Hortensiapuutarha

 Hortensiapuutarhan perustamisesta on aika tasan kaksi vuotta. Se raivattiin joutomaasta yläpihan perennamaan jatkoksi. Paikalle tuotiin muutama suuri ja laho puunrunko ja alue jäi hetkeksi odottamaan kasveja. Sanon hetkeksi, sillä taisin olla kovin malttamaton ja istutin ensimmäiset kasvit jo samana syksynä. No sen seurauksena kitken vieläkin sitkeää vuohenputken esiintymää pois.

Parissa vuodessa alue on täyttynyt kasveista kuten alla olevista kuvista huomaa.

Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä muutama hortensiankin. Kovin ovat vielä pieniä, mutta sinnikkäimmät ovat kukassa.

Kirjovaahtera on ottanut huiman kasvuspurtin tänä kesänä. Viime kesänä se keskittyi juurtumiseen eikä uutta vuosikasvua tullut, nyt uutta kasvua on senkin edestä kuten pitkistä oksista voi päätellä. Vaahterasta on tarkoitus kasvattaa kunnon varjo koko hortensiapuutarhan ylle. Vaahteran alla näkyy uusimpia hankintoja samaan, kirjavaan teemaan. Siinä on idänvarjosara, toivottavasti viihtyy vaikka paikka on kovin aurinkoinen.

Edellisen kuvan koivunrungolla kiemurtelee kärhö. Eikä mikä tahansa kärhö vaan suloinen, pienikukkainen viinikärhö clematis viticella-ryhmän 'Rubra'. Hortensiapuutarhan köynnökset ovat kaikki pienikukkaisia, jopa mitättömiä, sillä täällä ei saa loistaa mikään yksittäienen kasvi. Enemmän on sellaista metsäpuutarhan henkeä.

Samaan henkeen sopivat brunnerat eli rotkolemmikit. ne ovat viihtyneet tässä yllättävän hyvin, paikka on sopivan kostea, mutta ei kuitenkaan märkä talvella. Kunnon kohopenkki kannatti malttaa tehdä.

Keskustaa halkovan polun toisella puolella alue yhdistyy vanhaan alueeseen. Reunaan istutin tyttären puutarhasta muuttaneet vihreävalkoiset kuunliljat. Tämä alue on ollut eniten muutoksessa tänä kesänä. Sieltä on lähdössä vielä yksi pioni, niille kun paikka alkoi olla turhankin varjoisa. Tilalle on tullut mm. kuunlilja, sinikämmen, valkotäpläimikkää ja pari pensasta.

Löytyipä sieltä kauan odotettu yllätyskin. Kuvassa on vain yksi, mutta kaikkiaan löysin niitä kolme kappaletta. Kyseessä on tietysti näsiän taimi. Olen parina vuonna onnistunut olemaan nopea ja saanut kylvettyä ja piilotettua maahan näsiän marjoja. Yleensä linnut putsaavat pensaat yhdessä yössä ja niin kävi tänäkin vuonna. Kymmeniä, ellei yli sata marjaa oli ja ne kaikki oli syöty yhdessä yössä. Annan siementaimia kasvaa ensi kesään ja sitten katson niille uudet kasvupaikat.

Näkymää polun reunasta arboretumiin päin. Kovin paljoa tuonne ei enää kasveja mahdu, jotain pientä ehkä jos löytyy jotain oikein mukavaa. Pari aukkokohtaa on, tai siirrettävää kasvia jonka tilalle voi harkita uutta. On siellä pari eksynyttä pioniunikkoa jotka pitäisi kitkeä pois, ne eivät kuulu tälle alueelle vaikka viihtyvätkin tässä erinomaisen hyvin. Alueen takaosasta en tajunnut ottaa kuvia, siellä on hortensioiden keskittymä. Ne vain eivät kuki vielä, osa on nupuilla ja osa jättää kukinnan kokonaan väliin.

