sanaakaan ei ole hiiskunut ryökäle minulle. Rakas lapioni, työkaluni johon minulla on ollut aito rakkassuhde, oli hajonnut mieheni käsittelyssä. Sentään oli vienyt lapion paikoilleen puutarhapisteeseen, mutta että jätti mainitsematta tekosestaan, ajatelkaa. Lapion surma kävi ilmi vasta kun aloin sitä tarvita. Miten tästä elämä jatkuu, sitä en tiedä.

 Eikä onnettomuudet jääneet lapioon, uskolliseen apulaiseeni puutarhassa. Kymmenen vuotta vanhat puutarhasaappaani sanoivat sopimuksen irti tänä keväänä ja ilmoittivat haluavansa jäädä eläkkeelle. Niin on raskasta ollut vanhusten työnteko, että pohja on alkanut vuotamaan. Eikö enää tehdä mitään esineitä kestämään? Saappaani ovat olleet uskollisimpia ystäviäni, niillä on kuljettu pihapolut ja metsät, talsittu saunamatkat ja mustikkamättäät. Niihin on voinut aina luottaa. Ja nyt sitten on muka tullut aika hankkia uudet.

Kaksi päivää kastuneita villasukkia riitti. Tänään sattui olemaan paikallisessa Tokmannissa kaikki saappaat -30%. Ajattelin, että ihan sama minkälaiset löydät, vanhojen veroisia ei ole. Kunhan uudet pitävät vettä. Saappaat on minulle aina hankala ostos. Jalassani on leveä lesti, pidän kevyistä saappaista, koko on kuitenkin oltava niin suuri että saappaaseen mahtuu reilun kokoinen villasukka. Olisin ostanut halvat ihanat turkoosit saappaat mutta niissä oli liian kapea lesti, jopa koossa 41 ja jalkani on normaalisti kokoa 37-38. Aikuisten puolella ei muita sopivia ja vaatimukseni täyttäviä ollut. Mutta onneksi lasten puolella tärppäsi. Vikingitkin on kokoa 41, mukavan väljät ja villasukka mahtuu hyvin. Tukevat mutta kevyet, eikä liian korkeaa vartta. Jalkaterän kumiosa vaikuttaa kestävältä. Näihin lähdetään totuttelemaan heti tänään.

Uutta lapiota en ole vielä löytänyt. Sen suhteen on myös vaatimuksia. Pitkä varteni, huimat 160cm vaatii lapion jota ei ole suunniteltu kaksimetrisille puutarhakepeille. Lisäksi lapion on oltava metallia mutta silti naisen käteen kevyt. Eikä se saa olla muotoiltu työntekoa hankaloittavaksi. Ja hintakin saisi olla mahdollisimman matala. Jos olet tuollaisen lapion löytänyt nyt niin on oikea aika vinkata siitä minulle. Olen avoin kaikille ehdotuksille uuden uskollisen lapion suhteen.

Ja vielä lapiosta, sen elinkaaren pää oli tiedossa, en minä ole miehelle yhtään vihainen.

Kahden ja puolen euron mekko

Sunnuntaina aamulla mies ehdotti, että voitaisiin lähteä kiertämään kirppareita. Kahta kertaa minua ei tarvinnut pyytää vaikka tiesin, että tiistaina on kirpparikierros ystävän kanssa. Mitään erityistä ei löytynyt ennen kuin viimeiseltä kirpparilta ja sekin lähes viimeisestä pöydästä mitä katsoin. Nappasin Fransan farkkumekon sovittamatta mukaani ja menin kassalle.

 Kassalla tuli toinen yllätys, mekon hinta viisi euroa olikin kaksi ja puoli euroa. Sehän sopi minulle. Kotona lykkäsin mekon samantein pyykkikoneeseen jotta saisin se mahdollisimman pian päälle.

Tuosta yläkuvasta on muuten pakko mainita, että en malttanut rajata kaikkea kodinhoitohuoneen tavaraa kuvasta pois ihan siitä syystä että sain kerrankin meidän pulloharjan eli Iineksen samaa kuvaan. Neito, tai muori kuten itse sanomme on kasvattanut melkoisen talvikarvan tänä vuonna. Huvittavinta asiassa on kuitenkin se, että Iines ulkoilee kissoistamme kaikkein vähiten. Jopa -2 astetta yhdistettynä lumihankeen on liikaa.

