Puutarhan viimeisiä kukkijoita

 Lokakuu on ollut uskomattoman kaunis ja hyväsäinen. On ollut aurinkoa ja lämpöä. Aikaa puutarhatöiden loppuun saattamiselle on ollut luvattoman vähän. Silläkin on vaikutusta, että käsityöt ja nojatuoli ovat olleet se kutsuvampi vaihtoehto. Muutama suojaverkko on laittamatta paikoilleen, jospa ne löytäisivät tiensä kasvien suojaksi viikonloppuna.

Austin-ruusuista The Pilgrim kukki ihan näihin päiviin saakka. Voi jestas miten pidänkään sen kukista ja kukan muodosta. Tuhatterälehtinen olisi ehkä oikeampi nimi tälle ruusulle.

Maksaruohot kukkivat edelleen, ne taitavat sietää pientä pakkastakin. Kuvasta näkee miten puut alkavat olla lehdettömiä, syksy on pitkällä ja minun kalenterissa kääntyy talveksi marraskuun myötä.

Siirsin kesällä suuren määrän syysleimuja. Niistä liila päätti kukkia vasta nyt.

Vuosi sitten jostain alesta ostettu jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Upea väri ja sen kruunaavat pilkut tuossa kukan keskustan uumenissa. Kukkaa oli hankala kuvata sillä se roikotti itseään maata kohden.

Törmäkukka 'Miss Willmott' on päässyt kuviin monestikin syksyn aikana. Ja se ansaitsee täysin kaiken huomionsa. Se on kukkinut vähintään neljä kuukautta eikä loppua näy. Itsestään ei ole ilmestynyt yhtään siementaimea, nyt älysin kerätä muutaman siemenen talteen. Yritetään keinokasvatusta jos luonto ei suo uusia taimia.

Marraskuusta toivon yhtä kaunista kuukautta vaikka pimeydelle ei mahda mitään. Vaan olkoon valoisa aika yhtä aurinkoinen kuin lokakuussakin.

Elokuu yllätti

 Olen järkyttynyt tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui isossa marketissa kun menin puutarhaosastolle tarkoituksena katsella taimivalikoimaa, tai onko mitään alennuksessa. Ei ollut mitään koska ei ollut enää taimia. Toisen kerran järkytyin instaa selatessa, kukkasipulit ovat saapuneet markettien valikoimiin. Minusta tuntuu, että elän täysillä parasta keskikesää, ei tässä vielä varustauduta mihinkään loppukesään tai ennen talvea tulevaan vuodenaikaan.

Tokihan jos katson puutarhaani, niin elokuinen se on. Satokausi on kiivammillaan, kerään siemeniä varastoihin, tyhjennän kasvihuonetta salaattien kasvatuskulhoista ja menehtyneistä kurkuntaimista. Nurmikko kasvaa silmissä ja kastelun tarve on olematonta. Hortensioiden paras aika on ihan kohta ja monesta kasvista voi jo leikata kukkavarsia pois.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' on jaksanut kukkia jo monta viikkoa, ainakin kuukauden päivät. Siementaimet ovat olleet toivottuja, mutta vielä jälkikasvua ei ole siunaantunut. Ehkä autan ja kerään tänä vuonna siemeniä talteen kylvöjä varten.

Arvilan alkuperäinen syysleimu voi hyvin. Olen laittanut tätä kahteen paikkaan jotta kanta ei häviä. Jotain opin 2015-2016 tappotalvesta, aina pitää olla kaksi kasvustoa, vähintäänkin. Silloin tämä lähes kuoli, vain pari pientä versoa selvisi ja niistä on muodostunut jo osin näin tuuhea pensas. Toinen kasvaa arboretumissa.

Nimetön salkoruusu pitää yllä puutarhan hempeää osastoa. Tämä kukki myös viime vuonna. Kukat ovat kuin silkkipaperipalloja.

Olen vihdoinkin saanut useamman syysvuokon viihtymään. Tämä on lajike 'White Swan'. Se onkin ainut syysvuokko jonka lajikkeen tiedän, muut on hankittu pelkällä nimellä syysvuokko. Kukka on selkeästi valkoisempi kuin tavallisella syysvuokolla. Tässä kohtaa muuten havahduin siihen, että puutarhassani on yllättävän paljon valkoista kukassa tähän aikaan vuodesta. Valkoinen on hyvä väri, se tasoittaa muiden kasvien ehkä leiskuviakin värejä.