Kärhöjen kukintaa

Kärhöjen kukinnasta ei koskaan tiedä etukäteen. Edes keväällä ei voi ennustaa, mikä kukkii hyvin ja mikä. Hidas nousija voi olla kesän paras kukkija tai tuuhein kasvusto tehdä vähiten kukkia. 

'Niobe' on kasvanut komeaksi. Sen lehdet täyttävät koko tukensa. Kukkia tulee ihan kivasti, suurin osa niistä on kuitenkin sateiden vaurioittamia. Kärhöt ovatkin puutarhan herkkiksiä. Samassa tuessa kasvava 'Guernsey Cream' on kai kasvanut, mutta ei kuki. 

'Margaret Hunt', tuo rakas monsterini ei ole ollut monsteri enää sen yhden tappotalven jälkeen vaikka ihan hyvinhän tuo taas kukkii. Osa versoista on kiertynyt viereisen mustilanhortensian ja koristeomenapuun oksistoon.

No onhan se monsteri, ei taida olla missään muussa saman suvun kärhössä näin paljon kukkia.

'Super Nova' on kuivasta kasvupaikasta johtuen joka vuosi kitsas kasvussaan ja kukissaan. Toisaalta en uskalla siirtää tätä aarretta, menettää vielä henkensä ja sitten on suru puserossa.

Toinen Princess Kate on riehaantunut täysin. Se kasvaa vähintään metrin yli tukensa, kietoutuu kaukasian- kirahvinkukan ympärille ja valloittaa kaiken mahdollisen allensa. Silti olen tästä niin onnellinen, se vain haluaa paremman tuen. Mietin ostaisinko sille sellaisen halvan kaarituen harjateräskolmion tilalle, silloin sain luvalla ostaa kaaren toiselle puolelle toisen kärhön.

'Piilu' ei lisätukia tarvitse. Itsevarmasti se tekee joka vuosi kaksi versoa ja niihin muutaman kukan. Mitäpä sitä enempää pröystäilemään kukkasillaan. Kun on kaunis, laatu korvaa määrän.

'Comtesse de Bouchaud' kurkottelee kovin korkealle. Tällainen puutarurinpätkä kun yrittää sitä kuvata, niin ei riitä kädet eikä varpaat. Tämä on sellainen perusvarma kärhö joka vuosi, suorastaan luottokärhö. Sieltä se nousee ja sen kukintaan voi luottaa. Ihanuus joka kukkii pakkasiin saakka.

Parin kärhön kukintaa vielä odottelen ja osa on tainnut jäädä tyystin kuvaamatta. Vaikka viime talvi oli kova, voin olla tyytyväinen. Jokainen kärhö nousi ja on tehnyt elinkelpoisia versoja.

 

Hankintoja

 Onpa ollut viikko. Sunnuntaina pesin muutaman ruukun kodinhoitohuoneessa ja yhtäkkiä loppui veden tulo hanasta. Ei tullut vettä mistään hanasta. Epäilys kohdistui heti porakaivon vesipumppuun jota ei ole vaihdettu meidän aikana. 

Maanantaina saimme pumpun ylös kaivosta. Se olikin operaatio vetää melkein 90 metriä putkea maan sisältä ulos. Mies tutki pumpun ja se todella oli rikki. Ei ihme, pumppu paljastui olevan vuodelta 1994, eli 30 vuotta vanha. Tilasimme heti uuden ja pumpun sai tiistaina. 

No sitten kävi ilmi, että pumpun kanssa kaivoon menevä sähköjohto on sekin syytä uusia. Mies haki uuden, mutta jotain osaa sai odottaa kauemmin. Sen sai torstaina. Torstaina kävi ilmi vasta kotona, että osa on väärä. Onneksi saimme samana päivänä oikean osan tilalle. Samana päivänä laskettiin uusi pumppu porakaivoon ja nyt meillä on taas vettä. Pientä elämän luksusta.

Keskiviikkona vietimme päivän Tallinnassa. Matka oli etukäteen suunniteltu ja ostettu joten lähdimme vaikka pumppuepisodi oli päällä. 