 Vaan palataan asiaan eli mekkoon. Laitoin sen eilen ensi kertaa päälle ja voi miten olin tyytyväinen. Farkkumekkoa minulla ei ole ollut pitkiin aikoihin. Pituus olisi voinut olla himpun pidempi mutta sen korjasin laittamalla mekon alle mustan trikoohameen. Ja näin talvella puin alle myös mustan trikoopaidan. Kesällä tätä voinee pitää päällä sellaisenaan tai kevyemmän alusvaatetuksen kanssa.

Kyllä kannatti lähteä kirpparille vaikka se onkin ihan erilaista kierrellä miehen kuin ystävän kanssa.

Pitkästä aikaa kirpparilta

Enpä olekaan vähään aikana kiertänyt kirppareita. Viimeisen viikon olen vastapainoksi käynyt useamman kerran ja useammalla kirpparilla. Ja tietysti on tullut tehtyä löytöjä. Suurimmat ostokset ovat lähteneet mummin mussukalle, kaikenlaista sukkahousuista kurahousuihin.

 Itselleni löysin hintaan 5,90 euroa Espritin mekon. Ostin sovittamatta, mutta ajattelin että tuolla hinnalla kyllä voi.

 Mekko osoittautui täysin sopivaksi kokonsa ja hintansa puolesta. Pieneen hintaan löytyy syy rusetin alta, siinä on kankaassa purkautuma, mutta eipä se tällaista haittaa jolla pysyy neula ja lanka kädessä.

Iittalan lasi on ostettu jo talvella eurolla. Tällä viikolla löysin hajonneiden leipälautasten tilalle uusia. Kuusi kappaletta Arabian Arctica lautasia maksoi yhteensä 12e. Leipälautaset on juuri ne astiat joita tuntuu hajoavan säännöllisesti. Ja vaikka yhdistän Arcticaa esimerkiksi Arabian Ali-sarjaan niin tykkään että lautasia olisi silti kuppeja vastaava määrä. Nyt taitaa mennä ihan tasan. Seuraavat rippijuhlat voivat tulla, etenkin kun ostin pöytäliinankin. Pellavainen valkoinen ja iso liina maksoi tasan kaksi euroa. Vielä voisi tulla vastaan parit kakkuottimet, sitten olisi juhlakattaus selvä. Tosin on niihin rippijuhliin vielä muutama vuosi aikaa. Vaan minä tykkään kattaa kaiken esille ihan vain syntymäpäivillekin. Mitä niitä aarteita kaappeihin kätkemään, astiat ja liinat on tehty käyttöä varten.

Kissoi ja koirii

Plus yksi pipo. Kerrankin minulla on ollut tuuria arpajaisissa. Kissa- ja koirakankaat voitin blogista Voikukkapelto,  pipo on voitto osallistumisesta arvontaan paikallisilla messuilla Me&i:n osastolla.

 Ensin ajattelin ommella kankaista tyynyt salin puusohvalle, mutta saattaakin olla, että tyynyt matkaavat tyttären kotiin.

 Pipo pääsi heti käyttöön, minulta sopivasti puuttui kevätaikaan pidettävä pipo. Talven villapipot alkavat olla tähän aikaan vuodesta ahdistavan kuumia. Leopardi-kuosi ei ole ihan mun juttu, mutta pipossa se on niin hillitysti, että työkäyttöön tuo on loistava pipo.

Aika hellyyttäviä kuvia. Heti kun tulee sopiva sadepäivä pitää ommellä kankaat tyynynpäällisiksi.

Alevinkki

Eilen kävin ostamassa tyttären pojalle pienet saappaat Stadiumista. Keltaisia oli kuulemma etsitty, niin sellaiset ostin. Koko ministi 22, taitaa olla jopa kasvuvaraa. Muistan, että tyttären ensimmäinen talvikenkä oli kokoa 18 ja sekin liian suuri. Tyttö oli jo vuoden vanhana pieni ja siro.

 Saappaat eivät kuitenkaan olleet se varsinainen alevinkki, eivät kehvelit olleet alennuksessa. Sen sijaan kaikki toppatakit ja haalarit olivat alennuksesssa. Alkuperäisestä hinnasta 75% pois.

