Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Onnen puutarha

 Jotain olennaista onnen kannalta on puutarhastani puuttunut. Hankintalistalla se on ollut pitkään, mutta aina joku muu kasvi on kiilannut edelle. Nyt se löytyi toisen harrastajan puutarhasta, siementaimena. Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa pensaan ja nyt olen onnellinen.

Siinä se on, oma pieni onnenpensas. Tarkempaa lajiketietoa ei ole. Putsasin pensaan juurille jotta näin ettei tule epätoivottuja vieraita mukana. Sen jälkeen pensas pääsi heti omalle paikalleen hortensiapuutarhaan. Yksi kukkakin siinä on, ensi keväänä toivottavasti monta enemmän.

Eikä siinä kaikki. Onneni olikin triplaonni. Kun purin pensaan juuripaakun, siellä olikin kolme taimea samassa. Kaksi taimea laitoin purkkeihin, niillekin löytyy varmasti paikka mutta ei ihan vielä. Syksyyn asti saavat kasvaa ruukuissaan.

Onnen havinaa on ollut rusokirsikan lähettyvillä. Se kukkii ensimmäistä kertaa yli kymmenellä kukalla. Puu on suorastaan täynnä kukkaa. Kuva on otettu salin ikkunasta, se on yksi syy miksi puu on istutettu talon eteen. Voin ihailla kukintaa myös ikkunasta talon sisältä.

Kasvimaalla ei tämä kylmyys kauheasti onnea aiheuta. Sen sijaan onni oli siinä, että satuin kysymään pojalta onko heillä ylimääräisiä lavakauluksia ja olihan niitä. Jo samana iltana sain ne kotiin toimitettuna. Lavakaulukset tulivat alalohkon toiseen laitaan. Tällä kertaa jätin välin lavojen välille. Lavat ovat tiilien päällä jotta eivät heti ensimmäisenä kesänä uppoa savimaahan. Lakana alla pitää rikat kurissa sillä lavoihin ei tule istutuksia tänä kesänä. En raaski ostaa multaa niihin, joten saavat sitten aikoinaan mullan kompostien sisällöistä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' aloittelee kukintaansa. Se on talvehtinut jo kaksi talvea erittäin hyvin, ei mitään vaurioita, ei edes yhtä paleltunutta oksan kärkeä. Talveksi laitan verkon ja verkon ympärillä on ollut pala kangasta, lähinnä suojaamassa kevätauringolta, ehkä sekin on auttanut.

Tässä sama pensas kuvattuna vuosi sitten. Se on kasvanut yhdessä vuodessa valtavan paljon. Nyt sitä voi kutsua jo pensaaksi. Otan lisää kuvia kunhan se kukkii kunnolla.

Olen onnellinen kaikista puutarhani hyasinteista. Lajike 'Gipsy Queen' on erityisen mieluinen värinsä takia. Roosaa, persikkaa ja puuteria, sitä kaikkea sen väritys on. Tätä on laitettava lisää jos jostain löydän syksyn sipuliostoksilla.

Viikonloppu häämöttää. Paljon menoja, mutta jos edes hetkeksi pääsisi puutarhaan.

Tammikuu on uusi maaliskuu

 Melkoinen epätalvi saatiin tällä kertaa. Tammikuun sää on ollut kuin yleensä maaliskuussa, vain aurinkoa on puuttunut. Täällä II-vyöhykkeellä lumet tulevat ja menevät. Välillä sataa vettä ja kaikki on jäässä. Tällä hetkellä kaikkea peittää sentin lumihuntu, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Tosin nyt näyttää siltä, että helmikuu alkaa pakkasjaksolla. Sekin käy, kunhan ei sataisi vettä.

Revin syksyllä pihapadasta kaikki tuoksuherneet pois, olivathan ne jo ruskeat ja kaikkensa antaneet. Juurelle jäi pari itsestään kylväytynyttä uutta taimea. Olen seurannut niiden elämää koko talven. Edelleen ovat hengissä vaikka pakkanen on käynyt korkeallakin, tosin silloin olivat lumipeitteen suojassa. Jos nämä selviävät kesään asti, on tapahtunut suuri ihme. Talvehtinut tuoksuherneen alku. Taidan heittää lunta niiden päälle ja hitusen avittaa talven kestämistä.