Kävimme katsomassa Kadriorgin palatsin taidenmuseon näyttelyt. Siellä oli espanjalaisten mestareiden näyttely. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Picasson maalauksia livenä. No ne eivät minua paljoa säväyttäneet. Kuvan taulun on maalannut Marià Fortuny 1872 ja sen nimi on In the Garden, Granada. Kuva ei tee sille oikeutta, mielestäni se oli näyttelyn kaunein taulu, eikä vain aiheensa takia.

Loppukesän puutarhabudjetti kutistui melkoisesti odottamattoman pumppuremontin takia. No eipä ole suuria tarpeitakaan. Olen tänä kesänä päässyt ihastelemaan upeita valkokirjokanukoita. Se oli hankintalistalla Tallinnasta. No sitten samasta puutarhamyymälästä löytyi tarhakellokärhö 'Blue Ribbons' olihan se hankittava. Epäilen, että aiemmassa postausessa oleva kärhöni on tämä. Nyt ei tarvitse miettiä jakamista. Kolmas taimi on physocarpus opufolius 'Chameleon' eli lännenheisinagervo. Sen väri kiinnitti heti huomiotani. Toivottavasti menestyy yhtä hyvin kuin muutkin heisiangervot meillä.

Nämä kolme taimea maksoivat yhteensä 23,30 euroa.

Tiistainen tein hyvän ystävän kanssa kirpparikierroksen. Sataman peräkonttikirpparilta ostin kuuden euroan lypsyjakkaran. Yhdelle uudelle on tarve, nämä ovat korvaamattomia apulaisia takkoja sytyttäessä.

Tälle pienelle suloiselle rasialle ei ollut mikään tarve, mutta en voinut vastustaa ostaa sitä samaiselta peräkonttikirpparilta. Sinne mahtuvat sormukseni silloin kun ne eivät ole sormissani (siis aina). Ja tokihan kukkakuva rasian kannessa oli juuri sopiva. Hinta 2 euroa.

Metallipallot hankin parisen viikkoa sitten, ne olivat puoleen hintaan. Olen näitä välillä katsellut, mutta en ole raaskinut ostaa. Tykkään puutarhassa ruosteisista koristeista, pallot ovat erityisen kivoja.

Hetken ehdimme miettiä makuuhuoneen remontin siirtämistä pumpun uusimisen takia. Sitten päätimme, että ei, kyllä se tehdään tänä vuonna. Karsitaan budjettia ja tehdään kompromisseja. Ensi kesänä on tarkoitus aloittaa ulkovuoren kunnostus ja se tulee viemään vähintään yhden kesän ja sitä emme halua siirtää eteenpäin. 

No ennen kuin ehdimme aloittaa makuuhuoneen remonttia, löysin sinne sopivan uuden valaisimen. En ostanut sitä kirpparilta heti vaan jäin miettimään. Torstaina kun haimme sähköliitoksen osaa, kävimme katsomassa onko valaisin vielä jäljellä hyväntekeväisyyskirpparilla. Ja olihan se. Valaisin ei ole antiikkia, mutta se on juuri tyyliin sopiva. Kristallit ovat lasia, ja lehdykkäkuviot metallia. Painaa paljon. Likainen se on, kunhan remontti on valmis, irroittelen kristallit ja pesen ne ja koko valaisimen. Yksi kristalli puuttuu, sellaisia onneksi saa helposti varaosina.

Eilisellä puutarhavierailulla ostin sitten muutaman taimen lisää, niistä juttua myöhemmin. Puutarhayhdistyksen pihavierailut ovat hieno juttu. Ei vaan sen takia, että näkee upeita erilaisia harrastajien puutarhoja, mutta voi tehdä niiden jakotaimista löytöjä.

Sikin sokin

 Nyt tulee täydellistä sillisalaattia, vai pitäisikö sanoa kukkasalaattia. Postaus jossa ei ole mitään logiikkaa, tai mitään punaista lankaa. Punainen kukka saattaa olla, sekä logistisesti toiseen paikkaan siirtynyt kasvi. 