 Ja se tarkoitti sitä, että samainen poikanen sai ensi talveksi haalarin, hintaa alle 30 euroa. Everestin ulkovaatteista minulla ei ole kokemusta muuta kuin hanskoista. Vuoden päästä kai kuullaan kuinka haalari on toiminut. Väreinä oli kuvan musta, sinisävyinen ja sellainen vähän marjapuuron punainen.

Toppa-alet oli voimassa vielä tämän päivän, lauantain ja sunnuntain. 

*tämä ei ollut maksettu mainos*

4 x kirpparilta

Viimeaikoina en ole löytänyt kotiin kirpparilta yhtään mitään.  Ei ole mikään kolahtanut, ei ole ollut tarvetta (ei estä ostamista!) eikä valikoima ole oikein ollut tämän krantun mieleen. Ihan oma lukunsa on kaikki kriteerit täyttävä tavara, mutta tavaran hinnoittelu on ollut näin ostajan kannalta täysin pielessä.

Kodin sijaan, omaan vaatekaappiini ja käyttööni olen tehnyt muutaman löydön. Ensin ostin kaksi hametta. Ruskean otin jo käyttöön pesun jälkeen, pinkki pellavainen odottelee vielä silitystä ja sen jälkeen kesää. Pinkin minulle sopivuudesta en ole niin varma, mutta kai tuo pihahameena menee jos on muuten liikaa väriä. Hinnalla ei ollut kumpikaan pilattu, 2 euroa maksoin näistä yhteensä.

 Tänään löytyi toinen vaate kesäksi, turkoosi puuvillapusero. Kuva haalistaa, todellisuudessa pusero on kirkkaamman turkoosi. Ja huivi taasen harmaampi. Huivin taidan ottaa heti käyttöön kunhan se on ensin pesty. Pusero maksoi kaksi ja puoli euroa, ja huivi kaksi euroa.

Vaatesäilytykseni meni tammikuussa ihan uusiksi. Myin lennossa lipaston jossa säilytin ne vaatteet jotka ei ole henkareissa. Vaatekaapin hyllyt oli jo jouluna tyhjennetty vaatteita varten, mutta vasta lipaston myynti antoi aiheen siirtää kaikki vaatteeni yhden vaatekaapin suojiin. Olenpa muuten tyytyväinen ratkaisuun. Eikä sekään vähennä yhtään iloa, että nyt voin alkaa etsiä vanhempien valtakuntaan haaveilemaani kampauspöytää tai kirjoituspöytää. Vahvasti uskon, että sopiva tulee vastaan vaikka en niin aktiivisesti etsisikään.

Garderobi kirpparilta

Eilinen asuvalinta oli kierrätyksen juhlaa. Päällä ei ollut alusvaatteita lukuunottamatta mitään kaupasta uutena ostettua. Kaikki eri kirppareilta hankittua. Tai sitten kyllä aloin miettiä tarkemmin, ja totesin, että nuo kaikki ylläni olevat vaatteet on yhdeltä ja samalta kirpparilta, mutta sentään eri kerroilla ostettuja. Jos sillä nyt edes on mitään merkitystä.

Vaatteitani en osta, en uutena enkä käytettynä merkin perusteella. Mutta tässä päällä olevien merkit jos jotain kiinnostaa. Sukkikset:Gina tricot, farkkuhame O.I.S, harmaa paita on Lindexin tunika jonka lyhensin itselleni sopivaksi, sekin siis kirpparilta. Musta trikoojakku me&i, tämä oli uusi, mutta sekin on kirpparilta ostettu.

 Minulla ei ole paljoa vaatteita erikseen kesäksi ja talveksi, yritän ostaa kaikki vaatteeni niin, että niitä voi yhdistellä ja käyttää vuodenajasta riippumatta. Siksi talvisaikaan pidän paljon neuleita, huppareita tai takkeja lyhythihaisten puserojen päällä. Tuo me&i:n takki on melkein unohtunut kaappiin, otin sen nyt vasta käyttöön. Onneksi otin, sehän on tosi näppärä, edestä saa kiinni yhdellä hakasella ja lämmittää aina palelevia käsivarsiani. Enemmän pitäisi muistaa laittaa pestyt vaatteet vaatekaapin perukoille ja aina käyttää niitä edempänä olevia. Nyt tulee lykättyä henkarit siihen eteen nopeasti pois silmistä, ja sitten ottaa vaatteen niiltä aina samoilta henkareilta käyttöön. On muuten tosi nopea tapa kuluttaa lempipaita puhki tällä tavoin. Kertoo eräs nimimerkillä kokemusta on. Onneksi on harrastus jonne voi laittaa päälle aina sen riepuisimman ja kuluneimman vaatteen ennen roskiin laittoa.

