Ulkovuoren maalaus

 Ensi kesänä on vuorossa ulkovuorauksen uudelleen maalaus. Edellinen maalaus on tehty 2012 kun ensin oli rapsuteltu pari kesää vanhoja lateksimaaleja pois. Tulevassa maalauksessa menee koko kesä, tai jopa kaksikin kesää.

Talon pohjoispuolen uudisosan maalipinta on melkoisen surkean näköinen. Petroliöljymaalin pinta on kauttaaltaan pintahomeen peitossa. Onneksi homeesta ei ole kuin esteettistä haittaa ja se on poistettavissa kevyellä pesulla. Kuvan oikeassa laidassa näkyy sama maali vanhassa seinälaudassa, ei mitään merkkejä homeesta. Vain uudet laudat ovat pinnaltaan mustia.

Takaseinä joka on suoraan pohjoiseen on yhtä karu näky kuin sivulta. Tänne ei aurinko paista koskaan, sekin vaikuttaa, samoin se ettei tuohon tuule suojaavan puuston ja muiden rakennusten takia.

Etelän puolen seinustalla rappio näyttäytyy toisella tapaa. Vaikka tätä aikoinaan kuinka hiottiin ja raaputettiin, ampuu nykyinen maali irti pinnastaan. Edessä on uusi raaputus ja hionta.

Tässä lähikuvaa maalin krakeloitumisesta. Ensi kesänä on korkea aika ryhtyä työhön. Olisimme ryhtyneet tähän jo aiemmin, mutta päätimme tehdä sisätilat valmiiksi ja niissä vierähti se kaksi kesää. Keväällä, heti kun säät sallivat voi aloitella maalin rapsuttelua. Eipä tarvitse miettiä mitä sitä vapaa-ajallaan tekisi puutarhatöiden lisäksi.

Verkkotarkastus

 Tänään oli ohjelmassa kiertää kaikki puutarhan suojaverkot läpi. Korjata ne missä oli korjattavaa ja nostaa ylös ne mitkä eivät ole piikeillä maassa kiinni. Umpihangessa sai kahlata mikä tuntuu ihan hassulta sillä niin monta lumetonta joulukuuta olemme saaneet kokea täällä asuessa.

Tämä arboretumin yksi iso verkko saattaa olla riski. Jos lunta tulee vielä paljon lisää niin verkko on liian matala ja sen yli pääsee hyppäämään. Ja tuo yksi kohta oikealla puolella meinaa kaatua vaikka siinä on tuki. Laitoin sitten liian lyhyen tuen. Tuossa kannattanee käydä tamppaamassa lumi matalaksi verkon ympäriltä. Verkkoa ei pysty nostamaan sillä se on tiukasti maassa kiinni.

Viime talvena kokonaan syöty koristeomenapuu 'Marjatta' oli ilman verkkoa. Verkko löytyi vierestä maasta pötköllään. Nostin verkon paikoilleen ja tamppasin sen tiiviisti lumeen kiinni. Marjatta on onneksi omajuurinen joten annoin sen vain tehdä uudet versot tyngäksi sahatusta rungosta.

Kompostipolku on aurattu. Voisi olla järkevää siirtää kompostori lähemmäksi taloa mutta eipä tuo polun teko kevyeen pakkaslumeen ollut paha urakka. Polku on helppo pitää auki kun se on kerran tehty.

Kävin katsastamassa myös kasvihuoneet. Mies oli vienyt vanhan villaviltin viiniköynnöksen suojaksi.

Kun kerran lunta riittää, suojasin myös mustaseljan ja safiirihortensian lumella. Tuonne alppiruusumetsikköön ei ikinä sada niin paljon lunta kuin aukeammille paikoille, joten siellä pitää vähän avittaa luontoa. Samalla myös herkkä kelta-alppiruusu sai kunnon lumi-iglun päällensä.

Talokin sai oman suojavilttinsä. Lumi eristää hyvin ja tekee sisälle mukavan lämpöiset ja vedottomat lattiat. Enpä muista milloin tämä toimenpide olisi saatu tehtyä jo joulukuussa saatikka näin joulukuun alussa. 

En ole mikään talven ja lumen ystävä, mutta pakko myöntää, että nyt ovat maisemat kauniita.