Jossain kohtaa lupasin lisää kuvia koreatörmäkukasta, lajikkeesta 'Cherry Blossom'. Kuten näkyy, valo vaikuttaa paljon siihen miltä kukan sävy näyttää. Auringossa se on kirsikkainen, varjossa tummempi. Tykkään tästä todella paljon siitäkin huolimatta, että törmäkukkien tapaan kukkavanat elävät ihan omaa elämäänsä eivät suostu olemaan rivissä ja säntillisiä. Joukkoon oli eksynyt pari valkoista ja vaaleanpunaista, en raaskinut nyppiä niitä pois.

Pakko laittaa yksi kuva jättikarhunputkesta, se on nyt komeimmillaan vaikka lehdet alkavat jo kellastua. Harmi ettei tämä ole helppo lisättävä. Tai ehkä se on onni, muutoin minulla olisi puutarha täynnä punaista jättikarhunputkea.

Kohta joudun jättämään puutarha-asiat sikseen. Maalipensseli ja juuri valmistunut kirjahylly odottelevat maalaria. Ensin pitää tehdä suojaukset sillä joudun maalaamaan kirjahyllyn paikoillaan. Minulle helpointa olisi ollut maalata osat autotallissa, mutta tämä oli helpointa miehelle joka teki kirjahyllyn ja näin saatiin remontti etenemään vähän ripeämmin. Pitää vain tehdä huolelliset suojaukset ettei tapetti tai muut valmiiksi remontoidut osat tahriinnu.

Luova tauko puutarhaan

 Puutarhatöiden suhteen on menossa pieni tauko, ihan vain polven takia jota kiusaa nivelrikko taas normaalia enemmän. Ja toinen syy on tämä kuivuus, meillä ei ole taaskaan satanut hetkeen ellei lasketa yhtä milloin tai kahden sadetta mukaan. Ei kasva edes rikkaruohot niin ei tarvitse kitkeä. Muutamia siirtoja ehdin aloitella ennen polvivaivan pahenemista, mutta nekin saavat odotella viimeistelyä sateita, en halua käyttää aikaani ja voimia ylenpalttiseen kasteluun omasta kaivosta huolimatta.

Uuden hortesiapuutarhan ja metsän rajasta tuli oikein kaunis ja sopusuhtainen. Tulevaisuudessa maa on tuosta mullalla, nyt siinä on kate sanomalehden päällä jotta alla kasvavat rikat kuolevat omia aikojaan pois. Lisää kasveja mahtuu, mutta katteen ansiosta voin hankkia niitä pikkuhiljaa harkitusti tai näin harhaisesti kuvittelen. Kun pääsen taimimyymälään tai löydän aletaimia, niin kaikki harkinta ja suunnittelu unohtuu sen sileän tien.

Hortensiaputarhan valkotäpläimikät voivat erinomaisen hyvin. Toista on luumulehdossa jossa on aivan liian aurinkoista ja paahtavaa valkotäpläimikälle. Harkinnassa on siirtää  kaikki taimet sieltä pois tänne hortensiapuutarhaan. Polun toiselle puolelle voisi tehdä tasaisemman rivistön.

Ihana nimetön laukkani kukkii sittenkin vaikka aluksi näytti ettei yhtään kukkavanaa ole nousemassa. Siementaimia saisi tulla jotta saan tätä levitettyä.

Tänä vuonna en löytänyt kuin kaksi jättikarhnputken angelica gigas taimia. Molemmat tai ainakin tämä suurempi yksilö kukkii tänä vuonna. Koko on todellakin jätti, korkeutta alkaa olla puolitoista metriä. Yritän muistaa kerätä osan siemenistä talteen esikasvatusta varten, siemenet näyttävän itävän meillä heikosti luonnollista tietä.

Tänä vuonna on ollut maltillinen liljakukkojen vuosi. Tarkistan silti liljat päivittäin. Kukkoja en ole nähnyt mutta munoa ja toukkia on löytynyt. Listin ne heti pois niin uusi liljakukkojen sukupolvi ei pääse kasvamaan.

Tästä kasvista kuulette vielä lisää kunhan sitä alkaa kukkia enemmän tämän yksittäisen kukan kaveriksi. Kyseessä on scabiosa atropurpurea 'Cherry Red' koreatörmäkukka joka on kesäkukka eli todennäköisesti ei talvehdi. Väri on kuitenkin sen verran upea, että olen valmis esikasvattamaan tätä toistekin. Uskoisin tämän olevan myös pölyttäjien mieleinen. 

Puutarhaisaa viikonloppua kaikille.