Lemppari vaatteita

Tällä kesälomalla en ole päässyt vatteilla koreilemaan. Lomailtu on lähinnä kotona, joten vaatetus on ollut sen mukainen, bikinit ja shortsit, niillä on pärjännyt paremmin kuin hyvin. Jos on tullut tarvetta poistua pihasta ruokakauppaan, on ollut helppoa heittää päälle jotain mitä on ekana käteen sattunut. Toisin sanoen, eipä ole näillä helteillä vaatteet kuluneet.

Tänään, kun lähdin asioille ihan isommallekin kirkolle, laitoin päälle kolme lempivaatetta.

 Piskuinen takki on Creamin viime kesän mallistosta. Ruskea pellavatunika Jackpotilta ja pellavacaprit kirpparilta, alunperin hennesiltä. Pellavavaatteet ovat ehdottomasti lemppareitani, viileitä helteellä (jos nyt mikään vaate on silloin vilpoinen), ulkonäkö pysyy hyvänä pesusta pesuun ja materiaali on aina ajaton.

Jalassa sateen takia ikivanhat ballerinat, uudempia en viitsinyt kastella turhanpäiten. Vaikka niinhan siinä kävi, että kun kaupunkiin asti pääsin, oli sateet jo ohi. 

Kirppareita kiersin ystävän kanssa useamman, mutta mitään erityistä en ostanut. Jotain pientä sentään mummin mussukalle, kuten kaksi tuolia ja pöydän. 

Värejä

Saksasta ostin jotain minkä en ole koskaan ajatellut päätyvän minun vaatekaappiini, tai paremmin kenkätelineeseen. Mutta se oli rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä. Ja koska minulla on jo mustat samanlaiset, tiesin kenkien olevan täydelliset minun jalkaani. Rieker kun on merkki joka ei ole vielä koskaan pettänyt. Ja nyt minulla on punaisen kirjavat kaunottaret kauniita kesäpäiviä varten.

 Elen ja tänään testasin kenkiä ja olivat odotusten mukaiset. Ei rakkoja tai väsyneitä jalkoja. Minusta on suorastaan ihme miten tehdastekoinen kenkä voi olla noin hyvä jalkaan. Saksassa näytti olevan edullisemmat hinnan kengissä kuin Suomessa, nämä maksoivat 40 euroa.

 Reisenthelin kassi oli ihan heräteostos, mutta osoittautui jo reissussa toimivaksi. Samaa folklore-kuosia saa netin mukaan ostoskorina, mutta livenä en sitä nähnyt. Muuten olisin ostanut.

 Muutaman kesävaatteenkin sain ostettua itselleni. Ihan tavallisista trikoopaidoista onkin ollut vähän pulaa. Vaatteet oli Suomen hintatasoa edullisempia jos malttoi pysyä poissa merkkiliikkeistä. Nämä on ostettu C&A:lta ja Takko nimisestä kaupasta.

 Omalle keskimmäiselle ja siskon vanhimmalle pojalle ostin shortseja. Ruudulliset maksoivat 9 ja 12 euroa, uimashortsit 5 euroa. Nämäkin C&A:lta ja Takko-kaupasta.

 Ja tietysti vähän suklaata. Saksan kaupat on suklaansyöjän taivas. Näitä makuja ei saa Suomesta ja Lindtin suklaa on mielestäni hyvää, tuolta pistaasisuklaalta odotan erityisen paljon. Suklaata kulki myös toiseen suuntaan, 4 levyä Fazerin sinistä siskolleni.

Lopuista ostoksista ei ole kuvia, mutta oli siellä Schleich-hevosia ja tarvikkeita kummityölle, vähän legoja Legolandista ja muuta sellaista.

Me&i löytöjä kirpparilta

Siskon kanssa satuimme oikeaan aikaan oikealle paikalle. Helteellä moni ei jaksa lähteä kiertämään kuumia kirppareita, mutta tällä kertaa kannatti. Muutaman kerran olen ollut me&i vaatekutsuilla ja jotain olen ostanutkin, viimeksi bodyn mummin mussukalle. Itselle en ole raaskinut ostaa mitään, enkä edes omille lapsille. Nyt löytyi käyttämättömiä me&i vaatteita edullisesti kirpparilta.