Laajempaa näkökulmaa

Sain elokuun alussa puutarhassa vierailleelta kuvaajalta muutaman ilmakuvan puutarhasta ja pihapiirista. Postauksen kaikki ilmakuvat on ottanut Maija Astikainen ja minulla on hänen lupansa kuvien julkaisuun. Yhden kuvan julkaisin jo instassa mutta pitäähän ne saada blogiinkin. Ilmakuvat oli tarkoitus tulla ensin, mutta blogger on taas kerran eri mieltä kuvien latautumisesta. Ei se mitään, lopussa tulevat.

Eli viimeiseksi tarkoitettu kuva tuli ensimmäiseksi. Täällä alkaa nurmikot kellastua, kuivaa on. Kuva on arboretumin toiselta puolelta.

Ja tämä on arboretumin näkymää tien toiselta puolelta kun ajetaan pihaan. Ei tietoakaan kellastuneesta nurmikosta. Olen siirtämässä lumipalloheiden, se kärsi vanhassa paikassa ötökäistä kuivuuden takia. Arboretumissa tulisi menestymään, täällä on toinenkin lumipalloheisi.

Ja arboretum toisesta suunnasta. Ei ole kuivaa täälläkään. Ihan vielä. Tuosta missä näkyy oranssit tiikerililjat alkaa täällä kuivuus jos alkaa.

Sitten hypätään luumulehdon taakse rosarioon. Alareunassa kukkii 'Music Box'. Pudotus rosarioon on maan muodossa voimakas, täällä katsotaan kaikkea ylämäkeen.

Rosario jää kuvassa oikealle, tuonne missä näkyy vähän kiviä. Nyt olen lähes tontin länsirajalla suuren pyöreän terijoensalavan vieressä.

Kun jatkan matkaa vasemmalle, tulen paikkaan josta kaadettiin pellon reunasta vesakot. Nyt näkee hyvin puutarhan täältäkin. Vielä en tilannut tervaleppiä mutta suunnitteilla on. 

Sitten ilmakuviin. Tässä kuvassa näkyy lähes koko puutarha. Vain vasemmasta reunasta jää puuttumaan pala nurmikkoa ja vanha tiilinen kaivon pumppuhuone.  Arboretum on oikealla, navetan päädyn jatkeena. Aitta ja uusi kasvihuone muodostavat kivan kokonaisuuden ilmasta käsin. Kun seisoo talon edessä niin uutta kasvihuonetta ja koko alapuutarhaa ei näy yhtään.

Ja bonuksena vielä toinen ilmakuva. Tässä näkyy hyvin millainen hyvä suoja uuden kasvihuoneen takana, pellon reunassa oli. Nyt se on siis kaadettu pois. Yllättävän nopeasti sitä tottuu avartuneeseen maisemaan.

Olemme suunnitelleet sitten joskus aurinkopaneeleita navetan katolle, sen pitkä pellonpuoleinen lape on kokonaan etelään päin. Täydellinen paikka paneeleille. Talon takana näkyvä metsäsaareke kuuluu tonttiin, se on se kuuluisa kantarellipaikkani. Tosin tässä kuivuudessa sieltä ei löydy mitään.

Ja kuten kuvista näkyy, meillä riittää leikattavaa nurmikkoa.

Toipilashommia

 Kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Täällä kotona toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Pikku hiljaa ja vähitellen on ollut toipumisen teemana. Kävelymatka ulkona pitenee vähän joka päivä ja kotitöitä on tullut tehtyä pieniin osiin pilkottuna. Huimaus on vähentynyt mutta voimaton olo iskee todella helposti. Tänään tippui käsistä jauholaatikko tuvan lattialle, ei vaan pysynyt käsissä. Kertoo paljon siitä miten hitaasti mennään eteenpäin vaikka eteenpäin mennään. Mutta unohdetaan korona ja palataan puutarhaan.

Meillä on pieni ongelma kompostorin kanssa. Tyhjensin sen kuten joka syksy mutta kylmä ja pakkanen yllätti, kompostori jäätyi tavallista aikaisemmin. Ja se tarkoittaa sitä, ettei kompostoriin viety tavara maadu ja mene kasaan. Muutama viikko ja sitten kompostori on kantta myöten täynnä. Jäätyminen on niin syvällä ettei maksa vaivaa alkaa sulatella.