Lumettomasta maasta on aikaa tehdä löytöjä kun muutakaan tekemistä puutarhassa ei ole. Itsestään levinnyt sinivuokko ilahduttaa. Jokohan se tänä vuonna kukkisi? Tätä en henno siirtää, jos tuossa rutikuivassa rinteessä on lähtenyt kasvuun, niin todellakin saa jatkaa kasvuaan siinä.

Osa nurmialueista on luistinkenttänä. En lähtenyt tarpomaan tuonne edes nastat kengissä vaan kiersin suosiolla helpompaa reittiä. Kaikki kasvit kasvavat kohopenkeissä joten niiden puolesta en ole huolissani. 

Hortensiapuutarha on melkein lumeton. Se ei ole kovin yllättävää sillä alue sulaa keväisin ensimmäisenä. Täälläkään pahin jäätilanne ei ole istutusalueilla vaan nurmikolla. Nurmikoiden kohtalosta en jaksa huolehtia, ne kyllä korjaavat nopeasti itsensä jos joutuvat jään tuhoamiksi.

Arboretumissa on eniten lunta. Sielläkin on paljasta, koko tervaleppien rivistö on ilman lunta. Kuvan alaosan jääkenttä on jokavuotinen näky, siihen valuu paljon sulamisvesiä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' on kotiutunut mukavasti. Se kasvatti kesän aikana mukavasti kokoaan ja kaikki uudet versot näyttäisivät olevan elossa. Pala lakanaa ei ole pakkassuojana vaan se suojaa polttavalta kevätauringolta ja tuulelta. Pienesti pitää auttaa kirsikkaa selviämään täällä pohjolan kalseissa oloissa.

Huomenna hypätään helmikuuhun. Se tietää lisää kylvöjä ja ehkä joitain puutarhasuunnitelmia.

Puutarhan talvitöitä

 Viime päivien aurinko sai vipinää kinttuihin kun tajusin etten ole vielä viritellyt varjostussuojia kasveille. Auringossa on jo voimaa, se on sulattanut esimerkiksi aitan katolta kaiken lumen. Sieltä lumi ei ikinä valu alas huopakaton takia vaan kaikki lumi poistuu sulamalla. 

Palataan kuitenkin hitusen ajassa taaksepäin. Tajusin lumen keskeltä nousevan sellaisia risuja joita en halua jänisten tai kauriiden suuhun. Vielä uusimattomalta luumulehdon puolelta nousi pari 'Latvian Matala' kirsikkapuun juurivesaa. Haluan siirtää taimet toisaalle ja kokeilla saisiko niistä ihan oikeat satoa tekevät pikkupuut. Kun ei ollut yhtään vapaata verkkoa, käärin taimet palaan vanhaa lakanaa.

Tässä on syy suojaamiseen ja koko puutarhan suojien tarkastamiseen. Meillä kulki puutarhassa yksinäinen pieni kauris. Ensin näin ikkunasta jotain liikettä lintulaudan lähellä, sitten kun tajusin siellä olevan kauriin, olin tukehtua leipääni. Kauris vain 10 metrin päässä talosta. Ensin häädin kauriin pois ikkunasta huutamalla, sitten menin pihalle varmistamaan, että se on loikkinut kauas. Jälkiä löytyi ihan kaikkialta puutarhasta. Kompostin ympäriltä, arboretumista, luumulehdosta ja kasvimaan ympäristöstä. Toivottavasti oli vain eksynyt rankan lumisateen vuoksi, toista kertaa eläintä ei ole näkynyt.

Tällä viikolla on oltu aivan erivärisissä tunnelmissa kuin kahdessa aiemmassa kuvassa. Lumet sulivat silmissä. Paikoin lunta on vielä 10-15 cm, mutta on paljon alueita missä lunta ei ole yhtään. Olin laittanut syksyllä pallotuijien ympärille kasvituet ja nyt kiinnitin niihin varjostusverkon pyykkipojilla. Verkko löytyi sopivasti alesta, tarve oli yhdelle uudelle varjostusverkolle.

Pienempi verkko kiinnittyi sopivasti lankaverkkoon joka suojaa hortensiapuutarhaa. Kauempana erottuu huonosti kaksi valkoista suojaa, niiden alla ja takana ovat valkokartiokuusi ja kirsikka 'Kojo-no-mai'. En halua auringon kärvistävän niistä kumpaakaan.