Turkoosi collegepusero nuorimmalle pojalle 12 euroa.

 Itselle pitkähihainen trikoopusero, 14 euroa.

 Hihansuihin saatan ommella kuminauhan, en ihan koe omakseni tuollaisia trumpettihihoja. Mutta kun kuosi oli kaunis, niin olihan tämä ostettava.

 Musta trikoinen jakku, hihansuussa kirjailtu pieni perhonen, hinta 14e ja tämäkin siis uusi.

 Keskimmäiselle pojalle t-paita, hinta 12 euroa.

Lisäksi ostin valkoisen puuvillatunikan ihan sillä jos tytär siitä tykkää,  hinta oli 10euroa. Sisko osti mm. velourhousut kympillä, leggingsit ja jonkun paidan. Vielä kun löytäisi pojille shortseja yhtä edullisesti, tarvetta olisi.

Mekkosesta topiksi

Ihailen ihmisiä jotka osaavat tehdä vanhasta tai uudesta vaatteesta uuden, itselleen sopivan. Huokailen ja ihastelen sellaisesta kertovia blogeissa ja lehdissä. Ja joka kerta ajattelen, että en minä vaan osaa. Enkä edes koskaan löydä kaupasta tai kirpparilta mitään uudistettavaa, ei minulla ole silmää sellaiseen.

Kunnes koittaa päivä kun kirpparilla tulee vastaan mekkonen jonka kangas on täydellinen. Onhan siinä vikaa, liian pitkä, liian kapea, eikä yläosa peitä rintaliivejä. Ja on siinä pari tahraakin. Kannatti kuitenkin tarkistaa sisäpuolelle. Sisäänotot jotka on helppo purkaa pois, helmaa saa lyhennettyä ja yläosaan kai voi jotain keksiä. Hinta 2 euroa, ostetaan pois.

 Siinä se on, ennen pilkkomista ja silppuamista. Pestynä ja puhtaana.

 Olkaimet meni uusiksi, tein tälläiset mummoihmiselle paremmin sopivat leveät kun helmasta jäi ylimääräistä kangasta. Pitsilaatikosta löytyi ylävarustuksen peitoksi täydellinen pätkä pitsiä. Eikä siinä vielä kaikki,

 kyljen ikävä kahvi?tahra ei poistunut pesussa joten peitin sen mummon jäämistöstä löytyneellä virkatulla kukalla. Henkisesti olin jo varautunut että joudun opettelemaan kukan virkkauksen itse, mutta niinpä löytyi kätköistä valmiina. Pinkkiä kukkaa haaveilin, mutta enköhän totu vihreäänkin. Säästyin virkkaamisen opettelulta.

 Ja siinä koko valmis toppi:

Sisennykset kun otti pois, tuli toppiin riittävästi leveyttä jotta se mahtuu päälleni. Pahin tahra hävisi helman lyhentymisen myötä. Liivit jää peittoon kun lisäsin pitsin yläosaan. Alaosan pitsiä mietin hetken, mutta laitoin kun pitsiä oli reilusti. Leveämmät olkaimet on kivat, nyt tätä voi pitää edes omassa pihassa ilman toista paitaa tai neuletta topin päällä.

Nyt ei puutu kuin kesä ja helle ja uudet valkoiset caprit etelän lomalla pilalle menneiden tilalle, toppi on valmiina. Aurinkorasva on valkoisille vaatteille vihonviimeinen juttu! Enpä tietenkään muistanut, että reidet on rasvatut ja vedin housut jalkaani. Tosi kivan keltaiset ne entiset valkoiset caprit. Mur!

Omat tuliaiset

Vaikka minusta on mukavaa matkustaa oman perheen kanssa, joskus toivoisin matkalle muutakin seuraa kuin pelkkiä miehiä. Voitte nimittäin vain arvata mikä huuto meillä nousee jo pelkästä ajatuksesta, että lomailuun yhdistettäisiin edes hitusen shoppailua. Kaikki perheen alaikäiset vastustavat kuorossa, ja se yksi täysi-ikäinen mies nyökyttää taustalla, ei kauppoihin. Tällä kertaa annoin periksi, emmekä menneet yhteenkään suureen ostoskeskukseen. Yhdessä pienemmässä kävimme, lähinnä ruokakaupan takia.