 Onneksi on kuitenkin toinen astia johon laitoin syksyllä vain rikkoja ja muuta vihreää puutarhasta. T Tarkastin astian, että siellä on tilaa muutaman viikon keittiöjätteille ja sitten ollaankin toivottavasti niin pitkällä keväässä, että kompostori sulaa ja hurahtaa käyntiin.

Navetan tiiliseinä sai pakkasten lauhduttua kauniin kuurakerroksen. Ajattelin olla keväällä rohkea ja poistaa ikkunoissa olevat lintuverkot. Ikkunakitti on saanut kuivua pari vuotta ja uskaltaisin jo luottaa siihen ettei sitä nokita pikkulintujen toimesta.

Puutarha on täynnä jänisten jälkiä. On tullut polkuja ja jopa valtateitä. Kunhan kunto kasvaa, on aika kiertää verkot läpi ja tarkistaa etteivät ole pois paikoiltaan. Lumikerros on vielä sen verran matala ettei ole pelkoa, että jänikset söisivät kasveja ainakaan korkeampien verkkojen yli. Joitain perennoja on myllätty ja kaivettu esiin, mutta se ei minua haittaa jos syövät talventörröttäjiä. Kuvan maa-artisokan kasvusto ei ole kelvannut. 

Tämän viikon pakkasissa tuli tarpeeseen talon kivijalan ympärille heitelty lumi. Vaikka lattioita on eristetty uudestaan ja tuulitiiviyttä parannettu, ovat lattiat silti talvisin vetoiset ja kylmät. Johtuu siitä, että kivijalka on saumaamaton ja vaikka kissanluukut sulkee on aina veto rossipohjan sisälle. Lumi eristää ja tiivistää ja lattioissa on heti ihan eri tuntu. Kosteusongelmia emme pelkää, pakkaslumi on kuivaa ja talon ja lumen väliin sulaa heti rako.

Huomiselle on luvattu lämpöasteita ja aurinkoa. Ihanaa!

Tammikuinen aurinko

Olipa tänään mahtava auringonpaiste. Sen kunniaksi muutama kuva tammikuisesta pihamaasta auringonsäteiden hyväillessä rakennuksia ja puutarhaa.

 Lumetonta on ja kaikki syksyn lehdet haravoimatta. Ensimmäinen kerta kun jäivät kaikki kevääseen ja syynä on syksyn ainaiset sateet. Kuvan iso puu on koristeomenapuu, sen leikkaus olisi vuorossa tänä keväänä, ihan vain pientä muodon parantelua ettei puu vahingoitu.

 Koristeomenapuun alla on itsestään levinnyt taponlehti joka on tuuheutunut mukavasti parissa vuodessa.

 Viime talvena jänikset söivät karhunvatun niin matalaksi etten saanut siitä syksyllä yhtään satoa. Tänä vuonna hoidin homman paremmin. Karsin osan oksista, sidoin loput kiinni tukiin ja ympäröin taimet verkolla. Tänä vuonna pitäisi tulla satoa ellei jänikset keksi kiivetä kivimuurille ja syödä karhunvatun sitä kautta.

 Samainen kivimuuri yläpäädystä kuvattuna. Kärhö jäi leikkaamatta ja sen ruskeat versot koristavat muutenkin aika ruskeaa maisemaa.

 Kasvimaalla loistaa pieni oranssi yksityiskohta. Siinä on valeistutuksessa pari omenapuun taimea ja muita taimia joiden alkuperää tai nimeä en enää muista. Oranssi kori suojelee taimia samaisilta jäniksiltä kuin verkko karhunvattua.

 Kunhan kevät koittaa kunnolla alkaa navetan eteläseinustan remontti. Ovet ja ikkunat korjataan ja ne hirsiosat joita ei vielä ole maalattu, saavat uuden punamultakerroksen pintaansa.

 Talomme auringon loisteessa. Harmi ettei aurinko vielä lämmitä, pakkasta kuusi astetta joten kaikkiin uuneihin oli laitettava tulet. Puuhellalla valmistui muutama litra mehua. Marjoista huomaa viime kesän kuivuuden, eivät mehustu kunnolla.

Pienet mehitähdet poikasineen. Poikasille olen suunnitellut pari uutta kohtaa puutarhassa, kivimuurin koloihin ja uusille kiville arboretumissa. Sitten keväällä kun tästä talvesta on selvitty.