Kovasti olen ollut valmis tekemään kasvien siirtoja. Mutta teepä niitä tällä kuivuudella, ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitten päätyö on tehdä kastelua. 

Kiiltoleimut aloittelevat kukkakauttaan. Tässä tuli kiva yhdistelmä. 'Lemon Beuty' alppikärhön siemenhaituvat sopivat hyvin yhteen valkoisen kiiltoleimun kanssa. Yhdistelmä on niin leveä, että sitä oli hitusen vaikea kuvata.

Varhaisemmat liljat kukkivat jo. Näille ei ole nimeä. Tilasin jotain ihan muuta, mutta sain matalaa, aikaisin kukkivaa punaista liljaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen siirtänyt liljat kerran, sillä ne kasvoivat alunperin pionien keskellä. No voitte arvata näkyikö liljoista mitään. Kun luulin niitä korkeiksi liljoiksi niin toki istutin korkeiden kasvien seuraan. Nykyinen paikka on reunuskasvina kasvihuoneen käytävällä.

Viime vuonna siirretyt päiväliljat ovat kasvattaneet todella korkeat kukkavarret. Onkohan tämän puutarhan ennätys. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, tykkään näiden rauhallisesta sävystä ja sirosta olemuksesta.

Kaukasian kirahvinkukat selvisivät hyvin talvesta. Ei yhtään kuollutta yksilöä ja siementaimia on tullut jaettavaksi asti. Tänä vuonna leikkaan kukinnot aikaisemmin pois enkä anna siementää vaikka eipä niitä taimia ole tullut harmiksi asti. Koko kasvia on hankala kuvata, ovat yli kaksi metriä korkeat.

Pähkäilin pitkään säästänkö luumulehdossa kasvavan valkoisen ukonkellon vaiko en. Lopulta päätin säästää. Leikkaan siitä aina kukinnot pois ennen siementen kehittymistä. Niiden vuosien aikana kun ukonkello on minulla ollut, se on tehnyt vain joitain siementaimia. Ne on ollut helppo kitkeä pois. 

Uusi paikka on pois kaivetun Viljamin keltaruusun tilalla. Saattaa olla lopullinen paikka, en tiedä vielä. Sopisi hyvin vasemmassa laidassa näkyvän purppuraheisiangervon kanssa vaikka angervo kasvaakin kivimuurin toisella puolella. Samassa rivissä kasvaa valkoista pionia ja kirjavalehtistä vuodenputkea. Nekin jäävät mutta väliin sitten jotain muuta kuin valkoista.

Nukkapähkömö leviää meillä tehokkaasti siemenestä. Saan kitkeä sitä pois säännöllisesti. Vaikka leikkaan kukkavanat kuinka tahansa aikaisin kompostiin, tulee siementaimia. Ehkä jatkossa laitan kukkavarret sekajätteeseen. Tässä nukkapähkämö on eityisen hienon värinen 'Amber Jubilee' heisiangervon kaverina.

Kitkiessä saa olla tarkkana. Aina kun eteeni tulee uudennäköinen tunnistamaton pieni taimi, odotan hetken enkä kitke sitä heti pois. Niin kannatti toimia tälläkin kertaa. Punalatva oli tehnyt aika pitkän matkan päähän kolme siementaimea. Yksi kun kasvoi tarpeksi suureksi, tunnistin sen lehdistä punalatvaksi. Pienemmät olivat helppo tunnistaa sen jälkeen. Näille kyllä löytyy paikka, vaikkapa siitä kivimuurilta mihin kaipaan jotain lisää valkoisen lisäksi. 

Kellokärhöjä

 Tämä vuosi ei ole mitenkään kärhöjen juhlavuosi. Kaikki kärhöni nousivat, osa jopa upeasti. Osa niistä upeista nousijoista ei tee lainkaan kukkaa, osa tekee. Osa nousi hapuillen, kun miettien kannattaako. Ne mietteliäät yksilöt tekevät ehkä pari kukkaa.