Ostosvastustuksesta huolimatta toin jotain pientä itselleni. Kesäaika ja sen myötä pipoton aika tarkoittaa sitä, että voin pitää hiuksia muutenkin kuin ponnarilla. Auki ne eivät ole oikeastaan koskaan, sillä en jaksa ikinä laittaa hiuksia sen kummemmin kun ei palkkatyö tai puutarhassa puurtaminen sitä vaadi. Pientä blingblingiä voi silti hiuksissa olla. Viime kesänä ostin kaksi pinkkiä puseroa ja tätä ajattelin käyttää niiden kanssa. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä nelikymppinenkin voi tällaista käyttää. Rihkamakaupan valikoimista päätellen espanjalaiset naiset rakastavat näyttävyyttä iästä riippumatta.

 Mustilla kivillä koristellun otin käyttöön jo tänään sillä vapaapäivä tarkoittaa pipotonta päivää. Olipa muuten hankala ottaa kuvaa omista hiuksista sivulta. Parikymmentä otosta ja tämä ainut julkaisukelpoinen.

 Kun en saanut tuoda paikallisia eläviä kissoja kotiin, toin sitten yhden kankaisen kesäkassia koristamaan. Oli kaupan viimeinen kissa, mutta otin pari muutakin eläintä jotka tulen arpomaan myöhemmin ensi viikolla. Blogin 5v synttärit ehti tulla ja mennä jo helmikuussa, arvonta tulee näin jälkijunassa.

 Eikä matkaa ilman suklaata! Tummat suklaat ovat jostain paikallisesta ruokakaupasta, Lindt-suklaat lentokentästä. Pistaasit ja suklaa on vastustamaton yhdistelmä, mutta onneksi näitä sokeriherkkuja ei saa ihan lähikulmista. Molemmat ihan älyttömän hyviä.

Nyt kutsuu pyykkikone, toinen koneellisen matkavaatetta odottaa ripustajaansa. Ylimääräinen vapaapäivä reissun päätteeksi oli ihan hyvä juttu.

Kissa ja hiiri

Tätä pukua olen toivonut tulevan kirpparilla vastaan. Ja niinhän se eilen tuli kun ehdin kierrellä kirpparilla ennen vauvanhoitoa. Suloinen haalari on H&M:n mallistoa, kokokin napsahti ensi talvea ajatellen just ja oikein, on 80cm. Eikä hinta 4e tuntunut yhtään pahalta.

Tämä asu päällään pieni hiiripoika on tervetullut mummilaan, ei usuteta kissaa kimppuun tai viritellä loukkua.

Ihanat korvat, viikset hupun sivussa ja pisteenä i:n päällä harmaa hiirulaisen häntä haalarin takapuolella.

---

Jouduin käyttämään tänään Aatu kissamme eläinlääkärissä. Palasi aamulla vuorokauden retkeltään kotiin ja ontui pahasti toista etutassua. Selkeästi näki, että kipujakin on. Lääkäri tutki tassun, ja kysyi ensimmäisenä onko lähistöllä käärmeitä. Sanoi vielä, että jos olisi kesä, hän ei epäröisi hetkeäkään vaan sanoisi tassussa olevan kyyn pureman. Murtumakin saattaa olla, joten diagnoosi on nyt vielä epävarma, turvotuksen takia oli hankala sanoa ilman röntgenkuvausta. Aatu sai avuksi tuhdisti pistoksena kipulääkettä ja muutaman päivän kuurin samaa lääkettä kotiinkin. Nyt seurataan miten toipuminen alkaa vai tarvitseeko vielä kuvata tassu. Ilmeisesti kuitenkin kipulääke auttaa sillä varaa jalalle jo vähän. Taitaa olla luontokin ihan huumassa lämmöstä kun käärmeet heräilee jo maaliskuussa. Kaikkea sitä sattuu.

Kirpparilta

Pitkästä aikaa olen saanut nauttia useampana päivänä kirpparien kiertelystä. Sekä hyvän ystävän kanssa että ihan yksin. Tärkein löytö oli tietenkin tämä vitosen musta kesäkassi joka kantaa merkkiä the SAK. Ilmeisesti sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Kassi pääsee mukaani kun muutaman viikon päästä lennämme etelän lämpöön. Vetoketjullinen kassi on mukavampi kuin avoimena heiluva, eikä kassitangoltani aiemmin löytynyt vetoketjullista kesäkassia.