Nonmaritusta

Innostuin elokuussa siivoamaan kaappeja ja muita unohtuneita nurkkia. Varasin kirpparilta paikan kolmeksi viikoksi ja sain hävitettyä aimo kasan turhaa tavaraa eteenpäin. Kierrätykseen vein lopuksi vain pari laatikkoa. Mitään konmaritusta enoikeasti harrasta, nonmaritus on enemmän minun juttu. Silti urakka jatkuu ja seuraava kirppariaika on varattu marraskuuhun.

 Tänään lauantaina on vuorossa talon perusteellinen siivous sillä saamme ensi viikolla tärkeitä vieraita. Poikien kouluun saapuu oppilaita Pietarista ja meillä yöpyy heistä kaksi lasta. Tarkoituksena on näyttää heille ihan tavallista suomalaista lapsiperheen arkea. Vastavuoroisesti täältä lähtee keväällä lapsia Pietariin katsomaan paikallista perhe-elämää.

 Salin pietarilainen kalusto saa tänä syksynä viimeisen verhoilukankaan yllensä. Tilasin kankaan parisen viikkoa sitten ja kunhan kangas saapuu Itävallasta alan verhoilla tuoleja. Tuolit ovat olleet alunperin punaiset ja sellaiset niistä tulee nytkin. Sopivat hyvin punaiseen salin mattoon. Tuoleista kaksi näkyy kuvassa oikean puoleisen ikkunan edessä.

 Alma ei oikein ole siivouksen ystävä. Imuria oli hyvä mennä pakoon salin senkin päälle tehdyn asetelman taakse. Posliiniset eläimet löysin nurkkien nuohouksen yhteydessä. Isäni toi niitä 1980-luvulla tuliaisina silloisesta Neuvostoliitosta. Niistäkin mietin myynkö osan pois, koirahahmoilla en taida tehdä mitään mutta muut eläimet haluan säilyttää.

 Eteisen ilme ei ole paljoa muuttunut siitä kun se remontoitiin muutama vuosi sitten. Portailla säilytetään juomia ja sipuleita, jälkimmäisiä on myös lattialla olevassa korissa. Tuolilla näkyy olevan kokoelma käsilaukkujani ja työhön liittyvää kirjallisuutta, työehtosopimuksia. Pakko pitää tuossa, että muistan ottaa maanantaina mukaan.

Lasikuistin siivosin jo viikko sitten eli vein paljon kuistille kertynyttä tavaraa omille paikoilleen. Vasemmalla olevissa metalliämpäreissä säilytetään lintujen ruokaa, mahdollisesti vieraaksi tulevat hiiret eivät pääse käsiksi siemeniin kuten saattaisi käydä muovisten astioiden kanssa. Kunnostamani kaapin päällä on mummoni virkkaama liina. Ikkunoihin on äitini virkannut verhot, taidankin viritellä ne taas paikoilleen sillä lasikuistin korjaaminen on edessä vasta vuosien päästä. Enpä vain muista minne verholaudat on piilotettu, epäilisin kuitenkin niiden löytyvän navetan ylisiltä jonne kertyy sen kaltainen tavara jota ei juuri nyt tarvita.

Entisöintikurssille piti saada mukaan välityö kangastilausta odotellessa. Nappasin ylisiltä lähes ensimmäisen vastaantulevan esineen joka suinkin mahtui autooni. Niinpä saliin on tulossa uusi kukkateline joka on peräisin mieheni mummolasta. Alkuperäinen kauniisti sanottuna kakanruskea väri vaihtuu johonkin vaaleaan. Kuvassa on maalit poistettu ja teline hiottu ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan liitosten korjaamista ja muutama hiontakerta ennen uutta maalipintaa. Nonmarittaja voi olla hyvillä mielin, uutta esinettä pukkaa poistettujen tilalle.

Sillä aikaa sisällä

Syksyn saapuessa ja edetessä alkaa katse kääntyä enemmän sisätiloihin. Koti näyttää melkein kuin uudelta kun on viettänyt kesän ulkona nukkumista lukuunottamatta. Tänä kesänä en muuten nukkunut aitassa kertaakaan, toista nukkumahuonetta ei ole vielä sisustettu ja jo valmiissa huoneessa nukkui nuorin poika lähes joka yö.

 Jokunen viikko sitten vietettiin keskimmäisen pojan 15-vuotis syntymäpäiviä. Tuvan pöydälle katettiin kahvit ja tarjoilut vieraita varten.