Kellokärhöt voivat loistavasti, ne eivät tuntuneet kärsivän viime talvesta yhtään. Toinen 'Aljonushka' kasvaa turhan varjossa, se kukkii aina vähäisemmin eikä minulla ole siitä yhtään kuvaa. Tuki pitäisi olla korkeampi, näitä kellokärhöjä saa olla sitomassa pitkin kesää.

Ainoa liila on ostettu nimellä sininen kellokärhö. Se kasvaa rinnepuutarhassa, lähes täydessä varjossa ja erittäin kuivassa paikassa. Pensas on sen takia ympärysmitaltaan pieni. Kukkia tulee joka vuosi. Tykkään kukan muodosta, se on vähän aaltoileva, siron kaunis. Silti omalla tavallaan vaatimaton.

Tämä tekee kukkia pitkälle loppukesään asti. Olen koittanut kasvattaa siemenestä toistaiseksi onnistumatta. Juurakkoa en uskalla lähteä jakamaan.

Kasvihuoneen tarhakellokärhö 'Aljonushka' on komea näky. Se on vasta parivuotias, mutta kuten näkyy, on kasvanut upeaksi pensaaksi. Lannoitan sitä keväisin kanankakalla, muuta en tee. Kastellut en ole kertaakaan kesän kuivuudesta huolimatta. Nuo metallituet ostin tänä kesänä, niitä on kolme kappaletta jakärhö osn sidottu niihin juuttinarulla. Kuvan alareunassa näkyy toisen tuen kaarevaa reunaa, se tuki jäi auttamattomasti lyhyeksi jo kesän alussa. Otan tuen pois vasta keväällä kun laitan uuden korkeamman tilalle.

Kaunis on myös 'Aljonushkan' kukka. Ei kaduta yhtään, että hankin näitä kaksi kappalein. Nuppuja tulaa koko ajan lisää, eiköhän tämäkin kuki pitkälle loppukesään.

Olen ottanut tänä vuonna ensimmäisen kuvan 'Omoshiro' kärhön kukista kesäkuun kuudes päivä. Kuukautta myöhemmin kärhö kukkii edelleen. Tämähän ei ole kellokärhö, mutta on sopivaa mainita näin pitkä kukinta tässä yhteydessä. Jos haluat kestävän, pitkään kukkivan kärhön, istuta 'Omoshiro'. Kukinta tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta eivät kovat talvet tai muutkaan hankalat olosuhteet tunnu vaikuttavan tähän kärhöön.

Kunhan muutkin kärhöt kukkivat, voi tehdä laajemman postauksen ylipäätään kärhöistä.

Lomalle lompsis

 Olin tällä viikolla kolme päivää poissa kotoa ja puutarhasta. Melkein tuli vieroitusoireita vaikka olinkin luonnon keskellä ja veden äärellä. Hyödynsin vapaa-ajan reissussa käymällä uimassa. En muista toista vuotta milloin olisin aloittanut luonnonvesissä uimisen näin aikaisin. 

Kotona puutarhassa oli tapahtunut hurjaa kasvua ja kukintaa. Oiva oli pärjännyt hyvin vaikka pääpalvelija oli poissa. Oivan iloksi jäin perjantaina kesälomalle. Seuraavan kerran menen työhön vasta elokuussa, sain tänä vuonna ruhtinaallisen kahdeksan viikon yhtäjaksoisen kesäloman.

Oiva täytti juuri 9 kuukautta. Siitä on kasvanut suuri kissa, lähentelee Jalon kokoa. Illalla olimme hetken yhdessä kasvihuoneessa, pitkään ei Oiva malta olla pihalla paikoillaan. Taustalla näkyy osa kasvihuoneen paprikoista.

'Maskotka' tomaatissa on jo komeat raakileet. Muissa tomaateissa on vasta kukkia. Kaikki tomaatit ovat hienossa kasvussa.