 Kierrätyskeskuksesta löysin edullisesti vanhahkoja kehyksiä. Osalle ei ole vielä mitään käyttöä, mutta tykkään että laatikossa lojuu aina muutama ylimääräinen kehys lasten koulu yms. kuvia varten.

 Ihania, patinoituneita eikä ollenkaan hinnalla pilattuja.

Viimeinen kirpparilöytö oli etenkin poikien mieleen. 11kpl isoja alustoja yhteensä 12 euroa. En kahteen kertaan miettinyt otanko vai enkö.Näihin saa jo ihan kivan kaupungin rakennetuksi.

Lauantaina taas kirpparille, toivottavasti tulee kohdalle jotain muutakin yhtä kivaa ja tarpeellista.

Pyhäsukat

Kun ei osaa itse neuloa kuin raitaa, on parempi teettää pitsisukat taitavammalla persoonalla. Mokoma sai nämä parissa viikossa valmiiksi, minun ei siis kannattanut edes yrittää, olisi vienyt 20 vuotta ja hermot kaikilta lähelläni. Väritoiveena oli luonnonvalkoinen, kuvion sain valita itse kirjasta joka oli täynnä erilaisia pitsisukkia. Kaikki kuulemma onnistuisi. Huh, sanon minä, toiset ne osaa.

 Ei näitä raaski arkisin pitää, korkeintaan pyhäisin ja vain lattianpesun jälkeen. Ja silloinkin pitää olla päivä, että olen vaakatasossa sohvalla. Ettei vain kulu kantapäät puhki.

 Mutta on ne ihanat, täysin hintansa väärtit, kauniit kuin mitkä. Ja lämpöiset. Puin sukat ihan vain kuvia varten, ja heti kun otin pois oli jaloilla kylmä lämpösukkahousuista huolimatta. Tuntui vähän ankealta vetäistä jalkaan arkivillasukat, ne joista kantapää on jo pariin kertaan korjattu, pituuskin vain nilkkaan saakka.

Illalla on asiaa ruokakauppaan, ehkä sittenkin laitan uudet sukat jalkaan arkipäivästä huolimatta. Pitäähän koko kirkonkylän nähdä uudet pitsivillasukkani.

Vauvalle

Tallinnassa oli ja on vaikka mitä kivaa vauvoille, kuten Suomessakin. Se mikä harmittaa, on poikien syrjintä. Kun tytöille on seitsemän rekkimetriä vaatteita, on pojille vastaavasti kaksi. Noin kärjistetysti sanottuna. Onneksi niistä kahdestakin metristä löytyy jotain kivaa.

 Otus (onko tuo koira vai nalle?) paitoineen ja housuineen on Mark & Spenceriltä. Omille pojille olen ostanut sieltä muutamia vaatteita vuosien varrella ja laatu on osoittautunut kelvolliseksi. Osa vaatteista on kiertänyt kahdella pojalla ja ne voi vielä myydä eteenpäin, se kertoo paljon.

 Next:n vaatteita omilla pojilla ei ole ollut, joten niistä ei ole mitään käyttökokemusta. Tämä farkku/body-setti maksoi n. 30 euroa. Lisäksi ostin toppatakin ensi talvea varten, mutta sen ehdin antaa jo tyttärelle. Nämä vaatteet pakataan vielä jouluksi kuusen alle vaikka tytär nyt näkeekin kuvat blogissa.

 Tämä koiruus surusilmineen vetosi mummiin, osta minut! Haaranepparit vähän mietityttää, ne joko toimii tai sitten ei, mutta näissä vaikuttivat napakoilta. Muistan omien lasten vauva-ajoilta, että mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin nepparit jotka ei pysy kiinni.

Siskon kanssa päiviteltiin Nextin tyttöjen osastolla, että luojan kiitos tyttären vauva ei ollut tyttö, isotäti ja mummi olisivat menneet aivan sekaisin, tilin saldosta puhumattakaan. Nyt ei tarvinnut ostaa kymmentä söpöä mekkoa matkalaukun täytteeksi. Pari otusta riitti.