Tämä kuva on otettu aiemmin, mutta on nytkin ajankohtainen. Seuraavan 10 päivän ennuste näyttää ennusteen lopulle pakkasia. Herkkä kelta-alppiruusuni tarvitsee talveksi kunnon suojan. Vanhan untuvapeiton alla on lankakori ja kori on täynnä olkia. Tällä tavoin alppiruusu on talvehtinut hyvin jo parisen talvea. Pieni se on silti, ehkä noin 15 cm korkea. Kukintaa saa odotella vielä vuosikaudet.

Muistakaahan suojata taimet ajoissa auringolta.

Jättiläinen alamaisineen

 Tällä hetkellä puutarhaa hallitsevat kukkapuiden kukkapilvet. Suurin niistä kuuluu pihan alkuperäiselle koristeomenapuulle. En muista näiden 19 vuoden aikana, että siinä olisi ollut koskaan näin paljon kukkia. Se on oikea jättiläinen.

Puu on jättimäisyydessään hankala kuvattava.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Ja vielä kolmas kuva. Puussa kävi eilen mieletön pörinä ja surina, siinä on naapurin mehiläisillä melkoinen työ jotta saavat kukat pölytettyä. Kimalaisia ja ampiaisia näkyi olevan seurana.

'Hopa' tuntuu pieneltä jättiläisen rinnalla vaikka onhan sekin jo puun kokoinen. Viime vuonna kukinta oli mitätön, tänä vuonna runsas.

Vasemmalla 'Makamik' aloittelee, keskellä 'Hopa' ja oikealla taaempana kisikkapuu 'Latvian Matala'. Kukkapuita tuntuu olevan aina liian vähän. Suunnitteilla on hankkia lisää kunhan istutuspaikat ovat kypsyneet.

'Latvian Matala' lähempää. Tämä on ollut tuottoisin puutarhan kirsikoista. Harmillisesti linnut syövät sadon raakana ja omaan suuhun jää yleensä vain muutama kirsikka.

Kesäomenapuu näyttää mallia miten omenapuun tulee kukkia vaikka koko ei päätä huimaa. Tämä(kin) puu on verkotettuna koko kesän ettei tapahdu vahinkoa pihana eksyvän jäniksen kanssa. Siitäkin on kokemusta ja kokemuksesta oppineena siedän verkkoja läpi vuoden. 

Yläpihan marjaomenapuu piti viime vuonan täydellisen välivuoden. Nyt vuorossa on täydellinen kukinta.

Seuraavaksi ennen puutarhaan siirtymistä yritän metsästää mistä löydän 'Ruby' alppikärhön, sille on paikka valmiina. Muutoksesta lisää seuraavalla kerralla, liittyy puutarhan talvituhoihin.

Sillä välin puutarhassa

 Tällä hetkellä työ ja siihen liittyvät menot haittaavat puutarhaelämää. Iltaisin on ihan liikaa menoja ja velvollisuuksia. Niinpä olen yrittänyt hyödyntää pienetkin hetket puutarhassa. Eilen perjantaina tulin puutarhasta sisälle vasta iltayhdeksältä. Sain vadelman leikattua, tukinarut korjattua ja tehtyä pihan viimeiset haravoinnit. Oli täysin tuuleton ilta ja se oli hyödynnettävä haravointiin. Tein haravoinnin laiskasti, vain suurimmat lehtikasat pois, loput hoitaa ruohonleikkuri.

Viime syksynä hankin Virosta 'Kojou-no-mai' japaninkääpiökirsikan. Olin aika epäileväinen taimen selviämisen suhteen vaikka tein sille hyvän suojauksen. Myöhäinen istutus ei aina suosi puuvartisia kasveja. Tällä kertaa olivat kaikki tähdet kohdillaan ja kirsikka selvisi talven yli hengissä. Kukintaa en tohdi vielä odottaa. Ja ihan varmasti suojaan uudestaan jos ennustetut kylmät säät toteutuvat. 

Puunrungolla näkyy puutarhan tuorein koriste, pieni etana jonka on tarkoitus toimia pelotteena kotiloille. Tiedän, ei tuo oikeasti pelota mitään. Oli vain ostettava koska sopii niin hauskasti puun rungolle matelemaan. Olen etsinyt tuohon metallisia muurahaisia, mutta ne on myyty kaikkialta loppuun.