Kurkku päätti äityä hurjaan kasvuun kun pääsi kasvihuoneeseen. Lajikkeesta 'Sherpa' saadaan kohta ensimmäiset maistiaiset. Laitoin tänä vuonna kurkut todella myöhään, mutta lämmin kevät avitti niiden kasvua ja satoa saadaan ennätyksellisen aikaisin.

Hankin viime vuonna 'Lemon Beauty' alppikärhön. Se istutettiin kasvihuoneen kupeeseen. Tänä vuonna sain sille harjateräksestä tehdyn tuen. Tuki menee kasvihuoneeseen ja unelmani mukaan kärhö saisi kiivetä kasvihuoneeseen saakka. Ei tapahdu ehkä vielä tänä vuonna.

'Lemon Beauty' on nupulla vaalean keltainen, kukan väri vaihtuu valkoiseksi kukinnan edetessä. Kukat ovat hyvin kookkaita ja niitä on runsaasti. Kärhö talvehti erinomaisen hyvin vaikka se kasvaa melko kovassa savimaassa.

Kirjolupiinit aloittivat kukintansa. Pinkillä ei ole paras vuotensa, taisi ottaa nokkiinsa rankasta talvesta.

Keltainen kirjolupiini on viime vuoden hankinta. Sekin talvehti hyvin ja kukkii useammalla kukalla. Tilasin keväällä upean lohen värisen lupiinin Hollannista. Taimi tuli hengissä ja sain istutettua sen maahan. Unohdin kastella sitä hetken pahimpana helleaikana ja kävi niin, että taimi kuihtui. Vähän harmittaa ja saatan tilata uuden kunhan tulee kohdalle.

Viikon päästä sunnuntaina 16.6.2024 ovat taas Avoimet Puutarhat klo 12 - 17. Tervetuloa tutustumaan.  puutarhaamme, oli se sitten tuttu tai uusi kohde. Kohde löytyy tapahtuman sivuilta nimellä Arvila, tässä linkki:

https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/arvila/

Arboretumin kaunottaria ja yksi prinssi

Arboretum on kitketty ja kantattu, kuivat oksat leikattu, roskat siivottu ja muutenkin valmisteltu puutarhavierailuja ja omaa silmää varten. 

Kuunamaton prinssi Jalo kissanmutkakivellä kissanmutkassa vuorijalavan katveessa. Uuden kivipolun kivet olivat asettuneet paikoilleen, mutta tein viime vuonna polun perustamisessa virheen. Laitoin kivien alle pahvin ja niinhän siinä kävi, että pahvit maatuivat liian nopeasti ja rikat puskivat esiin. Otin kivet ylös ja lisäsin sanomalehteä alle. Sanomalehti on sitkeämpää kuin pahvi ja toimii paremmin, tästedes muistan sen.

Arboretumin ensimmäiset pionit kukkivat. Kartanopionin aika on jo ohi, mutta seuraavaksi aloittavat nämä punaiset, Lahden siirtolapuutarhan taimimyynnistä ostetut pionit. Lajike ei ole tiedossa, mutta veikkaan jotain tarhapionia. Tykkään tämän pionin kukista eniten sitten kun en ovat hiukan vanhentuneet. Etualalla näkyy varjolilja joka tuli salamatkustajana.

Samaan aikaan kukkii kellukka 'Bell Bank' ja iiris 'Red Zinger'. Pionin ja näiden kahden yhdistelmä on kovasti mieleeni. Kun tirkistätte taustan tervaleppäaidanteen läpi, sill näkyy kuivuuttaan huutava pelto. Tämä sateettomuus ottaan eniten päähän pellosta elantonsa saavien puolesta. Eipä ole kovin kummoiset satonäkymät jos kylvöt kuihtuvat kuivuuteen.

Vielä yksi kuva pioneista. Täydelliset kaunottaret. taustalla näkyy köynnöskaari ja siinä kärhön versoja. Arboretumin kärhöille näyttäisi tulevan loistokas vuosi.