 Isännänhuone on remonttia odottava huone joten sen sisustamiseen ei ole panostettu yhtään. Mielessä on selkeä kuva millainen huoneesta tulee kunhan se on valmis, tummaa puuta, vihreää ja punaista tapetissa ja tekstiileissä.

 Salin sisustus ei ole muuttunut vuosien varrella kovinkaan paljoa, tällä hetkellä se ei kaipaa mitään uutta. Tai no, muutaman sopivan taulun ostaisin seinille mielelläni jos tulee edullisesti vastaan. Se taas vaatisi kirppareilla kiertämistä nykyistä ahkerammin.

Eteisen talviverhoja ei ole vielä viritelty paikoilleen. Työ on edessä kunhan yöt ovat jatkuvasti pakkasella. Tuolien verhoilua olen miettinyt ja tahtoisin uusia ne. Harmaan kankaan tilalle haluan jonkun ihanan punaisen, matosta voisi löytyä hyvä sävy.

Ensi viikolla virittelen ensimmäiset kaamosajan valot paikoilleen, illat ovat jo todella pimeitä. Eikä olisi pahitteeksi tarkistaa kynttilävaraston tilannetta, perinteisesti pyhäinpäivästä alkaa kynttilöiden polttamisen kausi.

Tauon jälkeen

Ensin oli istutusinto hukassa, eikä ihme. Ei mitään itua istuttaa kun ei sada ja lämpötila huitelee hellelukemia. Nyt on sää parhain, ei kuuma ja sadetta on tullut sopivasti. Into on palannut ja nyt tuntuu olleen jopa ikävä kukkapenkkien kaivamista ja taimien istuttamista. Tuntuu muuten lihaksissa asti ettei ole tehnyt mitään moneen viikkoon.

 Arboretumin perenna-alue tulee kokemaan isoja muutoksia. Siitä on kaivettu nyt koko kesä pois vuorikaunokkia ja jotain kanadanvuokkoa muistuttavaa vuokkoa. Tämän kesän ja syksyn kaivan, keväällä myrkytän vielä jäljellä olevat taimet. Tumma maksaruoho ja tuo vaalea on tarkoitus levittää koko kiven matkalle, molemmista saan useamman taimen kun jaan ne. Vaalean maksaruohon vieressä kasvava kiinansyreeni 'Saugeana' jää paikoilleen.

 Lauantaina Mustilasta hankitut taimet saivat aikaan pienen muutoksen. Tein päivänliljoille ihan oman rivin, samalla jaoin ne ja väleihin kaivoin tiikeri- ja ruskoliljaa joille en ole oikein löytänyt paikkaa.

 Taas on yksi arboretumin puiden väli kasvitettu. Samalla systeemillä on tarkoitus ajan kanssa saattaa lähes koko arboretum umpeen niin, että siellä on nurmikkoa vain kulkuväylillä. Taustalla näkyy iso perenna-alue. Kunhan vuokko ja kaunokit on hävitetty, jaan alueella jo kasvavat iirikset ja istutan ne tuohon uudestaan. Jotain pientä saa jäädä iiristen kaveriksi.

 Arboretumin uusin kivi sai toiselle puolelleen kuutamohortensian joka on alelöytö muutaman viikon takaa. Verivaahteran ympärillä kasvaa ruusu 'Paimio' ja pensasangervo 'Double Play Big Bang'

 Kirjavalehtinen akileija on tehnyt ensimmäiset siementaimensa. Ne pitäisi ottaa ja siirtää emotaimen ja kivimuurin välistä pois. Kaikista siemenistä ei näköjään tule kirjavalehtisiä mutta suurin osa on niitä. Taidan kerätä siemenet talteen ja laittaa vaikka teille jakoon. Kukka tässä on hienoisesti kerrottu liila.

Uuden nuokkusyreenin haluaisin johonkin talon läheisyyteen. Missä kohtaa on tilaa, en osaa sanoa. Iso valkoinen syreeni on sellainen jonka haluan myös näkyvän joten nuokkusyreeni ei saisi peittää sitä. Pitää mennä mittailemaan ja tuumailemaan. Muutama kasvi odottaa istuttamista, huomenna on niiden vuoro, tämä ilta hoidetaan lapsenlapsia.