Arboretumin keltaiset hyasintit ovat runsastuneet mukavasti. Tuohon on istutettu jonkin pääsiäisen kukat, ehkä sellainen kolmen hyasintin purkki. Vaikka keltaisen hyasintin kukinnot ovat harvat, tekee väri sen, että kukinta näkyy kauas.

Tätä sinistä esikkoa hehkutin jo instassa (kuten myös hyasinttia). Se on niiden kaksi vuotta sitten Barnhavenilta tilattujen siementen jälkeläisiä. Lajike ei ole tiedossa sillä tilaamani siemenet olivat siemensekoituksia ja oli täysi yllätys mitä niistä kasvaa. Tätä voisin koittaa saada pienesti myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 16.6.

Kartanopionin alut ovat kuin pienet pölyhuiskat. Nämä ovat naapurista saadut, toivottavasti jaksavat tänä vuonna kukkia runsaasti, toistaiseksi ovat vasta harjoitelleet kukintaa. Kunhan huiskat tulevat vielä vähän esiin, näkyy niiden keskellä nuppu jos kukintaa on tulossa.

Tähdikki aloittelee kukintaansa. Olen ostanut tämän nuokkutähdikkinä, mutta Saila hienosti tunnisti tämän turkintähdikiksi. Tällä kertaa väärä kasvi ei haittaa, minulle kelpaa kumpi vain. Istutin tätä kahteen kohtaan, kumpainenkin kohta on kestänyt talven yli. Hortensiapuutarha on muutenkin osoittautunut kaikelle sinne istutetulle mieluisaksi paikaksi. Uskalsin napata aluetta kiertävän verkon pois jotta pääsen aloittamaan hoitotoimenpiteet. Kitkemään sinnikkäästi nousevat vuohenputket ja voikukat ja tietysti kuvaamaan kasveja.

Nyt joudan koulimaan tomaatit suurempiin purkkeihin ennen päivän puutarhatöitä.

Vielä vähän

 Kun maan sulaminen ja puutarhamyymälän superale sattuivat samalle viikolle, en voinut vastustaa kiusausta hankkia vihonviimeisiä kukkasipuleita. Ehdin myymälään niin, että valikoimaa oli kiitettävän paljon. Taimikassillinen sipuleita oman valinnan mukaan maksoi vitosen, oma valikoimani painoi 4,8kg kun kotona punnitsin kassin.

Narsisseja, kerrottuja tummanpunaisia tulppaaneja, lumikelloja, scilloja, posliinihyasintteja, krookuksia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kuusi keisarinpikarilijaa, nämä kaikki siis vitosella. Sipuleiden määrää en laskenut, mutta satoja niitä oli.

Onneksi istuttaessa oli pieni apulainen mukana. Luujauhoakin löytyi omista varastoista keisarinpikarililjoille. Osa sipuleista meni kasvihuoneen tienoille, ja osa hortensiapuutarhaan ja sen viereiseen uuteen alueeseen.

Tänään istutin vesisateessa kauden viimeisen taimen, alesta löytyneen jouluruusun. Kokemukseni mukaan, myös näin myöhään istutetut voivat menestyä. Minulla on muutama taimi hengissä jota on istutettu kolme vuotta sitten 23.12. ja hyvinvoivia ovat.

Myös jouluruusu pääsi uudelle alueelle. Verkon sisällä on pieni koristekirsikka. Puutikku jouluruusun edessä on merkkinä paikasta johon kylvin Minnalta Mamman puutarhasta saatuja valkoisen näsiän siemeniä. Loput siemenet kylvän sisälle jääkaappiin saamaan kylmäkäsittelyn. Minna ei tiennyt syntymäpäivääni tällä viikolla, mutta osasi lähettää siemenet juuri syntymäpäiväkseni. Kiitos!

Puutarhan tarkistuskierroksella törmäsin kasvihuoneessa uskomattomana näkyyn. Krassi joka kasvaa lattiakivien välistä, on vieläkin hengissä vaikka meillä oli pakkasta sekä päivällä, että yöllä useamman vuorokauden.