Tämän tuen kärhöistä 'Guernsey Cream' on kasvanut jo puolentoista metrin korkeuteen. Ihan mieletön kasvuvauhti. Puutarhan kaikki kärhöt selvisivät talvesta hengissä, tällä viikolla tulivat versot viimeiseenkin kärhöön. Tai no, sitä rosarion herkkistä vielä odottelen, mutta se yllättää vähän joka vuosi myöhäisellä kasvullaan.

Edellisen kuvan kärhö ja sen tuuheus näkyy tässäkin kuvassa. Kärhö kasvaa 'Moskovan Kaunotar' syreenin kupeessa. Syreeni on ollut aina todella hidaskasvuinen, kerran se teki jo lähes kuolemaa. Hengissä on ja kukkii kivan runsaasti. Auringon vaikutuksesta kukat ovat vähäisen vaaleanpunaiset, lähes valkoiset.

Suureksi kasvanut lumipalloheisi on näyttävä ilmestys. On se joskus kukkinut runsaamminkin, mutta olen tyytyväinen sillä vaikka on näin kuivaa, heisi on säästynyt nälviäisiltä.

Omalta tontilta siirretyt lehto- tai kalliokielot ovat runsastuneet mutta eivät levinneet. Tarkkailen näitä joka vuosi leviämisen varalta. Oman kasvupaikkansa täyttää tehokkaasti, tulta eivät rikat huutele.

Enköhän tästä lähde taas kastelemaan kasvimaata, eipä näytä sateita näille seuduille heruvan.

Hyvästit Pohjantähdelle

 Istutin noin kymmenen vuotta sitten arboretumin kulkusillan molemmille puolille 'Pohjantähti' köynnösruusun taimet. Ihanat kukkiessaan, muutoin ihan hirveät jos suoraan sanon. Paljon kuivuneita kolmemetrisiä oksia joita mahdoton poistaa muun kasvuston välistä. Piikkejä niin, että heikompaa hirvittää. 

Viime talvi tappoi ruususta kaikki maanpäälliset versot pari pienintä lukuunottamatta. Pyysin miestä sahaamaan ruusun juuresta poikki, molemmat ruusut. Mies toteutti toiveeni.

Sitten sanoin ajatukseni ääneen ennen kuin ehdin katua. Pyysin miestä kaivamaan ruusun juurakot pois. Lähtekööt, en enää jaksa tapella ruusun kanssa. Onneksi mies toteutti pyyntöni heti ja kaivoi ruusun juurakot pois. Juurakot laitettiin kaatopaikkakuormaan oksien kanssa.

Mitä sitten tilalle. Idea tuli heti, ei näin hyvää köynnösten paikkaa voi jättää hyödyntämättä, etenkään kuin löysin oman alppikärhön siemenjälkeläisiä useamman kappaleen.

Kiersin tolppien ympärille kanaverkkoa kärhöjen tueksi. Sitä ennen olin tukenut paikkaa lisäkivillä ja tuonut lisää multaa. Kärhöt oli nippaistu nopeasti vanhasta paikasta pois ja siirretty tähän. Kulkusilta pitää uusia ennen Avoimia Puutarhoja, se on vaarallinen kulkea sillä nykyiset laudat ovat lahot.

Toiselle puolelle tulee kaveriksi perusliilan alppikärhön kaveriksi valkoinen kerrottu alppikärhö ja toiselle puolelle punainen 'Ruby' alppikärhö. Oikeastaan olen huojentunut ruusun lähdöstä, olen kyllästynyt parin muunkin ruusun hoidettavuuteen, joten voi olla, että ruusurintamalla on tulossa enemmänkin muutoksia.

Ole tälle sankarille nyt sitten vihainen. Oiva oli harjoitellut ulkovessaa porkkanamaalle ja kaivanut sinne kuoppia. Tottahan toki olin ehtinyt kylvää porkkanat. Oma vika kun en laittanut harsoa. Nyt on harso, mutta uusintakylvöä en tehnyt, teen kun näen mistä kohdin porkkanat ovat mennyttä.