Arvatkaa mitä nämä vihreät heinät ovat? Ne ovat kaurajuuren taimia. Niitä on kasvimaa täynnä. Tänä vuonna siemenet itivät herkästi ja itävyys taisi olla 100%. Hukun taimiin jos kaikki selviävät talvesta hengissä. Riittää jaettavaksi eteenpäinkin. Eipä ole ollut ennen tällaista kaurajuuri-invaasiota vaan päinvastoin pulaa taimista.

Jätin kasvihuoneen vieressä kasvavat kaukasian kirahvinkukat talventörröttäjiksi. Ovat kauniita taivasta vasten silmiin osuessaan. Toki tämäkin tarkoittaa siementaimia siellä ja täällä, mutta se ei haittaa, minähän tykkään kitkemisestä.

Tämän viikon tuulet toivat loputkin lehdet alas puista, pääsen vielä haravoimaan ja sopivasti on luvattu kuivempaa keliä. Pikku pakkanenkaan ei haittaa, silloin lehdet on mukava haravoida ja kevyt viedä kompostiin.

Hetkiä puutarhassa

Olen ollut iloinen lämpimästä syyskuusta. Halla tai pakkanen ei ole puraissut missään päin puutarhaa, sadetta on saatu, mutta suht kohtuudella. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut.

Jättiverbena kasvaa puutarhassa jo kolmatta kesää itsestään kylväytyneenä. En ole levittänyt siemeniä vaan kasvi on siementänyt itse. Parhaat taimet ovat kivituhkakäytävällä josta en raaskinut poistaa niitä. Kaiken sorttiset perhoset ovat olleet hullaantuneita jättiverbenoista, etenkin amiraalit.

Ohops, jouluruusu on erehtynyt vuodenajasta. Jos näin lämmintä jatkuu, taidan nähdä nuo nuput kokonaan kukkivina. Yleensä jouluruusuni kukkivat keväisin.

Aiempi kelloköynnöskokeilu meni pieleen kun kasvatin kelloköynnöstä kasvihuoneessa. Selvästikään se ei ole kasvihuoneen kasvi. Tänä vuonna laitoin köynnöksen maahan kasvamaan ja se kannatti. Kukkia tulee aina vain lisää. Kasvatin myös äidilleni taimia, hän halusi tällä kertaa valkoisia. Äidin taimet tekevät jo siemenkotia, elän toiveissa saada niistä uusia siemeniä.

Easy Elegans-ruusu 'Calypso' kukkii aina vaan eikä se hätkähtänyt yhtään siirtämistä. Otin siihen suuren juuripaakun, se saattoi edesauttaa asiaa. Tämän väri on uskomattoman kaunis, hitusen liukuvärjätty vaaleanpunainen. Vai pitäisikö sanoa ruusunpunainen jossa häivähdys persikkaa.

Ihmeellinen vuosi. Koristemansikka 'Pink Panda' on kasvanut tuossa jo vuosia, sanoisin, että yli viisi vuotta. Se ei ole kuollut, mutta ei ole oikein levinnytkään. Tänä vuonna se on tehnyt useamman rönsyn ja jopa muutaman mansikan. Linnut ehtivät maistella mansikat ennen minua. Jos rönsyt ovat keväällä hengissä, taidan siirtää tätä aarretta muuallekin.

Nämä hopeatäpläimikät taisin kuvata vähän aika sitten, mutta uusi kuva ei ole pahitteeksi. Pensaat ovat niin kauniit kun niille löytyi hyvä ja riittävän kostea paikka johon aurinko ei paahda. Hortensiapuutarhan pääväri on vielä toistaiseksi vihreä. Kunhan hortensiat vähän kasvavat, uskallan odottaa niiden kukintaa. Keväällä toivottavasti kukkivat atsaleat ja magnolia esikoiden kaverina.

Siinä se on, minun oma koristekääpiökirsikka Kojo-no-mai. Toivon puunrungon tuovan sille suojaa ja turvaa. Paikka on sellainen johon kertyy lunta, sekin on taimelle hyväksi.

Sain huhkittua kaikki kukkasipulit ja istuttamista odottavat taimet maahan. Joitain jakotaimia talvetan purkeissaan lavakauluksiin haudattuna, sen ehtii tehdä myöhemmin. Seuraavaksi pitänee aloitella puutarhan syystöistä suurin eli taimien verkottaminen. Ja pitäsihän sitä tyhjentää kasvimaa, siellä on vielä kaalit ja porkkanat. Muut on jo syöty tai säilötty.